Tunnelmallisia makuja

Arkiruokaa suurella (suolaisella) sydämellä

Kirjoitettu 10 heinäkuun, 201423 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Mitä tuleva pikkurouva puuhailee kotona lauantai-iltansa iloksi, kun oma jediritari seikkailee valomiekkoineen kaukana poissa? Tietysti ajattelee soturiaan sekä tämän kurnivaa vatsaa, ja valmistaa annoksen poikineen oikeaa miesruokaa.

Eli toisin sanoen kun miekkonen sitten vietiin sen kuuluisan poikamiesillan – tai tässä tapauksessa viikonlopun – viettoon, päätin läpikäydä pakastimemme syövereihin hautautuneet ainesosat ja muuttaa ne valmiiksi ruoka-annoksiksi. Koska löydökseni osoittautuivat pitkälti lihapitoisiksi, muodonmuutos synnytti melko miehekästä murkinaa, sellaista jota ei nautita kynttilänvalossa tai viinilasin kera, sellaista mutkatonta arkiruokaa. Lopputulos oli mielestäni kuitenkin mainio; erityisesti siistimpi pakastin mutta myös aikaansaannosteni maku miellyttivät itseäni, Aleksikin piti ruokia mukiinmenevinä.

Pieni varoituksen sananen lienee kuitenkin paikallaan; mikäli suosit vähäsuolaisempaa elämää, kannattaa vielä tarkistaa reseptiikkoja makusi mukaisiksi: kinkku-meetwurstilaatikkoon suhteessa enemmän kinkkua ja vähemmän meetwurstia, nakki-pekonikastikkeeseen ehkä lihaliemen tilalle vettä tai ainakin miedompi lihaliemi. Joka tapauksessa molempiin kannattaa raikkaamman lopputuloksen saamiseksi lisätä reilusti esimerkiksi paprikaa tai ananasta, mikseipä kokeilla myös tomaattia.

Loistokas vinkki muuten tehdä helposta vieläkin helpompaa on jättää makaronilaatikkoa tehdessä pois turha makaronien keittäminen ennen laatikkoon laittoa, toimivat aivan yhtä hyvin raakoinakin. Kiitos reseptistä ja vinkistä Katariinan keittiöön.

Kinkku-meetwursti-makaronilaatikko

6 annosta

Supersankarin muusa arjen pelastavana enkelinä... — Supersankarin muusa arjen pelastavana enkelinä…

5 dl sarvimakaronia raakana (eli siis sitä ihan tavallista)
230 g kinkkusuikaleita
130 g meetwurstia
1 litra maitoa
3 kananmunaa
1 tl suolaa
Santa Maria Pasta Rossa -mausteseosta
valkosipulirouhetta
mustapippuria myllystä

Kaada noin puolet makaronista voidellun uunivuoan pohjalle, ripottele päälle kinkkusuikaleet ja suikaloitu meetwursti ja näiden päälle loput makaronista. Sekoita maito, kananmunat ja mausteet kulhossa ja kaada vuokaan. Paista 200 asteessa noin tunnin ajan.

Nakki-pekonikastike

4 annosta

350 g kuorellisia nakkeja
90 g pekonia
puolikas paprika
2 sipulia
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl lihalientä
1 rkl ketsuppi-sinappiseosta
ripaus maustepippuria
(loraus kermaa)

Pätki nakit paloiksi. Paloittele pekoni. Kuori sipulit ja silppua pieneksi. Paloittele myös paprika.
Ruskista nakit ja pekoni melko kuumalla paistinpannulla kauniin ruskeiksi ja laita kulhoon odottelemaan.
Ruskista vehnäjauhot pannulla voissa melko tummiksi, mutta älä kuitekaan anna niiden palaa. Lisää ja ruskista sipulit. Lisää lihaliemi hyvin sekoittaen. Mausta ketsuppi-sinappiseoksella ja pippurilla, lisää tarvittaessa suolaa. Anna kiehua hiljalleen noin 10 min. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jotta saat kastikkeesta sopivan notkeaa.
Lisää nakit ja kuumenna vielä kiehuvaksi. Halutessasi lisää vielä loraus kermaa.

Juhannusruokaa järven rannalla… ja kotikeittiössä

Kirjoitettu 23 kesäkuun, 201420 elokuun, 2014 by Kaisa

Tänä vuonna vietimme juhannusta pitkälti jo viime vuodesta tutun kaavan mukaan; Kuolimojärven rannalla, grilliruoan parissa. Erotuksena edelliseen tosin se, että kaunista järvimaisemaa katselimme lähinnä ikkunalasien läpi ja konsertoinnista vastasi radio. Terassiruokailu kuikanlauluineen osoittautui näillä lämpötiloilla mahdottomaksi tehtäväksi.

No, grilliruoka oli joka tapauksessa jälleen erikoisherkullista ja juhannusaaton poutasää antoi meille mahdollisuuden valmistaa juhla-ateria suunnitellun kaavan mukaisesti. Seuraavana päivänä tosin keräsimme loput kylmäkasseihimme ja ajelimme sadetta karkuun kotikolomme lämpöön, jossa hyödynsimme jäljelle jääneet ainesosat ja rakensimme lautasillemme makoisan grillisalaatin. Suosittelen; sekä grillausta että sääolosuhteiden mukaista suunnitelman vaihdosta.

Pitänee myös mainita, että suuren kysynnän vuoksi kariutunut suunnitelmamme ojentaa pyöreitä vuosia vastikään täyttäneelle Päivi-tädilleni kohua aiheuttanutta Hello, my name is Päivi (Räsänen) -olutta sai luovuutemme kukkimaan ja lanseerasimme oman Päivi -oluemme. Tässä idea kaikille paitsi jääneille Päiveille sekä heidän mahdollisille lahjojilleen.

Grillattu nektariini-halloumisalaatti

4 annosta

2 nektariinia
150 g halloumijuustoa
jääsalaattia / salaattisekoitusta oman maun mukaan
3 rkl hienonnettua basilikaa
sitruunamehua

Grillauskastike:
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl ruokokidesokeria
0,5 tl paprikajauhetta
0,2 tl mietoa chilirouhetta

Pese ja halkaise nektariinit. Poista kivet. Viipaloi halloumi.
Sekoita grillauskastikkeen ainekset.
Sivele nektariinien ja halloumin päälle grillauskastiketta. Grillaa ne.
Revi salaatti ja basilika tarjoiluvadille ja nosta päälle grillatut nektariinit ja halloumiviipaleet. Pirskota pinnalle sitruunamehua.

Kylmä kermaviili-kananmunakastike kalalle

1 kananmuna
200 g kevyt kermaviiliä
0,25 dl tilliä
0,25 dl ruohosipulia
1 rkl konjakkisinappia
1 rkl kapriksia
ripaus suolaa

Keitä kananmuna kovaksi, noin 8-10 min. Kuori ja hienonna se. Hienonna tilli ja ruohosipuli.
Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Tarjoile esimerkiksi kalan ja uusien perunoiden kera.

Grillisalaatti banaani-jogurttikastikkeen kera

erilaisia salaatteja
tomaattia
nektariinia
halloumijuustoa
keitettyjä uusia perunoita
sipulia
valmiiksi grillattua grillilihaa maun mukaan

Kastike:
turkkilaista jogurttia
banaania (jo hyvin pieni määrää riittää, banaanin maku tulee tässä erittäin dominoivasti esiin)
persikkaa / nektariinia
valkosipulia
(konjakki)sinappia
cayennepippuria
hunajaa
suolaa

Valmista ensin kastike. Soseuta banaani ja persikka, murskaa valkosipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nosta jääkaappiin tekeytymään.

Salaatin yksinkertainen idea on hyödyntää tähteille jääneitä juhannusaterian rippeitä. Tee siis ensin rapea salaattipeti esimerkiksi erilaisista salaateista, tomaatista sekä nektariinista. Tämän jälkeen paista jo keitettyjä uusia perunoita sipulin kera, valmiiksi grillattua broileria (tai muuta lihaa) sekä muutama viipale halloumia ruokailijaa kohden. Kruunaa annos makealla banaani-jogurttikastikkeella.

Iloistuksia toinen toisillemme ja kakku ystävälle

Kirjoitettu 13 kesäkuun, 201427 elokuun, 2014 by Kaisa

Viikonloppuna halusin jälleen miellyttää muutamia läheisiäni, Aleksia aamupalan, Suvia läksiäiskakun muodossa. Aleksi sai osakseen melko perinteisen leipäaamiaisen, jota tällä kertaa ryyditin terveellisellä avokadosmoothiella. No, saihan miekkoseni myös oman minikakun, joten ehkä aamiainen ei ihan niin perinteinen ollutkaan… Minä sitä vastoin sain sunnuntaina nauttia ihastuttavasta ja ah, niin kovin makoisasta Aleksin valmistamasta broileri-persikka-vuohenjuustosalaatista. Asiat siis sangen hyvin tällä pikku perheellä.

Vinkki vuohenjuuston paistajalle: suorita paisto puhtaalla, kuumalla paistinpannulla ilman öljyä tai rasvaa.

Mitä läksiäiskakkuun tulee, on sen reseptiikka tuttu ja turvallinen, jo useaan otteeseen hyväksi todettu. Toisaalta, kun sekoittaa valkosuklaata, limeä ja Daim-rakeita, ei kovin helposti taida mitään pahaa saadakaan aikaiseksi. Jättimakea kakku, iloinen mieli, vaikka läksiäisistä onkin kyse. No, onneksi puhutaan ainoastaan työtoveruuden päättymisestä, ystävyys ja yhteydenpito eivät toki tähän kakkuun lopu.

Avokadosmoothie

1 annos

puolikas avokado
paksua maustamatonta jogurttia / rahkajogurttia (esim. Ehrmann)
pakastemarjoja maun mukaan
sokeria
vaniljasokeria

Kuori ja paloittele avokado. Sekoita sopivaksi kokemasi määrä muita ainesosia avokadon joukkoon ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Maista sokerin määrä ja testaa vastaako koostumus mieltymyksiäsi.
Nauti esimerkiksi osana aamiaista.

Daim-valkosuklaa-limejäädyketorttu

8-10 annosta
Valmistetaan halkaisijaltaan 20-22 cm irtopohjavuokaan

1 pötkö Domino-keksejä
2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
200 g valkosuklaa-limerahkaa
yhden limetin raastettu kuori
2 tl vaniljasokeria
0,5 dl tomusokeria
200 g Daim-rakeita

Koristeluun:
100 g Daim-rakeita

Murusta Domino-keksit ja laita ne leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Vaahdota vaniljakastike ja lisää joukkoon valkosuklaa-limerahka, sekä yhden limetin raastettu kuori, vaniljasokeri, tomusokeri ja Daim-rakeet. Tarkista maku. Kaada täyte vuokaan keksimurujen päälle.
Jäädytä pakastimessa vähintään yön yli. Irroita jäädyke vuoasta ja nosta tarjolle. Ripottele pinnalle Daim-rakeita ja koristele halutessasi limettilohkoilla tai viipaleilla.

Kurkistus sisuksiin nostaa veden jokaisen suklaanystävän kielelle.

Avokadoa, inkivääriä ja broileria

Kirjoitettu 9 kesäkuun, 201429 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Pikkuruiset ystävät. Harjoituksen harjoitusta... — Pikkuruiset ystävät. Harjoituksen harjoitusta…

Viime viikonloppuna rakas siippani sai mahdollisuuden, joka yleisesti ottaen suodaan varmasti melko harvalle. Kyseessä oli tilaisuus, jonka tarkoitus oli harjoitella polttareita, toisin sanoen varjopolttarit, toisin sanoen illanvietto poikien kesken perimmäisenä tarkoituksenaan – ainakin pääosanäyttelijämme osalta – onnistua lipittelemään erään anniskeluravintolan hanajuomien linjasto läpi, ainakin kerran. No, Aleksi onnistui vähintään kohtuullisesti, ainoastaan lonkero-askel jäi omaehtoisesti ottamatta.

Seuraavana päivänä astuin kuvaan minä, juhlien eräänlainen aiheuttaja. Juhlista kuultuani halusin nimittäin avustaa jonkinnäköisellä todennäköisyydellä seuraavana päivänä normaalia heikommasta olotilasta kärsivää ystävääni valmistamalla hänelle – ja tietysti myös itselleni – asiaankuuluvan aterian. Jotakin dagen efter -kelpoisaa, jotakin makoisaa, mutta mitä?

Päätöstäni helpottaakseni annoin Aleksille pienen tehtävän: valitse kolme ruoka-ainetta, joiden toivot sisältyvän tulevaan yllätysillalliseesi. Vastaukseksi sain avokado, inkivääri ja broileri, joista syntyi seuraava kokonaisuus: broilerihampurilainen olut-avokadokastikkeen kera rinnallaan raikas salaatti sekä inkiväärillä ja siiderillä tehostettu omenapiirakka. Alkuperäisistä ohjeista kiitän lähes 200-vuotiasta Sinebrychoffia sekä Pelkkää valoa -blogin Annaa. Reseptin olut-avokadokastikkeeseen täysi-ikäiset kokit löytävät täältä, omenapiirakan alkuperään taas kaikki voivat tutustua täällä.

Lopputulos oli juuri sitä, mitä olin lähtenyt hakemaan; maukas sekä krapulasopiva – maistui tosin muutenkin – ja mikä tärkeintä, yllätoivotut komponentit istuivat uusiin rooleihinsa mitä parhaiten. Pienenä varoituksen sanasena suurille avokadon ystäville tosin mainittakoon, että tällä tavoin nautittuna hento avokadon maku hieman hukkuu voimakkaampien hampurilaismakujen sekaan ja kehottaisinkin kokeilemaan kastiketta myös toisenlaisten ruokalajien kera tai ihan vain dippinä. Omenapiirakan kohdalla taas toteaisin seuraavaa: tämä oli hyvää näinkin, mutta vielä parempaa se olisi ollut, jos tällä tapaa maustetut omenat olisi käyttänyt ihan tavallisen kaura-omenapaistoksen valmistukseen, esimerkiksi tällaisen. Tai olisi niitä voinut syödä sellaisenaankin, vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Olut-avokadokastike (esimerkiksi hampurilaisille tai broilerille)

noin kolmelle hampurilaiselle

kypsä avokado
limemehua maun mukaan
1 valkosipulinkynsi
0,25 dl (Light Beer tai Budweiser) -olutta
0,25 dl paksua maustamatonta jogurttia (ei rasvatonta)
(tuoretta korianteria)
suolaa ja pippuria

Kuori ja paloittele avokado. Sekoita kaikki ainekset tehosekottimessa tai sauvasekoittimen avulla tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Omenapiirakka inkiväärillä ja siiderillä maustettuna

4 annosta

Maku hyvä - ulkonäkö huono. — Maku hyvä – ulkonäkö huono.

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tummaa ruokosokeria
ripaus suolaa
75 g voita
1,5-2 rkl vettä

Täyte:
noin 400 g omenoita
12,5 g voita
1-2 rkl sitruunamehua
0,75 dl tummaa ruokosokeria
0,5 tl kanelia
noin 0,5 cm tuoretta inkivääriä (tai maun mukaan jopa tuplaten)
1 rkl vehnäjauhoja
0,25 dl omenasiideriä

Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet. Nypi kylmä voi joukkoon – paloittele ensin lohkoiksi ja anna hieman pehmittyä, nypi sormin. Lisää lopuksi vesi; arvioi sopiva määrä, niin että taikinasta tulee sopivan notkeaa. Laita taikina lepäämään jääkaappiin puoleksi tunniksi. Tee sillä aikaa täyte.
Kuori ja lohko omenat paloiksi. Kuori inkivääri ja paloittele pieneksi tai raasta pala.
Ruskista voi pannulla tai laakeassa kattilassa ja paista lohkoja siinä muutama minuutti. Lisää sokeri, sitruunamehu, inkivääri ja kaneli ja anna hautua käännellen minuutin verran. Lisää vehnäjauhot suurusteeksi ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi siideri ja sekoittele keitosta muutaman minuutin ajan muhennosmaiseksi. Ota pannu pois liedeltä.
Ota esiin pienehkö piirakkavuoka. Ota taikinasta kolmasosa erilleen piirakan kanneksi. Kaulitse taikinan osaset kahden leivinpaperin välissä pyöreiksi kiekoiksi. Mitä ohuemman kiekon saat, sen parempi. Asettele pohjakiekko vuoan pohjalle ja reunoille.
Lisää täytettä pohjakiekon päälle. Asettele lopuksi kansi päälle ja nipistä pohja ja kansi toisiinsa napakasti kiinni. Pistele kanteen muutamia reikiä haarukalla.
Paista 175 asteisessa uunissa alatasolla noin 35 min. tai kunnes kansi on kauniisti ruskettunut.
Anna jäähtyä ja vetäytyä hiukan ennen tarjoamista. Herkuttele vaniljajäätelön tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kera.

Sopat!

Kirjoitettu 1 kesäkuun, 20141 kesäkuun, 2014 by Kaisa

Marc Aulén: Sopat!
Kuvat: Jaeseong Park
Gummerus, 2014

Marc Aulénin Sopat! -kirja on päätynyt testikeittiömme tulikokeeseen jo useita kertoja, mutta vasta nyt olen saanut aikaiseksi raapustaa kirjallisen käsitykseni tästä keittokirjasta. Niinpä niin, kyseessä on kirjaimellisesti keittokirja ja uskaltaisinpa väittää, että paras sellainen pitkään aikaan. Onkin sanalla sanoen huonoa käytöstä kanssakeittäjiäni kohtaan, että vasta nyt, kun kylmä talvi alkaa vihdoin olla selätetty, esittelen tämän mieltä ja ruumista lämmittävän opuksen. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja toisaalta: eivät ne hevillä lopu, siis kylmät päivät. Ja toisaalta toisen kerran: näitä keittoja kyllä popsii säästä riippumatta, niin makoisia ne ovat.

Sitä, että Aulénin teosta on mahdollista pitää luokassaan erityisen toimivana, perustelisin kolmella tapaa.
1) Kaikki sen sivuilta löytämämme reseptiikat ovat johtaneet maukkaisiin lopputuloksiin, erityisen maukkaisiin.
2) Sen avulla kaksi miltei täysin eri tavalla keittoihin suhtautuvaa henkilöä – yksinkertaisesti sanottuna voidaan puhua minusta kirkasliemisten ja miekkosestani täyteläisliemisten keittojen ystävänä – on onnistunut loihtimaan molempia miellyttäviä makuelämyksiä.
3) Reseptit ovat monipuolisia niin raaka-aineiltaan kuin valmistustavoiltaan: On lihaa, kalaa ja kasvista, simppeliä ja hieman vähemmän simppeliä, nopeaa ja aikaa vievää, varmasti jokaiselle jotakin.
Siinäpä syitä tarttua teokseen.

Marc Aulén, belgialaissyntyinen helsinkiläisravintoloitsija, yksi ravintola Qulman perustajista, tunnettiin aiemmin Hakaniemen hallin suositun Soppakeittiön pyörittäjänä. Tämän kirjan sivuilla salatut soppareseptit pääsevät vihdoin yleisön pyynnöstä julkisuuteen ja jokaisen kotikokin käsittelyyn. Tämän lisäksi Marc, suurpiirteinen ja sotkuinen ”perfektionistin painajainen”, esittelee keittojensa kannalta tärkeimmät mausteet sekä keittiövälineet ja antaa lukijalle myös vinkkejä keittojensa lisukkeiksi. Lopuksi ääneen päästetään kymmenkunta tuttua tähtikaartilaista aina europarlamentaarikko Tarja Cronbergista oopperalaulaja Juuso Hemminkiin ja elokuvaohjaaja Claes Olssoniin, jotka kukin kertovat suhteestaan ruokaan, Marc Auléniin, Qulmaan ja Soppakeittiöön laskien lukijan samalla oman suosikkisoppareseptinsä lähteille.

Tähän mennessä kokeiluumme ovat Marcin omista resepteistä päässeet lihasoppa valkosipulisaaren kanssa sekä se hyvä kanasoppa, tähtikaartilaisten ehdotuksista sopraanon mustajuurisoppa. Makoisia kaikki tyynni. Kun kaikkeen edellä kirjoitettuun lisätään Marcin ruokafilosofia: ”keep it simple!” ja jatketaan ajatusta hänen omilla sanoillaan ”makujen balanssi on kaikki kaikessa”, taitaa suositukseni olla selvä. Siis suuri sellainen sopille.

Keittoa kaikille kanansyöjille

Kirjoitettu 30 toukokuun, 201429 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Me emme harrasta ruoanlaittoa päivittäin. Varmasti tästä johtuen käytämme viikonloppuaterioidemme valmistukseen keskimääräistä enemmän aikaa ja energiaa, eivätkä kolmen ruokalajin kokonaisuudet ole sunnuntaisin kotikolossamme harvinaisuus. On kuitenkin viikonloppuja, jolloin toiset rakkautemme kohteet: kirjallisuus, kirjoittaminen ja koodaaminen jyräävät sen neljännen koon, kokkaamisen, alleen. Tämä keitto syntyi juuri tuollaisena viikonloppuna.

Jälleen kerran saamme reseptiikasta kiittää Marc Aulénin Sopat! -kirjaa. Tämä mies todella tietää, miten synnyttää maukkaat keitot, niin maukkaat, että kaksi näinkin eri tavalla keittoihin suhtautuvaa henkilöä – yksinkertaisesti sanottuna voidaan puhua minusta kirkasliemisten ja Aleksista täyteläisliemisten keittojen ystävänä – nousee pöydästä tyytyväisyyttä uhkuen. Kyytipojaksi vielä leipää oman maun mukaan, tämänhetkisenä henkilökohtaisena suosikkinani Oululaisen Tosi tumma Reissumies, ja nautinto on miltei taattu.

Suosikaa simppeliä soppaa, sunnuntaisinkin.

Marc Aulénin Se hyvä kanasoppa

6 annosta

80 g sipulia
50 g Granny Smith -omenaa
150 g kirsikkatomaatteja
400 g marinoimatonta kananrintaa
suolaa, pippuria
rypsiöljyä
140 g ituja

Liemi:
1,4 l kanalientä
0,5 dl kookosjauhoja / -pulveria
1 kanelitanko
1 tl limemehua
2 valkosipulinkynttä ohuina viipaleina
1 tl kurkumaa
1 rkl currytahnaa
10 g inkiväärimurskaa / tuoretta inkivääriä raastettuna
0,5 dl ananasmehua purkista
100 g ananaspaloja purkista
1 tl korianteria

Tarjoiluun:
smetanaa
basilikasilppua

Suikaloi sipuli, raasta omena ja halkaise kirsikkatomaatit.
Keitä liemi.
Paista tilkassa rypsiöljyä sipulisuikaleet, omenaraaste ja kirsikkatomaatit. Lisää liemikattilaan. Keitä lientä noin 15 min. Paista sinä aikana kanasuikaleet öljyssä, mausta ne suolalla ja pippurilla ja lisää keittoon. Keitä vielä 10-15 min. Lisää idut.
Tarjoile smetanan ja basilikasilpun kera.

Reseptien aarteet : sukupolvelta toiselle

Kirjoitettu 7 toukokuun, 201415 joulukuun, 2020 by Kaisa

Verna Kaunisto-Feodorow: Reseptien aarteet : sukupolvelta toiselle
Kuvat: Lasse Lecklin
Gummerus, 2014

Ruoka tarkoittaa aineita, joita ihminen syö ja käyttää ravinnoksi. Syöminen on toimenpide, jossa ihminen tai eläin ottaa suuhunsa ruokaa, muokkaa sitä suussaan ja nielee sen. Ravinnolla taas tarkoitetaan ainetta, jota eliöt käyttävät energianlähteenä ja rakennusmateriaalinaan. Totta; tässä kohtaa on Wikipedian asiasta esittämää tiedonantoa tuskin kiistäminen, ruoka on ihmiskoneiston polttoainetta. Mutta se on NIIN paljon muutakin – onneksi.

Mitä henkilökohtaiseen ruokafilosofiaani tulee, välttelen pitkälti ajatusta ”syödä elääkseen (mausta välittämättä)” pyrkien pikemminkin mahdollisuuksien mukaan viljelemään ajatusta ”syödä kokeakseen ja nauttiakseen, muistaakseen”. Sillä niinhän se on: ruoka on elämyksiä, ruoka on kulttuuria, ja erityisesti: ruoka on muistoja. Siitä tämä teos on oivallinen esimerkki.

Reseptien aarteet -kirjan kannet sulkevat sisälleen erään suvun tarinan, ruokamuistojen kautta kuvattuna. Nuo erilaiset ruokaretket kuljettavat lukijaa pitkältä menneisyydestä aina tähän päivään esitellen reseptejä niin tekijän itsensä kuin hänen äitinsä, isoäitinsä ja esiäitinsä arkistoista. Toki myös suvun miesjäsenet pääsevät muutamaan otteeseen nauttimaan parrasvaloista. Jokainen resepti on kiedottu pieneen tarinaan, muistoon menneisyydestä. Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, nämä tuntemattomat muistot tuovat mieleen omia. Näin ollen kirjaa lukiessa on vähän väliä poikettava myös oman äidin sekä isoäitien ruokapöytien äärellä.

Mitä resepteihin tulee ne ovat maukkaita, aivan kuten aarteilta sopiikin odottaa. Ensimmäisinä kokeiluuni pääsivät lihapullat tomaattikastikkeessa sekä lusikkaleivät, jotka maistuivat sekä allekirjoittaneen että testiruokailijan mielestä. Yksinkertaisesti hyvää. Tämän jälkeen olen ehtinyt vierailla Vernan aarrearkulla vielä muutamaan otteeseen, hyvin tuloksin. Mustikkakeikauskakusta (ohje ohessa) tuli makoisa vappukakku, makaroonilaatikko (ohje ohessa) oli parasta koskaan itse valmistamaani ja uunibroileri sekä uuniomenamurupaistos piristivät mukavasti erästä räntäsateen sumuttamaa toukokuista alkuiltaa. Toistaiseksi ei vielä ainoatakaan hutia, joten tätä kirjaa suosittelen ilolla.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että näissä resepteissä ei voita säästellä, sillä rakastetaan. Mutta ei mummojen niin kuulukaan tehdä! Jos kuitenkin tekee mieli hiukan keventää, sekin onnistuu helposti, eivätkä keitokset tästä kärsi.

Nyt vaan omia ruokamuistoja kertailemaan ja Vernan valmiiksi ylöskirjoittamia testailemaan. Jokainen valmistettu ateria on tekijälleen pieni testi; niin parhaat ohjeet kuin ruokailuhetketkin jäävät elämään ja kulkemaan – sukupolvelta toiselle.

Mustikkakeikauskakku

3 kananmunaa
2 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
5-7 dl mustikoita + 2-3 rkl sokeria
75 g sulatettua voita

Esilämmitä uuni 180 asteeseen.
Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Siivilöi jauhot muna-sokeriseokseen varovasti käännellen.
Kaada mustikat voidellun kakkuvuoan pohjalle. Ripottele päälle pari ruokalusikallista sokeria. Kaada taikina marjojen päälle tasaisesti. Kaada sitten sula rasva tasaisesti taikinan päälle.
Paista 180-asteisen uunin keskiosassa noin 25 min. tai niin pitkään, kunnes tikkuun ei tartu taikinaa, kun sillä kokeilee kakun keskiosaa. Peitä kakku tarvittaessa foliolla, ettei pinta pääse kärähtämään.
Anna jäähtyä haaleaksi ennen kumoamista tarjoilulautaselle. Tarjoa haaleana tai kylmänä. Rinnalle sopii mainiosti esimerkiksi vaniljajäätelö.

Aune-mummun makaroonilaatikko

200 g makaroneja
0,5 rkl suolaa
1,5 rkl sokeria
0,25 tl muskottipähkinää
0,5 l kermamaitoa
2 kananmunaa
20-30 g voita

Keitä makaronit pehmeiksi, pane ne voideltuun vuokaan ja ripottele väliin mausteita.
Vatkaa munat yhdessä maidon kera ja kaada makaronien päälle.
Palastele voi nokareiksi laatikon pinnalle.
Paista 180-asteisessa uunissa, kunnes pinta on kauniin ruskea ja munamaito on kokonaan hyytynyt.

Muutama uunillinen takatalven tappajaksi

Kirjoitettu 7 toukokuun, 201429 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Kun toukokuisena sunnuntaiaamuna herätessään toteaa maan lumenvalkoiseksi, jää jäljelle oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on ottaa taksi lentoasemalle ja lennähtää rautaisin siivin jonnekin lämpimään (tai edes varata matka), toinen taas vetää verhot kiinni ja keskittyä nautiskelemaan kotoisasta lämmöstä – sekä valmistaa mieltä ja ruumista hemmotteleva ateria. Me valitsimme jälkimmäisen. Muutama matkakin onneksemme siintää jo tulevaisuudessa.

Mitäpä siis valmistimme? Tällaisena kiireettömänä sisäilypäivänä voi vallan mainiosti odottaa ruoan valmistumista tunnin jos toisenkin, joten päädyimme haudutettavaan uunimurkinaan: pääruoaksi uunibroileria ja jälkiruoaksi uuniomenamurupaistosta. Reseptiikoista vastasi jälleen Verna Kaunisto-Feodorowin Reseptien aarteet ja lopputulos oli maukas. Ehkä en tätä broileria Vernan tapaan ihan näin suuresti ylistäisi; marinadista huolimatta ruoka jäi lopulta hieman laimean makuiseksi ja riisi olisi ehdottomasti kaivannut makuumme enemmän kasviksia, mutta pienellä parantelulla lopputulos olisi ollut erittäinkin hyvä. Paistos sen sijaan keräsi raadiltamme täydet pisteet. Omenaa ja murua juuri sopivassa suhteessa.

Lisäksi mainittakoon vielä toiseen tarkoitukseen valmistettu kylmä luumukastike, jota nautimme broilerin kera. Suosittelemme. Ensi kerralla tosin ajattelimme vaihtaa sokerin hillo-marmeladisokeriin kiinteämmän koostumuksen saavuttamiseksi. Kuin paholaisen hilloketta, mutta lempeämpää.

Eipä sitten muuta kuin uuni laulamaan ja räntäsadetta vastaan taistelemaan. Kyllä se kesä sieltä taas saapuu!

Uunibroileri

4 annosta

4 koipipalaa
1 iso sipuli
2 dl riisiä
1 l vettä
suolaa

Marinadi:
1 tl raastettua inkivääriä
1 tl paprikajauhetta ja / tai kanelia
1 tl currya
1 tl viherpippureita
1 tomaatti
2 rkl soijakastiketta
1 appelsiinin mehu
0,5 appelsiinin raastettu kuori

Marinoi koipia vähintään tunti, mieluiten yön yli tahnalla, jonka sekoitat appelsiinimehusta, tomaattisoseesta ja mausteista. Valmista tomaattisose pilkkomalla tomaatti ja soseuttamalla se sauvasekoittimella tasaiseksi.
Nostele koipipalat marinadin kera uunivuokaan luisempi puoli ylöspäin.
Kuori ja pilko sipuli, kiehauta vesi. Lisää kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen pilkottu sipuli ja riisi ja odota, kunnes vesi alkaa uudestaan kiehua. Kaada vesi riiseineen ja sipuleineen päivineen vuokaan koipien seuraksi.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 min. Laske sitten lämpötila 150 asteeseen ja anna hautua noin puolitoista tuntia. Käännä palat lihaisempi osa ylöspäin paistamisen puolivälissä.

Kylmä luumukastike (esimerkiksi broileri- ja linturuoille)

500 g luumuja
2 punaista chiliä
1 valkosipulinkynsi
2 dl sokeria (hillo-marmeladi)
1 dl valko- / omenaviinietikkaa
1,5 dl kylmää vettä
3 cm inkivääriä
1 kanelitanko
ripaus suolaa ja valkopippuria

Pese ja halkaise luumut. Halkaise chilit ja poista siemenet, murskaa valkosipulinkynsi.
Laita kaikki ainekset suolaa ja valkopippuria lukuun ottamatta paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja sekoittele, kunnes sokeri on sulanut. Keitä keskilämmöllä noin 20 min tai kunnes luumut ja chili ovat pehmenneet.
Poista seoksesta kanelitanko sekä chilien kuoret. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.
Kaada puhtaaseen lasipurkkiin, sulje ja viilennä. Säilytä jääkaapissa.

Uuniomenamurupaistos

500 g omenoita
0,75 dl fariinisokeria
0,5 rkl kanelia
0,25 tl kardemummaa
25 g voita

Muruseos:
50 g voita
0,75 dl sokeria
1,25 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnä- tai grahamjauhoja
0,25 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Kuori (kotimaisten kohdalla riittää hyvä pesu) ja kuutioi omenat. Sekoita voita ja muruseoksen ainesosia lukuun ottamatta kaikki ainekset ja kaada voideltuun vuokaan. Paloittele voi nokareiksi pinnalle ja paista 180-asteisessa uunissa noin 30 min. välillä sekoitellen, kunnes palaset ovat pehmeitä ja alkavat saada väriä.
Valmista muruseos omenoiden paistuessa. Nypi sokeri voihin ja sekoita muutkin aineet joukkoon. Kaada seos pehmenneiden omenapalojen päälle ja painele vuokaan tasaiseksi. Jatka paistamista noin 20 min. kunnes pinta on paistunut kauniin kullanruskeaksi. Tarjoa vaniljajäätelön kera.

Tuleva pikkurouva kokkaa huijarilleen

Kirjoitettu 2 toukokuun, 201429 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Kun on kuukausikaupalla odottanut oman kullannuppunsa tunteella järjestämää rentouttavaa kahdenkeskistä hempeilyviikonloppua, kuuluu tietenkin asiaan hemmotella hemmottelijaansa illallisella etukäteen. Kun sitten seuraavana aamuna saa tietää, että kyseinen ”hemmottelija” onkin elänyt nuo samaiset kuukaudet valheen vankina, voisi kuvitella että nyt sinisilmäiseksi itsensä tuntevan tulevan pikkurouvan tekisi mieli heittää edellisen illan reseptiikka tuleen ja unohtaa illallinen ikiajoiksi. Mutta ei: urheasti eteeni uhrautunut valheen vanki on ateriansa ansainnut – edelleen. Polttarit olivat ikimuistoiset ja yllätys täydellinen, erityiskiitos ihanimmista ihanimmille kaasoilleni! Ja mikä parasta, hemmotteluviikonloppu on vielä edessä päin… Ehkä.

No niin, mitäpä siis tarjoilin? Perinteitä perinteisellä tavalla, perinteitä hienoisella etnisellä vivahteella sekä kuuminta kausiruokaa – miltei sulassa sovussa. Ensin lautasillemme astelivat lihapullat tomaattikastikkeessa rinnallaan parsasalaatti. Myönnetään, yhdistelmänä saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta toimi kuitenkin ihan hyvin. Tätä erikoisehkoa sillisalaattia seurasivat perinteistäkin perinteisemmät lusikkaleivät, jotka osoittautuivat vallan mainioiksi – paremmiksi kuin uskalsin odottaa.

Todettakoon siis, että yksilöinä aterian komponenteista uskaltaisin suosittaa jokaista, mutta vielä paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi kannattaa lihapullien kanssa turhia kiertelemättä keittää spagettia ja nauttia näin syntyvästä Kaunotar ja Kulkuri -ateriasta – omalta tai yhteiseltä lautaselta. Parsasalaattia kannattaa kokeilla vaikkapa broilerinfileiden tai grillatun kera, miksei myös osana juhlien noutopöytäruokailua.

Lihapulla- ja lusikkaleipäreseptit ovat muuten peräisin uudesta keittokirjatuttavuudestani, Verna Kaunisto-Feodorowin teoksesta Reseptien aarteet : sukupolvelta toiselle, jonka tulen lähitulevaisuudessa esittelemään varmasti tarkemmin, sen verran mainioiksi nämä ensimmäiset kokeilut ovat osoittautuneet. Kiitos parsasalaatin reseptiikasta – tässä tosin hieman muunneltuna – sen sijaan kuuluu Marja-Liisalle Pilkkumi -blogiin.

Parsasalaatti

4 annosta

1 nippu vihreää parsaa
suolaa
sitruunamehua
1 ruukku roomansalaattia
puolikas kurkku
1 mandariini
1 dl (pakaste)herneitä
puolikas pkt halloumi-juustoa
2 kananmunaa
1 avokado

Keitä kananmunat kypsiksi ja jäähdytä ne.
Huuhtele parsat ja katkaise kova tyviosa pois. Kuori parsat perunankuorimaveitsellä nuppujen alapuolelta, jos kuori on kovin paksu. Kuumenna vesi kiehuvaksi laakeassa kasarissa tai kattilassa, lisää ripaus suolaa ja tilkka sitruunamehua.
Laita parsat kiehuvaan veteen ja keitä 4-5 min. kunnes ne ovat kypsiä, mutta vielä napakoita. Nosta ne valumaan siivilään ja anna jäähtyä.
Huuhtele roomansalaatti ja kurkku. Halkaise kurkunpala pitkittäin puoliksi ja vielä puolikkaat puoliksi. Leikkaa kurkku viipaleiksi.
Kuori ja paloittele mandariini viipaleiksi.
Halkaise avokado, poista siemen, kuori ja viipaloi. Purista viipaleille hiukan sitruunamehua, ettei avokado tummu.
Leikkaa parsat paloiksi, jätä nuput kokonaisiksi salaatin koristelua varten.
Kuori ja viipaloi kananmunat.
Viipaloi halloumi ja paista se nopeasti kuumalla pannulla niin, että se saa hiukan väriä.
Levitä salaatinlehdet vadin pohjalle. Laita päälle kerroksittain kurkkua, mandariinia, avokadoa, herneitä, parsanpaloja ja halloumiviipaleita.
Jätä päällimmäiseksi kananmunaviipaleet ja parsannuput.

Lihapullat tomaattikastikkeessa

4 annosta

400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
öljyä
0,5-1 dl korppujauhoja tai kaurahiutaleita
1 dl kermaa tai vettä
1 kananmuna
1 tl suolaa
2 rkl soijakastiketta

Tomaattikastike:
2 rkl öljyä
1 sipuli
1 murskattu valkosipulinkynsi
1 l tomaattimehua
1 prk tomaattipyreetä
1 rkl sokeria
pieni nippu persiljaa / basilikaa / timjamia
1 tl oreganoa
1 tl suolaa
1 laakerinlehti

Aloita valmistus tomaattikastikkeesta. Kuori ja silppua sipuli. Kuullota sipulisilppua öljyssä joitakin minuutteja. Lisää muut ainekset ja anna kiehua miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Valmista tällä välin lihapullataikina.

Kuori sipuli ja raasta se karkeaksi raastinraudan karkeimmalla terällä. Kuullota silppua öljyssä joitakin minuutteja.
Laita korppujauhot tai kaurahiutaleet kermaan / veteen turpoamaan hetkeksi. Lisää kananmuna ja muut aineet, vaivaa taikinaksi.
Pyörittele pieniä lihapullia kostutetuin käsin ja paista pellillä uunissa 220 asteessa 10-15 min. kunnes pullat saavat kauniin värin.
Upota pullat tomaattikastikkeeseen ja anna ruoan kiehua vielä noin 10 min. Lihapullat jatkavat näin kypsymistä tomaattikastikkeessa.
Tarjoa esimerkiksi spagetin kera.

Lusikkaleivät

16 kpl

Nämä yksilöt kätkevät sisälleen mustikka- tai omenasydämen.

200 g voita
1,5 dl sokeria
2 rkl konjakkia
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja

Täyte:
marmeladia maun mukaan

Sulata rasva kattilassa ja anna kiehahtaa. Kun voi ei enää vaahtoa, ota kattila lämmöltä ja lisää sokeri. Anna jäähtyä. Lisää konjakki, vaniljasokeri ja jauhot.
Nosta teelusikkaa (tai hieman isompaa) muottina käyttäen kokkareita uunipellille ja paista niitä 180 asteessa noin 10-12 min. Anna jäähtyä.
Aseta kaksi lusikkaleipää vastakkain siten, että lisäät väliin marmeladia. Kierittele pikkuleivät sitten sokerissa.

Urhean karitsan maukas kuolema

Kirjoitettu 23 huhtikuun, 201429 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Kun pääsiäinen lähestyy, alkavat ihmiset perinteisesti ruokarintamalla luoda katseitaan kohti erilaisia lammasreseptejä. Niin myös me sukelsimme maailmanlaajuiseen reseptiarkistoon ja löysimme ohjeen, jonka avulla pääsiäisemme sai kerrassaan herkullisen päätöksen. Täytyy nimittäin todeta, että tuo määkivä karvakasa ei missään nimessä ole ollut aina niitä helpoimpia tapauksia saattaa lautaselle makoisassa muodossa.

Tällä kertaa kiitämme ohjeesta Sivumaku -blogin Jania, joka toi ulottuvillemme tämän Sara La Fountainin Passion for Food -kirjasta johdetun reseptin. Siinä lammas – tai meidän versiossamme urhea karitsa – pukeutuu punaviiniviittaan, ajautuu uhkaavasti hönkivän risottovuoren laelle ja hautautuu lopulta mustikka-vodkapurkauksen alle. Surullinen tarina, mutta maukas mieli. Niin se vain valitettavasti menee.

Pääsiäisseikkailumme prologiksi valitsimme reseptin jo tutuksi tulleesta Marc Aulénin Sopat! -kirjasta. Kirjaan tulen varmasti palaamaan vielä tarkemmin, todettakoon tällä kertaa ainoastaan, että sopraano kyllä tietää, mistä puhutaan kun puhutaan hyvästä mustajuurikeitosta…

Epilogi sen sijaan nautittiin jo edellisenä päivänä suuremman seurueen voimin ja keräsi sekin kiitosta suusta jos toisestakin. Hyvää ja helppoa, hieman pashamaista – mutta paljon parempaa. Suosittelemme!

Eipä sitten muuta, kuin tervemenoa lampolaan! Näytös alkakoon…

P.S. Olihan meillä tietysti alkujuomakin, jota ainakin tämä kuohuviinihiiri suosittaa suurella sydämellä. Seura -lehdessä – jonka lukeminen ei yleisesti ottaen kuulu tapoihini – tätä drinkkiä tituleerattiin Sandyksi. Varmasti oivallinen aloitus myös lähestyvää vappua ajatellen.

Sandy

1 annos

ruokosokeria / sokeria
limemehua
limeviipale
(1 ruokosokeripala)
0,5 dl inkivääriolutta
1 dl kuohuviiniä

Koristele lasin reunat sokerilla: kasta reuna limemehuun tai veteen ja sen jälkeen ruokosokeriin / sokeriin.
Laita lasiin (sokeripala ja) lohko limettiä. Lisää kylmää inkivääriolutta ja kuohuviiniä.
Nauti heti.

Mustajuurikeitto

3 annosta

600 g mustajuurta
sitruunamehua
2 rkl voita
2-3 dl kermaa
1,5 sipulia
0,5 kasvisliemikuutiota
1-3 tl konjakkia

Tarjoiluun:
krutonkeja
siemeniä

Pese ja kuori mustajuuret ja laita sitruunalla maustettuun veteen etteivät tummu.
Pilko sipuli ja paloittele mustajuuret noin 1 cm:n paloiksi. Kuullota sipulit ja mustajuuret voissa, älä paista. Voit laittaa tilkan konjakkia jo tässä vaiheessa. Lisää vettä niin että seos juuri ja juuri peittyy. Lisää liemikuutio ja keitä noin 15 min.
Soseuta ja lisää kermaa haluamasi notkeuden mukaan ja soseuta lisää. Tarkista maku ja lisää suolaa ja tilkka konjakkia.
Koristele esimerkiksi paahdetuilla siemenillä ja krutongeilla.

Karitsankaretta punaviini- sekä mustikka-vodkakastikkeiden kera

4 annosta

Tässä reseptiikassa alkoholia ei säästellä.

800 g karitsankaretta
1 iso sipuli
2 porkkanaa
1 sellerinvarsi
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyreetä
1 l lihalientä
1 plo punaviiniä
2 rkl sokeria
oliiviöljyä
suolaa

Ota karitsa huoneenlämpöön noin tuntia ennen ruoanlaiton aloitusta.
Paloittele kare parin luun palasiksi. Hienonna sipuli ja porkkanat, siivuta sellerinvarsi.
Kuumenna paistinpannu ja lorauta sille hiukan öljyä. Ruskista karen palaset kauniin ruskeiksi. Ota palat sivuun.
Kuullota pannulla muutama minuutti sipulia, porkkanaa ja selleriä. Purista joukkoon valkosipuli ja kuullota sitä minuutin verran. Laita mukaan tomaattipyree ja kypsennä pari minuuttia. Kaada joukkoon punaviini, lihaliemi, sokeri ja suola. Kiehauta ja laita karet mukaan. Hauduta miedolla lämmöllä noin kaksi tuntia tai kunnes liha on hyvin mureaa ja irtoaa kuin itsestään luusta.
Siivilöi keitinliemi ja ota sitä 2 dl talteen mustikkakastiketta varten.
Keitä loppua lientä kokoon sen verran, että siitä tulee kastikemaista. Nauti kastike kareen kera.

Mustikka-vodkakastike:
2 dl lampaanpotkan keitinlientä
7 cl vodkaa
2,5 dl mustikoita
1 dl punaviiniä
5 rkl sokeria
suolaa

Lisää kattilaan keitinliemi, vodka ja mustikat. Anna kiehahtaa ja lisää loput ainekset. Keitä kokoon kastikemaiseksi ja mausta mieleiseksi. Tarjoile karitsankareen kera.

Risotto

6 annosta

1 sipuli
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
3 dl risottoriisiä
1,25 dl valkoviiniä
6-10 dl kanalientä
1 dl ruokakermaa
50 g parmesanraastetta
30 g voita
suolaa
mustapippuria

(Tarjoiluun:
Roquefort -juustoa tai muuta sinihomejuustoa murusina)

Hienonna sipuli. Kuullota sipulia tilkassa öljyä keskilämmöllä. Lisää valkosipuli ja kuullota vielä minuutin verran. Lisää riisit ja kuullota niitä jonkin aikaa, älä ruskista. Kaada joukkoon valkoviiniä ja anna kiehua pois. Laske lämpöä miedolle. Lisää kauhallinen kuumaa kanalientä ja anna sen haihtua pois. Sekoita koko ajan. Jatka liemen lisäämistä kauhallinen kerrallaan, kunnes riisi on melkein kypsää, al dente. Lisää lopussa kerma, parmesaani sekä voi ja sekoita. Mausta mieleiseksesi. (Murustele päälle sinihomejuusto.)

Paistettu limejuustokakku

8 annosta

175 g Digestive-keksejä
75 g voita
2 dl kuohukermaa
400 g maustettua rahkaa valkosuklaa-lime
0,5 dl sokeria
2 keltuaista
1 tl limen kuorta
0,5 rkl limemehua

Murskaa keksit. Lisää voisula. Vuoraa irtopohjavuoan (halk. 24 cm) pohja leivinpaperilla ja taputa keksiseos pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa uunin alaosassa 175 asteessa 7 min.
Vaahdota kerma. Sekoita eri kulhossa rahka, sokeri ja keltuaiset.
Pese lime kuumalla vedellä. Kuivaa. Raasta ohut pintakuori. Lisää 1 tl kuorta täytteeseen. Säästä loput koristeeksi. Purista mehu. Lisää sitä 0,5 rkl täytteeseen. Lisää täytteeseen kermavaahto.
Kaada seos esipaistetulle pohjalle. Paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 23 min. tai kunnes kakku on kypsä.
Jäähdytä täysin kylmäksi. Irrota kakku varovasti veitsellä vuoan reunoista. Koristele kuten parhaaksi näet.