Marc Aulén: Sopat! Kuvat: Jaeseong Park
Gummerus, 2014
Marc AuléninSopat! -kirja on päätynyt testikeittiömme tulikokeeseen jo useita kertoja, mutta vasta nyt olen saanut aikaiseksi raapustaa kirjallisen käsitykseni tästä keittokirjasta. Niinpä niin, kyseessä on kirjaimellisesti keittokirja ja uskaltaisinpa väittää, että paras sellainen pitkään aikaan. Onkin sanalla sanoen huonoa käytöstä kanssakeittäjiäni kohtaan, että vasta nyt, kun kylmä talvi alkaa vihdoin olla selätetty, esittelen tämän mieltä ja ruumista lämmittävän opuksen. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja toisaalta: eivät ne hevillä lopu, siis kylmät päivät. Ja toisaalta toisen kerran: näitä keittoja kyllä popsii säästä riippumatta, niin makoisia ne ovat.
Sitä, että Aulénin teosta on mahdollista pitää luokassaan erityisen toimivana, perustelisin kolmella tapaa.
1) Kaikki sen sivuilta löytämämme reseptiikat ovat johtaneet maukkaisiin lopputuloksiin, erityisen maukkaisiin.
2) Sen avulla kaksi miltei täysin eri tavalla keittoihin suhtautuvaa henkilöä – yksinkertaisesti sanottuna voidaan puhua minusta kirkasliemisten ja miekkosestani täyteläisliemisten keittojen ystävänä – on onnistunut loihtimaan molempia miellyttäviä makuelämyksiä.
3) Reseptit ovat monipuolisia niin raaka-aineiltaan kuin valmistustavoiltaan: On lihaa, kalaa ja kasvista, simppeliä ja hieman vähemmän simppeliä, nopeaa ja aikaa vievää, varmasti jokaiselle jotakin.
Siinäpä syitä tarttua teokseen.
Marc Aulén, belgialaissyntyinen helsinkiläisravintoloitsija, yksi ravintola Qulman perustajista, tunnettiin aiemmin Hakaniemen hallin suositun Soppakeittiön pyörittäjänä. Tämän kirjan sivuilla salatut soppareseptit pääsevät vihdoin yleisön pyynnöstä julkisuuteen ja jokaisen kotikokin käsittelyyn. Tämän lisäksi Marc, suurpiirteinen ja sotkuinen ”perfektionistin painajainen”, esittelee keittojensa kannalta tärkeimmät mausteet sekä keittiövälineet ja antaa lukijalle myös vinkkejä keittojensa lisukkeiksi. Lopuksi ääneen päästetään kymmenkunta tuttua tähtikaartilaista aina europarlamentaarikko Tarja Cronbergista oopperalaulaja Juuso Hemminkiin ja elokuvaohjaaja Claes Olssoniin, jotka kukin kertovat suhteestaan ruokaan, Marc Auléniin, Qulmaan ja Soppakeittiöön laskien lukijan samalla oman suosikkisoppareseptinsä lähteille.
Tähän mennessä kokeiluumme ovat Marcin omista resepteistä päässeet lihasoppa valkosipulisaaren kanssa sekä se hyvä kanasoppa, tähtikaartilaisten ehdotuksista sopraanon mustajuurisoppa. Makoisia kaikki tyynni. Kun kaikkeen edellä kirjoitettuun lisätään Marcin ruokafilosofia: ”keep it simple!” ja jatketaan ajatusta hänen omilla sanoillaan ”makujen balanssi on kaikki kaikessa”, taitaa suositukseni olla selvä. Siis suuri sellainen sopille.
Me emme harrasta ruoanlaittoa päivittäin. Varmasti tästä johtuen käytämme viikonloppuaterioidemme valmistukseen keskimääräistä enemmän aikaa ja energiaa, eivätkä kolmen ruokalajin kokonaisuudet ole sunnuntaisin kotikolossamme harvinaisuus. On kuitenkin viikonloppuja, jolloin toiset rakkautemme kohteet: kirjallisuus, kirjoittaminen ja koodaaminen jyräävät sen neljännen koon, kokkaamisen, alleen. Tämä keitto syntyi juuri tuollaisena viikonloppuna.
Jälleen kerran saamme reseptiikasta kiittää Marc AuléninSopat! -kirjaa. Tämä mies todella tietää, miten synnyttää maukkaat keitot, niin maukkaat, että kaksi näinkin eri tavalla keittoihin suhtautuvaa henkilöä – yksinkertaisesti sanottuna voidaan puhua minusta kirkasliemisten ja Aleksista täyteläisliemisten keittojen ystävänä – nousee pöydästä tyytyväisyyttä uhkuen. Kyytipojaksi vielä leipää oman maun mukaan, tämänhetkisenä henkilökohtaisena suosikkinani Oululaisen Tosi tumma Reissumies, ja nautinto on miltei taattu.
Suosikaa simppeliä soppaa, sunnuntaisinkin.
Marc Aulénin Se hyvä kanasoppa
6 annosta
80 g sipulia
50 g Granny Smith -omenaa
150 g kirsikkatomaatteja
400 g marinoimatonta kananrintaa
suolaa, pippuria
rypsiöljyä
140 g ituja
Suikaloi sipuli, raasta omena ja halkaise kirsikkatomaatit.
Keitä liemi.
Paista tilkassa rypsiöljyä sipulisuikaleet, omenaraaste ja kirsikkatomaatit. Lisää liemikattilaan. Keitä lientä noin 15 min. Paista sinä aikana kanasuikaleet öljyssä, mausta ne suolalla ja pippurilla ja lisää keittoon. Keitä vielä 10-15 min. Lisää idut.
Tarjoile smetanan ja basilikasilpun kera.
Verna Kaunisto-Feodorow: Reseptien aarteet : sukupolvelta toiselle Kuvat: Lasse Lecklin
Gummerus, 2014
Ruoka tarkoittaa aineita, joita ihminen syö ja käyttää ravinnoksi. Syöminen on toimenpide, jossa ihminen tai eläin ottaa suuhunsa ruokaa, muokkaa sitä suussaan ja nielee sen. Ravinnolla taas tarkoitetaan ainetta, jota eliöt käyttävät energianlähteenä ja rakennusmateriaalinaan. Totta; tässä kohtaa on Wikipedian asiasta esittämää tiedonantoa tuskin kiistäminen, ruoka on ihmiskoneiston polttoainetta. Mutta se on NIIN paljon muutakin – onneksi.
Mitä henkilökohtaiseen ruokafilosofiaani tulee, välttelen pitkälti ajatusta ”syödä elääkseen (mausta välittämättä)” pyrkien pikemminkin mahdollisuuksien mukaan viljelemään ajatusta ”syödä kokeakseen ja nauttiakseen, muistaakseen”. Sillä niinhän se on: ruoka on elämyksiä, ruoka on kulttuuria, ja erityisesti: ruoka on muistoja. Siitä tämä teos on oivallinen esimerkki.
Reseptien aarteet -kirjan kannet sulkevat sisälleen erään suvun tarinan, ruokamuistojen kautta kuvattuna. Nuo erilaiset ruokaretket kuljettavat lukijaa pitkältä menneisyydestä aina tähän päivään esitellen reseptejä niin tekijän itsensä kuin hänen äitinsä, isoäitinsä ja esiäitinsä arkistoista. Toki myös suvun miesjäsenet pääsevät muutamaan otteeseen nauttimaan parrasvaloista. Jokainen resepti on kiedottu pieneen tarinaan, muistoon menneisyydestä. Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, nämä tuntemattomat muistot tuovat mieleen omia. Näin ollen kirjaa lukiessa on vähän väliä poikettava myös oman äidin sekä isoäitien ruokapöytien äärellä.
Mitä resepteihin tulee ne ovat maukkaita, aivan kuten aarteilta sopiikin odottaa. Ensimmäisinä kokeiluuni pääsivät lihapullat tomaattikastikkeessa sekä lusikkaleivät, jotka maistuivat sekä allekirjoittaneen että testiruokailijan mielestä. Yksinkertaisesti hyvää. Tämän jälkeen olen ehtinyt vierailla Vernan aarrearkulla vielä muutamaan otteeseen, hyvin tuloksin. Mustikkakeikauskakusta (ohje ohessa) tuli makoisa vappukakku, makaroonilaatikko (ohje ohessa) oli parasta koskaan itse valmistamaani ja uunibroileri sekä uuniomenamurupaistos piristivät mukavasti erästä räntäsateen sumuttamaa toukokuista alkuiltaa. Toistaiseksi ei vielä ainoatakaan hutia, joten tätä kirjaa suosittelen ilolla.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että näissä resepteissä ei voita säästellä, sillä rakastetaan. Mutta ei mummojen niin kuulukaan tehdä! Jos kuitenkin tekee mieli hiukan keventää, sekin onnistuu helposti, eivätkä keitokset tästä kärsi.
Nyt vaan omia ruokamuistoja kertailemaan ja Vernan valmiiksi ylöskirjoittamia testailemaan. Jokainen valmistettu ateria on tekijälleen pieni testi; niin parhaat ohjeet kuin ruokailuhetketkin jäävät elämään ja kulkemaan – sukupolvelta toiselle.
Esilämmitä uuni 180 asteeseen.
Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Siivilöi jauhot muna-sokeriseokseen varovasti käännellen.
Kaada mustikat voidellun kakkuvuoan pohjalle. Ripottele päälle pari ruokalusikallista sokeria. Kaada taikina marjojen päälle tasaisesti. Kaada sitten sula rasva tasaisesti taikinan päälle.
Paista 180-asteisen uunin keskiosassa noin 25 min. tai niin pitkään, kunnes tikkuun ei tartu taikinaa, kun sillä kokeilee kakun keskiosaa. Peitä kakku tarvittaessa foliolla, ettei pinta pääse kärähtämään.
Anna jäähtyä haaleaksi ennen kumoamista tarjoilulautaselle. Tarjoa haaleana tai kylmänä. Rinnalle sopii mainiosti esimerkiksi vaniljajäätelö.
Aune-mummun makaroonilaatikko
200 g makaroneja
0,5 rkl suolaa
1,5 rkl sokeria
0,25 tl muskottipähkinää
0,5 l kermamaitoa
2 kananmunaa
20-30 g voita
Keitä makaronit pehmeiksi, pane ne voideltuun vuokaan ja ripottele väliin mausteita.
Vatkaa munat yhdessä maidon kera ja kaada makaronien päälle.
Palastele voi nokareiksi laatikon pinnalle.
Paista 180-asteisessa uunissa, kunnes pinta on kauniin ruskea ja munamaito on kokonaan hyytynyt.
Kun toukokuisena sunnuntaiaamuna herätessään toteaa maan lumenvalkoiseksi, jää jäljelle oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on ottaa taksi lentoasemalle ja lennähtää rautaisin siivin jonnekin lämpimään (tai edes varata matka), toinen taas vetää verhot kiinni ja keskittyä nautiskelemaan kotoisasta lämmöstä – sekä valmistaa mieltä ja ruumista hemmotteleva ateria. Me valitsimme jälkimmäisen. Muutama matkakin onneksemme siintää jo tulevaisuudessa.
Mitäpä siis valmistimme? Tällaisena kiireettömänä sisäilypäivänä voi vallan mainiosti odottaa ruoan valmistumista tunnin jos toisenkin, joten päädyimme haudutettavaan uunimurkinaan: pääruoaksi uunibroileria ja jälkiruoaksi uuniomenamurupaistosta. Reseptiikoista vastasi jälleen Verna Kaunisto-FeodorowinReseptien aarteet ja lopputulos oli maukas. Ehkä en tätä broileria Vernan tapaan ihan näin suuresti ylistäisi; marinadista huolimatta ruoka jäi lopulta hieman laimean makuiseksi ja riisi olisi ehdottomasti kaivannut makuumme enemmän kasviksia, mutta pienellä parantelulla lopputulos olisi ollut erittäinkin hyvä. Paistos sen sijaan keräsi raadiltamme täydet pisteet. Omenaa ja murua juuri sopivassa suhteessa.
Lisäksi mainittakoon vielä toiseen tarkoitukseen valmistettu kylmä luumukastike, jota nautimme broilerin kera. Suosittelemme. Ensi kerralla tosin ajattelimme vaihtaa sokerin hillo-marmeladisokeriin kiinteämmän koostumuksen saavuttamiseksi. Kuin paholaisen hilloketta, mutta lempeämpää.
Eipä sitten muuta kuin uuni laulamaan ja räntäsadetta vastaan taistelemaan. Kyllä se kesä sieltä taas saapuu!
Uunibroileri
4 annosta
4 koipipalaa
1 iso sipuli
2 dl riisiä
1 l vettä
suolaa
Marinoi koipia vähintään tunti, mieluiten yön yli tahnalla, jonka sekoitat appelsiinimehusta, tomaattisoseesta ja mausteista. Valmista tomaattisose pilkkomalla tomaatti ja soseuttamalla se sauvasekoittimella tasaiseksi.
Nostele koipipalat marinadin kera uunivuokaan luisempi puoli ylöspäin.
Kuori ja pilko sipuli, kiehauta vesi. Lisää kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen pilkottu sipuli ja riisi ja odota, kunnes vesi alkaa uudestaan kiehua. Kaada vesi riiseineen ja sipuleineen päivineen vuokaan koipien seuraksi.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 min. Laske sitten lämpötila 150 asteeseen ja anna hautua noin puolitoista tuntia. Käännä palat lihaisempi osa ylöspäin paistamisen puolivälissä.
Kylmä luumukastike (esimerkiksi broileri- ja linturuoille)
500 g luumuja 2 punaista chiliä
1 valkosipulinkynsi
2 dl sokeria (hillo-marmeladi)
1 dl valko- / omenaviinietikkaa
1,5 dl kylmää vettä
3 cm inkivääriä
1 kanelitanko
ripaus suolaa ja valkopippuria
Pese ja halkaise luumut. Halkaise chilit ja poista siemenet, murskaa valkosipulinkynsi.
Laita kaikki ainekset suolaa ja valkopippuria lukuun ottamatta paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja sekoittele, kunnes sokeri on sulanut. Keitä keskilämmöllä noin 20 min tai kunnes luumut ja chili ovat pehmenneet.
Poista seoksesta kanelitanko sekä chilien kuoret. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.
Kaada puhtaaseen lasipurkkiin, sulje ja viilennä. Säilytä jääkaapissa.
Uuniomenamurupaistos
500 g omenoita 0,75 dl fariinisokeria
0,5 rkl kanelia
0,25 tl kardemummaa
25 g voita
Muruseos:
50 g voita
0,75 dl sokeria
1,25 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnä- tai grahamjauhoja
0,25 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
Kuori (kotimaisten kohdalla riittää hyvä pesu) ja kuutioi omenat. Sekoita voita ja muruseoksen ainesosia lukuun ottamatta kaikki ainekset ja kaada voideltuun vuokaan. Paloittele voi nokareiksi pinnalle ja paista 180-asteisessa uunissa noin 30 min. välillä sekoitellen, kunnes palaset ovat pehmeitä ja alkavat saada väriä.
Valmista muruseos omenoiden paistuessa. Nypi sokeri voihin ja sekoita muutkin aineet joukkoon. Kaada seos pehmenneiden omenapalojen päälle ja painele vuokaan tasaiseksi. Jatka paistamista noin 20 min. kunnes pinta on paistunut kauniin kullanruskeaksi. Tarjoa vaniljajäätelön kera.
Kun on kuukausikaupalla odottanut oman kullannuppunsa tunteella järjestämää rentouttavaa kahdenkeskistä hempeilyviikonloppua, kuuluu tietenkin asiaan hemmotella hemmottelijaansa illallisella etukäteen. Kun sitten seuraavana aamuna saa tietää, että kyseinen ”hemmottelija” onkin elänyt nuo samaiset kuukaudet valheen vankina, voisi kuvitella että nyt sinisilmäiseksi itsensä tuntevan tulevan pikkurouvan tekisi mieli heittää edellisen illan reseptiikka tuleen ja unohtaa illallinen ikiajoiksi. Mutta ei: urheasti eteeni uhrautunut valheen vanki on ateriansa ansainnut – edelleen. Polttarit olivat ikimuistoiset ja yllätys täydellinen, erityiskiitos ihanimmista ihanimmille kaasoilleni! Ja mikä parasta, hemmotteluviikonloppu on vielä edessä päin… Ehkä.
No niin, mitäpä siis tarjoilin? Perinteitä perinteisellä tavalla, perinteitä hienoisella etnisellä vivahteella sekä kuuminta kausiruokaa – miltei sulassa sovussa. Ensin lautasillemme astelivat lihapullat tomaattikastikkeessa rinnallaan parsasalaatti. Myönnetään, yhdistelmänä saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta toimi kuitenkin ihan hyvin. Tätä erikoisehkoa sillisalaattia seurasivat perinteistäkin perinteisemmät lusikkaleivät, jotka osoittautuivat vallan mainioiksi – paremmiksi kuin uskalsin odottaa.
Todettakoon siis, että yksilöinä aterian komponenteista uskaltaisin suosittaa jokaista, mutta vielä paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi kannattaa lihapullien kanssa turhia kiertelemättä keittää spagettia ja nauttia näin syntyvästä Kaunotar ja Kulkuri -ateriasta – omalta tai yhteiseltä lautaselta. Parsasalaattia kannattaa kokeilla vaikkapa broilerinfileiden tai grillatun kera, miksei myös osana juhlien noutopöytäruokailua.
Lihapulla- ja lusikkaleipäreseptit ovat muuten peräisin uudesta keittokirjatuttavuudestani, Verna Kaunisto-Feodorowin teoksesta Reseptien aarteet : sukupolvelta toiselle, jonka tulen lähitulevaisuudessa esittelemään varmasti tarkemmin, sen verran mainioiksi nämä ensimmäiset kokeilut ovat osoittautuneet. Kiitos parsasalaatin reseptiikasta – tässä tosin hieman muunneltuna – sen sijaan kuuluu Marja-LiisallePilkkumi -blogiin.
Keitä kananmunat kypsiksi ja jäähdytä ne.
Huuhtele parsat ja katkaise kova tyviosa pois. Kuori parsat perunankuorimaveitsellä nuppujen alapuolelta, jos kuori on kovin paksu. Kuumenna vesi kiehuvaksi laakeassa kasarissa tai kattilassa, lisää ripaus suolaa ja tilkka sitruunamehua.
Laita parsat kiehuvaan veteen ja keitä 4-5 min. kunnes ne ovat kypsiä, mutta vielä napakoita. Nosta ne valumaan siivilään ja anna jäähtyä.
Huuhtele roomansalaatti ja kurkku. Halkaise kurkunpala pitkittäin puoliksi ja vielä puolikkaat puoliksi. Leikkaa kurkku viipaleiksi.
Kuori ja paloittele mandariini viipaleiksi.
Halkaise avokado, poista siemen, kuori ja viipaloi. Purista viipaleille hiukan sitruunamehua, ettei avokado tummu.
Leikkaa parsat paloiksi, jätä nuput kokonaisiksi salaatin koristelua varten.
Kuori ja viipaloi kananmunat.
Viipaloi halloumi ja paista se nopeasti kuumalla pannulla niin, että se saa hiukan väriä.
Levitä salaatinlehdet vadin pohjalle. Laita päälle kerroksittain kurkkua, mandariinia, avokadoa, herneitä, parsanpaloja ja halloumiviipaleita.
Jätä päällimmäiseksi kananmunaviipaleet ja parsannuput.
Lihapullat tomaattikastikkeessa
4 annosta
Ehkäpä romanttiseen elokuva-tyyliin?
400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
öljyä
0,5-1 dl korppujauhoja tai kaurahiutaleita
1 dl kermaa tai vettä
1 kananmuna
1 tl suolaa
2 rkl soijakastiketta
Aloita valmistus tomaattikastikkeesta. Kuori ja silppua sipuli. Kuullota sipulisilppua öljyssä joitakin minuutteja. Lisää muut ainekset ja anna kiehua miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Valmista tällä välin lihapullataikina.
Kuori sipuli ja raasta se karkeaksi raastinraudan karkeimmalla terällä. Kuullota silppua öljyssä joitakin minuutteja.
Laita korppujauhot tai kaurahiutaleet kermaan / veteen turpoamaan hetkeksi. Lisää kananmuna ja muut aineet, vaivaa taikinaksi.
Pyörittele pieniä lihapullia kostutetuin käsin ja paista pellillä uunissa 220 asteessa 10-15 min. kunnes pullat saavat kauniin värin.
Upota pullat tomaattikastikkeeseen ja anna ruoan kiehua vielä noin 10 min. Lihapullat jatkavat näin kypsymistä tomaattikastikkeessa.
Tarjoa esimerkiksi spagetin kera.
Lusikkaleivät
16 kpl
Nämä yksilöt kätkevät sisälleen mustikka- tai omenasydämen.
Sulata rasva kattilassa ja anna kiehahtaa. Kun voi ei enää vaahtoa, ota kattila lämmöltä ja lisää sokeri. Anna jäähtyä. Lisää konjakki, vaniljasokeri ja jauhot.
Nosta teelusikkaa (tai hieman isompaa) muottina käyttäen kokkareita uunipellille ja paista niitä 180 asteessa noin 10-12 min. Anna jäähtyä.
Aseta kaksi lusikkaleipää vastakkain siten, että lisäät väliin marmeladia. Kierittele pikkuleivät sitten sokerissa.
Kun pääsiäinen lähestyy, alkavat ihmiset perinteisesti ruokarintamalla luoda katseitaan kohti erilaisia lammasreseptejä. Niin myös me sukelsimme maailmanlaajuiseen reseptiarkistoon ja löysimme ohjeen, jonka avulla pääsiäisemme sai kerrassaan herkullisen päätöksen. Täytyy nimittäin todeta, että tuo määkivä karvakasa ei missään nimessä ole ollut aina niitä helpoimpia tapauksia saattaa lautaselle makoisassa muodossa.
Tällä kertaa kiitämme ohjeestaSivumaku -blogin Jania, joka toi ulottuvillemme tämän Sara La FountaininPassion for Food -kirjasta johdetun reseptin. Siinä lammas – tai meidän versiossamme urhea karitsa – pukeutuu punaviiniviittaan, ajautuu uhkaavasti hönkivän risottovuoren laelle ja hautautuu lopulta mustikka-vodkapurkauksen alle. Surullinen tarina, mutta maukas mieli. Niin se vain valitettavasti menee.
Pääsiäisseikkailumme prologiksi valitsimme reseptin jo tutuksi tulleesta Marc AuléninSopat! -kirjasta. Kirjaan tulen varmasti palaamaan vielä tarkemmin, todettakoon tällä kertaa ainoastaan, että sopraano kyllä tietää, mistä puhutaan kun puhutaan hyvästä mustajuurikeitosta…
Epilogi sen sijaan nautittiin jo edellisenä päivänä suuremman seurueen voimin ja keräsi sekin kiitosta suusta jos toisestakin. Hyvää ja helppoa, hieman pashamaista – mutta paljon parempaa. Suosittelemme!
Eipä sitten muuta, kuin tervemenoa lampolaan! Näytös alkakoon…
P.S. Olihan meillä tietysti alkujuomakin, jota ainakin tämä kuohuviinihiiri suosittaa suurella sydämellä. Seura -lehdessä – jonka lukeminen ei yleisesti ottaen kuulu tapoihini – tätä drinkkiä tituleerattiin Sandyksi. Varmasti oivallinen aloitus myös lähestyvää vappua ajatellen.
Koristele lasin reunat sokerilla: kasta reuna limemehuun tai veteen ja sen jälkeen ruokosokeriin / sokeriin.
Laita lasiin (sokeripala ja) lohko limettiä. Lisää kylmää inkivääriolutta ja kuohuviiniä.
Nauti heti.
Pese ja kuori mustajuuret ja laita sitruunalla maustettuun veteen etteivät tummu.
Pilko sipuli ja paloittele mustajuuret noin 1 cm:n paloiksi. Kuullota sipulit ja mustajuuret voissa, älä paista. Voit laittaa tilkan konjakkia jo tässä vaiheessa. Lisää vettä niin että seos juuri ja juuri peittyy. Lisää liemikuutio ja keitä noin 15 min.
Soseuta ja lisää kermaa haluamasi notkeuden mukaan ja soseuta lisää. Tarkista maku ja lisää suolaa ja tilkka konjakkia.
Koristele esimerkiksi paahdetuilla siemenillä ja krutongeilla.
Karitsankaretta punaviini- sekä mustikka-vodkakastikkeiden kera
4 annosta
Tässä reseptiikassa alkoholia ei säästellä.
800 g karitsankaretta
1 iso sipuli
2 porkkanaa
1 sellerinvarsi
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyreetä
1 l lihalientä
1 plo punaviiniä
2 rkl sokeria
oliiviöljyä
suolaa
Ota karitsa huoneenlämpöön noin tuntia ennen ruoanlaiton aloitusta.
Paloittele kare parin luun palasiksi. Hienonna sipuli ja porkkanat, siivuta sellerinvarsi.
Kuumenna paistinpannu ja lorauta sille hiukan öljyä. Ruskista karen palaset kauniin ruskeiksi. Ota palat sivuun.
Kuullota pannulla muutama minuutti sipulia, porkkanaa ja selleriä. Purista joukkoon valkosipuli ja kuullota sitä minuutin verran. Laita mukaan tomaattipyree ja kypsennä pari minuuttia. Kaada joukkoon punaviini, lihaliemi, sokeri ja suola. Kiehauta ja laita karet mukaan. Hauduta miedolla lämmöllä noin kaksi tuntia tai kunnes liha on hyvin mureaa ja irtoaa kuin itsestään luusta.
Siivilöi keitinliemi ja ota sitä 2 dl talteen mustikkakastiketta varten.
Keitä loppua lientä kokoon sen verran, että siitä tulee kastikemaista. Nauti kastike kareen kera.
Lisää kattilaan keitinliemi, vodka ja mustikat. Anna kiehahtaa ja lisää loput ainekset. Keitä kokoon kastikemaiseksi ja mausta mieleiseksi. Tarjoile karitsankareen kera.
(Tarjoiluun:
Roquefort -juustoa tai muuta sinihomejuustoa murusina)
Hienonna sipuli. Kuullota sipulia tilkassa öljyä keskilämmöllä. Lisää valkosipuli ja kuullota vielä minuutin verran. Lisää riisit ja kuullota niitä jonkin aikaa, älä ruskista. Kaada joukkoon valkoviiniä ja anna kiehua pois. Laske lämpöä miedolle. Lisää kauhallinen kuumaa kanalientä ja anna sen haihtua pois. Sekoita koko ajan. Jatka liemen lisäämistä kauhallinen kerrallaan, kunnes riisi on melkein kypsää, al dente. Lisää lopussa kerma, parmesaani sekä voi ja sekoita. Mausta mieleiseksesi. (Murustele päälle sinihomejuusto.)
Paistettu limejuustokakku
8 annosta
175 g Digestive-keksejä
75 g voita
2 dl kuohukermaa
400 g maustettua rahkaa valkosuklaa-lime
0,5 dl sokeria
2 keltuaista
1 tl limen kuorta
0,5 rkl limemehua
Murskaa keksit. Lisää voisula. Vuoraa irtopohjavuoan (halk. 24 cm) pohja leivinpaperilla ja taputa keksiseos pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa uunin alaosassa 175 asteessa 7 min.
Vaahdota kerma. Sekoita eri kulhossa rahka, sokeri ja keltuaiset.
Pese lime kuumalla vedellä. Kuivaa. Raasta ohut pintakuori. Lisää 1 tl kuorta täytteeseen. Säästä loput koristeeksi. Purista mehu. Lisää sitä 0,5 rkl täytteeseen. Lisää täytteeseen kermavaahto.
Kaada seos esipaistetulle pohjalle. Paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 23 min. tai kunnes kakku on kypsä.
Jäähdytä täysin kylmäksi. Irrota kakku varovasti veitsellä vuoan reunoista. Koristele kuten parhaaksi näet.
Nyt kun lomamatkat ovat taas hetkeksi aikaa historiaa, on hyvä keskittyä hieman kotoisampiin asioihin, kuten kotoisiin kotiruokiin. Pitkästä aikaa on myös ilo ottaa kokeiluun ja käsittelyyn uusi keittokirja, tällä kertaa Marc AuléninSopat!
Sunnuntaipäivällisemme koostui valkosipulisaarella kruunatusta lihakeitosta, jota söimme ruisleivän kera. Ateria noudatteli siis sanasta sanaan ravintoloitsija Marc Aulénin ruokafilosofiaa ”Keep it simple!” ja tällä(kin) kertaa voi todeta, että yksinkertaisuus todella on kaunista – tai ainakin maukasta.
Itse olen keittonaisia – ollut koko ikäni – mutta Aleksin preferenssit ruokamaailmassa ovat toistaiseksi olleet hieman toisaalla, ainakin jos puhutaan kirkasliemisistä pääruokakeitoista. Sopat! -teokseen minulla on kuitenkin suuri luotto: kyllä Aleksista sen avulla ainakin hieman enemmän soppamies tehdään!
Kuten Marc toteaa, tämä on ronskia soppaa ja sopii hyvin vahvoista mauista nautiskeleville lihansyöjille. Itse olen Madridin vierailumme jälkimainigeissa viihtynyt viime viikot lähinnä kasvis- ja kalalautasten ympärillä (kyllä, tuo kaupunki oli todellinen lihansyöjien paratiisi ja itse taisin saada pienoisen yliannostuksen), mutta tämän keiton kautta oli hyvä tehdä taas paluu liharuokien ääreen…
Mainittakoon vielä, että valkosipulisaari antaa kivan lisän lihasopalle, mutta toimii varsin mainiosti myös muiden ruokien lisukkeena.
Lihasoppa valkosipulisaaren kanssa
4-6 annosta
500-800 g naudan- tai lampaanlihakuutioita
suolaa ja pippuria
150 g sipulia
400 g kiinteää perunaa
2 tl kuminansiemeniä
oliiviöljyä
Kehotamme kokeilemaan maukkaita saaria myös muiden ruokalajien kera.
Paista lihapalat kevyesti öljyssä. Lisää suolaa ja pippuria.
Laita lihat kattilaan. Lisää liemen ainekset ja keitä lihoja noin tunnin verran.
Pese ja kuutioi perunat, älä kuori. Kuori ja suikaloi sipuli. Suikaloi valkokaali ja kuori ja viipaloi porkkanat.
Kun lihat kiehuvat, paista sipulit, perunat ja kumina suolan ja pippurin kanssa kauniin värisiksi. Kun liha alkaa tuntua murealta, lisää muut ainekset kattilaan ja anna kiehua vielä noin 20 min. Tarkista ennen tarjoilua, että liha on mureaa.
Uunivalkosipulisaaret:
Leikkaa valkosipulien päät irti, niin että halkaistut kynnet ovat näkyvästi esillä. Laita kokonaiset valkosipulit uunipellille. Päälle tulee oliiviöljyä, nokare voita, sormisuolaa, kuivaa rosmariinia ja hunajaa reippain ottein.
Paista uunissa 200 asteessa noin 20-25 min.
Olen huomannut, että ruoanlaitossani tulen usein suosineeksi tiettyjä raaka-aineita, missä ei sinänsä tietenkään ole mitään outoa, ovathan ne – yllätys, yllätys – hyväksi todettuja. Yksi näistä suosikeistani on avokado ja tällä kertaa haluan esitellä kaksi sangen suositeltavaa avokadoreseptiä.
Avokadopuun rasvainen ja aromikas hedelmä on mielestäni parhaimmillaan erilaisissa alkuruoissa, joita myös seuraavat edustavat. Myöskään omassa keittiössämme jo miltei klassikon asemaan kohonnutta juhlavaa aterian aloitusta, savuporoa avokadossa, ei pidä tässä yhteydessä unohtaa. Kokeilkaa ihmeessä!
Vielä ennen pääasiaa – mieli pitkälti jo muutaman päivän päässä odottavan Madridin auringon alla – haluan mainita erittäin toimivasta sangria-reseptistä, jota kokeilimme viime viikonloppuna. Tämä maistuu aivan Espanjalta, jopa tällaisena alkoholittomana versiona. (Toimii varmasti myös prosenttien kera…)
Sangria
2 annosta
2,5 dl (alkoholitonta) punaviiniä
2,5 dl spriteä
0,5 dl appelsiinimehua
jääpaloja sekä appelsiini- ja omenaviipaleita
Sekoita ja nauti.
Avokadotahnaa, lohitartaria ja marinoituja katkarapuja
(Tästäkin reseptistä on jälleen kiittäminen mainiota Suolaa ja hunajaa -blogia.)
Marinoidut katkaravut:
katkarapuja
Santa Maria Sweet Chili Sauce -kastiketta
sitruunamehua
tilliä
Valmista ensin lohitartar sekä marinoidut katkaravut, jotta maut ehtivät syventyä avokadotahnaa valmistaessasi.
Hienonna lohitartarin ainekset ja sekoita keskenään.
Sekoita katkarapuihin Sweet Chili Sauce -kastiketta, sitruunamehua ja hienonnettua tilliä. Jätä ravut kokonaisiksi.
Paloittele avokado. Sekoita muut ainekset avokadon joukkoon ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.
Leikkaa leipä haluamallasi tavalla neljään osaan. Sivele jokaisen palan pohjalle avokadotahnaa. Nosta sen jälkeen kahdelle palalle tahnan päälle marinoituja katkarapuja, kahdelle lohitartaria. Anna vielä leipien tekeytyä hetki jääkaapissa.
Katkarapucocktail
(Tämä resepti taas poimittiin Tomi Björckin uudesta keittokirjasta Huippukokin kotiruokaa, johon varmasti tulemme palaamaan jatkossa tarkemmin.)
Pilko kaikki muut ainekset paitsi ravut. Purista sekaan limetin mehu. Lisää lopuksi kokonaiset ravut. Anna maustua sen aikaa, kun valmistat avokadopyreen.
Paloittele avokado. Sekoita avokado ja muut ainekset tasaiseksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
Tarjoa katkarapucocktail pyreen kera.
Jälleen yksi sunnuntai, jälleen yksi maukas illallinen. Ja jälleen yksi todistus siitä, että ollakseen herkullista, ruoan ei todellakaan tarvitse olla vaikean tai tuntikausia vievän valmistusprosessin takana. Tässäpä siis äärimmäisen helppo, gratiineineen sekä dijoneineen ranskanmaalle vivahtava kokonaisuus makuhermoja miellyttämään.
Bon appétit!
Broilerinleikkeet tomaatti-valkoviinikastikkeessa
4 annosta
500-700 g (maustamattomia) broilerinleikkeitä
1 rkl öljyä
(ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria)
Paista broilerinleikkeet kypsiksi, noin 4-5 min. molemmilta puolilta. Mikäli käytät maustamattomia leikkeitä mausta suolalla ja pippurilla. Nosta odottamaan.
Kuori ja silppua sipuli. Kuullota sipuli rasvassa. Lisää tomaattipyree ja kuullota vielä hetki. Lisää pannuun viini, rosmariini ja sokeri. Keitä kunnes noin puolet nestemäärästä on haihtunut. Lisää kerma ja broilerinleikkeet. Keitä vielä muutama minuutti kunnes broileri kuumentuu.
Sipuligratiini
4 annosta
800 g keltasipulia
loraus oliiviöljyä
130 g gruyère-juustoa
150 g ranskankermaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl dijoninsinappia
0,5 tl kuivattua rosmariinia
0,5 tl kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria
Kuori sipulit ja leikkaa ne noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele sipulit leivinpaperilla vuoratulle pellille. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä sekä ripaus rosmariinia ja timjamia. Säästä loput yrteistä myöhemmäksi. Paahda sipuleita 225-asteisessa uunissa noin 20 min.
Raasta juusto. Sekoita keskenään kaksi kolmasosaa juustoraasteesta, ranskankerma,
sitruunamehu, sinappi, rosmariini, timjami, suola ja mustapippuri.
Laita paahdetut sipulit paistonkestävään vuokaan ja levitä päälle ranskankermaseos. Ripottele päälle loput juustoraasteesta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 min. tai kunnes pinta on kauniin värinen.
Vaikka laskemisesta tai lumesta ei tänä päivänä Helsingissä ole tietoakaan, päätimme kuitenkin viettää ruokakulttuurillisesta näkökulmasta katsottuna perinteistä laskiaissunnuntaita. Tämä kannatti; ateria oli maukas alusta loppuun, pakastettu joulukinkun rippeemme sai arvoisensa loppusijoituspaikan ja ruoanlaittoon kulunut vähäinen aika soi meille mahdollisuuden suunnata katseen jo tulevaan kesään, Lontooseen ja Pariisiin.
Ennen päivällistä on kuitenkin suotavaa nauttia aamiaista, jota tänä aamuna hyvän tulevan vaimon elkein valmistin Aleksin vielä nukkuessa. Perinteisten leipien sekä kahvin ohella hän sai natustaa muutaman lämpimän leipäkupin, joita Valio alkuperäisessä reseptissään hienosti Croque Madameiksi nimittää.
Sujuuhan se laskiaisen laskeminen näinkin; tiiviisti neljän seinän sisällä öitä (harjoitus)häämatkaan laskeskellen. Nautinnollista sekä pullavan rokkailevaa laskiaista itse kullekin!
Kauli leipäviipaleet ohuiksi. Voitele kaksi muffinssivuokaa.
Paista pekonisiivut rapeiksi.
Vuoraa muffinssivuoat leipäviipaleilla. Riko kananmuna ja jaa se tasaisesti kuppien pohjalle. (Mikäli sinulla on käytössäsi tarpeeksi suuria vuokia, voit myös rikkoa jokaiseen kuppiin oman kananmunansa.)
Mausta ja ripottele mausteiden päälle paloiteltu pekoni sekä juustoraaste.
Paista uunin ala-/keskiosassa 200 asteessa noin 15 min.
Hernekeitto
6 annosta
500 g ruokaherneitä
2 l vettä
700 g kinkkua/palvikinkkua/potkaa (itse käytimme jo jouluaterialtamme tuttua valmiiksi paistettua ylikypsää uunikinkkua)
1 sipuli
3 porkkanaa
merisuolaa (kinkkumme suolaisuudesta johtuen emme lisänneet suolaa laisinkaan)
0,5 tl meiramia
sinappia
Huuhdo herneet ja laita ne likoamaan yön yli pariin litraan vettä.
Paloittele kinkku muutamaan osaan ja lisää se liotusveteen herneiden joukkoon. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin tunti.
Paloittele kinkku ja lisää kattilaan hienonnettu sipuli sekä paloitellut porkkanat. Keitä vielä noin 1,5 tuntia.
Mausta suolalla, meiramilla ja sinapilla.
Laskiaispullat
Kelkkailijoita näköpiirissä.
Toimivan pullareseptin löydät täältä.
Tällä kertaa lanseerasimme perinteisen kermavaahdon oheen molemmat oman uuden täytekokeilumme: Itse valitsin makeaa puolukkahilloa sekä mustaa marsipaania, Aleksi omenahilloa.
Tämän testin perusteella kallistun ensi vuonna jälleen mansikkahillon puoleen, omenahillo sen sijaan saanee revanssinsa…
Kuvat: Jaeseong Park
