Tunnelmallisia makuja

Reseptien aarteet : sukupolvelta toiselle

Kirjoitettu 7 toukokuun, 201415 joulukuun, 2020 by Kaisa

Verna Kaunisto-Feodorow: Reseptien aarteet : sukupolvelta toiselle
Kuvat: Lasse Lecklin
Gummerus, 2014

Ruoka tarkoittaa aineita, joita ihminen syö ja käyttää ravinnoksi. Syöminen on toimenpide, jossa ihminen tai eläin ottaa suuhunsa ruokaa, muokkaa sitä suussaan ja nielee sen. Ravinnolla taas tarkoitetaan ainetta, jota eliöt käyttävät energianlähteenä ja rakennusmateriaalinaan. Totta; tässä kohtaa on Wikipedian asiasta esittämää tiedonantoa tuskin kiistäminen, ruoka on ihmiskoneiston polttoainetta. Mutta se on NIIN paljon muutakin – onneksi.

Mitä henkilökohtaiseen ruokafilosofiaani tulee, välttelen pitkälti ajatusta ”syödä elääkseen (mausta välittämättä)” pyrkien pikemminkin mahdollisuuksien mukaan viljelemään ajatusta ”syödä kokeakseen ja nauttiakseen, muistaakseen”. Sillä niinhän se on: ruoka on elämyksiä, ruoka on kulttuuria, ja erityisesti: ruoka on muistoja. Siitä tämä teos on oivallinen esimerkki.

Reseptien aarteet -kirjan kannet sulkevat sisälleen erään suvun tarinan, ruokamuistojen kautta kuvattuna. Nuo erilaiset ruokaretket kuljettavat lukijaa pitkältä menneisyydestä aina tähän päivään esitellen reseptejä niin tekijän itsensä kuin hänen äitinsä, isoäitinsä ja esiäitinsä arkistoista. Toki myös suvun miesjäsenet pääsevät muutamaan otteeseen nauttimaan parrasvaloista. Jokainen resepti on kiedottu pieneen tarinaan, muistoon menneisyydestä. Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, nämä tuntemattomat muistot tuovat mieleen omia. Näin ollen kirjaa lukiessa on vähän väliä poikettava myös oman äidin sekä isoäitien ruokapöytien äärellä.

Mitä resepteihin tulee ne ovat maukkaita, aivan kuten aarteilta sopiikin odottaa. Ensimmäisinä kokeiluuni pääsivät lihapullat tomaattikastikkeessa sekä lusikkaleivät, jotka maistuivat sekä allekirjoittaneen että testiruokailijan mielestä. Yksinkertaisesti hyvää. Tämän jälkeen olen ehtinyt vierailla Vernan aarrearkulla vielä muutamaan otteeseen, hyvin tuloksin. Mustikkakeikauskakusta (ohje ohessa) tuli makoisa vappukakku, makaroonilaatikko (ohje ohessa) oli parasta koskaan itse valmistamaani ja uunibroileri sekä uuniomenamurupaistos piristivät mukavasti erästä räntäsateen sumuttamaa toukokuista alkuiltaa. Toistaiseksi ei vielä ainoatakaan hutia, joten tätä kirjaa suosittelen ilolla.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että näissä resepteissä ei voita säästellä, sillä rakastetaan. Mutta ei mummojen niin kuulukaan tehdä! Jos kuitenkin tekee mieli hiukan keventää, sekin onnistuu helposti, eivätkä keitokset tästä kärsi.

Nyt vaan omia ruokamuistoja kertailemaan ja Vernan valmiiksi ylöskirjoittamia testailemaan. Jokainen valmistettu ateria on tekijälleen pieni testi; niin parhaat ohjeet kuin ruokailuhetketkin jäävät elämään ja kulkemaan – sukupolvelta toiselle.

Mustikkakeikauskakku

3 kananmunaa
2 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
5-7 dl mustikoita + 2-3 rkl sokeria
75 g sulatettua voita

Esilämmitä uuni 180 asteeseen.
Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Siivilöi jauhot muna-sokeriseokseen varovasti käännellen.
Kaada mustikat voidellun kakkuvuoan pohjalle. Ripottele päälle pari ruokalusikallista sokeria. Kaada taikina marjojen päälle tasaisesti. Kaada sitten sula rasva tasaisesti taikinan päälle.
Paista 180-asteisen uunin keskiosassa noin 25 min. tai niin pitkään, kunnes tikkuun ei tartu taikinaa, kun sillä kokeilee kakun keskiosaa. Peitä kakku tarvittaessa foliolla, ettei pinta pääse kärähtämään.
Anna jäähtyä haaleaksi ennen kumoamista tarjoilulautaselle. Tarjoa haaleana tai kylmänä. Rinnalle sopii mainiosti esimerkiksi vaniljajäätelö.

Aune-mummun makaroonilaatikko

200 g makaroneja
0,5 rkl suolaa
1,5 rkl sokeria
0,25 tl muskottipähkinää
0,5 l kermamaitoa
2 kananmunaa
20-30 g voita

Keitä makaronit pehmeiksi, pane ne voideltuun vuokaan ja ripottele väliin mausteita.
Vatkaa munat yhdessä maidon kera ja kaada makaronien päälle.
Palastele voi nokareiksi laatikon pinnalle.
Paista 180-asteisessa uunissa, kunnes pinta on kauniin ruskea ja munamaito on kokonaan hyytynyt.

Muutama uunillinen takatalven tappajaksi

Kirjoitettu 7 toukokuun, 201429 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Kun toukokuisena sunnuntaiaamuna herätessään toteaa maan lumenvalkoiseksi, jää jäljelle oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on ottaa taksi lentoasemalle ja lennähtää rautaisin siivin jonnekin lämpimään (tai edes varata matka), toinen taas vetää verhot kiinni ja keskittyä nautiskelemaan kotoisasta lämmöstä – sekä valmistaa mieltä ja ruumista hemmotteleva ateria. Me valitsimme jälkimmäisen. Muutama matkakin onneksemme siintää jo tulevaisuudessa.

Mitäpä siis valmistimme? Tällaisena kiireettömänä sisäilypäivänä voi vallan mainiosti odottaa ruoan valmistumista tunnin jos toisenkin, joten päädyimme haudutettavaan uunimurkinaan: pääruoaksi uunibroileria ja jälkiruoaksi uuniomenamurupaistosta. Reseptiikoista vastasi jälleen Verna Kaunisto-Feodorowin Reseptien aarteet ja lopputulos oli maukas. Ehkä en tätä broileria Vernan tapaan ihan näin suuresti ylistäisi; marinadista huolimatta ruoka jäi lopulta hieman laimean makuiseksi ja riisi olisi ehdottomasti kaivannut makuumme enemmän kasviksia, mutta pienellä parantelulla lopputulos olisi ollut erittäinkin hyvä. Paistos sen sijaan keräsi raadiltamme täydet pisteet. Omenaa ja murua juuri sopivassa suhteessa.

Lisäksi mainittakoon vielä toiseen tarkoitukseen valmistettu kylmä luumukastike, jota nautimme broilerin kera. Suosittelemme. Ensi kerralla tosin ajattelimme vaihtaa sokerin hillo-marmeladisokeriin kiinteämmän koostumuksen saavuttamiseksi. Kuin paholaisen hilloketta, mutta lempeämpää.

Eipä sitten muuta kuin uuni laulamaan ja räntäsadetta vastaan taistelemaan. Kyllä se kesä sieltä taas saapuu!

Uunibroileri

4 annosta

4 koipipalaa
1 iso sipuli
2 dl riisiä
1 l vettä
suolaa

Marinadi:
1 tl raastettua inkivääriä
1 tl paprikajauhetta ja / tai kanelia
1 tl currya
1 tl viherpippureita
1 tomaatti
2 rkl soijakastiketta
1 appelsiinin mehu
0,5 appelsiinin raastettu kuori

Marinoi koipia vähintään tunti, mieluiten yön yli tahnalla, jonka sekoitat appelsiinimehusta, tomaattisoseesta ja mausteista. Valmista tomaattisose pilkkomalla tomaatti ja soseuttamalla se sauvasekoittimella tasaiseksi.
Nostele koipipalat marinadin kera uunivuokaan luisempi puoli ylöspäin.
Kuori ja pilko sipuli, kiehauta vesi. Lisää kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen pilkottu sipuli ja riisi ja odota, kunnes vesi alkaa uudestaan kiehua. Kaada vesi riiseineen ja sipuleineen päivineen vuokaan koipien seuraksi.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 min. Laske sitten lämpötila 150 asteeseen ja anna hautua noin puolitoista tuntia. Käännä palat lihaisempi osa ylöspäin paistamisen puolivälissä.

Kylmä luumukastike (esimerkiksi broileri- ja linturuoille)

500 g luumuja
2 punaista chiliä
1 valkosipulinkynsi
2 dl sokeria (hillo-marmeladi)
1 dl valko- / omenaviinietikkaa
1,5 dl kylmää vettä
3 cm inkivääriä
1 kanelitanko
ripaus suolaa ja valkopippuria

Pese ja halkaise luumut. Halkaise chilit ja poista siemenet, murskaa valkosipulinkynsi.
Laita kaikki ainekset suolaa ja valkopippuria lukuun ottamatta paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja sekoittele, kunnes sokeri on sulanut. Keitä keskilämmöllä noin 20 min tai kunnes luumut ja chili ovat pehmenneet.
Poista seoksesta kanelitanko sekä chilien kuoret. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.
Kaada puhtaaseen lasipurkkiin, sulje ja viilennä. Säilytä jääkaapissa.

Uuniomenamurupaistos

500 g omenoita
0,75 dl fariinisokeria
0,5 rkl kanelia
0,25 tl kardemummaa
25 g voita

Muruseos:
50 g voita
0,75 dl sokeria
1,25 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnä- tai grahamjauhoja
0,25 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

Kuori (kotimaisten kohdalla riittää hyvä pesu) ja kuutioi omenat. Sekoita voita ja muruseoksen ainesosia lukuun ottamatta kaikki ainekset ja kaada voideltuun vuokaan. Paloittele voi nokareiksi pinnalle ja paista 180-asteisessa uunissa noin 30 min. välillä sekoitellen, kunnes palaset ovat pehmeitä ja alkavat saada väriä.
Valmista muruseos omenoiden paistuessa. Nypi sokeri voihin ja sekoita muutkin aineet joukkoon. Kaada seos pehmenneiden omenapalojen päälle ja painele vuokaan tasaiseksi. Jatka paistamista noin 20 min. kunnes pinta on paistunut kauniin kullanruskeaksi. Tarjoa vaniljajäätelön kera.

Tuleva pikkurouva kokkaa huijarilleen

Kirjoitettu 2 toukokuun, 201429 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Kun on kuukausikaupalla odottanut oman kullannuppunsa tunteella järjestämää rentouttavaa kahdenkeskistä hempeilyviikonloppua, kuuluu tietenkin asiaan hemmotella hemmottelijaansa illallisella etukäteen. Kun sitten seuraavana aamuna saa tietää, että kyseinen ”hemmottelija” onkin elänyt nuo samaiset kuukaudet valheen vankina, voisi kuvitella että nyt sinisilmäiseksi itsensä tuntevan tulevan pikkurouvan tekisi mieli heittää edellisen illan reseptiikka tuleen ja unohtaa illallinen ikiajoiksi. Mutta ei: urheasti eteeni uhrautunut valheen vanki on ateriansa ansainnut – edelleen. Polttarit olivat ikimuistoiset ja yllätys täydellinen, erityiskiitos ihanimmista ihanimmille kaasoilleni! Ja mikä parasta, hemmotteluviikonloppu on vielä edessä päin… Ehkä.

No niin, mitäpä siis tarjoilin? Perinteitä perinteisellä tavalla, perinteitä hienoisella etnisellä vivahteella sekä kuuminta kausiruokaa – miltei sulassa sovussa. Ensin lautasillemme astelivat lihapullat tomaattikastikkeessa rinnallaan parsasalaatti. Myönnetään, yhdistelmänä saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta toimi kuitenkin ihan hyvin. Tätä erikoisehkoa sillisalaattia seurasivat perinteistäkin perinteisemmät lusikkaleivät, jotka osoittautuivat vallan mainioiksi – paremmiksi kuin uskalsin odottaa.

Todettakoon siis, että yksilöinä aterian komponenteista uskaltaisin suosittaa jokaista, mutta vielä paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi kannattaa lihapullien kanssa turhia kiertelemättä keittää spagettia ja nauttia näin syntyvästä Kaunotar ja Kulkuri -ateriasta – omalta tai yhteiseltä lautaselta. Parsasalaattia kannattaa kokeilla vaikkapa broilerinfileiden tai grillatun kera, miksei myös osana juhlien noutopöytäruokailua.

Lihapulla- ja lusikkaleipäreseptit ovat muuten peräisin uudesta keittokirjatuttavuudestani, Verna Kaunisto-Feodorowin teoksesta Reseptien aarteet : sukupolvelta toiselle, jonka tulen lähitulevaisuudessa esittelemään varmasti tarkemmin, sen verran mainioiksi nämä ensimmäiset kokeilut ovat osoittautuneet. Kiitos parsasalaatin reseptiikasta – tässä tosin hieman muunneltuna – sen sijaan kuuluu Marja-Liisalle Pilkkumi -blogiin.

Parsasalaatti

4 annosta

1 nippu vihreää parsaa
suolaa
sitruunamehua
1 ruukku roomansalaattia
puolikas kurkku
1 mandariini
1 dl (pakaste)herneitä
puolikas pkt halloumi-juustoa
2 kananmunaa
1 avokado

Keitä kananmunat kypsiksi ja jäähdytä ne.
Huuhtele parsat ja katkaise kova tyviosa pois. Kuori parsat perunankuorimaveitsellä nuppujen alapuolelta, jos kuori on kovin paksu. Kuumenna vesi kiehuvaksi laakeassa kasarissa tai kattilassa, lisää ripaus suolaa ja tilkka sitruunamehua.
Laita parsat kiehuvaan veteen ja keitä 4-5 min. kunnes ne ovat kypsiä, mutta vielä napakoita. Nosta ne valumaan siivilään ja anna jäähtyä.
Huuhtele roomansalaatti ja kurkku. Halkaise kurkunpala pitkittäin puoliksi ja vielä puolikkaat puoliksi. Leikkaa kurkku viipaleiksi.
Kuori ja paloittele mandariini viipaleiksi.
Halkaise avokado, poista siemen, kuori ja viipaloi. Purista viipaleille hiukan sitruunamehua, ettei avokado tummu.
Leikkaa parsat paloiksi, jätä nuput kokonaisiksi salaatin koristelua varten.
Kuori ja viipaloi kananmunat.
Viipaloi halloumi ja paista se nopeasti kuumalla pannulla niin, että se saa hiukan väriä.
Levitä salaatinlehdet vadin pohjalle. Laita päälle kerroksittain kurkkua, mandariinia, avokadoa, herneitä, parsanpaloja ja halloumiviipaleita.
Jätä päällimmäiseksi kananmunaviipaleet ja parsannuput.

Lihapullat tomaattikastikkeessa

4 annosta

400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
öljyä
0,5-1 dl korppujauhoja tai kaurahiutaleita
1 dl kermaa tai vettä
1 kananmuna
1 tl suolaa
2 rkl soijakastiketta

Tomaattikastike:
2 rkl öljyä
1 sipuli
1 murskattu valkosipulinkynsi
1 l tomaattimehua
1 prk tomaattipyreetä
1 rkl sokeria
pieni nippu persiljaa / basilikaa / timjamia
1 tl oreganoa
1 tl suolaa
1 laakerinlehti

Aloita valmistus tomaattikastikkeesta. Kuori ja silppua sipuli. Kuullota sipulisilppua öljyssä joitakin minuutteja. Lisää muut ainekset ja anna kiehua miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Valmista tällä välin lihapullataikina.

Kuori sipuli ja raasta se karkeaksi raastinraudan karkeimmalla terällä. Kuullota silppua öljyssä joitakin minuutteja.
Laita korppujauhot tai kaurahiutaleet kermaan / veteen turpoamaan hetkeksi. Lisää kananmuna ja muut aineet, vaivaa taikinaksi.
Pyörittele pieniä lihapullia kostutetuin käsin ja paista pellillä uunissa 220 asteessa 10-15 min. kunnes pullat saavat kauniin värin.
Upota pullat tomaattikastikkeeseen ja anna ruoan kiehua vielä noin 10 min. Lihapullat jatkavat näin kypsymistä tomaattikastikkeessa.
Tarjoa esimerkiksi spagetin kera.

Lusikkaleivät

16 kpl

Nämä yksilöt kätkevät sisälleen mustikka- tai omenasydämen.

200 g voita
1,5 dl sokeria
2 rkl konjakkia
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja

Täyte:
marmeladia maun mukaan

Sulata rasva kattilassa ja anna kiehahtaa. Kun voi ei enää vaahtoa, ota kattila lämmöltä ja lisää sokeri. Anna jäähtyä. Lisää konjakki, vaniljasokeri ja jauhot.
Nosta teelusikkaa (tai hieman isompaa) muottina käyttäen kokkareita uunipellille ja paista niitä 180 asteessa noin 10-12 min. Anna jäähtyä.
Aseta kaksi lusikkaleipää vastakkain siten, että lisäät väliin marmeladia. Kierittele pikkuleivät sitten sokerissa.

Urhean karitsan maukas kuolema

Kirjoitettu 23 huhtikuun, 201429 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Kun pääsiäinen lähestyy, alkavat ihmiset perinteisesti ruokarintamalla luoda katseitaan kohti erilaisia lammasreseptejä. Niin myös me sukelsimme maailmanlaajuiseen reseptiarkistoon ja löysimme ohjeen, jonka avulla pääsiäisemme sai kerrassaan herkullisen päätöksen. Täytyy nimittäin todeta, että tuo määkivä karvakasa ei missään nimessä ole ollut aina niitä helpoimpia tapauksia saattaa lautaselle makoisassa muodossa.

Tällä kertaa kiitämme ohjeesta Sivumaku -blogin Jania, joka toi ulottuvillemme tämän Sara La Fountainin Passion for Food -kirjasta johdetun reseptin. Siinä lammas – tai meidän versiossamme urhea karitsa – pukeutuu punaviiniviittaan, ajautuu uhkaavasti hönkivän risottovuoren laelle ja hautautuu lopulta mustikka-vodkapurkauksen alle. Surullinen tarina, mutta maukas mieli. Niin se vain valitettavasti menee.

Pääsiäisseikkailumme prologiksi valitsimme reseptin jo tutuksi tulleesta Marc Aulénin Sopat! -kirjasta. Kirjaan tulen varmasti palaamaan vielä tarkemmin, todettakoon tällä kertaa ainoastaan, että sopraano kyllä tietää, mistä puhutaan kun puhutaan hyvästä mustajuurikeitosta…

Epilogi sen sijaan nautittiin jo edellisenä päivänä suuremman seurueen voimin ja keräsi sekin kiitosta suusta jos toisestakin. Hyvää ja helppoa, hieman pashamaista – mutta paljon parempaa. Suosittelemme!

Eipä sitten muuta, kuin tervemenoa lampolaan! Näytös alkakoon…

P.S. Olihan meillä tietysti alkujuomakin, jota ainakin tämä kuohuviinihiiri suosittaa suurella sydämellä. Seura -lehdessä – jonka lukeminen ei yleisesti ottaen kuulu tapoihini – tätä drinkkiä tituleerattiin Sandyksi. Varmasti oivallinen aloitus myös lähestyvää vappua ajatellen.

Sandy

1 annos

ruokosokeria / sokeria
limemehua
limeviipale
(1 ruokosokeripala)
0,5 dl inkivääriolutta
1 dl kuohuviiniä

Koristele lasin reunat sokerilla: kasta reuna limemehuun tai veteen ja sen jälkeen ruokosokeriin / sokeriin.
Laita lasiin (sokeripala ja) lohko limettiä. Lisää kylmää inkivääriolutta ja kuohuviiniä.
Nauti heti.

Mustajuurikeitto

3 annosta

600 g mustajuurta
sitruunamehua
2 rkl voita
2-3 dl kermaa
1,5 sipulia
0,5 kasvisliemikuutiota
1-3 tl konjakkia

Tarjoiluun:
krutonkeja
siemeniä

Pese ja kuori mustajuuret ja laita sitruunalla maustettuun veteen etteivät tummu.
Pilko sipuli ja paloittele mustajuuret noin 1 cm:n paloiksi. Kuullota sipulit ja mustajuuret voissa, älä paista. Voit laittaa tilkan konjakkia jo tässä vaiheessa. Lisää vettä niin että seos juuri ja juuri peittyy. Lisää liemikuutio ja keitä noin 15 min.
Soseuta ja lisää kermaa haluamasi notkeuden mukaan ja soseuta lisää. Tarkista maku ja lisää suolaa ja tilkka konjakkia.
Koristele esimerkiksi paahdetuilla siemenillä ja krutongeilla.

Karitsankaretta punaviini- sekä mustikka-vodkakastikkeiden kera

4 annosta

Tässä reseptiikassa alkoholia ei säästellä.

800 g karitsankaretta
1 iso sipuli
2 porkkanaa
1 sellerinvarsi
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyreetä
1 l lihalientä
1 plo punaviiniä
2 rkl sokeria
oliiviöljyä
suolaa

Ota karitsa huoneenlämpöön noin tuntia ennen ruoanlaiton aloitusta.
Paloittele kare parin luun palasiksi. Hienonna sipuli ja porkkanat, siivuta sellerinvarsi.
Kuumenna paistinpannu ja lorauta sille hiukan öljyä. Ruskista karen palaset kauniin ruskeiksi. Ota palat sivuun.
Kuullota pannulla muutama minuutti sipulia, porkkanaa ja selleriä. Purista joukkoon valkosipuli ja kuullota sitä minuutin verran. Laita mukaan tomaattipyree ja kypsennä pari minuuttia. Kaada joukkoon punaviini, lihaliemi, sokeri ja suola. Kiehauta ja laita karet mukaan. Hauduta miedolla lämmöllä noin kaksi tuntia tai kunnes liha on hyvin mureaa ja irtoaa kuin itsestään luusta.
Siivilöi keitinliemi ja ota sitä 2 dl talteen mustikkakastiketta varten.
Keitä loppua lientä kokoon sen verran, että siitä tulee kastikemaista. Nauti kastike kareen kera.

Mustikka-vodkakastike:
2 dl lampaanpotkan keitinlientä
7 cl vodkaa
2,5 dl mustikoita
1 dl punaviiniä
5 rkl sokeria
suolaa

Lisää kattilaan keitinliemi, vodka ja mustikat. Anna kiehahtaa ja lisää loput ainekset. Keitä kokoon kastikemaiseksi ja mausta mieleiseksi. Tarjoile karitsankareen kera.

Risotto

6 annosta

1 sipuli
oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
3 dl risottoriisiä
1,25 dl valkoviiniä
6-10 dl kanalientä
1 dl ruokakermaa
50 g parmesanraastetta
30 g voita
suolaa
mustapippuria

(Tarjoiluun:
Roquefort -juustoa tai muuta sinihomejuustoa murusina)

Hienonna sipuli. Kuullota sipulia tilkassa öljyä keskilämmöllä. Lisää valkosipuli ja kuullota vielä minuutin verran. Lisää riisit ja kuullota niitä jonkin aikaa, älä ruskista. Kaada joukkoon valkoviiniä ja anna kiehua pois. Laske lämpöä miedolle. Lisää kauhallinen kuumaa kanalientä ja anna sen haihtua pois. Sekoita koko ajan. Jatka liemen lisäämistä kauhallinen kerrallaan, kunnes riisi on melkein kypsää, al dente. Lisää lopussa kerma, parmesaani sekä voi ja sekoita. Mausta mieleiseksesi. (Murustele päälle sinihomejuusto.)

Paistettu limejuustokakku

8 annosta

175 g Digestive-keksejä
75 g voita
2 dl kuohukermaa
400 g maustettua rahkaa valkosuklaa-lime
0,5 dl sokeria
2 keltuaista
1 tl limen kuorta
0,5 rkl limemehua

Murskaa keksit. Lisää voisula. Vuoraa irtopohjavuoan (halk. 24 cm) pohja leivinpaperilla ja taputa keksiseos pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa uunin alaosassa 175 asteessa 7 min.
Vaahdota kerma. Sekoita eri kulhossa rahka, sokeri ja keltuaiset.
Pese lime kuumalla vedellä. Kuivaa. Raasta ohut pintakuori. Lisää 1 tl kuorta täytteeseen. Säästä loput koristeeksi. Purista mehu. Lisää sitä 0,5 rkl täytteeseen. Lisää täytteeseen kermavaahto.
Kaada seos esipaistetulle pohjalle. Paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 23 min. tai kunnes kakku on kypsä.
Jäähdytä täysin kylmäksi. Irrota kakku varovasti veitsellä vuoan reunoista. Koristele kuten parhaaksi näet.

Soppasunnuntai

Kirjoitettu 13 huhtikuun, 201429 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Nyt kun lomamatkat ovat taas hetkeksi aikaa historiaa, on hyvä keskittyä hieman kotoisampiin asioihin, kuten kotoisiin kotiruokiin. Pitkästä aikaa on myös ilo ottaa kokeiluun ja käsittelyyn uusi keittokirja, tällä kertaa Marc Aulénin Sopat!

Sunnuntaipäivällisemme koostui valkosipulisaarella kruunatusta lihakeitosta, jota söimme ruisleivän kera. Ateria noudatteli siis sanasta sanaan ravintoloitsija Marc Aulénin ruokafilosofiaa ”Keep it simple!” ja tällä(kin) kertaa voi todeta, että yksinkertaisuus todella on kaunista – tai ainakin maukasta.

Itse olen keittonaisia – ollut koko ikäni – mutta Aleksin preferenssit ruokamaailmassa ovat toistaiseksi olleet hieman toisaalla, ainakin jos puhutaan kirkasliemisistä pääruokakeitoista. Sopat! -teokseen minulla on kuitenkin suuri luotto: kyllä Aleksista sen avulla ainakin hieman enemmän soppamies tehdään!

Kuten Marc toteaa, tämä on ronskia soppaa ja sopii hyvin vahvoista mauista nautiskeleville lihansyöjille. Itse olen Madridin vierailumme jälkimainigeissa viihtynyt viime viikot lähinnä kasvis- ja kalalautasten ympärillä (kyllä, tuo kaupunki oli todellinen lihansyöjien paratiisi ja itse taisin saada pienoisen yliannostuksen), mutta tämän keiton kautta oli hyvä tehdä taas paluu liharuokien ääreen…

Mainittakoon vielä, että valkosipulisaari antaa kivan lisän lihasopalle, mutta toimii varsin mainiosti myös muiden ruokien lisukkeena.

Lihasoppa valkosipulisaaren kanssa

4-6 annosta

500-800 g naudan- tai lampaanlihakuutioita
suolaa ja pippuria
150 g sipulia
400 g kiinteää perunaa
2 tl kuminansiemeniä
oliiviöljyä

Kehotamme kokeilemaan maukkaita saaria myös muiden ruokalajien kera.

300 g valkokaalia
150 g porkkanaa

Liemi:
3 oksaa tuoretta rosmariinia
3 oksaa tuoretta timjamia
3 dl valkoviiniä
3 dl olutta
1,2 dl lihalientä
2 rkl sitruunamehua
1 reilu tl sitruunankuorta
3 reilua tl sokeria

Saaret:
4 kokonaista valkosipulia (tai puolikas / ruokailija)
voita
sormisuolaa
kuivaa rosmariinia
juoksevaa hunajaa
oliiviöljyä

Paista lihapalat kevyesti öljyssä. Lisää suolaa ja pippuria.
Laita lihat kattilaan. Lisää liemen ainekset ja keitä lihoja noin tunnin verran.
Pese ja kuutioi perunat, älä kuori. Kuori ja suikaloi sipuli. Suikaloi valkokaali ja kuori ja viipaloi porkkanat.
Kun lihat kiehuvat, paista sipulit, perunat ja kumina suolan ja pippurin kanssa kauniin värisiksi. Kun liha alkaa tuntua murealta, lisää muut ainekset kattilaan ja anna kiehua vielä noin 20 min. Tarkista ennen tarjoilua, että liha on mureaa.

Uunivalkosipulisaaret:
Leikkaa valkosipulien päät irti, niin että halkaistut kynnet ovat näkyvästi esillä. Laita kokonaiset valkosipulit uunipellille. Päälle tulee oliiviöljyä, nokare voita, sormisuolaa, kuivaa rosmariinia ja hunajaa reippain ottein.
Paista uunissa 200 asteessa noin 20-25 min.

Ylistys avokadolle – ja siemaus sangriaa

Kirjoitettu 21 maaliskuun, 201429 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Olen huomannut, että ruoanlaitossani tulen usein suosineeksi tiettyjä raaka-aineita, missä ei sinänsä tietenkään ole mitään outoa, ovathan ne – yllätys, yllätys – hyväksi todettuja. Yksi näistä suosikeistani on avokado ja tällä kertaa haluan esitellä kaksi sangen suositeltavaa avokadoreseptiä.

Avokadopuun rasvainen ja aromikas hedelmä on mielestäni parhaimmillaan erilaisissa alkuruoissa, joita myös seuraavat edustavat. Myöskään omassa keittiössämme jo miltei klassikon asemaan kohonnutta juhlavaa aterian aloitusta, savuporoa avokadossa, ei pidä tässä yhteydessä unohtaa. Kokeilkaa ihmeessä!

Vielä ennen pääasiaa – mieli pitkälti jo muutaman päivän päässä odottavan Madridin auringon alla – haluan mainita erittäin toimivasta sangria-reseptistä, jota kokeilimme viime viikonloppuna. Tämä maistuu aivan Espanjalta, jopa tällaisena alkoholittomana versiona. (Toimii varmasti myös prosenttien kera…)

Sangria

2 annosta

2,5 dl (alkoholitonta) punaviiniä
2,5 dl spriteä
0,5 dl appelsiinimehua
jääpaloja sekä appelsiini- ja omenaviipaleita

Sekoita ja nauti.

Avokadotahnaa, lohitartaria ja marinoituja katkarapuja

(Tästäkin reseptistä on jälleen kiittäminen mainiota Suolaa ja hunajaa -blogia.)

2 annosta

1 Vaasan ruispala (molemmat puolet)

Avokadotahna:
puolikas avokado
1,5 rkl ranskankermaa
1 tl sitruunamehua
ripaus cayennepippuria
ripaus suolaa

Lohitartar:
pala savustettua kirjolohifileetä
punasipulia
tilliä
rouhittua mustapippuria

Marinoidut katkaravut:
katkarapuja
Santa Maria Sweet Chili Sauce -kastiketta
sitruunamehua
tilliä

Valmista ensin lohitartar sekä marinoidut katkaravut, jotta maut ehtivät syventyä avokadotahnaa valmistaessasi.
Hienonna lohitartarin ainekset ja sekoita keskenään.

Sekoita katkarapuihin Sweet Chili Sauce -kastiketta, sitruunamehua ja hienonnettua tilliä. Jätä ravut kokonaisiksi.

Paloittele avokado. Sekoita muut ainekset avokadon joukkoon ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.

Leikkaa leipä haluamallasi tavalla neljään osaan. Sivele jokaisen palan pohjalle avokadotahnaa. Nosta sen jälkeen kahdelle palalle tahnan päälle marinoituja katkarapuja, kahdelle lohitartaria. Anna vielä leipien tekeytyä hetki jääkaapissa.

Katkarapucocktail

(Tämä resepti taas poimittiin Tomi Björckin uudesta keittokirjasta Huippukokin kotiruokaa, johon varmasti tulemme palaamaan jatkossa tarkemmin.)

2 annosta

1 tomaatti
1 punasipuli
1 lime
tilliä
oliiviöljyä
1 dl katkarapuja

Avokadopyree:
1 avokado
3 rkl ranskankermaa
1 lime
suolaa
cayennepippuria / 1 tl wasabitahnaa

Pilko kaikki muut ainekset paitsi ravut. Purista sekaan limetin mehu. Lisää lopuksi kokonaiset ravut. Anna maustua sen aikaa, kun valmistat avokadopyreen.
Paloittele avokado. Sekoita avokado ja muut ainekset tasaiseksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
Tarjoa katkarapucocktail pyreen kera.

Tuulahduksia ranskalaisesta keittiöstä

Kirjoitettu 12 maaliskuun, 201429 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Jälleen yksi sunnuntai, jälleen yksi maukas illallinen. Ja jälleen yksi todistus siitä, että ollakseen herkullista, ruoan ei todellakaan tarvitse olla vaikean tai tuntikausia vievän valmistusprosessin takana. Tässäpä siis äärimmäisen helppo, gratiineineen sekä dijoneineen ranskanmaalle vivahtava kokonaisuus makuhermoja miellyttämään.

Bon appétit!

Broilerinleikkeet tomaatti-valkoviinikastikkeessa

4 annosta

500-700 g (maustamattomia) broilerinleikkeitä
1 rkl öljyä
(ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria)

Kastike:
1 sipuli
2 rkl öljyä tai voita
2 rkl tomaattipyreetä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 tl rosmariinia
1 tl sokeria
2 dl ruokakermaa
1 rkl soijakastiketta

Paista broilerinleikkeet kypsiksi, noin 4-5 min. molemmilta puolilta. Mikäli käytät maustamattomia leikkeitä mausta suolalla ja pippurilla. Nosta odottamaan.
Kuori ja silppua sipuli. Kuullota sipuli rasvassa. Lisää tomaattipyree ja kuullota vielä hetki. Lisää pannuun viini, rosmariini ja sokeri. Keitä kunnes noin puolet nestemäärästä on haihtunut. Lisää kerma ja broilerinleikkeet. Keitä vielä muutama minuutti kunnes broileri kuumentuu.

Sipuligratiini

4 annosta

800 g keltasipulia
loraus oliiviöljyä
130 g gruyère-juustoa
150 g ranskankermaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl dijoninsinappia
0,5 tl kuivattua rosmariinia
0,5 tl kuivattua timjamia
suolaa
mustapippuria

Kuori sipulit ja leikkaa ne noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Asettele sipulit leivinpaperilla vuoratulle pellille. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä sekä ripaus rosmariinia ja timjamia. Säästä loput yrteistä myöhemmäksi. Paahda sipuleita 225-asteisessa uunissa noin 20 min.
Raasta juusto. Sekoita keskenään kaksi kolmasosaa juustoraasteesta, ranskankerma,
sitruunamehu, sinappi, rosmariini, timjami, suola ja mustapippuri.
Laita paahdetut sipulit paistonkestävään vuokaan ja levitä päälle ranskankermaseos. Ripottele päälle loput juustoraasteesta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 min. tai kunnes pinta on kauniin värinen.

Laskiaista lautasille

Kirjoitettu 3 maaliskuun, 201429 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Vaikka laskemisesta tai lumesta ei tänä päivänä Helsingissä ole tietoakaan, päätimme kuitenkin viettää ruokakulttuurillisesta näkökulmasta katsottuna perinteistä laskiaissunnuntaita. Tämä kannatti; ateria oli maukas alusta loppuun, pakastettu joulukinkun rippeemme sai arvoisensa loppusijoituspaikan ja ruoanlaittoon kulunut vähäinen aika soi meille mahdollisuuden suunnata katseen jo tulevaan kesään, Lontooseen ja Pariisiin.

Ennen päivällistä on kuitenkin suotavaa nauttia aamiaista, jota tänä aamuna hyvän tulevan vaimon elkein valmistin Aleksin vielä nukkuessa. Perinteisten leipien sekä kahvin ohella hän sai natustaa muutaman lämpimän leipäkupin, joita Valio alkuperäisessä reseptissään hienosti Croque Madameiksi nimittää.

Sujuuhan se laskiaisen laskeminen näinkin; tiiviisti neljän seinän sisällä öitä (harjoitus)häämatkaan laskeskellen. Nautinnollista sekä pullavan rokkailevaa laskiaista itse kullekin!

Lämpimät leipäkupit

2 annosta

2 siivua pekonia
2 viipaletta ranskanleipää
1-2 kananmunaa
juustoraastetta
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä

Kauli leipäviipaleet ohuiksi. Voitele kaksi muffinssivuokaa.
Paista pekonisiivut rapeiksi.
Vuoraa muffinssivuoat leipäviipaleilla. Riko kananmuna ja jaa se tasaisesti kuppien pohjalle. (Mikäli sinulla on käytössäsi tarpeeksi suuria vuokia, voit myös rikkoa jokaiseen kuppiin oman kananmunansa.)
Mausta ja ripottele mausteiden päälle paloiteltu pekoni sekä juustoraaste.
Paista uunin ala-/keskiosassa 200 asteessa noin 15 min.

Hernekeitto

6 annosta

500 g ruokaherneitä
2 l vettä
700 g kinkkua/palvikinkkua/potkaa (itse käytimme jo jouluaterialtamme tuttua valmiiksi paistettua ylikypsää uunikinkkua)
1 sipuli
3 porkkanaa
merisuolaa (kinkkumme suolaisuudesta johtuen emme lisänneet suolaa laisinkaan)
0,5 tl meiramia
sinappia

Huuhdo herneet ja laita ne likoamaan yön yli pariin litraan vettä.
Paloittele kinkku muutamaan osaan ja lisää se liotusveteen herneiden joukkoon. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin tunti.
Paloittele kinkku ja lisää kattilaan hienonnettu sipuli sekä paloitellut porkkanat. Keitä vielä noin 1,5 tuntia.
Mausta suolalla, meiramilla ja sinapilla.

Laskiaispullat

Toimivan pullareseptin löydät täältä.
Tällä kertaa lanseerasimme perinteisen kermavaahdon oheen molemmat oman uuden täytekokeilumme: Itse valitsin makeaa puolukkahilloa sekä mustaa marsipaania, Aleksi omenahilloa.
Tämän testin perusteella kallistun ensi vuonna jälleen mansikkahillon puoleen, omenahillo sen sijaan saanee revanssinsa…

Kani pomppaa pataan

Kirjoitettu 6 helmikuun, 201413 heinäkuun, 2015 by Kaisa

Kun päivänä eräänä huomasin lehti-ilmoituksesta, että K-supermarketissa myyvät kokonaisia kaneja, päätimme kokeilla kaniaterian valmistusta. Inhotukseni tosin oli melko suuri, kun vastassa olikin kirjaimellisesti kokonainen kani, silmineen kaikkineen. Vain korvat, karvat ja sisäelimet puuttuivat. No, muutaman opetusvideon avustuksella Aleksista kuoriutui oiva kaninleikkaaja.

Mitäpä tästä ranskalaisesta ex-pomppijasta sitten tekisimme? Pataa, ehdottomasti. Siis Schlemmer-Topf tulille ja kokkaamaan! Mainion, sangen suositeltavan ja periranskalaisen reseptin löysimmekin Suolaa & hunajaa -blogista.

Kani oli hyvää, tottakin hieman kanamaista, mutta lihaisampaa. Kanipaistin kylkeen valmistimme jo aiemmin hyväksi todettuja maa-artisokka- sekä kukkakaali-omenagratiineja, jotka yhdessä muodostivat vallan maukkaan kokonaisuuden. Suosittelemme kokeilemaan!

Kania dijon-kermakastikkeella

4 annosta

1 kokonainen kani (noin 1,5 kg)
80 g voita
1 dl dijonsinappia
yhteensä reilu ruukullinen yrttejä, esim. persiljaa, timjamia ja rosmariinia
suolaa
mustapippuria
1 dl valkoviiniä, esim. Casillero del Diablo Chardonnay toimii tässä mainiosti
reilu 1 dl ruokakermaa

Paloittele kani. Mikäli patasi kestää kuumaan uuniin asettamisen, laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Meidän patamme käyttö edellyttää aloittamista kylmästä uunista.
Sekoita voi, yrtit ja dijonsinappi tasaiseksi tahnaksi. Hiero se kaninpalojen pintaan. Jos kaikki ei tartu, säästä loppu ja laita se pataan, sen jälkeen kun olet ruskistanut kanipalat.
Lorauta pannulle hiukan oliiviöljyä ja kuumenna. Ruskista palat kullanruskeiksi muutamassa erässä. Nosta ne pataan.
Kaada valkoviini pannulle, jotta saat kaikki maut irti ja kaada se sen jälkeen pataan kanien päälle. Tiputtele nokareina kanipalojen päälle loput voi-sinappi-yrttimarinadista. Heitä perään kourallinen yrttejä.
Tiivistä pata laittamalla kannen alle voipaperi. Nosta pata uuniin ja hauduta lohkeavan kypsäksi 1,5-2 tuntia.
Ota pata uunista. Nosta kaninpalat padasta ja asettele tarjoiluastiaan. Kaada paistoliemi kattilaan, lisää kerma ja keittele kastike kasaan. Lisää halutessasi yrttejä.

Ennen paistamista... — Ennen paistamista…

... ja paistamisen jälkeen. — … ja paistamisen jälkeen.

Back to 80’s

Kirjoitettu 28 tammikuun, 201413 heinäkuun, 2015 by Kaisa

Nousipa tässä eräänä päivänä mieleeni halu valmistaa – ja esitellä Aleksillekin – ruokaa, jota useasti olen lapsuusajan herkkuruokia mietiskellessäni kaipaillut: Corn Flakes -broileria kera pilahviriisin. Siispä tuumasta toimeen; soitto rakkaalle äidille ja helppoakin helpompi resepti kourassa kohti lapsuuden makumaailmaa.

Nyt aterian nauttineina voimme todeta seuraavaa: ruoka oli hyvää, mutta ei erikoista. Omalla kohdallani tunnen pientä pettymystä, sillä aika näyttää todella kullanneen muistot. Tai sitten äiti teki sen vaan niin paljon paremmin (en ihmettelisi), tai sitten tämä yksinkertaisesti on enemmän lasten makuun (en ihmettelisi sitäkään). Joka tapauksessa hyvä perusruoka.

Mitä pilahviriisiin tulee, valmistimme siitä tällä kertaa herne-maissi-paprikattoman version korvaten edellä mainitun sekoituksen porkkanalla sekä vesikastanjalla. Henkilökohtainen mielipiteeni kuitenkin on, että näin ei kannata tehdä, tuo pakastekolmikko vaan sattuu kuulumaan pilahviriisiin. No, ensi kerralla on kokeiltava jotakin muuta, sillä tokikaan emme suosi ainesosia, joita toinen meistä ei voi sietää…

Koska omaan kastikemiehen, nautimme ateriamme kastikkeella, todella hyvällä sellaisella, kruunattuna. Uusi, verrattoman maukas tapa natustaa tätäkin ruokalajia. Kyllä minustakin näyttää kastikenainen olevan tulossa, vaikka juureni sangen kastikkeettomalta maaperältä löytyvätkin.

Corn Flakes -kuorrutteinen broileri

broileria, esim. rintapaloja tai filee- / minuuttipihvejä
currya
sitruunapippuria
suolaa
Corn Flakeseja (tai muita maissihiutaleita)
juustoraastetta

Mausta broilerit currylla, sitruunapippurilla ja suolalla. Asettele uunivuokaan.
Valmista haluamasi määrä kuorrutetta sekoittamalla maissihiutaleet ja juustoraaste keskenään niin, että maissihiutaleita on seoksessa juustoraasteeseen nähden puolitoista kertainen määrä (esim. 1,5 dl maissihiutaleita ja 1 dl juustoraastetta).
Paista 200-asteisessa uunissa 30-40 min. tai kunnes broilerit ovat kypsiä. Minuuttipihvit valmistuvat hieman nopeammin.

Pilahviriisi

6 annosta

0,5 dl öljyä
1 iso sipuli
3 dl riisiä
8 dl vettä
1 lihaliemikuutio
200 g herne-maissi-paprikaa tai muita vihanneksia maun mukaan

Hienonna sipuli.
Lämmitä öljy kattilassa. Kuullota sipuleita ja riisiä hetki kattilassa, lisää sitten vesi sekä liemikuutio. Keitä kypsäksi lisäten vihannekset kattilaan loppumetreillä.

Hedelmäinen kastike

Kastikkeen maistuvat — Kastikkeen maistuvilla ”ylijäämillä” kannattaa ehdottomasti täydentää annosta.

6 annosta

40 g voita
60 g sipulia
300 g ananasmurskaa
1 banaani
1 omena
3 dl vasikanlientä
2 dl kookosmaitoa
suolaa
(1 rkl vehnäjauhoja)

Sulata voi kattilassa, lisää siihen hienonnetut sipulit ja hauduta niitä miedolla lämmöllä yksi minuutti eli että ne hieman pehmenevät.
Lisää ananas, banaani ja omena ja hauduta hiljalleen 5 min. sekoittaen.
Lisää kattilaan vasikanliemi ja kookosmaito. Kuumenna seos kiehuvaksi ja hauduta kastiketta hiljalleen 20 min.
Siivilöi kastike ja mausta makusi mukaan suolalla ja tarjoa heti.
Mikäli koet tarvetta, voit suurustaa kastiketta vehnäjauholla: sekoita 1 rkl vehnäjauhoja tilkkaan kylmää vettä ja kaada nauhana kastikkeen joukkoon.

Huom! Suosittelemme säästämään kastikkeesta siivilöidyt hedelmät ja käyttämään ne omana lisäkkeenään.