Tunnelmallisia makuja

Omenavarkaissa osa 4: Omena-murupiirakka

Kirjoitettu 27 elokuun, 2018 by Kaisa

Nyt kun omenakausi on kuumimmillaan, taidan jatkaa aloitetulla linjalla ja esitellä jälleen erään omenareseptin. Kehittelin seuraavan omenapiirakan lainaamalla Sweet Food O’Mine -blogin ideaa kinuski-omena-murupiirakan täytteestä sekä murupäällisestä yhdistäen sen kaura-murotaikinapohjaan.

Lopputulos oli mielestäni mallikas, sellainen säädyllisen makeista piirakoista pitävän makuaistille sopiva. En tiedä, tulinko sitten laittaneeksi täytteeseen hiukan liikaa omenaa suhteessa muihin ainesosiin, mutta mielestäni kinuskisia ollakseen omenat olisivat saaneet olla melko paljonkin makeampia. Joka tapauksessa kokonaisuus toimi ja tätäkin tullaan maistelemaan myöhemmin syksyllä Neiti-Kokin kastejuhlassa. Piirakka nimittäin vaikutti oivallisesti pakastuksen kestävältä ja minähän tietysti tapani mukaan teen etukäteen valmiiksi niin paljon kuin mahdollista, jotta ei viime tingassa tarvitse tuskailla ja leipoa silloin, kun leivontahammasta ei kolota.

Eipä tällä kertaa tämän enempää täältä omenavuorten keskeltä. Ja niin, sokerihiirten ei kannata säikähtää; vähän pienempi omenamäärä varmasti tuottaa mainion makean lopputuloksen ja kun piirakan kanssa nauttii vielä palan vaniljajäätelöä tai lorauksen vaniljakastiketta, on herkullisuus varmasti taattu.

Omena-murupiirakka

12 annosta

Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Täyte:
4-5 (kirpeää) omenaa
50 g voita
1 dl fariinisokeria
0,5 dl vettä
2 tl kanelia

Murupäällinen:
1 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl fariinisokeria
1 tl kanelia
0,5 tl leivinjauhetta
80 g voita
1 dl hasselpähkinärouhetta

Tarjoiluun:
esimerkiksi vaniljajäätelöä tai -kastiketta

Aloita pohjasta.
Sulata voi. Sekoita sokeri ja huoneenlämpöinen voi hyvin keskenään. Sekoita kananmuna rivakasti sokeri-rasva seokseen.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita huolellisesti.
Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka (ø noin 22 cm). Voit käyttää myös irtopohjavuokaa, jolloin sen pohjalle kannattaa pingottaa leivinpaperi ja reunat voidella. Levitä taikina vuoan pohjalle.
Tee seuraavaksi täyte.
Kuori ja lohko omenat.
Sulata voi ja fariinisokeri kattilassa. Lisää omenalohkot kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes omenat ovat pehmenneet. Sekoita muutaman kerran kiehumisen aikana. Lisää vesi ja kaneli ja anna kiehua vielä noin 5 min. Levitä täyte pohjan päälle.
Valmista murupäällinen sekoittamalla kaurahiutaleet, jauhot, sokeri, kaneli ja leivinjauhe yhteen.
Kuutioi voi pieniksi kuutioiksi. Lisää voi kuiviin aineisiin ja nypi murumaiseksi seokseksi. Lisää pähkinärouhe viimeisenä mukaan.
Ripottele muruseos täytteen päälle. Paista uunin keskitasossa noin 40 min.
Anna jäähtyä ja tarjoile joko lämpimänä tai viileänä esimerkiksi vaniljajäätelön kera.

Omenavarkaissa osa 3: Omena-leipävanukas

Kirjoitettu 25 elokuun, 2018 by Kaisa

Kun jälkiruoista puhutaan, oma bravuurini ovat varmasti erilaiset ”tähteistä tähdiksi” -viritelmät. Kun yhdistelee leivonnaisten tai muiden herkkujen loppuja, paistaa ne vaikka uunissa ja nauttii esimerkiksi vaniljajäätelön kera, tuloksena on yleensä vielä entistäkin suussa sulavampi kokonaisuus. Kaiken muun lisäksi hyvä puoli on vielä sekin, että näitä keitoksia voi soveltaa täysin mielivaltaisesti ja joka kerta saa kokea jotakin uutta ja erilaista. Suosittelen testaamaan.

Myös tällä kertaa esittelemäni omena-leipävanukas sopii hyvin edellä mainitsemaani tähteistä tähdiksi -kategoriaan, ovathan erilaiset leipä- ja pullavanukkaat varmasti niitä kaikista klassisimpia hävikkiruoan käyttökohteita. Perinteisistä tähdetähtösistä tämä kuitenkin eroaa siinä, että valmistin sen reseptin mukaan; yleensähän tähdemuona on pitkälti oman mielen mukaan sävellettyä. Tähän paistokseen kuitenkin päädyin törmättyäni mukavan näköiseen ohjeeseen, olisiko ollut Me Naiset -lehdessä. Myös pöydällä käyttöä odotteleva vaalea leipäpahanen vaikutti valintaani.

Leipävanukkaasta tuli hyvää, joskin leipää siinä olisi saanut olla hiukan vähemmän – tai vaihtoehtoisesti nestettä jonkin verran enemmän. Itse en lisännyt kuorrutteeseen kaikkia ehdotettuja ainesosia, kurpitsansiemenet ja pekaanipähkinät jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

Kannattaa kokeilla, vallan maukas tapa käyttää kuivahtaneet leivänkannikat.

Omena-leipävanukas

6 annosta

200 g kuivahtanutta vaaleaa leipää (leipää voisi ehkä olla hieman vähemmän tai vastaavasti munamaitoa hiukan enemmän)
voita vuoan voiteluun
2 omenaa
1 tl kanelia
1 kananmuna
3 dl maitoa
sokeria
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
100 g sulatettua voita
3 dl kaurahiutaleita
1 dl pekaanipähkinöitä
kurpitsansiemeniä
0,5-1 dl fariinisokeria
kardemummaa

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai -jäätelöä

Leikkaa leipä 2–3 sentin kuutioiksi. Voitele laakea uunivuoka voilla ja levitä leipäpalat vuokaan.
Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa hedelmät noin sentin kuutioiksi. Kaada omenakuutiot vuokaan. Ripottele kaneli omenoiden päälle.
Vatkaa kananmuna, maito ja sokerit sekaisin. Kaada seos vuokaan.
Sulata voi ja sekoita se kaurahiutaleisiin. Lisää pähkinät, siemenet, fariinisokeri ja kardemumma. Ripota seos vuokaan.
Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 25 min.
Tarjoa valitsemasi lisukkeen kera.

Omenavarkaissa osa 2: Omenaiset kaurasämpylät

Kirjoitettu 23 elokuun, 201824 elokuun, 2018 by Kaisa

Nyt kun Neiti-Kokin ristiäispäivä on lyöty lukkoon, juhlapaikka varattu ja vieraslista suunniteltu, on lupa lähteä valmistamaan pakastukseen soveltuvia tarjottavia. Ideana olisi tarjota vieraskunnalle keittoateria sekä kastekahvit. Muutaman vaihtoehtoisen keiton rinnalle ajattelin leipiä ja sämpylöitä erilaisissa muodoissa. No, eiköhän tästä jonkinlainen tarjoilu synny, ideoista ei ainakaan ole puutetta ja aikaakin on nyt riittämiin, kun joka tapauksessa on vietettävä kotikeskeistä elämää Neiti-Kokin pikkuruisuudesta johtuen.

Kuten ensimmäisessä ”Omenavarkaissa”-artikkelissani kerroin, vanhempieni pihalla asusteleva omenapuu notkuu tänä vuonna satoa, josta pääsemme mekin nauttimaan. Näinpä silmiini Vispilän viemää -blogissa osunut omenasämpyläresepti tuntui sangen oivalliselta vaihtoehdolta ensimmäisiä ristiäiskeittojen kumppaneita valikoidessani.

Omenaiset kaurasämpylät olivat hyviä. Niistä saa helposti myös vegaanisia ja näin ollen melko moniin erikoisruokavalioihin sopivia. Suosittelen kokeilemaan, vaikkapa ihan saapuneen syksyn kunniaksi.

Omena-kaurasämpylät

12 kpl

3 dl karkeaa omenaraastetta
25 g hiivaa
2,5 dl (kaura)maitoa
0,5 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 dl kaurahiutaleita
8-9 dl sämpyläjauhoja
0,5 dl öljyä

Pinnalle:
0,25 dl (kaura)maitoa
kaurahiutaleita

Kuori omenat ja raasta karkeaksi raasteeksi.
Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää omenaraaste, suola, siirappi ja kaurahiutaleet.
Alusta taikinaan jauhot, lisää öljy lopuksi joukkoon. Huomioithan, että taikina saa olla melko napakka, sillä raasteesta irtoaa jonkin verran nestettä kohotuksen aikana.
Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa liinan alla noin puoli tuntia, jotta se ennättää kohota kaksinkertaiseksi.
Muotoile taikinasta tanko ja jaa se noin kahteentoista osaan. Pyöritä palat sämpylöiksi. Anna sämpylöiden kohota liinan alla.
Voitele sämpylät maidolla ja ripottele kaurahiutaleita pinnalle.
Paista 225-asteisessa uunissa 12–15 min.
Jäähdytä sämpylät liinan alla.

Omenavarkaissa osa 1: Oikeastaan melko taivaallinen omenakakku

Kirjoitettu 19 elokuun, 2018 by Kaisa

Kotikolossa vietetään kuukauden mittaista kauan ja hartaasti odotettua perhelomaa. Vaikka ajatuksissani uiskentelenkin tottahan toki syvällä vaaleanpunaisessa vauvakuplassani, olen siinä ohella päässyt mukavasti toteuttamaan itseäni keittiössä, kun perheen roolit ovat luonnollisesti jakautuneet niin, että Aleksi ja Pikku-Kokki ovat muodostaneet yhden tiimin, minä ja Neiti-Kokki toisen. Koska Neiti ei pienen kokonsa vuoksi vielä saa oikeammin lähteä Kotikolon ulkopuolelle retkeilemään, olemme me pitäneet huolta kotiasioista, kun Pikku-Kokki ja Aleksi ovat viettäneet kullanarvoista isä-poika -laatuaikaa. Luulen, että joukkueemme jokainen pelaaja on tyytyväinen omaan paikkaansa. Ja muutaman viikon päästä retkeilemme varmasti jo yhteisvoimin.

Koska kotona kerran ollaan, on mahdottoman mukava saada vieraita. Vielä kun on tällaista maailman ihaninta esiteltävää, ja tietysti Pikku-Kokki, joka nauttii joka solullaan, kun meitä tullaan tapaamaan. Ja minä pääsen leipomaan.

Mutta itse asiaan; tällä kertaa ajattelin aloittaa artikkeli-sarjan, jossa esittelen kokeilemiani omenaisia reseptejä. On nimittäin niin mukavasti, että vanhemmillani sattuu olemaan omenapuu, jonka runsaasta sadosta pääsemme nauttimaan aina, kun tuo päättää olla hedelmällinen. Nyt on taas sellainen vuosi.

Ensimmäisenä – muutaman jo purkitetun hilloerän jälkeen – kokeiluun päätyi seuraava omenakakkuresepti. Tämä italialainen omenakakku, torta di mele al burro, markkinoitiin Maku-lehdessä niin vakuuttavasti, että en malttanut olla tekemättä testiä. ”Omenakakku, joka räjäyttää tajuntasi – pinnalta rapea, sisältä tahmea ja täydellisen helppo.”, he kirjoittivat. Ja niin muuten oli. Tämä menee minulla ehdottomasti uusintakierrokselle.

Omenakakku

8 annosta

500 g omenoita
130 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 kananmunaa
1 keltuainen
3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Voitele ja jauhota tai vuoraa leivinpaperilla irtopohja- tai piirakkavuoka (ø noin 20 cm).
Kuori ja leikkaa omenat puolen sentin viipaleiksi.
Sulata voi paistinpannulla miedolla lämmöllä. Ota 1 dl sulatettua voita talteen. Paista omenoita lopussa voissa miedolla lämmöllä 10 min. kunnes viipaleet pehmenevät.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola.
Vatkaa kananmunat, keltuainen ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella.
Kääntele kuivat aineet ja 1 dl voisulaa kevyesti kananmuna-sokerivaahtoon nuolijalla.
Kääntele lopuksi omenaviipaleet (sekä voi, jossa omenaviipaleet on paistettu) taikinaan. Kaada taikina vuokaan.
Paista kakkua 180-asteisen uunin alaosassa noin 40 min.
Anna kakun jäähtyä vähintään pari tuntia ennen tarjoilua tai anna sen tekeytyä yön yli jääkaapissa.
Siivilöi kakun pinnalle tomusokeria ja tarjoa omenakakku kevyesti vatkatun kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Ja niin Kotikolo sai taas uuden asukkaan – tervetuloa rakas Neiti-Kokki!

Kirjoitettu 18 elokuun, 2018 by Kaisa

Näin on meitä kotikololaisia ja toistamiseen kohdannut tuo maailman suurin ilo ja ihmetys, kun seuraamme lieden äärelle liittyi jo toinen apukokki. Pikku-Kokki sai nimittäin siskon, Neiti-Kokiksi häntä täällä kutsuttakoon. Näin ollen mikäli blogi tuntuu viettävän jonkin sortin hiljaiseloa, voitte osoittaa syyttävällä sormella tuoretta pikkuihmistämme, joka saattaa nyt hiukan napata kokkailuajastamme. No, ristiäispäivä tosin on jo lyöty lukkoon eli kohta pääsee ainakin leipomaan.

Maanantaina Pikku-Kokista tuli kerholainen ja seuraavana päivänä isoveli, kuukauden etuajassa, joten myllerryksessä on hänenkin maailmansa. Jännityksellä odotamme kuinka yhteiselo pikkusiskon kanssa lähtee liikkeelle, mutta ainakin ensimmäiset päivät ovat olleet lähinnä pussailua ja pienten sormien ihmettelyä. Toivotaan, että homma jatkuu samaan malliin.

Kohta meillä siis kokataan toivottavasti jo neljän kokin voimin. Aika huikeaa! Ensin toki on selvitettävä minkälainen suhtautuminen Neiti-Kokilla on ruokaan ja sen valmistukseen, mutta ainakin Pikku-Kokista on kasvanut todellinen kulinaristi, josta olemme todella innoissamme.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan…

Lohikastiketta aasialaistwistillä

Kirjoitettu 11 elokuun, 2018 by Kaisa

Kun jääkaapissa majailevalle lohifileelle piti alkaa keksiä käyttötarkoitusta, osui silmiini seuraava reseptiikka. Kotona-blogissa, josta ohjeistuksen löysin, ruokalaji oli nimetty mausteiseksi lohipadaksi, mutta mielestäni hieman kuvaavampi nimitys olisi esimerkiksi mausteinen lohikastike. Itse nimittäin miellän pataruoat usein pitkällistäkin hauduttelua vaativiksi tai vähintäänkin padassa valmistuviksi. Tämä ruoka oli kuitenkin sangen nopeatekoinen ja valmistettiin padan sijasta kasarissa. No, ei nimityksellä niinkään väliä, ruoka oli joka tapauksessa makoisaa. Kiitos siis Arleenalle vinkistä.

Me perheemme kalansyöjät tykkäsimme kovasti; kookosmaito sekä chilin pieni polte tekivät kokonaisuudesta mainion. Lisäkkeeksi sopivat hyvin niin riisi, ohra kuin perunakin, jokainen valitkoon omansa makunsa mukaan.

Ja kalasta vielä: tähän ruokalajiin lohi ei ole laisinkaan se ainoa sopiva vaihtoehto, kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia kaloja, ihan vaikka poiketa pakastealtaalla ja lähteä valmistusprosessiin seiti kainalossa. Uskon vakaasti toimivuuteen.

Mausteinen lohikastike

4 annosta

400 g lohifilettä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
200 g luumu-/ kirsikkatomaatteja
1 punainen paprika
puolikas punainen chilipalko (tai halutun tulisuusasteen mukaan)
2 rkl rypsiöljyä
2 tl paprikaa
2 tl garam masalaa
3 dl vettä
1 prk (400 ml) kookosmaitoa
2 laakerinlehteä
1 tl suolaa
1 limen mehu

Pinnalle:
tuoretta persiljaa tai korianteria

Lisäksi:
esimerkiksi riisiä, ohraa tai perunaa

Poista kalasta mahdollinen nahka ja paloittele se.
Kuori ja silppua sipulit. Kuutioi tomaatit ja paprika, silppua chili.
Kuumenna öljy kasarissa. Lisää paprikajauhe sekä garam masala ja kääntele hetki.
Sekoita joukkoon sipulisilput ja kuullota. Lisää tomaatit, paprika ja chili. Kuullota muutama minuutti.
Kaada mukaan vesi ja kookosmaito sekä laakerinlehdet ja suola. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 8 min.
Lisää liemeen lohipalat ja anna poreilla, kunnes kala on kypsää.
Purista joukkoon limen mehu. Tarkista maku ja hienonna pinnalle yrttejä makusi mukaan.
Tarjoile valitsemasi lisäkkeen kera.

Savuinen kaali-makaronilaatikko

Kirjoitettu 8 elokuun, 2018 by Kaisa

Vaikka Pikku-Kokki sinänsä ei mikään makaronifanaatikko olekaan, eikä meillä ehkäpä juuri tästä syystä kovinkaan usein vietetä makaronilaatikkopäiviä, teki mieleni juuri tänään tuota kaikkien kotiruokien äitiä. Halusin kuitenkin täydentää kasvisruokakokoelmaamme, joten perus jauhelihaversio oli tällä kertaa poissuljettu ja laatikkoon makaronin seuraksi uiskentelivatkin kaaliveneet.

En lähde väittämään, että seuraava kaali-makaronilaatikko olisi mieluinen yllätys läheskään kaikille. Jotta sen vahvat maut miellyttävät, on ruokailijan aidosti innostuttava sekä kaalista että savujuustosta. Muuten laatikko ei varmastikaan tuota iloa syöjälleen. Mutta mikäli edellä mainitut maut ovat sinun juttusi, voin kertoa, että tässä yksinkertaisessa arkiruoassa on paljon sellaista jotakin, jota monista vastaavista jää puuttumaan. Suositan siis kokeilemaan.

Koska itse olen vahvasti sekä kaalin että savujuuston ystävä, uskoin vahvasti jo etukäteen pitäväni lopputuloksesta, jonka takia itse asiassa lähdinkin tätä Yhteishyvä-lehdestä löytämääni reseptiikkaa testailemaan. No, Aleksille en lähtenyt tuotostani edes tarjoilemaan – koska kaali – mutta suureksi ilokseni Pikku-Kokki maisteli annostaan hymyssä suin. Niin hyvin kuin pienen kulinaristimme tunnenkin, en kyllästy ihmettelemään hänen kaikkiruokaisuuttaan ja intoaan uusia makuja kohtaan. Ihan mahtavaa!

Kipparin kaali-makaronilaatikko

6 annosta

1 l vettä
1-2 kasvisliemikuutiota
400 g tummaa makaronia
0,5 rkl rypsiöljyä
1 pieni suippokaali
2-3 kananmunaa
4 dl maitoa
2,5 dl savujuustokermaa (Jos haluat hiukan miedomman juuston maun, voit korvata osan kermasta tavallisella ruokakermalla. Itse tein näin ja savuiselta ruoka maistui joka tapauksessa.)
1 dl persiljaa hienonnettuna
(suolaa)
0,25 tl rouhittua mustapippuria

Kiehauta vesi kattilassa, lisää liemikuutiot ja makaronit. Keitä 8 min. Älä valuta.
Öljyä uunivuoka kevyesti. Kumoa makaronit liemineen vuokaan.
Lohko kaali ja paina lohkot makaronien joukkoon.
Riko kananmunat kulhoon. Sekoita maito ja kerma munien joukkoon. Lisää hienonnettu persilja, mahdollinen suola ja pippuri. Valuta seos tasaisesti vuokaan.
Paista makaronilaatikkoa 180-asteissa uunissa noin 40 min.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 66: Ravintola Weeruska; verraton klassikkovalinta Alppilan sydämessä – ja lapsiystävällisyydestä plussaa

Kirjoitettu 6 elokuun, 2018 by Kaisa

Juuri taannoin kirjoittelin vaikeudesta löytää mukavaa, leikkipaikan omaavaa ravintolaa. Tuolloin tekemääni listaan tämä artikkeli ei sinänsä tuo uutta, koska mainitsin jo siinä yhteydessä helsinkiläisen Weeruskan. On kuitenkin niin, että melko lukuisista vierailuistamme huolimatta tämä mainio ravintola ei ole jostakin syystä vieläkään saanut omaa artikkeliaan blogiin – joten jo on aika!

Näinä päivinä, kun ravintoloiden elinkaaret tuntuvat alati lyhenevän, voi jo vuodesta 1984 palvellutta Weeruskaa kutsua todelliseksi klassikoksi. Yli kolmekymmenvuotinen historia ravintolalle on pitkä, harva siihen pystyy. Kun Weeruskassa vierailee, ei sen suosiota tarvitse kauan ihmetellä. Ravintolan positiivinen tunnelma huokuu miltei ulos asti ja varmasti lähes vieraalle kuin vieraalle löytyy sopiva soppi sekä mieleistä suuhun pantavaa – joko pureskeltavaa tai nestemäistä. Weeruskaan voi yhtä hyvin tulla tuopilliselle – tai useammalle – kuin nauttimaan maukasta perhepäivällistä. Itse olen ollut ravintolan asiakkaana vallan monissa merkeissä; niin riemukkaissa juhlatunnelmissa, illallisella aikuisseurassa kuin nyt lähiaikoina muutamaan otteeseen perhepäivällisellä. Keväällä testasimme myös Weeruskan sunnuntaibrunssin, joka ansaitsee ehdottoman erityismaininnan, eikä varmasti jää viimeiseksemme. Kaiken kaikkiaan siis monikasvoinen ravintola, nappivalinta usean tyyppisiin tilanteisiin.

Omien sanojensa mukaan Weeruska tarjoilee ”reilua ruokaa”. Ihan hyvin sanottu, sillä sitä se todella on, melko konstailematonta, mutta hyvää, sellaista rouhean rentoa. Itse olen keskittynyt ravintolan salaatti- sekä burgeritarjontaan ja noussut pöydästä joka kerta tyytyväisenä. Ihan pääkaupunkimme parasta purilaista en täällä ole nauttinut, mutta niin hyviä joka tapauksessa, että niiden luo kaipaa yhä uudelleen.

Hyvän ruoan ja tunnelman ohella näinä päivinä Weeruskaan vetää sen verraton lapsiystävällisyys; pieni ja yksinkertainen leikkinurkkaus, oma ruokalista ja huomioiva palvelu, mitäpä sitä muuta tarvitsee – vaikkapa hääpäivän ateriapaikkaa valitessaan… No, aika aikaansa kutakin, tuskin tänne hääpäivänä enää palataan, mutta tässä elämäntilanteessa maukas hampurilainen sopii juhla-ateriaksi vallan mainiosti. Varsinkin, kun saa samalla tarkastella oman lapsen iloa ja sitä kuinka pienet asiat voivat olla niin mahdottoman tärkeitä. Silloin jokainen suupala on ehdottomasti parhaimmillaan, aidosti onnistunut.

Loppuun vielä muutama sananen asiapitoista ruokafaktaa, siis mitä me tällä kertaa lopulta söimme. Purilaisia ja pizzaa, mitäpä muutakaan. Me päivänsankarit puputimme burgerit salaatilla, Pikku-Kokin eteen tupsahti Lentävä lautanen, lasten pizza kahdella täytteellä.

Oma caesar-broileriburgerini (18,00€) oli oikeastaan aika lailla juuri sitä, mitä minun tekikin mieli; paljon salaattia, sopivasti grillattua broilerinrintaa ja siinä päällä maukasta juustoa, alla siipale talon leipää ja päällimmäisenä herkullista marinoitua punasipulia. Ainoastaan lähes suoraan valmiista sekoituspussista lautaselle kaadettu lisäkesalaatti tuotti pettymyksen. No, ei sen niin väliä, kun salaattia löytyi pääasiallisestakin annoksesta jo riittämiin. Aleksin klassikko-listalta valikoima pubin burgeri (18,00€) oli niin ikään maukas. Simppelisti hyvä valinta, jota popsi kuulemma kerrassaan mielellään. Lisäkesalaatista Aleksi oli samaa pettynyttä mieltä. Harmillista, että ravintolat niin usein jättävät panostamatta tähän valintaan. Luulisi, että emme ole ainoita, joita ranskalaiset eivät vain satu innostamaan.

Mitä lasten pizzaan tulee, olemme ehdottomasti kokeneet parempiakin. Pizza kahdella täytteellä kustansi 8,00€, hinta joka ei valitettavasti ihan kohdannut lopullisen tuotteen kanssa. Pizza sekä näytti että maistui kuivakalta, Pikku-Kokin valitsemat kana ja ananas eivät tehneet siitä kovinkaan raikasta kokonaisuutta. Mutta pääasia kuitenkin on, että tilaaja itse oli tyytyväinen ja kehui pizzaansa hyväksi, söikin siitä aimo osan. Mitäpä me siis arvostelemaan. Pakko vaan pohtia, että uskaltaisiko sitä tämän nähtyään tilata täällä pizzaa laisinkaan…

Joka tapauksessa Weeruska saa meiltä jälleen kiitosta. Käykää toki Alppilassa pyörähtämässä ja testaamassa vanhaa klassikkoa. Uskallan uskoa, että pettyneeksi tuskin tulette, oli tilanne oikeastaan millainen tahansa.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4/5

Kesäkurpitsa-kukkakaalilisäke – vaikkapa grilliruoan kumppaniksi

Kirjoitettu 31 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Pohdiskellessani mitä valmistaa ylijääneelle jauhelihakastikkeelle kumppaniksi mieleeni tuli jääkaapissa nököttävä, jo parhaat päivänsä nähnyt kesäkurpitsa. Näinpä päädyin seuraavaan kesäkurpitsa-kukkakaalilisäkkeeseen, jonka mukailin Maku-lehden reseptiä silmällä pitäen.

Syntyi sangen yksinkertainen mutta mielestäni siinä määrin maukas kokonaisuus, että ajattelin hyvin voivani jakaa idean myös eteenpäin. Siitä, oliko jauhelihakastike se paras seuralainen tälle lisäkkeelle, voi toki olla montaa mieltä ja ehkäpä tämä kuitenkin sopisi paremmin esimerkiksi grilliruoan rinnalle – tai kuten se alkuperäisessä ohjeessa esiteltiin, yksinkertaisesti grillatun makkaran kumppaniksi.

Kokeilkaa ja makustelkaa asiaa.

Kesäkurpitsa-kukkakaalilisäke

1 pieni kesäkurpitsa
puolikas kukkakaali
2 porkkanaa
öljyä
1 dl kasvislientä
2 tl yrttisekoitusta

Huuhdo ja paloittele kesäkurpitsa ja kukkakaalit. Kuori porkkana ja vetele siitä pitkittäin ohuita nauhoja kuorimaveitsellä.
Kuumenna öljy pannulla ja lisää pannulle kesäkurpitsat ja kukkakaali. Kääntele ja kypsennä niitä hetki. Lisää joukkoon kasvisliemi ja porkkananauhat.
Kypsennä kasviksia noin 10 min. ja lisää yrttisekoitus. Hauduta vielä miedolla lämmöllä noin 5 min. Muista, että uuden sadon vihannekset maistuvat parhaiten al dente, eli hampaissa tuntuvina; älä siis ylikypsennä niitä turhaan.
Maista ja mausta tarvittaessa reilummin.

Siivekäs jauhelihakastike

Kirjoitettu 29 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Jauheliha, tuo päiväkotien ja lapsiperhearjen pelastava enkeli, tuo palanen helppoa ruoanlaittoa ja monen ronkelimmankin ruokailijan makuhermoja miellyttävää materiaalia. Varmasti yksi ruokakauppojemme alituisia hittituotteita.

Vaikka toki itsekin tapaan säännöllisen epäsäännöllisesti napata ostoskoriin tuon perinteisen nelisataagrammaisen, tykkään melko usein valita niin ikään arkiruoanlaittoon jotakin perusjauhelihasta poikkeavaa – kuten broilerin- tai kalkkunan jauhelihaa.

Tällä kertaa tehtailimme Pikku-Kokin kanssa jauhelihakastiketta broilerista. Kastikkeesta tuli maukasta ja sitä voi hyvin suositella siivekkääksi vaihtoehdoksi bologneselle. Kumppaniksi sopisi mainiosti myös spagetti, mutta me teimme tällä kertaa peruna-porkkanamuusia. Kerrassaan oivallinen arkipäivän perussetti.

Broilerikastike

4 annosta

1 rkl öljyä
400 g broilerin jauhelihaa
3 rkl tomaattipyreetä
2 valkosipulinkynttä
2 tl currya
2 dl vettä
2 dl ranskankermaa
1-2 dl pakasteherneitä tai -papuja
1 tl oreganoa
mustapippuria
suolaa

Lisäksi:
esim. pastaa tai perunamuusia

Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää jauheliha. Sekoita liha murumaiseksi ja anna paistua kypsäksi.
Lisää tomaattipyree, kuorittu ja silputtu valkosipuli sekä curry, kuumenna hetki sekoitellen.
Kaada pannulle vesi. Anna kastikkeen kiehua hetki. Lisää ranskankerma, herneet ja oregano. Keitä pari minuuttia ja mausta kastike mustapippurilla ja maun mukaan suolalla.