Tunnelmallisia makuja

Savuinen kaali-makaronilaatikko

Kirjoitettu 8 elokuun, 2018 by Kaisa

Vaikka Pikku-Kokki sinänsä ei mikään makaronifanaatikko olekaan, eikä meillä ehkäpä juuri tästä syystä kovinkaan usein vietetä makaronilaatikkopäiviä, teki mieleni juuri tänään tuota kaikkien kotiruokien äitiä. Halusin kuitenkin täydentää kasvisruokakokoelmaamme, joten perus jauhelihaversio oli tällä kertaa poissuljettu ja laatikkoon makaronin seuraksi uiskentelivatkin kaaliveneet.

En lähde väittämään, että seuraava kaali-makaronilaatikko olisi mieluinen yllätys läheskään kaikille. Jotta sen vahvat maut miellyttävät, on ruokailijan aidosti innostuttava sekä kaalista että savujuustosta. Muuten laatikko ei varmastikaan tuota iloa syöjälleen. Mutta mikäli edellä mainitut maut ovat sinun juttusi, voin kertoa, että tässä yksinkertaisessa arkiruoassa on paljon sellaista jotakin, jota monista vastaavista jää puuttumaan. Suositan siis kokeilemaan.

Koska itse olen vahvasti sekä kaalin että savujuuston ystävä, uskoin vahvasti jo etukäteen pitäväni lopputuloksesta, jonka takia itse asiassa lähdinkin tätä Yhteishyvä-lehdestä löytämääni reseptiikkaa testailemaan. No, Aleksille en lähtenyt tuotostani edes tarjoilemaan – koska kaali – mutta suureksi ilokseni Pikku-Kokki maisteli annostaan hymyssä suin. Niin hyvin kuin pienen kulinaristimme tunnenkin, en kyllästy ihmettelemään hänen kaikkiruokaisuuttaan ja intoaan uusia makuja kohtaan. Ihan mahtavaa!

Kipparin kaali-makaronilaatikko

6 annosta

1 l vettä
1-2 kasvisliemikuutiota
400 g tummaa makaronia
0,5 rkl rypsiöljyä
1 pieni suippokaali
2-3 kananmunaa
4 dl maitoa
2,5 dl savujuustokermaa (Jos haluat hiukan miedomman juuston maun, voit korvata osan kermasta tavallisella ruokakermalla. Itse tein näin ja savuiselta ruoka maistui joka tapauksessa.)
1 dl persiljaa hienonnettuna
(suolaa)
0,25 tl rouhittua mustapippuria

Kiehauta vesi kattilassa, lisää liemikuutiot ja makaronit. Keitä 8 min. Älä valuta.
Öljyä uunivuoka kevyesti. Kumoa makaronit liemineen vuokaan.
Lohko kaali ja paina lohkot makaronien joukkoon.
Riko kananmunat kulhoon. Sekoita maito ja kerma munien joukkoon. Lisää hienonnettu persilja, mahdollinen suola ja pippuri. Valuta seos tasaisesti vuokaan.
Paista makaronilaatikkoa 180-asteissa uunissa noin 40 min.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 66: Ravintola Weeruska; verraton klassikkovalinta Alppilan sydämessä – ja lapsiystävällisyydestä plussaa

Kirjoitettu 6 elokuun, 2018 by Kaisa

Juuri taannoin kirjoittelin vaikeudesta löytää mukavaa, leikkipaikan omaavaa ravintolaa. Tuolloin tekemääni listaan tämä artikkeli ei sinänsä tuo uutta, koska mainitsin jo siinä yhteydessä helsinkiläisen Weeruskan. On kuitenkin niin, että melko lukuisista vierailuistamme huolimatta tämä mainio ravintola ei ole jostakin syystä vieläkään saanut omaa artikkeliaan blogiin – joten jo on aika!

Näinä päivinä, kun ravintoloiden elinkaaret tuntuvat alati lyhenevän, voi jo vuodesta 1984 palvellutta Weeruskaa kutsua todelliseksi klassikoksi. Yli kolmekymmenvuotinen historia ravintolalle on pitkä, harva siihen pystyy. Kun Weeruskassa vierailee, ei sen suosiota tarvitse kauan ihmetellä. Ravintolan positiivinen tunnelma huokuu miltei ulos asti ja varmasti lähes vieraalle kuin vieraalle löytyy sopiva soppi sekä mieleistä suuhun pantavaa – joko pureskeltavaa tai nestemäistä. Weeruskaan voi yhtä hyvin tulla tuopilliselle – tai useammalle – kuin nauttimaan maukasta perhepäivällistä. Itse olen ollut ravintolan asiakkaana vallan monissa merkeissä; niin riemukkaissa juhlatunnelmissa, illallisella aikuisseurassa kuin nyt lähiaikoina muutamaan otteeseen perhepäivällisellä. Keväällä testasimme myös Weeruskan sunnuntaibrunssin, joka ansaitsee ehdottoman erityismaininnan, eikä varmasti jää viimeiseksemme. Kaiken kaikkiaan siis monikasvoinen ravintola, nappivalinta usean tyyppisiin tilanteisiin.

Omien sanojensa mukaan Weeruska tarjoilee ”reilua ruokaa”. Ihan hyvin sanottu, sillä sitä se todella on, melko konstailematonta, mutta hyvää, sellaista rouhean rentoa. Itse olen keskittynyt ravintolan salaatti- sekä burgeritarjontaan ja noussut pöydästä joka kerta tyytyväisenä. Ihan pääkaupunkimme parasta purilaista en täällä ole nauttinut, mutta niin hyviä joka tapauksessa, että niiden luo kaipaa yhä uudelleen.

Hyvän ruoan ja tunnelman ohella näinä päivinä Weeruskaan vetää sen verraton lapsiystävällisyys; pieni ja yksinkertainen leikkinurkkaus, oma ruokalista ja huomioiva palvelu, mitäpä sitä muuta tarvitsee – vaikkapa hääpäivän ateriapaikkaa valitessaan… No, aika aikaansa kutakin, tuskin tänne hääpäivänä enää palataan, mutta tässä elämäntilanteessa maukas hampurilainen sopii juhla-ateriaksi vallan mainiosti. Varsinkin, kun saa samalla tarkastella oman lapsen iloa ja sitä kuinka pienet asiat voivat olla niin mahdottoman tärkeitä. Silloin jokainen suupala on ehdottomasti parhaimmillaan, aidosti onnistunut.

Loppuun vielä muutama sananen asiapitoista ruokafaktaa, siis mitä me tällä kertaa lopulta söimme. Purilaisia ja pizzaa, mitäpä muutakaan. Me päivänsankarit puputimme burgerit salaatilla, Pikku-Kokin eteen tupsahti Lentävä lautanen, lasten pizza kahdella täytteellä.

Oma caesar-broileriburgerini (18,00€) oli oikeastaan aika lailla juuri sitä, mitä minun tekikin mieli; paljon salaattia, sopivasti grillattua broilerinrintaa ja siinä päällä maukasta juustoa, alla siipale talon leipää ja päällimmäisenä herkullista marinoitua punasipulia. Ainoastaan lähes suoraan valmiista sekoituspussista lautaselle kaadettu lisäkesalaatti tuotti pettymyksen. No, ei sen niin väliä, kun salaattia löytyi pääasiallisestakin annoksesta jo riittämiin. Aleksin klassikko-listalta valikoima pubin burgeri (18,00€) oli niin ikään maukas. Simppelisti hyvä valinta, jota popsi kuulemma kerrassaan mielellään. Lisäkesalaatista Aleksi oli samaa pettynyttä mieltä. Harmillista, että ravintolat niin usein jättävät panostamatta tähän valintaan. Luulisi, että emme ole ainoita, joita ranskalaiset eivät vain satu innostamaan.

Mitä lasten pizzaan tulee, olemme ehdottomasti kokeneet parempiakin. Pizza kahdella täytteellä kustansi 8,00€, hinta joka ei valitettavasti ihan kohdannut lopullisen tuotteen kanssa. Pizza sekä näytti että maistui kuivakalta, Pikku-Kokin valitsemat kana ja ananas eivät tehneet siitä kovinkaan raikasta kokonaisuutta. Mutta pääasia kuitenkin on, että tilaaja itse oli tyytyväinen ja kehui pizzaansa hyväksi, söikin siitä aimo osan. Mitäpä me siis arvostelemaan. Pakko vaan pohtia, että uskaltaisiko sitä tämän nähtyään tilata täällä pizzaa laisinkaan…

Joka tapauksessa Weeruska saa meiltä jälleen kiitosta. Käykää toki Alppilassa pyörähtämässä ja testaamassa vanhaa klassikkoa. Uskallan uskoa, että pettyneeksi tuskin tulette, oli tilanne oikeastaan millainen tahansa.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4/5

Kesäkurpitsa-kukkakaalilisäke – vaikkapa grilliruoan kumppaniksi

Kirjoitettu 31 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Pohdiskellessani mitä valmistaa ylijääneelle jauhelihakastikkeelle kumppaniksi mieleeni tuli jääkaapissa nököttävä, jo parhaat päivänsä nähnyt kesäkurpitsa. Näinpä päädyin seuraavaan kesäkurpitsa-kukkakaalilisäkkeeseen, jonka mukailin Maku-lehden reseptiä silmällä pitäen.

Syntyi sangen yksinkertainen mutta mielestäni siinä määrin maukas kokonaisuus, että ajattelin hyvin voivani jakaa idean myös eteenpäin. Siitä, oliko jauhelihakastike se paras seuralainen tälle lisäkkeelle, voi toki olla montaa mieltä ja ehkäpä tämä kuitenkin sopisi paremmin esimerkiksi grilliruoan rinnalle – tai kuten se alkuperäisessä ohjeessa esiteltiin, yksinkertaisesti grillatun makkaran kumppaniksi.

Kokeilkaa ja makustelkaa asiaa.

Kesäkurpitsa-kukkakaalilisäke

1 pieni kesäkurpitsa
puolikas kukkakaali
2 porkkanaa
öljyä
1 dl kasvislientä
2 tl yrttisekoitusta

Huuhdo ja paloittele kesäkurpitsa ja kukkakaalit. Kuori porkkana ja vetele siitä pitkittäin ohuita nauhoja kuorimaveitsellä.
Kuumenna öljy pannulla ja lisää pannulle kesäkurpitsat ja kukkakaali. Kääntele ja kypsennä niitä hetki. Lisää joukkoon kasvisliemi ja porkkananauhat.
Kypsennä kasviksia noin 10 min. ja lisää yrttisekoitus. Hauduta vielä miedolla lämmöllä noin 5 min. Muista, että uuden sadon vihannekset maistuvat parhaiten al dente, eli hampaissa tuntuvina; älä siis ylikypsennä niitä turhaan.
Maista ja mausta tarvittaessa reilummin.

Siivekäs jauhelihakastike

Kirjoitettu 29 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Jauheliha, tuo päiväkotien ja lapsiperhearjen pelastava enkeli, tuo palanen helppoa ruoanlaittoa ja monen ronkelimmankin ruokailijan makuhermoja miellyttävää materiaalia. Varmasti yksi ruokakauppojemme alituisia hittituotteita.

Vaikka toki itsekin tapaan säännöllisen epäsäännöllisesti napata ostoskoriin tuon perinteisen nelisataagrammaisen, tykkään melko usein valita niin ikään arkiruoanlaittoon jotakin perusjauhelihasta poikkeavaa – kuten broilerin- tai kalkkunan jauhelihaa.

Tällä kertaa tehtailimme Pikku-Kokin kanssa jauhelihakastiketta broilerista. Kastikkeesta tuli maukasta ja sitä voi hyvin suositella siivekkääksi vaihtoehdoksi bologneselle. Kumppaniksi sopisi mainiosti myös spagetti, mutta me teimme tällä kertaa peruna-porkkanamuusia. Kerrassaan oivallinen arkipäivän perussetti.

Broilerikastike

4 annosta

1 rkl öljyä
400 g broilerin jauhelihaa
3 rkl tomaattipyreetä
2 valkosipulinkynttä
2 tl currya
2 dl vettä
2 dl ranskankermaa
1-2 dl pakasteherneitä tai -papuja
1 tl oreganoa
mustapippuria
suolaa

Lisäksi:
esim. pastaa tai perunamuusia

Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää jauheliha. Sekoita liha murumaiseksi ja anna paistua kypsäksi.
Lisää tomaattipyree, kuorittu ja silputtu valkosipuli sekä curry, kuumenna hetki sekoitellen.
Kaada pannulle vesi. Anna kastikkeen kiehua hetki. Lisää ranskankerma, herneet ja oregano. Keitä pari minuuttia ja mausta kastike mustapippurilla ja maun mukaan suolalla.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 65: Leikkipaikkaa mä metsästän

Kirjoitettu 26 heinäkuun, 20186 elokuun, 2018 by Kaisa

Vaikka Pikku-Kokki onkin selvästi vanhempiensa kaltainen kulinaristi, joka pitää niin syömisestä kuin ruoan valmistamisestakin, olemme todenneet, että parhaimman mahdollisen ja kaikille osapuolille miellyttävän ravintolakokemuksen takaavat kaksi asiaa. Niitä molempia ei välttämättä tarvita, vain toinen riittää mainiosti. Nämä kaksi asiaa ovat leikkipaikka ja seisova pöytä.

Seisovan pöydän löytäminen ei tietenkään ole vaikeaa; viikonloppuisin ravintolat tarjoilevat nykyään ympäri vuoden mitä ihastuttavimpia brunsseja, aamuihmisinä myös erilaiset aamupalat sopivat hyvin meidän päiväohjelmiimme. Kun erilaista maisteltavaa on tarjolla paljon, on Pikku-Kokin kiinnostus taattu ja useasti hän viihtyisi ruokapöydässä kaikista pisimpään, silloin ei muuta tarvita.

Mitä viime aikaisiin à la carte -kokemuksiimme taas tulee, olemme joutuneet toteamaan, että parempi tinkiä hieman ruoasta, jos ravintola tarjoaa sen kaikista tärkeimmän, leikkipaikan. Sillä odottelu ei ole se Pikku-Kokin juttu ja saattaapa joskus käydä niinkin, että tilattu annos ei taaperoamme innosta. Mutta leikki innostaa, varsinkin kun lelut ja vempeleet ovat jotakin totutusta poikkeavaa. Kummallisuuksia ei suinkaan tarvita, yksinkertaiset asiat riittävät mainiosti, jonka takia olemmekin olleet hieman ihmeissämme siitä, kuinka vaikeaa tällaisia leikkipaikalla varustettuja ravintoloita onkaan löytää. Tietenkään leikkipaikat eivät sovi kaikenlaisiin paikkoihin, eikä monella varmasti tulisi mieleenkään lähteä taaperon tai leikki-ikäisen kanssa pikkuruiseen fine dining -ravintolaan, mutta yllättävän harvoissa perus perheravintoloissakaan on mietitty tätä puolta. Lapset ovat kuitenkin noita tulevaisuuden ravintola-asiakkaita, eikä vanhempienkaan parempi viihtyvyys varmasti haitaksi ole.

Koska uskon, että moni muukin on mietiskellyt asiaa, ajattelin koota alle listan muutamista hyväksi havaituista leikkipaikallisista ravintoloista. Valitettavasti kertomuksen kuvitus jää heikonlaiseksi yksinomaan siitä syystä, että usein näissä paikoissa olen yksinkertaisesti unohtanut kameroimisen. No, näitä tulee varmasti lähivuosina koluttua vielä paljon lisää ja samoja paikkoja toistamiseenkin, joten eiköhän kuvienkin aika vielä tule. Tässä joka tapauksessa listaus, simppelisti aakkosjärjestyksessä eri kaupungit huomioon ottaen. Olisipas mukavaa, jos asiasta kiinnostuneet kommentoisivat alle myös omia kokemuksiaan, näitä ideoita ei ole koskaan liikaa. Päin vastoin, ravintolaharrastuksen omaava perhe alkaa olla ihmeissään, kun vaihtoehdot yksinkertaisesti tuntuvat loppuvan, eikä lista ole vielä pitkäkään.

Osa paikoista on tottahan toki enemmän tai vähemmän tavanomaisia ketjupaikkoja, mutta kaikista seuraavista olemme saaneet ainakin kelvollista ruokaa ja niin on useimmiten Pikku-Kokkikin. Toki lastenlistalta saattaa tuntua löytyvän ainoastaan masentavan tuttua nakit ja ranskalaiset -linjaa, mutta ainakin itse olen huomannut, että kysyminen kannattaa, eivätkä ranskalaiset tähän mennessä ole vielä koskaan eksyneet Pikku-Kokin lautaselle. Tilalle on saanut niin uusia perunoita kuin perunamuusiakin, viimeksi valmistivat jopa uunikasvikset, jotka lämmittivät erityisen suuresti sekä äidin että pienen kasvisfanimme sydäntä. Hauskaa tämä lastenlistalta valikointi.

Espoo:
Il Gabbiano (Sello, Ratsukatu 3)

Helsinki:
Casa Mare (Gyldenintie 6)
Italo (Forum, Kukontori, Mannerheimintie 20)
Weeruska (Porvoonkatu 19)
* Erityisesti haluan mainita Weeruskan sunnuntaibrunssin, joka yhden testikerran perusteella vakuutti meidät niin suuresti, että sitä on ilman muuta päästävä kokeilemaan vielä tulevaisuudessakin.
White Lady (Mannerheimintie 93)
* Tässä meilahtelaisklassikossa lapset syövät aikuisten ruokailun yhteydessä huomattavan huokeaan hintaan (3,50€).

Lahti:
Pancho Villa (Kauppakatu 18)

Lempäälä:
Coyote (Ideapark, Ideaparkinkatu 4)
* Ravintola ansaitsee paikkansa listalla vain ja ainoastaan hienon Aku Ankka -lentokoneensa vuoksi. Ruoasta ei sen enempää, mutta en halua suositella.

Tampere:
Bella Roma (Itäinenkatu 5-7)
Piazza Foodfactory (Hämeenkatu 1)

Turku:
Rico (Eerikinkatu 12)

Vantaa:
Fonda Del Sol (Jumbo, Vantaanportinkatu 3)
Wanda’s (Liesikuja 5)
* Kahdesti kaksivuotisen elonsa aikana Vantaan parhaaksi ravintolaksi valittu myyrmäkeläinen lähiöravintola, jonka vuoksi kannattaa tehdä ravintolaretki vähän kauempaakin. Kaksi maistelemaani purilaista ovat olleet vallan mainioita ja leikkipaikkakin yksi parhaista.

Taaperon toiveesta: bataatti bolognese

Kirjoitettu 22 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Sadepäivän kunniaksi – totta tosiaan taitaa olla elämäni ensimmäinen kesä, kun sadepäivät eivät tunnu laisinkaan epämiellyttäviltä, päinvastoin – päätin ottaa missiokseni keittiöpuuhastelun. Kun Kotikolossa on viime päivät ollut muutenkin ”lämmin” tunnelma, ei lieden tai uunin ympäristössä ole tehnyt pahemmin mieli viettää aikaa. Nyt kuitenkin valmistimme aamutoimiksemme Pikku-Kokin kanssa maittavan aterian.

Jauhelihakastike sai mukavaa makua omenamehusta ja pidimme siitä molemmat. Pikku-Kokin toiveesta – herra on puhunut bataatista jo joitakin päiviä – valmistunut bataattipyree taas pehmentyi ja täyteläistyi ranskankermalla ja oliiviöljyllä, eikä valkosipulikaan tehnyt maulle ainakaan huonoa. Tätä tulen varmasti valmistamaan tulevaisuudessakin.

Siis vallan maukas ja toimiva kokonaisuus, jota suosittelen kokeilemaan; ei jauhelihakastike aina kaipaa spagettia rinnalleen.

Pikku-Kokin sanoin: ”Hyvää!”

Jauhelihakastike

4 annosta

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
400 g naudan jauhelihaa
400 g tomaattimurskaa
2 dl omenamehua
1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 tl oreganoa
1 laakerinlehti
0,5 rkl soijakastiketta

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
Ruskista jauheliha öljyssä. Nosta sipulit pannulle lihan joukkoon ja kypsennä hetki.
Lisää tomaattimurska, omenamehu ja mausteet. Keitä 10-15 min.
Tarjoile esimerkiksi keitetyn pastan tai perunoiden kanssa. Oivallinen vaihtoehto on myös alla esitelty bataattipyree.

Bataattipyree

4 annosta

500 g bataattia
pala tuoretta chiliä
1 valkosipulinkynsi
1 dl ranskankermaa
2-4 rkl oliiviöljyä
suolaa

Kuori ja paloittele bataatti. Poista chilistä siemenet ja hienonna se sekä kuorittu valkosipulinkynsi.
Keitä bataatti, chili ja sipuli vedessä kypsiksi. Kaada keitinvesi pois ja soseuta kasvikset. Jäähdytä ja sekoita ranskankerma sekä oliiviöljy joukkoon. Varo ettei pyree vetisty liikaa. Mausta maun mukaan suolalla.

Raikasta, punaista ja kesäistä; kylmä mansikkakeitto vaikkapa kesäillallisen avaajaksi

Kirjoitettu 16 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Lauantaina saimme päivällisvieraita. Koska pääruoaksi tarjoilimme tuhdimman puoleisia ”pulled pork” -pihvejä savuviski-pekoniglaseerauksella, sopi vallan mainioksi vastapainoksi aloittaa päivällinen seuraavalla kepeällä keitolla. Suunnitelmissa oli alun alkaen toinen alkuruoka, mutta kylmän mansikkakeiton reseptiikan purjehtiessa postilaatikosta juurikin parahiksi ennen lopullisia päätöksiä, voitti mansikka kesäisyydellään kilvan.

Itse keitto, jonka reseptin löysin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, oli sangen näyttävä ja onnistunut aloitus kaiken kaikkiaan maukkaalle aterialle. Keiton oheen esitetty fetacrumble kuitenkin ihmetytti meitä kaikkia. Sitä oli todella paljon keittoon nähden ja saatuani tuotoksen valmiiksi – tai itse asiassa jo valmistuksen aikana – epäilin jopa jonkinlaista virhettä sen reseptiikassa. Laitan joka tapauksessa myös crumblen ohjeen oheen, vaikka en suosittelekaan sitä ainakaan tällä tapaa valmistamaan. Ehkäpä jauhojen määrää runsaasti pienentämällä crumble olisikin ollut onnistunutta. No, kyllä sitä nytkin keittoon ihan mielellään ripotteli, mutta ensi kerralla ajattelin kokeilla vain yksinkertaisesti paahdettua fetaa tai jotakin muuta juustoa. Sillä juuston suolaisuutta mansikan makeus ehdottomasti vaatii tasapainottuakseen.

Joka tapauksessa siis keitolle suositus, lisäkkeen jokainen miettiköön makunsa mukaan. Näiden lisäksi täytyy mainita vielä myös edellä linkatuista ”pulled pork” -pihveistä, joita suosittelen niin ikään kokeilemaan. Myös pihvien rinnalle valmistamamme baskityyliset perunat ja romesco-kastike kannattaa pistää korvan taakse; todella hyvä lisäke, joka sopii vallan moneen.

Näin. Tällaista kesäpäivän herkkua tällä kertaa.

Kylmä mansikkakeitto (ja fetacrumble)

4 alkuruoka-annosta

1 l mansikoita
2 rosmariininoksaa

Fetacrumble:
2,25 dl (?) vehnäjauhoja
100 g fetaa
75 g voita
1 rkl muscovadosokeria

Lisäksi:
2 rosmariininoksaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita neljä keittokulhoa jääkaappiin viilentymään.
Sekoita fetacrumblen aineet kulhossa murumaiseksi. Levitä crumble leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Lisää samalle pellille 2 rosmariininoksaa.
Paahda crumblea ja rosmariininoksia uunissa 5-10 min. Sekoita kerran paahtamisen aikana. Anna jäähtyä.
Nypi paahtuneista rosmariininoksista lehdet mortteliin ja jauha ne.
Perkaa ja pilko mansikat tehosekoittimeen. Nypi tuoreista rosmariininoksista lehdet joukkoon. Soseuta tasaiseksi, kuohkeaksi keitoksi.
Jaa keitto kylmiin kulhoihin ja ripottele pinnalle fetacrumblea sekä rosmariinijauhetta.

Kuivahtaneen leivän vähän parempi viimeinen leposija

Kirjoitettu 13 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Tuijottaessani silmästä silmään sämpyläpussia, jonka sisältö uhkasi väistämättä päätyä kuivahtaneiden kirjaan, laadin sotasuunnitelman. Ensimmäisenä mieleeni purjehti jonkinnäköinen leipäpaistos ja hetken asian tiimoilta reseptiikkoja metsästettyäni päädyin kokeilemaan seuraavanlaista vaihtoehtoa. Alkuperäisidea taisi olla Kodin Kuvalehden, mutta muokkasin sen omia ruokavarastojamme vastaavaksi.

Paistoksesta tuli maukasta ja ilomielin voin suositella kokeilemaan vastaavaa, mikäli leivälle uhkaa käydä köpelösti. Oivallinen vaihtoehto vaikkapa brunssi- tai iltapalapöytään. Hyvä juttu on myös se, että paistoksen voi koota hyvissä ajoin, vaikkapa jo edellisenä iltana, ja antaa uunin hoitaa viimeistelyn vasta juuri ennen tarjoilua. Täytteitä voi valikoida omien mieltymysten ja sen hetkisten ruokavarastojen mukaan. Mainio hävikkiherkku, joka sopii kesäkokkailuun, jos keittiössä ei halua viettää turhan pitkää pätkää kauniista kesäpäivästä.

Pekoni-pinaatti-leipäpaistos

6 annosta

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
170 g pekonia/savuporoa/kinkkua (itse laitoin noin puolet pekonia ja puolet savuporoa)
100 g tuoretta pinaattia (minulla osa korvautui rucolalla)
1 rkl rypsiöljyä
300 g vaaleaa leipää
75 g parmesaania
jotakin toista juustoa oman mieltymyksen mukaan
5 dl maitoa
5 kananmunaa
(suolaa)
mustapippuria myllystä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Paloittele pekoni. Huuhdo ja valuta pinaatti.
Laita pekoni paistinpannulle ja kuumenna pannu. Ruskista pekoni omassa rasvassaan rapeaksi. Nosta pekoni talouspaperin päälle ja anna rasvan valua paperiin.
Kuullota sipulia ja valkosipulia muutaman minuutin ajan tilkassa öljyä. Lisää pinaatti ja jatka paistamista, kunnes pinaatti kutistuu.
Kuutioi leipä. Raasta juustot.
Kokoa paistos voideltuun uunivuokaan latomalla leipäkuutioita, pekonia, pinaattipaistosta ja juustoraasteita sekaisin.
Sekoita maito, kananmunat ja mausteet keskenään. Kaada seos leipävuokaan ja anna imeytyä vähintään puoli tuntia tai jääkaapissa seuraavaan päivään.
Paista vuokaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta ruskistunut.

Kaksi rikollisen helppoa kakkua

Kirjoitettu 11 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Kun lauantaina juhlistimme Pikku-Kokin kaksivuotisuutta, oli tarjolla tottahan toki kakkua. Osa vieraskunnasta oli vegaaneja, joten toinen kakuista noudatteli heidän ruokavaliotaan. Vegaaninen suklaakakku – elämäni toinen sellainen – onnistui mainiosti ja oli paljon parempaa, kuin uskalsin odottaa. Nämä vegaaniset kakut ovat kyllä jänniä; ainesosaluetteloa tutkiessaan ei uskoisi lopputuloksen olevan välttämättä se paras mahdollinen ja aivan kuten edelliselläkin kerralla taikina olikin miltei loppusuoralle asti hieman kummallista, kunnes tuli viinietikan vuoro ja kaikki muuttui. Tämä vasta ruokakemiaa, mainiota.

Suklaakakun ohjeistuksesta kiitän Kamomillan konditoriaa ja kehotan ehdottomasti tarttumaan reseptiin, mikäli vegaaninen leivonta kiinnostaa, tai yhtä hyvin myös ihan muuten vaan. Nämä ovat hyviä leipomuksia myös tilanteisiin, joissa vieraslistalla on henkilöitä, jotka ovat allergisia maidolle tai kananmunalle. Lisäbonuksena tämä kakku oli niin helppo valmistaa, että edes päivänsankarin suhteellisen innokas keittiötouhuaminen ei haitannut menoa…

Toiseksi esittelen jäätelökakun, joka syntyi yksinkertaisesti tarpeesta päästä tekemään jotakin. Meille oli tulossa päivällisvieraita, joille oli tarkoitus tarjota jälkiruoaksi mansikoita ja vaniljajäätelöä, mutta sitten päätinkin hiukan soveltaa ja syntyi hauska jäätelökakku. Suosittelen testaamaan tätäkin, vaikka mansikat ja jäätelö toimivat tietysti vallan mainiosti ihan sellaisenaankin. Hauskaa vaihtelua tälle kesän sesonkiherkulle. Lisäksi pohja”taikinaan” saa upotettua kaappiin unohtuneet keksipakettien tähdeyksilöt – tai vaikka epämieluisat aamiaismurot. Itse tulin epähuomiossa joitakin aikoja sitten ostaneeksi muroja, joihin oli ujutettu sokerikuorrutus. Nyt löytyi niillekin vihdoin viimeinen leposija, kun äkkäsin, että ne sopivat kakkujen keksipohjiin – paljon paremmin kuin aamiaislautaselle.

Tällaista siis tällä kertaa; kaksi superhelppoa kakkua, jotka ovat varmasti ainakin yltiömakeuksien ystäville mieluisia. Mums!

Vegaaninen suklaakakku

15 annosta

4 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria
0,75 dl kaakaojauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
0,75 tl suolaa
2,5 dl vettä
1 dl miedonmakuista öljyä
1 rkl omenaviini- tai valkoviinietikkaa

Kaakaokuorrute:
50 g vegaanista margariinia
hyppysellinen suolaa
0,5 dl kaakaojauhetta
2 dl tomusokeria
1 rkl kaura-, soija- tai muuta kasvimaitoa

Pinnalle:
keksimurskaa tai muuta sopivaksi katsomaasi

Rasvaa ja jauhota noin 24-senttinen irtopohjavuoka. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Sekoita kuivat aineet. Lisää nesteet ja sekoita tasaiseksi.
Kaada taikina vuokaan tasaiseksi kerrokseksi ja paista esilämmitetyn uunin keskitasolla noin 35 min. Kakku on kypsä, kun siihen työnnetty tikku tulee ulos puhtaana.
Anna kakun jäähtyä vuoassa kymmenen min. ennen irrottamista. Halutessasi kuorruta ja koristele hyvin jäähtynyt kakku. Voit toki tarjoilla sen myös tällaisenaan.
Mikäli teet kuorrutteen, sekoita kaikki kuorrutteen ainekset tasaiseksi haarukalla ja levitä jäähtyneen kakun pinnalle.

Jäätelökakku

8 annosta

200 g keksejä (tähän sopivat mainiosti lähes keksit kuin keksit)
75 g voita
1,5 l (vanilja)jäätelöä
0,5 l mansikoita
pehmeää toffeeta (fudge) ja/tai suklaata maun mukaan

Pinnalle esimerkiksi sopivaksi katsomasi kombo joitakin näistä:
muutama rivi sulatettua (tummaa)suklaata
kinuski-, suklaa- tai lakritsikastiketta
karkkeja tai keksejä maun mukaan

Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita voisula keksimurskan joukkoon ja painele taikina leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle.
Levitä litra jonkin verran sulanutta jäätelöä pohjan päälle.
Siivuta mansikat ja paloittele toffee ja/tai suklaa. Levitä jäätelön päälle.
Lisää vuokaan vielä 0,5 litraa jäätelöä.
Koristele mielesi mukaan ja nosta pakastimeen kylmenemään.
Kakku kannattaa ottaa huoneenlämpöön sulamaan hieman ennen tarjoilua, mutta joka tapauksessa kannattaa muistaa, että se saattaa olla hiukan hankalasti leikattavissa riippuen sekä kakun sisällyksestä että pohjan paksuudesta.

Kikhernehommia

Kirjoitettu 9 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Koska kesäaika siirtää Kotikolossa ruoanlaiton pitkälti kesäkeittiöömme grillin äärelle, on kasvisruoan osuus jäänyt harmillisen pieneksi. Toki grilliin aina lihan rinnalle erilaisia kasviksiakin sujahtaa, mutta erityisesti grillimestarimme pitää huolen siitä, että grillikaudella pysymme lihoissa. Nyt kuitenkin mieleni teki valmistaa jotakin täysin rehellistä kasvisruokaa. Ruokakaapista kurkisteli muutama tölkillinen kikherneitä, joten ne saivat toimia innoittajanani.

Syntyi hennosti kookoksinen kikhernekastike, josta rakentelin niin piirakkatäytteen kuin kasvismakaronilaatikonkin. Piirakkaan tosin loppujen lopuksi jouduin sujauttamaan lisukkeeksi hiukan jauhelihaa, jotta sain kastikkeen riittämään eli se siitä täydellisestä kasvisruokapäivästä. No, ilman lihaa piirakka olisi varmasti ollut jopa parempaa, joten sitä kannattaa lisätä vain oman harkinnan mukaan.

Tässäpä siis kaksi kivaa kikhernehommaa, joita kannattaa toki kokeilla, mikäli on kikherneiden kanssa kaveri.

Kikhernepiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

Pohjaksi voit valita mieleisesi suolaisen pohjan, reseptin yhteen omista suosikeistani löydät täältä.

Täyte:
2 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 prk kikherneitä
0,5-1 dl kookosmaitoa
1 tl suolaa
2 tl pestoa
chiliä maun mukaan
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
2 dl juustoraastetta
mustapippuria

Valmista ensin valitsemasi piirakkapohja.
Tee sitten täyte. Kuori ja raasta porkkanat. Kuori ja viipaloi sipuli sekä valkosipulit.
Paista porkkanaraastetta ja sipulisilppua pannulla öljyssä, kunnes ne ovat pehmenneet ja kuullottuneet. Lisää kikherneet ja kookosmaito sekä suola, pesto ja chili. Anna hautua hetki.
Levitä täyte esipaistetulle piirakkapohjalle.
Sekoita keskenään ruokakerma, kananmuna ja juustoraaste. Mausta mustapippurilla ja kaada seos täytteen päälle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Kikhernemakaronilaatikko

Seuraava reseptiikka on hyvin ylimalkainen siitä yksinkertaisesta syystä, että en tällä kertaa sattunut painamaan mieleeni käyttämiäni ainesosamääriä. Tästä voitkin helposti tehdä oman jauhelihamakaronilaatikkosi kasvisversion. Kikhernemakaronilaatikon idea on, että jauheliha korvataan edellä esitellyllä kikhernekastikkeella, jonka resepti löytyy yllä olevasta piirakkaohjeesta.
Tee vain kastike, keitä makaronit ja sekoita ne keskenään. Kaada seos uunivuokaan. Lisää joukkoon vielä hiukan juustoraastetta tai raejuustoa.
Tee sitten munamaito ja kaada se vuokaan päällimmäiseksi.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30-40 min. kunnes makaronilaatikko on saanut kauniin pinnan ja munamaito on hyytynyt sopivasti.