Hävikkiviikon ihan oikeasti maukas kaalisosekeitto

Kirjoitettu by Kaisa

Hävikkiviikko. Sen kunniaksi keittelin – ensi kertaa eläissäni – sosekeittoa ihan ”tavallisesta” keräkaalista. Hyvin epäluuloisena heittelin kattilaan kaalin kumppaniksi varsiselleriä ja valkosipulia ja lopulta hiukan tuoretta kirveliä. Erilaisia ideoita yhdistellen suoritin Hävikkiviikon perusperiaatetta noudattaen löytöretken jääkaappiimme ja muokkasin keitosta sen mukaisen. Siitä tuli valtavan hyvää, paljon odotuksiani parempaa ja Pikku-Kokkikin taisi pyytää lisää ainakin kahdesti.

IMG_0525-1

havikkiviikkoTässä sen näkee, että mitään ei kannata hävittää. Nuhjaantuneesta kaalinpäästä saa aikaiseksi maukkaan keiton ja kookosmaidon jämä kannattaa säilöä pakastimeen sopivaa hetkeä odottamaan. No, meillä tunnetusti ei ruokahävikkiä synny, sillä mikä olisikaan hauskempaa kuin keksiä uusiokäyttöä jo parhaat päivänsä nähneille pikkuparoille.

Näin. Mikäli tämäntyyppinen ruoanlaitto kiinnostaa, voit kurkistaa ideoitani, joita olen listannut Ruokaa rippeistä -kategoriaan.

Kaalisosekeitto

4 annosta

IMG_0537350 g (varhais)kaalia
2 varsisellerin vartta
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl kookosmaitoa
2-3 rkl tuoretta tai 1 tl kuivattua kirveliä

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Pilko sellerin varret ja hienonna valkosipuli.
Kuullota kaalia hetki öljyssä kattilassa. Lisää joukkoon selleri sekä valkosipuli ja jatka kuullottamista vielä hetki.
Lisää kattilaan vesi sekä liemikuutio. Keittele, kunnes kaali on kypsää, noin puolisen tuntia.
Soseuta keitto ja lisää joukkoon kookosmaito. Lämmitä, mutta älä enää keitä.
Mausta kirvelillä.

Mascarponelasagne

Kirjoitettu by Kaisa

Jääkaapissa paketti jauhelihaa ja avattu, käyttöönpääsyä odotteleva mascarpone. Mitäpä siis? Mascarponelasagnea.

Tämän kummempia tarinoita tällä kertaa turisematta totean ainoastaan, että maukasta oli ja että mascarpone-kermaseos korvasi mainiosti perinteisesti lasagneen sisältyvän juustokastikkeen. Helppoudestaan tämä versio saa vielä lisäpisteen jos toisenkin.

IMG_0553

Jauheliha-mascarponelasagne

6 annosta

9 lasagnelevyä

Jauhelihakastike:
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
400 g jauhelihaa
öljyä paistamiseen
70 g tomaattipyreetä
400 g tomaattimurskaa
2 dl omenamehua
ripaus sokeria
1 rkl oreganoa
suolaa
mustapippuria

Mascarponekastike:
200 g mascarponea
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Pinnalle:
juustoraastetta

Tee ensin jauhelihakastike. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Paista jauheliha ja sipuli, lisää paistamisen loppuvaiheessa valkosipuli ja tomaattipyree. Lisää sitten tomaattimurska, omenamehu sekä mausteet ja anna porista jonkin aikaa.
Sekoita mascarpone ja kerma keskenään kattilassa, mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna, älä kuitenkaan kiehauta.
Laita uunivuoan pohjalle jauhelihakastiketta ja kastikkeen päälle lasagnelevyjä. Levyjen päälle juustokastiketta ja jauhelihakastiketta. Jatka näin kerroksia jättäen päällimmäiseksi kastikkeita ja juustoraastetta.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 min.

Laiskan leipurin perunapizza

Kirjoitettu by Kaisa

Pizza on herkkua ja pizzan valmistaminen mukavaa – kunhan joku toinen leipoo sen pohjan. Näinpä olen kokeillut monia erilaisia tapoja, joilla kiertää tuota perinteistä jauhopohjaista versiota. Löydökset ovat olleet hyviä, ehkä parhaimpana kaikista mainittakoon Perinneruokaa Prkl -bloggarin perunainen pizzapohja, joka valmistuu yksinkertaisesti puikulaperunasoseesta. Mikäli taas etsiskelee sitä kaikista helpointa tapaa ”valmistaa” pizzapohja, neuvon tutustumaan näihin pitapizzoihin. Jos taas saksalainen vastine kiinnostaa, kannattaa kurkata kuinka syntyvät elsassilaiset hiivattomasta vehnätaikinasta leivotut Flammkuchenit eli liekkipiiraat.

Myös tällä kertaa esittelemäni vaihtoehto perustuu perunalle. Siinä ohuet viipaleet muodostavat rapean perunamaton, jonka päälle täytteet kootaan. Hauska Maku-lehden idea, jota täytynee kokeilla vielä uudestaankin. Ajatuksen vaahterasiirappiomenoista pizzan päällä taas nappasin kauden kunniaksi jostakin tämän hetken lukuisista omena-artikkeleista ja yhdistin jääkaapistamme löytyviin sopivan oloisiin kumppaneihin. Makean ja suolaisen liitto toimi mainiosti.

IMG_0512

Kannattaa kokeilla. Vaikka leipoisikin mielellään myös tavanomaisempia pizzoja, nämä erilaiset vaihtoehdot piristävät mukavasti. Ehkäpä jo huomenna voisi viettää perunapizzaperjantaita…

Perunapizza

Pellillinen

IMG_0504Pohja:
3-4 perunaa
0,5 tl suolaa
0,5 rkl oliiviöljyä

Täyte:
1-2 omenaa
0,5-0,8 dl vaahterasiirappia (maistuakseen siirappia saa olla yllättävän reilusti)
2 dl juustoraastetta
4 siivua savuporoa tai muuta sopivaksi katsomaasi leikkelettä
sinihomejuustoa maun mukaan
mustapippuria myllystä

Pinnalle:
rucolaa

Pese perunat hyvin tai kuori ne. Leikkaa perunat mandoliinilla tai veitsellä niin ohuiksi viipaleiksi kuin saat. Lado perunaviipaleet vieri viereen, hiukan limittäin uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele suolaa ja pirskottele öljyä päälle.
Esipaista 200-asteisessa uunissa 10 min.
Siivuta omenat ohuiksi. Laita viipaleet kulhoon ja kaada päälle vaahterasiirappi. Sekoittele hieman.
Hienonna leikkele.
Levitä esipaistetulle pohjalle juustoraaste ja sen päälle omenaviipaleet, leikkele ja sinihomejuusto. Rouhi pinnalle mustapippuria.
Nosta pizza takaisin uuniin vielä 5-10 minuutiksi.
Viimeistele rucolalla sekä lorauksella vaahterasiirappia ja tarjoile.

Pullanystävän herkkunyhtäjäiset: Monkey Bread -muffinssit

Kirjoitettu by Kaisa

Jo aikapäiviä sitten kiinnostavien reseptileikkeiden arkistooni Maku-lehdestä poimimani Monkey Bread -reseptiikka päätyi vihdoin käyttöön. Pienet voissa ja sokerikanelissa pyöritellyt pullat osoittautuivat sen verran herkullisiksi, että tämä ei varmasti jää tähän; apinaleipää on ehdottomasti kokeiltava uudemmankin kerran.

Perinteisesti kakkuvuokaan koottava Monkey Bread, nyhtöpullakakku, pääsi käsittelyssäni erilaiseen muotoon, kun leivoinkin sen totutusta poiketen muffinsseiksi. Näin siitä syystä, että tulen tarjoilemaan nyhtöpullan Neiti-Kokin ristiäisissä ja kaikki eivät välttämättä innostu nyhtämään suuressa seurueessa samasta pullasta. Olisi kakun tosin voinut leikata myös valmiiksi viipaleiksi, mutta mikäs tässä, myös muffinssit toimivat hyvin.

IMG_0465

Mikäli herkusta haluaa minun tähänastista versiotani makeampaa, voi kakun tai muffinssit koristella vielä tomusokerikuorrutteella tai kinuskikastikkeella, kuten minäkin ajattelin tehdä, kunhan muffinssit pääsevät pakastimesta. Hauska juttu Monkey Breadissa on sekin, että lapsileipurit tykkäävät varmasti näiden pienten palleroiden pyörittelystä sekä vuokaan asettelusta.

Siis suosittelen, joko kakkuna tai pienempinä annosherkkuina.

Monkey Bread

Noin 15 muffinssia / kakkupalaa

IMG_0466Pullataikina:
2 dl kevytmaitoa (minä käytin kaurajuomaa vegaanisen lopputuloksen aikaansaamiseksi)
20 g hiivaa
0,75 dl muscovadosokeria
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
noin 6 dl vehnäjauhoja
50 g voita (tai maidotonta margariinia)

Lisäksi:
100 g voita (tai maidotonta margariinia)
1 dl muscovadosokeria
2 tl jauhettua kanelia

Koristelu:
1,5 dl tomusokeria ja 1 rkl vettä (nämä voi hyvin korvata vaikkapa kinuskikastikkeella)

Kuumenna maito kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva.
Mittaa sekaan sokeri, kardemumma ja suola. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja viimeisenä huoneenlämpöinen rasva.
Alusta taikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista.
Anna taikinan kohota liinan alla puoli tuntia.
Sulata voi. Voitele muffinssivuoat (tai kakkuvuoka, jonka vetoisuus on noin 1,8 l) reilusti voilla. Jätä loppu voisula kulhoon.
Yhdistä toisessa kulhossa sokeri ja kaneli.
Painele taikinasta jauhotetulla pöydällä ilmakuplat pois. Leivo siitä pitkä pötkö (ø noin 3 cm) ja jaa se 2–3 sentin paloiksi. Pyörittele palat pikkupulliksi.
Pyörittele pullat ensin voisulassa ja sitten kaneli-sokeriseoksessa. Asettele ne muffinssivuokiin, noin kolme per vuoka, tai limittäin kakkuvuokaan.
Kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä noin 30 min.
Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 30 min. Mikäli teet ison kakun, anna sen jäähtyä noin 10 min. ja kumoa sitten vuoka. Muffinssit voit tarjoilla kummin päin vain, itse pidin niitä kauniimpina kumoamattomina.
Sekoita tomusokeri ja vesi tasaiseksi kuorrutteeksi. Koristele sillä tai esimerkiksi kinuskikastikkeella jäähtyneet muffinssit tai pullakakku.

Saaristolaissämpylät

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt kun pikkuhiljaa olen alkanut kokoamaan erilaisia sämpylöitä ja annoskokoisia leipäsiä pakastimeen tulevia kastejuhlia varten, päädyin kokeilemaan myös seuraavia saaristolaissämpylöitä. Itselleni tämä oli uusi tapa tarjoilla saaristolaisleipää ja itse asiassa tykästyin ideaan kovasti. Vaikka en mikään suuri saaristolaisleipäfani olekaan, näitä täytyy varmasti tehdä vielä uudelleenkin. Makua leipiin mahtui runsaasti ja koostumus oli ihastuttavan pehmeä, hiukan taikinamainen.

Siis suosittelen rikkomaan kaavaa ja kokeilemaan tällaista vaihtoehtoa. Jos perinteisyyksiä kaipaa, niin skagen sopii tottahan toki rinnalle. Tästähän voisi rakentaa vaikka laskiaispullan tapaisen suolaisen skagenpullan…

Saaristolaissämpylät

24 kpl

IMG_0423 - Versio 26 dl piimää, kaljaa tai olutta (minä käytin alkoholitonta olutta)
2 dl omenasosetta
2 dl kaljamaltaita
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1,5 dl siirappia
1-2 rkl fenkolia, anista ja/tai kuminaa
1 tl jauhettua pomeranssinkuorta
4 dl ruisjauhoja
4 dl hiivaleipävehnäjauhoja (minä korvasin nämä onnistuneesti vehnäjauhoilla)
4 dl vehnäjauhoja

Lämmitä neste kiehuvaksi. Lisää siihen maltaat ja omenasose. Anna olla hetki, kunnes seos on kädenlämpöistä, liuota silloin joukkoon hiiva. Lisää suola, siirappi, mausteet ja jauhot.
Anna taikinan kohota peitettynä lämpimässä paikassa (esim. lämpimässä vesialtaassa) kaksinkertaiseksi.
Jaa taikina muffinssivuokiin, mieluiten silikonisiin tai foliovuokiin. Anna kohota puolisen tuntia vuoissa peitettynä.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 min. muffinssikolojen koosta riippuen.

Vallan iisit tandoorikana-pitapizzat

Kirjoitettu by Kaisa

Pizzan valmistuksen ehdottomasti epämiellyttävin osuus on mielestäni pohja. Näin siitäkin huolimatta, että erilaisia piirakkapohjia teen ja kehittelen erittäinkin mielelläni. Mutta pizzataikina; se on hermostuttava juttu se.

Edellä mainitusta syystä ilahduin kovasti löytämästäni intialaishenkisestä reseptiikasta, jossa pizzapohja korvautui simppelisti naanleivällä. Meiltä tosin ei tähän hätään naanleipää löytynyt, mutta pitaleivät korvasivat puutteen mainiosti. Myös itse täyte syntyi käden käänteessä ja yksinkertaisuudestaan huolimatta – tai ehkäpä juuri siitä johtuen – maistui mainiolta.

Tämä tällä kertaa. Tässäpä oiva vaihtoehto joko pikaiseksi arki-illalliseksi tai vaikka illanistujaisiin. Pizzat on helppo täyttää etukäteen ja paistaa vieraiden saavuttua, kun paistoaikakin on vain kymmenisen minuuttia. Suosittelen!

Tandoorikana-pitapizzat

6 annosta

IMG_03921,5 dl turkkilaista jogurttia
2-4 rkl tandooritahnaa (halutusta tulisuudesta riippuen)
600 g broilerin fileesuikaleita
2 sipulia
3 rkl öljyä
6 esipaistettua pitaleipää / 3 naanleipää
225 g ranskankermaa
1,5 prk mangoa sokeriliemessä
300 g mozzarellajuustoraastetta

(Pinnalle:
tuoretta basilikaa tai korianteria)

Sekoita kulhossa jogurtti ja tandooritahna. Sekoita joukkoon broilerin fileesuikaleet.
Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi.
Mittaa pannulle öljy. Lisää sipulirenkaat ja paista, kunnes sipulit ovat hieman ruskistuneet. Nosta lautaselle.
Lisää pannulle broilerit marinadeineen. Paista, kunnes suurin osa marinadista on haihtunut pannulta ja fileesuikaleet ovat kypsyneet ja hieman ruskistuneet.
Levitä leivät leivinpaperin päälle uunipellille. Mikäli käytät pitaleipiä halkaise ne kahtia ja aseta pellille leikkuupinta ylöspäin.
Levitä leiville ranskankerma, puolet juustoraasteesta, broilerisuikaleet, mangoviipaleita ja sipulirenkaita. Ripottele päälle loput juustoraasteesta.
Kypsennä 225-asteisessa uunissa 10 min. kunnes juusto on sulanut kauniisti leipien päälle ja leivät ovat reunoilta hieman rapeita.
Ripottele halutessasi leipien päälle basilikan tai korianterin lehtiä.

Omenavarkaissa osa 4: Omena-murupiirakka

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt kun omenakausi on kuumimmillaan, taidan jatkaa aloitetulla linjalla ja esitellä jälleen erään omenareseptin. Kehittelin seuraavan omenapiirakan lainaamalla Sweet Food O’Mine -blogin ideaa kinuski-omena-murupiirakan täytteestä sekä murupäällisestä yhdistäen sen kaura-murotaikinapohjaan.

IMG_0362

Lopputulos oli mielestäni mallikas, sellainen säädyllisen makeista piirakoista pitävän makuaistille sopiva. En tiedä, tulinko sitten laittaneeksi täytteeseen hiukan liikaa omenaa suhteessa muihin ainesosiin, mutta mielestäni kinuskisia ollakseen omenat olisivat saaneet olla melko paljonkin makeampia. Joka tapauksessa kokonaisuus toimi ja tätäkin tullaan maistelemaan myöhemmin syksyllä Neiti-Kokin kastejuhlassa. Piirakka nimittäin vaikutti oivallisesti pakastuksen kestävältä ja minähän tietysti tapani mukaan teen etukäteen valmiiksi niin paljon kuin mahdollista, jotta ei viime tingassa tarvitse tuskailla ja leipoa silloin, kun leivontahammasta ei kolota.

Eipä tällä kertaa tämän enempää täältä omenavuorten keskeltä. Ja niin, sokerihiirten ei kannata säikähtää; vähän pienempi omenamäärä varmasti tuottaa mainion makean lopputuloksen ja kun piirakan kanssa nauttii vielä palan vaniljajäätelöä tai lorauksen vaniljakastiketta, on herkullisuus varmasti taattu.

Omena-murupiirakka

12 annosta

IMG_0366-1Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Täyte:
4-5 (kirpeää) omenaa
50 g voita
1 dl fariinisokeria
0,5 dl vettä
2 tl kanelia

Murupäällinen:
1 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl fariinisokeria
1 tl kanelia
0,5 tl leivinjauhetta
80 g voita
1 dl hasselpähkinärouhetta

Tarjoiluun:
esimerkiksi vaniljajäätelöä tai -kastiketta

Aloita pohjasta.
Sulata voi. Sekoita sokeri ja huoneenlämpöinen voi hyvin keskenään. Sekoita kananmuna rivakasti sokeri-rasva seokseen.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita huolellisesti.
Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka (ø noin 22 cm). Voit käyttää myös irtopohjavuokaa, jolloin sen pohjalle kannattaa pingottaa leivinpaperi ja reunat voidella. Levitä taikina vuoan pohjalle.
Tee seuraavaksi täyte.
Kuori ja lohko omenat.
Sulata voi ja fariinisokeri kattilassa. Lisää omenalohkot kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes omenat ovat pehmenneet. Sekoita muutaman kerran kiehumisen aikana. Lisää vesi ja kaneli ja anna kiehua vielä noin 5 min. Levitä täyte pohjan päälle.
Valmista murupäällinen sekoittamalla kaurahiutaleet, jauhot, sokeri, kaneli ja leivinjauhe yhteen.
Kuutioi voi pieniksi kuutioiksi. Lisää voi kuiviin aineisiin ja nypi murumaiseksi seokseksi. Lisää pähkinärouhe viimeisenä mukaan.
Ripottele muruseos täytteen päälle. Paista uunin keskitasossa noin 40 min.
Anna jäähtyä ja tarjoile joko lämpimänä tai viileänä esimerkiksi vaniljajäätelön kera.

Omenavarkaissa osa 3: Omena-leipävanukas

Kirjoitettu by Kaisa

Kun jälkiruoista puhutaan, oma bravuurini ovat varmasti erilaiset ”tähteistä tähdiksi” -viritelmät. Kun yhdistelee leivonnaisten tai muiden herkkujen loppuja, paistaa ne vaikka uunissa ja nauttii esimerkiksi vaniljajäätelön kera, tuloksena on yleensä vielä entistäkin suussa sulavampi kokonaisuus. Kaiken muun lisäksi hyvä puoli on vielä sekin, että näitä keitoksia voi soveltaa täysin mielivaltaisesti ja joka kerta saa kokea jotakin uutta ja erilaista. Suosittelen testaamaan.

Myös tällä kertaa esittelemäni omena-leipävanukas sopii hyvin edellä mainitsemaani tähteistä tähdiksi -kategoriaan, ovathan erilaiset leipä- ja pullavanukkaat varmasti niitä kaikista klassisimpia hävikkiruoan käyttökohteita. Perinteisistä tähdetähtösistä tämä kuitenkin eroaa siinä, että valmistin sen reseptin mukaan; yleensähän tähdemuona on pitkälti oman mielen mukaan sävellettyä. Tähän paistokseen kuitenkin päädyin törmättyäni mukavan näköiseen ohjeeseen, olisiko ollut Me Naiset -lehdessä. Myös pöydällä käyttöä odotteleva vaalea leipäpahanen vaikutti valintaani.

Leipävanukkaasta tuli hyvää, joskin leipää siinä olisi saanut olla hiukan vähemmän – tai vaihtoehtoisesti nestettä jonkin verran enemmän. Itse en lisännyt kuorrutteeseen kaikkia ehdotettuja ainesosia, kurpitsansiemenet ja pekaanipähkinät jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

Kannattaa kokeilla, vallan maukas tapa käyttää kuivahtaneet leivänkannikat.

IMG_0291-1

Omena-leipävanukas

6 annosta

200 g kuivahtanutta vaaleaa leipää (leipää voisi ehkä olla hieman vähemmän tai vastaavasti munamaitoa hiukan enemmän)
voita vuoan voiteluun
2 omenaa
1 tl kanelia
1 kananmuna
3 dl maitoa
sokeria
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
100 g sulatettua voita
3 dl kaurahiutaleita
1 dl pekaanipähkinöitä
kurpitsansiemeniä
0,5-1 dl fariinisokeria
kardemummaa

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai -jäätelöä

Leikkaa leipä 2–3 sentin kuutioiksi. Voitele laakea uunivuoka voilla ja levitä leipäpalat vuokaan.
Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa hedelmät noin sentin kuutioiksi. Kaada omenakuutiot vuokaan. Ripottele kaneli omenoiden päälle.
Vatkaa kananmuna, maito ja sokerit sekaisin. Kaada seos vuokaan.
Sulata voi ja sekoita se kaurahiutaleisiin. Lisää pähkinät, siemenet, fariinisokeri ja kardemumma. Ripota seos vuokaan.
Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 25 ­min.
Tarjoa valitsemasi lisukkeen kera.

Omenavarkaissa osa 2: Omenaiset kaurasämpylät

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt kun Neiti-Kokin ristiäispäivä on lyöty lukkoon, juhlapaikka varattu ja vieraslista suunniteltu, on lupa lähteä valmistamaan pakastukseen soveltuvia tarjottavia. Ideana olisi tarjota vieraskunnalle keittoateria sekä kastekahvit. Muutaman vaihtoehtoisen keiton rinnalle ajattelin leipiä ja sämpylöitä erilaisissa muodoissa. No, eiköhän tästä jonkinlainen tarjoilu synny, ideoista ei ainakaan ole puutetta ja aikaakin on nyt riittämiin, kun joka tapauksessa on vietettävä kotikeskeistä elämää Neiti-Kokin pikkuruisuudesta johtuen.

Kuten ensimmäisessä ”Omenavarkaissa”-artikkelissani kerroin, vanhempieni pihalla asusteleva omenapuu notkuu tänä vuonna satoa, josta pääsemme mekin nauttimaan. Näinpä silmiini Vispilän viemää -blogissa osunut omenasämpyläresepti tuntui sangen oivalliselta vaihtoehdolta ensimmäisiä ristiäiskeittojen kumppaneita valikoidessani.

Omenaiset kaurasämpylät olivat hyviä. Niistä saa helposti myös vegaanisia ja näin ollen melko moniin erikoisruokavalioihin sopivia. Suosittelen kokeilemaan, vaikkapa ihan saapuneen syksyn kunniaksi.

IMG_0326

Omena-kaurasämpylät

12 kpl

3 dl karkeaa omenaraastetta
25 g hiivaa
2,5 dl (kaura)maitoa
0,5 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 dl kaurahiutaleita
8-9 dl sämpyläjauhoja
0,5 dl öljyä

Pinnalle:
0,25 dl (kaura)maitoa
kaurahiutaleita

Kuori omenat ja raasta karkeaksi raasteeksi.
Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää omenaraaste, suola, siirappi ja kaurahiutaleet.
Alusta taikinaan jauhot, lisää öljy lopuksi joukkoon. Huomioithan, että taikina saa olla melko napakka, sillä raasteesta irtoaa jonkin verran nestettä kohotuksen aikana.
Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa liinan alla noin puoli tuntia, jotta se ennättää kohota kaksinkertaiseksi.
Muotoile taikinasta tanko ja jaa se noin kahteentoista osaan. Pyöritä palat sämpylöiksi. Anna sämpylöiden kohota liinan alla.
Voitele sämpylät maidolla ja ripottele kaurahiutaleita pinnalle.
Paista 225-asteisessa uunissa 12–15 min.
Jäähdytä sämpylät liinan alla.

Omenavarkaissa osa 1: Oikeastaan melko taivaallinen omenakakku

Kirjoitettu by Kaisa

Kotikolossa vietetään kuukauden mittaista kauan ja hartaasti odotettua perhelomaa. Vaikka ajatuksissani uiskentelenkin tottahan toki syvällä vaaleanpunaisessa vauvakuplassani, olen siinä ohella päässyt mukavasti toteuttamaan itseäni keittiössä, kun perheen roolit ovat luonnollisesti jakautuneet niin, että Aleksi ja Pikku-Kokki ovat muodostaneet yhden tiimin, minä ja Neiti-Kokki toisen. Koska Neiti ei pienen kokonsa vuoksi vielä saa oikeammin lähteä Kotikolon ulkopuolelle retkeilemään, olemme me pitäneet huolta kotiasioista, kun Pikku-Kokki ja Aleksi ovat viettäneet kullanarvoista isä-poika -laatuaikaa. Luulen, että joukkueemme jokainen pelaaja on tyytyväinen omaan paikkaansa. Ja muutaman viikon päästä retkeilemme varmasti jo yhteisvoimin.

Koska kotona kerran ollaan, on mahdottoman mukava saada vieraita. Vielä kun on tällaista maailman ihaninta esiteltävää, ja tietysti Pikku-Kokki, joka nauttii joka solullaan, kun meitä tullaan tapaamaan. Ja minä pääsen leipomaan.

Mutta itse asiaan; tällä kertaa ajattelin aloittaa artikkeli-sarjan, jossa esittelen kokeilemiani omenaisia reseptejä. On nimittäin niin mukavasti, että vanhemmillani sattuu olemaan omenapuu, jonka runsaasta sadosta pääsemme nauttimaan aina, kun tuo päättää olla hedelmällinen. Nyt on taas sellainen vuosi.

Ensimmäisenä – muutaman jo purkitetun hilloerän jälkeen – kokeiluun päätyi seuraava omenakakkuresepti. Tämä italialainen omenakakku, torta di mele al burro, markkinoitiin Maku-lehdessä niin vakuuttavasti, että en malttanut olla tekemättä testiä. ”Omenakakku, joka räjäyttää tajuntasi – pinnalta rapea, sisältä tahmea ja täydellisen helppo.”, he kirjoittivat. Ja niin muuten oli. Tämä menee minulla ehdottomasti uusintakierrokselle.

IMG_0263

Omenakakku

8 annosta

500 g omenoita
130 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 kananmunaa
1 keltuainen
3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Voitele ja jauhota tai vuoraa leivinpaperilla irtopohja- tai piirakkavuoka (ø noin 20 cm).
Kuori ja leikkaa omenat puolen sentin viipaleiksi.
Sulata voi paistinpannulla miedolla lämmöllä. Ota 1 dl sulatettua voita talteen. Paista omenoita lopussa voissa miedolla lämmöllä 10 min. kunnes viipaleet pehmenevät.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola.
Vatkaa kananmunat, keltuainen ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella.
Kääntele kuivat aineet ja 1 dl voisulaa kevyesti kananmuna-sokerivaahtoon nuolijalla.
Kääntele lopuksi omenaviipaleet (sekä voi, jossa omenaviipaleet on paistettu) taikinaan. Kaada taikina vuokaan.
Paista kakkua 180-asteisen uunin alaosassa noin 40 min.
Anna kakun jäähtyä vähintään pari tuntia ennen tarjoilua tai anna sen tekeytyä yön yli jääkaapissa.
Siivilöi kakun pinnalle tomusokeria ja tarjoa omenakakku kevyesti vatkatun kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.