Tunnelmallisia makuja

Strutsi ja pata : osa 2

Kirjoitettu 20 tammikuun, 2016 by Kaisa

Viikkoa aikaisemmin padassa ylikypsäksi hauduttamamme strutsinfileen tarina sai viime viikonloppuna jatkoa, kun popsimme strutsiateriamme nro. 2. Tällä kertaa vuorossa oli riivittyä strutsia, siis mitäpä muutakaan kuin nyhtöstrutsia Tosi tumman Reissumiehen syleilyssä eli toisin sanoen strutsiburgereita Tunnelmallisten tyyliin.

Vaikka lopputulos ei vastaavien possupurilaistemme tasoa täysin pystynytkään tavoittamaan – joka tosin olisi ollut suoranainen ihme – olivat nämäkin sangen maukkaita tapauksia. Perinteisten juustojen, maustekurkkujen ja salaattien lisäksi strutsipurilaisemme kätkivät sisälleen puolukka-punasipulihilloketta sekä sherrykastiketta, johon sekoitimme riivityn lihamme kokonaisuudessaan. Lisäkkeenä toimivat mainiosti Copas y Tapas -opuksesta bongatut polentakiekot ja jälkiruoan roolia näytteli tällä kertaa perinteisestä omenapaistoksesta muokattu kaura-banaanipaistos. Sherrykastikkeesta kiitän Ruokasurffausta -blogin Annaa, jota ilman sherrypullomme olisi varmasti jäänyt käyttämättä. Kastike oli muutenkin maukasta ja suosittelen kokeilemaan, tykkäsi sitten sherrystä tai ei.

Makoisa burgeripäivällinen siis kokonaisuudessaan, josta syntyi vielä helposti ruokaa rippeistä -piirakka; polentasta pohja, sherrykastikkeesta ja riivitystä täyte, jota täydensivät punasipulihilloke, tomaatinviipaleet ja juustoraaste. Ylipäätään kannattaa kokeilla ylitse jäänyttä polentaa sellaisenaan piirakkapohjaksi, toimii ja tuo hyvää vaihtelua tavanomaisuuksiin.

Täyteläinen sherrykastike lihalle, kalalle tai kasviksille

4-5 salottisipulia / 2 pientä keltasipulia
3-4 dl sherryä (alkuperäisohje suositteli erityisesti makeaa, Valdespino Cream Sherryä)
1 liemikuutio (kala jos teet kalalle, liha jos lihalle, kana jos kanalle ja kasvis jos kasviksille)
4 dl (ruoka)kermaa
150 g ranskankermaa
mustapippuria

Kuori ja leikkaa salotit / keltasipulit pieneksi silpuksi ja kuullota ne öljyssä läpinäkyviksi.
Lisää sekaan sherry sekä liemikuutio ja anna kiehua 10 min. jotta kastike sakenee, maut tiivistyvät ja alkoholi palaa pois.
Lisää sekaan kerma ja ranskankerma. Anna kastikkeen kuplia kevyesti 15-20 min. kunnes koostumus on paksumpi ja kastikemainen.
Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Paistetut polentakiekot

noin 12 annospalaa / 4 lisäkeannosta

1,5 dl polentajauhoja
1,5 dl tuorepuristettua appelsiinimehua
1 dl valkoviiniä
5 dl kasvislientä
1,5 rosmariininoksaa
0,5 tl suolaa
1,5 tl savupaprikajauhetta
1,5 rkl oliiviöljyä

Paistamiseen:
oliiviöljyä

Käytä polentan keittoliemenä appelsiineista puristettua mehua, valkoviiniä ja kasvislientä. Mausta neste aluksi rosmariininoksalla, suolalla ja paprikajauheella. Kuumenna liemi kiehuvaksi, poista rosmariini ja lisää polenta koko ajan sekoittaen. Lisää polentaan lopuksi oliiviöljy. Kun polenta on kypsää, noin muutaman minuutin keittelyn jälkeen, kaada se 2 cm paksuksi kerrokseksi leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja siirrä jäähtymään jääkaappiin muutamaksi tunniksi.
Leikkaa jäähtyneestä polentalevystä annospaloja esimerkiksi lasin avulla ja paista ne kuumalla pannulla oliiviöljyssä.

Banaanipaistokset

4 annosta

2 banaania
0,5 dl vettä
50 g voita
0,5 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele neljä pientä tai yksi suurempi uunivuoka. Leikkaa banaanit siivuiksi ja laita ne voideltujen uunivuokien pohjille. Kaada päälle vesi. Sulata voi, lisää siihen sokeri, kaurahiutaleet ja kaneli. Sekoita tasaiseksi ja kaada seos banaanien pinnalle.
Paista uunin keskiosassa noin 25 min.

Puolukkaa ja punasipulia

Kirjoitettu 18 tammikuun, 2016 by Kaisa

Varmasti jokaisella on niitä asioita, joita jääkaapista on löydyttävä aina. Tällä kertaa en tarkoita niitä perinteisiä maitoja ja muita tavallisuuksia, vaan hieman poikkeavampia asioita, ehkä voisi puhua sellaisista aterian kruunaajista – tai toisaalta pelastajista.

Meillä kaksi tällaista jääkaapin vakioasukkia ovat punasipulihilloke sekä paholaisen hillo, joista varsinkin ensin mainittu sopii mitä erilaisimpiin yhteyksiin; piirakoihin ja pizzoihin, erilaisiin kylmiin ja lämpimiin voileipiin, liharuokien rinnalle, salaatteihin ja tietysti erottamattomana osana niin burgeriin kuin burgeriin. Kirjoittakaa vaan Tunnelmallisten hakuun punasipulihilloke, niin johan alkaa hyviä syitä sipulikyyneleille löytyä…

Tähän mennessä olemme uskollisesti käyttäneet jo Tunnelmallisten alkuhämäriin lukeutuvaa reseptiä, jonka löydät täältä, mutta koska vaihtelu useimmiten virkistää, päätin rohkaista mieleni ja kokeilla jotakin uutta, puolukka-punasipulihilloketta. Ohjeen löysin Lusikka Sopassa -blogista ja nyt uutukaista kertaalleen testattuamme, voimme todeta sen toimivaksi. Ihan alkuperäisen luottotavaramme tasolle tämä ei kuitenkaan siinä mielessä yllä, että en usko sen olevan käytettävyydeltään aivan näin monipuolinen, mutta liharuokien kumppanina se tuntuisi olevan oiva. Toki aikomuksenani on kokeilla sitä muissakin yhteyksissä, hillokkeen makuhan on mitä mainioin joskin puolukkaisuutensa vuoksi hieman tarkempaa yhteensovittelua vaativa. Suositan kokeilemaan.

Tässä vielä vertauksen vuoksi kuva myös alkuperäisestä ystävästämme, jonka sipulisuus on tietysti aivan toista luokkaa.

Puolukka-punasipulihilloke

4 punasipulia
400 g pakastepuolukoita
2 dl vettä
3 dl hillosokeria
2 tl balsamicoa
0,5 tl suolaa

Kuori ja silppua sipulit pieneksi hakkelukseksi.
Laita sipulit ja puolukat kattilaan veden kera. Anna kiehua viitisen minuuttia.
Lisää sokeri, balsamico sekä suola ja keitä vielä 10 min.
Purkita hilloke kuumana, sillä viiletessään se muuttuu jähmeämmäksi.

Copas y Tapas : erilaisia tapoja

Kirjoitettu 16 tammikuun, 2016 by Kaisa

Jari Lahdenoja, Aleksi Lahdenoja & Miikka Väisänen: Copas y Tapas : erilaisia tapoja
Valokuvat: Lasse Lecklin
Bazar, 2015

Yksi parhaista asioista elämässä on ehdottomasti hyvä ateria, täydellisen siitä tekee laadukas seura. Vähän arkisempikin murkina muuttuu hetkessä juhlavaksi, kun sytyttää kynttilän, kattaa pöydän kauniisti tai vaikka lorauttaa lasiin tilkkasen viiniä. Mutta tärkeintä ovat kuitenkin ihmiset; vuorovaikutus ja yhdessäolon synnyttämät kokemukset.

Tätä mieltä ovat myös Copas y Tapas -ravintolan ydinporukka, jotka perustivat helsinkiläisravintolansa viitisen vuotta sitten. Jo alkutaipaleestaan lähtien he ovat pitäneet pääpainonsa palvelussa, jonka keskiössä on asiakkaan viihtyvyys ja hyvinvointi, välineinään ”ajatuksella ja sydämellä tehty ruoka, laadukkaat viinit ja isännöinti”. Suuria sanoja, tämähän täytyy päästä kokemaan.

Tällä kertaa huomioni kohdistuu kuitenkin keittokirjaan, opukseen joka kantaa nimeä Copas y Tapas : erilaisia tapoja ja nimensä mukaisesti esittelee reseptein ravintolan tapas-suosikkeja vuosien varrelta. Teoksen ideana on tuoda nämä herkkupalat kotikeittiöihin, antaa ihmisten yrittää, onnistua ja epäonnistuakin, etsiä ja löytää. Ei siis ole tarkoitus toteuttaa välttämättä juuri kirjassa esitettyjä kokonaisuuksia vaan yhdistellä komponentteja eri tavoin, saada onnistumisista se löytämisen ilo, johon tekijät itse ravintolansa aamuhämärän aikoihin ihastuivat. Aina ei synny harmoniaa, mutta aina kannattaa yrittää. Paikoitellen reseptiikkoja on myös helpotettu hiukan, jotta kynnys kokeilla ei olisi liian suuri. Samoin kokit muistuttavat, että annoskokojen soveltaminen väli- ja pääruoiksi on hyvinkin suotavaa. Lisäksi on hyvä muistaa omassakin ruoanlaitossa, että lähes mikä tahansa ruoka-annos miniatyyrikoossa voi olla tapa, raaka-aineista välittämättä. Ei tarvita Espanjaa, ei mitään punajuurta tai muikkua ihmeellisempää. Aidoimmillaan tapakset ovat paikallisista aineksista valmistettuja, parhaimmillaan hyvässä seurassa nautittuja.

Kirja tarjoilee monipuolisen valikoiman kala-, kasvis- ja lihatapaksia, pääruokia unohtamatta. Oma osionsa on myös jälkiruoille sekä muutamille leipäohjeille. Viinin ystävät ilahtuvat varmasti annosten yhteyteen kirjatuista viinisuosituksista. Lisäksi esitellään reilu tusina ravintolan suosimia villiyrttejä keruu- ja käyttöohjeineen. Voisin kuvitella, että teoksen laajasta valikoimasta löytyy lähes jokaiselle jotakin.

Itse olen ensipuraisulta teokseen valtavan viehättynyt. Nopeasti vilkaistuna se saattaa vaikuttaa tavallisiin kotikeittiöihin jopa pelottavan haastavalta, mutta kun ohjeita katsoo tarkemmin, ovat niistä monet suhteellisen helpostikin, melko tavanomaisin aineksin toteutettavissa. Toki malttia ja innostusta panostaa ruoanlaittoon vaaditaan, ei tämä mikään kiireisen kokin arki-iltojen keittiöapu ole.

Mitä käytännön kokemukseen tulee, olemme omassa koekeittiössämme valmistaneet tähän mennessä kirjan pohjalta porkkana-sahramikeittoa, sipulipyreetä sekä paahdettuja maa-artisokkia, jotka onnistuivat kaikki ja sopivat kokonaisuuteen, jonka kirjan ohjeistuksen mukaan loimme poimien palan sieltä, palan täältä. Ensimmäisellä kerralla siis tavoitimme harmonian, saa nähdä kuinka käy seuraavalla yrittämällä. Tästä kirjasta nimittäin löytyy aineksia vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 27: Ravintola Presto, muistutus italialaisen keittiön ihanuudesta

Kirjoitettu 15 tammikuun, 2016 by Kaisa

Kun kihlapäivää juhlistaaksemme valikoimme kohdetta täydellistää päiväämme kulinaarisin houkutuksin, päädyimme ravintola Prestoon, eteläisen Esplanadin italialaistrattoriaan. Paikka oli meille ennalta tuntematon, vaikka ilmeisesti sijainnut osoitteessaan jo muutaman vuoden ajan.

Sisään astuessamme, siinä kuuden tietämillä lauantai-iltana, kohtaamme meluisan, jopa hieman rauhattoman tunnelman. Eipä ihme, miltei täyden ravintolasalin etuosa on kansoitettu muutamilla suurehkoilla seurueilla. Onneksi tarjoilija kuitenkin ohjaa meidät eräänlaiselle korokkeelle ravintolan takaosaan. Täällä tunnelma on sopiva; eläväinen mutta kuitenkin keskustelu ääntä korottamatta onnistuu mainiosti.

Englanninkielinen palvelumme on alusta loppuun ystävällistä ja kiireetöntä, vaikka paikka tuntuisi olevan koko miltei kolmituntisemme lähestulkoon pullollaan. Pidän myös paikan tunnelmasta, joka on rento mutta kuitenkin omalla tavallaan juhlava, sellainen tämän tyyppiseen tunnelmointiin sopiva.

No entäpä se pääasia sitten eli ruoka? Nam ja maiskis, kyllä ne italialaiset maut vaan vievät kielen mennessään. Neljän ruokalajimme kokonaisuudet ovat kerrassaan huippuja, mitä nyt pientä mainittavaa lukuun ottamatta.

Alkuruoaksi valitsemme molemmat haudutettua kylmää vasikanpyöröpaistia, tonnikala-kapriskastikkeen, parmesaanin ja rucolan kera (14,30€). Annos olisi muutoin kerännyt täydet pisteet, mutta miinus on annettava suolaisuudesta. Annoksen päälle on ujutettu liikaa kapriksia sekä sormisuolaa, jota maukas annos ei olisi vaatinut laisinkaan.

Väliruokana nautimme artisokka-pinaattiravioleja ja tryffelivoita. Annos on todella hyvä ja näin puoliksi syötynä sopivan kokoinen sekä hintainen. Jos tämän söisi pääruokana, saattaisi 20,80€ pelkästä raviolipinosta tuntua hiukan kalliimman puoleiselta, vaikka maku onkin mitä parhain. No, se taitaa olla se tryffeli…

Pääruokien kohdalla teemme omat valintamme ja taidamme molemmat olla sitä mieltä, että ateria vain paranee edetessään. Itse valitsen valkosipulin ja rosmariinin kera paistettua maalaiskanaa, portobelloa ja appelsiini-aiolia (22,80€), Aleksi karitsan sisäfileetä, gremolataa ja hauskasti pallon muotoon leivottua rapeaa vuohenjuustorisottoa (26,50€). Annokset ovat monipuolisia niin komponenteiltaan kuin mauiltaankin, mutta jälleen se suola. Aleksin annoksessa ylisuolaista on risotto, omassani sienten ja yrttien pinnalle siroteltu sormisuola olisi mieluusti voitu jättää sirottelematta. Mutta muuten, nappi suoritus.

Jälkiruoaksi yritän valita itse tehtyä jäätelöä (6,50€), mutta tarjoilija ymmärtää minun haluavan annoksen vaniljajäätelöä ja kuumaa espressoa (8,50€). Koska en heti annoksen saavuttua noteeraa virhettä – vaan luulen espressoa suklaakastikkeeksi – en vaivaudu korjaamaan virhettä. Vaniljajäätelö sekä keksit ovat kuitenkin hyviä, espresso jää tällä kertaa siemailematta. Aleksi valikoi palan päivän piirasta (10,80€), siis kuohkeaa suklaakakkua, ja nauttii valinnastaan.

Näin on ateriamme tullut päätökseensä ja olemme kaiken kaikkiaan vallan tyytyväisiä. Ruokien lisäksi Aleksi nauttii kaksi lasia punaviiniä, molemmat tarjoilijan suosituksen mukaan, ja pitää niitä oivallisina. Pisteitä siis tästäkin.

Illallisen kokonaishinnaksi tulee 141,00€, aivan sopivasti siis. Hieman – tai hieman enemmän – kevennystä suolasormeen ja se olisi ollut siinä, täysin moitteetta. Joka tapauksessa paikka, johon varmasti tulee palattua, seuraavaksi ehkäpä pizzan merkeissä. Näyttivät nimittäin sen verran houkuttelevilta… Prestoa haluan kiittää myös muistutuksesta, että kyllä nämä hyvät italialaiset ravintolat vaan ovat paikkansa ansainneet. Ihmeellisen vähän olemme niitä kolunneet, mutta nyt asiaan taitaa tulla muutos.

Grazie e arrivederci!

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4+/5

Neljäs kihlapäivä, joulun loppu ja pataan juossut strutsi osa 1

Kirjoitettu 12 tammikuun, 201621 marraskuun, 2016 by Kaisa

Menneenä viikonloppuna saimme pitkästä, pitkästä aikaa keskittyä vain ja ainoastaan siihen, mihin viikonloppuna kuuluukin; rentoiluun, kotoiluun ja itsemme hemmotteluun. Oli tähän kyllä syytäkin, vietimmehän jo neljättä kihlapäiväämme, ja hyvästelimme samalla tältä vuodelta virallisesti joulunkin. Enpä muuten ole ennen tavannutkaan näin karvatonta kuusta…

Lauantai-iltana tunnelmoimme ravintola Prestossa – josta tulen turinoimaan tuota pikaa tarkemmin – ja sunnuntaina jatkoimme juhlaa kotikolossa, jossa saattelimme viimeiselle matkalleen pakastimessamme majailleen strutsinfileen. Oiva lahja ystäväpariskunnalta, jolle kuitenkin valitsimme ehkä hiukan kyseenalaisen valmistustavan sen vähärasvaisuuteen nähden tehden siitä padassa hauduttamalla ylikypsää. No, lintua oli kuitenkin yli kilo, josta tällä tapaa natustimme vasta murto-osan ja meillä loppua varten lukuisia ideoita, joten jatkoa seuraa…

Joka tapauksessa strutsin liha, jota me molemmat maistelimme nyt ensi kertaa, oli maultaan melko mielenkiintoista, jonkin verran riistaan vivahtavaa ja ehdottomasti makumaailmaltaan enemmän punaiseen lihaan kuin esimerkiksi broileriin kallellaan olevaa. Tätä en ehkä olisi osannut odottaa.

Ateriamme ei suinkaan jäänyt yksinomaan tähän pysähtyneeseen strutsinjuoksuun, vaan koristelimme sen melko hienoinkin hepenein, Copas y Tapas : erilaisia tapoja -kirjan avuin. Täytyykin sanoa että nämä tapakset, jotka asettelimme sekä alkuruoan että lisäkkeiden asemaan olivat tällä kertaa ateriamme kruunu. Erityisesti makuhermoja hivelivät porkkana-sahramikeitto sekä karamellisoitu sipulipyree, mutta myös yksinkertaiset paahdetut maa-artisokat istuivat ateriakokonaisuuteen mainiosti ja ansaitsevat ehdottomasti tulla tehdyiksi uudelleenkin. Edellä mainittu opus, joka pohjautuu samannimisen helsinkiläisravintolan tarjoilemiin annoksiin, tulee takuuvarmasti esittelyyn tuota pikaa, enkä olisi niinkään ihmeissäni, mikäli pujahtaisimme jo hyvinkin pian kyseiseen Helsingissä sijaitsevaan ravintolaan.

Siis paljon ihastuttavia asioita samassa viikonlopussa; me tykkäsimme – monta kertaa ❤

Porkkana-sahramikeitto

4 annosta

500 g porkkanoita
2 rkl voita
1 valkosipulinkynsi
3 banaanisalottia tai 6 tavallista salottisipulia
0,25 tl sahramia
2 dl valkoviiniä
1 appelsiinin mehu
1 l kasvislientä
1 dl kuohukermaa
suolaa
valkoviinietikkaa (Alkuperäinen ohje suositteli 4 rkl, mutta itse laitoin vain 1 rkl, joka oli mielestäni tarpeeksi. Käytä siis makusi mukaan, mutta me olemme viinietikoilla onnistuneet pilaamaan suhteellisen monia ruokia.)

(Tarjoiluun alkuperäisen ohjeen mukaan:
kapriksia
rypsiöljyä friteeraamiseen
tuoretta rakuunaa)

Me käytimme tarjoiluun itse tehtyjä krutonkeja sekä timjamia.

Kuori pestyt porkkanat ja keitä niiden kuoria ja kantoja puolessa litrassa vettä 15 min.
Kuutioi porkkanat. Kuori ja silppua valko- sekä salottisipulit. Kuullota sipulisilppua ja porkkanakuutioita sahramin kanssa voissa. Kaada viini kattilaan ja anna sen kiehua kunnes neste on huvennut puoleen.
Lisää appelsiinimehu, porkkanan kuorista keitetty liemi ja kasvislientä, kunnes kasvikset peittyvät kunnolla. Hauduta keittoa miedolla lämmöllä, kunnes porkkanat ovat läpikypsiä.
Hienonna keitto sauva- tai tehosekoittimella tasaiseksi ja lisää lopuksi kuohukerma. Mausta suolalla ja valkoviinietikalla.

Mikäli valmistat friteerattuja kapriksia, nosta kaprikset hetkeksi kuivumaan talouspaperille ja painele kuiviksi ennen friteerausta.
Uppopaista pieniä kapriksia keiton kypsyessä 190-asteisessa rypsiöljyssä, kunnes ne poksahtelevat hieman auki.
Koristele keittoannokset kapriksilla ja tuoreilla rakuunanlehdillä tai esimerkiksi krutongeilla.

Karamellisoitu sipulipyree

4 annosta

1 kg keltasipulia
5 valkosipulinkynttä
50 g voita
5 timjaminoksaa
1 pieni laakerinlehti
1 dl valkoviiniä
suolaa

Kuori sipulit ja leikkaa ne puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Sulata voi laakeassa kattilassa, kuullota sipuleita hetki ja lisää sitten timjami ja laakerinlehti. Anna sipulien ruskistua rauhassa.
Laske lämpöä ja sekoittele sipuleita harvakseltaan pohjaa myöten, jotta ne karamellisoituvat hitaasti ja tasaisesti. Karamellisointi vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Voit varata työhön ainakin 30 min. Kun sipulit ovat kauttaaltaan kullanruskeita, lisää valkoviini. Kiehauta, mausta suolalla ja nosta yrtit pois. Soseuta sipulit pyreeksi teho- tai sauvasekoittimella.

Paahdetut maa-artisokat

4 annosta

500 g maa-artisokkaa
valkoviinietikkaa (Alkuperäisessä ohjeessa määrä oli taas meidän makuumme runsas, 3 rkl, tehkää siis makunne mukaan. Meille riitti 1 rkl.)
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
3 rkl voita

Pese ja puolita (tai pilko suuret) maa-artisokat ja mausta ne valkoviinietikalla, sokerilla ja suolalla. Parhaiten tämä onnistuu, kun sekoitat ensin lautasella mausteet ja dippailet sitten artisokat siihen.
Aseta maa-artisokat leikkuupuoli ylöspäin uunipellille ja lisää päälle voinokareita.
Paista 185-asteisessa uunissa noin 15 min, kunnes juurekset ovat läpikypsiä. Tarvittaessa voit vielä antaa niille lisää väriä kaasupolttimella.

Pohjolan ruokavalio

Kirjoitettu 9 tammikuun, 20169 tammikuun, 2016 by Kaisa

Soili Soisalo & Eeva Voutilainen: Pohjolan ruokavalio
Uudistettu laitos teoksesta Mustikka, ruis ja rypsi : voimaruokaa Suomesta vuodelta 2010
Otava, 2010, 2015

Pohjolan ruokavalio on tietoteos, joka julistaa ehdotonta lähi- ja sesonkiruokailun ilosanomaa. Siis varmasti monen mieleen ottaen huomioon, että yhä useammat niin yksityiset kuluttajat kuin ravintolatkin pyrkivät valinnoillaan sekä vaikuttamaan jättämäänsä hiilijalanjälkeen että suosimaan kotimaista. Kutsunkin käsillä olevaa opusta mieluummin tieto- kuin yksinomaan keittokirjaksi, sillä sen himpun alle kaksisataa sivua käsittävät noin sata sivua reseptejä ja sata sivua terveelliseen ruokavalioon liittyvää ravitsemustietoutta.

Itseni kaltaiselle tavallisen terveellistä ruokavaliota läpi elämäni noudattaneelle ruokailijalle kirjan neuvot lautasmalleineen sekä kasvisten, kalan ja maidon suosimisineen olivat melko itsestäänselviä, mutta toki sain kirjan opeista myös jotakin uutta itselleni. Esimerkiksi uskoni maineekkaasta oliiviöljystä sinä terveellisyyden perikuvana kääntyi päälaelleen; se parempi vaihtoehto onkin kotimainen rypsi.

Entäpä kirjan reseptiosio? Vaikka teos luonnollisesti kulkee myös ruoanvalmistusohjeidensa osalta kasvispainotteisuus johtotähtenään, sisältää se reseptejä myös liha- ja kalaruokiin. Pääruokien ohella esille pääsevät salaatit ja muut lisäkkeet, suolaiset ja makeat leivonnaiset, puurot, jälkiruoat ja juomat. Ohjeet ovat kuitenkin melko arkisia ja taustalla loistaa kokonaisvaltainen terveellisyys. Itse olen testannut vasta punajuuripiirakkaa, mutta löytänyt useita varmasti kokeiluun päätyviä ideoita, esimerkiksi sieni-kaalikääryleet ja punajuurilasagne joitakin mainitakseni.

Tätä kirjaa voin siis suositella ja kaikin puolin sangen puhtain omatunnoin. Erityisesti se sopii tavalliseen arkiruoanlaittoon sekä niille, jotka kaipaavat mahdollista kohennusta ruokavalioonsa terveellisin reseptein sekä muine neuvoin. Siis oivallista vastapainoa tämän päivän yltäkylläisyyteen sekä kaiken maailman keittiökikkailuun. Sillä eihän kukaan aina halua arkinen olla – tai terveellinen…

Keitolla kylmyyttä kukistamaan

Kirjoitettu 8 tammikuun, 2016 by Kaisa

Nyt on kylmä, minunlaiseni vilukissan mielestä aivan liian kylmä. Niinpä ei auta muu, kuin pysytellä sisätiloissa, vapaapäivästä huolimatta. No, koti kiittää, eipä ole tekosyitä luistella irti siivoushommista… Mutta onneksi on niitä mukavampiakin kotihommia, vaikkapa keittiöpuuhia.

Koska eilen hytisin koko päivän myös töissä, sisätiloissa, päätin tänään keittää tulevien työpäivieni iloksi lämmittävää kalkkunakeittoa, jonka reseptin löysin maku.fi -sivustolta. Kalkkunaa meillä ei oikeastaan käytetäkään, sillä Aleksi ja kalkkuna eivät ainakaan vielä ole löytäneet toisiaan, mutta minullapa oli pakasteessa kimpale appivanhempien itselleni jättämää jouluherkkua, savustettua sellaista. Uskonkin että oma savustettu kalkkunani toi keittoon vielä hyvää lisämakua, mutta varmasti keitto hyvää on ihan tavallisesta rintafileestäkin valmistettuna. Tämä oli mielestäni todella maukasta ja niin helppoa, että resepti tulee varmasti päätymään uudelleentekoon.

Ainoastaan jäi harmittamaan, että kuvat jotka keitosta nappasin järjestyksessään epäonnistuivat, joten älkää tuomitko sitä ulkonäön perusteella, vaan kokeilkaa ennakkoluulottomasti.

Tässä kaikki tällä kertaa; pukekaa lämpimästi ja pysykää liikkeessä. Ja keittäkää keittoja.

Intialainen kalkkunakeitto

4 annosta

10 dl vettä
2 rkl limettimehua
3 tl punaista tai vihreää currytahnaa
1 tl inkivääriä raastettuna
1 tl suolaa
1 sipuli
600 g kalkkunan rintafileetä
450 g wok-kasviksia (pakaste)
4 dl kookosmaitoa
100 g vehnänuudeleita

Paista kalkkuna pannulla kypsäksi. Jäähdytä ja leikkaa suikaleiksi.
Kuori ja hienonna sipuli. Kiehauta vesi kattilassa, lisää mausteet ja sipuli. Anna kiehua muutama minuutti.
Lisää keittoon lihasuikaleet, kasvikset, nuudelit ja kookosmaito.
Kuumenna ja anna kiehua noin 5 min.
Tarjoa vaalean leivän (esim. naan) kera.

Kurpitsaleipää Teemun ja Markuksen tyyliin

Kirjoitettu 6 tammikuun, 20166 tammikuun, 2016 by Kaisa

Loppiaisaamuna otin ensikokeiluun uuden yleiskoneemme – neitsytmatka tämä tosin ei ollut, Aleksi oli jo aiemmin ehtinyt vempeleen kanssa pizzapohjatouhuun – ja leivoin vehnäleipäjuureeni kurpitsaleipää jo tutuksi tulleen Teemun ja Markuksen leipäkirjan ohjeistamana. Jos edellisellä kerralla leivottu moniviljaleipä oli oikein hyvää, tämä oli vallattoman hyvää ja minua jäi todella harmittamaan, että menin puolittamaan ohjeen ja tekemään vain yhden kappaleen. No, yleiskone tuli myös todettua toimivaksi, joten mikäpä estää palaamasta leivänleivonnan pariin jo hyvinkin pian uudestaan…

Siis suosittelen, niin Teemua ja Markusta kuin ehdottomasti kurpitsaleipääkin.

Kurpitsaleipä

2 leipää

Kurpitsatäyte:
100 g kurpitsansiemeniä
200 g talvikurpitsaa (paino kuorittuna, ilman siemeniä)
2 rkl rypsiöljyä
4 rkl fariinisokeria
1 rkl kanelia
1 rkl inkivääriä

Taikina:
1,5 dl vehnäjuurta
8,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
4 dl vettä
3 tl hienoa merisuolaa
11 g kuivahiivaa

Paahda kurpitsansiemenet kuumalla pannulla kullanruskeiksi ja jäähdytä.
Kuori kurpitsa ja paloittele 3-4 cm pituisiksi paloiksi.
Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen.
Yhdistä rypsiöljy, fariinisokeri, kaneli ja inkivääri kulhossa. Pyörittele kurpitsanpalat mausteseoksessa, laita leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paahda uunissa 15 min. siten, että ne pehmenevät. Jos ne näyttävät tummuvan liikaa, peitä foliolla.
Yhdistä vehnäjuuri, jauhot, suola ja hiiva kulhossa ja vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneen pienimmällä teholla 1-2 min. Lisää kylmä vesi vähitellen. Taikina on sopivan kosteaa, kun se tarttuu hieman kulhon pohjaan.
Vaivaa taikinaa 18 min. nostaen vaivaustehoa asteella ensimmäisen kahden minuutin jälkeen.
Lisää kurpitsansiemenet ja -palat taikinaan ja vaivaa vielä noin minuutti.
Anna taikinan nousta peitettynä noin 45 min.
Ota taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle, jaa kahteen osaan ja muotoile leivät haluamallasi tavalla. (Omasta mielestäni taikina oli sen verran tarttuvaista, että päädyin sangen yksinkertaiseen muotoon, mutta halukkaille erikoisempia muotoja löytyy esimerkiksi Teemun ja Markuksen leipäkirjasta itsestään.)
Anna leipien nousta peitettyinä 45-60 min.
Laita uuni lämpenemään 230 asteeseen ja pane laakeaan astiaan uunin pohjalle kuumaa vettä. Laita leivät uuniin ja uunin pohjalle kaksi dl vettä. Paista 10 min. Laske lämpötila 215 asteeseen ja paista 15-20 min. Ota vesiastia pois uunista ja paista leipiä vielä 5 min. Jäähdytä leivät ritilällä ilman liinaa.

Vuoden ensimmäinen päivällinen kotikolossa

Kirjoitettu 5 tammikuun, 2016 by Kaisa

Muutaman matkapäivän jälkeen valmistimme yhdessä kotikutoista lauantairuokaa. Tähtäimessä oli nimenomaan lauantairuoka, siis jotakin hyvää, mutta suhteellisen helppoa. Vastaus löytyi äijäruokailun maailmasta, Asia on pihvi -opuksesta, jonka muistanette tulikokeestaan täytettyjen pihvien sekä minttukuskuksen kera. Tuo oli suorastaan ilmiömäisen maukasta, mutta ei kirja pettänyt taaskaan, saimme kuin saimmekin sen reseptiikoilla luotua vallan herkullisen päivällisen.

Kovinkaan täydellisestä äijäilystä ei kuitenkaan nyt voida puhua, sillä poimimme kirjasta ainoastaan kaksi lisäkereseptiä broilerin koipiemme rinnalle, mutta niin tai näin, toimivat äijämuonat hyvin pihveittäkin. Päivällispöytäämme astelivat siis kukkakaalipaistos sekä pinaattimuhennos, joita molempia suosittelen kokeilemaan – joko pihvien kanssa tai ilman. Ainakin broileri osoittautui oivalliseksi kumppaniksi tälle kaksikolle.

Kirjaesittelyn saan loihdittua toivottavasti tuota pikaa, mutta joka tapauksessa maukasta vuoden alkua itse kullekin, niin äijälle kuin ei-äijällekin!

P.S. Pakko laittaa oheen myös terveellinen ja aina niin maukas kaalisalaattiresepti, jota pureksiessa ei voi ajatella lämmöllä kuin perheaterioitamme lapsuudenkodissani niin ennen kuin nykyäänkin. Tämä on äitini ruokapöydän vakiokalustoa, kiitos siis hänelle tästä(kin).

Kukkakaalipaistos

6 annosta

600 g kukkakaalia
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 laakerinlehti
4,5 dl maitoa
25 g voita paloina
3 rkl jauhoja
70 g cheddarraastetta
40 g parmesaaniraastetta
1 tl (englantilaista) sinappia
1 rkl tuoretta ruohosipulia silputtuna
1 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
suolaa

Keitä paloiteltua kukkakaalia kevyesti suolatussa vedessä noin 4-6 minuuttia, kunnes se on vielä kovankypsää. Valuta ja nosta sivuun.
Pane viini ja laakerinlehti toiseen kattilaan. Keitä nopeasti, kunnes viini kiehuu puoleksi. Lisää maito, voi sekä jauhot ja vatkaa vispilällä, kunnes voi sulaa. Jatka vatkaamista, kunnes kastike kiehuu ja sakenee. Hauduta 1 min.
Nosta kattila liedeltä. Sekoita juustot yhteen ja hämmennä kaksi kolmannesta seokseen, kunnes kastike on sileää. Lisää sitten kastikkeeseen sinappi, ruohosipuli ja persilja. Heitä laakerinlehti pois ja mausta makusi mukaan suolalla.
Lusikoi hiukan kastiketta matalan uunivuoan pohjalle. Kaada kukkakaali vuokaan ja levitä tasaiseksi. Lusikoi loppu kastike päälle ja ripottele pinnalle loppu juusto.
Paista 200-asteisessa uunissa 20 min. tai kunnes pinta kuplii ja on vaalean kullanruskea.

Pinaattimuhennos

4 annosta

15 g voita
900 g pinaatinlehtiä
4 rkl ruokakermaa
0,5 tl muskottia
suolaa ja pippuria

Sulata voi paistinpannussa, lisää pinaatti ja kuumenna hämmentäen, kunnes lehdet nuukahtavat.
Jatka kuumentamista keskiteholla välillä sekoitellen, kunnes suurin osa nesteestä haihtuu.
Sekoita joukkoon kerma ja muskotti sekä maun mukaan suolaa ja pippuria.

Kaalisalaatti

keräkaalia
ananasta
maissia
pieni pala sipulia

Tarjoiluun:
salaatinkastiketta maun mukaan

Pilko ja sekoita ainekset. Se on sitten siinä, mutta pienenä vinkkinä mainittakoon, että tämä salaatti vaatii hyvän kastikkeen parhaiten toimiakseen. Yksikseen se saattaa olla hiukkasen yltiöterveellisen oloista.

Vuodenvaihtoa Tallinnasta käsin – ja perinteistäkin perinteisempi, mutta maukas, Peppersack-suositus

Kirjoitettu 2 tammikuun, 2016 by Kaisa

Jälleen on käännetty uusi lehti, aloitettu uusi luku, kun vuodesta 2015 on tullut historiaa. Me vietimme vuodenvaihdetta tällä kertaa Tallinnan taivaan alla, sangen rauhallisissa merkeissä – vaikka h-hetkellä hätäraketteja yllämme leijuikin runsaasti tiheämmin kuin laki, ainakaan Suomen laki, sallii. Ilotulitusta kesti muutamia tunteja ja itsekin pääsimme tästä värien juhlasta oivallisesti osallisiksi, kiitos hotellihuoneemme hienosti vanhankaupungin ylle suoman näkymän. Ainakin itse myös nukahdin mainiosti tähän suloiseen, pikkuhiljaa harventuvaan jyskeeseen…

Vaikka riekkuminen yöjalassa ei tällä kertaa houkutellutkaan, kävimme tietysti nauttimassa vuodenvaihteeseen sopivan illallisen. Johtuen siitä, että varauksinemme olimme sangen myöhään liikkeellä, päädyimme ravintola Peppersackiin, ehkä siihen Tallinnan toiseksi tunnetuimpaan turistirysään – ja mitenkäs muutenkaan kuin suomalaisten ympäröimiksi. No, pääasia että ruoka oli hyvää ja tunnelma odotusten mukainen, talo täynnä iloista juhlaväkeä.

Tallinnan – vielä – edulliseen hintatasoon verraten illallinen tarjoiltiin tällä kertaa hieman normaalia suolaisempaan hintaan, kun kolme pyrähdystä à la carte -listalla sekä alku- ja ruokajuoma kustansivat 52,00€ henkilöltä. Omista annoksistani olisin normaalitilanteessa selviytynyt 25,50 eurolla, joten 26,50€ omenamehu- ja pepsilasillisista sekä kupposesta teetä tuntuivat melko kalliilta. No, toki pakettiin sisältyivät myös lyhyet miekkailu- ja vatsatanssiesitykset mutta kuitenkin… Ehkä olisin ainakin odottanut jotakin hieman aikuisempaan makuun sopivaa särvintä meille alkoholittomillekin juhlijoille. Alkoholipitoisella alkujuomallaan, yrttioluellaan ja jonkin verran kalliimmalla pääruoka-annoksellaan Aleksi sentään onnistui pääsemään hiukan itseäni kalliimpaan lopputulokseen. Hyvä näin.

Entäpä ruoka sitten? Se oli hyvää, ehdottomasti normaalioloissa tämä ateria olisi ollut jopa enemmän kuin hintansa väärti. Siis suosittelen ehdottomasti kokeilemaan; taidan pitää tästä paikasta kokonaisuudessaan jopa sitä kuuluisampaa vastaavaa, Olde Hansaa, enemmän.

Alkuruoaksi valitsimme molemmat borch-keittoa (5,00€), josta totean yksinkertaisesti maukasta. Alkuruoaksi sopivan kevyttä, jossa kuitenkin oli mukavasti pureskeltavaa. Kyytipojaksi tarjoiltu mausteleipä tuorejuustolevitteen kera kruunasi annoksen.

Pääruoan kohdalla tiemme erkanivat ja itse lähdin Adam Oleariuksen merimatkaan nauttien lohifileetä sokeriherneiden, riisin ja tartarkastikkeen kera. Tästä ei ravintola-annos ehkä enää yksinkertaisemmaksi voi mennä, mutta uskokaa tai älkää, tämä oli hyvää, todella hyvää – ja jokaisen oravannahkansa (15,00) väärti. Yksinkertainen on kaunista.

Hieman tuhdimman annoskokonaisuuden itselleen valikoinut Aleksi sai eteensä kauppias Gerken herkun tarkoittaen grillattua karitsan selkäpaistia, valkosipulia, uuniperunaa yrttivoilla, lämmintä kasvissalaattia ja kirsikkakastiketta. Myös tämä annos on nimensä mukainen, herkku, ja moninaisuudessaan hinnoiteltu sangen kevyellä kädellä (23,00€).

Päätän ateriani crème brûlée -annokseen (5,50€), joka tarjoillaan mansikkakastikkeen kera. Molemmat ovat hyviä, mutta tällainen herkuttelija ehkä olisi pärjännyt pienemmälläkin määrällä kastiketta, kun taas paahtovanukasta olisi kernaasti saanut olla hiukkasen enemmänkin. No, hyvä ehkäpä juuri näin. Aleksin palanen tuorejuusto-limettikakkua ei sen sijaan pienuudesta kärsi ja kun makukin vielä on kohdallaan taitavat kaikki palaset loksahtaa hienosti paikalleen. Ainakaan Suomesta ei tällaista itseleivottua – tai edes useasti tavattua puolivalmista tekelettä – kuunaan saisi hintaan 5,50€. Täältäpä saa.

Kun hotellihuone noin kolme tuntia kestäneiden keskiaikaishenkisten pitojen päätteeksi alkaa kutsua, olemme molemmat täydellisen tyytyväisiä. Kannattaa kokeilla, jos Tallinnassa sattuu seikkailemaan. Jo yksin atmosfääri on omaa luokkaansa, eivätkä oluesta nauttivat varmastikaan ainakaan pahastu, mikäli huulet sattuvat törmäämään historiallisten reseptien mukaan valmistettuihin talon oluisiin.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5