Tunnelmallisia makuja

Viiden tähden kurpitsajuhla

Kirjoitettu 9 marraskuun, 201520 lokakuun, 2016 by Kaisa

Vaikka Halloween ei koskaan ole lukeutunut niihin minulle tärkeimpiin juhliin, olemme jo vuosia tavanneet viettää sitä omalla tyylillämme. Lähinnä tämä on tarkoittanut teema-ateriaa sopivin rekvisiitoin ja illan päättävää elokuvaa, teemasta tietenkään tinkimättä.

Toisin kuin edellisinä vuosina, jolloin olemme panostaneet lähinnä ruokien karmivaan ulkonäköön, halusimme tänä vuonna tehdä ensisijaisesti maukasta ruokaa. Aiemmat Halloween-muonamme kun ovat olleet loppujen lopuksi kuitenkin usein mauiltaan sangen keskinkertaisia. Toisaalta ruoalla leikkiminen on hauskaakin hauskempaa, eikä silloin ole tarkoituskaan pyrkiä gurmeeluokan suoritukseen, mutta nyt kun tänä syksynä yhteinen ruoanlaittoaikamme on jäänyt miltei olemattomiin, päätimme tehdä tästä kurpitsajuhlasta myös makujen juhlaa. Ja mikä parasta, siinä me todella onnistuimme.

Ateriamme ensimmäinen osanen, kurpitsakeitto, oli simppeli mutta maukas. Vuohenjuustolla ja tomaatilla täytetyt pihvit sekä minttukuskus jopa yllättivät meidät herkullisuudellaan – täytyy myöntää että Asia on pihvi : äijäruokaa -kirja, josta reseptin löysin, ehkä hieman vaikutti ennakkokäsitykseeni – ja jälkiruokakin maistui mitä parhaiten, jopa niin hyvin että annokset jäivät tällä kertaa kuvaamatta. Suosittelen kokeilemaan kaikkia.

Mitä niin näiden pihvien kuin pihvien paistoon ylipäätään tulee, kokeilimme ensimmäistä kertaa ravintola Hella & Huoneesta mieleenpainettua vinkkiä paistaa pihvi valkosipulivoissa. Toimii! Hella & Huoneesta saimme elämämme parhaan ravintolapihvin, nyt kotona paistetun sellaisen. Siis ei muuta kuin voita ja valkosipulia sekoittelemaan, kun ensi kerran paistopuuhiin ryhtyy… Tai miksei kokeilla esimerkiksi tilanteeseen sopivia yrttejä valkosipulin tilalla, makuelämys syntyy varmasti näinkin.

Maiskis; olipas taas ihastuttavaa valmistaa ja nauttia yhdessä ateria pitkän kaavan mukaan ❤

Kurpitsakeitto

4 annosta

500 g kurpitsan hedelmälihaa (ohjeessa puhuttiin oranssista halloweenkurpitsasta, mutta myskikurpitsa toimi hyvin myös)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
1 dl valkoviiniä
6 dl kasvislientä
100 g maustamatonta tuorejuustoa
suolaa ja valkopippuria maun mukaan
yrttejä

Poista kurpitsasta siemenet ja kuori, kuori ja paloittele sipuli ja valkosipuli. Kuullota kurpitsa, sipuli ja valkosipuli kattilassa rasvassa.
Lisää viini ja keitä kannen alla 5 min.
Lisää vesi ja liemikuutio. Keitä hiljalleen 15 min.
Soseuta keitto sauvasekoittimella.
Sulata joukkoon tuorejuusto ja viimeistele maku suolalla ja valkopippurilla. Koristele keitto halutessasi tuoreilla yrteillä, esim. timjamilla.
Tarjoa tuoreen leivän kanssa.

Täytetyt pihvit

2 annosta

2 härän- / naudanfileetä à 200-300 g
1 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Paistamiseen:
valkosipulivoita

Täyte:
1 valkosipulinkynsi
100 g vuohenjuustoa
100 g kirsikkatomaatteja
2 rkl persiljaa
1 rkl oliiviöljyä
0,5 tl pippuria
0,5 tl suolaa

Mausta fileet suolalla ja pippurilla sekä hiero oliiviöljyllä. Anna marinoitua muutama tunti.
Tee täyte. Kuori ja murskaa valkosipuli, pilko vuohenjuusto ja kirsikkatomaatit sekä hienonna persilja. Sekoita sitten kaikki täytteen ainekset kulhossa.
Leikkaa fileisiin lovi, joka ei mene läpi, vaan muodostaa siihen taskun. Täytä taskut vuohenjuustotäytteellä.
Mikäli haluat pihvien paistoasteeksi mediumin, paista niitä kummaltakin puolelta noin 3 min. Jos niiden koossapitäminen vaikuttaa hankalalta, voit ennen paistamista tukea niitä coctailtikuin.

Minttukuskus

2-3 annosta

100 g kuskusta
1 rkl oliiviöljyä
pieni nippu persiljaa
pieni nippu minttua
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste
1 salottisipuli
1 iso tomaatti

Hienonna yrtit, pese ja raasta sitruunasta kuori sekä purista siitä mehu. Kuori ja pilko sipuli, pilko myös tomaatti. Kuullota sipulia ja tomaattia hetken aikaa.
Pane kuskus ja oliiviöljy kattilaan. Kaada niiden päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että ne juuri ja juuri peittyvät. Peitä tuorekelmulla tai kannella ja anna imeytyä 2 min, möyhennä sitten haarukalla. Lisää loput ainekset ja maun mukaan suolaa ja pippuria. Tarvittaessa voit hiukan lämmittää kuskusia liedellä.

Rommi-rusinajuustokakut

12 kpl

2,5 dl rusinoita
2,5 dl vaniljamaustettua / tavallista tummaa rommia
250 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g ricottajuustoa
2 kananmunaa
1 rkl ruskeaa sokeria (esim. muscovado)
0,7 dl sokeria

Murupohja:
150 g keksejä (esim. suklaadigestive- / grahamkeksejä)
75 g voita

Rommikastike:
100 g voita
1,2 dl sokeria
1,6 dl kuohukermaa

Pane rusinat edellisenä iltana likoamaan rommiin ja anna liota suljetussa astiassa yön yli.
Hienonna keksit ja sulata voi. Yhdistä murut ja voisula.
Voitele muffinssivuoat. Pane lusikallinen muruseosta jokaiseen vuokaan ja painele seos tiiviisti vuokien pohjalle.
Sekoita tuorejuusto ja ricotta. Lisää kananmunat, sokerit, puolet rommissa lionneista rusinoista sekä 2 rkl liotusrommia ja sekoita ainekset tasaiseksi. Mikäli käytät tavallista tummaa rommia, voit sekoittaa täytteeseen hieman kanelia.
Jaa seos vuokiin niin, että ne ovat melkein täynnä.
Paista juustokakkuja 170-asteisessa uunissa 15-25 min. kunnes ne ovat jähmettyneet mutta tutisevat vielä keskeltä hiukan. Anna kakkujen jäähtyä ja siirrä ne sitten jääkaappiin odottamaan tarjoilua.
Kuumenna kastiketta varten voita ja sokeria kattilassa, kunnes sokeri on sulanut. Lisää kerma ja keitä hiljalleen muutama minuutti. Nosta kattila levyltä ja sekoita joukkoon loppu rommi ja rusinat. Jätä jäähtymään.
Tarjoile juustokakut kylminä rommikastikkeen kera.

Jauhoja ja tomaattia, siis lämpimäisiksi leivottuja tähdetouhuja

Kirjoitettu 2 marraskuun, 201510 marraskuun, 2015 by Kaisa

Kuten kaikille lukijoilleni on varmasti tullut jo selväksi, yksi niistä monista asioista, joista ruoanlaitossa innostun, on ekologisuus. Tällä tarkoitan erityisesti sitä, että pyrin minimalisoimaan sen jätteen määrän, joka taloudessamme syntyisi siitä, että heittäisimme syömäkelpoista ruokaa roskakoriin – tai siis antaisimme ruokamme muuttua syömäkelvottomaksi. Näinpä voinkin puhtain sydämin väittää, että tuo kuuluisa 24 kiloa vuodessa, ei meidän kohdallamme ole lähelläkään. Ei, me emme varastoi, me suunnittelemme kauppareissumme ja ennen kaikkea me pakastamme, mikäli tilanne sitä vaatii. Tämän tyyppinen ekologisuus on helppoa ja ennen kaikkea palkitsevaa; syntyy hauskoja kokeiluja, kun päättää tehdä ruokaa vain niistä ainesosista, joita kotoa sillä hetkellä löytyy ja aika ajoin on muutenkin hyvä tehdä pakastimen ja jääkaapin inventaario. Taloudellista ja luovaa.

Samoilla linjoilla kanssani tuntuisi olevan Reseptikuningatar Kaisa Sillanpää, jonka uusimmasta keittokirjasta Tähteistä tähdiksi nappasin seuraavat tomaattileipomukset, joissa hyödynnetään tällä kertaa tomaattimurskan jämät. Maukkaita molemmat, kyseiseen opukseen palaan tarkemmin tuota pikaa.

Ja niin, mikäli kaikki eivät tiedä, mitä tuolla kuuluisalla 24 kilolla tarkoitin, on tämä yhtä kuin se määrä ruokaa, jonka suomalainen keskimäärin heittää vuodessa roskalaatikon uumeniin, siis kuusi prosenttia vuosittaisista ruokaostoksistaan. Se on paljon se…

Tällä kertaa siis kehotan lähtemään tutkimusmatkalle oman keittiön kaappeihin ja kurkistamaan juuri sinne kaikkein taaimpaan nurkkaan, ehkäpä sieltä löytyvät ainekset seuraavaan ateriaan tai luovaan kokkikokeiluun.

Voileipäkuppikakut

6-10 kuppikakkua vuokien koosta riippuen

Taikina:
2 kananmunaa
0,5 dl öljyä
1,5 dl tomaattimurskaa
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl leivinjauhetta
mustapippuria myllystä
0,25 tl suolaa
0,5 dl oliiveja
(tuoretta) basilikaa

Täyte:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl majoneesia
0,5 dl ranskankermaa
50 g kinkkua
0,5 dl maustekurkkua kuutioina (itse korvasin kurkkusalaatilla)
punasipulihilloketta

(Kuorrutus:
100 g tuorejuustoa
0,5 dl ranskankermaa)

Koristeluun:
(itse jätin kuorrutteen pois ja koristelin simppelisti pelkällä punasipulihillokkeella)
kinkkusiivuja
kirsikkatomaatteja
tuoreita yrttejä

Tee ensin taikina. Vatkaa kananmunat, öljy ja tomaattimurska kulhossa.
Sekoita toisessa kulhossa jauhot, leivinjauhe, suola ja pippuri. Yhdistä jauhoseos kananmunaseokseen ja kääntele sekaisin. Lisää taikinaan paloitellut oliivit ja basilikasilppua tai kuivattua basilikaa.
Annostele taikina muffinssivuokiin. Paista 180 asteessa noin 25 min.
Anna kuppikakkujen jäähtyä ja tee sillä välin täyte.
Leikkaa kinkku ja maustekurkku pieniksi kuutioiksi, silppua mahdollinen punasipulihilloke. Sekoita täytteen ainekset.
Halkaise jäähtyneet kakut. Levitä alemmalle puolikkaalle täytettä ja nosta toinen puolikas takaisin paikalleen.
Levitä kakkujen pinnalle mahdollinen kuorrutus ja koristele ne haluamallasi tavalla.

Tomaattisämpylät

25 g hiivaa
1 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
0,5 tl oreganoa
2,5 dl tomaattimurskaa
1,5 rkl rypsiöljyä
1 dl kaurahiutaleita
noin 7,5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva veteen, lisää suola, hunaja, oregano, tomaattimurska ja öljy. Lisää kaurahiutaleet ja vähitellen vehnäjauhot. Muovaa taikina tasaiseksi. Kohota taikina kaksinkertaiseksi.
Leivo taikina sämpylöiksi ja anna jälleen kohota. Paista sämpylöitä 225 asteessa noin 10 min.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 23: Ravintola Teatteri, joka tuntuisi olevan muutakin, kuin kaupungin paras salaattibaari

Kirjoitettu 31 lokakuun, 201531 lokakuun, 2015 by Kaisa

Ravintola Teatterista puhuttaessa ainakin itselleni tulevat mieleen paikan Wine & deli -puolen runsaat ja maukkaat salaatit, joita tulee puputettua melko useinkin, kun tekee mieli syödä jotakin helppoa ja varmasti hyvää. Myös Teatteribaarin drinkit ovat vallattoman vietteleviä. Suosittelen molempia. Samainen kompleksi kuitenkin kätkee sisuksiinsa myös Teatterin Grilli -nimeä kantavan ”oikean” ravintolan, jota testasimme perjantai-illan ja Johanna Kurkelan levynjulkaisukonsertin kunniaksi. Illasta kehkeytyikin kerrassaan ihastuttava; Johanna loisti lavalla, Teatterin murkinat lautasella – miltei alusta loppuun.

Saapuessamme paikalle iltapäivä neljän tietämillä Grilli on vasta selvästi heräilemässä iltaan, eikä seuranamme ruokailemassa ole kuin kourallinen ihmisiä. Varausta kuitenkin tiedustellaan, mikä kertoo siitä, että luultavasti Grillin ääreen on myöhemmin odotettavissa enemmänkin väkijoukkoa. Aivan oikein, pikkuhiljaa pöydät ja loosit ympärillämme alkavat täyttyä, joten ainakin iltaisin varaus lienee tännekin suositeltava.

Tällä kertaa ruokaretkemme alkaa yhteneväisellä tavalla, kun molemmat päädymme valitsemaan hummerikeittoa rapukakun ja rouillen kera (13,00€). Aleksin mielestä valinta ei ole erityisen hyvä ja myös minun on todettava, että vaikka keitto sinällään makuhermojani miellyttääkin, maistuu se kumman teolliselta niin keiton, kakun kuin rouillenkin osalta. Onneksi sen kanssa tarjoiltava leipä on hyvää. Tästä ensimmäisestä näytöksestä emme siis kovinkaan suuria aplodeja ole valmiita antamaan.

Pääruokien kohdalla valintamme ovat sangen erilaiset. Aleksin saadessa lautaselleen possun ribsejä sitruunavoilla glaseerattujen juuresten, cole slawn ja béarnaise-kastikkeen kera (28,00€) alkuruoan tuottama pienoinen pettymys haihtuu sen sileän tien. Ovat kuulemma kaupungin parhaita ribsejä. Ja annoskokokin, 500 g, on hyvä, toinen vaihtoehto, kilo, olisi ollut tällekin lihanrakastajalle liikaa.

Mitä itseeni tulee, en Teatterin kyseessä ollessa taida päästä tämän salaattikynnyksen yli ja muutamia vaihtoehtoja punnittuani päädyn grillatulla lohella viimeisteltyyn nizzan salaattiin (18,00€). Hyvää, joskin oliivien määrän olisi voinut vähintäänkin puolittaa. Vaikka jätän valtaosan oliiveista syömättä, tällainen anjoviksilla voideltu annos tuntuu mielestäni ylettömän suolaiselta. Mutta hyvää tämä on, tuoretta ja kala juuri täydellisesti grillattua.

Aterian loppunäytöksestä olemme myös yksimielisiä. Valitsemme annokset omenauunijäätelöä (10,00€) ja hyvä niin. Makea marenkimainen kuori kätkee sisäänsä jäätelöä, omenaa sekä himpun verran piirakkapohjaa, juuri sopivissa suhteissa. Nam ja maiskis!

Kokonaisuutena arvostamme molemmat Teatterin Grillin meille tarjoaman makumatkan sangen laadukkaaksi, pieni kompastuminen alkuruoan kohdalla sallittakoon. Palvelu on myös mukavan ystävällistä perustasoa – mitä nyt alkoholittomat viinivalintamme ”nam, nam” hieman tarjoilijapoikaa hymyilyttävätkin – ja paikka sinällään viihtyisä sekin. Ehkä miljöönä pitäisin sitä ”pikkujuhlavana”, valmistujaisiin tai uudenvuoden viettoon sopivana. Romanttista iltaa varten katsoisin sen sijaan jonkin toisen paikan.

Annamme siis suosituksemme, kyllä täällä grillata osataan.

Ruoka: 4
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3+

Ihastuttava keksikeksintö ja taas yksi piirakka

Kirjoitettu 27 lokakuun, 2015 by Kaisa

Lauantaina pääsimme vihdoin juhlistamaan kotikoloamme myös sukulaistemme seurassa. Nämä juhlat ovatkin olleet syy sille, että postaukseni viime aikoina ovat olleet pitkälti pelkkien juhlaruokien esiinmarssia. En minä sentään ihan näin paljon vain meille leivo…

Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet ja nyt esittelenkin teille hiukan haikein mielin viimeiset leipomukseni näihin kesteihin. On se vaan niin mukavaa; juhlien järjestely – sekä tietysti itse juhliminen. No, pieni tauko tekee hyvää ja mikä parasta: Keväällä pääsen jälleen tositoimiin, kun saan kunnian toimia rakkaan isäni 60-vuotisjuhlien pääsuunnittelijana ja -toteuttajana.

Seuraavaa feta-porkkanapiirakkaa voi kutsua sekä mielenkiintoiseksi uudeksi tuttavuudeksi että todelliseksi tarkan markan tekeleeksi. Vaatimattomista aineksista syntyy piirakka, jonka makumaailma on mukavasti balanssissa: makeaa ja suolaista sopivassa suhteessa. Suosittelen testaamaan; esimerkiksi pikkujoulut saattaisivat olla oiva paikka juuri tälle piirakalle sen porkkanasosetäytteen tuodessa ainakin minulle mieleen porkkanalaatikon. Pikkujoulutarjoiluna lisäisinkin täytteeseen himpun verran muskottipähkinää. Ja innostuneena tästä piirakan ja kasvissoseen hauskasta yhdistelmästä ajattelin seuraavaksi kokeilla, miten toimisikaan punajuuri-vuohenjuustopiirakka…

Feta-porkkanapiirakka

Vuoallinen

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
2 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäleseitä
175 g voita
ripaus suolaa
vettä

Täyte:
400 g porkkanaa
3 dl maitoa
3 kananmunaa
150 g fetajuustoa
isoja kapriksia
ripaus pippuria

Sekoita jauhot, leseet, voi ja suola keskenään. Lisää vettä sen verran, että saat leipoutuvan taikinan.
Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Pistele pohja haarukalla ja anna tekeytyä jääkaapissa noin 30 min.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista piirakkapohjaa uunin alatasolla noin 10 min.
Kuori ja suikaloi porkkanat ja keitä ne miedosti suolatussa vedessä. Valuta ja soseuta teho- tai sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kananmunat, maito ja pippuri.
Levitä seos esipaistetulle piirakkapohjalle. Ripottele fetakuutiot puolitettujen kapristen kanssa seoksen päälle.
Paista piirakkaa uunissa noin 30 min. tai niin kauan, että täyte on hyytynyt.

Keksit loihdin ystävältä saamastani purnukasta, joka sisälsi sopivassa suhteessa ainesosia, joihin kananmunan ja sulatettua voita lisäämällä syntyi taikina herkullisille suklaa-kaurakekseille. Ihastuttava lahjaidea, jota ajattelin myös itse hiukan lainata eräitä lähipiirini leipojia ajatellen. Tässä kohtaa en siis reseptiä vielä tiedä, mutta netti näyttäisi olevan näitäkin pullollaan.

Nyt toivottelen kaikille lämpimiä leivontahetkiä syksyn pimeyden keskelle. Leipokaa itsenne onnellisiksi, oli niitä juhlia tai ei. Ja kohtahan voikin pakastinta alkaa täyttää jo joulumurkinoin – tai tehdä niitä joululahjoja. Ja sitä ennen järjestää vaikka pikkujoulut. Jee!

Piirakkaa paholaisen lailla

Kirjoitettu 16 lokakuun, 201516 lokakuun, 2015 by Kaisa

Maukasta ja sangen mukavaa puuhaa tämä juhlien järjestely. Tämän olen lähiviikkoina todennut useaan otteeseen, kun pitkänkin työpäivän jälkeen olen ilomielin kaivanut esiin reseptilöydöksistäni seuraavan ja viettänyt illan keittiössä. Toki keittiöpuuhat ovat pitkään olleet lähellä sydäntä (no yllätys, yllätys), mutta tämä juhlatouhuilu… Jos kirjat eivät olisi haukanneet niin suurta palaa sydämestäni, voisin hyvinkin harkita jonkin sortin juhlienjärjestelijän elämää. No, tuleehan näitä ihan omastakin takaa, onneksi.

Tällä kertaa esittelen teille reseptin, jossa yksi omasta mielestäni lyömättömimmistä makupareista, vuohenjuusto ja paholaisen hillo, pääsee uuteen ympäristöön, kun käytän sitä piirakan päätäytteenä. Alkuperäisestä piirakkaideasta, jota tosin olen jonkin verran tuunannut, kiitän Noppakokkia.

Suositan kokeilemaan! Ja mikäli tämä makupari kiinnostaa enemmänkin, ehkä se klassisin tapa sitä käyttää löytyy täältä. Ja niin, jos haluat piirakastasi vieläkin ruokaisampaa, lisää toki täytteeseen paistettua broileria; vuohenjuusto, paholaisen hillo ja broileri, se taitaa olla se täydellisin yhdistelmä.

Paholaisen piirakka

Vuoallinen

Ohjeen paholaisen hilloon löydät täältä.

Pohja:
75 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
0,5 dl vettä

Täyte:
3 rkl paholaisen hilloa
8 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
100-150 g pehmeää vuohenjuustoa
punasipulihilloketta

Munamaito:
1 dl maitoa
1 dl turkkilaista jogurttia
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 rkl yrttejä maun mukaan, esim. provencale
hyppysellinen chilirouhetta
1 dl juustoraastetta

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää voi sekä vesi ja nypi tasaiseksi taikinapalloksi. Painele taikina voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 10 min.
Levitä paholaisen hillo piirakkapohjalle. Pilko tomaatit ja levitä ne pohjalle yhdessä murennetun vuohenjuuston ja punasipulihillokkeen kanssa.
Sekoita munamaidon ainekset kunnolla sekaisin ja kaada se piirakan ja täytteiden päälle tasaisesti.
Paista 200 asteessa noin 25 min. tai kunnes piirakka on saanut väriä reunoilta ja keskeltä.

Tsatsikia, salaattia ja jaettuja onnenhetkiä; siis oikeastaan täydellistä tämä kreikkalainen ruoka

Kirjoitettu 12 lokakuun, 201531 toukokuun, 2016 by Kaisa

Nyt kun olen lähimenneisyydessäni viettänyt viisi vuorokautta Ateenan auringon alla, palan jo halusta päästä jakamaan näitä hetkiä kansanne. Ihana kaupunki, ihana kesä (kyllä, lokakuulla) ja ihanaa ruokaa, siis pitkälti täydellisyyttä!

Kontekstista johtuen tekstissäni esittelen teille ruokaa ja ravintoloita, kaupungin muita viehättävyyksiä lainkaan väheksymättä. Näistä totean ainoastaan kaiken kattavasti: Menkää Ateenaan; nouskaa Akropoliille, vaellelkaa Plakan ihastuttavilla pikkukujilla ja etsikää uudemman kaupungin melusta ja ihmispaljoudesta oma paikkanne, löytäkää luonnon rauha puistoista kaupungin keskellä ja astukaa Pireuksen satamassa laivaan, saaret kuten pistaaseistaan kuuluisa Egina odottavat vierailijoita vain reilun tunnin merimatkan päässä. Ateenalla taitaa olla paikka minun elämäni kaupungeissa – mitä niihin parhaisiin tulee.

Kreikkalainen keittiö kuuluu ehdottomasti minun mielessäni niihin parhaisiin. Tsatsiki, fetajuusto, maukkaat kastikkeet milloin kanan, milloin lampaan seuralaisena, souvlaki eli varrasliha, erilaiset piirakat ja munakoiso”asiat”, makoisuuksia alusta loppuun. Mitä ruokaelämyksiin tulee, lähdinkin tälle matkalle sangen suurin odotuksin. Nuo odotukset täyttyivät lopulta miltei täydellisyyksiksi asti, joskaan ihan helppoa se ei loppupeleissä ollut. Se vaati oikeanlaisen tavan, jolla sukeltaa ateenalaiseen ruokakulttuuriin.

Kahtena ensimmäisenä iltana saimme ruokaa, joista mainitsemisen arvoiseksi nousi ainoastaan tsatsiki. No, paikoista toinen, se ruokapuoleltaan kaikista kelvottomin, tarjoili onneksi autenttista taverna-tunnelmaa ja kaksi perinteistä soittoniekkaa, jotka saivat kuivan kanavartaan maistumaan ehkä hiukkasen paremmalta. Ensimmäisenä iltana sen sijaan teimme klassisen paikanvalintavirheen uiskennellessamme suoraan yhteen kaupungin keskeisistä turistirysistä. Mutta näistä viis; kolme muuta ruokailuamme onnistuivat siinä määrin mallikkaasti, että kaupungista jäi aivan varmasti herkullinen maku ja nyt haluankin esitellä teille nämä kolme ravintolaa, joita ei ehdottomasti kannata jättää kokematta, mikäli matkustaa Ateenaan.

Eleas Gi. Esittelyni kohteista Eleas Gi on aivan omaa luokkaansa; elegantti, kaunis ja kekseliäs, ravintola, joka tarjoilee asiakkailleen fine dining -tasoisen makumatkan kreikkalaisuuteen, sinne maan kulinaristiseen peruskallioon, oliivipuun juurelle. Eleas Gi määritteleekin filosofiakseen kestitä vieraansa läpi kreikkalaisen kulttuurin ja keittiön. Ja tällaiselle tutkimusmatkalle me todella pääsemmekin kulkien oliiviöljy johtotähtenämme alkuruokien kautta pääruokiin ja lopulta jälkiruokiin. Tie on maukas, moniulotteinen ja runsas, muruakaan ei malttaisi jättää lautaselle.

Jo tapa jolla vieraat johdatellaan viinipullojen koristaman käytävän läpi kuvankauniiseen ravintolasaliin saa paikan tuntumaan siltä, että sen takia kannattaa matkustaa tunnin verran (mikäli käyttää julkista liikennettä) pois Ateenan keskustasta, Kifisián kaupunkiin, joka kuitenkin luetaan kuuluvaksi Ateenan metropolialueeseen. Paikan tunnelma on uskomaton.

Valittavana ovat 14 tai 24 maun menut, myös à la carte -listalta on mahdollista poimia suosikkinsa. Me päädymme 14 maun ruokaretkelle, joka tarkoittaa sitä, että meille tarjoillaan noin kymmenen erilaista alkuruokamakua, yksi valinnainen pääruoka ja kolme jälkiruokamakua. Erikseen valittavat viinit ovat kaikki kreikkalaisia.

Kauden mukaan vaihteleva alkuruokakokonaisuus on tällä kertaa seuraava: kukkokeittoa, erilaisia leipiä, oliivisalaattia, tuorejuustoa, kreikkalaisia kasviksia, savustettua munakoisosalaattia, ”maitopiirakkaa”, hitaasti puu-uunissa suolakuoressa kypsennettyä porsasta, bataattia ja kikhernesalaattia. Herkullisia kaikki tyynni. Pääruoaksi minä valitsen kanagyroksen jogurttikastikkeella, muut päätyvät porsaan fileeseen. Jälleen eteemme tuodaan suussa sulavat annokset ja tässä kohtaa lieneekin paikallaan esittää pieni varoituksen sana: Mikäli mielit jaksaa nauttia jälkiruoistakin täysin siemauksin, yritä hillitä itsesi erityisesti alkuruokien kohdalla. Niitä on nimittäin paljon, jonka lisäksi pääruoka-annokset ovat kookkaita nekin. Itse olen varustettu suhteellisen suurella ruokahalulla, mutta silti jälkiruokavaiheeseen päästyämme olin jo aivan täynnä. Harmillinen takaisku, sillä paikallinen jäätelö, suklaamousse sekä kuorrutettu suklaakakku olivat taivaallisen hyviä.

Näin ollen itse aiheutettua pienoista ylensyöneen olotilaa lukuun ottamatta Eleas Gi tarjoilee vieraalleen oikeastaan täydellisen illan, joka kruunautuu siinä vaiheessa, kun ravintolan omistaja ojentaa jokaiselle meistä pienen lahjan, muiston kotimaastaan: oliiviöljyä, oliiveja ja makeaan likööriin säilötyn hedelmäyllätyksen. Tätä kokemusta ei ihan heti unohda.

Kun edellä esitetyn jälkeen käteensä saa laskun, jossa loppusumma ruokailijaa kohden jää hiukan alle 50,00€, tuntuisi suorastaan rikolliselta poistua paikalta ilman tuntuvaa tippiä. Ihastuttava ilta, suuren suuri suositus!

Oineas ja Lithos. Kaksi muuta ravintolaa, jotka haluan ehdottomasti tuoda esiin poikkeavat edellä esitellystä runsaasti, mutta ovat keskenään pitkälti samanlaisia, niin mauiltaan, tasoltaan kuin palvelultaankin. Ihmekös tuo, ne sijoittuvat samalle kadulle – ovat itse asiassa vierekkäin – ja voisin kuvitella kilpailun olevan kovaa. Lähitienoon muut ravintolat näyttivätkin ainakin näin lokakuulla kovin autioilta näihin kaveruksiin verrattuna.

Oineaksen ja Lithoksen löytääkseen ei tarvitse matkustaa kauas, mutta hieman sivummalle. Ravintolat sijaitsevat lähellä keskeistä Monastiraki-aukiota, mutta kuitenkin muutaman mutkan takana, joten paikkoja on osattava etsiä. Tämä lienee hyvä, turistirysätuntemukset ovat täällä tiessään, vaikka turisteja paikoissa toki riittääkin. No, kiitos TripAdvisorin kärkisijojen mekin törmäsimme tälle sivukadulle. Siellä ne killuvat molemmat, heti siinä Eleas Gin yläpuolella.

Koska ruoka paikoissa on oikeastaan aivan samaa luokkaa ja palvelu molemmissa ensiluokkaista, en pysty valitsemaan näistä voittajaa. Myös hintataso on sama, eli alhainen, ja molemmat yllättävät vieraansa jälkiruolla talon piikkiin. No, Oineaksen jälkiruoka oli parempaa, Lithoksessa sitä oli enemmän. Ja Lithoksen tarjoilija taisi kuitenkin vetää sen pidemmän korren, mitä miellyttävyyteen tulee.

Saimme siis Aisopou-kadulla kokea kaksi ällistyttävän maukasta illallista. Salaisuus ateriointimme näin suureen onnistumiseen oli kuitenkin taito tilata ruokaa oikein, asia jonka ymmärsimme vasta kaksi kertaa heikosti menestyttyämme. Kreikkalaiset ruoat sopivat paremmin kuin hyvin jaettaviksi, joten ohjeemme on seuraava: Tilatkaa ensin pöytäseurueellenne sopiva alkupala – suuri suositus tsatsikille ja kreikkalaiselle salaatille – ja sen jälkeen pääruoka-annoksia, yksi kutakin ruokailijaa kohden. Kertokaa jakavanne ateria, jolloin saatte omat lautaset. Nautinto on taattu ja illallinen monipuolinen. Esimerkiksi moussaka on niin hyvää, että sitä on pakko saada, mutta kuitenkin niin yksipuolista, että ainoana pääruokana sitä ei voi suositella. Tällä tavalla jokaisesta illallisesta on mahdollista tehdä monipuolinen makumatka.

Sekä Oineaksesta että Lithoksesta lähdimme Ateenan yöhön onnellisina, kylläisinä ja miltei samoissa rahoissa, kuin sinne astelimmekin. Lystit maksoivat muutaman kympin ruokailijaa kohden, viineineen kaikkineen.

Jaettu ilo on paras ilo ❤

Suolaisia leipomuksia

Kirjoitettu 3 lokakuun, 201516 lokakuun, 2015 by Kaisa

Kun aviomies sivistää itseään ja kasvattaa ammattitaitoaan suuressa maailmassa rapakon (eli tässä tapauksessa Itämeren) takana, on pikku-rouvalla sopiva tilaisuus viettää yksinäisiä iltojaan uunin äärellä ja täyttää pakastinta tulevia juhlia silmällä pitäen.

Tässäpä siis kaksi ehdotusta, joilla täydentää tarjoilupöytää juhlatunnelmissa tai tarjota ihan muuten vain, vaikkapa hieman tavallisuudesta poikkeavaa iltapala-ajatusta etsiskeltäessä.

Ohje bostoniin löytyi Limepippuri-blogista, pinaatti-halloumipiiraaseen taas Kodin Kuvalehdestä. Suosittelen kokeilemaan molempia ja erityisesti tällaisena ikiaikaisena bostonkakkufanina – sen perinteisemmän, makean version – totean, että kyseinen suolainen löydös oli mielestäni huippu. Ja sitten; miksi halloumia pitäisi ainoastaan grillata, kun sitä voi nauttia muutenkin?! Piristävää vaihtelua piirakoiden ainaisille feta- ja mozzarellajuustoille.

Suolainen bostonkakku

Sopiva irtopohjavuokaan, jonka halkaisija on noin 25 cm

Taikina:
3 dl maitoa
11 g kuivahiivaa / 25 g tuoretta
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
2 dl grahamjauhoja
4-5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl siemeniä, esim. auringonkukan, pinjan, kurpitsan…
0,5 dl ruokaöljyä

Täyte:
125 g pekonia
10 aurinkuivattua tomaattia
180 g fetajuustoa
3 rkl pestoa
3 dl juustoraastetta

Pinnalle:
1 kananmuna
juustoraastetta
siemeniä

Sekoita kuivahiiva jauhoihin. Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi (42 astetta) ja sekoita joukkoon sokeri, suola, öljy ja siemenet. Lisää jauhot vähitellen taikinaan vaivaten taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoilta. Anna taikinan kohota liinan alla noin tunti.
Taikinan kohotessa pilko pekoni ja paista rapeaksi. Pilko myös aurinkokuivatut tomaatit.
Vaivaa kohonnut taikina ja kauli pellin kokoiseksi levyksi. Levitä täytteet kaulitulle taikinalle, kääri napakalle rullalle ja leikkaa noin 15 osaan. Halutessasi voit jättää palat myös isommiksi, alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin kahdeksasta.
Voitele irtopohjavuoka ja asettele rullapalat siihen tasaisesti leikattu reuna ylöspäin. Kohota vielä noin 40 min.
Voitele kananmunalla, ripottele pintaan juustoraastetta ja siemeniä. Paista 175 asteessa noin 35 min.

Pinaatti-halloumipiiras

Vuoallinen

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaura- tai vehnäleseitä
100 g voita / margariinia
2 rkl vettä

Täyte:
2 munaa
2 dl kermaa
100 g tuoreita pinaatinlehtiä
100 g kirsikkatomaatteja
100 g artisokan sydämiä
100-150 g halloumijuustoa
6 aurinkokuivattua tomaattia

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää voi sekä vesi ja nypi tasaiseksi taikinapalloksi. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 10 min.
Sekoita kananmunat ja kerma. Kaada piiraspohjan päälle. Levitä pinnalle huuhdotut pinaatinlehdet, halkaistut kirsikkatomaatit, valutetut artisokan sydämet, kuutioitu halloumijuusto ja pilkotut aurinkokuivatut tomaatit. Jatka paistamista uunin keskitasolla vielä 20-25 min. tai kunnes kananmuna-kermaseos on hyytynyt ja juusto ruskistunut.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 22: Ravintola Mamma Rosa; se punainen klassikkodaami, siellä Töölöntorin laitamilla

Kirjoitettu 29 syyskuun, 2015 by Kaisa

Jos Töölössä, siellä Töölöntorin suuntamilla, on yhtään sattunut viimeisten vuosikymmenten aikana tallustelemaan, on melko varmasti pannut merkille ravintola Mamma Rosan, joka punaisissaan on houkutellut nälkäisiä luokseen jo vuodesta 1981. Eikä tuo kutsu ole kaikunut kuuroille korville, pikemminkin päin vastoin; enpä muista koskaan kulkeneeni paikan ohi, niin että sen katettu terassi ei olisi ollut ruokailijoita pullollaan, niin että se ei suorastaan huokuisi elämäntäyteistä tunnelmaa, sitä mitä hyvä ruoka ihmisissä aikaansaa. Jostain muistankin lukeneeni, että Mamma Rosa ei ole trendi vaan käsite. No, aikakaudellamme jolla on enemmän sääntö kuin poikkeus, että menestyksekkäätkin ravintolat hienoine konsepteineen kokevat tuosta vaan äkkikuolemia toisensa perään, 34-vuotista onnistunutta jatkumoa voi todella pitää hatunnoston arvoisena suorituksena.

Mitä omaan kokemukseeni Mamma Rosasta ennen seuraavassa kuvailtavaa tulee, se pohjautui pitkälti ohikulkemuksiini, juuri niihin näkemiini ihmisiin ja heidän annoksiinsa, siinä kutsuvalla, mukavuutta ja lämpöä huokuvalla terassilla. Kerran aiemmin, ehkä viitisentoista vuotta sitten olen myös ruokaillut täällä, toisen kerran pyrkinyt ruokailemaan – hölmönä ilman pöytävarausta. Siihen leikkiin ei kannata lähteä; vaikka Mamma muuten kovin sydämellinen onkin, hän haluaa tietää vieraistaan etukäteen.

Tunnelmallisille melko harvinaiseen tapaan ruokaretkeilemme tällä kertaa hieman suuremman seurueen kera. Meitä on kuusi, olemme matkalla tapaamaan Oopperan kummitusta. Iltaohjelmastamme johtuen olemmekin varanneet pöydän jo puoli viideksi, mutta tästä huolimatta ravintola on jo täynnä, ilmoittautumattomilla ei taida tänäänkään olla tuuria.

Vaikka Mamma Rosa niin esittelytekstiensä kuin ruokalistansakin perusteella on sangen kansainvälisen keittiön omaava ravintola, on se minun mielessäni profiloitunut pitkälti italialaiseksi. Ehkäpä juuri tästä syystä, itselleni harvinaiseen tapaan, kolottaa tällä kertaa pizzahammasta. Näin tekee muillakin ja päädymme kaikki kyseiseen Turtles-murkinaan. Kun tilaamamme kolme ankkaa, kaksi poroa ja yksi parma saapuvat pöytäämme, kohtaavat ne kuusi tyytyväistä vastaanottajaa. Pizzat ovat maineensa veroisia, maukkaita ja täytteiltään hieman tavallisuudesta poikkeavia. Omassa poroversiossani lihan suolaisuus saa mukavasti vastapainoa ranskankermasta, ankansyöjät taas kehuvat ideaa hoisinkastikkeesta. 15,00 € tuntuu näistä pizzoista sangen sopuisalta hinnalta. Paikan maine ei vaikuta muutenkaan kohottaneen sen hintatasoa; alkuruoat tarjoillaan reilulla 10,00 €, pääruoat 20,00 € molemmin puolin ja jälkiruoat hieman alkuruokia huokeammin. Tarjolla on myös kauden kolmen ruokalajin menu reilun 40,00 € hintaan. Hinta-laatusuhde tuntuisi olevan siis vallankin kunnossa. Ja mitä sivu silmällä hieman ehdin vilkuilemaan, annokset myös näyttävät hyviltä. Tänne voisi hyvinkin tulla syömään myös ”oikeata” ravintolaruokaa.

Myös seurueemme kolmea jälkiruoan syöjää kohtaa iloinen yllätys. Suklaafondant on juuri toivotunlainen, jäätelöpallo tarjoillaan maukkaan kreemipallukan kera. Siis makoisaa alusta loppuun, unohtamatta talon punaviiniä, joka ainakin pizzan kera istuu oikein mainiosti.

Palvelu on toimivaa, ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta perusystävällistä, sellaista josta jää neutraali mielikuva ja jota ei oikeastaan edes ajattele.

Joka tapauksessa suositan ehdottomasti. Mamma Rosa on paikkansa Helsingin mainitsemisen arvoisten ravintoloiden listalla ansainnut. Näillä vuosilla ei vielä vanhimpien seuraan ole asiaa, mutta kyllä tässä jo klassikosta on kyse.

Ruoka: 4
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3+

Metsän makuja

Kirjoitettu 27 syyskuun, 2015 by Kaisa

Kati Nappa & Simo Moisio: Metsän makuja
Otava 2005, 2015

Metsän makuja on teos, joka sopii monenlaiselle käyttäjälle. Niin niille, jotka nauttivat metsistä marjan- ja sienenmetsästysretkineen kuin niille, jotka mieluummin hankkivat nuo metsiemme aarteet valmiiksi kerättyinä kaupoista tai toreilta. Myöskään erityisiä ruoanlaittotaitoja ei tarvita, sillä ohjeista valtaosa on helppoja sekä yksinkertaisia. Lisäksi kirja sisältää huomattavan laajasti tietoa niin marjojen ja sienten sisältämistä vitamiineista kuin niiden hyödyistä muutenkin keruu-, säilöntä- ja käsittelyvinkkejä unohtamatta, joten lähes yhtä lailla kuin keittokirjana sitä voi pitää terveellisyydestä täyteläisenä tietokirjana. Tutuiksi tulevat puolukka, mustikka, vadelma, karpalo, lakka, juolukka, pihlajanmarja, tyrni sekä variksenmarja, lähes kaksikymmentä ruokasientä ja muutama luonnonyrtti.

Mitä kirjan reseptiikkoihin tulee, niitä tutkaillessa on mielenkiintoista huomata, kuinka erityyppisiin ruokiin samatkin marjat sopivat mainiosti. Ohjeita löytyy aina aamu- ja välipaloista kokonaisiin aterioihin, jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Siis sangen kattavaa.

Enemmän kuin monikaan muu keittokirja Metsän makuja pistää ajattelemaan. Me suomalaiset olemme erittäin etuoikeutettuja asuessamme täällä marjametsien keskellä, jossa hyvänä vuonna yksin puolukkaa kasvaa sata kiloa jokaiselle meistä. Kuitenkin terveellisyydessään kullankalliiden metsämarjojen käyttömme hedelmiin ja hedelmävalmisteisiin nähden on sangen pientä, vain noin kymmenesosan luokkaa. Kun marjoja suositellaan syötäväksi 100 grammaa päivittäin, joka vuositasolla tarkoittaisi 36 kiloa, suomalainen jää keskimäärin 8,3 kiloon. Myös itse tunnen piston sydämessäni, kun koko satoajan olen jälleen suunnitellut marjanpoimintaretkeä, joka on kuitenkin jäänyt toteutumatta – eikä suinkaan ensimmäistä kertaa. No, ensi vuonna teen parannuksen – ja tänä vuonna monta retkeä kaupan pakastealtaalle. Ja onhan minulla sellainen ahkerasti marjastava äitikin…

Käytännön kokemusta reseptien osalta minulla on teoksesta vielä niukasti. Kokeiluun ovat ehtineet ainoastaan punainen tuorepuuro sekä mantelikuorrutetut puolukkamuffinssit. Molemmat löytyivät ensimmäisestä, eli puolukkaluvusta, joten mielenkiintoista tehtävää kirjan parissa riittää varmasti pitkään.

Suosittelen suuresti, sekä Metsän makuja -teosta että itse metsääkin. Olen iloinen, että perehdyin tähän kirjaan.

Marjoja, muffinsseja ja marjamuffinsseja

Kirjoitettu 24 syyskuun, 201524 syyskuun, 2015 by Kaisa

Senhän piti mennä niin, että kesällä ei ole aikaa laittaa ruokaa tai viettää rauhallisia kotiviikonloppuja… Niinhän se menikin. Mutta syksyllä… Se näyttäisi menevän aivan samalla tavalla – jos ei aikataulullisesti hieman tiukemminkin, kun töissäkin kuitenkin pitäisi ehtiä käymään. No juu, pääasia että elämä on mukavaa. Eiköhän noita viikonloppujen koti-iltojakin vielä tule, ja ateriapostauksia…

Koska vapaa-aikaa ei siis ole liikaa – ja meillä on nykyään iso pakastin – aloitin jo hyvissä ajoin valmistautumisen tuleviin suuriin juhliimme, Tupaantulijaisiin vol. 2, leipomalla muffinsseja niin suolaiseen kuin makeaankin makuun. Tarkoituksenani on h-hetkellä täydellistää puolukkaversiot jo tutuksi tulleella suolaisella kinuskikastikkeella ja pinaattiset taas jonkinlaisella tuorejuustokuorrutteella, mutta jaan ohjeet jo tässä vaiheessa, sillä olivat nämä hyviä näinkin. Lisäksi esittelen jälleen yhden tuorepuuron, näihin kun olen tällä hetkellä kovastikin koukussa.

Marjaisat reseptit ovat peräisin Metsän makuja -keittokirjasta, jonka esittelen varmasti jo seuraavassa postauksessani ja johon tutustumista suosittelen suuresti, niin iloinen olen itse tästä kirjallisesta metsäretkestäni. Ja pinaattimuffinssit, näiden pariin minut ohjasi maitomestarimme Valio.

Metsäretkiä, marjoja ja muffinsseja toivotellen!

Pähkinäkuorrutetut puolukkamuffinssit

12 isoa tai 18 pienempää muffinssia

4,5 dl sämpyläjauhoja (minä korvasin sekoittamalla 2 dl vehnäjauhoja ja 2,5 dl grahamjauhoja)
1 dl sokeria
2,5 tl leivinjauhetta
1 tl inkivääriä
3 dl (noin 200 g) puolukoita
2 kananmunaa
2 dl piimää
1 dl juoksevaa tai sulatettua margariinia / voita

Kuorrutus:
vajaa 1 dl pähkinärouhetta tai mantelilastuja
2 rkl sokeria
1 rkl sämpylä- tai vehnäjauhoja
1 tl inkivääriä
1,5 rkl juoksevaa tai sulatettua margariinia / voita

(Tarjoiluun:
kinuskikastiketta)

Tee ensin kuorrutus sekoittamalla kuorrutuksen aineet hyvin keskenään.
Sekoita sitten toisessa kulhossa taikinan kuivat aineet ja lisää joukkoon tuoreet tai jäiset puolukat.
Vatkaa kananmunat kevyesti ja lisää niiden joukkoon piimä ja juokseva rasva. Sekoita seos kuivien aineiden joukkoon nopeasti vaivaamatta, ettei taikina sitkisty.
Jaa taikina voideltuihin muffinssivuokiin tai paperivuokiin. Nosta jokaisen muffinssin päälle kuorrutusta ja paina sitä pikkuisen, jotta se uppoaa taikinaan.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa 15-18 min. koon mukaan.
Tarjoile sellaisinaan tai kinuskikastikkeella kruunattuna.

Pinaattimuffinssit

15 pientä muffinssia

50 g pinaattia
50 g voita
180 g salaattijuustoa
2 dl maitoa
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl kauraleseitä
2 tl leivinjauhetta

Pinnalle:
2 rkl kurpitsan- / pinjansiemeniä

Huuhtele ja valuta pinaatit lävikössä. Sulata voi, anna jäähtyä.
Mittaa tehosekoittimeen pinaatinlehdet, voisula, salaattijuusto, maito ja kananmunat. Sekoita tasaiseksi seokseksi. Tämä onnistui hyvin myös sauvasekoittimella.
Yhdistä kuivat aineet kulhossa.
Yhdistä pinaatti- ja jauhoseokset nuolijalla kevyesti nostellen. Sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee tasaista.
Jaa taikina vuokiin. Ripottele pinnalle kurpitsan- tai pinjansiemeniä.
Paista 200 asteessa uunin alaosassa noin 17 min. tai kunnes muffinssit ovat kypsiä.

Punainen tuorepuuro

2 annosta

2 dl (puolukka)survosta (itse käytin mustikka-vadelmaseosta)
0,75 dl ruskeaa tai tavallista sokeria
1 dl talkkunajauhoa
0,25 dl pellavansiemenrouhetta
0,25 dl ruiskorppurouhetta tai ruishiutaleita
2 tl vaniljasokeria
1,5 dl viiliä, jogurttia, piimää tai kevyt kermaviiliä

Pinnalle:
juoksevaa hunajaa
0,5 dl viiliä, jogurttia, piimää tai kevyt kermaviiliä
kokonaisia marjoja

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna turvota hetken aikaa kylmässä. Tarkista maku.
Jaa tarjoiluastioihin.
Sekoita hunaja valitsemasi lisukkeen joukkoon ja jaa se annosten pinnalle. Koristele marjoilla.

Huom! Kun valmistat tuorepuuron aamupalaksi, sekoita kaikki aineet edellisenä iltana ja anna puuron turvota yön yli jääkaapissa.