Tunnelmallisia makuja

Luumu-kanelisen karpaloista joulua – tai joulun muistelua

Kirjoitettu 29 joulukuun, 2015 by Kaisa

Koska jouluna syöminen omalta osaltani keskittyy ”virallisen” jouluruoan ympärille, jäävät jälkiruoat useimmiten varjoon. Jotakin juhla-aterian päättävää on kuitenkin mukava valmistaa, ja ainahan on tilaa pikkuruiselle kakkupalaselle…

Tällä kertaa löysin mielenkiintoisen reseptin karpaloiseen kakkuun, joka osoittautui vallan sopivaksi ajateltuun tarkoitukseensa sekä raikkautensa että luumu-kaneliutensa takia. Mikäli kakusta haluaa vieläkin jouluisemman, kannattaa testata myös itse esittelemäni pohjan sijaan Valion alkuperäisessä reseptiikassa käytettyä piparkakkupohjaa.

Ja maistuu tämä varmasti näin joulun jälkeenkin, vaikka Uutta vuotta vastaanotettaessa. Siis kuplivaisuuksia itse kullekin jo toivotellen, taidan palata asiaan vasta ensi vuoden puolella!

P.S. Valion maustettu luumu-kanelirahka tuntuisi makeutensa tähden toimivan vallan mainiosti myös pappilan hätävarassa jäätelön tai kermavaahdon korvikkeena, jota tulin kokeilleeksi yhdeksi jouluiseksi jälkiruoaksi. Resepti perinteiseen, ilman uunia valmistuvaan hätävaraan löytyy täältä, kuva vieressä esittelee tämänkertaisen aikaansaannokseni.

Karpaloinen kerroskakku

14 annosta

Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,75 tl kanelia

Huom! Yllämainitun pohjan voit korvata 250 g piparkakkutaikinaa, joka kaulitaan levyksi ja painellaan vuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:
400 g turkkilaista jogurttia
2 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
400 g Valio maustettua rahkaa luumu-kaneli
0,5 tl kardemummaa
200 g pakastekarpaloita
1,5 rkl perunajauhoja

(Koristeluun:
piparkakkuja)

Tee ensin pohja. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle.
Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja noin 4 cm reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin.
Tee sitten täyte. Sekoita jogurtti, kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri tasaiseksi seokseksi. Ota 2,5 dl seosta sivuun. Yhdistä loppuun jogurttiseokseen rahka ja kardemumma.
Sekoita jäiset karpalot ja 1 rkl perunajauhoa kulhossa. Ripottele loppu (0,5 rkl) perunajauho taikinapohjan päälle. Kaada rahkaseos kakkuvuokaan. Ripottele päälle karpalot. Valuta päälle jogurttiseos.
Paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa 1 h 5 min. tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä.
Irrota kakun reunat ohuella lastalla tai veitsellä ennen irtoreunan avaamista. Nosta jääkaappiin. Anna kakun vetäytyä pari tuntia ennen tarjoilua.
(Koristele halutessasi piparkakuilla.)

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 26: Memphis Kamppi ja oivallinen johdatus nyhdettyyn viikonloppuun

Kirjoitettu 21 joulukuun, 2015 by Kaisa

Ihan kivoja, mukavan maukkaita, sellaisia simppeleitä silloin tällöin -ravintoloita. Tällainen on minun ajatukseni Memphis-ketjun ravintoloista ja täytyykin sanoa, että tällä kertaa odotukseni ylitettiin.

Elokuvaa edeltävää ravintolaa valikoidessamme päädyimme Memphis Kamppiin lähinnä sen sijainnin vuoksi, toki olimme myös tehneet pienen etukäteisvilkaisun paikan ruokalistaan ja todenneet sieltä löytyvän jotakin sopivaa sekä tilanteeseen että mielihaluun. Ja olihan edellisestä visiitistä ehtinyt vierähtääkin jo jokunen vuosi, minkä vuoksi ajattelin kirjoittaa teillekin paikasta muutaman sanasen.

Miljööstä minulla ei oikeastaan ole mitään sen suurempaa sanottavaa; sopii ruokailuun ja baareiluun, vähän kenen kanssa ja milloin vain, aukioloajatkin taitavat kattaa niin toiminnan kuin toiminnan. No, mitään kovin hienoa en tulisi tänne juhlistamaan, mutta se nyt lienee kaikille selvä. Palvelu on mielestäni ripeää, sillä saapuessamme paikalle perjantai-iltapäivällä nappaamme miltei viimeisen vapaan pöydän, emmekä kuitenkaan joudu missään vaiheessa odottelemaan kovinkaan pitkään.

Mutta se ruoka. Aleksi tekee valintansa nopeasti ja hieman harkittuani uskallan itse päätyä samaan, vaikka jostakin syystä, ehkäpä appelsiinimajoneesista, minua hieman arveluttaa. Hetken kuluttua eteemme kuitenkin kannetaan kaksi pulled duck burgeria (20,20€) ja heti ensipuraisusta lähtien tiedämme molemmat tehneemme oikean valinnan. Ylikypsä nyhdetty ankka on mielettömän hyvää, sellaista ankkamaisen rasvaista, kuin sen pitääkin olla appelsiinimajoneesin sopiessa pakettiin oikeastaan täydellisesti. Myös täysjyväleipä on maukas ja lisäkesalaatti mukiinmenevä, ehkä hieman pienehkö. Suosittelemme ehdottomasti kokeilemaan!

Jälkiruoista sen verran, että oma ”perinteiseni”, tällä kertaa suolainen kinuskijäätelö kinuskikastikkeen kera (3,00€) on hyvää ja kastiketta on riittämiin. Tässä ei sinänsä ole mitään sen kummempaa, mutta mainitsemisen arvoiseksi nousee Aleksin mutakakku vaniljajäätelön ja mansikkakastikkeen kera, joka totuttuihin vastaaviin verrattuna on sangen vähäteollisen oloista, joskin kotikutoisuus on tästäkin esityksestä vielä jokseenkin kaukana. Aletaan kuitenkin olla jo lähellä hintansa (8,20€) väärtiä.

Tämä siis Memphiksestä, jonka kanssa vietimme onnistuneen jälleennäkemisen ja johon taitaa olla paikallaan tehdä seuraava visiitti jo hieman nopeammin.

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 4/5

Tämä postaukseni ei kuitenkaan ollut vielä tässä, sillä haluan kehua rakasta aviomiestäni, joka kuitenkin valmistaa sen maailman parhaimman nyhdetyn. Tätä herkullisuutta nautimme lauantai-iltaisissa pikkujouluissamme, tällä kertaa cannelonien muodossa. Reseptin itse pulled porkiin löydät täältä, canneloniversioon taas täältä. Kun Aleksi vielä paistoi meille jälkiruoaksi köyhiä ritareita vaniljakastikkeella ja hillolla kruunattuna oli illallinen kerrassaan täydellinen ❤

Jos joku kaipailee ohjetta köyhiin ritareihin esimerkiksi alla esitelty, Armas aika -keittokirjasta poimittu resepti tuottaa maukkaan tuloksen. Tämä kulkee nimellä Brasilialaiset köyhät ritarit siitä syystä, että kyseinen herkku kuuluu Brasiliassa tärkeisiin jouluperinteisiin, niin tärkeisiin, että maassa myydään joulun tienoilla jopa erityisesti niiden tekemiseen tarkoitettua leipää.

Nautinnollisia joulunalushetkiä toivotellen!

P.S. Perjantai-iltainen elokuva oli muuten uusi Star Wars, jota suosittelen suurella sydämellä!

Brasilialaiset köyhät ritarit

12 kpl / 6 annosta

2 dl sokeria
4 rkl kanelia
4 kananmunaa
6 dl maitoa
12 pullan tai ranskanleivän siivua
voita paistamiseen

Tarjoiluun:
kermavaahtoa, vaniljakastiketta tai hilloa maun mukaan.

Sekoita sokeri ja kaneli lautasella.
Vatkaa kananmunat ja sekoita joukkoon maito.
Kasta ranskanleipä- tai pullasiivut munamaidossa ja paista paistinpannulla voissa kullanruskeiksi.
Kääntele paistetut pullapalat kanelisokerissa ja tarjoa kermavaahdon, vaniljakastikkeen ja / tai hillon kera.

Löytöretkellä kuivaruokakaapissa : punaiset linssit

Kirjoitettu 18 joulukuun, 2015 by Kaisa

Sateiset ja nihkeät joulukuun päivät ovat saaneet minut monesti keittotuulelle; ne lämmittävät niin mukavasti sekä ruumista että mieltä, samoin kuin ovat sopivan kevyitä vaihtoehtoja joulun juhla-aterioita odotellessa.

Nyt esiteltävä keitto löytyi jälleen vanhoista reseptiarkistoistani ja on helppoudessaan sangen suositeltava. Nimen ”italialainen” hieman kummaksuttaa, mutta kai ne ovat nuo linssit, joita jo muinaiset roomalaiset laivasivat Egyptistä Eurooppaan. Linssejä ei olekaan tullut hetkeen käytettyä, olin jo miltei unohtanut niiden hernemäisen maukkauden, kun pakkaus tulla tupsahti jotakin etsiessäni kuivaruokakaapista hyppysiini.

Alle viikon päästä on jo aika tip tapin, nyt maistuu terveellinen arkimuona!

Italialainen broileri-linssikeitto

4 annosta

2 sipulia
300 g keittojuureksia / wokkivihanneksia (pakaste)
300 g maustamattomia broilerinsuikaleita
öljyä
8 dl vettä
1 kanaliemikuutio
1,5 dl punaisia linssejä
2 tl kuivattua basilikaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
2 dl kevytruokakermaa
(1 dl tuoretta basilikaa)

Kuori ja paloittele sipuli ja keittojuurekset.
Ruskista broilerinsuikaleet öljyssä suuressa kattilassa, lisää loppuvaiheessa sipulit ja mikäli käytät tuoreita kasviksia, myös kasvikset. Lisää vesi, liemikuutio ja linssit. Anna kiehua 15 min. Mikäli käytät pakastejuureksia, lisää ne vasta keittoajan loppupuolella.
Mausta basilikalla ja mustapippurilla. Lisää ruokakerma. Kiehauta nopeasti.
(Hienonna pinnalle basilikaa.)

Kaksi tomaattia ja yksi jauheliha = kahden tomaatin jauhelihakeitto

Kirjoitettu 14 joulukuun, 2015 by Kaisa

Tässä täpötäyden joulukuun keskellä sain yhden vapaaillan kunniaksi kummityttöni ja hänen äitinsä vierailulle luoksemme. Halusin tarjota päivällistä ja kaivelin vanhasta reseptikokoelmastani – jota olen pikkuhiljaa päättänyt alkaa käymään läpi, testailla ja siirtää tekemisen arvoiset tänne Tunnelmallisiin – erään helpon keittoreseptin. Lopputulos oli mielestäni hyvä, joten esittelen keitoksen myös teille.

Minä tarjoilin keittoa näiden kasvissosesämpylöiden kera.

Kahden tomaatin jauhelihakeitto

6 annosta

1 sipuli
1 tl valkosipulirouhetta
400 g jauhelihaa
1 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria rouheena
0,5 tl timjamia
1,2 l vettä
1 prk kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja paloina
250 g pakastekasviksia / vihreitä pakastepapuja
2 dl pastaa

Kuori ja paloittele sipuli.
Ruskista jauheliha kattilassa, lisää sipuli ja valkosipuli. Mausta suolalla, mustapippurilla ja timjamilla.
Lisää vesi, kuoritut tomaatit, joita voit hieman paloitella, aurinkokuivatut tomaatit, pakastekasvikset ja pasta.
Kypsennä keittoa noin 12 min.

Armas aika : intohimona joulu

Kirjoitettu 10 joulukuun, 201510 joulukuun, 2015 by Kaisa

Paavo Halonen & Antti Kauppinen: Armas aika : intohimona joulu
Kuvat: Ulla Kokki
Schildts & Söderströms, 2015

Voi joulua, voi perinteitä, voiko ihanampaa ollakaan?! Ei, ei ainakaan nyt, kun päivästä toiseen vaellamme aamun pimeydestä päivän harmauden kautta iltapäivän pimeyteen ja miltei unohdamme auringon olemassaolon. Niin; joulu juhlista kirkkain, tule ja valaise meitä tunnelmallasi ihanimmista ihanimmalla!

Tämän kirjan läpiluettuani uskallan väittää, että kanssani samaa mieltä ovat sen tekijät Paavo Halonen, Antti Kauppi sekä Ulla Kokki, niin suurta jouluihastusta, nimensä mukaisesti intohimoa, tämä kirja huokuu. Matka, jonka sen sivuilla pääsemme kokemaan alkaen marraskuisesta valmistautumisesta, jatkuen puurojen, leipien, salaattien, kasvis-, kala ja liharuokien kautta makeuksiin päätyen rääppiäisiin ja siitä aina kohti seuraavaa joulua, on ainutlaatuisen kaunis ja ehdottomasti tavanomaisen joulukirjan vastaavaa monipuolisempi. Reseptejä on poimittu sieltä täältä, niin Suomesta kuin ulkomailtakin, eivätkä ne kaikki lukeudu ”virallisiin” jouluruokiin. Joka tapauksessa ne ovat joulumuistoja eli aivan oikeutetusti otsikkonsa alla. Jokainen joulu on erilainen, jokaisen joulu on erilainen.

Keittokirjoja läpikäydessäni minulla on tapana merkitä mielenkiintoni herättävät reseptit. En muista koska viimeksi olisin löytänyt yhdestä kirjasta näin monta huomionarvoista ja ehdottomasti tekemisen alle päätyvää reseptiikkaa; joitakin mainitakseni: naurispuuro, borssi, punainen tsatsiki, kanasatsivi, yrttisä joululammas, brasilialaiset köyhät ritarit sekä Ahvenanmaan pannukakku. Pakastimessa joulua odottaa jo valmiiksi leivottu ja maukkaaksi todettu joululimppu. Olenkin sitä mieltä, että tässä kirjassa riittää ihmeteltävää pitkälti koko vuodeksi – vaikka ei koko vuotta jouluun valmistautuisikaan.

Siis ehdoton suositus oikeastaan kaikille, jotka pitävät ruoasta ja ruoanlaitosta, kauneudesta ja tunnelmoinnista. Tästä kirjasta nauttii sekä sielu että ruumis.

Piirakkaa punajuurikkaan ystäville

Kirjoitettu 6 joulukuun, 2015 by Kaisa

Joulua ja rosollia odotellessa minun alkoi tehdä mieli jotakin punajuuriperäistä. Seuraava piirakka täyttikin mielihaluni mitä parhaiten, sillä se todella on punajuuripiirakka alusta loppuun – sangen monia muita makuja ei voimakkaan punajuuren maun rinnalle sovi. Pieniä, sopivia vivahteita kuitenkin.

Mielestäni tämä oli hyvää ja piirakaksi erityisen terveellisen makuista, kun pinnalta ei tällä kertaa löytynyt juusto- tai kermakuorrutusta ollenkaan. Maukas lounas- tai päivällispiirakka, sanoisin. Suosittelen kokeilemaan raejuuston kera, tämä yhdistelmä todella toimii.

Reseptin löysin Pohjolan ruokavalio -teoksesta, yhdestä syksyn mittaan keittokirjahyllyymme ilmestyneestä opuksesta, josta esittelyn pyrin laatimaan tuota pikaa. Alkuperäinen ohje sisälsi käyttämäni fetan sijasta sinihomejuustoa, mutta mielestäni feta toimi mainiosti. Lisäksi olen sitä mieltä, että piirakka kompastui tällä kertaa pohjaansa, joten olen korvannut omassa ohjeessani alkuperäisen pohjan hyväksi todetulla versiolla.

Siis punajuurikkaan ystävät, kokeilkaa toki!

Punajuuripiirakka

Vuoallinen

Pohja:
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
0,25 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
100 g margariinia / voita
0,5 dl maitoa

Täyte:
500 g punajuuria
1-2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl rypsiöljyä
1 tl timjamia
0,5 tl rouhittua pippurisekoitusta
100 g feta- / sinihomejuustoa
1 kananmuna
1 dl kasvislientä
1 tl perunajauhoja

Sekoita pohjan kuivat aineet. Lisää sulatettu rasva ja maito ja sekoita varovasti. Painele taikina vuokaan ja seisota sitä jääkaapissa noin 15-20 min.
Kuori ja raasta punajuuret, kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulit rasvassa, lisää punajuuriraaste ja hauduta pehmeäksi miedolla lämmöllä.
Siirrä raaste pois liedeltä, lisää juusto murusina sekä mausteet. Sekoita kasvisliemeen perunajauho ja kananmuna ja lisää täytteeseen.
Kaada täyte vuokaan ja paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa 35-40 min. Peitä tarvittaessa loppuvaiheessa leivinpaperilla.

Joulu ja leipä = joululeipä

Kirjoitettu 3 joulukuun, 2015 by Kaisa

Tervetuloa joulukuu, tervetuloa joulupuuhat, tervetuloa joulutunnelma ja tervetuloa JOULU!

Vaikka ulkona ei siltä näyttäisikään, olemme jälleen siirtyneet yhteen minun lempikuukausistani, joulukuuhun. Kun kalenterit on jo korkattu ja astelemme päivä päivältä kohti juhlista kirkkainta, kotimme sekä näyttää että ajoittain tuoksuukin juuri siltä, miltä näin vuoden pimeimpänä aikana kuuluukin: tunnelmallistakin tunnelmallisemmalta.

Mitä työelämään tulee joulukuu kuitenkin tarkoittaa meille kirja-alan ihmisille erittäin suuresti kaventunutta vapaa-ajan sarkaa, joten pakastimelle on jälleen käyttöä. Olenkin jo aloittanut sen joulukuntoon saattelemisen ja kylmyyden keskellä joulupöytään pääsemistä odottelevat sekä porkkana– että makaronilaatikko. Ne valmistuivat jo perinteisiksi kehittyneillä, sangen maukkailla resepteillä, jotka löytyvät edellisten linkkien takaa.

Tänä jouluna – kun ensimmäistä kertaa saamme aattoillan ja jouluaamun vieraitakin ja vietämme näin ollen joulunaikaa rakkaassa kotikolossamme edellisvuosia enemmän – olen ajatellut jälleen laajentaa ruokakavalkadiani. Nyt esittelenkin uutuuksista ensimmäisen, joululeivän, jonka reseptin löysin Armas aika -joulukirjasta, johon tulen varmasti palaamaan tarkemmin, kunhan ehdin paneutua siihen hiukan syvällisemmin. Kaunis kirja ansaitsee ehdottomasti oman lukunsa.

Mutta se leipä. Ensimmäiset maistiaispalaset sen kertoivat; tämä on hyvää, jo tällaisenaan pelkän voin ja juuston kera, joten uskon, että kun leipä saa kumppanikseen siivun joulukinkkua pinnallaan sipaisu sinappia, se maistuu vieläkin paremmalta. Suosittelen kokeilemaan, enkä pelästymään pitkiä nostatus- ja paistoaikoja. Tämä on joka tapauksessa sangen helppo valmistaa ja lopputulos ehdottomasti odottelunsa väärti.

Joululimppu

2 isoa / 4 pientä leipää

1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
10 dl vehnäjauhoja
voita

Voiteluun:
1 rkl siirappia
1,5 rkl vettä

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva. Sekoita muut aineet mukaan listan järjestyksessä.
Nostata limppuja voilla voidelluissa vuoissa 1,5 tuntia leivinpaperin ja liinan alla.
Paista uunin alimmalla ritilällä 175-asteisessa uunissa noin 2 h. Voitele vesi-siirappiseoksella, kun leivät ovat paistuneet 1,5 h.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 25: Ravintola KG ja Espoon ehkä parhaat burgerit

Kirjoitettu 23 marraskuun, 2015 by Kaisa

Pimeä, marraskuinen, kaikin puolin unettava iltapäivä ja seuralaisena hiukan ennen omaa ylösnousemustani viereen kömpinyt, hienoon suoritukseen juhlinnan saralla yltänyt aviomies. Jotakin hyvää, tilanteeseen sopivaa ravintoa olisi nyt saatava…

Me kaksi täysin päinvastaisista syistä uneliasta henkilöä olemme tahoillamme molemmat mietiskelleet varovaisesti, josko tänään olisi aika kokeilla Nihtisillantiellä hotelli Scandic Espoon yhteydessä sijaitsevaa ravintolaa, joka kantaa simppelisti nimeä KG, Kilo. Jostakin muistan lukeneeni sen burgereita kehuttavan ja vain pieni silmäys ruokalistaan riittää viimeistelemään päätöksemme. Tätä me juuri tarvitsemme, juuri tänään.

Saapuessamme ravintolaan iltapäivä neljän tietämillä on paikka vielä melko tyhjillään. Alkavaa lauantai-iltaa on kuitenkin aistittavissa ja seurueita toisensa perään virtaa ravintolaan. Poistuessamme muutaman tunnin kuluttua on paikka jo melko vilkkaasti kansoitettu. Enkä kyllä ihmettele, en täällä syötyäni. Tässä vaiheessa on joka tapauksessa heitettävä ilmoille pari varoituksen sanaa: jos haluat tunnelmoida, valitse joku toinen paikka. Tämä sporttiravintola on tarkoitettu toisenlaisiin tilanteisiin.

Mutta se ruoka, ne burgerit. Ne olivat niin vallan maukkaita! Itse valitsin lohiburgerin (17,90€), joka sisälsi grillatun lohen lisäksi rucolaa sekä aiolia, Aleksin päätyessä ”tupla mielihyvään” (18,80€), joka tarkoittaa sekä pihviä cheddarjuustolla kuorrutettuna että revittyä porsaankylkeä karamellisoidun sipulin ja aiolin kera. Mmm, lihansyöjä on innoissaan. Molemmat vaihdamme ranskalaiset lisäkesalaattiin, joka toimii hyvin. Lisäksi mainittakoon vielä sämpylä, ekstrahyvä sekin.

Jälkiruokien suhteen tilanne on se monesti todettu. Minä otan pistaasijäätelöä ja kinuskikastiketta (3,50€) ja olen vallan tyytyväinen. Kastiketta on tarpeeksi – eli paljon – ja annos vastaa muutenkin odotuksiani. Aleksi sen sijaan koki mutakakkupalansa (8,50€) kalliiksi pettymykseksi. Se ei ollut kuvauksensa mukaista, eli lämmintä, ja vaikutti muutenkin kovin keinotekoiselta. No, tällaisia nämä kakut nyt kovin usein tuppaavat olemaan, joten tämä ei sinänsä paikan arvoa silmissämme laske.

No niin, eiköhän tämä arvio ole pitkälti tässä. KG tarjoilee jättihyviä hamppareita ja tulemme ehdottomasti tekemään paluun. Ja vielä otsikkoon palatakseni, tällä hetkellä tuntuu siltä, että Retro Burger on kohdannut voittajansa, mutta voi tämä toki osaksi olla uutuudenviehätystäkin. No, uusintakierros kertokoon tämän.

Ruoka: 5/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 4/5

Meksikolainen kanakeitto

Kirjoitettu 23 marraskuun, 2015 by Kaisa

Nyt kun lämmin syksy on pikkuhiljaa alkanut näyttää murtumisen merkkejä, on ihastuttavaa lämmittää mieltä sekä ruumista maukkaita keittoja keitellen ja nautiskellen. Niinpä kaivoinkin naftaliinista muutaman reseptin, joita ennen, siis aikoina ennen Tunnelmallisia, olen tykännyt valmistaa, mutta jotka ovat jääneet täällä esittelemättä.

Tämä ensimmäinen näistä, niin sanottu meksikolainen broilerikeitto, joka mielestäni saa hauskan makuvivahteen siihen ujutetusta banaanista, on samalla sekä makea että napakka – toki omasta chilisormesta riippuen. Lisäksi on mainittava, että paljon tätä helpompaa reseptiä ei ihan helposti löydä, joten jo siinäkin mielessä kannattaa ehdottomasti testata.

¡Quiquiriquí!

Meksikolainen kanakeitto

4 annosta

300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
1,5 tl currya
2 rkl vehnäjauhoja
8 dl vettä
1 kanaliemikuutio
1-2 paprikaa
0,5 tl mietoa chilirouhetta
1 banaani
200 g pakastemaissia
4 rkl ranskankermaa

(Tarjoiluun:
maissilastuja)

Kuutioi paprika.
Ruskista broilerisuikaleet. Lisää curry sekä jauhot ja anna ainesten kypsyä hetki. Kaada vesi päälle. Lisää liemikuutio, paprikakuutiot ja chilirouhe. Anna kiehua hiljalleen noin 5 min.
Viipaloi banaani ja lisää se keittoon. Lisää myös maissit ja ranskankerma. Anna kiehahtaa.
(Tarjoile maissilastujen kanssa.)

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 24: Ravintola Antiokia Atabar, palanen maukkainta Turkkia

Kirjoitettu 22 marraskuun, 2015 by Kaisa

Kuten on tainnut tulla tiettäväksi, kahden naisen ravintola- sekä kulttuurikerhomme on erityisen mieltynyt lähi-itämaiseen ruokaan. Tarjotkaa meille falafelia erilaisin kastikkein ja tahnoin, munakoiso”asioita”, linssejä ja viininlehtikääryleitä. Tehkää se hyvin, ja me olemme valmiita syömään kädestänne.

Tällä kertaa ruokaretkemme kohteeksi valikoitui Eerikinkadun Antiokia Atabar, jo yli kaksi vuosikymmentä Helsingin Kampissa toiminut turkkilainen ravintola. Minulle kerta oli ensimmäinen, jota itsekin hiukan ihmettelen, ottaen huomioon, että näitä turkkilaisia ravintoloita ei Helsingissä ole ainakaan liiaksi asti. No, ensimmäinen mutta ei varmastikaan viimeinen; niin vatsa kuin silmätkin nauttivat kokemastaan.

Aivan kuten punavuorelais”sisarensa” ravintola Ani, myös Antiokia Atabar on erityisen tunnelmallinen ravintola, jonka sisälle astuttaessa pimeämpääkin pimeämpi marraskuinen Helsinki unohtuu samaisella sekunnilla. Sisustus on kaunis ja tunnelma seesteinen, täällä on helppo antautua hetkeksi vain hyvän ruoan vietäväksi.

Aloitamme makumatkamme mezejen parissa tilaamalla puoliksi yhden ison alkupalalajitelman (20,00€). Eteemme tuodaan viininlehtikääryleitä, hummusta, munakoiso- sekä tomaatti-kurkku-sipuli-paprikapyreitä, turkinpippuri-paprika-saksanpähkinätahnaa, marinoituja vihreitä linssejä, oliiveja ja fetajuustoa rinnallaan pehmeä ja lämmin leipä. Niin hyvää!

Pääruoaksi valitsemme molemmat – yllättäen – falafelia, joka tarjoillaan tsatsikin, hummuksen ja riisin kera (16,00€). Mitä riisiin tulee, on ensimmäinen ajatukseni kielteinen, mutta jo pikkiriikkisen sitä maistettuani kumoan tuon harhaluulon; tämä on ehkä parasta koskaan saamaani riisiä. Itse falafel on rapeakuorista ja koostumukseltaan varsin miellyttävää, pehmeää. Se on kiedottu hiukan poikkeavaan tapaan tomaattikastikkeeseen, joka kuitenkin toimii ihan hyvin. Koska tsatsiki ja hummus kuitenkin ovat minulle ne falafelin ”the kumppanit”, en ole ihan varma, pidänkö tomaattikastiketta tarpeellisena. Joko tapauksessa annos viettelee.

Kokemus on kaikin puolin hyvä, sellainen joka tekee mieli uusia. En ihmettele, että Atabar on aikoinaan tullut jäädäkseen. Suosittelen!

Ruoka: 4+
Tunnelma: 4
Palvelu: 4

Kokonaisuus: 4+