Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 34: Mamma Maria, italialaista ilmapiiriä Suomen Chicagossa

Perjantaina meillä oli ohjelmassa pikapyrähdys Lahteen. Koska ajoitus oli päivällisen kannalta passeli, päätimme etsiskellä kaupungista tilanteeseen sopivaa purtavaa. Pieni seikkailu internetin ihmemaassa jätti jälkeensä tuntemuksen, että Mamma Maria, vuodesta 1995 palvellut italialaisravintola torin laidalla olisi kokemisen arvoinen. Koska viimeisestä ravintolapizzastakin oli jo kulunut sopivasti aikaa, oli päätös sinetöity. Kokeilkaamme siis italialaista Chicagon tyyliin…

IMG_6432Sangen aidonoloista italialaishenkeä heti sisäänastuttaessa uhkuva ravintola on jo saapuessamme, siinä puoli viiden tuntumassa, melko vilkkaasti kansoitettu. Hyvä, että teimme pöytävarauksen; ainakaan muutamaa tuntia myöhemmin tänne ei tuntuisi sitä ilman olevan asiaa. Siis kaikin puolin vakuuttava alku, näissä hiukan pienemmissä kaupungeissa kun turhan usein joutuu ruokailemaan miltei yksikseen.

Nopeasti pöytään päästyämme saamme paikan tunnelmaan sopivaa, selvästi aitoa italialaista palvelua. Tuntuu muutenkin siltä, että yhtä lukuun ottamatta henkilökunta lienee saapasmaasta lähtöisin. Hienoa!

IMG_6436Reilut kolmekymmentä pizzaa käsittävältä listalta ei ole ihan helppo valita omaansa. Päädyn kuitenkin jo etukäteen vilkuilemaani ”Lapponiaan”, jonka päätäytteet ovat lämminsavuporo, kantarellit ja sipuli (12,80€). Aleksi valikoi omakseen pizza ”Ricottan”, joka nimensä mukaisesti sisältää ricottaa, pekonia, tuoretomaattia ja rucolaa (10,20€). Tomaattikastike ja juusto ovat osa talon kaikkia pizzoja. Palan painikkeeksi Aleksi ottaa vielä tarjoilijan suosituksesta italialaista Moretti-olutta (8,90€).

Pizzat saapuvat ilahduttamaan nälkäisiä vatsojamme varsin pikaisesti. Kun tässä välissä olemme jo ehtineet saada alkupalaksi pienet salaattilautaset, ei odottavan aika tosiaankaan ehdi käydä pitkäksi. Ensinäkemältä Aleksin rucolapeitteinen yksilö pesee ehdottomasti omani. Pizzani on kuitenkin hiukan kuivakasta ulkonäöstään huolimatta maukasta, täytteitä on sopivasti, eikä miltei loppuunviedystä annoksesta jää käteen ähkyä tai huutavaa janoa, jotka toisinaan koen juuri pizzan ongelmaksi. Siis mieleinen kokemus kaikin puolin.

Kuten sanottu Mamma Maria tarjoilee hyvää pizzaa, mutta muutamastakin blogista etukäteen lukemani ”Suomen parasta italialaista ruokaa” -kommentti on meidän mielestämme kuitenkin hieman liioiteltu. Toki kokeilimme ainoastaan pizzaa – pastat näyttävät viereisten pöytien tilausten perusteella olevan se paikan ykkösjuttu – mutta joka tapauksessa vielä en ole valmis nostamaan Mamma Mariaa sen itselleni tutumman Mamman, helsinkiläisen Mamma Rosan yläpuolelle. Lahden parasta italialaista, olen kuitenkin valmis toteamaan, ihan vain tämän kokemuksen perusteella.

Koska jälkiruoan kokoinen kolo on totta kai vielä vatsalaukusta täyttämättä, on ehdottomasti kokeiltava paikan itse tekemiä jäätelöitä. Tässä kohtaa taidan todeta, että Suomen parasta jäätelöä; ainakin pitkään aikaan. Lahtelaismamma tarjoaa vierailleen kahdeksantoista toinen toistaan kiehtovampaa vaihtoehtoa, jotka sekä näyttävät että maistuvat todella ihastuttavilta. Kuin roomalaisgelateriassa ikään! Ja jälleen olemme ajaneet itsemme kinkkiseen valintatilanteeseen… Itse päädyn palloon pähkinä-suklaa-vaniljaa sekä toffeeta, joista vielä enemmän kielen on viedä mennessään ensin mainittu sokeroituja pähkinäyllätyksiä sisäänsä kätkevä herkku. Aleksin annos koostuu pallosta stracciatella-maitojäätelöä sekä rommirusinaa, jotka kruunataan vakuuttavalla rommikastikkeella. Täydet pisteet häneltäkin. Kaksi pientä palloa jäätelöä kustantaa 4,50€ eli edukastakin kaiken lisäksi.

IMG_6438Mamma Marialle siis kaikinpuolinen suositukseni. Poiketkaa toki, mikäli Chicago osuu matkanne varrelle.

P.S. Ei se Lahti muita rikosrikkaampi ole, vaikka tuota lisänimeä kantaakin, vaan esikuvansa tapaan entinen teurastamokaupunki. Aina oppii uutta; (maku)matkailu kannattaa.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 3+/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 27: Ravintola Presto, muistutus italialaisen keittiön ihanuudesta

WP_20160109_003Kun kihlapäivää juhlistaaksemme valikoimme kohdetta täydellistää päiväämme kulinaarisin houkutuksin, päädyimme ravintola Prestoon, eteläisen Esplanadin italialaistrattoriaan. Paikka oli meille ennalta tuntematon, vaikka ilmeisesti sijainnut osoitteessaan jo muutaman vuoden ajan.

Sisään astuessamme, siinä kuuden tietämillä lauantai-iltana, kohtaamme meluisan, jopa hieman rauhattoman tunnelman. Eipä ihme, miltei täyden  ravintolasalin etuosa on kansoitettu muutamilla suurehkoilla seurueilla. Onneksi tarjoilija kuitenkin ohjaa meidät eräänlaiselle korokkeelle ravintolan takaosaan. Täällä tunnelma on sopiva; eläväinen mutta kuitenkin keskustelu ääntä korottamatta onnistuu mainiosti.

WP_20160109_009Englanninkielinen palvelumme on alusta loppuun ystävällistä ja kiireetöntä, vaikka paikka tuntuisi olevan koko miltei kolmituntisemme lähestulkoon pullollaan. Pidän myös paikan tunnelmasta, joka on rento mutta kuitenkin omalla tavallaan juhlava, sellainen tämän tyyppiseen tunnelmointiin sopiva.

No entäpä se pääasia sitten eli ruoka? Nam ja maiskis, kyllä ne italialaiset maut vaan vievät kielen mennessään. Neljän ruokalajimme kokonaisuudet ovat kerrassaan huippuja, mitä nyt pientä mainittavaa lukuun ottamatta.

WP_20160109_018Alkuruoaksi valitsemme molemmat haudutettua kylmää vasikanpyöröpaistia, tonnikala-kapriskastikkeen, parmesaanin ja rucolan kera (14,30€). Annos olisi muutoin kerännyt täydet pisteet, mutta miinus on annettava suolaisuudesta. Annoksen päälle on ujutettu liikaa kapriksia sekä sormisuolaa, jota maukas annos ei olisi vaatinut laisinkaan.

WP_20160109_023Väliruokana nautimme artisokka-pinaattiravioleja ja tryffelivoita. Annos on todella hyvä ja näin puoliksi syötynä sopivan kokoinen sekä hintainen. Jos tämän söisi pääruokana, saattaisi 20,80€ pelkästä raviolipinosta tuntua hiukan kalliimman puoleiselta, vaikka maku onkin mitä parhain. No, se taitaa olla se tryffeli…

WP_20160109_025

IMG_1230Pääruokien kohdalla teemme omat valintamme ja taidamme molemmat olla sitä mieltä, että ateria vain paranee edetessään. Itse valitsen valkosipulin ja rosmariinin kera paistettua maalaiskanaa, portobelloa ja appelsiini-aiolia (22,80€), Aleksi karitsan sisäfileetä, gremolataa ja hauskasti pallon muotoon leivottua rapeaa vuohenjuustorisottoa (26,50€). Annokset ovat monipuolisia niin komponenteiltaan kuin mauiltaankin, mutta jälleen se suola. Aleksin annoksessa ylisuolaista on risotto, omassani sienten ja yrttien pinnalle siroteltu sormisuola olisi mieluusti voitu jättää sirottelematta. Mutta muuten, nappi suoritus.

WP_20160109_030IMG_1231Jälkiruoaksi yritän valita itse tehtyä jäätelöä (6,50€), mutta tarjoilija ymmärtää minun haluavan annoksen vaniljajäätelöä ja kuumaa espressoa (8,50€). Koska en heti annoksen saavuttua noteeraa virhettä – vaan luulen espressoa suklaakastikkeeksi – en vaivaudu korjaamaan virhettä. Vaniljajäätelö sekä keksit ovat kuitenkin hyviä, espresso jää tällä kertaa siemailematta. Aleksi valikoi palan päivän piirasta (10,80€), siis kuohkeaa suklaakakkua, ja nauttii valinnastaan.

Näin on ateriamme tullut päätökseensä ja olemme kaiken kaikkiaan vallan tyytyväisiä. Ruokien lisäksi Aleksi nauttii kaksi lasia punaviiniä, molemmat tarjoilijan suosituksen mukaan, ja pitää niitä oivallisina. Pisteitä siis tästäkin.

Illallisen kokonaishinnaksi tulee 141,00€, aivan sopivasti siis. Hieman – tai hieman enemmän – kevennystä suolasormeen ja se olisi ollut siinä, täysin moitteetta. Joka tapauksessa paikka, johon varmasti tulee palattua, seuraavaksi ehkäpä pizzan merkeissä. Näyttivät nimittäin sen verran houkuttelevilta… Prestoa haluan kiittää myös muistutuksesta, että kyllä nämä hyvät italialaiset ravintolat vaan ovat paikkansa ansainneet. Ihmeellisen vähän olemme niitä kolunneet, mutta nyt asiaan taitaa tulla muutos.

Grazie e arrivederci!

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4+/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 22: Ravintola Mamma Rosa; se punainen klassikkodaami, siellä Töölöntorin laitamilla

IMG_0196Jos Töölössä, siellä Töölöntorin suuntamilla, on yhtään sattunut viimeisten vuosikymmenten aikana tallustelemaan, on melko varmasti pannut merkille ravintola Mamma Rosan, joka punaisissaan on houkutellut nälkäisiä luokseen jo vuodesta 1981. Eikä tuo kutsu ole kaikunut kuuroille korville, pikemminkin päin vastoin; enpä muista koskaan kulkeneeni paikan ohi, niin että sen katettu terassi ei olisi ollut ruokailijoita pullollaan, niin että se ei suorastaan huokuisi elämäntäyteistä tunnelmaa, sitä mitä hyvä ruoka ihmisissä aikaansaa. Jostain muistankin lukeneeni, että Mamma Rosa ei ole trendi vaan käsite. No, aikakaudellamme jolla on enemmän sääntö kuin poikkeus, että menestyksekkäätkin ravintolat hienoine konsepteineen kokevat tuosta vaan äkkikuolemia toisensa perään, 34-vuotista onnistunutta jatkumoa voi todella pitää hatunnoston arvoisena suorituksena.

Windows Phone_20150926_006Windows Phone_20150926_010Mitä omaan kokemukseeni Mamma Rosasta ennen seuraavassa kuvailtavaa tulee, se pohjautui pitkälti ohikulkemuksiini, juuri niihin näkemiini ihmisiin ja heidän annoksiinsa, siinä kutsuvalla, mukavuutta ja lämpöä huokuvalla terassilla. Kerran aiemmin, ehkä viitisentoista vuotta sitten olen myös ruokaillut täällä, toisen kerran pyrkinyt ruokailemaan – hölmönä ilman pöytävarausta. Siihen leikkiin ei kannata lähteä; vaikka Mamma muuten kovin sydämellinen onkin, hän haluaa tietää vieraistaan etukäteen.

Windows Phone_20150926_008Tunnelmallisille melko harvinaiseen tapaan ruokaretkeilemme tällä kertaa hieman suuremman seurueen kera. Meitä on kuusi, olemme matkalla tapaamaan Oopperan kummitusta. Iltaohjelmastamme johtuen olemmekin varanneet pöydän jo puoli viideksi, mutta tästä huolimatta ravintola on jo täynnä, ilmoittautumattomilla ei taida tänäänkään olla tuuria.

Vaikka Mamma Rosa niin esittelytekstiensä kuin ruokalistansakin perusteella on sangen kansainvälisen keittiön omaava ravintola, on se minun mielessäni profiloitunut pitkälti italialaiseksi. Ehkäpä juuri tästä syystä, itselleni harvinaiseen tapaan, kolottaa tällä kertaa pizzahammasta. Näin tekee muillakin ja päädymme kaikki kyseiseen Turtles-murkinaan. Kun tilaamamme kolme ankkaa, kaksi poroa ja yksi parma saapuvat pöytäämme, kohtaavat ne kuusi tyytyväistä vastaanottajaa. Pizzat ovat maineensa veroisia, maukkaita ja täytteiltään hieman tavallisuudesta poikkeavia. Windows Phone_20150926_012Omassa poroversiossani lihan suolaisuus saa mukavasti vastapainoa ranskankermasta, ankansyöjät taas kehuvat ideaa hoisinkastikkeesta. 15,00 € tuntuu näistä pizzoista sangen sopuisalta hinnalta. Paikan maine ei vaikuta muutenkaan kohottaneen sen hintatasoa; alkuruoat tarjoillaan reilulla 10,00 €, pääruoat 20,00 € molemmin puolin ja jälkiruoat hieman alkuruokia huokeammin. Tarjolla on myös kauden kolmen ruokalajin menu reilun 40,00 € hintaan. Hinta-laatusuhde tuntuisi olevan siis vallankin kunnossa. Ja mitä sivu silmällä hieman ehdin vilkuilemaan, annokset myös näyttävät hyviltä. Tänne voisi hyvinkin tulla syömään myös ”oikeata” ravintolaruokaa.

Windows Phone_20150926_016Windows Phone_20150926_014Myös seurueemme kolmea jälkiruoan syöjää kohtaa iloinen yllätys. Suklaafondant on juuri toivotunlainen, jäätelöpallo tarjoillaan maukkaan kreemipallukan kera. Siis makoisaa alusta loppuun, unohtamatta talon punaviiniä, joka ainakin pizzan kera istuu oikein mainiosti.

Palvelu on toimivaa, ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta perusystävällistä, sellaista josta jää neutraali mielikuva ja jota ei oikeastaan edes ajattele.

Joka tapauksessa suositan ehdottomasti. Mamma Rosa on paikkansa Helsingin mainitsemisen arvoisten ravintoloiden listalla ansainnut. Näillä vuosilla ei vielä vanhimpien seuraan ole asiaa, mutta kyllä tässä jo klassikosta on kyse.

Ruoka: 4
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3+

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 17: Ragu, täydellisen hääpäivän täydellinen yllätysillallinen

Vuoden vanha rakkauslukko.
Elokuu 2015.
IMG_2691
Elokuu 2014.

Ensimmäinen hääpäivä. Kun joitakin aikoja sitten valikoimme tuolle tärkeälle päivälle arvoistaan ravintolaa, löysin itseni jälleen TripAdvisorin maailmasta. Vaikka suhtaudunkin sen tarjoilemiin suosituksiin aina tietyllä varauksella, olen iloinen kyseisen palvelun olemassaolosta; sen kautta on helppo tutustua ravintolamaailmassa vallitseviin tuuliin ja valita lopulta omat kokeilukohteensa. Ja tällä kertaa osuimme kultasuoneen!

IMG_4986Illallistimme hääpäivämme aattona Ragussa, suhteellisen tuoreessa italialaisia makuja henkivässä ravintolassa Helsingin sydämessä Ludviginkadulla. Moderni, pohjoismaista valoa ja rauhaa huokuva tunnelma miellyttää heti ensihetkistä lähtien, eivätkä illan mittaan täydeksi muuttuvat ravintolasalit aiheuta missään vaiheessa kiireen tai hälyn tuntua atmosfääriin. Paikka ja oma pieni ikkunapöytämme ovat kuin luotuja kahden hengen seurueellemme.

Entäpä sitten ruoka, tuo toinen suhteellisen keskeinen komponentti, mitä ravintolailtaan tulee… Täydellistä! Mitäpä sitä sanoja säästelemään, kun korjattavaa ei oikeastaan ole. Tämän vuoden tähänastinen ykkönen – no juu, Hellalla ja huoneella oli se PIHVI, mutta kokonaisuutena Ragu tarjoili vielä upeamman suorituksen – ja varmasti sijoitus myös elämäni ravintolat -listauksella, siellä suhteellisen korkealla. Nautintoa alusta loppuun.

Valitsemme listalta Menu Ludarin, joka tarkoittaa viikoittain vaihtuvaa listan ulkopuolista 3-5 ruokalajin kauden raaka-aineisiin nojaavaa yllätysmenua. Otamme täydet viisi lajia, jolloin hinnaksi tulee 57,00€ / ruokailija. Aleksi nauttii aterialle suunnitellun viinimenun kokonaisena (46,00€), minä puolikkaana (23,00€). Ja jo tässä vaiheessa voin todeta, että matka on jokaisen euronsa väärti, hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdallaan.

IMG_4987Ensimmäisenä eteemme kannetaan neljän leivän ja levitteen kokonaisuus, joka jo se, on aivan omaa luokkaansa. Parmesanmuffinsseja, rosmariinifocacciaa, mallasleipää ja näkkileipää kuohkean voin, vuohenjuustokreemin, tapenaden ja raparperin kera. Harvoin alkupalaleivät ovat näin maukkaita. Jo tässä vaiheessa pahoittelen, jos aivan kaikkia komponentteja en pysty teille täydellä pieteetillä esittelemään; koska niitä oli niin paljon ja lista täydellisen yllätyksellinen, osa asioista on päässyt jo unohtumaan. Mutta maut eivät, ja tämä lienee pääasia.

IMG_4992Ensimmäinen kahdesta alkuruoasta, se kala sellainen, on lohta ja kampasimpukkaa mädin, kantarellipyreen, ”mummon kurkkujen” ja punasipulin kera. Lohi on vain kevyesti paistettu, sisältä miltei raaka, vallan mehukas. Kampasimpukka on onnistuttu paistamaan sopivan napakaksi, se kun usein löytyy lautaselta jopa epämiellyttävänä löllönä. Hyvä annos kaiken kaikkiaan, kuitenkin se illan vähiten täydellinen, jos joku on valittava.

IMG_4997Alkuruoista toinen, tomaatti-mascarponekeitto savuisalla, pitkään haudutetulla häränlihalla kruunattuna, lukeutuu jo täydellisiin esityksiin. Saamme avattavaksemme purnukat, joista jo yksin ilmoille nouseva savu viettelee. Tämän jälkeen liha ympäröidään edessämme keitolla. Kekseliästä, kaunista ja samalla kuitenkin korutonta. Aivan mahtavaa.

IMG_5003IMG_4999Väliruokana saamme hummeririsottoa, jossa täydellisen onnistuneet maut kohtaavat täydellisen koostumuksen. Nyt pääruokaan siirryttäessä alkaa olla jo vaikeuksia laittaa ruokalajeja paremmuusjärjestykseen. Bataattipyreen ja porkkanoiden kanssa tarjoiltavat lampaanniska sekä possu – jonka tarkempi kuvaus lukeutuu näihin unohtuneisiin asioihin – muodostavat nekin kielen mukanaan vievän annoksen.

IMG_5010IMG_5006Ennen virallista jälkiruokaa saamme keittiöstä makean tervehdyksen kokin lähettäessä meille pienissä purnukoissa appelsiinimoussea marinoidun raparperin kera. Mukava yllätys. Jälkiruokana makustelemme mansikkaa ja valkosuklaata, joita ei oikein malttaisi syödäkään. Viimeistelemme lautasemme pienintä murusta myöten, kukkiakaan unohtamatta.

Myös meille ruokien ohella tarjoiltavat viinit miellyttävät, vaikkakaan eivät ole mitään kaikista helpoimpia paloja purtaviksi. Hyvä näin, on mielenkiintoista huomata kuinka ruoat ja juomat tukevat toinen toisiaan, kuinka oivallisia valintoja ammattilaiset pystyvät tekemään. Olenkin ehdottomasti sillä kannalla, että jos tämän luokan ravintolalla on menuun suunniteltu juomamenu tarjolla, siihen kannattaa ehdottomasti tarttua. Vaikka omaan tyyliini valita se puolikkaana, jolloin tarjoiltavat annokset ovat pieniä, yleensä 6 cl.

Kun kaikkeen edellä kirjoitettuun lisätään kokonaisuuden kannalta erittäin tärkeä osa-alue, palvelu, voidaan tämä arvostelu päättää selkeään kiitettävään. Tarjoilijat esittelevät selkeästi niin ruoat kuin juomatkin ja asiakas huomioidaan mieleenpainuvalla tavalla. Osa annoksista esillepannaan lopulliseen muotoonsa asiakkaan silmien edessä ja myös kokit näyttäytyvät tekeleidensä seurassa.

Ihan mieletön ilta. Suuren suuri suositus.

Ruoka: 5/5
Tunnelma: 5/5
Palvelu: 5/5

Kokonaisuus: 5/5

Maistuu ihan Italialta…

IMG_4660Yksi parhaista on ehdottomasti Italia. Siis parhaista keittiöistä, kohteista järjestää makumatka, vaikka ihan kotoa käsin. Ja helppokin se on, noin periaatteessa. Loihdit vaan hyvän pizzan tai pastan, silloin tällöin jopa tunnettu tomaatti-mozzarella-basilika -yhdistelmä riittää ja pim! Olet Italiassa. Mutta hyvää sen on oltava; yksinkertaisesti maukasta.

Tällä kertaa valmistin aterian, jonka ensimmäinen näytös koostui kerroksista erilaisia italialaishenkisiä makuja. Kutsuttakoon näitä maljoja vaikka nimellä italialaiset kerroscocktailit. Resepti on omani, vähän sellainen ruokaa rippeistä -henkinen viritelmä. Ohjeen pääruokaan sen sijaan löysin Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Keittoa suosittelen varauksetta. Myös cocktaileissa erilaiset maut sekoittuivat mukavasti, mutta pääsivät kuitenkin esille myös omina itsenään. Lisäksi ainakin itse tykkään tehdä tämän tyyppisiä kokeiluja, joten jo senkin takia suositan testailemaan joko näin tai omien makumieltymysten mukaan.

Maukasta makumatkaa!

Italialaiset kerroscocktailit

2 annosta

IMG_4642puolikas nektariini
pieni pala punasipulia
suolaa
mustapippuria myllystä
4 rkl turkkilaista jogurttia
1 tl pestoa
puolikas tomaatti
pala mozzarellaa

Koristeeksi:
muutama basilikanlehti

Pilko nektariini pieneksi, kuori ja silppua sipuli. Sekoita nektariinista ja punasipulista salsa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Sekoita turkkilaiseen jogurttiin pesto.
Pilko tomaatti sekä mozzarella ja sekoita myös ne keskenään.
Nosta seokset hetkeksi jääkaappiin maustumaan.
Laita laseihin ensin nektariinisalsaa, sitten turkkilaista jogurttia ja päällimmäiseksi tomaatti-mozzarella -seosta.
Koristele cocktailit basilikalla ja nosta hetkeksi jääkaappiin. Tarjoile kuitenkin melko pian.

Italialainen lihapullakeitto

6 annosta

IMG_46531 porkkana
puolikas pienehkö kesäkurpitsa
12 dl kasvis- tai lihalientä
150 g vihreitä papuja ja / tai sokeriherneitä
1 dl pikkupastaa tai pätkittyä spagettia

Lihapullat:
400 g pihvikarjan jauhelihaa
50 g salamia, pepperonimakkaraa tai pekonia
1 dl parmesaaniraastetta
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl tuoreita leivänmuruja
4 rkl tuoretta oreganoa
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria

Lisäksi:
raastettua parmesaania / juustoraastetta
lehtipersiljaa
leipää maun mukaan

Tee ensin lihapullat. Kuutioi salami ja raasta parmesaani. Jos käytät pekonia, paista se rapeaksi ja nosta talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva irtoaa paperiin. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Hienonna oregano.
Sekoita valkosipuli, salamikuutiot / paistettu pekoni, parmesaani, leivänmurut ja oregano jauhelihaan. Lisää kananmuna ja mausta suolalla ja pippurilla.
Pyörittele massasta kostutetuin käsin pieniä pullia.
Kuori ja kuutioi porkkana. Kuutioi kesäkurpitsa.
Kiehauta liemi kattilassa. Lisää lihapullat ja porkkana- sekä kesäkurpitsakuutiot. Anna kiehua keskilämmöllä noin 10 min.
Puhdista pavut ja lisää ne keittoon. Anna papujen kiehua noin 7 min. Lisää myös pasta; tarkista sen keittoaika pakkauksesta.
Annostele keitto kulhoihin. Raasta kunnolla parmesaania ja ripottele lehtipersiljaa keiton pinnalle. Tarjoa hyvän leivän kera.

Huom! Liemessä kypsennettäessä lihapullat jäävät melko vaaleiksi. Jos pidät ruskeapintaisista lihapullista, voit paistaa niihin kauniin värin pannulla öljyssä. Osan kasvisliemestä voit korvata paseeratulla tomaatilla.

Putkiruokaa Italiasta eli cannelloneja kahdella tapaa

IMG_3606Melko useasti viikonlopun ruokasuunnitelmia laatiessamme tulee huomaamatta ajatustasolla valmisteltua kokonaisuus, jonka lopulliseen toteuttamiseen hurahtaakin helposti miltei kokonainen päivä. No, tämä ei meitä haittaa, sillä onhan ruoanlaitto yhteinen harrastuksemme, jota ehdimme joka tapauksessa tehdä ainoastaan viikonloppuisin ja loma-aikoina. Emme me kuitenkaan koko viikonloppua keittiössä vietä, yleensä korkeintaan toisen päivän – ja aina emme sitäkään.

Viime viikonloppuna tuntui siltä, että hieman pienempikin määrä keittiötunteja voisi riittää. Tilaukseen laitettiin siis jotakin suhteellisen yksinkertaista. Kun tähän toiveeseen lisättiin vielä minua pitkään vaivannut outo halu valmistaa jotakin siskonmakkaroista, päädyimme seuraavanlaiseen valintaan: cannelloneja siskonmakkara- sekä jauhelihatäyttein. Kahdella tapaa lähinnä sen takia, että kummallekin meistä siskonmakkara oli tuttu ainoastaan keitosta ja näin valmistettuna hiukan epäilytti. Toisaalta on aina sangen mukavaa myös saada lautaselleen muutamaa eri sorttia eli kaikin puolin hyvä valinta.

Miten nämä pastaputket, cannellonit eli suuret ruo’ot tai lehdykät, kuten italialainen sanan ymmärtää, sitten maistuivat? Vallan mainiosti. Siskonmakkaraversio, jonka resepti löytyi Kaisa Sillanpään Reseptikuningatar -keittokirjasta, oli näistä kahdesta erikoisempi ja lihaisampi, mutta sitä päihittikö se K-ruoka -sivustolta bongattua jauhelihareseptiä on lopulta vaikea sanoa. Itse ehkä pidin makkaraputkista hiukkasen enemmän, Aleksi taas taipui jauhelihaversion puoleen sen maukkaan kastikkeen ansiosta. Molemmat olivat kuitenkin hyviä ja molempien kokkien mieleen.

Lisukkeeksi valmistimme vielä lämmintä punakaalisalaattia Glorian Ruoka & viini -lehden reseptillä. Hyvää tämäkin, ehkä himpun verran paremmin se tosin olisi sopinut esimerkiksi osaksi jonkinnäköistä pihviateriaa. Salaatti toimii sekä lämpimänä että kylmänä.

Buon appetito!

Cannellonit siskonmakkaratäytteellä

5 annosta

10-14 kpl canneloniputkia

IMG_3614
Yllä siskonmakkaraa, alla jauhelihaa.

Täyte:
400 g siskonmakkaraa
1 kananmuna
1 dl parmesaanijuustoraastetta
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl persiljasilppua
mustapippuria myllystä
(suolaa)

Kastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
500 g tomaattimurskaa
70 g tomaattipyreetä
oreganoa
timjamia
basilikaa
mustapippuria myllystä
suolaa

Pinnalle:
150 g mozzarellaa ja juustoraastetta (hyväksi todettu suhde oli 85 g mozzarellaa ja 65 g juustoraastetta)
tuoreita yrttejä

Tee ensin täyte: Puserra siskonmakkaramassa kuoristaan kulhoon. Lisää kananmuna, korppujauhot, parmesaaniraaste, silputtu persilja ja mustapippuria sekä halutessasi hieman suolaa. Sekoita hyvin.
Pursota massa canneloniputkiin. Vaihtoehtoisesti voit täyttää putket myös ilman pursotinta pienellä lusikalla auttaen, mutta pursotin säästää huomattavasti aikaa.
Tee sitten kastike: Silppua sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit, lisää tomaattimurska, pyree ja mausteet. Anna kiehua hetki. Soseuta sauvasekoittimella.
Lusikoi tomaattikastiketta ohut kerros uunivuoan pohjalle. Laita cannelonit vuokaan ja levitä loput tomaattikastikkeesta cannelonien päälle. Lisää lopuksi juustot pinnalle.
Paista 200 asteessa noin 25 min. Ripottele valmiin ruoan pinnalle tuoreita yrttejä.

Cannellonit jauhelihatäytteellä

5 annosta

15-20 kpl canneloniputkia

IMG_3616
Vasemmalla jauhelihaa, oikealla siskonmakkaraa.

Täyte:
400 g jauhelihaa
180 g yrttituorejuustoa
150 g sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
250 g porkkanaa
0,75 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl timjamia
75 g emmental-mozzarellaraastetta

Kastike:
500 g paseerattua tomaattia
2 dl ruokakermaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl timjamia

Pinnalle:
75 g emmental-mozzarellaraastetta

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
Kuullota sipuleita hetki paistinpannussa öljyssä. Lisää pannulle jauheliha ja ruskista. Lisää porkkanaraaste, tuorejuusto ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Anna täytteen jäähtyä hetki ja lisää joukkoon juustoraaste.
Voitele uunivuoka öljyllä. Täytä cannelloniputket jauhelihatäytteellä ja asettele riviin vuoan pohjalle.
Sekoita paseerattu tomaatti ja ruokakerma keskenään ja mausta seos suolalla, pippurilla ja timjamilla. Kaada tomaattikastike cannellonien pinnalle. Levitä kastike tasaisesti niin, että sitä menee myös pastaputkien väleihin. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Kypsennä 200 asteessa uunin alatasolla noin 25 min.

Lämmin punakaalisalaatti

4-6 annosta

IMG_3603500 g punakaalia
1 pieni punasipuli
1 rkl öljyä
0,75 dl limemehua
0,5 dl vettä
3 rkl sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota kaalia ja sipulia öljyssä pannulla muutama minuutti.
Lisää loput ainekset ja hauduta kaali kypsäksi, noin 5 min. riittää, lopputulos saa olla rapea.
Tarjoa lämpimänä (tai kylmänä).

Hyppysellinen hyvää tunnelmaa, ripaus ihanaista Italiaa ja kourallinen kaunista kesää

Tällä kertaa en esittele ateriaa, vaan pikemminkin pieniä palasia. Haluan antaa teille, rakkaat lukijat, muutaman vinkin, joita ilolla suositan kokeilemaan.

Vinkeistäni ensimmäinen on paeta kotikeittiötä – sitä, joka varmasti tai ainakin toivottavasti on rakas, ehkäpä jopa kodin sydän, mutta jossa joka tapauksessa tulee vietettyä miltei kaikki se aika, joka ruoanlaittoon käytetään – ja lähteä murkinoimaan metsään, sinne luonnon helmaan, jossa ruoka maistuu aina niin vallan hyvältä. Parasta on lähteä grillin kera tai suunnata jonnekin, jossa grilli on käytettävissä. Itse suosimme omaa grilliä, siis omaa rauhaa.

Burgeri viimeisellä piknikillään.
Burgeri viimeisellä piknikillään.

Tällä kertaa grillissämme valmistui hampurilaisia. Tämän tyyppinen ateriointi toki vaatii runsaasti esivalmisteluja, mutta se palkitaan; lopputulos on varmasti maistuva. Hampurilaisia varten teimme valmiiksi jauhelihapihvejä (ihan vaan sipulikeitto-kermaviili-kananmuna pohjalta) sekä valkosipuli-basilika-jogurttikastiketta. Lisäksi pakkasimme mukaan Oululaisen Tosi tummaa Reissumiestä – joka muuten toimii todella maukkaana hampurilaiskuorena – sekä salaattia ja cheddar-, tomaatti- ja herkkukurkkuviipaleita, myös pienesti ketsuppia hampurilaisten alatasolle levitettäväksi. Lisäkesalaatti on hyvä tehdä mukaan annosta piristämään.

Kun kaikki edellä mainittu on tehty etukäteen, ei tulen äärellä tarvitse kuin lämmittää leivät sekä pihvit ja koota mieleisensä herkkuleipä. Grillin tuoksu, metsän siimes ja paras mahdollinen seura. Mitäs sitä muuta nauttiakseen tarvitsee?

Seuraavaksi haluan johdattaa teidät hetkeksi italialaisten makujen maailmaan ja vinkata ihastuttavasta blogista, josta vastikään sattumalta löysin itseni. Blogi on nimeltään Ripaus tryffeliä ja keskittyy hyvän ruoan ja viinin sekä niiden yhdistämisen ilosanoman jakamiseen. Ensimmäinen oma kokeiluni blogin tarjoamasta reseptiarkistosta oli italialainen perunalaatikko, joka sai vakuuttuneeksi: tätä blogia kannattaa seurata. Siis suosittelen!

Perunakakku italialaisittain

4 annosta

Sankarille supersydämellä.
Sankarille supersydämellä.

4-5 muussiin sopivaa perunaa
0,5 dl maitoa
35 g voita
suolaa
mustapippuria myllystä
muskottipähkinää
25 g parmesaania
1 kananmuna
puolikas paketti mozzarellaa
35 g parman kinkkua
(35 g mortadellaa tai muuta italialaista leikkelemakkaraa / salamia)
korppujauhoja

Sisältä aitoa Italiaa.
Sisältä aitoa Italiaa.

Pese ja kuori perunat, keitä ne kypsiksi.
Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Kun perunat ovat kypsiä, soseuta ne joko survimella tai vatkaimella.
Lämmitä maito ja lisää maito sekä voi perunasoseeseen. Sekoita hyvin ja lisää vielä suola, pippuri, muskottipähkinä ja parmesaani. Sekoita taas hyvin, lisää lopuksi kananmuna ja sekoita vielä kerran. Tarkista maku ja tee tarvittavat hienosäädöt. Muskottipähkinä on hyvin olennainen osa makumaailmaa ja toimii hyvin perunan kanssa.
Voitele uunivuoka ja levitä siihen korppujauhoja. Voit käyttää myös irtopohjavuokaa, jolloin kakun tarjoilu on helpompaa. Levitä puolet perunasoseesta vuoan pohjalle. Lisää soseen päälle mozzarellaviipaleet ja parman kinkut (sekä mahdolliset muut makkarat). Nostele loput perunasoseesta vuokaan ja peitä huolellisesti täytteet. Ripottele pinnalle vielä muutama nokare voita ja peitä koko komeus pienellä korppujauhokerroksella tai kuivilla leivänmuruilla.
Paista kakkua uunissa noin 30 min. eli kunnes pinta alkaa saada hieman väriä. Tarkista myös, että kakku on lämmin sisältä. Yleensä lämmetessään se kohoaa, joka on hyvä merkki.
Kakku on helpompi leikata, jos maltat antaa sen rauhoittua vielä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.
Tarjoile sellaisenaan salaatin kera tai liharuoan lisukkeena.

Vinkeistä viimeisin lienee ehkäpä se ajankohtaisin: syökää mansikoita, ja pakastakaa. Talvi on pitkä, ja se tulee – liian pian. Tällaisen kakun, jonka tarkoituksena on yhdistää suolainen ja makea makumaailma valmistin joitakin viikkoja sitten. Oma mansikkalisäkkeeni ei välttämättä tue tätä yhtälöä, mutta itse en ole suuren suuri sinihomejuuston ystävä, joten koristin kakun omaan tapaani. Kakku sinällään oli hyvää, ei varmasti kenenkään mielestä liian äitelää, mutta voiton veivät tällä kertaa viherpippurimansikat. Niitä suositan ehdottomasti kokeilemaan! Hyviä ”lisäkkeitä” mansikoille ovat esimerkiksi juustokakut, jäätelö ja miksipä eivät myös erilaiset juustot – mikäli näistä haisuleista innostuu.

Nautinnollisia kesäpäivien jatkoja!

Päärynä-kinuskikakku viherpippurimansikoiden kera

10 annosta

IMG_2586Pohja:
150 g kaura- / Digestive-keksejä
50 g voita
50 g suklaapatukkaa (Snickers)

Täyte:
4 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
400 g päärynä-kinuskirahkaa
1 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Viherpippurimansikat:
1 l (pakaste)mansikoita
2 dl sokeria
1 dl vettä
1 limetin mehu
24 viherpippuria

(Alkuperäisen ohjeistuksen mukaan viherpippurimansikat korvataan seuraavin koristein:
75 g Aura-juustoa
200 g tummia viinirypäleitä
tuoretta minttua
kinuskikastiketta)

Murskaa keksit. Lisää sulatettu voi ja veitsellä hienonnettu suklaapatukka. Taputa seos leivinpaperilla pohjustettuun irtopohjavuokaan (halk. noin 22 cm).
Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota kerma. Yhdistä rahka ja sokerit. Valuta vesi liivatelehdistä. Sulata ne pienessä kattilassa ruokalusikalliseen kiehuvan kuumaa vettä. Sekoita kuuma liivateseos rahkan joukkoon. Lisää varoen kermavaahto.
Kaada täyte vuokaan. Peitä kelmulla. Anna hyytyä jääkaapissa 4-6 tuntia tai seuraavaan päivään.

Ennen tarjoilua valmista viherpippurimansikat. Mittaa sokeri, vesi ja limetinmehu kattilaan. Murskaa pippurit esimerkiksi kämmenpohjassa toisen käden peukalolla. Lisää pippurit liemeen. Keitä 5 min. tai kunnes liemi muuttuu siirappiseksi.
Kaada mansikat varovasti kuumaan liemeen. Pyörittele niitä sokeriliemessä 2-3 min. Jätä jäähymään.

Irrota kakku vuoasta ja siirrä tarjoiluvadille. Tarjoile viherpippurimansikoiden (tai edellä lueteltujen Aura-juuston, viinirypäleiden, mintun ja kinuskikastikkeen kera).