Omenavarkaissa osa 2: Omenaiset kaurasämpylät

Nyt kun Neiti-Kokin ristiäispäivä on lyöty lukkoon, juhlapaikka varattu ja vieraslista suunniteltu, on lupa lähteä valmistamaan pakastukseen soveltuvia tarjottavia. Ideana olisi tarjota vieraskunnalle keittoateria sekä kastekahvit. Muutaman vaihtoehtoisen keiton rinnalle ajattelin leipiä ja sämpylöitä erilaisissa muodoissa. No, eiköhän tästä jonkinlainen tarjoilu synny, ideoista ei ainakaan ole puutetta ja aikaakin on nyt riittämiin, kun joka tapauksessa on vietettävä kotikeskeistä elämää Neiti-Kokin pikkuruisuudesta johtuen.

Kuten ensimmäisessä ”Omenavarkaissa”-artikkelissani kerroin, vanhempieni pihalla asusteleva omenapuu notkuu tänä vuonna satoa, josta pääsemme mekin nauttimaan. Näinpä silmiini Vispilän viemää -blogissa osunut omenasämpyläresepti tuntui sangen oivalliselta vaihtoehdolta ensimmäisiä ristiäiskeittojen kumppaneita valikoidessani.

Omenaiset kaurasämpylät olivat hyviä. Niistä saa helposti myös vegaanisia ja näin ollen melko moniin erikoisruokavalioihin sopivia. Suosittelen kokeilemaan, vaikkapa ihan saapuneen syksyn kunniaksi.

IMG_0326

Omena-kaurasämpylät

12 kpl

3 dl karkeaa omenaraastetta
25 g hiivaa
2,5 dl (kaura)maitoa
0,5 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 dl kaurahiutaleita
8-9 dl sämpyläjauhoja
0,5 dl öljyä

Pinnalle:
0,25 dl (kaura)maitoa
kaurahiutaleita

Kuori omenat ja raasta karkeaksi raasteeksi.
Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää omenaraaste, suola, siirappi ja kaurahiutaleet.
Alusta taikinaan jauhot, lisää öljy lopuksi joukkoon. Huomioithan, että taikina saa olla melko napakka, sillä raasteesta irtoaa jonkin verran nestettä kohotuksen aikana.
Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa liinan alla noin puoli tuntia, jotta se ennättää kohota kaksinkertaiseksi.
Muotoile taikinasta tanko ja jaa se noin kahteentoista osaan. Pyöritä palat sämpylöiksi. Anna sämpylöiden kohota liinan alla.
Voitele sämpylät maidolla ja ripottele kaurahiutaleita pinnalle.
Paista 225-asteisessa uunissa 12–15 min.
Jäähdytä sämpylät liinan alla.

Omenavarkaissa osa 1: Oikeastaan melko taivaallinen omenakakku

Kotikolossa vietetään kuukauden mittaista kauan ja hartaasti odotettua perhelomaa. Vaikka ajatuksissani uiskentelenkin tottahan toki syvällä vaaleanpunaisessa vauvakuplassani, olen siinä ohella päässyt mukavasti toteuttamaan itseäni keittiössä, kun perheen roolit ovat luonnollisesti jakautuneet niin, että Aleksi ja Pikku-Kokki ovat muodostaneet yhden tiimin, minä ja Neiti-Kokki toisen. Koska Neiti ei pienen kokonsa vuoksi vielä saa oikeammin lähteä Kotikolon ulkopuolelle retkeilemään, olemme me pitäneet huolta kotiasioista, kun Pikku-Kokki ja Aleksi ovat viettäneet kullanarvoista isä-poika -laatuaikaa. Luulen, että joukkueemme jokainen pelaaja on tyytyväinen omaan paikkaansa. Ja muutaman viikon päästä retkeilemme varmasti jo yhteisvoimin.

Koska kotona kerran ollaan, on mahdottoman mukava saada vieraita. Vielä kun on tällaista maailman ihaninta esiteltävää, ja tietysti Pikku-Kokki, joka nauttii joka solullaan, kun meitä tullaan tapaamaan. Ja minä pääsen leipomaan.

Mutta itse asiaan; tällä kertaa ajattelin aloittaa artikkeli-sarjan, jossa esittelen kokeilemiani omenaisia reseptejä. On nimittäin niin mukavasti, että vanhemmillani sattuu olemaan omenapuu, jonka runsaasta sadosta pääsemme nauttimaan aina, kun tuo päättää olla hedelmällinen. Nyt on taas sellainen vuosi.

Ensimmäisenä – muutaman jo purkitetun hilloerän jälkeen – kokeiluun päätyi seuraava omenakakkuresepti. Tämä italialainen omenakakku, torta di mele al burro, markkinoitiin Maku-lehdessä niin vakuuttavasti, että en malttanut olla tekemättä testiä. ”Omenakakku, joka räjäyttää tajuntasi – pinnalta rapea, sisältä tahmea ja täydellisen helppo.”, he kirjoittivat. Ja niin muuten oli. Tämä menee minulla ehdottomasti uusintakierrokselle.

IMG_0263

Omenakakku

8 annosta

500 g omenoita
130 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 kananmunaa
1 keltuainen
3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Voitele ja jauhota tai vuoraa leivinpaperilla irtopohja- tai piirakkavuoka (ø noin 20 cm).
Kuori ja leikkaa omenat puolen sentin viipaleiksi.
Sulata voi paistinpannulla miedolla lämmöllä. Ota 1 dl sulatettua voita talteen. Paista omenoita lopussa voissa miedolla lämmöllä 10 min. kunnes viipaleet pehmenevät.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola.
Vatkaa kananmunat, keltuainen ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella.
Kääntele kuivat aineet ja 1 dl voisulaa kevyesti kananmuna-sokerivaahtoon nuolijalla.
Kääntele lopuksi omenaviipaleet (sekä voi, jossa omenaviipaleet on paistettu) taikinaan. Kaada taikina vuokaan.
Paista kakkua 180-asteisen uunin alaosassa noin 40 min.
Anna kakun jäähtyä vähintään pari tuntia ennen tarjoilua tai anna sen tekeytyä yön yli jääkaapissa.
Siivilöi kakun pinnalle tomusokeria ja tarjoa omenakakku kevyesti vatkatun kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Omenainen aurinkotervehdys

IMG_7687Broileripakkauksen huudellessa jääkaapista viimeisillä voimillaan, että sen tulisi päästä käytetyksi, kurkistin pakastimeen, josko sieltä löytyisi jotakin tipusen kumppaniksi sopivaa. Löytyihän sieltä, omenamehua. Syntyi siis omenainen broilerikastike, josta pienistä ennakkoluuloistani huolimatta tuli oikein hyvää.

Kun rinnalle keittelee vielä kuskusia saa aikaiseksi kokolailla keltaisen aterian, sellaisen näiden päivien aurinkoisuuteen sopivan. Kannattaa kokeilla, kiva arkiruoka.

Broileri-omenakastike

4 annosta

IMG_7673-1IMG_76763 broilerin leikettä
1 sipuli
1-2 rkl öljyä
1 tl currya
2 dl omenamehua
1 omena
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
2 dl kermaa

Lisäksi:
kuskusia/riisiä

Leikkaa broilerit reiluiksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota sipulit öljyssä curryn kanssa miedolla lämmöllä. Nosta sipuliseos syrjään ja paahda pannulla broileripalat. Lisää pannulle sipuliseos, omenamehu ja kuorittu, hienonnettu omena. Mausta suolalla ja rouhitulla pippurilla.
Lisää pannulle kerma ja keitä noin 5 min.
Tarjoile haluamasi lisukkeen kera.

Rakkaudesta pikkiriikkiseen pihaseemme – ja juustokakkuihin

Kun muutama vuosi sitten astelimme ensimmäistä kertaa Kotikoloon, kiinnitimme molemmat huomiomme erityisesti kahteen asiaan. Asunnossa oleviin kauniisiin kierreportaisiin sekä lasitettuun patioon, kuin olohuoneen jatkeeseen. Nyt kuta kuinkin kaksi vuotta täällä asuttuamme olemme edelleen sitä mieltä, että portaat ovat kauniit, vaikkakin asunnon kaksikerroksisuus silloin tällöin mietityttää. Patio sen sijaan ei mietitytä; se on Kotikolon helmi, kesäinen olohuoneemme, jossa ruokailemme lähes säästä riippumatta – onneksi joku on keksinyt tuulettimen ja joku toinen lämpölamput.

IMG_3323Mutta on meillä sitten pihakin, pieni ja pikkuruinen, siinä pation ulkopuolella. Pihallamme elelevät tuija sekä karviaispensas. Sitten on pieni tilkku jotakin maanpeitekasvia sekä kiviä ja sammalta. Minä pidän erityisesti noista viimeksimainituista. Karviaispensas on toistaiseksi ollut sadoton ja tuija näyttäisi olevan taipaleensa loppusuoralla. Tuijaa en jää kaipaamaan, vaikka se ihan hyvä jouluvaloteline onkin ollut. Niitä löytyy aina uusia. Tänä vuonna asensimme pihallemme myös istutuslaatikon, joka tursuilee jo mukavasti yrttejä ja salaatteja.

IMG_3325Ihan erityisen hyvin piha toimii miljöönä valokuvaukselle, siis lähinnä ruokakuvaukselle. Harmillisen usein tämä mahdollisuus kuitenkin unohtuu ja kuvat tulee otettua sisällä valotuksen kanssa taistellen. On se vaan niin kumma juttu, kuinka kovinkin mitäänsanomattoman näköisistä asioista saa ulkona otettua ihmeen hyviä kuvia. Kuten nyt vaikkapa tällaisia juustokakkukuvia.

Kuten minä rakastan patiotamme sekä pihaamme, minä miltei rakastan myös juustokakkuja. Niiden leipominen on mukavan helppoa ja vain taivas on rajana variaatioiden määrälle. Lopputuloskin on melkein aina vähintäänkin hyvä, useimmiten parempi. Kuten myös seuraavan omena-juustokakun kohdalla. Sen takia minua harmittikin, että siitä ei tullut kovinkaan kaunista katseltavaa. No, piha onneksi pelasti ja sain napattua pari ihan kelvollista kuvaa. Tämä kakku nimittäin valloitti; omenatäyte sopii täydellisesti vaniljaiseen tuorejuustokakkuun, eikä paistettu pohjakaan huono ole, päin vastoin. Reseptin löysin Kaakao kermavaahdolla -blogista, jossa herkku oli tehty raparpereista. Minä valitsin omaani omenat, mutta muuten taisin noudattaa ohjeistusta pois lukien pinnan kermapursotus, jonka jätin kokonaan pois. Toimi mielestäni hyvin ilmankin.

Eipä tällä kertaa muuta kuin kakkusuositus! Tätäkin maistellaan kunnolla sitten Pikku-Kokin ykkösjuhlissa.

Omenajuustokakku

12 annosta

IMG_3322Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl sokeria
1,5 tl kanelia
100 g voita

Omenatäyte:
500 g omenoita
2 tl kanelia
100 g voita
1,5 dl sokeria
2 rkl fariinisokeria

Vanilja-tuorejuustotäyte:
4 liivatelehteä
1 vaniljatanko
2 dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
300 g maustamatonta tuorejuustoa
2 valkuaista
2 rkl sitruunamehua

Leikkaa irtopohjavuoan (ø 24 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan alareuna.
Mittaa taikinakulhoon vehnäjauhot, sokeri ja kaneli. Lisää pieneksi pilkottu voi ja nypi taikina tasaiseksi. Painele taikina kakkuvuoan pohjalle.
Kuori omenat. Pilko ne pieniksi paloiksi ja sekoita joukkoon kaneli. Levitä omenat pohjan päälle.
Kuumenna kattilassa voi ja sokeri, anna kiehua hetki ja kaada omenoiden päälle vuokaan. Ripottele päälle vielä hieman kanelia ja fariinisokeria.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 min. Anna jäähtyä hyvin ja valmista vaniljatäyte.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Puolita vaniljatanko ja kaavi siemenet kerman sekaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tomusokeri. Sekoita joukkoon myös tuorejuusto.
Vaahdota valkuaiset ja yhdistä kerma-tuorejuustotäytteen kanssa.
Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi, purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet ja sulata sitruunamehun joukkoon. Lisää liivateseos ohuena nauhana vaniljatäytteeseen samalla sekoittaen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljän tunnin ajan.

Isomummi, Pikku-Rouva ja Pikku-Kokki vol. 3: omenapiirakkaa molemmille käsille

Leivontatouhut sivukylän keittiössä jatkuvat. Tästä piirakasta totean tällä kertaa ainoastaan nopeasti, että mainoksensa mukaisesti sitä tosiaan söisi kaksin käsin – ja vieläpä ihan sellaisenaan. Tosin tuskinpa vaniljakastike tai -jäätelö tekisi pahaa tällekään makoisalle ystävälle.

Siis suosittelen, mielestäni tätä voisi kutsua vaikkapa kielen vieväksi, ehkäpä yhdeksi parhaista maistamistani omenapiirakoista. Noussee sinne valkosuklaalla kruunatun raparperipiirakan tasolle.

P.S. Se on sitten paljon parempaa, kuin mitä ulkonäkö antaa ymmärtää. Näin pellille leivottuna kauniit vuokakuvat piti tällä kertaa unohtaa, mutta uskoisin palaavani tämän reseptiikan pariin vielä tulevaisuudessakin. Heräsi nimittäin ajatus, että tätä täytyy testata luultavasti marjapiirakankin muodossa…

Rapea omenapiirakka

Vuoallinen (mikäli haluat tehdä pellillisen kaksinkertaista annos)

img_9266200 g voita
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3-4 pienehköä omenaa
2 tl kanelia
0,75 dl tummaa sokeria (esim. muscovado- tai fariinisokeria)

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai -jäätelöä

Sulata voi ja sekoita siihen sokeri. Lisää hiljalleen joukkoon vehnäjauhot. Erota taikinasta 1,5 dl, se ripotellaan lopuksi piirakan päälle koristeeksi.
Lisää taikinakulhoon kananmuna, maito, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita taikina tasaiseksi.
Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Viipaloi omenat ja asettele ne taikinan päälle.
Ripottele pinnalle kaneli ja sokeri sekä sivuun alussa jätetty taikina.
Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.
Tarjoile piirakka hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Yksi ohje, kaksi piirakkaa

Tänään Tunnelmallisissa alkaa uusi luku, kun aloitan itse itselleni asettamani maahaasteen suorittamisen. Tarkoituksenani on valloittaa maailma valmistamalla ruokaa sen jokaisesta keittiöstä. Koska tämä postaus ei kuitenkaan vielä varsinaisesti ”Matkailu avartaa” -haasteeseeni liity, palataan siihen tarkemmin hieman tuonnempana. Mainitsinpahan vaan, jotta tiedätte, mitä odottaa…

img_8621Koska ensimmäinen makumatkani tulee kohdistumaan Afganistaniin, eikä afgaanireseptejä tuntunut olevan liiaksi tarjolla, päätin suosiolla pitäytyä pelkän pääruoan valmistuksessa. Jälkiruokaa kuitenkin teki mieli ja omenoita on edelleen jääkaapin alaosa pullollaan. Siis jotakin omenaista. Tavanomaiset kaurapaistos tai piirakka eivät tällä kertaa inspiroineet, mutta hetkisen googlailtuani apuun lennähti kukapas muukaan kuin Kinuskikissa. Näin yhden luottoleipureistani ohjeistuksella väkersin Crème vanille -tortun, tai oikeastaan kaksi pientä sellaista, jonka makeus vietteli ainakin itseni kaltaisen makeilijan. Sovelsin hieman korvaamalla toisessa pienokaisessani omenan mustikoilla ja omenaversiossa siivuttamisen sijasta raastamalla omenat. Lisäksi käytin pohjataikinaan vehnäjauhojen rinnalla ruisjauhoja, jolloin piirakan makeus taittui mukavasti.

Mums! Kannattaa kokeilla.

P.S. Melko harvinaista on muuten sekin, että piirakka pärjää ihan omillaan, ei toisin sanoen kaipaa kastikkeita tai jäätelöitä kumppanikseen. Nyt on niin.

Crème vanille -torttu

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8620Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja (itse korvasin osan ruisjauhoilla)
0,5 dl sokeria
ripaus suolaa
125 g voita
2 rkl vettä

Täyte:
450 g omenoita (paino ennen omenoiden käsittelyä) / mustikoita piirakan pohjan reilusti peittävä määrä
perunajauhoja (mikäli käytät mustikoita)
397 g kondensoitua maitoa
1,5 dl kevytmaitoa
2 kananmunaa
1 vaniljatanko / vaniljasokeria
kanelia

Sekoita jauhot, sokeri ja suola kulhossa. Nypi kuivat aineet sekaisin voin kanssa. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirasvuoan (halkaisija 23 cm) pohjalle ja reunoille.
Kuori omenat ja poista omenankodat. Leikkaa omenat ohuiksi siivuiksi. Asettele vuokaan. Itse tein tällä kertaa omenoista siivujen sijaan raastetta, mikä toimi myös hyvin. Jos sen sijaan käytät mustikoita, pyörittele marjat pienessä määrässä perunajauhoja.
Sekoita kondensoitu maito, kevytmaito ja kananmunat keskenään. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa. Kaavi sisältä siemenet ja sekoita täytteeseen. Itse käytin vaniljasokeria, joka riitti mielestäni hyvin. Kaada täyte vuokaan omenoiden / marjojen päälle.
Ripottele pinnalle kanelia.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 40 min. Suojaa pinta foliolla, kun se on saanut kevyesti väriä.

Omenavarkaissa osa 4: piirakkaa englantilaiseen tyyliin

Alkukesästä raparperien kera hääriessäni ja uusia ja erikoisia kokeiluja tehdessäni olin miltei unohtaa sen ehkäpä tavallisen, mutta sitäkin herkullisemman asian, raparperipiirakan. No, muistinpa kuitenkin ja taisinpa sitten tekaista sen elämäni parhaan raparperipiirakan. Tämä siis johdantona sille, että kaiken hilloamiseni keskellä, myös omenapiirakka on jäänyt toteuttamatta. Tai oli; seuraavassa todiste siitä, että asia on tullut korjatuksi.

img_8550Tällä kertaa kokeilin englantilaishenkistä piirakkaa, jossa omenahillomainen täyte asutetaan pohjaan, jonka taikina poikkeuksellisesti valmistetaan kuumaan veteen. Alkuperäisidean mukaan piirakka olisi leivottu englantilaiseen tapaan taikinakuoren sisälle, mutta sovelsin sitä hieman ja tein piirakan pinnalle ainoastaan taikinaristikon. Melko perinteisen näköinen lopputulos syntyi näinkin.

Reseptin tähän tuotokseen löysin Sauvajyvänen-blogista, joten kiitokset lähtevät sille suunnalle. Ja kuten Sauvajyvänen toteaa, tämän tyyppistä kuuman veden taikinaa tavataan tavallisesti käyttää suolaisiin piiraisiin, mutta toimii se hyvin näinkin. Tätä helppoa reseptiikkaa kelpaa testailla.

Omenapiirakka kuuman veden taikinaan

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8547Taikina:
4,5 dl jauhoja (itse käytin 3 dl vehnä- ja 1,5 dl ruisjauhoja)
0,5 tl suolaa
100 g voita
1 dl vettä
1 kananmuna

Täyte:
500 g omenoita (tämä on paino omenoiden käsittelyn jälkeen)
140 g hillo-marmeladisokeria (tai maun mukaan, tällä tavalla lopputulos oli sangen makea)
1,5 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria

1 kananmuna voiteluun

Valmista ensin taikina. Mittaa jauhot ja suola kulhoon.
Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada ne jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi kananmuna.
Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat käsitellä sitä.
Taikinan jäähtyessä, tee täyte. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Laita ne kattilaan, kaada päälle sokeri ja mausteet, voit lisätä myös pienen lorauksen vettä (alle 0,25 dl). Anna hautua hetki, niin että sokeri sulaa kuutioiden joukkoon.
Kokoa seuraavaksi piirakka. Jos haluat tehdä piirakalle kuoren, ota taikinasta kolmasosa erilleen. Mikäli teet minun tavallani vain taikinaristikon, pienempi määrä riittää.
Taputtele taikina piirakkavuokaan. Levitä täyte vuokaan ja kauli lopusta taikinasta piirakalle joko kansi tai taikinaristikko. Puristele kansi- tai ristikkotaikina hyvin kiinni ja voitele piirakka kananmunalla.
Paista piirakkaa 200 asteessa 20 min. ja laske lämpö 180 asteeseen jatkaen paistamista 30 min.