reseptit – Sivu 33 – Tunnelmallisia makuja

Kakkospäivän mehevä ribsipasta

Kirjoitettu 7 marraskuun, 2019 by Kaisa

Edellispäivänä grillattujen ribsien tähdepalat päätyivät seuraavaan pastakastikkeeseen, josta tuli mielestäni todella pienellä vaivalla vallankin maukasta. Kastikkeeseen sopisi mainiosti miltei mikä tahansa muukin hyvin maustettu liha, joista ensimmäisenä mieleen hiipii nyhtöpossu, jota ainakin meillä tehdään joka kerta tarkoituksella melko suuri annos. Kannattaa myös nähdä hiukan vaivaa ja karamellisoida sipulit, jolloin lopputulos on vielä huomattavasti parempi.

Mikään silmänilo tämä ateria ei ole, mutta esimerkiksi tuoreiden yrttien kanssa annos olisi ollut jo huomattavasti houkuttelevamman näköinen. Suosittelen ulkonäköongelmista huolimatta kokeilemaan.

IMG_5226-1

Ribsipasta

4 annosta

1 sipuli (Mieluiten punasipuli, mutta keltaisellakin pärjää.)
1 rkl voita
1 rkl punaviinietikkaa
1 rkl sokeria
suolaa
mustapippuria
300 g kypsää ribsilihaa (ilman luita)
2,5 dl ruokakermaa
1 rkl Dijonia
4 annosta pastaa

Aloita sipulin karamellisoinnista. Kuori ja leikkaa sipuli renkaiksi. Kuullota sitä voissa, kunnes se muuttuu pehmeäksi ja läpikuultavaksi. Lisää pannulle punaviinietikka ja keittele hetki, jotta suurin osa nesteestä haihtuu. Lisää sitten sokeri ja anna sen sulaa, jonka jälkeen mausta sipulit suolalla ja mustapippurilla.
Lisää sipulin joukkoon sopivan kokoisiksi paloiksi pilkottu ribsiliha. Paista hetki.
Kaada pannulle kerma ja lisää joukkoon Dijon. Keittele kastiketta, kunnes se on sopivan sakeaa ja lisää vielä tarvittaessa suolaa ja/tai mustapippuria.
Keitä pasta kypsäksi ja lisää kastikkeen joukkoon tai tarjoile sen rinnalla.

Klassinen lohilaatikko

Kirjoitettu 4 marraskuun, 201918 marraskuun, 2019 by Kaisa

Klassinen lohilaatikko sopii melko lailla moneen hetkeen, niin arkeen kuin juhlaankin. Kun kaiken muun hyvän lisäksi se on vielä erityisen helppo valmistaa ja maistuu mainiosti ainakin meidän jälkikasvullemme, pidän tätä yhtenä varmoista lohivalinnoista, jonka aineksetkin useimmiten löytyvät kotoa.

Resepti, jota tällä kertaa tulin silmäilleeksi oli peräisin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä ja nimetty legendaarisen ruokatoimittaja Anna-Maija Tantun mukaan. Ja olihan tämä hyvää; siitäkin huolimatta, että söimme laatikkoa ihan sellaisenaan, ilman voisulaa tai ruskistettua voita ja muna-maidon maitokin vaihtui kevytmaitoon reseptissä suositellun täysmaidon sijaan.

Oleellista on kuullottaa sipulit ennen vuokaan laittamista ja näin taittaa niiden karvaus. Tähän kannattaa siis uhrata hiukan aikaa. Lisäksi ainakin meillä suorastaan kinasteltiin pinnan mukavasti kärähtäneistä paloista, joten laatikkoa kannattaa pitää uunissa riittävän pitkään, niin että sen pinta paahtuu kunnolla.

Tämä klassikko on maineensa ansainnut.

Klassinen lohilaatikko

400 g ruodotonta, nahatonta lohifileetä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 sipuli
1 kg perunoita
1-2 rkl voita vuoan voiteluun
1 nippu tilliä

Muna-maito:
2 dl kermaa
2 dl (täys)maitoa
2 kananmunaa
suolaa
valkopippuria

(Tarjoiluun:
sulatettua voita)

Ripottele kalafileelle suolaa ja sokeria. Anna maustua sen aikaa kun valmistelet sipulin ja perunat.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulia voissa keskilämmöllä noin 10-15 min. kunnes sipuli muuttuu ensin läpikuultavaksi, sitten kullankeltaiseksi.
Sipulin kypsyessä kuori ja viipaloi perunat ohuiksi, noin puolen sentin viipaleiksi. Laita viipaleet kylmään veteen, että ne eivät tummu. Laita perunaviipaleet lävikköön ja huuhtaise tärkkelys pois kylmällä vedellä. Valuta.
Viipaloi lohi noin 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Sekoita muna-maidon ainekset keskenään.
Voitele laakea, reilun kokoinen uunivuoka (vetoisuus noin 3 l). Lado puolet perunoista vuoan pohjalle. Levitä päälle kuullotettu sipuli, lohiviipaleet ja reilu kerros silputtua tilliä. Kaada puolet muna-maidosta päälle. Lado vuokaan seuraavaksi loput perunaviipaleet. Kaada päällimmäiseksi loppu muna-maito.
Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 1,5 h. Kokeile kypsyyttä välillä, sillä uunien lämpötiloissa on eroja, ja ruoka saattaa kypsyä nopeamminkin.
(Tarjoile halutessasi sulatetun voin kera.)

Palsternakkasosekeitto

Kirjoitettu 30 lokakuun, 201930 lokakuun, 2019 by Kaisa

Useimmiten, kun tapaan jääkaapista parhaimmat päivänsä nähneitä kasviksia, päädyn valmistamaan joko pyreetä tai vaihtoehtoisesti sosekeittoa. Tällä kertaa olimme kasvisaterian tarpeessa, joten valintani oli sosekeitto. Kuten sanottua, vaikka niitä tulee tehtyä paljon, taisi tämä olla ensimmäinen palsternakkasosekeittoni. Mukaan nakkasin perunaa, kukkakaalia ja juuriselleriä, maun pehmentäjäksi lisäsin sopivan lorauksen kaurakermaa. Ja tulipas taas hyvää, suosittelen!

Ja kannattaa muuten tutustua palsternakkaan muutenkin tarkemmin, jos on sattunut mieltämään sen lähinnä osaksi liemijuuressekoitusta. Esimerkiksi uunissa paahdettuna siitä tulee vallan maukasta, soseena se on mainio lisäke joko sellaisenaan tai perunan kanssa sekoitettuna. Satokausi sillä on juurikin meneillään, joten aika erilaisille kokeiluille on oiva.

Palsternakkasosekeitto

5 annosta

300 g palsternakkaa
200 g jauhoista perunaa
pala juuriselleriä
puolikas pieni kukkakaali
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
0,5 dl oliiviöljyä
7,5 dl kasvislientä
1-2 dl (kaura)kermaa
(0,25-0,5 tl suolaa)

Kuori ja paloittele palsternakka, perunat ja juuriselleri. Paloittele kukkakaali. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
Kuullota sipuleita öljyssä kattilan pohjalla hetken aikaa. Lisää kasvikset ja kääntele 5 min.
Lisää kasvisliemi ja keitä, kunnes kasvikset ovat täysin kypsiä. Soseuta keitto tasaiseksi ja lisää sopiva määrä (kaura)kermaa.
Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla.

Superhelppo soodaleipä

Kirjoitettu 27 lokakuun, 2019 by Kaisa

Ehkäpä yksinkertaisin koskaan leipomani leipä oli soodaleipä, jonka reseptiin törmäsin, kun halusin akuutisti valmistaa keitolle kumppaniksi leivän, eikä ruokavarastoistamme löytynyt hiivaa. Irlantilaista alkuperää oleva soodaleipä ei vaadi vaivaamista tai nostatusta, riittää että taikinan ainekset sekoittaa keskenään ja muotoilee sitten niin halutessaan pyöreäksi leiväksi. Muotoilemisenkin voi toisin jättää tekemättä, ristiviilto taikinan pinnalle riittää. Paistamisen jälkeen leipä tavataan murtaa neljään osaan ja leikata siitä edelleen viipaleiksi.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Mielestäni helppoutensa lisäksi soodaleipä oli vallan maukasta ja rapeaa. Ainoastaan sen hiukan epämääräinen tuoksu epäilytti, mutta tuo johtunee taikinan piimästä ja unohtui heti, kun leipää maistoi.

Soodaleipä

1 kpl

1,5 dl kauraleseitä
noin 5 dl sämpyläjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
3,5 dl piimää tai jugurttia tai puolet piimää ja puolet maitoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kaada kauraleseet, noin 5 dl sämpyläjauhoja, suola ja sooda kulhoon ja sekoita ne hyvin keskenään. Tee jauhoihin kolo ja lisää siihen piimä. Sekoita se pyörittävin liikkein keskeltä aloittaen nopeasti jauhojen kanssa sekaisin kauhalla tai lusikalla.
Kumoa taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja ripottele pinnalle jauhoja. Muotoile pyöreäksi leiväksi aluksi kämmenellä painellen. Lisää jauhoja tarvittaessa. Voit paistaa leivän myös sellaisenaan muotoilematta sitä. Tee pinnalle ristiviilto terävällä veitsellä.
Paista leipä heti 180-200 asteessa 30-40 min. uunin toiseksi alimmalla tasolla. Leipä on kypsä, kun pohjaan koputtaessa ääni on kumea, kopsahtava. Anna leivän jäähtyä ritilän päällä.
Murra leipä neljään osaan ja leikkaa neljännesleivät edelleen viipaleiksi.
Leipä säilyy mehevänä pari päivää.

Sitruunaa, lakritsia ja suukkoja eli aivan ihastuttava suukkokakku

Kirjoitettu 23 lokakuun, 201923 lokakuun, 2019 by Kaisa

Taannoin kokeilulistalleni päätynyt suukkokakku pääsi vihdoin vuoroon, kun mietiskelin sopivaa kuusikymppiskakkua äidilleni. Idean juustokakun sisälle upotetuista Brunbergin Suukoista nappasin Kulinaari-blogista ja nyt halusin toteuttaa sen, tosin omilla makuvalinnoillani. En muutenkaan sen kummemmin tutustunut alkuperäisreseptiin, vaan valmistin kakun täysin omien mieltymysteni mukaan tehden siitä sitruunan ja lakritsin makuisen. Suukoista parhaiten yhdistelmään tuntuivat istuvan vaniljaiset.

Ja hyväähän siitä tuli, aivan mainiota. Suukkojen murtuvat kuoret toivat kakkuun miellyttävää purutuntumaa ja pehmeät sisukset omaa lisäänsä niin ikään. Itse tulen varmasti tekemään vastaavia vielä tulevaisuudessakin, makuvariaatioitahan näihin riittää.

Siis suuri suositukseni lähteä kokeilemaan! Kohtahan ne joulun sesonkisuukotkin ovat jo markkinoilla…

Sitruuna-lakritsisuukkokakku

Vuoallinen (ø noin 20 cm)

6 vaniljasuukkoa (sekä muutama koristeluun)

Pohja:
200 g Digestivejä (tai muita vähemmän makeita keksejä)
75 g valkosuklaata

Lakritsimousse:
0,75 dl kuohukermaa
100 g lakritsifudgea (Alku yms.)
1,5 liivatelehteä
125 g tuorejuustoa
1,5 dl kuohukermaa
1 tl lakritsijauhetta

Sitruunamousse:
1,25 dl kuohukermaa
puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori
200 g tuorejuustoa
0,5-0,75 dl sokeria

Koristeluun:
Suukkoja, lakritsia ja/tai erilaisia hippusia

Tee ensin pohja. Rouhi keksit pienemmiksi. Täysin hienoksi niitä ei ole tarkoitus saada, sillä murskamaiseen keksiin jää mukavasti purutuntumaa ja rapeita sattumia.
Sulata valkosuklaa mikrossa varovasti välillä sekoitellen. Sekoita keksimurska sulan valkosuklaan joukkoon. Voitele noin 20 cm irtopohjavuoka kevyesti. Kaada keksi-valkosuklaamurska vuoan pohjalle ja levittele tasaisesti.
Asettele suukot pohjan päälle tasaisin välein.
Tee mousseista alimmaksi lakritsi, sillä se hyytyy nopeammin.
Mittaa 0,75 dl kuohukermaa ja lakritsifudget kattilaan. Lämmitä seosta, kunnes fudget ovat sulaneet. Jäähdytä kastike kylmäksi.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota tuorejuusto, 1,5 dl kuohukermaa ja lakritsijauhe kuohkeaksi vaahdoksi. Lämmitä pieni määrä lakritsikastiketta ja sulata siihen pehmenneet liivatteet. Kaada liivateseos ohuena nauhana lopun lakritsikastikkeen joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää kastike pehmeään tuorejuustovaahtoon ja kääntele hyvin sekaisin. Kaada täyte tasaisesti pohjan päälle ja suukkojen väleihin. Nosta kylmään sitruunamoussen valmistuksen ajaksi.
Tee sitten sitruunatäyte. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Pese sitruunan kuori huolellisesti. Raasta puolet kuoresta pieneksi raasteeksi ja purista sitruunasta mehu talteen. Vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto, hieman sokeria, noin 2 rkl sitruunan mehua ja kuoriraaste. Maista ja lisää sokeria makusi mukaan.
Kaada täyte vuokaan lakritsimoussen päälle ja tasoittele suukkojen väleihin ja päälle.
Laita vuoka jääkaappiin ainakin kuudeksi tunniksi, mielellään yön yli.
Kun täyte on hyytynyt, poista vuoan reunat.
Koristele vaikkapa suukoilla, lakritsilla ja erilaisilla hippusilla.

Aika kiva, Italian tuoksuinen kanapullakeitto

Kirjoitettu 17 lokakuun, 2019 by Kaisa

Paketti broilerinjauhelihaa houkutteli helppoon arkiruoanlaittoon. Näinpä Pikku-Kokki kumppaninani otin ja valmistin siitä kanapullakeittoa, sellaista italialaista makumaailmaa henkivää. Yhtä seikkaa lukuun ottamatta pidin keitosta; ainoastaan myskikurpitsan palaset olisin vaihtanut johonkin toiseen, ehkäpä esimerkiksi kesäkurpitsaan.

Siis kaiken kaikkiaan suositeltava resepti, joka osui silmääni Tohtori meni keittiöön -blogista. Alun alkaen se kuuluu olevan peräisin Glorian Ruoka- ja Viini -lehdestä, jota en ihmettele lainkaan; reseptissä on sellaista tiettyä, tuolle lehdelle ominaista tunnelmaa – ja tämä on tietysti vain ja ainoastaan positiivinen kommentti.

Siis suositan ilman muuta kokeilemaan. Niin keitto kuin ajatukset Italiasta lämmittävät mukavasti pimeinä iltoina.

Kanapullakeitto

4-6 annosta

400 g broilerinjauhelihaa
1 kananmuna
2 rkl korppujauhoja
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria myllystä
puolikkaan sitruunan mehu
1 salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
200 g myskikurpitsaa (Tälle miettisin korvaavaa vaihtoehtoa, kuten kesäkurpitsaa.)
1 rkl oliiviöljyä
12 dl kanalientä
400 g tomaattimurskaa
1,5 dl orzo- eli jyväpastaa
200 g vihreitä papuja (Myös herneet sopivat mainiosti.)

Tarjoiluun:
parmesaaniraastetta

Aloita kanapullataikinasta. Sekoita kulhossa jauheliha, kananmuna, korppujauhot, oregano, suola ja pippuri. Lisää sitruunan mehu ja sekoita tasaiseksi. Laita kylmään odottamaan hetkeksi.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori ja leikkaa kurpitsa noin arpakuution kokoisiksi paloiksi. Kuullota kasviksia kattilassa oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää kanaliemi, tomaattimurska ja pasta. Keitä hiljalleen 5-10 min. kunnes pasta on juuri ja juuri kypsää.
Keiton kiehuessa pyörittele lihapullataikinasta pieniä, noin 2 cm halkaisijaltaan olevia pullia. Napsauta pavuista päät pois ja leikkaa ne kolmeen osaan. Lisää lämpöä, laita pavut ja pullat liemeen ja anna keiton kiehua vielä noin 5 min. jotta lihapullat kypsyvät. Sekoittele välillä, jotta pasta ei pala pohjaan. Jos teit isompia pullia, keitä muutama minuutti kauemmin.
Tarjoa keitto parmesaaniraasteen kera.

Jauheliha-makaronipata; simppeli, kasarintuoksuinen suosikki

Kirjoitettu 13 lokakuun, 2019 by Kaisa

Mietiskellessäni käyttöä jääkaapissa pikkuhiljaa parhaita päiviään ohittelevalle valkokaalille, tuli mieleeni makaronipata, yksi lapsuudesta mieleenjäänyt sangen kikkailematon ”klassikko”. Meidän perheessämme ruoka kulki jostakin kumman syystä nimellä ”liukas ruoka”, joten tokihan tätä oli edelleen sillä nimellä kutsuttava. Pikku-Kokki oli nimityksestä hiukan ihmeissään, mutta joka tapauksessa ruoka maistui sangen mainiosti. Samoin itselleni, vaikka etukäteen hiukan pelkäsinkin, että tulisin pettymään. Mutta ei, tämä maistui oikeastaan yhtä hyvältä kuin muistinkin. Omaan annokseeni lorautin vielä hiukan lisäsoijaa, sillä soijakastikkeen merkitystä tämän ruoan kohdalla on turha lähteä kiistämään.

Kuten kuvasta näkyy, mikään silmiä hivelevä näky tämä ruoka ei ole, mutta siitä viis. Tällä kertaa aikamatkailu kannatti – mikä ei suinkaan ole selviö, kun ruoasta puhutaan – ja sainkin tästä idean lähteä kokeilemaan lapsuuteni suosikkeja laajemminkin. Ei ruokamuistojen merkitystä turhaan korosteta.

Jauheliha-makaronipata

6 annosta

3 porkkanaa
2 isoa sipulia
500 g valkokaalia
400 g jauhelihaa
1 l vettä
2 lihaliemikuutiota
1-2 rkl soijakastiketta
1-2 tl inkivääritahnaa
0,25 tl mustapippuria
3 dl makaronia
(persiljaa)

Kuori ja paloittele porkkanat, hienonna kuoritut sipulit ja suikaloi kaali.
Ruskista jauheliha kattilassa. Lisää porkkanat, sipulit, kaali, vesi, liemikuutiot ja mausteet. Sekoittele ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä 30-45 min.
Lisää makaronit ja hauduta vielä noin 10 min. Tarkista maku.
(Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa.)

Appelsiini-suklaajäätelö

Kirjoitettu 9 lokakuun, 201910 helmikuun, 2024 by Kaisa

Valmistin viikonlopun ruokavieraille jälkiruoaksi erittäin makeita suklaamousseleivoksia. Koska ne tuntuivat tarvitsevan rinnalleen jotakin sopivan raikasta, kehittelin tutulla jäätelökaavallani appelsiini-suklaajäätelön, joka onnistuikin vallan mainiosti. Appelsiinimarmeladi, jonka makua terävöitin vielä ripauksella appelsiininkuorta toi jäätelöön toivottua lempeää karvautta, tumma suklaa omaa tummaa makeuttaan. Pohjan vaniljarahka sitoi maut tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.

Kuten kyseistä appelsiini-suklaajäätelöä, suositan lämpimästi myös alla esiteltävää jäätelöreseptiä, jonka avulla vain rahkan ja sattumien makua vaihtelemalla on mahdollista luoda mitä erilaisimpia ja koostumukseltaan ihanan pehmeitä jäätelöitä. Ne syntyvät helposti, ja mikä parasta, ilman jäätelökonetta.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla itse tehtyä jäätelöä. Lopputulos on hurjan hyvä ja prosessi helppo, hauska ja sopivasti luova, sellainen nuorille apukokeillekin mainiosti sopiva pikkupuuha.

Ja hei, mikä olisikaan parempi paikka nautiskella jäätelöä kuin riippumatto. Laajan valikoiman vaihtoehtoja löydät täältä.

Appelsiini-suklaajäätelö

8-12 annosta

3,3 dl kuohukermaa
400 g vaniljarahkaa
1 dl glukoosisiirappia
2 tl appelsiinin kuoriraastetta
appelsiinimarmeladia
tummaa suklaata

Vaahdota kerma. Sekoita keskenään vaniljarahka ja glukoosisiirappi. Kääntele rahkaseos kermavaahtoon nuolijalla.
Sekoita joukkoon appelsiinin kuoriraaste ja appelsiinimarmeladia sekä rouhittua tummaa suklaata oman maun mukaan.
Kaada massa pakastuksen kestävään muovirasiaan tai vuokaan (tilavuus noin 1,5 l) ja peitä vuoka tuorekelmulla. Pakasta vähintään neljä tuntia. Itse tein tällä kertaa pieniä annosjäätelöitä silikonimuotilla.
Ota jäätelö sulamaan jonkin verran ennen tarjoilua, jotta sen maut tulevat paremmin esiin.

Jäätelön peruskaava

8 annosta

3,3 dl kuohukermaa
400 g maustettua rahkaa
1 dl glukoosisiirappia

Lisäksi:
Rahkan makuun istuvia ripotteita, kuten suklaa- tai keksirouhetta, marjoja ja/tai jotakin kastiketta. Tässä kohtaa vain taivas lienee rajana.

Vaahdota kerma. Sekoita keskenään rahka ja glukoosisiirappi. Kääntele rahkaseos kermavaahtoon nuolijalla.
Lisää jäätelöön valitsemiasi sattumia joko sekoittamalla ne massan joukkoon, tai jos käytät esimerkiksi kastiketta, kaatamalla sitä pakastuksen kestävään muovirasiaan tai vuokaan (tilavuus noin 1,5 l) kerroksittain jäätelömassan kanssa vuorotellen. Aloita tällöin jäätelömassalla.
Peitä lopuksi vuoka tuorekelmulla.
Pakasta vähintään neljä tuntia.
Jäätelö kannattaa ottaa sulamaan jonkin verran ennen tarjoilua, sillä se on huomattavasti paremman makuista hiukan sulaneena.

Satokausiruokaa: sopivasti suolainen kurpitsa-omenagalette

Kirjoitettu 7 lokakuun, 2019 by Kaisa

Teki mieli tehdä piirakka, mutta koska taikinan säntillinen asettelu vuokaan ei tällä kertaa innostanut, päädyin leipomaan rustiikkisen galeten. Kyseinen galettetaikina, jonka reseptin olen varastanut Sikke Sumarin Sikeltä Sinulle -blogista, oli minulle vanha tuttu ja toimi jälleen mainiosti. Täytteen taas kehittelin tällä hetkellä sieltä sun täältä vastaantulevista kurpitsaresepteistä omaa ruokavarastoamme mukaillen. Kun kurpitsan rinnalle valitsin vielä omenan, syntyikin todellinen satokausigalette, jonka makeutta tasapainotti sopivasti prosciutton suolaisuus.

Nyt on kurpitsakausi kukkeimmillaan, sopii siis testata tätäkin reseptiä, vaikkapa iltapalaksi kurpitsalyhdyn kajoon.

Kurpitsa-omenagalette

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja (minä korvasin 1 dl:n sämpyläjauhoilla)
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
100 g voita
0,5 dl smetanaa (turkkilainen jogurtti toimi myös hyvin)
2 tl sitruunamehua
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:
150 g myskikurpitsaa
1 omena
1 sipuli
puolikas chilipalko (tai maun mukaan)
1 rkl rypsiöljyä
0,25 tl sormisuolaa
0,25 tl mustapippuria
1,5 dl maustamatonta tuorejuustoa
1 dl goudaa / parmesaania raastettuna
3 siivua prosciuttoa

Voiteluun:
1 kananmuna / keltuainen

Tee ensin taikina. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kylmä voi kuutioina ja nypi taikina murumaiseksi seokseksi.
Sekoita keskenään smetana, sitruunamehu ja jääkylmä vesi. Lisää neste taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa, vaan koita päästä mahdollisimman vähällä leipomisella.
Muodosta taikinasta pallo ja pane se kelmuun käärittynä jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Taikinan voi tehdä myös edellisenä päivänä.
Tee tällä välin täyte. Kuori ja leikkaa myskikurpitsa ohuiksi veneiksi. Leikkaa omenasta lohkoja ja hienonna sipuli ja chili.
Paista kurpitsan paloja hetki paistinpannulla öljyssä. Lisää sitten joukkoon sipuli, omena ja chili. Jatka paistamista kunnes kurpitsa on hieman pehmentynyt. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kauli kylmästä taikinasta leivinpaperille halkaisijaltaan noin 30 sentin ympyrä.
Sekoita täytteen tuorejuusto ja juustoraaste. Levitä juustoseos tasaisesti kaulitulle taikinalle. Jätä noin viisi senttiä reunaa tyhjäksi.
Asettele seuraavaksi prosciuttosiivut juustoseoksen päälle ja nostele päällimmäiseksi kurpitsa-omena-sipulipaistos.
Taittele reunat piirakan reunoille ja voitele ne kananmunalla tai munankeltuaisella. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes reunat ovat kauniin kullanruskeat. Ota piirakka uunista ja anna jäähtyä tovi.

Juustonkannikoiden keräilijän kanaruukku

Kirjoitettu 2 lokakuun, 2019 by Kaisa

Lokakuun ensimmäinen. Enää syksystä tai lähenevästä talvesta ei pääse yli eikä ympäri, on tyydyttävä kohtaloonsa ja siihen, että lähitulevaisuudessa käyttöä on kumisaappaille ja kuravaatteille, villasukille ja pipoille. Mutta niin ikään kynttilöille ja muille tunnelmantuojille eli on tässä pian alkavassa vuoden pimeimmässä aikakaudessa hyvätkin puolensa.

Ilmojen viilentyessä myös ruoat, joita tekee mieli valmistaa, muuttuvat erilaisiksi ja huomio kiinnittyy toisenlaisiin resepteihin, ehkäpä hiukan raskaampiin, kuten nyt vaikkapa seuraavaksi esiteltävään broileriruukkuun, jossa broilerinpalat kietoutuvat täyteläiseen kermakastikkeeseen. Tämä onkin oikein sopivaa syys- tai talviruokaa, johon saa mukavasti upotettua jäljelle jääneet juustonkannikat. Kannattaa kokeilla.

P.S. Mietin pitkään nimetäkö ruokaa kanaruukuksi, koska itselleni erilaiset ruukut tuovat mieleen lähinnä einekset, mutta eipä tälle sopivampaakaan nimeä löytynyt, joten menköön. Ei se nimi miestäkään pahenna.

Juustoinen broileriruukku

4 annosta

1 iso sipuli
3-4 valkosipulinkynttä
puolikas kesäkurpitsa
öljyä paistamiseen
400 g broilerin fileetä
0,5 tl suolaa
0,5 tl sitruunapippuria
1 rkl hunajaa
2,5 rkl vehnäjauhoja
1 dl appelsiinimehua
2 dl vettä
1,5 tl basilikaa
1,5 tl timjamia
3 dl ruokakermaa
1,5 dl sopivaksi katsomaasi juustoa kuutioina (Minä käytin leipäjuustoa, joka toimi mainiosti.)
suolaa ja mustapippuria
kourallinen tuoretta lehtipersiljaa
juustoraastetta

Tarjoiluun:
riisiä/ohrahelmiä/pastaa

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi kesäkurpitsa. Kuullota pannulla sipulia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa. Siirrä kuullotetut kasvikset syrjään.
Suikaloi broileri ja kypsennä samalla pannulla kevyesti ruskistaen. Mausta suolalla, sitruunapippurilla sekä hunajalla ja paista kypsäksi. Sekoita suikaleiden joukkoon vehnäjauhot ja kaada sitten pannulle mehu ja vesi. Anna poreilla hetki.
Lisää sitten joukkoon basilika, timjami ja kasvikset. Anna poreilla taas hetki.
Kaada pannulle ruokakerma ja lämmitä kastike kuumaksi. Lisää lopuksi juustokuutiot, tarkista maku ja sekoita joukkoon silputtu persilja.
Jaa kastike annosvuokiin ja ripottele pinnalle juustoraaste.
Gratinoi uunin keskitasolla 225 asteessa, lopuksi voit nostaa ruukut ylätasoon.
Tarjoile esimerkiksi riisin tai ohrahelmien kera.