Tunnelmallisia makuja

Väriä elämään – ja lautaselle

Kirjoitettu 10 marraskuun, 2013 by Kaisa

Kun marraskuinen arkipäivä pimenee säkiksi ympärille jo iltapäivällä ja sade vihmoo ikkunoita aamusta alkaen, on mukava saada lautaselleen jotakin värikästä ja virkistävää. Siksipä päätinkin valmistaa aterian, jonka tarkoituksena oli värikimarallaan ja kasvispainotteisella kepeydellään hivellä niin mieltä kuin ruumistakin. Apunani käytin yhtä uusista ja mielenkiintoisista keittokirjatuttavuuksistani, Sara La Fountainin opusta Healthy kitchen : hyvää oloa keittiöstä.

Alkuruoan asemaan asetin yhden kirjan lukuisista smoothieista, Fresh earth smoothien, jonka makua ryhdittämään ja tukemaan valmistin simppelin tuorejuusto-ranskankermaseoksen. Annoksen pinnalle ripottelin lisäksi hiukan ankka-aterialtamme tutuksi tullutta pähkinä-yrttimurua. Kokonaisuus toimi hienosti, annos toi mieleen ensisijaisesti kylmän gazpacho-keiton.

Fresh earth smoothie

1 iso / 2 pientä annosta

250 g tomaattia
pieni pala tuoretta punaista chiliä
1 valkosipulinkynsi
tuoretta korianteria (tämän tilalle voi improvisoida jonkin toisen yrtin, mikäli korianteri ei lukeudu omiin suosikkeihin; itse ajattelin ensi kerralla tehdä niin)
0,5 limen mehu
1 punainen paprika
himalajansuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Laita smoothien ainekset tehosekoittimeen ja sekoita hyvin.

Pinnalle:
3 tl ranskankermaa
2 tl yrttituorejuustoa
pestoa

Sekoita ranskankerma, tuorejuusto ja mieleisesi määrä pestoa. Annostele nokare seosta smoothien pinnalle ja ripottele päälle vielä pähkinä-yrttimurua. Koristele tuoreilla yrteillä.

Koska jälleen kerran mieli teki kotitekoista hampurilaista, mutta halusin pitäytyä alusta loppuun ajatuksessani hieman kepeämmästä ateriasta, päätin valmistaa pääruoaksi niin sanotusti hatuttomia ja pohjattomia kanahampurilaisia, siis hampurilaisia ilman leipää. Tosin saivat nämäkin purilaiset tulla nautituiksi hatut päässään ja pohjat pihviensä ja lautasen välissä, korvautuihan leipä maukkaasti munakoisosiivuin. Kanapihvien resepti löytyi niin ikään Saran hyvän olon keittiöstä.

Broilerinjauhelihapihvit

4-6 kpl

650 g broilerinjauhelihaa
1 tl valkosipulia raastettuna
1,5 tl tuoretta inkivääriä, raastettuna
2 tl soijakastiketta
1 tl worcesterkastiketta
1 rkl dijoninsinappia
0,5-1 tl chilihiutaleita
1,5 tl paprikajauhetta
3 rkl kevätsipulia
0,5 tl savustettua paprikajauhetta
mustapippuria
himalajansuolaa

Sekoita kaikki pihvien ainekset hyvin keskenään. Muotoile taikinasta samankokoisia pihvejä. Paista 225 asteessa noin 20 min. kunnes pihvit ovat kypsiä.

Pihvien ohella hatuttomat vaativat osakseen / ruokailija:
2 viipaletta paistettua munakoisoa
1 viipale cheddar sulatejuustoa
punasipulihilloketta
2 siivua tomaattia
2 viipaletta avokadoa

Hyvän lisäsäväyksen antaa hampurilaiskastike, jonka valmistat helposti esimerkiksi sekoittamalla turkkilaiseen jogurttiin erilaisia yrttejä ja mausteita. Me käytimme tällä kertaa Heinzin Curry Mango -kastiketta, jota jatkojalostimme lisäämällä joukkoon hiukan ranskankermaa. Toimii.

Munakoisoviipaleet paistettuasi kokoa hampurilainen mielesi mukaan. Juustoviipale kannattaa asettaa lämpimän kanapihvin päälle, jotta se hiukan sulaa.

Lisäkkeen roolissa lautasillamme vieraili tällä kertaa salaatti, jota koristivat valkosipuli-inkivääri-chilimarinoidut porkkanat. Itse en suoraan sanottuna näistä porkkanoista liiemmin välittänyt – eikä Aleksikaan – joten suosittelen etsimään porkkanamarinadin toisaalta. Joka tapauksessa marinoidut porkkanat istuivat salaattiin hyvin, joten kannattaa kokeilla reseptiä omin porkkanoin.

Marinoitu porkkanasalaatti

5 porkkanaa viipaloituina, marinoituina ja paistettuina; marinadin ohella seesaminsiemenet tuovat porkkanoihin hyvää makua
salaattisekoitusta
7 cm:n pala kurkkua
0,5 rasiaa sokeriherneitä
pinjansiemeniä

Marinoi porkkanat. Kuori ja viipaloi kurkku. Paahda pinjansiemenet.
Kokoa salaatti. Laita astiaan salaattisekoitusta ja kurkkua, asettele mausteiset porkkanat salaatin päälle. Ripottele päälle herneitä ja paahdettuja pinjansiemeniä.

Illallinen kurpitsalyhtyjen valossa

Kirjoitettu 4 marraskuun, 20134 marraskuun, 2014 by Kaisa

Aleksin pelottava taidonnäyte: Sami. — Aleksin pelottava taidonnäyte *Sami* varjoihin piiloutuneena.

Teema-aterian loihtiminen; ah mikä ihastuttava tapa viettää yhdessä sunnuntaista sadepäivää! Ja mikä parasta, kun on aikuinen, on lupa leikkiä ruoalla – ainakin Halloween-ruoalla.

Heti ensi alkuun siis pienenä varoituksen sanana todettakoon, että tämänkertainen illallisemme menestyisi varmasti paremmin, mikäli arvioitavana olisi ruoan ulkonäkö, ei niinkään se, miten lopputulos onnistuu hivelemään makuaistia. Rehellisyyden nimissä tämä ateria ei nimittäin kaikilta osiltaan ollut erityinen makujen sinfonia tai riemuvoitto. Hauskaa meillä kuitenkin oli, niin ruokaa valmistellessamme kuin sitä natustellessammekin. Joka tapauksessa pienellä viilauksella tästäkin ateriasta olisi varmasti tullut varsin makoisa, joten kannattaa toki rohkaista mielensä ja tarttua myös näihin ohjeisiin.

Alkuruoaksi imaisimme muutaman sormen veripediltä eli toisin sanoen parmankinkkurullia tuorejuusto-ranskankermatäytteellä paistetun kananmunan kera. Kananmunan veretseisauttava ulkonäkö saatiin aikaiseksi elintarvikeväripullon avulla. Rullat olivat hyviä; suosittelen vaikka kynnettöminä ja salaattipediltä tarjottuna, mikäli tilanne edellyttää hieman siivompaa esillepanoa.

Sormet veripedillä

4 kpl

4 siivua parmankinkkua
4 tl (esim. yrttimaustettua) tuorejuustoa
4 tl ranskankermaa
tuoreita basilikanlehtiä
4 kananmunaa
punaista elintarvikeväriä

Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma.
Laita reilu teelusikallinen seosta parmankinkkusiivun toiseen päähän, silppua päälle hiukan tuoretta basilikaa ja rullaa kinkku rullalle. Asettele toiseen päätyyn valkosipulinkynsi sormenkynttä esittämään. Paista rullia 200-asteessa noin 10 min.
Riko kananmunat astiaan ja sekoita joukkoon punaista elintarvikeväriä. Paista sopivan kokoisia ”petejä”. Huom! Parmankinkun suolaisuudesta johtuen kananmunat kannattaa paistovaiheessa jättää täysin suolattomiksi.
Asettele sormet veripedeilleen.

Pääruoan rooliin nostimme tällä kertaa käsicalzonet, jonka idean apinoimme Sillä sipuli -blogin Halloween -postauksesta vuosien takaa. Itse nimesimme tuotoksemme tuttavallisemmin Hulkin käsiksi. Juuri tässä kohtaa hieno ulkonäkö ajoi makunautinnon edelle jä kädet kärsivät käytännön toteutuksensa ontumisesta. Tässä vinkki: älä yritä pipertää tästä taikinamäärästä kahta erillistä kättä, vaan muotoile taikina yhdeksi isoksi kädeksi. Meidän käsiparimme nimittäin jäi miltei pelkäksi paksuhkoksi taikinakuoreksi, jossa täytettä oli suhteessa aivan liian vähän. Mikäli haluat valmistaa muutamaa erilaista täytettä, voit toki täyttää käden eri puolet eri täytteillä.

Tässä kohtaa mainittakoon, että mikäli tämän tyyppinen käsi ei jostain syystä innosta, kannattaa kurkistaa myös viime vuotista käpäläreseptiämme, jonka löydät täältä.

Hulkin kädet

2 pientä tai yksi iso käsi (suosittelemme jälkimmäistä)

Pizzataikina:
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
loraus öljyä
4-5 dl durum- / vehnäjauhoja
vihreää elintarvikeväriä

Veri:
tomaattipyrettä
ketsuppia
oliiviöljyä
oreganoa
basilikaa
suolaa

Täyte 1:kypsää broileria
fetajuustoa
pestoa
ananasta
ranskankermaa

Täyte 2:
artisokansydämiä
pestoa
mozzarellaa

juustoraastetta
valkosipulinkynsiä

Sekoita leivinjauhe pieneen määrään jauhoja. Sekoittele sen jälkeen sopiva taikina näppituntumalla. Värjää taikina vihreäksi elintarvikevärillä laittamalla väri heti veteen. Jaa taikina kahtia, kaulitse osat ohuiksi ja leikkaa kouran muotoisiksi.

Sekoita veren ainekset keskenään ja levitä seosta toiselle kouralle. Levitä veren päälle täytettä / täytteitä. Laita toinen pala päälle siveltyäsi sillekin verta ja nypistele reunat kiinni.
Koristele käsi; juustoraasteesta saa palovammoja ja valkosipulinkynsistä kynnet. Paista 225 asteessa 15-20 min.

Rinnalleen Hulkin kädet saivat salaatin, jonka tarjoilimme koverretuista paprikoista. Aivo-spagetit keitimme missäpäs muuallakaan kuin elintarvikevärjätyssä vedessä. Ennen täyttämistään paistoimme paprikoita uunissa vartin verran, jotta ne hiukan pehmenivät ja saivat väriä hattuihinsa.

Jälkiruoan osalta kuva riittänee kertomaan kaiken; suklaajäätelöä, rouhittua tummaa suklaata sekä päällä puolikas, koristeltu Digestive -keksi hautakiveä mallintamaan.

Karjalainen keittiö : uusia tuulia perinneruokiin

Kirjoitettu 1 marraskuun, 20131 marraskuun, 2013 by Kaisa

Ulla Liukkonen, Helena Lylyharju & Kari Martiala: Karjalainen keittiö : uusia tuulia perinneruokiin
Karisto, 2013

Karjalanpiirakat, kukot ja karjalanpaisti; siinäpä ne lähinnä olivat, siis asiat, jotka ennen tähän teokseen tutustumistani yhdistin käsitteeseen karjalainen keittiö. Kovin oli siis mielikuvani suppea siitäkin huolimatta, että miltei jokaiseen, noin kolmeenkymmeneen, elämäni kesään on kuulunut ajanvietto Suomenniemen kunnassa, joka ennen alkuvuoden 2013 lakkauttamistaan oli osa Etelä-Karjalan maakuntaa.

Isäni isän mailla olen tuolla päin vaellellut ja vaeltelen edelleen, itsellänikin himpun verran karjalaisuutta suonissani. Alkuvuoden kuntauudistukset tosin tekivät Suomenniemestä osan Mikkeliä, karjalaisuus vaihtui periaatteessa savolaisuudeksi, mutta luulenpa että käytännössä tällä ei ole merkitystä. Yhä edelleen saan varmasti paikallisessa kaupassa pussiini paksun hiivaleivän, kun ostan rieskaa, vaikka omien sanojeni mukaan odotankin saavani ohuen, nostattamattoman ja hiivattoman leivän, siis paikallisesti puhuttuna kovaohrasen. Ei tämä satoja vuosia vanha ruokakulttuuri mihinkään katoa; ja hyvä niin.

Mitä karjalaiseen kulttuuriin tulee, voidaan ruokaa pitää alueen tärkeimpänä yhdistävänä tekijänä, tärkeämpänä kuin kansaa, valtioiden rajoja, kieltä tai uskontoa. Asukkaat tällä rajaseutualueella, josta puhuttaessa tarkoitetaan Etelä- ja Pohjois-Karjalaa sekä Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa vuonna 1940 luovutettuja alueita kuin myös Venäjän karjalaisia alueita, ovat historiansa aikana saaneet seurata niin uusien rajojen, hallitsijoiden kuin kulttuurienkin esiinmarssia ja siinä sivussa kehittyneet kulttuuriltaan karjalaisiksi ottaen omakseen palan sieltä, toisen täältä. Niin on tehnyt myös karjalainen ruokakulttuuri, itäisten ja läntisten makujen suloinen sekametelisoppa, jonka luomuksia tämä teos yli sadan paikallisen herkun verran esittelee.

Kyseessä on siis varsin kattava tietoteos yhdestä kotimaamme perinnekeittiöstä. Tutuksi tulevat niin perinteiset ruoanvalmistusmenetelmät kuin raaka-aineetkin. Alun johdanto-osiossa lukija viedään muutaman aukeaman ajaksi karjalaisen ruokakulttuurin juurille perehdyttäen hänet samalla niin juhlakulttuuriin kuin yleisimpien piirakoidenkin maailmaan. Myös karjalaista ruokasanastoa sivutaan tiiviisti.

Itse ruokalajeja läpikäydään selkein reseptein varsin laajalla skaalalla leivistä, leipomuksista ja puuroista, liha- kala- ja kasvisruokien kautta aina jälkiruokiin, juomiin ja erinäisiin aterian lisukkeisiin asti. Voi siis empimättä todeta, että tämän kirjan luettuaan yksi jos toinenkin varmasti mieltää karjalaisen keittiön valtavasti alussa mainitsemiani yleisesti tunnettuja elementtejä laajemmaksi kokonaisuudeksi, eikä varmasti kavahda piirakka- tai kukkoreseptienkään äärellä, niin selkeitä ne tuntuvat olevan. Itse ainakin koin pienimuotoisen herätyksen tämän kirjan äärellä: kukkoja tehdäkseen ei tarvitse omata leivinuunia, eikä silavaakaan välttämättä tarvita. Tavallinen uuni ja pekoni passaavat vallan mainiosti. Lisäksi on hauska huomata, kuinka perinteiset karjalaiset ruokalajit ovat levinneet ympäri Suomen ja nykyään myös tasokkaissa gourmet-ravintoloissa tarjoillaan häpeilemättä ruhon edullisimpiakin osia, potkaa, poskea ja lapaa, useasti kera uunijuuresten – karjalaista ruokaperinnettä tämäkin.

Itse en vielä uskaltanut tarttua jykevämpiin resepteihin – tytinä, madepotti, tirripaisti ja apposkaali saavat toistaiseksi jäädä odottamaan vuoroaan – mutta kaurakiisseli (hmm, sangen erikoinen, jollei jopa epämiellyttävä makuelämys) ja mustikkakukko (nam, saanen suositella) pääsivät heti kokeiluun, lähitulevaisuudessa ehdottomasti myös lanttukukko.

Ei siis muuta, kuin piirakoita rypyttämään!

Ansaittu ankka-ateria

Kirjoitettu 28 lokakuun, 20134 marraskuun, 2014 by Kaisa

Kun työnantajani joitakin aikoja sitten palkitsi ahkeraa uurastustani Delicard -lahjakortilla, päätimme ensimmäistä kertaa lähteä valmistamaan ankkaa ja rakensimmekin tämänkertaisen sunnuntaipäivällisemme tuon sinisorsasta kesytetyn ja kotieläimeksi jalostetun, vallattoman rasvaisen siivekkään ympärille.

Vaikka lopputulos kokonaisuudessaan olikin sangen maukas – miltei viiden tähden arvoinen suoritus – parannettavaa löytyy aina; ensikertalaisina paistoimme ankan hieman tavoitettamme kypsemmäksi ja maa-artisokkagratiinia olisi kernaasti saanut maustaa hieman reilumminkin. Joka tapauksessa kiitämme oivista alkuperäisresepteistä (ankanrinta ja karpalokastike, karamellisoidut mustajuuret ja pähkinä-yrttimuru sekä maa-artisokkagratiini) Gurmee -blogin Hannaa!

Ankkamaisen ateriamme aloitimme omalla ehdottomalla alkupalasuosikillamme, savuporotäytteisillä avokadoilla ja lopettelimme tuulahdukseen karjalasta. Ankka ja kukko ne yhteen soppii!

Ankanrinta ja karpalokastike

4 annosta

2 (noin 700 g) ankanrintaa
0,5 tl himalajan suolaa
0,5-1 tl rosmariinia

Kastike:
3 rkl muscovadosokeria (tai vaihtoehtoisesti ruokosokeria)
3 dl karpaloita
3 dl kanalientä
1,5 dl punaviiniä
1 kuorittu porkkana
1 sipuli
laakerinlehti
6 mustapippuria
0,5 dl balsamicoa

Laita muscovadosokeri kattilaan. Lisää karpalot, kun sokeri alkaa sulaa. Sekoita ja anna marjojen mehustua.
Lisää kanaliemi, punaviini, kasvikset ja mausteet. Anna liemen poreilla puoli tuntia.
Siivilöi ja keitä kokoon niin, että puolet on jäljellä. Lisää balsamico.

Pannun jälkeen, ennen uunia... — Pannun jälkeen, ennen uunia…

Hiero morttelissa rosmariini sekä suola ja ripottele ne linnunlihalle.
Laita ankanrinnat kylmään paistinpannuun. Nosta lämpötilaa ja paista rasvapintaa rapeaksi, kunnes rasvaa on sulanut reippaasti pannulle.

... ja uunituoreena. — … ja uunituoreena.

Laita nyt ankanrinnat rapea rasvakerros ylöspäin uunivuokaan.
Kaada karpalokastike mukaan ja nosta vuoka 170 asteiseen uuniin. 15 minuutin paistamisella lopputulos on medium ++. Jos haluat vähemmän kypsän version kokeile 8-10 min. paistamista 150 asteisessa uunissa, kunnes lihalämpömittari näyttää 60-65 astetta.
Nosta vuoka uunista ja kääri ankanrinnat foliopakettiin.
Siivilöi kastike pieneen kasariin, yritä kuoria kaikki mahdollinen rasva pois. Voit tarkentaa makua vielä tilkalla balsamicoa.

Karamellisoidut mustajuuret ja pähkinä-yrttimuru

3 annosta

500 g mustajuuria
vettä ja sitruunamehua
vettä ja suolaa keittämiseen
2 rkl voita
1 rkl ruoko-/ muscovadosokeria
0,5 tl jauhettua kanelia

Muru:
2 dl kuivahtanutta murennettua leipää
2 rkl öljyä
0,5 dl pähkinärouhetta
2-3 rkl silputtua lehtipersiljaa ja/tai timjamia
merisuolahiutaleita

Kuori mustajuuret, upota heti sitruunalla maustettuun veteen tummumisen estämiseksi.
Keitä mustajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, noin 15 min. Valuta ja leikkaa noin 5 cm pätkiksi.
Sulata voi pannussa. Paista mustajuuria voissa keskilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä.
Lisää pannuun sokeri ja kaneli. Hauduta vielä muutama minuutti välillä sekoitellen ja kunnes sokeri sulaa voin kanssa siirappiseksi.

Paista leipämurut öljyssä rapeaksi.
Yhdistä leipämuruun pähkinärouhe ja yrttisilppu. Mausta merisuolalla.
Tarjoa mustajuurten kera.

Maa-artisokkagratiini

3 annosta

600 g maa-artisokkaa
1 kasvisliemikuutio
vettä
1 dl kermaa
paprikajauhetta
meiramia
ripaus suolaa
120 g smetanaa
juustoraastetta

Kuori ja paloittele maa-artisokat. Palasista kannattaa leikata suunnilleen saman kokoisia.
Keitä artisokkia vedessä, johon on lisätty kasvisliemikuutio. Keittoaika on noin 10 min.
Nosta maa-artisokan palaset öljyttyyn uunivuokaan.
Sekoita kerma, smetana sekä mausteet keskenään ja kaada uunivuokaan.
Ripottele päälle makusi mukainen kerros juustoraastetta.
Paista 200 asteessa noin 30 min.

Mustikkakukot

4 pientä kukkoa, jos haluat yhden ison kaksinkertaista annos

Ruismurotaikina:
125 g voita
1 dl sokeria
2,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
0,25 l mustikoita
1 dl mustikkamarmeladia
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Vuoraa uuninkestävät tarjoiluastiat taikinalla reunoille asti. Jätä kolmannes taikinasta kansia varten. Anna olla hetken kylmässä.

Sekoita kaikki täytteen ainekset ja jaa astioihin. Laita loput taikinasta kansiksi. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 min.

Syntymäpäivä

Kirjoitettu 22 lokakuun, 2013 by Kaisa

Niin siinä vaan on päässyt käymään, että tunnelmointia tässä miljöössä on jatkunut jo vuoden päivät; tarkalleen ottaen yhden vuoden ja yhden päivän ajan. Senpä kunniaksi olemme päättäneet järjestää pienen arvonnan.

Äänestä siis suosikkireseptiämme ja voit voittaa palkinnon! Voittaj(a/i)lle kerromme asiasta tarkemmin tuonnempana…

Ensimmäisestä tunnelmallisesta vuodesta kiittäen ja seuraavia jo janoten,
Me Kaksi toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän aktiivista makumatkailijaa

Riivityn possun tapaus

Kirjoitettu 16 lokakuun, 2013 by Kaisa

Mm, mmm, mmmm. Olemme jo pitkään suunnitelleet valmistavamme ylikypsää eli suikaleiksi riivittäväksi sopivaa porsasta, joka ehkä parhaiten kansainvälisesti tunnetaan nimellä pulled pork. Riivittyä porsasta voi toki nauttia monella muullakin tapaa, mutta koska kyseessä on niin kovin vahvasti yhdysvaltalaiseen ruokaperinteeseen yhdistyvä elementti, päätimme näin ensikertalaisina käyttää riipimyksiämme hampurilaisten täytteenä. Ja mikä oivallinen ateria siitä syntyikään…

Schlemmer-Topf... ja aivan kuin olisit aidossa 1970-lukulaisessa keittiössä! — Schlemmer-Topf… ja aivan kuin olisit aidossa 1970-lukulaisessa keittiössä!

Reseptit lihan maustamiseen sekä grillikastikkeeseen löytyivät jo useasti hyväksi toteamastamme Hampurilainen -keittokirjasta. Kirjan ohjeessa riivitty porsas valmistui grillissä, mutta koska emme tällaista vehjettä omista ja koska halusimme samalla koeajaa hienon perintöpatamme, aidon länsisaksalaisen Schlemmer-Topfin, kypsyttelimme porsaamme siellä. Patakypsennykseen vaadittavan liemen ohjeen löysimme Suolaa & hunajaa -blogista.

Ei kun kassleria tai possun lapaa – aivan niin, turha hienostelu kalliiden ruhonosien kanssa ei tähän(kään) ruokalajiin kuulu – ostamaan ja hitaasti hauduttelemaan. Odotus palkitaan!

Riivitty possu eli pulled pork

6 annosta (hampurilaisen välissä)

noin kilo kassleria tai porsaan lapaa (lavan kanssa huomioi luun paino)

Mausteseos:
2 rkl paprikajauhetta
2 rkl fariinisokeria
1 rkl suolaa
1 rkl mustapippuria
1 rkl sinappijauhetta
0,25 rkl cayennenpippuria

Liemi:
kuumaa vettä
2 sipulia
öljyä
4 valkosipulin kynttä
tähtianis
kokonaisia mustapippureita

Grillikastike:
kts. ohje täältä

Hiero pintamausteen ainekset sekaisin morttelissa tai sekoita ne keskenään. Hiero maustetta reilusti possun pintaan ja anna maustua, vaikka yön yli. Jos aikataulu on tiukempi, lyhyempikin aika riittää.
Nosta maustettu liha lämpiämään noin tuntia ennen paistamista.
Asettele liha ja liemen ainekset vettä lukuun ottamatta pataan. Kaada kuuma vesi lihan päälle. Nesteen ei tarvitse peittää lihaa, noin puoleen väliin riittää mainiosti.
Paista pataa uunissa ensin noin 45 minuuttia 200 asteessa, laske lämpö 150 asteeseen ja jatka haudutusta vielä kolme-neljä tuntia tai kunnes liha hajoaa helposti haarukalla.
Nosta liha padasta ja riivi säikeiksi, kaavi pois ylimääräinen maustekerros sekä rasva.
Ennen syömistä sekoita joukkoon grillikastiketta ja hauduta pannulla kunnes seos lämpenee. Osa grillikastikkeesta kannattaa jättää tarjolle, jotta kukin voi säädellä lihan makua oman makunsa mukaan.
Nauti esimerkiksi hampurilaisten välissä.

Me kokosimme hampurilaisemme itsetehtyjen sämpylöiden väliin ja lastasimme possun riekaleiden seuraksi grillikastiketta, salaattia, tomaattia, maustekurkkuja, punasipulihilloketta, jogurttikastiketta ja cheddarjuustoa. Yhdistelmä osoittautui varsin maukkaaksi, mutta koska puhutaan hampurilaisista, vain mielikuvitus on rajana. Ei siis muuta kuin kokeilemaan!

Maajussi maistaa Intiaa

Kirjoitettu 6 lokakuun, 20136 syyskuun, 2015 by Kaisa

Tänään valmistimme aterian, jonka osaset eivät välttämättä olleet ne täydellisin makupari yhdessä, mutta jotka toisistaan erotettuina toimivat mielestäni mainiosti. Tarjolla oli maalaissalaattia Sara La Fountainin uudesta Healthy kitchen -keittokirjasta ongitun reseptin mukaan ja intialaiseen asuun pukeutuneita jauhelihavartaita kera jogurttikastikkeen.

Muutamia huomioita ateriasta ja pari varoituksen sanaa: 1) Mikäli et pidä intialaisista mauista, kannattaa keftavartaat suosiolla jättää muiden valmistettavaksi – ja syötäväksi. 2) Maalaissalaatin pinnalle sopii mainiosti caesar-kastike, mutta koska tällä kertaa valmistamamme toisinto Saran kastikkeesta epäonnistui pahasti, suosittelemme etsimään reseptin toisaalta. 3) Vartaiden kanssa tarjoamamme jogurttidippi on peräisin Napostellen -blogista ja sopii todella miltei mille tahansa dipattavaksi luokiteltavalle.

Maalaissalaatti

4 annosta

3 viipaletta parmankinkkua
romainesalaattia
125 g vihreitä pitkiä papuja
pieni parsakaali
2 punajuurta
kirsikkatomaatteja
2-3 kananmunaa
sokeriherneitä

Höyrytä pavut ja parsakaali kypsiksi, keitä punajuuret ja kananmunat.
Paista parmankinkkuviipaleita leivinpaperilla päällystetyllä uunipellillä 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia, kunnes ne ovat kauttaaltaan rapeita.
Kokoa salaatti. Laita tarjoiluastiaan romainesalaattia, papuja, parsakaalia, punajuurta ja kirsikkatomaatteja. Viipaloi kananmunat ja asettele salaatin päälle. Koristele puolitetuilla herneenpaloilla ja rapeilla parmankinkkuviipaleilla. Tarjoile caesar-kastikkeen kera.

Keftavartaat

4 annosta

400 g naudan jauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1,5 tl garam masala -mausteseosta
2 rkl korppujauhoja
4 rkl kuohukermaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
2 rkl hienonnettua persiljaa
1 sitruunan mehu

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota sipulit öljyssä raastetun inkiväärin ja mausteseoksen kanssa. Anna seoksen hieman jäähtyä.
Sekoita kulhossa kaikki mureketaikinan ainekset. Muotoile taikinasta kostutetuilla käsillä pihvejä tai tasakokoisia paksuja tankoja. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Mikäli teet kepakkoja, työnnä niihin puutikut kypsentämisen jälkeen.

Jogurttikastike / -dippi olutmiehen tyyliin (miltei mille vaan)

2 dl turkkilaista jogurttia
1 tl hunajaa
2-4 murskattua valkosipulinkynttä / 0,5 tl valkosipulijauhetta
0,5 tl grilli- / jauhelihamaustetta
reilu roiskaus ketsuppia
(chilikastiketta halutun tulisuuden mukaan)

Sekoita jogurtti notkeaksi ja lisää siihen hunaja. Kaada muut mausteet sekaan ja sekoita taas tasaiseksi. Anna maustua jääkaapissa vähintään 30 min. Jos maustumisaika on pitkä, on sekoittaminen väliajoin suositeltavaa.

Prost! Eli makumatka saksalaisuuden sydämeen

Kirjoitettu 29 syyskuun, 201329 syyskuun, 2013 by Kaisa

Paraikaa Münchenissä juhlittavan Oktoberfestin tiimoilta päätimme kotikeittiöstämme käsin sukeltaa tällä kertaa saksalaiseen makumaailmaan. Vaikka olut, hapankaali ja makkara eivät sinänsä millään muotoa lukeudukaan omiin ruokamieltymyksiini, saimme aikaiseksi varsin maukkaan ateriakokonaisuuden.

Alusta lähtien omin kätösimme tehdyt keitto ja perunasalaatti ansaitsevat erityismaininnan, hapankaalin – kaupasta valmiina kotiin kannetun – sen sijaan ajattelimme ensi kerralla jättää niin ateriamme ulkopuolelle kuin kaupan hyllyllekin. Makkarat vaihdoimme perunasalaatin rinnalla broileriin; hyvä yhdistelmä tämäkin, mutta ehkäpä rehellinen makkara olisi todella kruunannut tämän saksalaisen perinnelautasellisen…

Eikun olutta – tai siideriä – tuoppiin ja nautiskelemaan!

Olut-juustokeitto

4 pääruoka-annosta

1 sipuli
300 g rosamunda perunaa
300 g porkkanaa
300 g maa-artisokkaa / palsternakkaa
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl maitoa
8 dl kanalientä
2 dl vaaleaa vehnäolutta
1 tl sinappia
hyppysellinen cayennenpippuria
suolaa
mustapippuria myllystä
ripaus sokeria
150 g juustoa, esim. Oltermanni Cheddar

Tarjoiluun
pretzeleitä tai leipää oman maun mukaan

Hienonna sipulit ja kuutioi juurekset. Kuullota niitä voissa vähän aikaa. Lisää vehnäjauhot ja pyörittele juureksia hetki ennen nesteen lisäämistä.
Lisää maito, kanaliemi ja olut. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes juurekset ovat pehmeitä.
Soseuta sauvasekoittimella. Lisää mausteet ja raastettu juusto. Sekoita kunnes juusto on sulanut.

(Hapankaali-)perunasalaatti

3 annosta

80 g suolakurkkua
200 g keitettyjä perunoita
purjon valkoinen osa
300 g valkosipulihapankaalia

Kastike:
200 g kermaviiliä
1 rkl sinappia
0,25 dl sitruunamehua
nippu tuoretta rakuunaa
1 tl hunajaa
suolaa
mustapippurirouhetta

Kuutioi suolakurkut ja keitetyt jäähtyneet perunat, hienonna purjo.
Sekoita kastikeainekset. Yhdistä kaikki aineet ja anna maustua tarjoiluun asti jääkaapissa.
Voit myös lämmittää hapankaaliseoksen, mutta tarjoile se silloin muusta perunasalaatista erillään, sillä kermaviili ei kestä kuumentamista.

Kanaa arkeen ja juhlaan

Kirjoitettu 23 syyskuun, 2013 by Kaisa

Paula Ahlsén Söder: Kanaa arkeen ja juhlaan
Valokuvat: Susanne Hallmann
WSOY, 2013
Suom. Mirkka Santala
Kyckling : från vardag till lyx, Norstedts, 2012

Perinteinen kananpoika eli syöttöbroileri, lihantuotantoon kasvatettu kana tai kukko, nopeasti kasvava risteytys. Hyvää, helppoa ja edullista – mutta niin kovin epäeettistä. Näitä, keskimäärin 35 elinpäivää näkevää lintua, me keittiöissämme enimmäkseen valmistamme, hyvällä ruokahalulla. Toinen vaihtoehto: vapaana ja pidempään tepsutellut kana(npoika), parhaimmassa tapauksessa jopa ulkoilmasta nauttimaan päässyt, kelvollisen elämän kokenut – mutta kalliimpi ja vaikeampi löytää. Kumman sinä valitset?

Myönnän itse syyllistyväni liian usein broileriaterioiden valmistamiseen, mutta silti tämän kirjan ensi kertaa huomattuani muistan ihmetelleeni, laatiiko joku kokonaisen keittokirjan näinkin kyseenalaisen raaka-aineen ympärille. Jo hyvin nopeasti tulee kuitenkin selväksi, että teoksen tarkoituksena on saattaa eteenpäin onnellisen kanan ilosanomaa. ”Osta kokonainen kana(npoika), joka on saanut tepsutella ulkona ja elänyt pidempään kuin tavallinen syöttöbroileri. Näin saat maukasta lihaa ja kaupan päälle hyvän mielen, koska tiedät linnun eläneen kelvollisen elämän melko vapaissa oloissa.” Tämä kirja on siis ylistys vapaille kanoille – melko vapaille.

Mitä teoksen sisältöön tulee, voi sitä mielestäni pitää kattavana ja reseptirikkaana. Koska lähtökohtana on suosia kokonaista kananpoikaa, lähdetään liikkeelle sen käsittelystä, paloittelusta ja kypsennyksestä, jonka jälkeen siirrytään marinadien kautta kevyempiin keitto-, salaatti- ja alkuruokiin päätyen moninaisiin pääruoka-annoksiin. Vaihtoehtoja on lavealti: klassikoita ja makuja maailmalta, helppoja ja vaikeita, arkisia ja juhlavia. Valinnanvaraa siis löytyy.

Ainoana yhteisenä nimittäjänä – ja ongelmana – läpi teoksen on kana. Tuo kokonainen, vapaa ja ideaalitilanteessa vielä ulkoillutkin yksilö. Sellaista ei nimittäin aivan joka kaupasta löydäkään. Kirjan tekijä neuvoo suuntaamaan kauppahalleihin tai kääntymään kauppiaan puoleen, myös pakastealtaaseen kannattaa kurkistaa. Mikäli vastassa on vesiperä, voi hätätapauksessa turvautua maissikananpoikaan. Tai sitten – omantunnon salliessa – käyttää broilerinlihaa. Toimivat reseptit niinkin, testattu on, valitettavasti.

Itse olen tähän mennessä kokeillut makeaa chilimarinadia, kana-nektariinitikkuja pestokastikkeen kera, jossa yhdistyvät kirjan kaksi reseptiä, sekä lämmintä kreikkalaista kana-pastasalaattia. Suosittelen.

Syökää kanaa, älkää broileria!

Makea chilimarinadi kanalle

2 valkosipulinkynttä
0,5 rkl soijakastiketta
0,5 rkl grillausmaustetta
0,5 dl oliiviöljyä
suolaa ja yrttisuolaa

Kuori ja purista valkosipulinkynnet. Sekoita valkosipuli, soijakastike, grillausmauste ja öljy keskenään. Mausta suolalla ja yrttisuolalla. Laita kana marinadiin ja anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Ota kana marinadista ja paista tai grillaa.

Lämmin kreikkalainen kana-pastasalaatti

4 annosta

Kuvassa kanattoman kanasalaatti; hyvää näinkin.

300 g broilerinfileetä
puolikas kurkku
1 punainen paprika
1 punasipuli
oliiviöljyä paistamiseen
1 tlk soija- tai kidneypapuja / kikherneitä
8 kirsikkatomaattia
oliiveja / kapriksia
150 g pastaa
fetajuustoa
yrttisuolaa ja mustapippuria

Yrttikastike:
2 rkl oliiviöljyä
hyppysellinen suolaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl sitruunamehua
1-2 rkl kuivattuja yrttejä (esim. provencale -sekoitusta)
mustapippuria

Koristeluun:
tuoreita basilikanlehtiä

Paloittele fileet pienempiin osiin. Kuutioi kurkku. Poista paprikasta siemenet ja leikkaa viipaleiksi. Kuori ja viipaloi sipuli.
Paista lihapalat oliiviöljyssä läpikypsiksi. Mausta yrttisuolalla ja mustapippurilla.
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.
Huuhtele pavut / kikherneet ja lisää ne paistinpannuun yhdessä kurkun, paprikan, sipulin, tomaattien ja oliivien / kapriksien kanssa. Paista vielä muutaman minuutin ajan.
Lisää kypsä pasta paistinpannuun broilerin ja vihannesten joukkoon ja sekoita.
Sekoita yrttikastikkeen ainekset keskenään ja lisää kastiketta makusi mukaan paistinpannuun.
Siirrä salaatti tarjoiluvadille. Murenna päälle fetajuustoa ja pyöräytä muutama kierros mustapippuria myllystä. Koristele basilikanlehdillä.

Muutama sangen suositeltava prologi

Kirjoitettu 14 syyskuun, 201314 syyskuun, 2013 by Kaisa

Hyvin onnistunut alkupala on kuin mielenkiintoinen prologi. Se nostattaa veden aterioitsijan kielelle ja ehkä johdattelee hänet oikeanlaiseen ruokatunnelmaan, mikäli on kyse teema-ateriasta. Jos sattuu käymään niin, että kokki jostain syystä epäonnistuu pääruoan kanssa, voi onnistunut alkuruoka parhaimmassa tapauksessa toimia erittäinkin pelastavana enkelinä.

Mielestäni tärkeintä kuitenkin on, että alkuruoka on. Vasta sen olemassaolo saa aterian tuntumaan ”oikealta” aterialta, hieman juhlallisemmalta, hieman hienommalta. Sen ei tarvitse olla mitään erikoista, yleensä tarpeet löytyvät kotikaapeista ilman erillistä kauppareissua. Riittää että se on – vähän ajatustasoa konkreettisemmassa muodossa.

Tässä muutamia erityyppisiä aterian aloituksia. Tomaatti-raejuustoleivät sopivat miltei ateriaan kuin ateriaankin, kanatikkuja sopii kokeilla myös osana juhlien buffetpöytää ja lombardialainen keitto toimii vallan mainiosti autenttisen keskiaikaisen aterian avaajana.

Aloitusonnea itse kullekin!

Tomaatti-raejuustoleivät

2 kpl

2 leipäviipaletta
punaista pestoa
rucolaa
raejuustoa

Täyte:
1-2 tomaattia
1-2 basilikanoksaa
1 valkosipulinkynsi
0,5 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria

Halkaise täytteen tomaatit, koverra siemenet pois ja suikaloi malto. Revi basilikan lehdet. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Sekoita basilika, valkosipuli ja öljy tomaattien joukkoon, mausta pippurilla.
Paahda leivät. Sipaise alimmaiseksi pestoa, asettele päälle muutama rucolanlehti ja lusikoi päälle tomaattiseosta ja raejuustoa.

Kana-nektariinitikut pestokastikkeen kera

2 annosta

Kanatikut kruunaavat pestokastikkeen – tai toisin päin... — Kanatikut kruunaavat pestokastikkeen – tai toisin päin…

100 g (itse)marinoitua broilerinfileetä
1 nektariini
(parmesaani)juustoraastetta
basilikanlehtiä
6 cocktailtikkua

Pestokastike:
0,5 rkl pestoa
3 rkl kermaviiliä
ripaus yrttisuolaa

Marinoi broileri ja anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan.
Valmista pestokastike: sekoita pesto, kermaviili ja yrttisuola keskenään. Aseta jääkaappiin tekeytymään tarjoilua varten.
Paloittele broilerinfilee ja paista pannulla kypsäksi. Tikuttele jokaiseen cocktailtikkuun kaksi palaa broileria ja kaksi palaa nektariinia ja asettele vadille. Ripottele päälle juustoraastetta ja hiukan silputtua basilikaa.

Lombardialainen keitto

4 annosta

500 g porkkanoita
50 g voita
5 dl lihalientä
2 tl timjamia
1 tl suolaa
pippuria
50 g raastettua juustoa (emmental)
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
50 g sahramia
1 tl muskottia
5 dl (vaaleaa) rypälemehua
3-4 kananmunankeltuaista

Kuullota puhdistetut, viipaloidut porkkanat voissa. Kaada sekaan lihaliemi ja mausta suolalla, timjamilla ja pippurilla. Anna keiton kiehua noin 15 min.
Kun porkkanat ovat kypsiä, lisää keittoon juusto, mausteet ja rypälemehuun sekoitetut keltuaiset. Anna keiton vielä kuumeta, mutta varo kiehumista.