Kaisa

Where the Magic Begins…

Kirjoitettu 25 tammikuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Siitä asti kun kesällä maistoin maissileipää niinkin taianhohtoisessa paikassa kuin Pariisin Disneylandissa, Silver Spur -nimisessä ravintolassa, olen halunnut tehdä sitä itse. Maissileipää olen syönyt toki muulloinkin mutta juuri tuo teki vaikutuksen. Syitä on monia, joista varmasti suurin lienee se, että koko päivän tuossa ”taikamaailmassa” seikkailtuamme odotimme illallista kuin kuuta nousevaa. Sadekuuron yllättämäksi jouduttuamme meillä oli myös kylmä ja ilman ennakkovarausta jouduimme tyytymään ravintolaan, jonne emme olleet suunnitelleet menevämme. Oletimme tiedossa olevan kallista pikaruokaa. Mutta ei: saimme erittäin makoisan ja laadukkaan aterian, muistaakseni melko huokeasti. Ja se lämmittävä alkukeitto kera niin ikään lämpimän maissileivän; se jäi mieleen…

Ensisijainen tahtotilani oli siis leipoa maissileipää – ja samalla saatella upouusi leipävuokamme neitsytmatkalleen uunimme sisuksiin. Kumppaniksi leivälle, jonka reseptin nappasin useasti mainitsemastani Amerikan keittokirjasta, valmistin K-ruoka -sivuston ohjeella Lempeää broilerikeittoa, jota kuitenkin itse luonnehtisin pikemminkin kasvissosekeitoksi broileripalasten kera. Ihan mukava idea syödä nämä komponentit näinkin, mutta jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä lisännyt soseutettuun keittoon vielä hieman enemmän pureskeltavaa, esimerkiksi maissi ja hiukan paistettu punainen paprika olisivat varmasti toimineet mainiosti, miksei paloiteltu banaanikin, jota silloin tällöin olen broilerikeitossa menestyksekkäästi käyttänyt.

Maissileipä maistui maissileivältä ja oli hyvää, juuri tällaista keiton rinnalla popsittavaa. Suosittelen kokeilemaan.

Maissileipä etelävaltioiden tapaan

8 annosta
(tämä annos tehdään pyöreään halkaisijaltaan 20 cm vuokaan, omassa 25×12 cm suorakaiteisessa vuossa valmistui annoksesta kolme neljäsosaa)

150 g vehnäjauhoja
150 g polenta- / maissijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
ripaus sokeria
2,5 dl piimää
1 kananmuna
0,6 dl öljyä
voita

Kuumenna uuni 220-asteiseksi.
Sekoita kulhossa vehnäjauhot, polenta- / maissijauhot, leivinjauhe, suola ja sokeri. Lisää joukkoon piimä, vatkattu kananmuna ja öljy ja sekoita tasaiseksi.
Kaada taikina voideltuun vuokaan ja tasoita.
Paista uunissa noin 25 min tai kunnes pinta on kullanruskea. Anna jäähtyä hieman ja tarjoa lämpimänä voin kera, esimerkiksi keittojen rinnalla.

Lempeä broilerikeitto

6 annosta

400 g porkkanaa
300 g perunaa
100 g sipulia
pieni pala lanttua / selleriä
7 dl vettä
1 kana- / kasvisliemikuutio
1 dl kermaa
1 tl rakuunaa
500 g marinoimattomia broilerin fileesuikaleita
1 rkl öljyä
1 tl currya
1 tl kurkumaa
tuoretta persiljaa

Pese, kuori ja paloittele porkkanat, perunat, sipuli ja lanttu.
Kiehauta vesi. Lisää liemikuutio ja kasvikset. Keitä miedolla lämmöllä noin 20 min. tai kunnes kasvikset ovat kypsiä.
Soseuta keitto esimerkiksi sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon kerma ja mausta rakuunalla.
Kuumenna paistinpannulla öljy ja sekoita siihen curry sekä kurkuma. Paista broilerisuikaleet mauste-öljyseoksessa kypsiksi.
Tarjoile keitto broilerisuikaleiden ja hienonnetun persiljan kera.

Ilveskissan ensi naukaisu

Kirjoitettu 14 tammikuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Hih. Otsikolla viittaan jälleen keittokirjalöytöön, tällä kertaa hieman vanhempaan sellaiseen. Kyseessä on nelisen vuotta sitten julkaistu opus, jonka kannessa komeilevat muusikko Marco Hietala sekä ilves ja jonka kansien välistä on löydettävissä miltei parikymmentä rokkaria kolmen ruokalajin menuineen. Teokseen, joka heti kiinnostuneille tiedoksi kantaa nimeä Ilveksen rokkimenut, palaan tuonnempana tarkemmin, nyt keskitytään ensimmäisenä sieltä teon alle valittuun pääruokaan, jonka aikoinaan Helsingin Ravintola Ilveksessä tarjoili Jonna Tervomaa.

Meillä sunnuntaipäivän ratoksi valmistuivat kreikkalais-helsinkiläiset lihapyörykät pehmeän tomaattisessa kastikkeessa yrttisen perunamuusin kanssa, annos jonka Tervomaa on oivallisesti nimennyt ”Madonna’s Muscles”. Ei voi muuta todeta, kuin että oikein nannaa muskelimannaa, rokkikokkien seuraan palaamme varmasti mitä pikimmin…

Samalla tämä ravintola-annoksen toisinto toimi vallan maukkaana päätöksenä viikonlopulle, jota vietimme 3-vuotista kihlaustamme juhlien. Tässä kohtaa onkin pakko mainita kaksi asiaa, jotka jokaisen olisi hyvä kokea ainakin kerran elämässään: 1) Tampereen Ravinteli Bertha, 2) kotimainen keskiaika/renessanssi/keltti -henkistä folk rockia soittava Greenrose Faire -yhtye (vähintäänkin musiikki, mieluiten elävä esiintyminen). Näistä komponenteista koostui meidän kolmas kihlapäivämme, ennen kuin pääsimme lihapyöryköiden pariin. Täydellistä!

Lihapyörykät

6 annosta

2 dl vaaleaa leipää kuutioituna
1 dl tomaattimehua
2-3 dl kivettömiä tummia oliiveja (me korvasimme nämä punasipulihillokkeella ja kapriksilla, jota suosittelemme lämpimästi kokeilemaan)
4-6 aurinkokuivattua tomaattia
fetaa
400 g jauhelihaa (nautaa ja / tai lammasta)
2 kananmunaa
loraus Jaloviinaa (käytimme konjakkia, joka toimi myös mainiosti)
1 tl kuivattua minttua
ripaus mustapippuria
suolaa

Turvota leipäkuutioita tomaattimehussa kymmenisen minuuttia.
Pilko oliivit (tai hienonna punasipulihilloke) ja aurinkokuivatut tomaatit, murenna feta.
Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi massaksi ja muotoile lihapulliksi. Paista lihapullat kypsiksi pannulla tai 200-asteisessa uunissa noin 15 min.

Yrttinen perunamuhennos

6 annosta

1 kg perunoita
(maitoa)
1 puntti rukolaa
1 puntti persiljaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa

Keitä kuoritut perunat kypsiksi.
Soseuta yrtit öljyyn tehosekoittimessa.
Soseuta perunat perunansurvimella tilkkaan keitinvettään. Me tosin käytimme sähkövatkainta ja lisäsimme joukkoon myös hieman maitoa.
Mausta muhennos yrttiöljyllä ja suolalla.

Tomaattikastike

1 sipuli
5 valkosipulinkynttä
1 kuivattu pieni chili
2 rkl öljyä
0,5 dl tomaattipyreetä
500 g tomaattimurskaa
hyppysellinen suolaaripaus sokeria
mustapippuria
1 dl parmesaaniraastetta
1 dl (turkkilaista) jogurttia
0,5 dl tuoretta minttua hienonnettuna

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Murskaa joukkoon chili.
Kuullota sipuleita ja chiliä kuumassa öljyssä muutama minuutti. Lisää pannulle tomaattipyree ja jatka kuullottamista muutama minuutti. Lisää tomaattimurska ja mausteet.
Keitä kastiketta miedolla lämmöllä puolisen tuntia.
Soseuta valmis kastike tasaiseksi teho- tai sauvasekoittimella. Lisää parmesaani, jogurtti ja tuore minttu kastikkeeseen juuri ennen tarjoilua.

Don’t Miss a Bite : makuja ja muistoja maailmalta

Kirjoitettu 12 tammikuun, 201512 tammikuun, 2015 by Kaisa

Vera Jordanova: Don’t Miss a Bite : makuja ja muistoja maailmalta
Kuvat: Vera Jordanova ja Federico Ruiz
WSOY, 2014

Kun kuulen nimen Vera Jordanova, minulle ei tule mieleen ruoka – tai ennen ei tullut, nykyään tulee – sangen maukas sellainen. Syy miksi Vera Jordanova, menestyneen kansainvälisen uran luonut suomalais-bulgarialainen malli ja näyttelijä on minulle nykyään yhtä kuin hyvä ruoka, on Don’t Miss a Bite -keittokirja, jonka sivuilla Jordanova kertoilee makumatkoistaan ympäri maailman. Ja valmistaa hyvää ruokaa.

Tuntuu vähän siltä, että yhtenä tämän hetken ruokatrendeistä voidaan pitää kauniita, kokkaavia naisia. Mallimaailma ja gourmet-ruoka ovat löytäneet toisensa. Tämä makupari olisi varmasti vielä joitakin aikoja sitten herättänyt kovastikin kummastusta, kertoohan Jordanovakin keränneensä runsaasti huomiota ja ”ah, malli joka syö!” -tyylisiä kommentteja maailmalla seikkaillessaan. Ja hyvä näin, suunta on ehdottomasti positiivinen. Hyvä ruoka, parempi (mallinkin) mieli.

Mitä itse resepteihin tulee, tuntuvat vuodet maailmalla tehneen naisesta hyvän kokin. Tähän mennessä kokeilukeittiössämme tosin on valmistunut vasta Jordanovan ideoimaa vallan maukasta brunssiruokaa (pekonifrittata karamellisoidun sipulin kera, kananmunat pesässä timjamisen pekonihöysteen kera sekä kulhoissa paistetut kananmunat) mutta uskon vahvasti, että pääruoatkin lisäkkeineen täyttävät odotukset. Erityistä kiinnostusta herättivät luumuviinissä haudutettu porsaankylki sekä rosmariiniperunat, viimeistään pääsiäisenä taas testauksen kohteeksi on otettava paahdettu lampaan lapa erilaisten dippikastikkeiden kera.

Opus kätkee kansiensa väliin reseptejä maailman eri kolkilta sekä Veran sukulaisnaisilta sukupolvi toisensa jälkeen. Ruokia löytyy päivän jokaiseen hetkeen, vaihtoehtoja niin liha-, kala- kuin kasvismaailmassakin viihtyvän makumatkailijan tarpeisiin. Tässä vaiheessa en myöskään malta olla mainitsematta kirjan kauneutta, josta kiitos kuuluu sen ruoka- ja maisemavalokuvitukselle. Ah, osatapa kuvata ruokaa näin houkuttelevan valloittavasti!

Suosittelen; maukkaan ruoan ystäville, nojatuolimatkailijoille, kaikille jotka haluavat haukata palan maailmaa.

Putkiruokaa Italiasta eli cannelloneja kahdella tapaa

Kirjoitettu 7 tammikuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Melko useasti viikonlopun ruokasuunnitelmia laatiessamme tulee huomaamatta ajatustasolla valmisteltua kokonaisuus, jonka lopulliseen toteuttamiseen hurahtaakin helposti miltei kokonainen päivä. No, tämä ei meitä haittaa, sillä onhan ruoanlaitto yhteinen harrastuksemme, jota ehdimme joka tapauksessa tehdä ainoastaan viikonloppuisin ja loma-aikoina. Emme me kuitenkaan koko viikonloppua keittiössä vietä, yleensä korkeintaan toisen päivän – ja aina emme sitäkään.

Viime viikonloppuna tuntui siltä, että hieman pienempikin määrä keittiötunteja voisi riittää. Tilaukseen laitettiin siis jotakin suhteellisen yksinkertaista. Kun tähän toiveeseen lisättiin vielä minua pitkään vaivannut outo halu valmistaa jotakin siskonmakkaroista, päädyimme seuraavanlaiseen valintaan: cannelloneja siskonmakkara- sekä jauhelihatäyttein. Kahdella tapaa lähinnä sen takia, että kummallekin meistä siskonmakkara oli tuttu ainoastaan keitosta ja näin valmistettuna hiukan epäilytti. Toisaalta on aina sangen mukavaa myös saada lautaselleen muutamaa eri sorttia eli kaikin puolin hyvä valinta.

Miten nämä pastaputket, cannellonit eli suuret ruo’ot tai lehdykät, kuten italialainen sanan ymmärtää, sitten maistuivat? Vallan mainiosti. Siskonmakkaraversio, jonka resepti löytyi Kaisa Sillanpään Reseptikuningatar -keittokirjasta, oli näistä kahdesta erikoisempi ja lihaisampi, mutta sitä päihittikö se K-ruoka -sivustolta bongattua jauhelihareseptiä on lopulta vaikea sanoa. Itse ehkä pidin makkaraputkista hiukkasen enemmän, Aleksi taas taipui jauhelihaversion puoleen sen maukkaan kastikkeen ansiosta. Molemmat olivat kuitenkin hyviä ja molempien kokkien mieleen.

Lisukkeeksi valmistimme vielä lämmintä punakaalisalaattia Glorian Ruoka & viini -lehden reseptillä. Hyvää tämäkin, ehkä himpun verran paremmin se tosin olisi sopinut esimerkiksi osaksi jonkinnäköistä pihviateriaa. Salaatti toimii sekä lämpimänä että kylmänä.

Buon appetito!

Cannellonit siskonmakkaratäytteellä

5 annosta

10-14 kpl canneloniputkia

Täyte:
400 g siskonmakkaraa
1 kananmuna
1 dl parmesaanijuustoraastetta
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl persiljasilppua
mustapippuria myllystä
(suolaa)

Kastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
500 g tomaattimurskaa
70 g tomaattipyreetä
oreganoa
timjamia
basilikaa
mustapippuria myllystä
suolaa

Pinnalle:
150 g mozzarellaa ja juustoraastetta (hyväksi todettu suhde oli 85 g mozzarellaa ja 65 g juustoraastetta)
tuoreita yrttejä

Tee ensin täyte: Puserra siskonmakkaramassa kuoristaan kulhoon. Lisää kananmuna, korppujauhot, parmesaaniraaste, silputtu persilja ja mustapippuria sekä halutessasi hieman suolaa. Sekoita hyvin.
Pursota massa canneloniputkiin. Vaihtoehtoisesti voit täyttää putket myös ilman pursotinta pienellä lusikalla auttaen, mutta pursotin säästää huomattavasti aikaa.
Tee sitten kastike: Silppua sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit, lisää tomaattimurska, pyree ja mausteet. Anna kiehua hetki. Soseuta sauvasekoittimella.
Lusikoi tomaattikastiketta ohut kerros uunivuoan pohjalle. Laita cannelonit vuokaan ja levitä loput tomaattikastikkeesta cannelonien päälle. Lisää lopuksi juustot pinnalle.
Paista 200 asteessa noin 25 min. Ripottele valmiin ruoan pinnalle tuoreita yrttejä.

Cannellonit jauhelihatäytteellä

5 annosta

15-20 kpl canneloniputkia

Vasemmalla jauhelihaa, oikealla siskonmakkaraa.

Täyte:
400 g jauhelihaa
180 g yrttituorejuustoa
150 g sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
250 g porkkanaa
0,75 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl timjamia
75 g emmental-mozzarellaraastetta

Kastike:
500 g paseerattua tomaattia
2 dl ruokakermaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl timjamia

Pinnalle:
75 g emmental-mozzarellaraastetta

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
Kuullota sipuleita hetki paistinpannussa öljyssä. Lisää pannulle jauheliha ja ruskista. Lisää porkkanaraaste, tuorejuusto ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Anna täytteen jäähtyä hetki ja lisää joukkoon juustoraaste.
Voitele uunivuoka öljyllä. Täytä cannelloniputket jauhelihatäytteellä ja asettele riviin vuoan pohjalle.
Sekoita paseerattu tomaatti ja ruokakerma keskenään ja mausta seos suolalla, pippurilla ja timjamilla. Kaada tomaattikastike cannellonien pinnalle. Levitä kastike tasaisesti niin, että sitä menee myös pastaputkien väleihin. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Kypsennä 200 asteessa uunin alatasolla noin 25 min.

Lämmin punakaalisalaatti

4-6 annosta

500 g punakaalia
1 pieni punasipuli
1 rkl öljyä
0,75 dl limemehua
0,5 dl vettä
3 rkl sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota kaalia ja sipulia öljyssä pannulla muutama minuutti.
Lisää loput ainekset ja hauduta kaali kypsäksi, noin 5 min. riittää, lopputulos saa olla rapea.
Tarjoa lämpimänä (tai kylmänä).

Brunssin tuoksua

Kirjoitettu 4 tammikuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Huomaan viime aikoina laatineeni runsain mitoin artikkeleita, jotka istuvat parhaiten kategoriaan Aamupalat. Niin, kun vapaa-aikaa on ollut tavallista vähemmän, ”virallinen” ruoanlaitto on jäänyt hiukan pienemmälle huomiolle. Mutta ei huolta: minä rakastan aamuja ja aamuvirkkuna ihmisenä olen ehtinyt tutustua uusiin resepteihin ja keittokirjoihin ainakin aamiaisten puitteissa. Ja koska minulla on kotona eräs joka nauttii syömisestä niin aamulla, päivällä kuin illallakin, olen mainiosti voinut valmistaa heti aamulla aterioita, jotka itse ehkä koen enemmänkin brunssi- kuin aamupalasopiviksi.

No, valitkoon kukin itse, mihin aikaan seuraavia ruokalajeja tarjoilee, joka tapauksessa niin minä kuin koekaniinikin olimme tyytyväisiä sekä makuihin että resepteihin, joista ensimmäinen löytyi jo monesti mainitusta Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite -keittokirjasta, toinen ja kolmas kirjahyllyni keittokirjaosaston tuoreimmasta tuttavuudesta Reseptikuningatar, jossa Kaisa Sillanpää esittelee palkittua kotiruokaansa sangen mehevin mauin.

Mainittujen kirjojen tarkempia esittelyjä lupaan muuten julkaista lähitulevaisuudessa, olenhan Jordanovankin tuotoksilla jo useamman kerran ilostuttanut pikkuperhettämme.

Mutta sitä ennen: kananmunaa, muffinssia ja jogurttia, siis hyvää huomentapäivää!

Pekonifrittata karamellisoidun sipulin kera

2 annosta

2,5 kananmunaa
50 g pekonia
0,3 rkl oliiviöljyä
nokare voita
1 pieni sipuli
0,5 laakerinlehteä
suolaa
30 g juustoraastetta
10 g parmesaaniraastetta
tuoreita timjaminlehtiä
mustapippuria myllystä

(Laita uuni kuumenemaan grillivastuksella noin 250 asteeseen.)
Vatkaa kananmunat ja pane ne syrjään.
Pilko pekoni pieneksi, viipaloi sipuli renkaiksi.
Paista pekoni pannulla rapeaksi ja pane se syrjään. Pyyhi ylimääräinen rasva pannulta talouspaperilla. Mittaa pannulle oliiviöljy ja voi, ja kun voi sulaa, lisää joukkoon sipulirenkaat, laakerinlehti ja ripaus suolaa. Paista miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes sipulit ovat karamellisoituneet. Poista laakerinlehti ja ripottele joukkoon paistettu pekoni. Lisää juustoraaste ja parmesaani. Lisää varovasti joukkoon kananmunat ja ripottele pinnalle muutama timjaminlehti ja mustapippuria.
Paista kannen alla noin 5 min. Tarjoa lämpimänä.

Huom! Halutessasi voit tehdä frittatan valurautapannulla ja siirtää pannun lopuksi 250-asteiseen uuniin grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi.

Suolaiset muffinssit

8 pientä / 6 isoa muffinssia

2,75 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 kananmuna
0,25 dl rypsiöljyä
1,25 dl maitoa
0,5 dl juustoraastetta
0,5 dl aurinkokuivattuja tomaatteja / tuoreita kirsikkatomaatteja
0,25 dl pestoa

Yhdistä jauhot ja mausteet.
Vatkaa kananmuna ja öljy, lisää maito ja jauhot, sekoita. Pilko aurinkokuivatut tai tuoreet tomaatit. Lisää juustoraaste sekä tomaatit.
Jaa taikina muffinssivuokiin. Paina öljytyllä sormella muffinsseihin kuoppa keskelle ja laita noin teelusikallinen pestoa koloihin.
Paista muffinsseja 200 asteessa noin 20 min.

Sitruunajogurtti

2 annosta

yhden sitruunan mehu ja raastettu kuori
0,5 dl sokeria
3 dl (turkkilaista) paksua jogurttia

Raasta hyvin pestyn sitruunan kuori ja purista mehu.
Laita pieneen kattilaan sokeri, sitruunan mehu ja kuoriraaste. Kuumenna kunnes sokeri on sulanut.
Jäähdytä ja sekoita hyvin jogurttiin. Laita hetkeksi jääkaappiin ja sitruunajogurtti on valmista nautittavaksi.

Joulu : perinteitä, suklaata ja menolippu kinkkutaivaaseen

Kirjoitettu 28 joulukuun, 201418 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Alkaa tämä meidänkin yhteiselomme olemaan jo siinä määrin iäkäs, että voidaan puhua perinteistä. Takana onkin jo neljä yhteistä joulua ja kolme itsetehtyä jouluateriaa. Mutta, mutta: ei yhtään omapaistoista joulukinkkua – ja perheessä sentään yksi lihamies, henkeen ja vereen. Tähän on tultava pysyvä muutos.

Tänä vuonna oma juhla-ateriamme toteutettiin peruna- ja porkkanalaatikoiden osalta edellisvuosien hyväksi todettuja reseptiikkoja noudattaen ja makaronilaatikko kaavalla, jonka löysimme jo keväällä Verna Kaunisto-Feodorowin Reseptien aarteet -keittokirjaan tutustuessamme. Kaikki hyviä edelleen.

Mitä joulupöytämme uusiin tulokkaisiin tulee sai kinkku, se ensimmäinen itsepaistettu, takuulla sen kaikista suurimman huomion. Ja varmasti eniten lautastilaa perheemme herraedustuksen puolelta. Toki muutama siipale rouvallekin mainiosti maistui. Joka tapauksessa kolme kiloa kinkkua katosi Aleksin sisuksiin sangen sukkelaan ja oma ajatukseni laskiaisen hernekeitosta joulukinkun jäämillä täydellistettynä jäi haaveeksi. No, hyvä näin; ensi vuonna isompi yksilö.

Joulupöydän uutuutena esittelen myös pienet suklaakakut, joihin resepti on poimittu Helsingin Sanomista. Makoisa jälkiruoka, joka valmistuu helposti. Itse emme sellaisiin lukeudu, mutta uskaltaisin väittää, että kyseessä on jokaisen tummasta suklaasta pitävän todellinen pakkotestata -resepti.

Nam ja maiskis, kyllä joulu on vaan herkullinen juhla!

Joulukinkku

3 kg:n juhlarulla

Kuorrute:
(konjakki)sinappia
korppujauhoja
(tummaa rommia
mustapippuria)

Ota kinkku huoneenlämpöön noin 12 tuntia ennen paistamista, kinkun suositeltava sisälämpötila paistamista aloitettaessa on 4-10 astetta.
Aseta tyhjä uunipelti uuniin alimmalle tasolle. Kaada pellille lasillinen vettä; näin rasva ei pala kiinni uunipeltiin ja uuni saa sopivasti kosteutta. Lisää vettä tarpeen mukaan paiston aikana.
Paina paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan, ei kuitenkaan kiinni luuhun.
Säädä uunin lämpötilaksi 125 astetta ja nosta kinkku ritilän päällä keskitasolle uuniin kypsymään. Paista kunnes kinkun sisälämpötila on 80 astetta, näin saat perinteisen, murean kinkun.
Kolmen kilon kinkun paistoaika on noin 7 tuntia.

Kun kinkku on paistunut, ota se pois uunista ja anna levätä huoneenlämmössä muutaman tunnin.
Poista kinkusta seuraavaksi mahdollinen verkotus ja kamara. Kuori silava pois ja nosta kinkku puhtaalle uunipellille. Kinkun paistinliemi kannattaa säästää kastiketta varten.

Tee sitten kuorrute. Halutessasi pelkkä tavallinen sinappi sekä korppujauhot ajavat asian, mutta tässä ohje hieman pikantimpaan kuorrutteeseen. Sekoita (konjakki)sinappiin oman maun mukainen tilkka tummaa rommia, rouhi sekaan mustapippuria ja lisää vielä korppujauhoja. Sivele seosta kinkun pintaan ja laita kuorrutettu kinkku 225-asteiseen uuniin noin viideksi minuutiksi, jonka jälkeen kauniiksi ruskistuneen kinkun voi asettaa lepäämään.

Pienet suklaakakut mustaherukkasydämillä

6 pientä annosta

Mustaherukkasydämet:
50 g tummaa suklaata
0,4 dl kermaa
0,5 dl mustaherukoita

Suklaakakut:
60 g raakasuklaata
70 g voita
70 g sokeria
35 g vehnäjauhoja
2 kananmunaa

Valmista ensin mustaherukkasydämet.
Paloittele suklaa kulhoon. Kiehauta kerma ja kaada suklaan päälle. Sekoita massa tasaiseksi.
Soseuta mustaherukat ja lisää suklaan joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Jätä massa kulhoon ja anna kovettua jääkaapissa.
Pyörittele kylmästä massasta peukalonpään kokoisia kuulia. Pane ne odottamaan kylmään.
Valmista sitten kakkutaikina.
Mittaa kulhoon suklaa sekä voi ja sulata vesihauteessa. Nosta kulho hauteesta ja lisää sekaan sokeri. Lisää kananmunat yksitellen joukkoon ja sekoita massa tasaiseksi. Siivilöi lopuksi jauhot taikinaan ja sekoita.
Kaada taikina voideltuihin vuokiin. Täytä noin kolmannes vuoan tilavuudesta. Upota mustaherukkasydämet taikinan keskelle.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 10 min.
Tarjoile lämpiminä vaniljajäätelön kera.

Adventtiaamiainen

Kirjoitettu 25 joulukuun, 201418 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Aleksin minulle eräänä marraskuisena lauantaina järjestämä ikimuistoinen yllätyspäivä sai neljäntenä adventtisunnuntaina minun laatimani vastineen, kun kutsuin Aleksin kanssani tunnelmoimaan pian koittavaa joulua; ikimuistoinen tuli tästäkin päivästä. Ja joulubuffeesta Helsingin ravintolatarjonnan korkealuokkaisuuksien huomassa mitä luultavammin perinne – vappuvastaavan tavoin. Tämä ensimmäisemme nautittiin Pörssissä. Suosittelen!

Mutta kuten artikkeli nimellään lupailee, esittelen tällä kertaa aamuaterian, jolla päivä käynnistyy mitä maukkaimmissa merkeissä. Suolaista puolta edustavan annoksen mukailin omalle antisienimiehelleni sopivaksi Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite -keittokirjan sisältämästä reseptistä, ohje makeaan pannukakun ranskalaisvastineeseen sen sijaan löytyi Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista.

Valloittavia aamiaishetkiä!

P.S. Sieni-ihmiset voivat korvata ensimmäisen reseptin sipulin ja paprikan 250 grammalla erilaisia sieniä, mustikoita tai muita marjoja preferoivat taas jälkiruokaherkun mansikat suosikkimarjoillaan.

Kananmunat pesässä timjamisen pekoni-kasvishöysteen kera

2 annosta

2 isoa viipaletta maalaisleipää
2 rkl oliiviöljyä
150 g sipulia
100 g paprikaa
6 oksaa tuoretta timjamia
50 g pekonia / pancettaa
suolaa
mustapippuria myllystä
2 kananmunaa
1 rkl voita

Leikkaa kummankin leipäviipaleen leveimpään kohtaan keltuaisen kokoinen reikä pienellä veitsellä.
Kuori ja silppua sipuli ja pilko paprika pieniksi kuutioiksi.
Kuumennä öljy pannulla keskilämmöllä. Lisää pannulle sipuli sekä paprika ja 2-3 timjaminoksaa ja paista noin 5 min. Lisää pekoni ja paista vielä 3-5 min. välillä sekoittaen, kunnes pekoni on rapeaa. Lisää hyppysellinen suolaa – muistaen että pekoni on jo itsessään melko suolaista – ja rouhi päälle mustapippuria.
Siirrä seos lautaselle. Jos haluat seoksen pysyvän lämpimänä aseta esimerkiksi mikrokuvulla peitetty lautanen lieden takalevylle ja käännä levy ykköselle. Tämä toimii hyvin muissakin tilanteissa, kun aterian jo valmiita osia halutaan pitää ateriointia varten lämpiminä.
Erottele valkuaiset keltuaisista varovasti pieneen kulhoon. Jätä keltuaiset munankuoriin. Lisää valkuaisten joukkoon ripaus suolaa ja jäljellä olevien timjaminoksien lehdet ja sekoita.
Sulata voi pannulla keskilämmöllä ja nosta pannulle leipäviipaleet. Käännä ne kerran noin minuutin paistumisen jälkeen ja anna lopun voin imeytyä leipiin ja leipien ruskistua kevyesti. Alenna lämpöä.
Täytä kummankin leivän ”pesä” osalla valkuaisseoksesta ja valauta päälle keltuainen munankuoresta. Osan valkuaisseoksesta voit kaataa leivän päälle. Laita kansi päälle ja paista miedolla lämmöllä, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Siirrä leivät lautasille ja jaa niiden rinnalle pekoni-kasvishöyste.

MansikkaClafoutis kardemummalla maustettuna

2 annosta

voita vuoan / vuokien voiteluun
100 g (pakaste)mansikoita
100 g ranskankermaa
0,25 tl kardemummaa
0,4 dl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1,5 kananmunaa
60 g vehnäjauhoja

Voitele kaksi pientä tai yksi isompi uunivuoka voilla.
Kaada mansikat vuoan pohjalle. Vatkaa ranskankerma, sokeri, vaniljasokeri, kardemumma ja kananmunat hyvin sekaisin. Lisää jauhot joukkoon vähitellen samalla vatkaten. Kaada taikina mansikoiden päälle.
Paista 180 asteessa puolisen tuntia tai kunnes pinta on saanut kullanruskean värin. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Amerikan keittokirja

Kirjoitettu 8 joulukuun, 2014 by Kaisa

Caroline Bretherton & Elena Rosemond-Hoerr: Amerikan keittokirja
Docendo, 2014
Suom. Carla-Rose Häkkinen
The American Cookbook : A fresh take on classic recipes, Dorling Kindersley, 2014

Kun vielä joitakin aikoja sitten ajattelin amerikkalaista – ja nyt puhutaan Yhdysvalloista – ruokakulttuuria, en osannut luetteloida siihen lukeutuvia asioita kovinkaan laajasti. Lähinnä mieleen nousivat uppopaistaminen sekä grillaaminen, browniet ja donitsit, majoneesi ja maapähkinävoi sekä tietysti itse iso H, hampurilainen, ranskalaisia ja muita ”herkkuja” unohtamatta. Vaan eivätpä nouse enää, ainakaan pelkästään.

Jo ennen nyt käsillä olevaa teosta olen pikku hiljaa tutustunut Yhdysvaltojen keittiöön hieman syvällisemmin – ja löytänyt itseni mitä erilaisimmista makumaailmoista; hyvistä ja huonoista, yllättävistä ja ennalta-arvattavista. Joka tapauksessa niin makujen kuin raaka-aineiden ja valmistustapojenkin kirjo on laaja, tosin mitäpä muutakaan näin asukkailtaan monenkirjavalta maalta odottaisi.

Amerikan keittokirja esittelee maan makuja sangen monipuolisesti. Mannerta kierretään ilmansuunta ilmansuunnalta alueiden keskeisiä ruokia ja makuja läpikäyden. Reseptejä löytyy niin alkupaloille, keitoille kuin salaateillekin, aamiaisille ja välipaloille, pääruoille ja lisäkkeille, jälkiruokia, leivonnaisia, makeisia ja säilykkeitä poissulkematta. On klassikkoja ja uusia innovaatioita, vaihtoehtoisia toteutustapoja ja tietoiskuja sekä tarinoita makujen menneisyydestä.

Käytännön kokemuksesta: reseptit ovat helppotekoisia ja ainekset helposti saatavilla. Ensimmäisenä valmistuksen alle pääsi klassikkojen klassikko ”mac ’n’ cheese”, jonka teimme raikastettuna versiona kirjan vaihtoehtoisen tavan mukaan. Lopputulos oli vallan maukas, me tosin nautimme juustomakaronimme lisäkkeenä, ihan pääruoaksi emme kyseistä ruokalajia kokeneet. Toisella kerralla paistoimme perinteisiä jauhelihapihvejä, jotka mutustelimme muiden lisäkkeiden rinnalla, emme kirjan tapaan osana hampurilaisia. Toimivat hyvin sekä meidän tavallamme että varmasti myös purilaistyyliin. Tähän mennessä viimeisin kokeilu, suklainen leipävanukas, sitä vastoin kalpeni oman ikisuosikkimme, pappilan hätävaran, rinnalla.

Kaiken kaikkiaan suosituksen arvoinen keittokirja. Toki sitä uppopaistamista ja maapähkinävoitakin näissä ohjeissa harrastetaan, mutta nuo ohjeet voi sivuuttaa, mikäli murkinan sukelluttaminen öljyastiaan tai maapähkinä makuelämyksenä eivät tunnu niiltä omimmista omimmilta. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Nice ’N Easy

Kirjoitettu 3 joulukuun, 201418 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Mustalla voimalla pimeyttä vastaan, rahakkaasti.

Vuosituhannen harmain marraskuu. Helsingissä kolmetoista tuntia aurinkoa, kahden viimeisen viikon aikana kolme. Not so nice, not so easy. Aamulla pimeää, päivällä pimeää, illalla pimeää. Väsyttää.

Mutta nyt se on ohi; on joulukuu ja vuoden tunnelmallisimmat päivät ovat ihan kohta käsillä. Tervetuloa valo ja kirkkaus!

Vaikka pidänkin erittäin fiksuna äitini tapaa noudattaa vuodesta toiseen niin sanottua keittiöjoulukalenteria, siis jakaa joulukuun päivät pienille, yksittäisille joulupuuhille ja välttää näin kaikenlainen joulukiire, en ainakaan vielä koe sitä omalle kahden hengen taloudellemme tarpeelliseksi ja näin ollen joulupuuhat saavat meillä vielä odottaa itseään. Toistaiseksi keskitämme voimamme joulukalentereihimme, huippuhienoihin sellaisiin. Niinpä omistankin tämän artikkelin pienille, suolaisille herkuille – vaikka niille pikkujoulutarjottaville. Lisäksi ujutan joukkoon jälleen yhden aamiais- tai brunssivinkin, joka on napattu Vera Jordanovan keittokirjasta Don’t Miss a Bite, johon tulen varmasti lähitulevaisuudessa pureutumaan tarkemmin.

Sen lisäksi, että seuraavaksi esiteltävät reseptiikat tuottivat makoisan lopputuloksen niitä yhdistää eräs sanapari: Nice ’N Easy, siis mukavaa ja helppoa. Joskus voi mennä sieltä, missä aita on matalin. Varsinkin silloin, kun puoli neljältä päivällä on pimeää, kun aurinko on mennyt nukkumaan – tai lähtenyt kesälomalle.

Valoisaa joulun odotusta itse kullekin!

Italialaiset muffinssit

8 isoa tai 12 pientä annosta

125 g voita tai margariinia
2 kananmunaa
200 g kevyt kermaviiliä
0,5 tl suolaa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
50 g meetvurstia tai salamia (itse käytin kinkkua)
50 g aurinkokuivattuja (kirsikka)tomaatteja
1 tl pizzamaustetta
emmental-mozzarellajuustoraastetta

Lisäksi:
8 suurehkoa muffinssivuokaa / muffinssipelti

Sulata rasva ja anna jäähtyä. Vatkaa kierrevatkaimella kevyesti joukkoon kananmunat, kermaviili ja suola. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Lisää seos taikinaan puuhaarukalla varovasti sekoittaen.
Hienonna kinkku sekä huolellisesti valutetut aurinkokuivatut tomaatit. Lisää ne taikinaan.
Voitele muffinssipelti tai jaa paperiset muffinssivuoat uunipellille. Lusikoi taikina vuokiin.
Ripottele päälle pizzamaustetta ja juustoraastetta.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min. Jos teet pieniä muffinsseja, vähennä paistoaikaa noin 10 minuuttiin.

Pinaattiset ja kinkkuisat pasteijat

Mikäli haluat kunnioittaa otsikon teemaa, käytä valmista lehtitaikinaa, mutta mikäli tarttuminen kaulimen varteen tuntuu siltä paremmalta vaihtoehdolta, voit toki valmistaa taikinan myös itse. Minä kunnioitin tällä kertaa teemaa.
Sama pätee täytteen 2 ketsupin kohdalla. Voit huoletta käyttää myös valmisversiota, mutta suosittelen joskus kokeilemaan myös ketsupin valmistusta. Hyvää ja helppoa, mutta pienenä varoituksen sanana: sangen aikaavievää.

lehtitaikinalevyjä
kananmuna voiteluun

Täyte 1:
öljyä paistamiseen
sipulia
pakastepinaattia
mustapippuria myllystä
suolaa
fetajuustoa

Täyte 2:
öljyä paistamiseen
sipulia
kinkkua
(itsetehtyä) ketsuppia
mustapippuria myllystä
mozzarellaa

Ota tarvittava määrä lehtitaikinalevyjä sulamaan. Yhdestä levystä saat kolme pasteijaa.
Täyte 1: Kuullota sipulia öljyssä muutaman minuutin ajan, lisää pinaatti ja jatka kypsennystä, kunnes pinaatti on sulanut ja seoksesta on tullut tasaista. Mausta pippurilla ja suolalla.
Täyte 2: Kuullota sipulia öljyssä muutaman minuutin ajan, lisää suikaloitu kinkku ja mausta ketsupilla sekä pippurilla.
Kauli hiukan sulaneita levyjä niin, että saat leikattua kustakin levystä kolme neliön muotoista palaa. Nosta keskelle lusikallinen täytettä sekä muutama palanen juustoa. Taita kolmion muotoon ja painele reunat huolellisesti kiinni kostutetuin sormin. Voitele kananmunalla ja paista 225-asteisessa uunissa noin 15 min.

Ketsuppi

valmista ketsuppia noin 3-4 dl

1 kg tomaatteja
2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
1 tl mausteneilikkaa
hyppysellinen paprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2,5 dl sokeria
2 dl viinietikkaa

Paloittele tomaatit ja viipaloi sipulit. Pane paistokasariin tomaatit, sipulit, mausteneilikka, paprikajauhe, suola ja mustapippuri. Murskaa joukkoon valkosipulinkynsi. Hauduta miedolla lämmöllä puolitoista tuntia murskaten tomaatit puolivälissä. Lisää sokeri ja viinietikka ja kypsennä vielä puolitoista tuntia, kunnes seos sakenee.
Valuta kastike siivilän läpi puhtaaseen kattilaan ja keitä ketsuppia kokoon miedolla lämmöllä noin tunnin ajan.
Säilö ketsuppi lasipurkkeihin.

Kulhoissa paistetut kananmunat

4 annosta

1 rkl oliiviöljyä
0,5 rkl voita
2 purjoa
1 tl sitruunankuorta
suolaa
100 g pancettaa tai pekonia
9 rkl silolehtipersiljaa
8 rkl maustamatonta jogurttia
4 rkl parmesaaniraastetta
8 kananmunaa
mustapippuria myllystä

Huuhtele ja pilko purjot. Pese sitruuna hyvin ja raasta kuorta tarvittava määrä. Pieni pancetta ohuiksi suikaleiksi. Silppua persilja.
Kuumenna oliiviöljy ja sulata voi pannulla. Paista purjot pehmeiksi välillä sekoittaen. Sekoita joukkoon sitruunan kuoriraaste ja ripaus suolaa. Varo kuitenkin käyttämästä suolaa liikaa, koska pancetta on jo itsessään melko suolaista. Kumoa seos pannulta jäähtymään.
Paista pancetta samalla pannulla rapeaksi lisäämättä rasvaa. Nosta se pannulta talouspaperin päälle valumaan.
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Jaa purjoseos neljään pieneen uunikulhoon. Ripottele päälle 2 rkl persiljaa kuhunkin kulhoon. Lisää seuraavaksi 2 rkl maustamatonta jogurttia ja 1 rkl parmesaaniraastetta. Riko sitten kuhunkin kulhoon 2 kananmunaa ja rouhi hieman mustapippuria. Ripottele päälle pancetta ja loput persiljasta.
Paista uunissa 15-20 min. tai kunnes valkuaiset ovat hyytyneet.
Tarjoa lämpimänä, osana aamiaista tai brunssia.

Perheateria : kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa

Kirjoitettu 28 marraskuun, 2014 by Kaisa

Ferran Adrià: Perheateria : kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa
Teos, 2014
Suom. Elina Halttunen
The Family Meal : Home Cooking with Ferran Adrià, Phaidon Press, 2011

Yhdessä syöminen on tärkeää. Yleensä tavataan puhua lähinnä perheen keskinäisen aterioinnin merkityksestä, mutta toki sosiaalisuuden yhdistäminen syömiseen on tärkeää muutenkin – esimerkiksi työpaikalla. Tämän ymmärsi erityisen hyvin katalonialainen Ferran Adrià, legendaarisen kolmen Michelin-tähden elBulli -ravintolan pääkokki, joka tarjoili vuosien ajan rakkaalle henkilökunnalleen päivittäin niin sanotun perheaterian. Nuo ateriat hän suunnitteli yhdessä Eugeni de Diegon, ravintolan perheaterioiden vastuuhenkilön ja erään pääkokeista, kanssa.

”Uskomme, että jos syömme hyvin, laitamme myös hyvää ruokaa.”

Tämä teos on kolmen vuoden työn tulos. Ei mitään tähtiruokaa, vaan aivan tavallista kotiruokaa.

Kirjan tarkoitus on tuoda elBullin perheateriat jokaiseen kotiin. Tämä on ruokaa, josta suurin osa ihmisistä pitää. Monipuolista, tasapainoista ja huokeaa murkinaa, hyvin organisoiduin valmistusmenetelmin. Mikä parasta, kirja sopii hieman kokemattomammallekin kokille erittäin selkeiden, vaihe vaiheelta etenevien kuvallisten reseptiikkojensa ansiosta. Lisäksi reseptit on koottu monista muista keittokirjoista poiketen valmiiksi alku-, pää- ja jälkiruokien kokonaisuuksiksi, hyvä tehokeino tämäkin.

Teos lähtee liikkeelle ruoanlaiton perusteista esitellen yleisimpiä raaka-aineita ja niiden käyttötapoja. Tämän jälkeen esittelyyn pääsevät tavanomaisimmat keittiövälineet ja perusruoka-aineet, joita kotikaapeista olisi hyvä löytyä. Sitten sukelletaan perusreseptien pariin. Tämä osio käsittää ohjeita, joita hyödynnetään kirjan reseptejä toteutettaessa toistuvasti, lähinnä kastikkeita ja liemiä. Edellä kuvattua johdanto-osuutta seuraavat ateriat ohjeineen. Kaikki kirjan esittelemät ateriakokonaisuudet käsittävät alku-, pää- ja jälkiruoan. Niitä voi hyödyntää joko sellaisinaan tai yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi.

Mitä itse ruoanlaittoon tulee, ei keittokirja oikeastaan voisi enää olla helpompikäyttöinen. Työvaiheet on sanallisten selitysten ohella kuvattu selkein valokuvin. Lisäksi reseptit on aikataulutettu erittäin tarkasti. Kirjan ohjeilla valmistuu annoskokoja, jotka sopivat niin kahdelle – harvinainen ja mielestäni hyvä lisä – kuudelle, 20:lle kuin 75:llekin ruokailijalle. Eli mahdollisuuksia riittää: pienestä perheateriasta kokonaiseen sukukokoukseen.

Mielestäni Perheateria on monin tavoin suositeltava keittokirja. Se sopii niin kokeneemmalle kokille kuin vasta (koti)keittiöuransa ehkä haparoiviakin ensi askeleita ottavalle. Ainakin itse koin reseptit erittäin selkeiksi ja lopputuloskin miellytti makuhermoja. Vielä en ole päässyt kokonaisten aterioiden makuun, mutta yksittäisiä reseptejä olen testannut muutamia. Ranskalaisklassikko vichyssoise oli oikeastaan ravintolatasoa, eikä annos ilmakuivattua kinkkua ja herneitä huono ollut sekään.

Siis suosittelen; makoisia matkoja ison tai pienen perheen parissa.