Yhtäkkiä tuntuu, että joka puolella säilötään. Erityisesti sienistä olen ollut huomaavinani julkaistun sangen paljon säilöntäreseptejä. Ihan yksin en ajatukseni kanssa tunnu olevan, sillä äskettäin huomasin myös lehtiartikkelin, jossa S-ryhmästä todettiin lasipurkkien myynnin kasvaneen. Yksin säilöntä ei tätä selitä – ihmiset ovat myös tykästyneet kotoiluun, jonka yksi muoto on järjestellä jauhot ja muut kuiva-aineet kauniisti lasipurkkeihin – mutta on säilönnällä varmasti osansa lasipurkkien myynnin räjähdysmäisessä kasvussa. Kunniaan isoäitien vanhat hyvät perinteet!
Saatuani ystävältä juuri sopivan määrän suppilovahveroita päätin myös minä kokeilla niiden säilömistä. Ja voin olla varma, että tämä kerta ei jää viimeiseksi. Niin hyvää ja helppoa. Tällä viikolla olen jo ehtinyt maistella sieniäni monien eri ruokien kanssa ja todennut, että ne sopivat miltei mihin vaan. Vähän tylsä pasta-ateriakin nousi ihan toiselle tasolle, kun tarjoilin sen itselleni pikkelöityjen suppilovahveroiden kera. Sillä itsehän minä saan nämä herkut nauttia, muut meillä eivät lukeudu sienien ystäviin.
Ehdoton suositukseni. Ja hei, voit pikkelöidä myös kuivattuja sieniä ja näin valmistaa annoksen silloin, toisen tällöin. Kätevää.
Pikkelöidyt suppilovahverot
1 l tuoreita/iso kourallinen kuivattuja suppilovahveroita 1 dl väkiviinaetikkaa 1 dl sokeria 2 dl vettä 10 mauste- tai mustapippuria (Minä laitoin 5 molempia.) 1 rkl sinapinsiemeniä 1-2 laakerinlehteä
Mittaa kattilaan etikka, sokeri ja vesi. Kuumenna kunnes sokeri sulaa nesteen sekaan. Laita sienet puhtaaseen lasipurkkiin. Kaada etikkaliemi päälle ja painele sienet nesteen sekaan. Sekoita joukkoon myös mausteet. Sulje ja viilennä purkit. Nosta jääkaappiin tekeytymään. Tuoreet sienet tekeytyvät parissa päivässä, kuivatut jo puolessa tunnissa.
Huolimatta sään hämäävästä lämpimyydestä olemme kovaa vauhtia siirtymässä kohti lokakuuta ja yhä hämärämpiä päiviä, pimeämpiä iltoja. Myös Halloween kurpitsoineen on enää reilun kuukauden päässä.
Koska olen tykästynyt yhä enenevässä määrin jakamaan Tunnelmallisissa satokautta mukailevia reseptejä, esittelen tällä kertaa myskikurpitsa-fetapaistoksen, josta pidin erityisen paljon. Siitäkin huolimatta, että kurpitsat ylipäätään eivät lukeudu omiin suosikkiraaka-aineisiini. Myskikurpitsan kanssa olen kuitenkin niistä eniten sujut.
Seuraava suolaisenmakea paistos sopii mainiosti esimerkiksi kanan lisukkeeksi, miksei pihvinkin pariksi. Ihan sellaisenaan en ehkä lähtisi sitä tarjoilemaan, mutta kasvisaterialla esimerkiksi tofu toimisi varmasti sen rinnalla. Tämä resepti jäi ainakin itselläni ehdottomasti uudelleen valmistettavien listalle. Kannattaa ilman muuta testata.
Myskikurpitsa-fetapaistos
4 annosta
500 g myskikurpitsaa 4 valkosipulinkynttä 200 g kirsikkatomaatteja 1 rkl oliiviöljyä 2 rkl tuoretta/1 tl kuivattua timjamia 1 tl kanelia 0,5 tl muskottipähkinää suolaa mustapippuria 200 g fetajuustoa
Kuori myskikurpitsa ja poista siemenet. Kuutioi. Kuori ja siivuta valkosipulinkynnet. Sekoita uunipellillä myskikurpitsakuutioiden joukkoon valkosipuli, kirsikkatomaatit, öljy ja mausteet. Murustele pinnalle myös fetajuusto. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25-35 min. kurpitsapalojen koosta riippuen. Tarjoile valitsemasi proteiinin kera.
Jonkin aikaa sitten vinkkasin itse tehdystä pestosta, jonka valmistaminen onnistuu helposti sellaisistakin raaka-aineista, joille muuten saattaisi olla vaikea keksiä käyttöä. Yksi tällainen on varsiselleri, joka ainakaan meidän perheessämme ei yleisesti ottaen herätä varsinaisia riemunkiljahduksia. Oli varsiselleristä sitten mitä mieltä tahansa, varsiselleripesto maistuu varmasti. Se ei nimittäin maistu varsiselleriltä laisinkaan.
Tämä resepti kannattaa siis ilman muuta tallentaa. Olen lisäksi melko varma, että en liene ainoa, joka tuskailee, kun muutaman varren takia ostetulle nipulle ei tuntuisi löytyvän jatkokäyttöä sitten millään.
Samaan sarjaan varsisellerin kanssa saattaisivat jonkun mielestä lukeutua vihreät pavut, jotka eivät myöskään herätä välttämättä kovinkaan positiivista mielikuvaa. Vihreät pavut ovat kuitenkin ihan huippujuttu – kunhan ne vaan valmistetaan oikein. Ei keittämällä niitä ylikypsiksi ja makunsa menettäneiksi lötköiksi pätkiksi, vaan paahtamalla ne uunissa maukkaiksi ja rapsakoiksi.
Seuraavat varsiselleripestolla kuorrutetut broilerifileet tarjoillaan uunissa paahdettujen vihreiden papujen sekä tomaattien kanssa. Niin hyvää! Ihanasti italialaista. Maista säkin!
Varsiselleripestolla kuorrutetut broilerifileet ja rapeiksi paahdetut vihreät pavut
4 annosta
Pestobroileri: 0,5-1 dl varsiselleripestoa (ohje alla) 400 g broilerin ohutleikkeitä 2 rkl rypsiöljyä 0,75 tl suolaa 0,25 tl rouhittua mustapippuria 1 dl juustoraastetta (esim. parmesania) 100 g kirsikkatomaatteja
Aloita peston valmistuksesta alla olevan ohjeen mukaisesti. Paista broilerin leikkeisiin paistinpannulla öljyssä kaunis pinta. Mausta ne suolalla ja siirrä uunivuokaan. Levitä broilereiden päälle sopivaksi katsomasi kerros pestoa. Ripottele pinnalle mustapippuri ja juustoraaste. Huuhtele kirsikkatomaatit ja lisää ne vuokaan. Paista hieman uunin keskitason alapuolella noin 15-20 min. kunnes liha on kypsää.
Paahdetut vihreät pavut: 200–250 g tuoreita vihreitä papuja 1 rkl oliivi- tai rypsiöljyä suolaa 0,5-1 dl juustoraastetta (esim. pecorinoa)
Huuhtele ja kuivaa pavut, leikkaa niistä päät pois. Levitä pavut leivinpaperin päälle uunipellille. Hiero niihin öljy ja ripottele päälle hieman suolaa. Ripottele päällimmäiseksi pecorino. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 10 min. eli kunnes pavut ovat saaneet kauniisti väriä ja hieman rapeutta.
Paahda auringonkukan siemeniä kuumalla, öljyttömällä pannulla hetki niin, että ne alkavat tuoksua aromikkaasti. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja karkeaksi pestoksi.
Itse tehty pesto on monella tapaa huippujuttu. Parempaa kuin valmisversiot, kiva tapa käyttää mitä erilaisempia raaka-aineita ja jopa sellaisia, jotka muuten saattaisivat jäädä syömättä. Kuten vaikkapa Pimientos de Padron -grillipaprikoita tai nuupahtaneita salaatinlehtiä. Viimeisimpänä kokeilin varsiselleripestoa, josta kerron tuonnempana lisää. Oli muuten ihan superhyvää.
Tällä kertaa esittelen kaksi hyvin samantyyppistä pestoreseptiä, jotka pääraaka-aineistaan johtuen tuottavat melko lailla erilaisen lopputuloksen. Salaatti huomattavasti miedomman, paprika omalla tavallaan pikantin, mutta kuitenkin maistuvan. Suosittelen ilman muuta testaamaan ja hyppäämään itse tehtyjen pestojen kelkkaan muutenkin. Näillä kastikkeilla ihan yksinkertaisetkin raaka-aineet muuttuvat helpoksi ateriaksi. Kuten nyt vaikka Italian klassikko pestopastaksi.
Salaattipesto
2 dl
3 rkl pinjan- tai auringonkukansiemeniä 100 g salaattia 1 pieni valkosipulinkynsi 2 rkl parmesaaniraastetta suolaa mustapippuria myllystä 1 dl oliiviöljyä
Paahda auringonkukansiemenet kevyesti pannulla. Revi huuhdotut salaatinlehdet teholeikkuriin. Lisää joukkoon kuorittu ja silputtu valkosipuli, siemenet, parmesaaniraaste, mausteet ja osa öljystä. Soseuta tasaiseksi tahnaksi. Notkista sopivaan koostumukseen öljyllä.
Paprikapesto
2 dl
1 iso (vihreä) paprika/vastaava määrä Pimientos de Padron -grillipaprikoita 2 rkl auringonkukansiemeniä puoli ruukkua basilikaa 1 rkl sitruunamehua 50 g juustoraastetta 1 rkl oliiviöljyä 1 pieni valkosipulinkynsi suolaa mustapippuria myllystä
Halkaise paprikat ja poista siemenet. Paahda auringonkukansiemenet kevyesti pannulla. Laita paloitellut paprikat muiden ainesten kanssa monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi tahnaksi. Anna maustua kylmässä. Tarjoile esimerkiksi leivän päällä, pastan kastikkeena tai perunoiden kera.
Joskus on lupa mennä sieltä, missä aita on matalin. No, tässä tapauksessa aita voisi olla vieläkin matalampi, voisi ostaa pussin ranskalaisia ja paketin kalapuikkoja ja laittaa ne uuniin. Jos kuitenkin samantyyppisen homman haluaa tehdä niin, että ihan oikeasti valmistaa ruokaa, kannattaa seuraavat reseptit ottaa talteen.
Kalapuikot paistuvat uunissa rapsakoiksi ja pysyvät näin mukavan kepeinä. Vastapainoksi perunoihin lisätään sopivasti voita, jonka avulla ne rapeutuvat niin ikään ja kokonaisuudesta tulee varsin mainio, niin lasten kuin aikuistenkin mieleen. Sen verran kannattaa vielä panostaa, että rinnalle loihtii joko kurkkumajoneesia tai vaikkapa tsatsikia ja ateria alkaa olla melko pitkälti siinä. Vähän niin kuin fish and chips.
Kalapuikot uunissa
4 annosta
400 g pakasteseitä 200 g kermaviiliä 0,5 tl sitruunapippuria 1 tl kuivattua tilliä suolaa 2-3 dl korppujauhoja tai suolakeksimurua
Nosta sei pakastimesta noin puoli tuntia ennen ruoanlaittoa. Kun se on hieman sulanut, leikkaa kala noin parin sentin levyisiksi viipaleiksi. Sekoita sitruunapippuri, tilli ja suola kermaviilin joukkoon. Laita kalapuikot seokseen marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Nostele kalapuikot korppujauhojen tai suolakeksien joukkoon ja pyörittele niitä, kunnes ne ovat joka puolelta kuorrutettuja. Asettele puikot uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20-30 min.
Halkaistut uuniperunat
6 annosta
1 kg perunoita, esim. Rosamunda 100 g voita suolaa ja mustapippuria maun mukaan
Pese perunat. Halkaise ne puoliksi ja laita pellille leikattu puoli ylöspäin. Jos perunat eivät muuten pysy pystyssä, leikkaa toiselta puolelta ohut siivu pois. Leikkaa voista viipale jokaisen perunan päälle. Nosta pelti 225-asteiseen uuniin ja paista perunoita noin 25-35 min. ajan. Tarkista haarukalla perunoiden kypsyys. Jos ne ovat tarpeeksi pehmeitä, käännä ne vielä ympäri leikkuupinta peltiä vasten. Näin ne imevät voin itseensä. Paista vielä noin 5 min. Perunoiden tulisi olla lopussa kauniin kullanruskeita.
Opin vähän aikaa sitten uuden termin, varastokasvikset. Varastokasviksilla tarkoitetaan erilaisia kotimaisia juureksia, kaaleja ja perunoita, jotka säilyvät koko talven yli ja pelastavat näin meidät suomalaiset pitkältä talvikaudelta, kun mikään ei ole satokaudessa, eikä ulkona kasva mitään. Varastokasviksia suosimalla myös me suomalaiset voimme siis noudattaa satokausiajattelua ympäri vuoden.
Yksi juuressuosikeistani, palsternakka, soveltuu erityisen hyvin uunijuureksiin. Suurin osa sen maun synnyttävistä öljyistä on sen kuoressa, joten palsternakka kannattaa useimmiten jättää kuorimatta. Seuraavaksi esittelen teille lyttyjuurekset, joihin alkuperäisestä ideasta poiketen tein gremolatan lehtikaalista. Juureksista tuli huippuhyviä, valkosipulisia ja sitruunaisia, sellaisia, joita tekee ilman muuta mieli tehdä uudestaan. Itse laitoin palsternakan seuraksi uuniin perunaa, mutta sitä en välttämättä suosittele. Ne nimittäin hajoilivat aika lailla. Kannattaa siis valita mieluummin vaikkapa palsternakkaa, juurikkaita ja maa-artisokkaa.
Kuten sanottua, tulen varmasti palaamaan ohjeen pariin ja suosittelen tekemään samoin. Jo lehtikaaligremolata itsessään kannattaa ilman muuta testata, sitä voisi mainiosti hyödyntää toisenlaisiinkin yhteyksiin.
Lyttyjuurekset ja lehtikaaligremolata
4 annosta
1 kg kasviksia (esim. puna-, kelta- tai raitajuuria, maa-artisokkaa, palsternakkaa) 2 rkl oliiviöljyä
Pese juurekset huolellisesti. Poista mahdolliset huonot kohdat. Isommat kannattaa leikata 2-3 osaan. Laita puna-, raita- ja keltajuuret pellille leivinpaperin päälle. Pirskota päälle öljyä. Paahda ensin 200-asteisessa uunissa 30 min. Ota pelti uunista ja lisää muut juurekset. Pirskota päälle öljyä, nosta takaisin uuniin ja jatka paahtamista vielä noin 30 min. tai kunnes juurekset ovat kypsiä. Juuresten kypsyessä valmista gremolata. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Poista lehtikaalin lehdistä kova lehtiruoti ja hienonna lehdet. Laita lehtikaali ja valkosipuli kulhoon. Pese sitruuna. Raasta sen kuori ja purista mehu. Lisää kuori sekä mehu kulhoon. Lisää vielä öljy, suola ja pippuri. Sekoita. Ota juurekset uunista. Litistä niitä sopivasti esimerkiksi lihanuijalla tai puhtaan kasarin pohjalla. Valele litistetyt juurekset lehtikaaligremolatalla ja paahda uunissa vielä 15 min.
Likipitäen kaikki kaalit kuuluvat suosikki raaka-aineiden listalleni ja niistä tulenkin valmistaneeksi ruokaa viikoittain. Yksi monella tapaa muista poikkeava on kyssäkaali, omistakin kaaliystävistäni se viimeisin. Kaali, jonka ulkonäön ja maun perusteella yhdistäisi helpommin lanttuun tai naurikseen kuin muihin kaaleihin.
Kuten sanottua en ole vielä kyssäkaalin kanssa kovinkaan tuttu, mutta muutamat siitä valmistamani ruoat ovat olleet kerrassaan maukkaita. Kuten vaikkapa nämä nyt esittelemäni paahdetut kyssäkaalikuutiot. Makeantuliset kuutiot maistuvat lisäkkeenä, jonka lisäksi niitä voi kylmänä lisätä vaikka salaatin sekaan.
Suosittelen ilman muuta testaamaan, niin tätä reseptiä kuin kyssäkaalia ylipäätään.
Kuori ja paloittele kyssäkaalit tasakokoisiksi kuutioiksi. Sekoita hunaja, soijakastike, chilijauhe ja öljy. Laita kyssäkaalikuutiot kulhoon, kaada kastiketta päälle, ja sekoittele kuutioita niin, että kastiketta on niiden pinnoilla. Kaada kuutiot kastikkeineen leivinpaperoidulle uunipellille ja paahda 200-asteisessa uunissa, kunnes kuutiot ovat pehmenneet ja saaneet väriä. Tämä vie kuutioiden koosta riippuen noin 20 min. Tarjoile lisäkkeenä tai viilentyneenä osana salaattia.
Liekö mielikuvituksen tuotetta vai totta, mutta pastakastike tai muut tomaattijohdannaiset ruoat itse tehdystä tomaattimurskasta, maistuvat aina asteen paremmilta. Näinpä olenkin silloin tällöin ruvennut keittelemään tomaattimurskaa itse. Toinen vaihtoehto käyttää (jo parhaat päivänsä nähneitä) tomaatteja on paahtaa niitä uunissa. Molemmat valmistustavat vaativat onnistuakseen ainoastaan muutaman ainesosan, uunissa paahdetut tomaatit sen lisäksi jonkin verran aikaa.
Näitä reseptejä kannattaa ilman muuta kokeilla. Uunissa paahdetut kirsikkatomaatit ovat makeita ja syvän makuisia, valmiita syötäviksi ihan sellaisenaan vaikkapa liharuokien lisukkeena tai juuston, kuten mozzarellan tai fetan kumppanina. Toki niistä voi halutessaan myös jatkaa esimerkiksi simppelin, mutta vallan maukkaan pastakastikkeen. Tomaattimurskasta voi tietysti johtaa lähes mitä vaan ja tarvittaessa myös pakastaa sitä.
Paahdetut kirsikkatomaatit
500 g kirsikkatomaatteja 0,5 dl oliiviöljyä 3 valkosipulinkynttä 4-5 timjamin oksaa suolaa ja mustapippuria
Pese tomaatit ja asettele ne uunipellille. Kaada öljy tomaateille. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet pieniksi paloiksi tomaattien sekaan. Nosta timjamin oksat päällimmäiseksi. Mausta hyppysellisellä suolaa ja mustapippuria. Kääntele tomaatteja hiukan, että mausteet ja öljy sekoittuvat. Paahda 150-asteisessa uunissa noin tunnin verran, ehkä pidempäänkin. Tavoittele kuvassa näkyvää rypistynyttä pintaa, joka kertoo tomaattien tulleen ihastuttavan makeiksi.
Poista tomaateista kannat ja leikkaa neljään osaan, kirsikkatomaatit voit puolittaa. Kuori ja lohko sipulit. Lorauta kattilaan oliiviöljyä ja paista sipuleita ja tomaatteja pari minuuttia. Lisää sokeri, suola sekä etikka ja keitä murskaa keskilämmöllä ilman kantta noin puoli tuntia. Sekoita muutaman kerran kypsennyksen aikana. Siirrä kattila syrjään liedeltä ja soseuta murska sauvasekoittimella. Joukkoon saa jäädä sattumia.
Tavoitteeni vierailla jokaisessa maailman itsenäisessä valtiossa maalle tyypillistä ruokaa valmistaen on jälleen yhtä askelta valmiimpi. Homma siis edistyy ja tällä tahdilla valmista pitäisi tulla noin 148 vuoden kuluttua. No, mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.
Niin tai näin, ensimmäinen Etelä-Amerikkaan sijoittuvista kohteistani on tietysti Argentiina. Minulle maan ruokakulttuuri tuo mieleen lähinnä naudanlihan ja viinin. Väärässä en tässä olekaan, josta kertonee esimerkiksi se, että Argentiinassa naudanlihaa syödään vuodessa henkeä kohden 74 kiloa, joka on maailman ehdotonta huippua. Eurooppalaisten maahanmuuton myötä kulinaristisia vaikutteita on tullut erityisesti Italiasta ja Espanjasta. Kotiruoka onkin monin tavoin välimerellistä, joskin ravintoloissa tarjoillaan enemmän Keski-Amerikalle tyypillistä ruokaa.
Minun valintani on locro, tuhti pataruoka, jota pidetään yhtenä Argentiinan kansallisruoista. Toukokuun 25. päivänä sitä tarjoillaan monissa perheissä Toukokuun vallankumouksen juhlistamisen kunniaksi. Heti alkuun todettakoon, että minun locroni ei ole autenttista. Oikeanlaista locroa valmistaakseen olisi nimittäin käytettävä tiettyä, ”papa chola” -nimistä perunalajiketta sekä erityisellä tavalla käsiteltyjä maissinjyviä, joita alueen ulkopuolelta ei ole mahdollista löytää. Uskon kuitenkin, että vaikka maissini olivatkin väärin käsiteltyjä ja juurekset reseptistä poikkeavia, sain kyhäelmälläni melko lailla oikean kuvan siitä, mitä locro on. Paljon ainesosia, paljon lihaa ja melko paljon makuakin – vaikka totta puhuakseni pitkälle valmistusvaiheen loppuun saakka olin melko lailla sitä mieltä, että padasta tuskin tulisi kovinkaan kummoista. Monien pataruokien tapaan se ei ollutkaan parhaimmillaan heti uunista tultuaan, vaan vasta seuraavana päivänä, jääkaapissa sopivasti makua keräiltyään. Seuralaiseksi kannattaa ehdottomasti napata kasa avokadoja ja ainakin itse koin padan siinä määrin lihaisaksi, että jonkinlaiset lisäkekasvikset ovat ilman muuta paikallaan. Yksi sopiva vaihtoehto ovat paahdetut ruusukaalit, joiden reseptin löydät locro-reseptin alta.
Suosittelen siis kokeilemaan, niin locroa kuin tätä makumatkailuakin. Jokaisella etapilla oppii aina jotain uutta. Ja vaikka matka onkin pitkä, on se silti jokaisen askelen jälkeen aina jonkin verran lyhyempi.
Locro
6 annosta
750 g haudutettavaksi sopivaa naudanlihaa voita ja/tai öljyä paistamiseen 2 keltasipulia 4 valkosipulinkynttä 1 pienehkö purjo 2 chorizoa 140-170 g pekonia 1-2 tl juustokuminaa 2 tl paprikaa 5 dl myskikurpitsaa 1 iso peruna (kiinteä lajike) muutama kourallinen Pimientos de Padrón -paprikoita (oma väriä tuova lisäni) 2,5 dl maissia 400 g cannellinipapuja mustapippuria myllystä suolaa
Kuutioi naudanliha ja ruskista palat muutamassa erässä padassa voissa ja/tai öljyssä. Siirrä ruskistetut palat lautaselle odottamaan. Kuori ja pilko keltasipulit sekä valkosipulinkynnet. Huuhtele ja pilko myös purjo. Siivuta chorizot ja pilko pekoni. Paista pekonia padassa, kunnes se alkaa rapsakoitua. Lisää sitten sipulit ja chorizot kuullottumaan. Lisää seuraavaksi joukkoon juustokumina ja paprika. Sekoita ja lisää sitten lihakuutiot takaisin pataan. Laita pataan sen verran vettä, että lihat peittyvät ja jätä hautumaan 1,5-2 tunniksi lihasta riippuen. Kuori ja kuutioi myskikurpitsa ja peruna. Lisää kasvikset sekä mahdolliset Pimientos de Padrón -paprikat pataan ja hauduta 15-30 min. Lisää tarvittaessa vettä. Halutessasi voit murskata kurpitsaa ja perunaa hiukan, jotta padasta tulee paksumpaa. Lisää vielä maissit sekä pavut ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Hauduta noin 15 min.
Huuhtele ja siisti ruusukaalit. Halkaise ne niin, että molempiin puolikkaisiin jää pieni pala kantaa. Laita ruusukaalit pieneen uunivuokaan. Valuta öljy, hunaja ja balsamiviinietikka kaaleille. Sekoita. Lisää mausteet ja rosmariininlehdet. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. pari kertaa kypsentämisen aikana sekoitellen. Tarkista kypsyys ja jatka kypsentämistä tarvittaessa. Jos kaalit tummuvat liikaa, peitä vuoka foliolla.
Jos jääkaappiin pääsee kertymään epämääräinen kasviskomppania, päädyn useimmiten – tai ainakin usein – tekemään uunikasviksia. Tämä eräänlaiseksi luottovalinnakseni muodostunut resepti on siitä kiva, että siihen sopivat lähes kasvikset kuin kasvikset. Tai ainakaan tähän mennessä en vielä ole löytänyt mitään siihen sopimatonta. Kunhan vaan muistaa asettaa kovat ja pehmeät kasvikset uuniin omalla ajallaan, on lopputulos aika lailla taattu. Eikä sekään haittaa, jos kasvikset ovat jo niin sanotusti parhaat päivänsä nähneitä. Valkosipuli, balsamico ja timjami saavat ihmeitä aikaan.
Tämä resepti sopii satokauteen kuin satokauteen ja on siitäkin syystä yksi omista suosikeistani. Kannattaa siis kokeilla! Itse sujautin tuoreimpaan uunilliseeni ensi kertaa mukaan myös kiinankaalia, joka toimi tässä mainiosti. Siitäkin huolimatta, että en sinänsä mikään suuri kiinankaalifani olekaan. Ja miten kauniin annoksen violetilla kaalillla saakaan aikaan; siitä lisäplussaa.
Valmistele kasvikset pesemällä perunat ja porkkanat, kuorimalla sipulit. Halutessasi voit kuoria myös perunat ja porkkanat, mutta itse tykkään vain pestä ne huolellisesti. Kuori ja hienonna valkosipuli. Leikkaa kasvikset lohkoiksi ja pane ne isoon kulhoon. Ota huomioon, että mitä isompia lohkoja teet, sitä kauemmin kasvisten kypsyminen kestää. Sekoita joukkoon valkosipuli, öljy, balsamico ja mausteet niin, että kasvikset maustuvat kauttaaltaan. Levitä kovat kasvikset (perunat, porkkanat, bataatit) leivinpaperilla peitetylle pellille. Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Lisää loput kasvikset ja paista toiset 10 min. tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Kääntele kerran paistamisen aikana.
Tunnelmallisia makuja 