Tunnelmallisia makuja

Kukkakaalia ja keitettyä kermaa, siis kukkakaalipannacottaa

Kirjoitettu 24 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Usein tulee mietittyä, mikä onkaan se maailman paras keittiö. Vaikka omalla kohdallani vastaukset toki vaihtelevatkin milloin mielialan, milloin tuoreimpien kokemusten mukaan, ei Italiaa yhtenä maailman makoisimmista kolkista voi koskaan jättää mainitsematta.

Mitä klassisiin jälkiruokiin taas tulee, omalta herkkulistaltani löytyy muiden muassa panna cotta, niin ikään italialaisen keittiön lahja maailmalle. Useimmiten makeana jälkiruokana tunnettu vaniljainen kermavanukas taipuu vallattoman hyvin myös suolaiseen muotoon, kuten seuraavassa esittelemäni resepti todistaa. Vastaavanlaisen tekeleen olenkin jo aiemmin tuonut julki herne-versiona, mutta koska pidän tätä niin maukkaana alkupalana, teen tunnetuksi myös kehittelemäni kukkakaali-version.

Eipä siis tällä kertaa muuta, kuin tervemenoa kermaa keittelemään!

P.S. Ensi kerralla kokeiluun täällä päin taitaa lähteä bataatti- tai porkkanapannacotta…

Kukkakaalipannacotta

4 annosta

öljyä
1 valkosipulinkynsi
1 kevätsipuli varsineen
200 g kukkakaalia
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
3 liivatelehteä

Tarjoiluun:
jotakin suolaista; itse käytin tällä kertaa suolattuja cashew- ja maapähkinöitä
tuoretta timjamia

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Kuori ja hienonna valkosipuli, huuhtele ja hienonna kevätsipuli. Kuullota sipulit voissa pannulla.
Paloittele kukkakaali.
Kuumenna maito-kermaseos. Lisää kukkakaali ja kuullotetut sipulit. Keitä 5-10 min.
Soseuta sauvasekoittimella sileäksi ja mausta suolalla ja pippurilla.
Sekoita joukkoon liivatteet, joista on puristettu hyvin vesi pois.
Kaada annoskuppeihin ja anna hyytyä jääkaapissa nelisen tuntia.
Koristele haluamallasi tavoin, itse käytin tällä kertaa suolapähkinöitä ja timjamia, jotka sopivat annokseen hyvin. Suosittelenkin jossakin määrin suolaista koristusta vastapainoksi annoksen pehmeälle kermaisuudelle.

Varaslähtö puolukkapuuhiin

Kirjoitettu 22 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Nyt kun kotikolossa päivät täyttyvät etupäässä nukkumisesta ja syömisestä, on hyvä hetki aloittaa valmistautuminen reilun kolmen viikon päässä siintäviin Pikku-Kokin kastejuhliin. Tai itse asiassa aloitettuhan on jo, kun muutama viikko sitten päivänsankarin nautiskellessa vielä entisessä pikku pesässään meidän näkymättömissämme, valmistin tuleviin juhliin raparperipiirakkaa.

Jo aiemminkin esille tuomaani Emman makeat piirakat -teosta apuna käyttäen leivoin piirakkaa, jossa makea ja hapan törmäävät suorastaan räjähdysmäisellä voimalla, muodostaen makujen oivallisen balanssin; puolukka ja toffee, teidän liittonne on tehty kestämään.

Niin, puolukka-aikahan vielä antaa odottaa itseään, mutta kaupan pakastealtaalle keruureissun voi suorittaa milloin vain. Toiseksi huomautan, että pohjataikinasta, jota jää reilusti yli, on mahdollista tehdä kuviomuoteilla piirakan pinnalle erilaisia koristeita. Toki niitä voi itsekin taikinasta terävällä veitsellä leikellä, mutta omilla taiteilijantaidoillani jätin tämän osuuden väliin. Piirakkani on siis koristeeton, sillä meiltä ei tähän hätään, leipomisvimman iskettyä, löytynyt myöskään teemaan sopivia muotteja. Ohjeen laatija itse käytti piirakassaan syksyisiä lehtimuotteja ja olenkin kirjannut reseptiin myös koristeluosuuden.

Suuri suositus tälle makoisalle makuparille ja itse piirakallekin totta kai.

Puolukka-toffeepiirakka

12 annosta

Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja
125 g voita
2 rkl sokeria
1 kananmunan keltuainen
1 rkl jäävettä

Täyte:
3 dl fariinisokeria
0,75 dl vehnäjauhoja
2 dl maitoa
50 g voita
1 tl vaniljasokeria
1 kananmunan keltuainen
1 rkl korppujauhoja
5 dl puolukoita (lisää pakastepuolukoihin 1 tl perunajauhoja)

Voiteluun: (mikäli teet kuvioita)
1 kananmuna

Nypi voi, sokeri ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää kananmunan keltuainen ja vettä. Sekoita taikinaa vain sen verran, että se on tasaista ja siitä saa muotoiltua pallon. Kääri taikina kelmuun ja laita se jääkaappiin viilenemään noin 20 minuutiksi.
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele noin 24 cm kokoinen piirakkavuoka. Kauli ja asettele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka pakastimeen.
(Kauli loput taikinasta levyksi ja ota muoteilla kuvioita taikinasta. Siirrä kuviot jääkaappiin.)
Laita fariinisokeri ja jauhot pieneen kattilaan ja sekoita ne hyvin sekaisin. Tee seokseen kuoppa ja vatkaa maito vähitellen joukkoon. Lisää voi kattilaan ja kuumenna seosta miedolla lämmöllä, kunnes se sakenee ja kiehahtaa. Nosta kattila liedeltä ja lisää keltuainen ja vaniljasokeri.
Levitä korppujauhot tasaisesti piirakkapohjan päälle. Kaada päälle toffeetäyte ja ripottele pinnalle puolukat. (Asettele mahdolliset kuviot reunan ympärille ja voitele kevyesti kananmunalla.)
Paista piirakkaa uunin alatasolla noin 40 min.

Uusi kokki kotikolossa

Kirjoitettu 19 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Elämä on kyllä ihmeellistä. Vielä reilu viikko sitten en kuitenkaan lähimainkaan ymmärtänyt kuinka ihmeellistä…

Niin, niille jotka eivät sitä tekstieni rivien läpi ole vielä lukeneet, kerrottakoon nyt, että viimeiset yhdeksän kuukautta ovat kotikolossa täyttyneet odotuksesta. Himpun verran yli viikko sitten tuo odotus palkittiin, eikä tämän jälkeen mikään ole ollut entisellään – eikä tule olemaankaan; me kaksi ja keittiö on historiaa, me kolme ja keittiö nykyisyyttä sekä tulevaa.

Tässä siis syy blogin hiljaiseloon. No, eilen varmistui ristiäispäivä, joten eiköhän sitä leivontahammasta pikku hiljaa ala taas kolotella, sikäli mikäli Pikku-Kokki sallinnee tämän tyyppisen toiminnan toteutumisen.

Lauantain kanainen, risottoinen ja linssinen herkkudinner

Kirjoitettu 10 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Onpa taas vierähtänyt pitkä aika siitä, kun olemme viimeksi viettäneet lokoisaa viikonloppua kotikolossa. Grilli-parkakin on saanut seistä nököttää toimettomanana jo lähes kuukauden päivät ja pation pöytä on muuttunut ruokapöydän sijaan kukka- ja yrttitarhaksi. No, kesä on liikkuvaista aikaa – varsinkin tällaiselle itseni kaltaiselle ikiliikkujalle. Tämän viikonlopun Aleksin työt kuitenkin sitoivat meidät kotoilemaan ja niinpä minä valmistin meille lauantain kunniaksi päivällisen pidemmän kaavan mukaan. Ainakin ensimmäisen päivän osalta Aleksinkin päivystyspuhelin piti onneksemme mykkäkoulua, joten alkuillasta meillä oli sekä tyytyväisen täydet vatsat että putipuhtaat ikkunat. Kerrassaan hienoa! Ja huomenna vapautamme varmasti jo grillinkin toimettomuuden tilastaan.

Mutta se päivällinen. Alkuruoaksi söimme kookoksella maustettua linssikeittoa, jonka ohjeistuksen poimin uudesta Kasvisruokaa koko perheelle -opuksesta. Kiitos siis Sara Askille ja Lisa Bjärbolle tästä ensimmäisestä kosketuksestani kasvisruokien maailmaan heidän tavallaan, palaan teokseen varmasti mitä pikimmin uudelleen. Keitto oli siis hyvää, mitä nyt ulkonäköä hiukan haittasi se, että suositeltujen keltaisten linssien sijaan, minä käytin vihreitä. No, maku joka tapauksessa ratkaisee, joten tätä äärettömän helppoa keittovaihtoehtoa suosittelen ilman muuta kokeilemaan. Joko näin alkuruoaksi tai yhtä lailla pääruoaksikin esimerkiksi leivän kera.

Pääruokareseptin sen sijaan vakoilin ihastuttavasta Kaikki äitini reseptit -blogista ja täytyykin todeta, että tällä ohjeistuksella broilerin koipireidet makoisine nahkoineen muuttuivat vielä tavallistakin paremmiksi. Muuttelin ainesosaluetteloa himpun verran korvaten punaiset viinirypäleet raparperilla sekä kuivan Rieslingin varastostamme löytyneellä alkoholittomalla valkoviinillä. Raparperi ja rypäleet sopivat mallikkaasti yhteen ja uskon, että korvikeviinimmekin oli tarkoitukseensa ihan passeli. Ainoa kohta, jonka ohjeesta muuttaisin poistamalla ne kokonaan ovat mantelit. Ne tekivät muuten raikkaaseen risottoon paikka paikoin hiukan tunkkaisen maun. Ja vielä viinirypäleistä; kuten reseptin laatijakin toteaa, uunissa paahdetut rypäleet toden totta maistuvat broilerin kanssa vähintäänkin ihanilta. Muutenkin ajattelin vastaisuudessa lisätä niitä risottoihin.

Siis nam ja maiskis jälleen kerran! Kyllä tämä ruoanlaitto vaan on niin mukavaa puuhaa – ja syöminen vielä ehkä hiukan mukavampaa…

Kookoksella maustettu linssikeitto

4 annosta

1 keltasipuli
1 iso porkkana
2-3- tl currya
1 tl kurkumaa
öljyä paistamiseen
4 dl kookosmaitoa
2 dl kuivattuja linssejä (valitse värisi itse)
7-8 dl vettä
suolaa ja pippuria
1 sitruunan tai limetin mehu

Pinnalle:
esim. paprikaa / krutonkeja oman maun mukaan
korianteria – sen ystäville

Silppua kuorittu sipuli. Kuori ja raasta porkkana karkeaksi. Kuullota ne kattilassa curryn ja kurkuman kera.
Lisää kookosmaito, linssit ja suurin osa vedestä ja keitä kannen alla 15-20 min. kunnes linssit pehmenevät.
Soseuta keitto sileäksi ja ohenna vielä vedellä tarpeen mukaan. Mausta suolalla, pippurilla sekä sitruunalla tai limetillä.
Tarjoa valitsemiesi lisukkeiden kera.

Rapeanahkainen viinikana

4 annosta

4 broilerin maustamatonta koipireisipalaa
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
2 isoa valkosipulinkynttä
muutama timjaminoksa
suolaa
mustapippuria
3 dl risottoriisiä
2,5 dl kuivaa Rieslingiä (tai muuta valkoviiniä)
1,5 l kanalientä
1 sitruuna
1 dl kuorittuja manteleita (mielestäni nämä voi myös jättää pois)
2 dl vihreitä viinirypäleitä
2 dl punaisia viinirypäleitä (toisen puolen rypäleistä voi korvata raparperilla)
tuoretta timjamia

Kuivaa koipireisipalat huolellisesti talouspaperilla. Suolaa ja pippuroi reilusti molemmin puolin.
Kuori valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy ja voi pannulla kuumaksi, murskaa valkosipuleita hiukan veitsen lappeella, heitä öljy-voiseoksen sekaan yhdessä timjamin kanssa. Ruskista kuumalla pannulla reisipalat kaksi kerrallaan molemmin puolin, niin, että nahka rapeutuu ja saa kauniin syvän kullanruskean värin. Valele paloja niiden ruskistuessa öljy-voiseoksella.
Laita reilun (Huom! nestettä tulee paljon, joten vuoan on oltava oikeasti suuri) uunivuoan pohjalle riisi ja sekoita siihen mahdolliset mantelit. Raasta joukkoon sitruunan kuori ja purista mehu.
Asettele koipireisipalat riisin päälle ja kaada vuokaan sekä viini että kanaliemi.
Paista 200 asteessa 30 min. Lisää vuokaan sitten rypäleet ja anna paahtua uunissa vielä 20 min.
Viimeistele tuoreella timjamilla.

Raparperipuuhia osa 7: viimeisiä viedään eli hillokauha kuumaksi

Kirjoitettu 8 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Taitaapi olla, että tämä jäänee viimeiseksi raparperipostauksekseni tänä kesänä. Varret nimittäin käyvät vähiin ja se paras raparperiaika taitaa muutenkin olla jo ohitettu. No, vielä esittelen ainakin tämän, makean mausteisen hillon, jota itse ajattelin kumppaniksi lähinnä rahkalle, jäätelölle tai letuille, jonka lisäksi jo suoritettu testaus aamupuuron pinnalla osoittautui toimivaksi vaihtoehdoksi. Mielestäni hillosta tuli hyvää, tokikin melko makeaa, mutta kardemumma ja kaneli taittavat mukavasti siltä sen terävimmän makeuspiikin.

Osa hillosta päätyi pakastimeen ja yksi mahdollinen käyttötapa olisi loihtia siitä esimerkiksi raparperikukkoja, aiemmin värkkäämieni mustikkakukkojen tyyliin. Talvisella aterialla nämä lämpimät herkut toisivat varmasti myös ihastuttavan kesän muiston mukanaan. Mutta talvesta ei puhuta vielä pitkään aikaan, nyt nautitaan kesästä!

Raparperihillo

Noin 6 dl

500 g raparperia
1,5 dl hillosokeria
0,25 dl fariinisokeria
0,25 dl vettä
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Kuori ja pilko raparperit.
Laita raparperit, sokerit, vesi ja mausteet kattilaan ja keittele aineita noin 10 min. tai kunnes raparperit ovat pehmeitä.
Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin ja säilytä jääkaapissa.

Raparperipuuhia osa 6: piirakkaa, vihdoinkin!

Kirjoitettu 6 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Tässä on tullut jo hyvän aikaa puuhasteltua erilaisten raparperitoimien parissa. Kuitenkin se kaikista tyypillisin raparperiherkku, piirakka, on toistaiseksi jäänyt toteuttamatta. Tai oli. Eilen nimittäin valmistui kesän ensimmäinen sellaiseni – ehkä paras koskaan leipomani raparperipiirakka.

Ohjeen tähän nimensä mukaiseen ”Ihanaan raparperipiirakkaan” löysin Pullantuoksuisesta kodista. Mielestäni piirakka oli niin muhevan pehmeää, että sitä popsisi muitta mutkitta ihan sellaisenaankin, mutta mikäli nautinnosta haluaa täydellisen, suosittelen tarjoilemaan sitä yhdessä vaniljakastikkeen tai jäätelön kera. Me maistelimme toistaiseksi vasta pienet palaset ilman lisämausteita, loput piirakasta sujahtivat pakastimeen vierasvaraksi odottelemaan niitä lähitulevaisuuden hetkiä, kun leivonnalle ei välttämättä liikene ihan näin paljon aikaa…

Mikäli piirakkahammasta kolottaa, suosittelen ehdottomasti ottamaan tästä reseptiikasta vaarin. Ja jos raparperi ei napusta, uskoisin että esimerkiksi omena passaisi tilalle vallan mainiosti.

Raparperipiirakka valkosuklaalla kruunattuna

Vuoallinen

Pohja:
2 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
1 dl kuohukermaa
100 g voita
600 g raparperia

Kuorrutus:
50 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruokokidesokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata

Huuhtele, kuori ja pilko raparperit viipaleiksi.
Vatkaa kananmunat ja sokerit vaahdoksi.
Lisää keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe siivilän läpi taikinaan puuhaarukalla käännellen.
Kuumenna maito ja kerma ja sulata joukkoon voi. Vatkaa seos pienissä erissä taikinaan.
Voitele 30×30 cm piirakkavuoka (minä käytin halkaisijaltaan 25 cm:n irtopohjavuokaa, joka toimi hyvin myös) ja kaada taikina siihen. Ripottele pinnalle raparperinpalat tasaisesti.
Valmista kuorrute. Sulata voi. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja sokerit. Raasta valkosuklaa karkeaksi ja sekoittele joukkoon. Nypi seosta sormin kunnes se on murumaista. Ripottele seos piirakan pinnalle tasaisesti.
Paista uunissa 200 asteessa noin 30 min. Peitä piiras foliolla tai leivinpaperilla paiston aikana, jos pinta uhkaa ruskistua liikaa.
Tarjoa haaleana tai täysin viilenneenä vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Raparperipuuhia osa 5: uusi satsi, uusi chutney

Kirjoitettu 5 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Koska kotiuduimme viikonloppuiselta anoppilan visiitiltämme kera suuren raparperinipun, pääsin taas sesonginmukaisiin keittiöpuuhiin. Edellisestä saaliista keitelty raparperi-rosmariinichutney oli jo päätynyt parempiin suihin, joten esimerkiksi tulevia grilliaterioita ajatellen, valmistin jälleen melko vastaavanlaista. Tällä kertaa keitelty versio oli kuitenkin vähäsokerisempaa ja sai lisämakua tomaatista ja paprikasta.

Jaoin valmistamani annoksen kahtia, joista toisen puolen maustoin timjamilla, toisen rosmariinilla. Lopputulos oli kaiken kaikkiaan maukas, mutta taitaa se vain olla niin, että raparperi tykkää enemmän rosmariinista. Kuten ohjeen ulottuvilleni saatellut Rouva Kasvis kertoo, muitakin tapoja varioida tätä chutneyta toki löytyy: kaneli, inkivääri tai tähtianis muutamia esimerkkejä mainitakseni. Välttämättä ylimääräistä maustamista ei kuitenkaan tarvita, tämä on maukasta ihan näinkin ja sopii mielestäni grilliruoan kuin grilliruoankin kylkeen.

Raparperi-tomaattichutney

Noin 1,5 l

500 g raparperia
500 g kirsikkatomaatteja
1 paprika
1 chili
1 valkosipulinkynsi
1 kelta- tai punasipuli
0,5 dl vettä
2 rkl väkiviinaetikkaa
1 dl fariinisokeria
1 tl suolaa
(muutamia siankärsämönlehtiä)

Huuhtele, kuori ja paloittele raparperinvarret. Huuhtele tomaatit ja leikkaa neljään osaan.
Huuhtele ja halkaise paprikat ja chili. Poista siemenet, sisäkalvot ja kannat. Leikkaa pieniksi palasiksi.
Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipuli.
Mittaa kaikki ainekset tilavaan kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna ainesten kypsyä kannen alla poristen noin 20 min.
Kaada chutney puhtaisiin lasipurkkeihin.
Säilytä jääkaapissa.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 41: Ravintola Goto; kodinonnea raumalaiseen tapaan

Kirjoitettu 4 heinäkuun, 20164 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Viime viikolla tulimme jälleen molemmat kartuttaneeksi yhden vuosirenkaan. Oli siis aika juhlistaa tapahtunutta. Tällä kertaa lähdimme Raumalle, jonka ihastuttavaan Vanhaan kaupunkiin tutustuimme pikaisesti jo viime kesänä ohiajomatkalla.

Vielä ennen Raumalle siirtymistä haluan antaa museovinkin, mikäli Rauman naapurissa, Uudessakaupungissa vierailee. Sieltä löytyvä Bonk-museo on nimittäin ihan huippu, top-luokkaa mitä ainakaan Suomen museoihin tulee. Kertoa en viitsi tällä kertaa sattuneista syistä enempää, mainittakoon ainoastaan, että Bonk esittelee erään omalaatuisen suvun omalaatuisen tarinan täynnä ideoita ja vempeleitä. Mikäli museossa vierailee, kannattaa ehdottomasti hyödyntää lipun hintaan sisältyvä opastus, jota ilman kierroksesta olisi jäänyt puuttumaan ehkä se kaikista olennaisin…

Rauma oli edelleen entisellään, kaunis ja tunnelmallinen, joskin huomattavasti edelliskertaista, pitsiviikkojen aikaan sijoittuvaa vierailuamme hiljaisempi. No, illallisseuraa meillä kuitenkin oli ja uskonkin, että etukäteiskatsauksemme perusteella olimme löytäneet tiemme yhteen Rauman suosituimmista ravintoloista. Tällä kertaa esittelen teille Goton, Vanhan Rauman sydämessä, torin laidalla sijaitsevan ravintolan.

Heinäkuisena lauantai-iltana kuuden kieppeillä Rauman Vanha kaupunki on hiljentynyt muutaman tunnin takaisesta entisestään. Pääkaupunkiseutulaista tämä kummaksuttaa; aurinko hellii vielä hellelukemin mutta muutamaa jäätelönsyöjää ja terassillaistujaa lukuun ottamatta ihmiset ovat vetäytyneet koteihinsa tai muuten vaan paenneet paikalta. Sama ilmiö odottaa astellessamme sisälle Gotoon: ravintolasalissa ruokailee yksi pariskunta, toinen näyttäisi istuvan baarin puolella. Mutta ei hätää; tarjoilijan johdattelemina lähdemme tarkistamaan sisäpihan terassia, jonka tunnelmallisten puurakennusten ympäröimä ilmapiiri ottaa meidät heti otteeseensa. Tänne. Ja eipä aikaakaan, kun ruokailemme jo melko suurenkin väkijoukon ympäröimänä.

Tunnelma ravintolassa – tai ainakin sen terassilla – on nimensä mukainen, kotoisa ja rento, palvelu on ystävällistä ja huomioonottavaa. Paikalle näyttäisi saapuvan myös monia henkilökunnan tuttuja, ehkäpä kanta-asiakkaita. Pienelle kaupungille ominainen, kodinomainen, rupatteleva ja asiakaslähtöinen palvelutapa on helposti aistittavissa.

Näinkin harvinainen tilaisuus nauttia illallista Suomessa ulkona vaatii tietysti arvoisensa aloituksen. Aleksin siemaillessa Prosecco-lasillistaan (7,00€) minä nautiskelen alkoholitonta mojitoa (5,00€), vallan hyvää sellaista. Ravintolalla on muutenkin tarjota kiitettävän kattava valikoima alkoholittomia juomia: drinkkejä, puna- sekä valkoviiniä, olutta ja siideriä. Kerrankin on varaa valita.

Mutta ruokaan. Alkuruoaksi valitsemme molemmat niin sanotun #kympinkeiton, joka tällä kertaa on ruokalistan mukaan samettisen pehmeää parsakeittoa. Nimensä mukaisesti keittoannos kustantaa 10,00€ ja niin ikään lupauksensa mukaisesti on samettisen pehmeää, maistuu täydellisen parsaiselta. Ohessa tarjottu hiivaleipä on sekin todella hyvää. Pidän myös siitä, että keiton pinnalta löytyy kuohkeaa ja kevyttä maitovaahtoa, kermat ja muut raskaammat asiat on tällä kertaa jätetty väliin.

Pääruoaksi minä valitsen stifadoburgerin (18,50€), joka koostuu tomaatti-yrttikastikkeessa ylikypsytetystä häränrinnasta, tsatzikista ja aiolista. Annokseen kuuluvan fetajuuston joudun jättämään väliin ja ranskalaiset korvaan salaatilla. Burgeriannos on hyvä, mutta ei paras mahdollinen. Härkäkastike on ehkä hieman tylsähkön makuista ja hampurilaissämpylä jää monien kokemieni varjoon. Yhdessä maukkaiden tsatzikin ja aiolin kanssa härkä kuitenkin toimii mainiosti ja talon hiivaleipä suo oivan mahdollisuuden jättää hampurilaissämpylä väliin. Aleksi syö annoksen karkkipossua (23,90€), jossa ylikypsä possu saa rinnalleen soija-karamellikastiketta, raikasta salaattia ja riisiä. Tämän annoksen ongelmakohta on riisi, joka vaatimattomuudessaan saa kokonaisuuden vajoamaan lähelle karjalanpaistitasoa. Harmi juttu, vielä kun tähän lisätään se fakta, että lähes kaikki muut ympärillemme kannetut annokset näyttävät herkullistakin herkullisimmilta.

Jälkiruokien kohdalla Goto esittelee jälleen vankkaa osaamista. Valitsen annoksen kolmea erilaista artesaanisorbettia, joka kruunataan marinoidulla raparperilla (10,00€). Vaikka en erityinen sorbettifanaatikko olekaan, nämä ovat todella hyviä kaikki kolme, siitäkin huolimatta, että makupaletti hieman erikoiselta kuulostakin: mansikka-basilika, crème fraîche ja tyrni. Myös marinoitu raparperi on hurmaavaa. Aleksin suklaa-saksanpähkinäkakku crème fraîche –sorbetin kera (10,00€) toimii mainiosti sekin.

Tällainen Gotoisa illallinen siis tällä kertaa. Pidimme paikasta, palvelusta sekä ruuasta. Mikäli sää olisi ollut toisenlainen, olisimme varmasti saaneet ravintolasta hieman fiinimmän kuvan, sillä pikavilkaisulta ravintolasali vaikutti terassiin nähden melko toisenlaiselta. No, kotoisaksi uskon senkin. Myös ravintolan tyylikäs, jazzhenkinen baari olisi varmasti kokemisen arvoinen.

Siis Gotolle suositus, ilman muuta.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 3+/5

Bataattia ja pähkinää; ensikosketus uuteen piirakkakirjaan

Kirjoitettu 1 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Joitakin aikoja sitten purjehti keittokirjahyllyymme jälleen uusi tulokas, Tiia Koskimiehen Parhaat piirakat. Juuri tänään minulla oli sopivasti aikaa tutustua kirjaan käytännössä ja valikoin teoksen viidestäkymmenestä vaihtoehdosta toteutukseen bataatti-pähkinä-juustopiiraan.

Piirakasta tuli mielestäni kohtuullisen makoisaa, vaikka itse ehkä koin sen pohjataikinan hiukan kuivakaksi. Tämä tosin saattanee johtua siitä, että olen lähiaikoina valmistanut piirakkapohjia lähinnä erilaisista riperuuista, kuten sosekeitoista ja joululaatikoista, jotka tekevät pohjasta silloin tällöin ehkä jopa hiukan vaikeasti koossa pysyvän, mutta vallattoman mehevän. Bataatti ja pähkinä taas tekivät täytteestä niin ikään ruokaisan kuin maukkaankin, joten tätä terveelliseltä maistuvaa piirakkaa voin hyvin suositella lounaaksi tai päivälliseksi. Kehotan kuitenkin valmistamaan rinnalle esimerkiksi jogurttikastikkeen, sen verran tiivistä tavaraa tämä piirakka nimittäin on. Kun kokonaisuuden nauttii raikkaan salaatin kera, sanoisin sen olevan siinä, siis mainion piirakka-aterian.

Ja niin, vaihtoehtoja jogurttikastikkeille voit etsiskellä Tunnelmallisistakin, me kun pidämme niistä vähintäänkin jättipaljon. Varmasti se klassisin vaihtoehto on tämä valkosipuli-basilika-jogurttikastike, mutta hyvä vaihtoehto on myös tämä versio. Mikäli hieman ”grillisempiä” makuja kaipailee, suosittelen ehdottomasti testaamaan jogurttikastiketta olutmiehen tyyliin. Vaihtoehtoja siis piisaa.

Aurinkoisin heinäkuun terveisin!

Bataatti-pähkinä-juustopiiras

Vuoallinen

Pohja:
4 dl (hiivaleipä)jauhoja (itse sekoitin vehnä-, graham- ja ruisjauhoja)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g pehmeää voita
1 keltuainen

Täyte:
3 kananmunaa
400 g bataattia
100 g pähkinöitä tai manteleita
1,5 dl kermaa
50 g fetajuustoa
suolaa ja mustapippuria
tuoretta persiljaa

Nypi jauhot, juusto, voi ja keltuainen tasaiseksi ja nosta kylmään odottamaan.
Valmista täyte. Kuori ja raasta bataatti karkeasti. Hienonna pähkinät tai mantelit.
Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
Ohenna fetajuusto kermalla ja sekoita joukkoon muut täyteaineet. Levitä seos taikinalle.
Paista piirasta 200 asteessa noin 20 min. Käännä alalämmölle ja jatka paistamista vielä 10 min.
Voit paistaa myös annoskokoisia piiraita, mutta lyhennä tällöin paistoaika noin 15 minuuttiin.

Kuka saa Kiss-Kiss -karkin?!

Kirjoitettu 30 kesäkuun, 2016 by Kaisa

Lapsena mummolat olivat kyllä huippujuttu – tai ovat toki edelleen, joskin hieman eri syistä. Meillä kävi hyvä tuuri; meillä oli kaksi täysin erilaista mummolaa, maalaismummola ja kaupunkilaismummola, molemmissa omat parhautensa. Mummoloiden ja mummolatarinoiden ympärille olisi toki mahdollista perustaa vaikka omaa bloginsa, mutta koska tämän blogin tarkoitus on kuitenkin yhä edelleen esitellä reseptejä, hyppään pidemmittä puheitta asiaan. Aivan kohta.

Tässä kohtaa en kuitenkaan malta ohittaa pientä kertomusta toisesta mummistani, siitä kaupunkilaisesta. Mummilla nimittäin oli kaappi, ihmeellinen runsaudensarvi, aina pullollaan makeisia ja muita houkutuksia. No, olivathan ne usein sellaisia mummo-herkkuja; kettukarkkeja, vohvelikeksejä ja pumpernikkeleitä, mutta siitä viis, herkkuja joka tapauksessa. Ja usein oli myös pussi Fazerin Parhaita – sekä siitä seurannut tyypillinen kiista: Kuka saa Kiss-Kiss -karkin?! Sillä niinhän se taisi meidän perheessämme olla, että ainakin meillä lapsilla suosikki oli tottahan toki sama. No, se Jääkarhu oli ihan hyvä kakkosvaihtoehto…

Mietiskellässäni leipomusta veljeni esikoispojan ristiäisiin – kyseessä on muuten vielä kissalla varustettu talous – ei siis valinta ollut vaikea, kun satuin löytämään tämän ohjeen, jossa Kinuskikissa taikoo Kiss-Kiss -karkista jättisuuren, siis kokonaisen tortun. Hauskaa!

Harmikseni ajanpuutteen vuoksi omaa torttuani en tällä kertaa onnistunut kuvaamaan, joten lainasin tässä esiintyvän kuvan reseptin laatineen Kinuskikissan Kinuskikissa taikoo -teoksen kuvituksesta. Uskokaa tai älkää, oma tuotokseni muistutti kovasti alkuperäisversiota tassunjälkineen kaikkineen. Kannattaa siis ehdottomasti testata tätä innovatiivista reseptiikkaa, joka tuottaa maukkaan ja hauskannäköisen lopputuloksen.

Kiss-Kiss -torttu

12 annosta

Huom! Sekä täytettä että tassutaikinaa tulee reilusti. Tassutaikinan lopusta paistoin muutaman muffinssin lisäämällä ylimääräiseen taikinaan hieman jauhoja. Täytteelle en sen sijaan vielä keksinyt uutta sijoituspaikkaa, joten laitoin sen pakastimeen. Uskaltaisin kuitenkin neuvoa, että täytettä voi tätä kakkua varten huoletta tehdä alla olevasta määrästä vain kaksi kolmasosaa.

Täyte:
250 g Kiss-Kiss -karkkeja (ainakin CandyTownista löytyi erikseen myytävinä, mikäli et halua ostaa ”muutamaa” Fazerin Parhain -pussia kotikokoelmiin…)
4 dl kuohukermaa

Tassutaikina:
1 valkuainen
0,5 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
0,25 dl kaakaojauhetta
25 g huoneenlämpöistä voita

Rullataikina:
0,75 dl vehnäjauhoja
0,75 tl leivinjauhetta
50 g voita
3 kananmunaa
1,25 dl sokeria
pinkkiä pastaväriä

Valmista täyte tortun täyttämistä edeltävänä päivänä. Leikkaa tai väännä sormilla karkit kahtia, jotta ne sulavat nopeammin.
Laita karkit ja kerma kattilaan. Kuumenna lieden keskilämmöllä sekoitellen, kunnes karkit ovat sulaneet. Älä keitä tämän kauempaa.
Kaada karkkikerma kulhoon ja jäähdytä kylmässä vesihauteessa. Nosta sitten jääkaappiin jäähtymään yön yli.
Seuraavana päivänä tee ensin tassutaikina. Laita kulhoon valkuainen, sokeri, vehnäjauhot ja kaakaojauhe. Sekoita vatkaimella tasaiseksi massaksi. Sekoita joukkoon pehmeä voi. Laita taikina pursotuspussiin, jossa on pyöreä tylla.
Vuoraa pelti (30 x 38 cm) leivinpaperilla ja pursota päälle tassuja. Laita pelti jääkaappiin pariksi tunniksi, kunnes kuviot ovat jähmettyneet. Jos pelti mahtuu pakastimeen, jähmettyminen tapahtuu nopeasti.
Vatkaa sillä välin jääkaappikylmä karkkikerma napakaksi vaahdoksi. Laita takaisin jääkaappiin muiden valmisteluiden ajaksi.
Yhdistä vaaleanpunaisen rullataikinan vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Sulata voi ja anna jäähtyä.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vaahdota ensin valkuaiset ja lisää vatkaamisen aikana joukkoon puolet sokerista pieni määrä kerrallaan. Älä vatkaa valkuaisia ”tönköksi” vaahdoksi, vaan jätä vaahto notkeaksi ja kiiltäväksi.
Laita keltuaisten joukkoon loput sokerista. Vatkaa vaaleankeltaiseksi, kuohkeaksi vaahdoksi.
Yhdistä keltuais- ja valkuaisvaahdot keskenään. Sekoita joukkoon ensin vähän jauhoseosta nuolijalla käännellen. Lisää sitten voisulaa pienissä erissä vuorotellen lopun jauhoseoksen kanssa. Sekoita huolellisesti kulhon pohjaa myöten. Värjää taikina pastavärillä vaaleanpunaiseksi.
Kaada taikina pellille tassujen päälle ja levitä nopeasti tasaiseksi. Paista 200 asteessa noin 7 min.
Kumoa torttupohja leivinpaperille. Irrota leivinpaperi pohjasta. Kumoa levy uudestaan toisen leivinpaperin päälle, jotta kuviopuoli tulee alaspäin. Anna jäähtyä.
Täytä kääretorttu heti, kun pohja on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. Levitä täyte levyn pinnalle. Kääri leivinpaperilla auttaen rullaksi.
Nosta rulla jääkaappiin jähmettymään.