Tunnelmallisia makuja

Viskiä ja possua ynnä yksi vallaton keksi; siis ruokailua Amerikan serkun tyyliin

Kirjoitettu 1 elokuun, 2016 by Kaisa

Olipas taas jättimaukas päivällinen kotikolossa, grillin ääressä. Näinpä ajattelin jakaa sen teidän kanssanne. Tämä teksti on lihansyöjille – sekä tietysti niille, joiden sydämestä löytyy paikka jollekin makealle.

Tällä kertaa makumatkailimme Yhdysvaltoihin, tuonne grillauksen ja grillijuhlien ehdottomaan ykkösmaahan. Maahan, jossa kaikki on hieman suurempaa – keksit niin ikään, näin uskoisin.

Mitäpä siis valmistimme? Viskiglaseerauksella kruunattuja ribsejä pekonimajoneesin kera sekä keksin, joka kokonsa puolesta sopisi pikemminkin jättiläisen kuin ihmisen käteen ja näin ollen kulkeekin nimellä keksipiirakka. No, piirakkahan tuo olikin, periamerikkalaisen cookien reseptillä leivottu.

Ribsit olivat mielettömiä ja niistä kiitos kuuluu jälleen Helsingin Sanomille; loisto resepti. Pekonimajoneesi oli hyvää sekin, mutta jäi kuitenkin kakkoseksi edellisenä päivänä testaamallemme pestomajoneesille. Pestomajoneesi muuten istui tähänkin annokseen todella hyvin. Suosittelen siis suuresti kokeilemaan. Ohje keksipiirakkaan, joka muuten ”virallisesti” kantaa nimeä ”Skillet Cookie Pie”, löytyi jo useasti käyttelemästäni teoksesta Emman makeat piirakat. Hyvää tämäkin, taikinaista, suosittelen tarttumaan. Omasta yksilöstäni tekeleen makua kunnioittavaa kuvaa en tosin onnistunut näpsäisemään, joten lainaan kuvan kirjan kuvituksesta.

Mutta juu, tällainen jenkkidinner tällä kertaa. Kokeilkaa ihmeessä.

Viskiribsit ja pekoni- / pancettamajoneesi

4 annosta

2 kg possun grillikylkeä eli ribsejä
2 l vettä
1 rkl kokonaisia mustapippureita
1 rkl kokonaisia valkopippureita
3 laakerinlehteä
1 tl suolaa
1 porkkana
2 sipulia

Viskiglaseeraus:
2 dl ketsuppia
0,75 dl bourbon-viskiä
6 rkl teriyakikastiketta
3 rkl juoksevaa hunajaa

Pekoni- / pancettamajoneesi:
140 g pekonia / pancettaa
3 dl majoneesia (jos haluat tehdä majoneesin itse, hyvän ohjeen löydät täältä)
muutama kierros mustapippuria myllystä

Laita grillikyljet isoon kattilaan. Leikkaa ne tarvittaessa pienemmiksi paloiksi. Kaada kattilaan sen verran vettä, että se juuri ja juuri peittää lihat. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Kerää vaahto pois pinnalta reikäkauhalla. Lisää mausteet sekä kuoritut ja paloitellut kasvikset. Keitä noin 1,5 h.
Tee lihojen keittyessä glaseerauskastike ja pekonimajoneesi.
Mittaa kaikki glaseerauksen aineet kattilaan. Kiehauta ja anna porista miedohkolla lämmöllä noin 5 min. kunnes kastike on hieman paksuuntunut ja muuttunut tahmeaksi.
Paista pekoni / pancetta kypsäksi keskilämpöisellä pannulla. Nosta hetkeksi talouspaperille valumaan. Sekoita pancetta ja majoneesi. Mausta pippurilla.
Sivele kypsille ribseille viskiglaseerausta. Paista grillissä käännellen noin 10 min.
Tarjoile ribsit ja pekonimajoneesi esimerkiksi salaatin ja uusien perunoiden kera.

Skillet Cookie Pie (keksipiirakka)

10 annosta

200 g voita
1 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl ruokasoodaa
0,25 tl suolaa
1 rkl maitoa
1 dl suolattuja kuorittuja pistaasipähkinöitä
1 dl kuivattuja karpaloita
50 g valkosuklaata

Vaahdota huoneenlämpöinen voi, sokeri ja fariinisokeri sähkövatkaimella vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten.
Sekoita keskenään vehnäjauhot, maissitärkkelys, vaniljasokeri, ruokasooda ja suola. Lisää kuivat aineet taikinaan siivilän läpi vuorotellen maidon kanssa. Kääntele joukkoon pistaasipähkinät, karpalot ja karkeasti rouhittu valkosuklaa.
Levitä taikina voideltuun noin 22 cm kokoiseen uunin kestävään paistinpannuun tai piirakkavuokaan.
Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 30-35 min. kunnes piirakka on keskeltä vielä taikinainen.

Amerikan herkku kurkistaa Italiaan; siis burgereita, pestoa ynnä paljon, paljon muuta

Kirjoitettu 28 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Juuri viimeksi pohdiskelin, mikä olisikaan se maailman maukkain keittiö. No, siitäpä ei sen enempää, sanottakoon vaan sivumennen, että Italia tuli mainituksi tuolloinkin, tuo yksi maailman ehdottomia mahtavien makujen valtakuntia. Kun näihin makuihin puetaan yksi herkkuruoistani, hampurilainen – siis hyvin valmistettuna, ei minään pikaruokaversiona – on nautinto milteipä taattu: siis italialainen burgeri; mums, mums ja vielä kerran mums!

Ohje seuraavaan annokseen bongautui Helsingin Sanomista. Kirkkain silmin voin todeta, että tämä hieman tavanomaista kotitekoista hampurilaista suuritöisempi rakennusprojekti todella kannatti. Annoksen osaset sopivat vallattoman hyvin yhteen ja ne kaikki toimivat hyvin myös erikseen. Uunissa paahdetut tomaatit, pestomajoneesi ja karamellisoitu sipuli tulevat varmasti päätymään pöytäämme myös muissa yhteyksissä, raakamakkaralla viimeistellyt jauhelihapihvit niin ikään. Ainoa kohta, jossa oikaisimme olivat sämpylät, jotka jätimme leipomatta korvaten ne ranskanleipäviipaleilla, jotka paistoimme suolaisiksi köyhiksi ritareiksi. Suositeltava perinteemme muuten vuosien takaa…

Kokeilkaa siis ilman muuta, me ainakin listasimme tämän yhdeksi parhaista hampurilaistekeleistämme.

Jälkiruoaksi valmistin juustokakkua lasissa Kinuskikissan tyyliin, tosin hieman kevennettynä versiona korvaten mascarponejuuston tuorejuuston ja jogurttirahkan yhdistelmällä. Laitan alle reseptin molemmat versiot todeten, että ainakin oma kevennettyni maistui mainiolta. En tosin epäile alkuperäisenkään toimivuutta hetkeäkään…

Näillä ohjein toivotan verratonta makumatkaa Colosseumin juurelle, Fontana di Trevin äärelle – ihan vaan omasta kotikeittiöstä käsin.

Italialainen burgeri

4 annosta

Tomaatit:
20 miniluumutomaattia
oliiviöljyä
hiutalesuolaa, mustapippuria

Pestomajoneesi:
2 rkl parmesaaniraastetta
1,5 rkl pinjansiemeniä
1 pieni valkosipulinkynsi
0,5 dl basilikanlehtiä tiiviisti mitattuna
0,5 rkl oliiviöljyä
ripaus mustapippuria
1 dl majoneesia (jos haluat tehdä majoneesin itse, hyvä ohje löytyy alapuolelta)
(ripaus suolaa)

Majoneesi:
1 keltuainen
0,5 tl suolaa
1 dl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa

Jauhelihapihvit:
400 g naudan jauhelihaa
100 g (salsiccia)-raakamakkaraa (me korvasimme tämän yrtti-bratwurstilla, joka toimi todella hyvin)
0,75 tl suolaa
0,5 tl jauhettua mustapippuria

Karamellisoitu sipuli:
25 g voita
1,5-2 sipulia
1 rkl siirappia
suolaa, mustapippuria

Lisäksi:
juustoa, esimerkiksi buffalomozzarellaa tai cheddar-viipaleita
salaatinlehtiä ja/tai isoja basilikanlehtiä
maustekurkkua
ketsuppia

Valmistele ensin tomaatit. (Voit tehdä ne jo tarjoilupäivää edeltävänä päivänä ja lämmittää tarjolle. Me tosin nautimme tomaattimme kylminä, joka toimi hyvin sekin.)
Huuhtele ja puolita tomaatit. Asettele ne uunivuokaan leikkauspinta ylöspäin.
Pirskottele pinnoille öljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kypsennä tomaatteja 100-asteisessa uunissa 3-4 tuntia.
Tee seuraavaksi majoneesi. Huom! On erittäin tärkeää, että ainesosat ovat saman lämpöisiä, joten ne kannattaa ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin, ehkäpä jo edellisenä päivänä.
Mittaa kaikki ainekset kulhoon. Paina sauvasekoitin kulhon pohjalle. Käynnistä sekoitin ja nosta sitä hitaasti ylös-alas, kunnes seos sakenee muuttuen majoneesiksi.
Valmista sitten pesto laittamalla parmesaani, pinjansiemenet, kuorittu ja pilkottu valkosipulinkynsi, basilikanlehdet ja öljy sauvasekoittimen kulhoon. Soseuta. Mausta ripauksella mustapippuria. Sekoita majoneesiin. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa.
Valmista pihvit. Laita jauheliha kulhoon. Purista joukkoon raakamakkara. Revi makkara muruiksi käsin tai veitsen avulla. Lisää joukkoon suola ja mustapippuri. Sekoita hyvin. Jaa lihaseos neljään osaan ja muotoile pihveiksi. Nosta jääkaappiin odottamaan paistamista.
Valmista sitten karamellisoidut sipulit. Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi renkaiksi. Kuumenna voi pannussa ja laita sipulirenkaat voihin paistumaan. Kun renkaat ovat hieman kuullottuneet, lisää pannulle siirappi, suola ja mustapippuri. Paista sipulia noin 10 min. välillä rauhallisesti sekoitellen. Sipulien pitäisi pehmetä ja saada paahtunutta väriä. Pidä lämpiminä.
Paista pihvejä molemmin puolin grillissä tai pannussa, kunnes ne ovat kypsiä.
Käytä vielä valitsemiasi hampurilaissämpylöitä nopeasti grillissä tai uunissa, jotta ne lämpenevät ja paahtuvatkin hieman tai valmista leiviksi suolaiset köyhät ritarit meidän tyyliimme.
Laita ainekset esille ja anna jokaisen ruokailijan koota hampurilaisensa itse.

Juustokakku lasissa

5 kpl

Pohjalle:
25 g keksejä (esim. Digestive- / kaurakeksejä)

Täyte:
2 liivatelehteä
1 dl makeaa kuohuviiniä
250 g mascarponetuorejuustoa (jonka siis itse korvasin maustamattoman tuorejuuston ja jogurttirahkan sekoituksella)
0,5 dl erikoishienoa sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 valkuaista

Pinnalle:
100 g mansikoita / muita marjoja makusi mukaan

Murenna kuohuviinilasien pohjalle keksejä.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Erota kuohuviinistä 0,25 dl liivatteiden sulattamista varten. Yhdistä loput kuohuviinistä mascarponen ja sokereiden kanssa.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kuumenna kuohuviinitilkka kiehuvaksi ja sulata siihen liotetut liivatteet. Lisää mascarponeseokseen. Sekoita lopuksi joukkoon valkuaisvaahto.
Annostele täyte kuohuviinilaseihin. Anna hyytyä jääkaapissa noin 2 tuntia.
Soseuta pinnalle tulevat marjat ja lusikoi sosetta täytteen päälle.

Kukkakaalia ja keitettyä kermaa, siis kukkakaalipannacottaa

Kirjoitettu 24 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Usein tulee mietittyä, mikä onkaan se maailman paras keittiö. Vaikka omalla kohdallani vastaukset toki vaihtelevatkin milloin mielialan, milloin tuoreimpien kokemusten mukaan, ei Italiaa yhtenä maailman makoisimmista kolkista voi koskaan jättää mainitsematta.

Mitä klassisiin jälkiruokiin taas tulee, omalta herkkulistaltani löytyy muiden muassa panna cotta, niin ikään italialaisen keittiön lahja maailmalle. Useimmiten makeana jälkiruokana tunnettu vaniljainen kermavanukas taipuu vallattoman hyvin myös suolaiseen muotoon, kuten seuraavassa esittelemäni resepti todistaa. Vastaavanlaisen tekeleen olenkin jo aiemmin tuonut julki herne-versiona, mutta koska pidän tätä niin maukkaana alkupalana, teen tunnetuksi myös kehittelemäni kukkakaali-version.

Eipä siis tällä kertaa muuta, kuin tervemenoa kermaa keittelemään!

P.S. Ensi kerralla kokeiluun täällä päin taitaa lähteä bataatti- tai porkkanapannacotta…

Kukkakaalipannacotta

4 annosta

öljyä
1 valkosipulinkynsi
1 kevätsipuli varsineen
200 g kukkakaalia
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
3 liivatelehteä

Tarjoiluun:
jotakin suolaista; itse käytin tällä kertaa suolattuja cashew- ja maapähkinöitä
tuoretta timjamia

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Kuori ja hienonna valkosipuli, huuhtele ja hienonna kevätsipuli. Kuullota sipulit voissa pannulla.
Paloittele kukkakaali.
Kuumenna maito-kermaseos. Lisää kukkakaali ja kuullotetut sipulit. Keitä 5-10 min.
Soseuta sauvasekoittimella sileäksi ja mausta suolalla ja pippurilla.
Sekoita joukkoon liivatteet, joista on puristettu hyvin vesi pois.
Kaada annoskuppeihin ja anna hyytyä jääkaapissa nelisen tuntia.
Koristele haluamallasi tavoin, itse käytin tällä kertaa suolapähkinöitä ja timjamia, jotka sopivat annokseen hyvin. Suosittelenkin jossakin määrin suolaista koristusta vastapainoksi annoksen pehmeälle kermaisuudelle.

Varaslähtö puolukkapuuhiin

Kirjoitettu 22 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Nyt kun kotikolossa päivät täyttyvät etupäässä nukkumisesta ja syömisestä, on hyvä hetki aloittaa valmistautuminen reilun kolmen viikon päässä siintäviin Pikku-Kokin kastejuhliin. Tai itse asiassa aloitettuhan on jo, kun muutama viikko sitten päivänsankarin nautiskellessa vielä entisessä pikku pesässään meidän näkymättömissämme, valmistin tuleviin juhliin raparperipiirakkaa.

Jo aiemminkin esille tuomaani Emman makeat piirakat -teosta apuna käyttäen leivoin piirakkaa, jossa makea ja hapan törmäävät suorastaan räjähdysmäisellä voimalla, muodostaen makujen oivallisen balanssin; puolukka ja toffee, teidän liittonne on tehty kestämään.

Niin, puolukka-aikahan vielä antaa odottaa itseään, mutta kaupan pakastealtaalle keruureissun voi suorittaa milloin vain. Toiseksi huomautan, että pohjataikinasta, jota jää reilusti yli, on mahdollista tehdä kuviomuoteilla piirakan pinnalle erilaisia koristeita. Toki niitä voi itsekin taikinasta terävällä veitsellä leikellä, mutta omilla taiteilijantaidoillani jätin tämän osuuden väliin. Piirakkani on siis koristeeton, sillä meiltä ei tähän hätään, leipomisvimman iskettyä, löytynyt myöskään teemaan sopivia muotteja. Ohjeen laatija itse käytti piirakassaan syksyisiä lehtimuotteja ja olenkin kirjannut reseptiin myös koristeluosuuden.

Suuri suositus tälle makoisalle makuparille ja itse piirakallekin totta kai.

Puolukka-toffeepiirakka

12 annosta

Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja
125 g voita
2 rkl sokeria
1 kananmunan keltuainen
1 rkl jäävettä

Täyte:
3 dl fariinisokeria
0,75 dl vehnäjauhoja
2 dl maitoa
50 g voita
1 tl vaniljasokeria
1 kananmunan keltuainen
1 rkl korppujauhoja
5 dl puolukoita (lisää pakastepuolukoihin 1 tl perunajauhoja)

Voiteluun: (mikäli teet kuvioita)
1 kananmuna

Nypi voi, sokeri ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää kananmunan keltuainen ja vettä. Sekoita taikinaa vain sen verran, että se on tasaista ja siitä saa muotoiltua pallon. Kääri taikina kelmuun ja laita se jääkaappiin viilenemään noin 20 minuutiksi.
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele noin 24 cm kokoinen piirakkavuoka. Kauli ja asettele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka pakastimeen.
(Kauli loput taikinasta levyksi ja ota muoteilla kuvioita taikinasta. Siirrä kuviot jääkaappiin.)
Laita fariinisokeri ja jauhot pieneen kattilaan ja sekoita ne hyvin sekaisin. Tee seokseen kuoppa ja vatkaa maito vähitellen joukkoon. Lisää voi kattilaan ja kuumenna seosta miedolla lämmöllä, kunnes se sakenee ja kiehahtaa. Nosta kattila liedeltä ja lisää keltuainen ja vaniljasokeri.
Levitä korppujauhot tasaisesti piirakkapohjan päälle. Kaada päälle toffeetäyte ja ripottele pinnalle puolukat. (Asettele mahdolliset kuviot reunan ympärille ja voitele kevyesti kananmunalla.)
Paista piirakkaa uunin alatasolla noin 40 min.

Uusi kokki kotikolossa

Kirjoitettu 19 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Elämä on kyllä ihmeellistä. Vielä reilu viikko sitten en kuitenkaan lähimainkaan ymmärtänyt kuinka ihmeellistä…

Niin, niille jotka eivät sitä tekstieni rivien läpi ole vielä lukeneet, kerrottakoon nyt, että viimeiset yhdeksän kuukautta ovat kotikolossa täyttyneet odotuksesta. Himpun verran yli viikko sitten tuo odotus palkittiin, eikä tämän jälkeen mikään ole ollut entisellään – eikä tule olemaankaan; me kaksi ja keittiö on historiaa, me kolme ja keittiö nykyisyyttä sekä tulevaa.

Tässä siis syy blogin hiljaiseloon. No, eilen varmistui ristiäispäivä, joten eiköhän sitä leivontahammasta pikku hiljaa ala taas kolotella, sikäli mikäli Pikku-Kokki sallinnee tämän tyyppisen toiminnan toteutumisen.

Lauantain kanainen, risottoinen ja linssinen herkkudinner

Kirjoitettu 10 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Onpa taas vierähtänyt pitkä aika siitä, kun olemme viimeksi viettäneet lokoisaa viikonloppua kotikolossa. Grilli-parkakin on saanut seistä nököttää toimettomanana jo lähes kuukauden päivät ja pation pöytä on muuttunut ruokapöydän sijaan kukka- ja yrttitarhaksi. No, kesä on liikkuvaista aikaa – varsinkin tällaiselle itseni kaltaiselle ikiliikkujalle. Tämän viikonlopun Aleksin työt kuitenkin sitoivat meidät kotoilemaan ja niinpä minä valmistin meille lauantain kunniaksi päivällisen pidemmän kaavan mukaan. Ainakin ensimmäisen päivän osalta Aleksinkin päivystyspuhelin piti onneksemme mykkäkoulua, joten alkuillasta meillä oli sekä tyytyväisen täydet vatsat että putipuhtaat ikkunat. Kerrassaan hienoa! Ja huomenna vapautamme varmasti jo grillinkin toimettomuuden tilastaan.

Mutta se päivällinen. Alkuruoaksi söimme kookoksella maustettua linssikeittoa, jonka ohjeistuksen poimin uudesta Kasvisruokaa koko perheelle -opuksesta. Kiitos siis Sara Askille ja Lisa Bjärbolle tästä ensimmäisestä kosketuksestani kasvisruokien maailmaan heidän tavallaan, palaan teokseen varmasti mitä pikimmin uudelleen. Keitto oli siis hyvää, mitä nyt ulkonäköä hiukan haittasi se, että suositeltujen keltaisten linssien sijaan, minä käytin vihreitä. No, maku joka tapauksessa ratkaisee, joten tätä äärettömän helppoa keittovaihtoehtoa suosittelen ilman muuta kokeilemaan. Joko näin alkuruoaksi tai yhtä lailla pääruoaksikin esimerkiksi leivän kera.

Pääruokareseptin sen sijaan vakoilin ihastuttavasta Kaikki äitini reseptit -blogista ja täytyykin todeta, että tällä ohjeistuksella broilerin koipireidet makoisine nahkoineen muuttuivat vielä tavallistakin paremmiksi. Muuttelin ainesosaluetteloa himpun verran korvaten punaiset viinirypäleet raparperilla sekä kuivan Rieslingin varastostamme löytyneellä alkoholittomalla valkoviinillä. Raparperi ja rypäleet sopivat mallikkaasti yhteen ja uskon, että korvikeviinimmekin oli tarkoitukseensa ihan passeli. Ainoa kohta, jonka ohjeesta muuttaisin poistamalla ne kokonaan ovat mantelit. Ne tekivät muuten raikkaaseen risottoon paikka paikoin hiukan tunkkaisen maun. Ja vielä viinirypäleistä; kuten reseptin laatijakin toteaa, uunissa paahdetut rypäleet toden totta maistuvat broilerin kanssa vähintäänkin ihanilta. Muutenkin ajattelin vastaisuudessa lisätä niitä risottoihin.

Siis nam ja maiskis jälleen kerran! Kyllä tämä ruoanlaitto vaan on niin mukavaa puuhaa – ja syöminen vielä ehkä hiukan mukavampaa…

Kookoksella maustettu linssikeitto

4 annosta

1 keltasipuli
1 iso porkkana
2-3- tl currya
1 tl kurkumaa
öljyä paistamiseen
4 dl kookosmaitoa
2 dl kuivattuja linssejä (valitse värisi itse)
7-8 dl vettä
suolaa ja pippuria
1 sitruunan tai limetin mehu

Pinnalle:
esim. paprikaa / krutonkeja oman maun mukaan
korianteria – sen ystäville

Silppua kuorittu sipuli. Kuori ja raasta porkkana karkeaksi. Kuullota ne kattilassa curryn ja kurkuman kera.
Lisää kookosmaito, linssit ja suurin osa vedestä ja keitä kannen alla 15-20 min. kunnes linssit pehmenevät.
Soseuta keitto sileäksi ja ohenna vielä vedellä tarpeen mukaan. Mausta suolalla, pippurilla sekä sitruunalla tai limetillä.
Tarjoa valitsemiesi lisukkeiden kera.

Rapeanahkainen viinikana

4 annosta

4 broilerin maustamatonta koipireisipalaa
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
2 isoa valkosipulinkynttä
muutama timjaminoksa
suolaa
mustapippuria
3 dl risottoriisiä
2,5 dl kuivaa Rieslingiä (tai muuta valkoviiniä)
1,5 l kanalientä
1 sitruuna
1 dl kuorittuja manteleita (mielestäni nämä voi myös jättää pois)
2 dl vihreitä viinirypäleitä
2 dl punaisia viinirypäleitä (toisen puolen rypäleistä voi korvata raparperilla)
tuoretta timjamia

Kuivaa koipireisipalat huolellisesti talouspaperilla. Suolaa ja pippuroi reilusti molemmin puolin.
Kuori valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy ja voi pannulla kuumaksi, murskaa valkosipuleita hiukan veitsen lappeella, heitä öljy-voiseoksen sekaan yhdessä timjamin kanssa. Ruskista kuumalla pannulla reisipalat kaksi kerrallaan molemmin puolin, niin, että nahka rapeutuu ja saa kauniin syvän kullanruskean värin. Valele paloja niiden ruskistuessa öljy-voiseoksella.
Laita reilun (Huom! nestettä tulee paljon, joten vuoan on oltava oikeasti suuri) uunivuoan pohjalle riisi ja sekoita siihen mahdolliset mantelit. Raasta joukkoon sitruunan kuori ja purista mehu.
Asettele koipireisipalat riisin päälle ja kaada vuokaan sekä viini että kanaliemi.
Paista 200 asteessa 30 min. Lisää vuokaan sitten rypäleet ja anna paahtua uunissa vielä 20 min.
Viimeistele tuoreella timjamilla.

Raparperipuuhia osa 7: viimeisiä viedään eli hillokauha kuumaksi

Kirjoitettu 8 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Taitaapi olla, että tämä jäänee viimeiseksi raparperipostauksekseni tänä kesänä. Varret nimittäin käyvät vähiin ja se paras raparperiaika taitaa muutenkin olla jo ohitettu. No, vielä esittelen ainakin tämän, makean mausteisen hillon, jota itse ajattelin kumppaniksi lähinnä rahkalle, jäätelölle tai letuille, jonka lisäksi jo suoritettu testaus aamupuuron pinnalla osoittautui toimivaksi vaihtoehdoksi. Mielestäni hillosta tuli hyvää, tokikin melko makeaa, mutta kardemumma ja kaneli taittavat mukavasti siltä sen terävimmän makeuspiikin.

Osa hillosta päätyi pakastimeen ja yksi mahdollinen käyttötapa olisi loihtia siitä esimerkiksi raparperikukkoja, aiemmin värkkäämieni mustikkakukkojen tyyliin. Talvisella aterialla nämä lämpimät herkut toisivat varmasti myös ihastuttavan kesän muiston mukanaan. Mutta talvesta ei puhuta vielä pitkään aikaan, nyt nautitaan kesästä!

Raparperihillo

Noin 6 dl

500 g raparperia
1,5 dl hillosokeria
0,25 dl fariinisokeria
0,25 dl vettä
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Kuori ja pilko raparperit.
Laita raparperit, sokerit, vesi ja mausteet kattilaan ja keittele aineita noin 10 min. tai kunnes raparperit ovat pehmeitä.
Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin ja säilytä jääkaapissa.

Raparperipuuhia osa 6: piirakkaa, vihdoinkin!

Kirjoitettu 6 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Tässä on tullut jo hyvän aikaa puuhasteltua erilaisten raparperitoimien parissa. Kuitenkin se kaikista tyypillisin raparperiherkku, piirakka, on toistaiseksi jäänyt toteuttamatta. Tai oli. Eilen nimittäin valmistui kesän ensimmäinen sellaiseni – ehkä paras koskaan leipomani raparperipiirakka.

Ohjeen tähän nimensä mukaiseen ”Ihanaan raparperipiirakkaan” löysin Pullantuoksuisesta kodista. Mielestäni piirakka oli niin muhevan pehmeää, että sitä popsisi muitta mutkitta ihan sellaisenaankin, mutta mikäli nautinnosta haluaa täydellisen, suosittelen tarjoilemaan sitä yhdessä vaniljakastikkeen tai jäätelön kera. Me maistelimme toistaiseksi vasta pienet palaset ilman lisämausteita, loput piirakasta sujahtivat pakastimeen vierasvaraksi odottelemaan niitä lähitulevaisuuden hetkiä, kun leivonnalle ei välttämättä liikene ihan näin paljon aikaa…

Mikäli piirakkahammasta kolottaa, suosittelen ehdottomasti ottamaan tästä reseptiikasta vaarin. Ja jos raparperi ei napusta, uskoisin että esimerkiksi omena passaisi tilalle vallan mainiosti.

Raparperipiirakka valkosuklaalla kruunattuna

Vuoallinen

Pohja:
2 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
1 dl kuohukermaa
100 g voita
600 g raparperia

Kuorrutus:
50 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruokokidesokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata

Huuhtele, kuori ja pilko raparperit viipaleiksi.
Vatkaa kananmunat ja sokerit vaahdoksi.
Lisää keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe siivilän läpi taikinaan puuhaarukalla käännellen.
Kuumenna maito ja kerma ja sulata joukkoon voi. Vatkaa seos pienissä erissä taikinaan.
Voitele 30×30 cm piirakkavuoka (minä käytin halkaisijaltaan 25 cm:n irtopohjavuokaa, joka toimi hyvin myös) ja kaada taikina siihen. Ripottele pinnalle raparperinpalat tasaisesti.
Valmista kuorrute. Sulata voi. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja sokerit. Raasta valkosuklaa karkeaksi ja sekoittele joukkoon. Nypi seosta sormin kunnes se on murumaista. Ripottele seos piirakan pinnalle tasaisesti.
Paista uunissa 200 asteessa noin 30 min. Peitä piiras foliolla tai leivinpaperilla paiston aikana, jos pinta uhkaa ruskistua liikaa.
Tarjoa haaleana tai täysin viilenneenä vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Raparperipuuhia osa 5: uusi satsi, uusi chutney

Kirjoitettu 5 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Koska kotiuduimme viikonloppuiselta anoppilan visiitiltämme kera suuren raparperinipun, pääsin taas sesonginmukaisiin keittiöpuuhiin. Edellisestä saaliista keitelty raparperi-rosmariinichutney oli jo päätynyt parempiin suihin, joten esimerkiksi tulevia grilliaterioita ajatellen, valmistin jälleen melko vastaavanlaista. Tällä kertaa keitelty versio oli kuitenkin vähäsokerisempaa ja sai lisämakua tomaatista ja paprikasta.

Jaoin valmistamani annoksen kahtia, joista toisen puolen maustoin timjamilla, toisen rosmariinilla. Lopputulos oli kaiken kaikkiaan maukas, mutta taitaa se vain olla niin, että raparperi tykkää enemmän rosmariinista. Kuten ohjeen ulottuvilleni saatellut Rouva Kasvis kertoo, muitakin tapoja varioida tätä chutneyta toki löytyy: kaneli, inkivääri tai tähtianis muutamia esimerkkejä mainitakseni. Välttämättä ylimääräistä maustamista ei kuitenkaan tarvita, tämä on maukasta ihan näinkin ja sopii mielestäni grilliruoan kuin grilliruoankin kylkeen.

Raparperi-tomaattichutney

Noin 1,5 l

500 g raparperia
500 g kirsikkatomaatteja
1 paprika
1 chili
1 valkosipulinkynsi
1 kelta- tai punasipuli
0,5 dl vettä
2 rkl väkiviinaetikkaa
1 dl fariinisokeria
1 tl suolaa
(muutamia siankärsämönlehtiä)

Huuhtele, kuori ja paloittele raparperinvarret. Huuhtele tomaatit ja leikkaa neljään osaan.
Huuhtele ja halkaise paprikat ja chili. Poista siemenet, sisäkalvot ja kannat. Leikkaa pieniksi palasiksi.
Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipuli.
Mittaa kaikki ainekset tilavaan kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna ainesten kypsyä kannen alla poristen noin 20 min.
Kaada chutney puhtaisiin lasipurkkeihin.
Säilytä jääkaapissa.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 41: Ravintola Goto; kodinonnea raumalaiseen tapaan

Kirjoitettu 4 heinäkuun, 20164 heinäkuun, 2016 by Kaisa

Viime viikolla tulimme jälleen molemmat kartuttaneeksi yhden vuosirenkaan. Oli siis aika juhlistaa tapahtunutta. Tällä kertaa lähdimme Raumalle, jonka ihastuttavaan Vanhaan kaupunkiin tutustuimme pikaisesti jo viime kesänä ohiajomatkalla.

Vielä ennen Raumalle siirtymistä haluan antaa museovinkin, mikäli Rauman naapurissa, Uudessakaupungissa vierailee. Sieltä löytyvä Bonk-museo on nimittäin ihan huippu, top-luokkaa mitä ainakaan Suomen museoihin tulee. Kertoa en viitsi tällä kertaa sattuneista syistä enempää, mainittakoon ainoastaan, että Bonk esittelee erään omalaatuisen suvun omalaatuisen tarinan täynnä ideoita ja vempeleitä. Mikäli museossa vierailee, kannattaa ehdottomasti hyödyntää lipun hintaan sisältyvä opastus, jota ilman kierroksesta olisi jäänyt puuttumaan ehkä se kaikista olennaisin…

Rauma oli edelleen entisellään, kaunis ja tunnelmallinen, joskin huomattavasti edelliskertaista, pitsiviikkojen aikaan sijoittuvaa vierailuamme hiljaisempi. No, illallisseuraa meillä kuitenkin oli ja uskonkin, että etukäteiskatsauksemme perusteella olimme löytäneet tiemme yhteen Rauman suosituimmista ravintoloista. Tällä kertaa esittelen teille Goton, Vanhan Rauman sydämessä, torin laidalla sijaitsevan ravintolan.

Heinäkuisena lauantai-iltana kuuden kieppeillä Rauman Vanha kaupunki on hiljentynyt muutaman tunnin takaisesta entisestään. Pääkaupunkiseutulaista tämä kummaksuttaa; aurinko hellii vielä hellelukemin mutta muutamaa jäätelönsyöjää ja terassillaistujaa lukuun ottamatta ihmiset ovat vetäytyneet koteihinsa tai muuten vaan paenneet paikalta. Sama ilmiö odottaa astellessamme sisälle Gotoon: ravintolasalissa ruokailee yksi pariskunta, toinen näyttäisi istuvan baarin puolella. Mutta ei hätää; tarjoilijan johdattelemina lähdemme tarkistamaan sisäpihan terassia, jonka tunnelmallisten puurakennusten ympäröimä ilmapiiri ottaa meidät heti otteeseensa. Tänne. Ja eipä aikaakaan, kun ruokailemme jo melko suurenkin väkijoukon ympäröimänä.

Tunnelma ravintolassa – tai ainakin sen terassilla – on nimensä mukainen, kotoisa ja rento, palvelu on ystävällistä ja huomioonottavaa. Paikalle näyttäisi saapuvan myös monia henkilökunnan tuttuja, ehkäpä kanta-asiakkaita. Pienelle kaupungille ominainen, kodinomainen, rupatteleva ja asiakaslähtöinen palvelutapa on helposti aistittavissa.

Näinkin harvinainen tilaisuus nauttia illallista Suomessa ulkona vaatii tietysti arvoisensa aloituksen. Aleksin siemaillessa Prosecco-lasillistaan (7,00€) minä nautiskelen alkoholitonta mojitoa (5,00€), vallan hyvää sellaista. Ravintolalla on muutenkin tarjota kiitettävän kattava valikoima alkoholittomia juomia: drinkkejä, puna- sekä valkoviiniä, olutta ja siideriä. Kerrankin on varaa valita.

Mutta ruokaan. Alkuruoaksi valitsemme molemmat niin sanotun #kympinkeiton, joka tällä kertaa on ruokalistan mukaan samettisen pehmeää parsakeittoa. Nimensä mukaisesti keittoannos kustantaa 10,00€ ja niin ikään lupauksensa mukaisesti on samettisen pehmeää, maistuu täydellisen parsaiselta. Ohessa tarjottu hiivaleipä on sekin todella hyvää. Pidän myös siitä, että keiton pinnalta löytyy kuohkeaa ja kevyttä maitovaahtoa, kermat ja muut raskaammat asiat on tällä kertaa jätetty väliin.

Pääruoaksi minä valitsen stifadoburgerin (18,50€), joka koostuu tomaatti-yrttikastikkeessa ylikypsytetystä häränrinnasta, tsatzikista ja aiolista. Annokseen kuuluvan fetajuuston joudun jättämään väliin ja ranskalaiset korvaan salaatilla. Burgeriannos on hyvä, mutta ei paras mahdollinen. Härkäkastike on ehkä hieman tylsähkön makuista ja hampurilaissämpylä jää monien kokemieni varjoon. Yhdessä maukkaiden tsatzikin ja aiolin kanssa härkä kuitenkin toimii mainiosti ja talon hiivaleipä suo oivan mahdollisuuden jättää hampurilaissämpylä väliin. Aleksi syö annoksen karkkipossua (23,90€), jossa ylikypsä possu saa rinnalleen soija-karamellikastiketta, raikasta salaattia ja riisiä. Tämän annoksen ongelmakohta on riisi, joka vaatimattomuudessaan saa kokonaisuuden vajoamaan lähelle karjalanpaistitasoa. Harmi juttu, vielä kun tähän lisätään se fakta, että lähes kaikki muut ympärillemme kannetut annokset näyttävät herkullistakin herkullisimmilta.

Jälkiruokien kohdalla Goto esittelee jälleen vankkaa osaamista. Valitsen annoksen kolmea erilaista artesaanisorbettia, joka kruunataan marinoidulla raparperilla (10,00€). Vaikka en erityinen sorbettifanaatikko olekaan, nämä ovat todella hyviä kaikki kolme, siitäkin huolimatta, että makupaletti hieman erikoiselta kuulostakin: mansikka-basilika, crème fraîche ja tyrni. Myös marinoitu raparperi on hurmaavaa. Aleksin suklaa-saksanpähkinäkakku crème fraîche –sorbetin kera (10,00€) toimii mainiosti sekin.

Tällainen Gotoisa illallinen siis tällä kertaa. Pidimme paikasta, palvelusta sekä ruuasta. Mikäli sää olisi ollut toisenlainen, olisimme varmasti saaneet ravintolasta hieman fiinimmän kuvan, sillä pikavilkaisulta ravintolasali vaikutti terassiin nähden melko toisenlaiselta. No, kotoisaksi uskon senkin. Myös ravintolan tyylikäs, jazzhenkinen baari olisi varmasti kokemisen arvoinen.

Siis Gotolle suositus, ilman muuta.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 3+/5