Tunnelmallisia makuja

Salaattia kolmelle grillaajalle

Kirjoitettu 12 kesäkuun, 2016 by Kaisa

Perjantaina vietimme taas kotikolossa makoisia hetkiä, kun valmistauduimme tulevaan mysteeriviikonloppuun. Tai minulle mysteeriseen; eilen sain nauttia Aleksin järjestämästä ”jännäpäivästä”, tänään taas minulle järjestetystä vauvasuihkusta, jee!

Mutta palataanpa takaisin perjantaihin, köökin ja grillin äärelle. Koska pääruokamme oli tällä kertaa niin kovin yksinkertaista, on tarkoituksenani esitellä teille muutama varsin mainio lisäke esimerkiksi grilliruoan kumppaniksi. Mitä pääruokaamme tulee haluan kuitenkin suositella kokeilemaan myös sitä. Tässä ohjeistus: täytä lehtipihvit ja/tai wieninleikkeet kinkulla ja juustolla, grillaa tai paista pannulla ja saat sveitsinleikkeleitä. Keitä rinnalle uusia perunoita tillin kera, valmista vielä perinteinen kananmunakastike (ohje alla) ja luulenpa, että ollaan jo monen mielestä kiinni melko maukkaissa makumaailmoissa. Sillä niinhän se oikeasti on, että yksinkertainen on kaunista – ja usein myös maukasta. Lisäksi makuihin liittyvät muistot ovat asia, joka usein saa ruoan maistumaan vieläkin paremmalta. (On toki uskallettava ottaa se riski, että heikosti onnistunut toisinto menneisyyden herkkuhetkestä laimentaa, jopa totaalisesti romuttaa, tärkeän makumuiston.) Kun kananmunakastikkeesta puhutaan lennähdän itse lapsuuteni kesiin Etelä-Pohjanmaalle. Mummin perunamaa ja itse kerätty ruohosipuli, siitä eivät kananmunakastikkeen lähtökohdat enää parane. No, kyllä se täällä kotikolossakin hyvältä maistui, melkein yhtä hyvältä.

Entäpä nuo lupaamani kolme salaattia sitten? Kuten grillaajatkin myös nämä ovat sangen erilaisia keskenään. Yksi täyttää lautasensa mieluiten perinteisesti perunalla, toinen kaipaa makuja maailmalta ja kolmas janoaa jotakin raikasta. Perunan ystäville ehdotan perunasalaattia avokadolla mehevöitettynä, välimerellisistä mauista innostuville lämmintä tomaatti-fetasalaattia ja raikastelijoille vesimelonisalsaa. Vesimelonisalsan ideasta kiitos lähtee Kamera & Kauha -blogin suuntaan, vaikka maustamisen toteutinkin lopulta omalla tyylilläni. Lähtökohdan lämpimään tomaatti-fetasalaattiin taas löysin Jupen keittiöstä, mutta kokonaisuus on omaa käsialaani.

Suosittelen koko trioa; nämä salaatit täydentävät toisiaan ja sopivat hyvin vaikka samalle aterialle. Hyvä vaihtoehto on myös asettaa lämmin fetasalaatti alkuruoan asemaan, jolloin paistaminen kannattaa suorittaa vasta juuri ennen tarjoilua.

Salaatilla siivitettyjä herkutteluhetkiä toivotellen!

Peruna-avokadosalaatti

4-6 annosta

750 g uusia perunoita
2 avokadoa
2 kevätsipulia
retiisejä

Kastike:
0,5 dl majoneesia
1,5 dl turkkilaista jogurttia / kermaviiliä
2 tl limemehua
suolaa
mustapippuria myllystä

Keitä perunat kypsiksi ja jäähdytä. Kun perunat ovat viilentyneet, puolita tai tarvittaessa isompien kohdalla jaa ne neljään osaan.
Kuori, poista kivi ja viipaloi avokado. Silppua kevätsipulit varsineen, pese ja viipaloi retiisit.
Yhdistä salaatin ainekset varovasti käännellen.
Valmista kastike sekoittamalla yhteen kaikki ainekset.
Sekoita kastike varovasti käännellen salaattiin.
Nosta jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Lämmin tomaatti-fetasalaatti

4 alkuruoka-annosta

1 sipuli
150 g (pakaste)pinaattia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
20 kirsikkatomaattia
fetajuustoa
tuoretta basilikaa
punaviinietikkaa

Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulia hetki öljyssä ja lisää sitten pinaatit. Paista seosta muutaman minuutin ajan ja mausta suolalla ja pippurilla.
Jaa sipuli-pinaattiseos neljän annosvuoan pohjalle.
Huuhtele tomaatit ja kuutioi feta. Hienonna basilika pienemmäksi.
Sekoita tomaatit, fetakuutiot ja basilika kulhossa. Pirskottele joukkoon punaviinietikkaa ja oliiviöljyä sekä suolaa ja mustapippuria. Sekoita ja jaa seos annosvuokiin sipuli-pinaattipohjien päälle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.

Vesimelonisalsa

4 annosta

6 dl vesimelonia pieninä kuutioina
6 dl tomaattia pieninä kuutioina
2 tl tuoretta chiliä silputtuna
4 rkl kevätsipulin varsia silputtuna
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Yhdistä pilkotut aineet keskenään. Lisää loraus oliiviöljyä ja hiukan sitruunamehua. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.

Kananmunakastike

4 annosta

4 rkl voita
5 rkl vehnäjauhoja
5-6 dl maitoa
3-4 kananmunaa
suolaa
valkopippuria
ruohosipulia silputtuna

Keitä kananmunat koviksi, noin 10 min. Säikäytä kylmällä vedellä ja kuori.
Sulata voi kattilassa ja lisää vehnäjauhot. Kypsytä muutama minuutti, mutta älä anna jauhojen ruskistua. Lisää maito hyvin sekoittaen ja kun kastike on suurustunut lisää mausteet ja pilkotut kananmunat. Valkopippuria tämä kastike vaatii melko runsaastikin maustuakseen hyvin.

Raparperipuuhia osa 4: ei hilloa, vaan sosetta, raparperi-hedelmäsosetta

Kirjoitettu 9 kesäkuun, 2016 by Kaisa

Sadepäivä ja ensimmäisen raparperisaaliin viimeiset varret. Lähtöä kauppaan en eilisaamuisessa säätilanteessa kokenut mielekkääksi vaihtoehdoksi, joten päätin valmistaa varsista hedelmäsosetta, johon meiltä sattui löytymään aineksia.

Tein tällä kertaa reilusti alkuperäistä reseptiikkaa vähäsokerisemman version, jota ajattelin käyttää esimerkiksi puuron tai rahkan kumppanina ja lopputulos oli mielestäni mainio – joku tosin saattaisi kokea tämän edelleen melko makeaksi, joten valmistusvaiheessa sokerimäärää kannattaa venkslata omien tottumusten ja mieltymysten mukaan. Kiiveistä ja viinirypäleistä makeutta irtoaa sen verran, että ehkä tätä voisi keitellä jopa miltei sokeritta; silloin tosin hillomaisuus ja säilyvyys on syytä pitkälti unohtaa. No, kukin tyylillään ja ehkä sillä oli jotain osuutta asiaan, että nappasin ohjeen Dansukkerin sivustolta. Taitavat siellä päin jostakin syystä kannustaa sokerin käyttöön…

Raparperi-hedelmäsose

Pieni annos, noin 3 dl valmista hilloa

150 g vihreitä siemenettömiä viinirypäleitä
150 g kiiviä
150 g raparperia
0,3 dl vettä
1 kanelitanko
kolmasosa limetin raastetusta kuoresta ja 2 tl mehua
1 dl hillosokeria

Sekoita ainekset hillosokeria lukuun ottamatta kattilassa.
Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kevyesti poreillen 10 min. Sekoita välillä.
Poista kanelitanko ja soseuta.
Lisää hillosokeri, kuumenna kiehuvaksi ja keittele vielä noin 5 min. kevyesti poreillen ja välillä sekoitellen.
Kaada puhtaisiin purkkeihin ja säilytä viileässä.

Projektina pakastin osa 7: innovointia, risteytyksiä ja lopputulos, josta uskaltaa olla ylpeä

Kirjoitettu 8 kesäkuun, 20168 kesäkuun, 2016 by Kaisa

Johtuen minulle suodusta ruhtinaallisesta määrästä vapaa-aikaa, olen pitkälti suoriutunut tavoitteestani tyhjentää pakastimemme kaikesta sinne aikojen saatossa majailemaan päätyneestä riperuoasta. Eilen minua kuitenkin houkutteli haastaa itseni kaupattomaan ruoanlaittoon ja tilannekatsauksen tehtyäni katsoin sen mahdolliseksi.

Minkälaisen tarpeiston siis kylmyyden keskeltä tällä kertaa löysin? Itse maustamiani broilerisuikaleita, keitettyä ohraa, silputtuja kevätsipulin varsia ja pestokastiketta, sämpylä ja pala vuokaleipää. Ja mitä näistä – yhdistettynä tietysti muihin perusvarastomme aineksiin – syntyi? Pestoinen broileri-ohragratiini leipäpohjalta tarjoiltuna.

Mielestäni lopputulos oli maukas, pesto, broileri ja ohra sulautuivat hienosti juustokastikkeeseen. Myös gratiinille askartelemani juustokakkumainen leipäpohja sekä valitsemani irtopohjavuoka toimivat hyvin, varsinkin kun pohjaa sitomaan lisäsin siihen kananmunan. Tällaista pohjaratkaisua ajattelin käyttää myös tulevaisuudessa, leivänkannikoita kun aina tuppaa varastoihin kertymään.

Minulla oli täyteaineksia sen verran vähän, että tein vain pienen kakun, mutta määrät tuplaamalla tästä saisi helposti normaalikokoisen piirakan esimerkiksi juhlien buffetpöytää koristamaan. Kannattaa siis kokeilla ja huomioida, että täytteeksi tähän voi valikoida miltei mitä vaan, mitä nyt kaapeista sattuu löytymään.

Pestoinen broileri-ohragratiini leipäpohjalla

3 pääruoka- / 6 pienempää annosta
pieni irtopohjavuoallinen (halk. 17 cm)

Pohja:
85 g vaaleaa tai tummaa leipää, kuivahtanut käy mainiosti
35 g voita
0,5 dl vettä
1 kananmuna
tuoreita yrttejä maun mukaan
valkosipulirouhetta

Täyte:
30 g pestoa
75 g maustamattomia broilerisuikaleita
esim. suolaa, mustapippuria ja hunajaa broilerin maustamiseen
40 g kinkkua
2 dl kevätsipulinvarsia silputtuna

Juustokastike:
0,5 rkl voita
0,5 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl maitoa
35 g juustoraastetta
2 dl keitettyä ohraa

Pinnalle:
juustoraastetta
muutama kirsikkatomaatti

Tee ensin pohja. Hienonna leipä esimerkiksi tehosekoittimessa tasaiseksi. Sulata voi. Silppua yrtit.
Sekoita leipämurskeeseen voi, vesi, kananmuna, yrtit ja hieman valkosipulirouhetta.
Suojaa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Levitä leipäseos tasaisesti vuoan pohjalle.
Tee seuraavaksi täyte. Kuutioi kinkku ja silppua kevätsipulinvarret. Paista broilerisuikaleet kypsiksi öljyssä pannulla ja mausta. Lisää pesto, kinkku sekä kevätsipuli. Paista muutaman minuutin ajan. Mikäli käytät jo valmiiksi kypsiä broilereita, voit jättää öljyn pois ja paistaa kaikki ainekset pestossa.
Tee sitten juustokastike. Sulata rasva kattilassa ja lisää jauhot. Sekoita hyvin vispilällä ja lisää maito vähitellen. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen välillä sekoitellen noin 10 min. Lisää juustoraaste ja sekoittele kunnes juusto on sulanut. Sekoita keitetty ohra jäähdytettynä juustokastikkeeseen.
Kaada ja tasoittele puolet juustokastikkeesta vuokaan leipäpohjan päälle. Levitä juustokastikkeen päälle broileri-kinkkutäyte ja sitten loput juustokastikkeesta. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja muutamia viipaloituja kirsikkatomaatteja.
Paista gratiinikakkua 200-asteisessa uunissa noin 30 min. ja koristele paiston jälkeen esimerkiksi yrteillä ja salaatilla.

Hassua hilloa = mahti keino välttää melko varmaa hävikkiä

Kirjoitettu 6 kesäkuun, 2016 by Kaisa

Miltei joka päivä taitaa tulla oppineeksi jotakin uutta – mikä ihastuttavan innostava osa tätä silloin tällöin kovinkin rutiininomaista ihmiseloa. Aina kaikkea oppimaansa ei kuitenkaan ainakaan ensimmäisellä kerralla rekisteröi, joskus tarpeellisetkin asiat kulkeutuvat niin sanotusti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Luulenpa, että mitä seuraavaan, vesimeloninkuoritapaukseen tulee, minulle oli käynyt juuri näin; olen minä nimittäin melko paljon lueskellut kaikenlaisista kasvisten ja hedelmien ”salaisesti” hyödyllisistä osasista, niistä jotka miltei poikkeuksetta kuitenkin päätyvät biojäteastiaan – ja voi, miten turhaan!

Kuten tunnettua, ruokahävikin minimalisoiminen taloudessamme on jo pitkään ollut yksi suurimmista missioistani, mitä keittiöpuuhiin tulee. Niinpä olinkin innoissani törmätessäni seuraavaksi esittelemääni tapaan käyttää vesimelonin kuorta johonkin muuhun, kuin biojäteastian täyttämiseen, nimittäin hilloon. Mainio resepti löytyi Appelsiineja ja Hunajaa -blogista ja koska vesimeloni tuntuu tällä hetkellä houkuttelevan minua kovastikin, ajattelin seuraavaksi testata samaisen blogin tarjoilemaa ideaa pikkelöidyistä vesimelonin kuorista.

Hillosta tuli minusta melko hyvää; ei välttämättä mitään lettuhilloa, mutta juustojen tai rahkan kumppaniksi hyvin taipuvaa, ehkäpä myös chutneyn tapaan punaisen lihan tai kanan rinnalle istuvaa. Suositan siis kokeilemaan! Ja eivät ne hyödyt muuten hävikin pienentämiseen rajoitu, vesimelonin kuoren valkoisessa osassa on nimittäin aminohappoja, jotka muun muassa edesauttavat verisuonten terveyttä ja parantavat verenkiertoa. Siis terveysruoastakin tässä vielä puhutaan.

Omena-vesimeloninkuorihillo

300 g vesimelonin valkoista kuoriosaa
400 g omenaa
0,75 dl sitruunamehua
3 dl hillosokeria
kanelia ja vaniljaa maun mukaan

Kuori melonista uloin vihreä kuori. Tämä onnistuu helposti tavallisella kuorimaveitsellä, sillä vihreä kuori on ohut. Mikäli sinulla on iso meloni, ei sitä kannata kuoria kokonaan kerralla, sillä tähän määrään tarvitaan vain osa kuoresta. Leikkaa sitten kuorittu melonin osa palasiksi ja erota valkoinen kuoriosa punaisesta hedelmäosasta. Kuutioi valkoinen kuoriosa.
(Kuori), poista siemenet ja kuutioi omenat.
Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen, kunnes kuutiot ovat läpikuultavia ja pehmentyneet, neste jonkin verran paksuuntunut. Keittelyaika taisi olla tunnin luokkaa, mutta huomioi kuitenkin, että meloninkuorien ei ole tarkoituskaan muuttua täysin pehmeiksi, vaan niihin jää mukavasti purutuntumaa.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 37: Cafe Bastvik; aamiaista espoolaisidyllissä

Kirjoitettu 5 kesäkuun, 2016 by Kaisa

Taisi olla helmikuun loppupuolta, kun ystäväni – entisen espoolaisen, joka ilmiselvästi on sydämeltään sitä edelleen – kanssa tuli puhetta nykyisen kotikaupunkini ravintolatarjonnasta. Vielä tuolloin elin pitkälti käsityksessä, että ulkoruokintaa kaipaileville Espoo tarjoilee lähinnä kauppakeskusravintoloita, joista leijonanosa erilaisia ketjukomplekseja. Nykyisin, asiaa opiskelleena, en enää allekirjoita tuolloista tietämättömyyttäni. Espoossa todella on ravintoloita, uniikkeja, yksilöllisiä ja ihastuttavia – ne vain täytyy löytää. Nyt minä olen löytänyt, ja lista on pitkä. Enää tarvitaan sopiva aika ja tutkimusmatkamme erilaisiin kartanoihin ynnä muihin mielenkiintoisiin kohteisiin voi alkaa. Tähän loppui kritisointini, mitä espoolaiseen ravintolakulttuuriin tulee. Onneksi on keskusteluja, kohtaamisia jotka avaavat silmät.

Helmikuiseen keskusteluumme palatakseni, ystäväni antoi tuolloin yhden esimerkin. Hän puhui Bastvikin kartanosta, jonka hieno merenrannallinen sijainti, kaunis pihapiiri ja kerran kuukaudessa tarjoiltu kartanoaamiainen olivat kuulemma kokemisen arvoisia. No, mehän päätimme tietysti kokeilla.

Espoon Saunalahdessa sijaitseva Bastvikin kartano on alueensa vanhin toimiva tila, itse rakennus oletettavasti jo 1800-luvun alusta. Päärakennuksen nykyinen ulkonäkö sen sijaan on peräisin 1920-luvun lopulta. Cafe Bastvik toimii tilausravintolana tarjoillen tämän lisäksi kerran kuukaudessa, kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna, buffetmuotoisen kartanoaamiaisen sekä iltapäivän kahvilatoimintaa. Johtuen näistä, harvoista mutta säännöllisistä palveluajoistaan, kartanoaamiaiset ovat todella suosittuja ja ilman varausta lienee turhaa ilmestyä paikalle.

Valitsemme lauantain myöhäisemmän kattauksen ja saavumme paikalle noin varttia ennen puoltapäivää, jolloin ehdimme mukavasti tutustua kauniiseen miljööseen. Aikamme koitettua menemme sisälle ja meidät ohjataan tunnelmalliseen ravintolasaliin. Kartanossa on useita erityyppisiä huoneita, joista yksi on tällä kertaa varattu yksityiskäyttöön. Buffetpöytä on katettu huoneista keskimmäiseen.

Nopeasti kartano on viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta siltikään, mitä ruoan noutamiseen tulee, pitkiä jonoja ei oikeastaan synny. Myös puutteet täydentyvät tasaisesti. Tarjolla on erilaisia salaatteja sekä hedelmiä, kylmiä kaloja ja paahtopaistia, uusia perunoita, tapenadea, hummusta sekä chili-pähkinätahnaa, fetapiirasta, juustoja, hilloa, pähkinöitä ja jogurttia, tuorepuuroa ja erilaisia leipiä. Jälkiruokaosastolta löytyy omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta, hedelmäkakkua sekä suklaakakkua kermavaahdolla koristeltuna, juomapuolelta mehuja, kahvia ja teetä. Siis sangen kattavaa ja mikä tärkeintä, maukasta. Itse en tullut maistaneeksi mitään, josta en olisi pitänyt, tosin jotakin jouduin tämän hetkisen ruokavalioni takia jättämään väliin, joten aivan kattavaa mielipidettä en pysty antamaan.

Kartanon tarjoilema aamiainen – jota mieluummin kutsuisin runsaaksi brunssiksi – oli mielestäni todella maukas, ehdottomasti jokaisen 28 euronsa väärti ja voin lämpimästi suositella tätä espoolaisidylliä aamiaisineen. Samalla se antoi kimmokkeen todella lähteä tutustumaan kaupunkimme kartanoihin tarkemmin, joten hyvän työn se siinäkin mielessä teki.

Siis vallan mainio tapa avata oikea kesä!

P.S. Monen muun kauniin yksityiskohdan lisäksi sykähdyttävä kokemus oli naisten wc, johon kehotan miehiäkin kurkistamaan. Pikkulakoreutta kerrakseen.

Raparperipuuhia osa 3: combo makeaa chiliä, omenaa, raparperia ja pekonia

Kirjoitettu 3 kesäkuun, 2016 by Kaisa

Nytpä näyttäisi käyvän niin, että ainakin tämä ensimmäinen raparperisaalis kuluu pitkälti erilaisiin uutuuksiin. Kohta nimittäin tuntuvat loppuvan ja vielä ovat perinteiset piirakat ja hillot tekemättä, mutta oikeastaan hyvä näin, nämä uudet tuttavuudet ovat koituneet pelkästään positiivisiksi kokemuksiksi.

Eilen kokeilin sweetchili-omena-raparperi-pekonicomboa, paistosta, joka osoittautui oivalliseksi lisukkeeksi esimerkiksi grilliruoalle. Me söimme tätä erilaisten grillattujen broileripalasten kera, Boolit.fi -sivusto (Huom! K-18 eli tähän tarvitaan täysi-ikäistä kokkiseuraa…), josta ohjeen nappasin suositteli kokeilemaan possun- tai naudanlihapihvien kumppanina. Rinnalle valmistettu jogurttikastike, uusi resepti tämäkin, muodosti combon kanssa oivan makujen balanssin. Lisäksi ehdotan vielä kesäisen raikasta melonisalaattia ja ateria alkaa olla siinä. Suosittelen koko settiä!

Sweetchili-omena-raparperi-pekonicombo

6 annosta

5-6 omenaa
2 raparperinvartta
3-6 kevät(puna)sipulia koosta riippuen
140 g pekonia
1,5 dl valmista sweet chili -kastiketta
1 rkl soijaa
1 sitruunan mehu (noin 0,5 dl)
0,25 tl suolaa
mustapippuria

Pinnalle:
tuoretta persiljaa / kevätsipulin vartta

Pese omenat, poista niistä siemenkodat ja leikkaa lohkoiksi. Kuori ja siivuta raparperit. Pese ja halkaise nippusipulit jättäen varret pois.
Laita raa’at pekoniviipaleet uunivuoan pohjalle. Levitä raparperit, omenat ja sipulit niiden päälle.
Valmista kastike. Yhdistä sweet chili -kastike, soija ja sitruunamehu. Kaada kastike vuokaan tasaisesti. Lisää päälle hieman suolaa ja mustapippuria.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 30 min. Nostele paistamisen aikana varovasti paistolientä omenoiden ja raparperien päälle, jotta ne eivät kuivahda. Pyri kuitenkin olemaan musertamatta niitä, jotta paistos säilyisi pureskeltavampana.
Ripottele valmiin paistoksen päälle tuoretta persiljaa ja/tai kevätsipulin vartta.

Jogurttikastike (esim. grilliruoalle tai salaateille)

4 annosta

2 dl maustamatonta jogurttia (kaikki käyvät, mutta rasvattoman kanssa – jota itse en tähän suosittele – kannattaa kastikkeeseen lisätä tilkka öljyä täyteläisyyttä antamaan
2 rkl silputtua tilliä tai basilikaa
2 rkl silputtua ruohosipulia
1 tl ranskalaista sinappia
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl suolaa
tilkka hunajaa tai ripaus sokeria
mustapippuria myllystä
(puolikas valkosipulinkynsi)

Sekoita yrtit, sinappi ja mausteet jogurttiin.
Anna tekeytyä jonkin aikaa jääkaapissa.

Raikas melonisalaatti

4 annosta

neljäsosa vesimelonia
0,5 hunajamelonia
0,5 kurkkua
tuoretta punaista chiliä oman maun mukaan, ehkä noin neljännes
0,25 dl sitruunamehua
1 tl hunajaa
0,25 dl öljyä
0,25 tl hiutalesuolaa
1,5 rkl silputtua minttua tai korianteria

Pilko vesimeloni ja irrota hedelmäliha kuoresta, kuutioi. Halkaise hunajameloni, poista siemenet sekä kuori ja kuutioi.
Pese ja halkaise kurkku, poista halutessasi siemenet ja viipaloi.
Poista chilistä siemenet ja silppua.
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna salaatin maustua viileässä.
Silppua lopuksi pinnalle yrttejä makusi mukaan.

Raparperipuuhia osa 2 ynnä projektina pakastin osa 6 = mahtavan maukas suolainen raparperipiirakka

Kirjoitettu 2 kesäkuun, 20167 kesäkuun, 2016 by Kaisa

Jaahas. Eilen ei ruoanlaitto johtuen edellisyön valvomistapauksesta tuntunut maistuvalta vaihtoehdolta ollenkaan, joten suunnittelemani raparperiteemainen päivällinen sai siirtyä toistaiseksi tulevaisuuteen. Iltapäivällä iski kuitenkin halu tehdä pikku hiukkasen keittiöpuuhia, joten niin raparperi- kuin pakastinprojektini liikahtivat jälleen askeleen eteenpäin.

Valmistunut kinkku-manchego-raparperipiirakka osoittautui todella maukkaaksi ja sai kunnian olla elämäni ensimmäinen – mutta ei varmasti viimeinen – suolainen raparperipiirakka. Pohja, joka näytteli esityksen pakastimeen liittyvää roolia, oli valmistettu tällä kertaa ylimääräiseksi jääneestä uuniperunoiden täytteestä ja toimi sekin hyvin. Ohjeena käytin aiemmin esittelemääni joululaatikoiden rippeistä syntynyttä piirakkapohjaohjetta korvaten laatikon uuniperunoiden täytteellä. Reseptin pohjaan löydät täältä.

Siis vallan suositeltava tapa käyttää kausiherkku raparperia, sanoisin, kiittäen samaan hengenvetoon ideasta Kananpoikien bistron Terhiä. Terhi tosin käytti omassa piiraassaan serranoa, kun itse tyydyin hieman köyhemmän miehen versioon, perus kinkkuleikkeleeseen, mutta hyvältä maistui näinkin. Kokeilkaa toki, kummin parhaaksi näette.

P.S. Vaikka piirakka näyttääkin erehdyttävästi tylsältä kinkku-ananaspizzalta, ei tästä kannata hämääntyä, makumaailma on varmasti rikkaampi.

Raparperi-kinkkupiirakka manchegolla kruunattuna

Vuoallinen

1 annos pohjataikinaa; joko edellä mainittua ripetaikinaa tai muuta mieleiseksi koettua
250 g raparperia
voita
sokeria ja suolaa
100 g (serrano)kinkkua
1,5 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
75 g manchegoa
mustapippuria

Tee ensin valitsemasi pohjataikina ja suorita tarvittaessa pohjan esipaisto. Jatka sitten piirakan täyttämisen parissa.
Kuori raparperit ja leikkaa paloiksi. Kuumenna pannulla voi ja paista raparpereja siinä muutaman minuutin ajan. Ripottele päälle sokeria ja hieman suolaa.
Suikaloi kinkku. Nostele piirakkapohjan päälle raparperit sekä kinkkusuikaleet.
Raasta manchego. Sekoita ruokakerma, kananmunat ja juustoraaste. Mausta mustapippurilla ja lisää seos piirakkavuokaan.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 min.
Ripottele paistetun piirakan pinnalle yrttejä, esim. tuoreita basilikan lehtiä tai timjamin varsia. Myös erilaiset salaattisekoitukset sopivat koristamaan piirakkaa.

Projektina pakastin osa 5: linssileipää, voiko se olla hyvää?!

Kirjoitettu 31 toukokuun, 20167 kesäkuun, 2016 by Kaisa

Aivan näin ajattelin vielä tänä aamuna pohdiskellessani, mitä tarjoilla tuleville aamupalavierailleni. Halusin leipoa ja mahdollisesti myös jatkaa pakastimen siivousoperaatiotani, joka tosin tältä erää on tullut siihen pisteeseen, että riperuokaa tehdäkseni, minun on pian odoteltava uusia rippeitä. Mahtavaa, tyytyväisyyteni määrä on suunnaton.

Niin tai näin, tutkimusmatkani keittiömme kylmimpään kolkkaan ei tälläkään kertaa päättynyt tuloksetta. Löysin purkillisen taannoin keittämääni linssikeittoa, joka kyllä oli hyvää sellaisenaankin, mutta jonka kuitenkin päätin uhrata erikoiseen kokeiluuni. Se kannatti; linssisosekeitosta johdetusta leivästä tuli pehmeää. Juuri leivän koostumus olikin mielestäni sen valttikortti, makuakaan tosin kritisoimatta. Linssien makua en siitä erottanut, joka tässä tapauksessa lienee positiivista, vaikka linssit yleisesti ottaen omaa makuhermostoani hemmottelevatkin. Ihan tavallisellekaan se ei kuitenkaan maistunut eli onnistuminen tässäkin kohtaa. Innolla jään odottelemaan, mitä muut ovat tästä mieltä…

Reseptin, jonka muotoilin melko pitkälti uudelleen, löysin Ekojalanjäljillä-blogista, jossa leipää leivottiin ehkä hiukan tavanomaisemmin bataatti-porkkanasosekeiton tähteistä. No, tämän linssikokeilun jälkeen tuntuu siltä, että sose kuin sose tuottaa maukkaan lopputuloksen. Eipä siis kannata empiä; keittiökokeilu kannattaa, ainakin useimmiten.

Linssileipä

kaksi pientä vuokaleipää, (vuoan koko 11 x 22 cm)

1 ps kuivahiivaa
6 dl jauhoja, itse käytin hiivaleipävehnäjauhoja, grahamjauhoja sekä vehnäjauhoja kutakin 2 dl
3 dl vettä
2-3 dl linssisosekeittoa
1 tl suolaa
hieman hunajaa

Sekoita kuivahiiva jauhoihin.
Sekoita vesi sosekeittoon ja lämmitä seos hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi, 42 astetta on kuivahiivan otollisin toimintaympäristö.
Sekoita hiiva-jauhoseos lämpimän nesteen joukkoon ja lisää suola sekä hunaja.
Kohota taikinaa liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi tai vähintään puoli tuntia. Kumoa taikina vuokaan ja kohota vielä toiset puoli tuntia. Huom! Vuoka kannattaa täyttää maksimissaan puolilleen, taikina kohoaa runsaasti.
Paista noin 20 min. 250-asteisessa uunissa.

Raparperipuuhia osa 1: raparperi-rosmariinichutney

Kirjoitettu 30 toukokuun, 201631 toukokuun, 2016 by Kaisa

Perjantaina maistelin ystävän luona kesän ensimmäistä raparperipiirakkaa ja kuinka ollakaan jo seuraavana päivänä sain anopilta sopivasti mukavan kokoisen raparperilähetyksen. Tänään pääsin siis itsekin raparperipuuhiin aloittaen yksinkertaisella chutneylla.

Makutestin perusteella raparperi-rosmariinichutney oli maukasta ja sopii varmasti niin grilliruoan kuin juustojenkin kumppaniksi. Itse ajattelin myös seuraavalle useampia ruokalajeja sisältävälle ateriallemme rakennella jonkinlaisen alkupalan, johon saisin kyseistä hilloketta upotettua…

Resepti on Henri Alénin käsialaa, Helsingin Sanomissa joitakin vuosia sitten julkaistu.

Raparperi-rosmariinichutney

600 g raparperia
1 sipuli
2 tl hienonnettua punaista chiliä
2 rkl öljyä
1 dl punaviinietikkaa
3 dl hillosokeria
1,5 dl (kide)sokeria
ripaus suolaa
4 oksaa tuoretta rosmariinia

Kuori ja paloittele raparperit ja sipuli.
Kuullota sipulit ja chili öljyssä ja lisää mukaan etikka. Kiehauta.
Lisää kaikki muut ainekset paitsi rosmariini.
Hauduta miedolla lämmöllä noin 20 min. Vältä sekoittamista, jotta raparperi ei hajoa.
Lisää lopuksi mukaan rosmariinin oksat ja purkita puhtaisiin lasipurkkeihin.

Kesällä lautanen kevenee? Ainakin tämä piirakka.

Kirjoitettu 29 toukokuun, 201629 toukokuun, 2016 by Kaisa

No jaa, tiedä häntä, uskoako kuitenkaan loppuun asti tuota yllä mainittua Helsingin Sanomien eilisaamuista väittämää, kun totta kyllä kesän kepeiden kasvisten ja hedelmien vastapainoksi grillit notkuvat lihaa ja makkaraa, jääkaapit olutta ja siideriä, pakastimet jäätelöä… Niin tai näin, kuten moni muukin asia, myös ruokailu muuttuu kesällä, jos ei järin paljon kevyemmäksi, niin ainakin erilaiseksi. No, hedelmiä ja kasviksia meidän keittiömme tosin rakastaa ympäri vuoden, eikä grillimme ole tainnut koskaan nähdä kasviksetonta päivää, joten turha kai tätä on enempää puntaroida; kun syö kepeän terveellisesti ympäri vuoden, ei kesällä tarvitsekaan keventää.

Hmm, tuolla prologilla pyrin kai esittelemään seuraavan tekeleeni, hauskan piirakkaidean, johon törmäsin Tinskun keittiössä -blogista itseni löydettyäni. Piirakan juttu on pohja, joka tehdään käytännössä pelkästä bataatista, viljat unohdetaan tällä kertaa kokonaan. Huippua; tätä ideaa hyödynnän aivan varmasti seuraavalla kerralla, kun kestittäväksi saapuu ruokavalioltaan gluteenitonta vieraskuntaa.

Kehotan kokeilemaan ja varioimaan täytteitä reilusti oman mielen ja maun mukaan. Itse ruokaistin Tinskun kasvisversiota lisäämällä täytteeseen broileria ja maustoin runsaalla määrällä Ateenasta tuotua salaattimaustetta. Piirakka on hyvin tehtävissä valmiiksi jo edellisenä päivänä ja juhliin se sopii hienosti, sillä nautinta voi tapahtua yhtä lailla lämpimänä kuin viileänäkin. Kukin myös koristelkoon tavallaan, itse valitsin koristukseksi ainoastaan ensimmäiset pikkuruiset rucolanversoni.

Ensimmäisen syöntikokemuksen perusteella piirakka oli todella maukasta ja kepeydessään aivan eri luokkaa, mikäli tavanomaiseen jauhoista ja rasvasta rakennellun pohjan omaavaan piiraaseen verrataan. Kolme henkeä hoiteli tämän kerralla, kun päivällisestä oli kyse, mutta ehkä myös juhlatilanteita ajatellen tätä kannattaa varata hiukan tavallista piirakkaa enemmän…

Feta-broileri-pinaattipiirakka bataattipohjalla

Vuoallinen

Pohja:
1 isohko bataatti
1 kananmuna
kourallinen juustoraastetta
hiukan suolaa ja mustapippuria myllystä
voita / öljyä vuoan voiteluun

Täyte:
1 iso sipuli
öljyä / voita kuullotukseen
150 g pakastepinaattia
100 g fetajuustoa
200 g maustamattomia broilerisuikaleita
esim. suolaa, mustapippuria ja hunajaa broilerin maustamiseen
3 dl turkkilaista jogurttia
3 kananmunaa
yrttejä maun mukaan, kuten timjami, provencale
mustapippuria

Tee ensin pohja. Suojaa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat hyvin.
Kuori ja siivuta bataatti ohuen ohuiksi siivuiksi.
Sekoita bataattisiivujen joukkoon kananmuna ja juustoraaste. Mausta halutessasi hieman suolalla ja pippurilla.
Lado bataattisiivut vuoan pohjalle ja nostele niitä vähän myös reunoille.
Tee sitten täyte. Kuori ja silppua sipuli ja kuullota sitä hetki pannulla tilkassa öljyä tai voita.
Ruskista broilerit ja mausta haluamallasi tavalla, esim. suolalla, pippurilla ja hunajalla.
Sekoita sipuli, broilerit ja kaikki muut täytteen ainekset. Mausta yrteillä ja mustapippurilla, lisää tarvittaessa hiukan suolaa.
Kaada täyte bataattisiivujen päälle ja paista 180-asteisessa uunissa noin 50-60 min.
Jäähdytä piirakka huoneenlämpöiseksi ennen kuin irrotat vuoan.
Koristele esim. fetajuustolla, rucolalla ja tummalla balsamicokastikkeella.