Tunnelmallisia makuja

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 13: Ravintola Lusikka, sitä täydellistä suupalaa metsästämässä

Kirjoitettu 28 kesäkuun, 201528 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Kun astelee sisään ravintola Lusikkaan, jo valmiiksi korkealla olevat odotukset saavat lopullisen sinettinsä. Paikka on sisustukseltaan pelkistetty, väritykseltään mustavalkoinen, tilana pieni ja intiimi, hiukan rockia leijuu ilmassa niin silmille kuin korvillekin. Ilme on siis eittämättä sellainen tämän päivän fine dining -henkinen. Asiakkaitakin on sopivasti, ihmiset ovat selvästi löytäneet tämän ravintolan, vaikka sijaintina Lapinlahdenkatu ei olekaan välttämättä se kaikista keskeisin tai sattumalta löydettävä. Pöytävaraus on siis suositeltava, asiakaspaikkoja kun lisäksi on vain parisenkymmentä.

Lusikka on määritellyt missiokseen tarjota asiakkailleen klassikoita uusin maustein, laadukkaista raaka-aineista, rohkeasti ja rennosti. Viinien valinnassa johtotähtinä toimivat mielenkiinto ja vaihtelevuus ja ne on suunniteltu tuomaan hyvää vastapainoa tarjoiltavalle ruoalle. Keittäjäkaksikko Teron ja Matin unelma onkin saatella täydellisestä ravintolastaan ulos vain onnellisia ihmisiä – jotka eivät ole köyhtyneet liikaa. Suuria sanoja. Liianko suuria?

Tutustuimme Lusikkaan Groupon-lahjakortin siivittämänä, joka lupaa ostajalleen vähintään viiden ruokalajin Tasting menun huomattavasti alennettuun hintaan. Me maksoimme kahdesta henkilöstä 59,00€, kun normaalisti hinta on 49,00€ henkilöltä. Fine dining -kokemus siis tarjoillaan ravintolan lupauksen mukaisesti huokeasti ilman alennuskuponkejakin. Lisäksi ostimme ateriaan suunnitellun viinipaketin (à 41,00€). Ei paha tämäkään, kun lasillisia pakettiin sisältyy viisi.

Kokki toivottaa meidät tervetulleeksi pienellä mukillisella juotavaa keittoa, herne-vichyssoisea, joka on modernisoitu herneen ja mintun suloiseksi liitoksi. Minä viehätyn jännittävästä makuyhdistelmästä kovasti, Aleksi ei niinkään.

Tämän jälkeen siirrytään virallisiin alkuruokiin ja lautasillemme marssitetaan ensin inkiväärimarinoitua jokirapua, punasipulihilloketta ja rapeita krutonkeja kauniisti sydänsalaatille aseteltuna, sitten härän filettä sriracha-kastikkeen ja ”coleslawn” kera. Erikoinen juttu on se, että minä pidän parempana härkää, Aleksi jokirapua, sillä molemmat löydämme yleisesti suosimistamme asioista jotakin kummallista ja itsellemme epäsopivaa. Minä en koe inkivääriä ja jokirapua kovinkaan onnistuneena yhdistelmänä, Aleksi sitä vastoin ei ole tämän tyyppisen majoneesittoman coleslawn kannalla.

Ensimmäiseksi pääruoaksi minä saan korvasienirisottoa, jonka nostan menun maulliseksi kohokohdaksi. Tuntuu kuitenkin hiukan hassulta syödä näinkin vaatimatonta pääruokaa, lisäkkeenä tämä joka tapauksessa olisi lähes voittamaton. Aleksin sienetön menu tuottaa hänen eteensä possun entrecoteta rinnallaan kauden kasviksia. Annos ei valitettavasti vakuuta.

Mitä toiseen pääruokaan tulee, joudun valitettavasti teilaamaan sen pahemman kerran. Paahdettu lohi, kevätkasvikset sekä sitruunakastike ovat heikko esitys. Lähestulkoon aina olen lohiannoksistani nauttinut enemmän, niin omista kuin toisten tekeleistä, ja kysymys kuuluukin, miten näin helposta raaka-aineesta onnistutaan loihtimaan jotakin näin tympeää. Tässä kohtaa ei siis pisteitä kummaltakaan.

Aterian päättää vaniljavanukas erilaisten mansikoiden kuorruttamana. Vanukas on hyvää, mansikat menetteleviä, mutta annoksen sisältämät teollisen makuiset hyytelönpalaset olisivat voineet jäädä laittamatta. Kruunuksi annos on saanut suussa poksuvia rakeita, joista tulee hauskasti lapsuus mieleen. Siis kekseliäs finaali, ilman hyytelöä vallankin maukas.

Tällä kertaa siis näin. Täydellinen suupala jää löytymättä, odotukset eivät täyty ja muutama selkeä pettymyskin mahtuu kuvaan. Näiden annosten perusteella en pysty taipumaan suositukseen, mutta ehkä seuraava menu on toisenlainen. Kertokoon ken kokeilee…

Loppuun muutama sana palvelusta ja viineistä. Viinimenu on mielenkiintoinen ja vaihteleva, aivan kuten ravintola etukäteen lupailee. Kaikki eivät ole täysosumia ruuilleen, mutta yleisesti ottaen myös yhteensopivuus on onnistunut. Tarjoilija tuntuu tuntevan viinit ja kertoo niistä, perustelee valintojaan sekä vastailee kattavasti kysymyksiimme. Muutenkin palvelusta jää mukava mielikuva, varsinkin miestarjoilija osaa ottaa yleisönsä.

Vaikka ruoka ei täydellisyyteen – tai edes lähelle sitä – kipuakaan, kokemus jättää kuitenkin hyvän mielen, eikä tätä rentohenkistä ravintolaa tee mieli teilata.

Ruoka: 2+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 3/5

Maistuu ihan Italialta…

Kirjoitettu 21 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Yksi parhaista on ehdottomasti Italia. Siis parhaista keittiöistä, kohteista järjestää makumatka, vaikka ihan kotoa käsin. Ja helppokin se on, noin periaatteessa. Loihdit vaan hyvän pizzan tai pastan, silloin tällöin jopa tunnettu tomaatti-mozzarella-basilika -yhdistelmä riittää ja pim! Olet Italiassa. Mutta hyvää sen on oltava; yksinkertaisesti maukasta.

Tällä kertaa valmistin aterian, jonka ensimmäinen näytös koostui kerroksista erilaisia italialaishenkisiä makuja. Kutsuttakoon näitä maljoja vaikka nimellä italialaiset kerroscocktailit. Resepti on omani, vähän sellainen ruokaa rippeistä -henkinen viritelmä. Ohjeen pääruokaan sen sijaan löysin Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Keittoa suosittelen varauksetta. Myös cocktaileissa erilaiset maut sekoittuivat mukavasti, mutta pääsivät kuitenkin esille myös omina itsenään. Lisäksi ainakin itse tykkään tehdä tämän tyyppisiä kokeiluja, joten jo senkin takia suositan testailemaan joko näin tai omien makumieltymysten mukaan.

Maukasta makumatkaa!

Italialaiset kerroscocktailit

2 annosta

puolikas nektariini
pieni pala punasipulia
suolaa
mustapippuria myllystä
4 rkl turkkilaista jogurttia
1 tl pestoa
puolikas tomaatti
pala mozzarellaa

Koristeeksi:
muutama basilikanlehti

Pilko nektariini pieneksi, kuori ja silppua sipuli. Sekoita nektariinista ja punasipulista salsa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Sekoita turkkilaiseen jogurttiin pesto.
Pilko tomaatti sekä mozzarella ja sekoita myös ne keskenään.
Nosta seokset hetkeksi jääkaappiin maustumaan.
Laita laseihin ensin nektariinisalsaa, sitten turkkilaista jogurttia ja päällimmäiseksi tomaatti-mozzarella -seosta.
Koristele cocktailit basilikalla ja nosta hetkeksi jääkaappiin. Tarjoile kuitenkin melko pian.

Italialainen lihapullakeitto

6 annosta

1 porkkana
puolikas pienehkö kesäkurpitsa
12 dl kasvis- tai lihalientä
150 g vihreitä papuja ja / tai sokeriherneitä
1 dl pikkupastaa tai pätkittyä spagettia

Lihapullat:
400 g pihvikarjan jauhelihaa
50 g salamia, pepperonimakkaraa tai pekonia
1 dl parmesaaniraastetta
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl tuoreita leivänmuruja
4 rkl tuoretta oreganoa
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria

Lisäksi:
raastettua parmesaania / juustoraastetta
lehtipersiljaa
leipää maun mukaan

Tee ensin lihapullat. Kuutioi salami ja raasta parmesaani. Jos käytät pekonia, paista se rapeaksi ja nosta talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva irtoaa paperiin. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Hienonna oregano.
Sekoita valkosipuli, salamikuutiot / paistettu pekoni, parmesaani, leivänmurut ja oregano jauhelihaan. Lisää kananmuna ja mausta suolalla ja pippurilla.
Pyörittele massasta kostutetuin käsin pieniä pullia.
Kuori ja kuutioi porkkana. Kuutioi kesäkurpitsa.
Kiehauta liemi kattilassa. Lisää lihapullat ja porkkana- sekä kesäkurpitsakuutiot. Anna kiehua keskilämmöllä noin 10 min.
Puhdista pavut ja lisää ne keittoon. Anna papujen kiehua noin 7 min. Lisää myös pasta; tarkista sen keittoaika pakkauksesta.
Annostele keitto kulhoihin. Raasta kunnolla parmesaania ja ripottele lehtipersiljaa keiton pinnalle. Tarjoa hyvän leivän kera.

Huom! Liemessä kypsennettäessä lihapullat jäävät melko vaaleiksi. Jos pidät ruskeapintaisista lihapullista, voit paistaa niihin kauniin värin pannulla öljyssä. Osan kasvisliemestä voit korvata paseeratulla tomaatilla.

Hillohommia

Kirjoitettu 18 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Jääkaapin vihanneslaatikkoon unohtuneet raparperinvarret sekä muutama lime alkoivat näyttää jo hiukan siltä, että jonkin sortin muodonmuutos tekisi niille pikimmiten hyvää. Koska piirakkaa ajatellen raparpereja oli aivan liian vähän ja toisaalta juuri sunnuntaina sain nauttia äitini valmistamasta suloisenmakeasta raparperi-Brita -kakusta, eivätkä mojitotkaan näin sairasloman tiimellykseksessä tuntuneet houkuttelevalta vaihtoehdolta, tein varastoon muutaman purkin makeaa mannaa, siis hilloa.

Lopputulos oli mielestäni hyvä; näistä purkeista löytyy sisältöä niin supermakeille kuin superkirpeillekin ihmisille. Omena-raparperi-limehillon ohjeen tuunasin Hyvän maun rajalla -blogin raparperi-limehillon reseptiikasta, limemarmeladin ideaan taisin törmätä kotikokki.net -sivustolla. Ensiksi mainittu menee meillä varmasti ihan raakana rahkan kera allekirjoittaneen suihin, limemarmeladille täytyy luultavasti keksiä hieman ruokaisampaa käyttöä. Ehkäpä kanaruoat tai juustot ja keksit voisivat olla sen ärhäkkyydelle sopivia makupareja.

Siis kattilat liedelle, hillohiiri on taas vauhdissa!

Omena-raparperi-limehillo

2 pientä purkillista

yhteensä 500 g omenoita ja raparperia (Mitä enemmän omenaa, sitä makeampaa hillosta tulee. Toki voit jättää omenan kokonaan pois, mutta silloin sokeria tarvitaan huomattavasti enemmän.)
1 lime
1 tl kardemummaa
2-3 dl (hillo)sokeria (Jos kuitenkin teet hillon ainoastaan raparperista alkuperäinen ohje kehottaa käyttämään sokeria 6 dl. Mielestäni tämä on joka tapauksessa hiukan liian paljon.

Puhdista, kuori ja pilko raparperit sekä omenat. Sekoita joukkoon limestä puristettu mehu ja sokeri.
Anna seistä tunnin sekoittaen välissä pari kertaa.
Keitä 20 min kuorien samalla pinnalta pois ylimääräistä vaahtoa. Lisää lopuksi kardemumma.
Purkita puhtaisiin purkkeihin ja säiytä jääkaapissa.

Limemarmeladi

1 pieni purkki

4 limeä
1 dl hillosokeria

Pese, kuori ja pilko limetit.
Laita limetit kattilaan, kuumenna ja lisää hillosokeri. Anna kiehua hiljalleen noin 10 min.Purkita, viilennä ja säilytä jääkaapissa.

Kesäruokaa paratiisista : havaijilaisia herkkuja kotikeittiöön

Kirjoitettu 14 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Helena Lylyharju & Kari Martiala: Kesäruokaa paratiisista : havaijilaisia herkkuja kotikeittiöön
Karisto, 2015

”Jos jossakin maapallolla täyttyvät paratiisin tunnusmerkit, niin juuri Tyynenmeren saaristossa.”

Tuossapa lainaus, jonka todenmukaisuutta ei tähän keittokirjaan tutustuttuaan oikeastaan sen koommin tarvitse epäillä – mikäli siis omaksi paratiisikseen mieltää ikuisen kesän lämmön, värien kirjon ja pitkälti merellisten sekä trooppisten maisemien saneleman luontokuvan. Niin täynnä väriloistoa ja paratiisimaisemaa tämä teos on, että melkein jo tuntee valkoisen hiekan jalkojensa alla, näkee itsensä lei kaulassa palmun varjossa siemailemassa jotakin viileää ihanuutta, haistaen pian lämpimän tuulen mukana kantautuvan ilta-aterian valloittavan tuoksun. Tähän teokseen kannattaa tarttua, mikäli edellä kuvattu aiheuttaa viehätyksen tunteita.

Jos on sattunut lukemaan keittokirja-aiheisia tekstejäni saattaa muistaa myös teokset Karjalainen keittiö ja Ajatusta arkiruokaan! Onkin mielestäni hauskaa, että näinkin erilaisista ympyröistä samainen tekijäkaksikko, ilman tuolloista kolmattaan, Ulla Liukkosta, on tällä kertaa matkannut Havaijinsaarten Mauille, tutustunut alueeseen, sen ravintoloihin, raaka-aineisiin sekä ruokien valmistustapoihin, ja luonut tämän keittokirjan. Samaan hengenvetoon onkin lohdullisesti todettava, että nauttiakseen konkreettisesti Kesäruokaa paratiisista -kirjan herkuista ei tarvitse ostaa menolippua paratiisiin, pelkkä itselle sopiva keino hankkiutua kotikauppaan riittää. Nämä reseptit on nimittäin muokattu suomalaiseen keittiöön sopiviksi ja laadittu suomalaisista marketeista ympäri vuoden löytyvistä raaka-aineista kuitenkaan havaijilaista valmistustapaa unohtamatta. Perimmäisenä ajatuksena on tuoda suomalaiseen ruokakulttuuriin ”ripaus havaijilaista ennakkoluulotonta asennetta”.

Teos on tervetullut lisä ainakin omaan keittokirjahyllyyni. Sen reseptit huokuvat niin raikkautta kuin tuoreuttakin, siis juuri niitä asioita, joita varsinkin kesällä odottaa lautaseltaan löytävän. Hedelmät ja kasvikset ovat totta kai runsaasti edustettuina, kuten myös kala, lihaakaan poissulkematta. Ohjeita löytyy alkuruokiin, pääruokiin, lisukkeisiin sekä jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Eikä herkullisten drinkkienkään suosijoita ole suinkaan unohdettu, vaan reseptien myötä pääsee siemailemaan niin alkoholittomia kuin alkoholilla siivitettyjäkin paratiisin taikajuomia.

Loppuun tietysti hieman käytännön kokemusta: vasta kaksi reseptiä on ehtinyt lopullisen totetuksen alle, mutta mielenkiintoisia on löytynyt sitäkin enemmän, seesamibroileri, saaristolaiskala etelän tapaan, grillattu kesäinen antipasto tai paahdettu ananasyllätys, näin joitakin mainitakseni. Vuohenjuustotoast, jota valmistin hieman muunneltuna tuorejuustoleipäsenä pääsee varmasti uusintakierrokselle, Mauin maissikeitto miellytti myös. Samalla reseptit olivat helppoja toteuttaa.

Niin, aivan tasan eivät nallekarkit aina mene, mutta onhan meillä Suomessakin ihana kesä – vaikkakin lyhyt. Eikä ihan joka vuosi niin ihanakaan; siis jos lämpimästä tykkää. Tuokaa näiden ohjeiden avulla ikuinen kesä kotikeittiöönne!

Viesti vaivaistalosta: liemiruuilla vihollista vastaan

Kirjoitettu 12 kesäkuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Tällä viikolla pöpö peijakas on riehunut kotikolossamme. Aleksin kimppuun se hyökkäsi oikein olan takaa, itse luulin selvinneeni hieman hellävaraisemmalla kohtelulla, mutta tämä ilkimys palaakin illan tullen takaisin. Antaa hiukan armoa ja iskee uudestaan.

Niin tai näin; yhteen kuuluvat niin kuume ja kylmä kuin kuuma ja keitto. Siis keitolla kylmää vastaan! Onneksi ehdin keitellä näitä liemiä varastoon, sillä juuri nyt keittiöpuuhat tuntuvat liiallisilta haasteilta.

Ystävältä saatu vinkki kanakeitosta inkiväärin ja chilin siivittämänä johti minut Princess Petrin inkivääri-kanakeiton pariin, josta pienin muutoksin tulikin sangen maukasta.

Toinen keitto bongautui testauksen alle jo aiemmin mainitusta Kesäruokaa paratiisista -kirjasta, jonka tekijät Kari Martiala ja Helena Lylyharju johdattelevat lukijansa värikkäiden havaijilaisten herkkujen pariin. Mauin maissikeittoa suosittelen myös, itse tosin lisäsin reseptin ulkopuolelta pikkuisen broileria keitosta ruokaistamaan, samalla kun vähensin hieman nesteen määrää, sillä mielestäni alkuperäinen ohje tuotti koostumukseltaan melko laihan lopputuloksen. Myös kirjan mainostamat krutongit keiton pinnalle, jotka itse jätin tällä kertaa tekemättä, ovat varmasti huippujuttu.

Tämä kesäkuumeilu saisi nyt olla tässä!

Inkivääri-kanakeitto

4 annosta

400 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
2 porkkanaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 dl riisiä, esim. basmati tai jasmin
8 dl vettä
4 dl ruokakermaa
1-2 tuoretta chilipalkoa
2 rkl tuoretta inkivääriä raasteena
1 kanaliemikuutio
0,5 tl suolaa

Ruskista broileri pannulla ja laita ruskistettu broileri kattilaan.
Kuori ja leikkaa porkkanat sekä sipulit pieneksi. Kuullota ne pannulla ja lisää kattilaan. Poista chilipalkoista siemenet ja pilko se sekä valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota riisi chilin ja valkosipulin kera. Lisää kattilaan riisi sekä loput ainekset. Anna kiehua kypsäksi hiljalleen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Mauin maissikeitto

4 annosta

150 g porkkanaa
150 g palsternakkaa/itse korvasin lantulla
50 g punasipulia
50 g purjoa
öljyä
5 valkosipulinkynttä
150 g maissinjyviä
2 tl currya
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl chilipaprikaa
2 dl ruokakermaa
8 dl kanalientä

Halutessasi lisäksi:
maustamattomia broilerin fileesuikaleita
krutonkeja

Kuori ja leikkaa paloiksi porkkana, palsternakka, punasipuli ja purjo. Kuullota kasvikset.
Lisää valkosipulinkynnet sekä curry ja kuullota vielä noin 5 min.
Lisää kanaliemi ja anna kiehua 15 min. Paista tällä välin broilerit kypsiksi.
Lisää ruokakerma ja soseuta keitto.
Lisää maissinjyvät ja mahdolliset broilerit sekä tarvittaessa suolaa ja pippuria. Kiehauta keitto.
Koristele keitto krutongeilla.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 12: Ravintola Faro, kesäilta kanaalin laidalla

Kirjoitettu 9 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Viime perjantaina vietimme päivää teemalla merellinen Helsinki. Iltapäivällä nautimme kaupungin maisemista mereltä käsin sightseeing-risteilyllä, jonka jälkeen matkasimme Ruoholahteen, ravintola Faroon. Farossa popsimme kolmen ruokalajin illallisen, merimaisemalla maustettuna.

Risteilyalukselle hetkeksi palatakseni, kokemus oli mukava, suositeltava tapa viettää puolitoistatuntinen Helsingin historiaan ja mereltä nähtäviin maamerkkeihin tutustuen. Ainakin kyseinen yhtiö, Royal Line, tarjosi siististi sisustetun aluksen, jossa myös ruokailu olisi voinut olla varteenotettava vaihtoehto. Erilaisia illallisristeilyitähän on tullut kokeiltua ympäri Eurooppaa; Budapest, Rooma, Istanbul, Lontoo, Wien ja Pariisi, joten ehkäpä Helsinkikin tulee vielä kysymykseen… Hyvin matka sujui kuitenkin ateriattakin ja suomeksi sekä englanniksi kuultavat ääninauhaselostukset toivat mukavasti turismin tuntua. Risteilykansan puheensorina tietysti heikensi kuultavuutta, mutta parempi näin; iloinen tunnelma ennen kaikkea.

– Budapest… Lontoo… Pariisi ❤

Faroon päädyimme muutamastakin syystä: Olimme noteeranneet sen jo aiemmin EatHelsinki 2015 -kirjan myötä, mutta todenneet sen houkuttelevan enemmän kesäaikana. Nyt kuitenkin sopivaa kohdetta etsiskellessämme huomasimme Faron tarjoavan kolmen ruokalajin suositusmenun kahdelle hintaan 69,00€. Kun suositusmenu oli yhtä kuin vapaus valita, oli päätös tehty. Siis sinne!

Paikka on ulkopuolelta katsottuna mukavan näköinen kompleksi, istuu miljööseensä kuin kala veteen – tai laiva laineille. Eikä paikka sisältäkään hullumpi ole, pohjoismaisen moderni, yksinkertainen ja siisti. Ikkunoista on näkymä merelle ja rakennuksen ympärille on rakennettu merenpäällinen terassi. Kiehtovaa.

Valintamme ovat tällä kertaa alkuruokaa lukuun ottamatta erilaiset. Molemmat aloitamme skagenilla Faron tapaan, itse jatkan kuhalla linssien ja pinaatin kera, Aleksi entrecôte-chimichurri bruschettalla sekä lämpimällä varhaisperunasalaatilla. Jälkiruoaksi minä nautin samppanjapannacottaa, Aleksi kiivi-parfaita mango-banaanisorbetin kanssa.

Arvioisin ateriani keskiverroksi. Skagen oli hyvää, mutta toisaalta, se on oikeastaan miltei aina. Kuha sen sijaan oli ateriani heikoin lenkki, vaikka ihan hyvää sekin. Kastike olisi voinut olla parempaa, linssit, pinaatti ja pikkuruiset porkkanat olivat mainioita. Silti annoksen oikea hinta (27,50€) olisi harmittanut. Myös Aleksi piti skagenista, samoin kuin pääruokansa lisukkeista. Pidimme molemmat ideaa tarjota entrecôte tällä tavoin erilaisena ja luovana, siis pisteet siitä. Kokki sitä vastoin oli valinnut pihvinsä valmistustavaksi jonkin sangen epäonnistuneen menetelmän, jonka vuoksi pihvi näytti lähinnä harmaalta. Makukaan ei ollut hyvä, se laski huomattavasti muuten mukiinmenevän annoksen arvoa. Hinnaltaan tämä herkku olisi normaalisti ollut 23,00€ eli hyvällä pihvillä sangen passeli, huonolla ei.

– Kuha ynnä entrecôte.

Myös pannacotta lukeutuu ravintolamaailmassa melko varmoihin valintoihin ja onnistuminen tapahtuu tälläkin kertaa. Samppanjaa en tosin yksilöstä maista, mutta samapa tuo. Tämä toimii hyvin näinkin. Parfait sen sijaan on niitä päinvastaisia asioita paljastuen muutaman kokemuksen perusteella useimmiten melko heikoksi esitykseksi. Niin on nytkin. Onneksi annokseen sisältyvä mango-banaanisorbet on erittäin hyvää jättäen näin Aleksillekin hyvän maun suuhun. Pannacottasta 9,00€ tuntuisi joka tapauksessa melko kalliilta, saatikka sitten 9,50€ parfait-annoksesta. Toisaalta, nämä ovat näitä Suomen jälkiruokahintoja, ei näissä mitään ihmeellistä ole, mietin tässä Tallinnan alle neljän euron ihanuuksia muistellessani…

Kaiken kaikkiaan siis onnistunut valinta. Hieman pitää vielä purnata palvelun etanamaisuudesta – väkeä tosin on paljon, mutta silti, odotusajat ovat todella pitkiä – sekä palvelun muutoinkin haparoivasta otteesta. Mikä tärkeintä, perusystävällisyys on kuitenkin kunnossa. Jotenkin tämän tyylin paikoissa vain odottaisi edes muutamaa kuvailevaa sanaa ruokia pöytään tuotaessa tai viinisuosituksia kyseltäessä. Niin, sitä on oppinut jo niin hyvälle…

Faroa olen valmis suosittelemaan kiireettömään (kesä)iltaan, jos urbaani kaupunkitunnelma veden äärellä kiinnostaa.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Kesäateria Harrin lailla

Kirjoitettu 8 kesäkuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Neitsytgrillaus on nyt kunnialla suoritettu ja voimme pikkuhiljaa alkaa panostaa monipuolisempiin kesäaterioihin. Näin kahden kerran perusteella uskaltaa jo kehua uutta Weberiämme, joka tulee varmasti olemaan olennainen osa kotona viettämiämme herkkuhetkiä aina keväästä syksyyn. Ulospäin huokuvan innostuksen perusteella uskon myös vahvasti, että uuden kuuman ystävämme myötä Suomi tulee jälleen saamaan kamaralleen yhden verrattoman grillimaisterin…

Järjestyksessään toisessa grillaussessiossamme kesämenumme lähde oli Aleksin vanhempien meille tuoma Pihakokin kesä -teemalehti, jonka kattavasta reseptiosiosta valikoituivat toteutukseen keitto salaatista ja viinisuolaheinästä, broilerivartaat sekä hunajainen halloumisalaatti. Reseptit ovat Soppamies Syrjäsen käsialaa ja todettakoon tämän kokemuksen perusteella, että mies on todella nimensä mukainen; keitto oli vallattoman hyvää, koostumus samettinen ja kuohkea. Hieman ärjyä ulkonäköä ei kannata pelästyä.

Mitä vartaisiin tulee, löysimme näin muutaman grilliin hauskasti sopivan raaka-aineen. Omenaa suosittelemme kokeilemaan niin lihan kuin broilerinkin kumppanina, mintunlehdet sopivat erityisen hyvin juuri broilerin rinnalle. Myös tähteille jääneet aiemmin keitetyt perunat grillautuivat vartaissa mainiosti. Broilerivartaiden kanssa oivallisesti toimi ikisuosikkimme jogurttikastike, jota tuunasin hieman, sekä dippi olutmiehen tyyliin, vanha klassikko sekin. Halloumisalaatti oli hyvää, mutta ihmekös tuo; halloumi, avokado ja tomaatti, mitä muuta voi tuolta kolmikolta odottaakaan?!

Tällä kertaa tarina taitaa päättyä tähän, mutta kuulumisia grillin ääreltä voitaneen toivottavasti jakaa jo pian lisää. On se vaan niin outoa vieläkin; grillata ja olla silti kotona…

Keitto salaatista ja viinisuolaheinästä

2-4 annosta

2 isoa perunaa
1 ruukkusalaatti
1 ruukku viinisuolaheinää
1 ruukku persiljaa
50 g voita
3 dl kanalientä
4 rkl (ruoka)/kuohukermaa

Kuori ja viipaloi perunat ja huuhtele sekä kuivaa salaatit. Hienonna vihreät.
Sulata voi kattilassa ja lisää vihreä silppu. Hauduta miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää joukkoon pilkotut perunat ja kaada sekaan kanaliemi. Hauduta kannen alla noin 25 min.
Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää juuri ennen tarjoilua 4 rkl kermaa. Huom! Mikäli haluat keitosta ilmavampaa käytä valmistukseen kuohukermaa ja vatkaa se vaahdoksi ennen keittoon lisäämistä.

Broilerivartaat

2 broilerin rintafileetä
8 pientä salottisipulia
1 omena
tuoreita mintunlehtiä

Mikäli käytät puisia grillitikkuja, laita ne veteen likoamaan noin puoleksi tunniksi.
Leikkaa broilerinfileet neljään osaan.
Kuori sipulit ja keitä niitä 10 min. Poista sipuleista mahdolliset huonot kerrokset.
Huuhtele omena ja jaa se kuorineen kahdeksaan lohkoon. Poista siemenkota ja kanta.
Työnnä grillivartaisiin vuorotellen broileria, sipulia, omenalohkoja ja mintunlehtiä.
Grillaa kypsiksi ja tarjoile esimerkiksi salaatin ja grillikasvisten kera jogurttikastikkeella ja/tai olutmiehen dipillä kruunattuna.

Valkosipuli-minttu-jogurttikastike

2 dl turkkilaista jogurttia
2 valkosipulinkynttä
0,25 dl tuoretta minttua
ripaus suolaa
hunajaa

Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Sekoita ne muiden aineiden kanssa jogurttiin. Anna kastikkeen maustua jääkaapissa noin 30 min. ennen tarjoilua.

Hunajainen halloumisalaatti

(tammenlehti)salaattia
kirsikkatomaatteja
avokadoa
sitruunamehua
halloumijuustoa
hunajaa
balsamicoa

Revi salaatti ja asettele laakealle vadille. Halkaise joukkoon kirsikkatomaatit.
Halkaise, kuori ja siivuta avokado. Pirskottele päälle hieman sitruunamehua tummumisen estämiseksi. Asettele avokadoviipaleet salaattipedin päälle.
Ota halloumi pakkauksestaan, huuhtele liiasta suolasta kylmän veden alla ja viipaloi. Paista joko pannulla tai grillissä hunajan kanssa.
Asettele kuumat halloumipalat salaattivadille.
Tarjoile balsamicon kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 11: Rataskaevu 16

Kirjoitettu 6 kesäkuun, 20159 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Silloin tällöin on mukavaa astua laivaan, lipua Suomenlahden yli etelään, käydä vilkaisemassa, mitä Tallinnaan kuuluu. Kovin pitkäkestoista matkaa sinne ei välttämättä tarvitse tehdä, vain päiväkin riittää mainiosti. Toki iltakin siellä kuluu mainiosti, hyvän ruoan ja juoman parissa.

Tällä kertaa me teimme aamusta iltaan kestäneen retken, sellaisella melko perinteisellä kaavalla. Kumppaniksi kotimatkalle saimme laukullisen viiniä ja kuohuvaa heinäkuisia juhlallisuuksiamme ajatellen, muuten päivä kului mukavasti lähinnä vanhankaupungin muurien sisäpuolella tallustellen. Myös ravintolavalintamme, Rataskaevu 16, heti siinä Raatihuoneentorin tuntumassa, osoittautui oivalliseksi ja tässäpä siis makoisa vinkki, mikäli kauniit annokset ynnä erityisystävällinen palvelu tuntuvat houkuttelevilta ajatuksilta. Niin, kukapa sitä ei kaipaisi käsinpiirrettyjä hymynaamoja ja sydämiä kuittiinsa, kukapa ei ilahtuisi, kun kahvikupin alta paljastuu viesti: ”You are very beautiful.” Pieniä asioita, ne jäävät mieleen.

Entäpä ruoka sitten? Eniten makumatkasta jäivät mieleen annosten todella kauniit esillepanot, vaikka myös maut olivat ihan kohdillaan ja hinta-laatusuhde enemmän kuin hyvä. Paikasta jäi ehdottomasti lämmin mielikuva, tämä oli sellainen paluuhalun synnyttänyt kokemus. Sitä en kiellä, ettenkö useasti olisi saanut maukkaampaakin ruokaa, mutta näin hyvää pullavanukasta en monestikaan. Lista, se suomenkielinen, taisi tosin lupailla köyhiä ritareita, mutta hyvä näin, yhtään en jäänyt heitä kaipaamaan.

Ateria alkoi kokin tervehtiessä meitä pienellä leipäyllätyksellä sekä isommilla leipäviipaleilla. Maukkaita kaikki. Alkuruoaksi minä tilasin tuoresuolattua lohta (6,50€), Aleksi uunissa paistettua vuohenjuustoa (6,90€). Annokseni maistui pitkälti lohelta ja sinappikastikkeelta, ei sen kummemmalta. Aleksin mielipide omastaan oli samantyyppinen. Pääruoka-annokseni sen sijaan oli melko vaatimaton pääruoka ollakseen. Tuorejuustolla ja kasviksilla täytettyjä munakoisorullia salaatin kera. Ihan hyvää, mutta suosittelen joko pieneen nälkään tai osaksi suurempaa kokonaisuutta. No, hintakin (6,70€) tosin sopisi alkuruoalle. Aleksin uunissa haudutettu hirvi (14,90€) oli sekin nimensä mukaista, suhteellisen makoisa riista-annos ilman sen erikoisempia kommervenkkejä.

Aterian kohokohta, mitä makuihin tulee, oli ehdottomasti sen päätösjakso. Kuten sanottu pullavanukas (3,50€) chai latten (2,70€) kera nautittuna oli liki taivaallista, myös Aleksin lämmin suklaakakku (3,90€) vei monista vastaavista voiton. Siis ehdoton jälkiruokasuositus!

Kun reilulla viidelläkymmenellä eurolla saa näin moniulotteisen aterian tunnelmaltaan tällaisessa paikassa, ei voi muuta, kuin toivottaa hyvää matkaa kaivon juurelle. Pöytävaraus taitaa muuten olla suositeltava sekin, tiistai-iltapäivänä saimme viimeisen vapaan pöydän. Niin paikalliset kuin turistitkin ovat löytäneet tämän ravintolan.

P.S. Vessakäyntiä ei kannata jättää väliin…

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 5/5

Kokonaisuus: 3+/5

Cocktail-leipiä ja rapupastaa

Kirjoitettu 4 kesäkuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Ensimmäisen virallisen kesälomapäivän kunniaksi kotiutimme vihdoin grillin, vastakoottujen puutarhakalusteiden seuraan patiolle. Koska vesipisaroiden tuttu ropina kuitenkin iltapäivän mittaan tuntui viilentävän kesähuonettamme yhä tehokkaammin, päätimme vielä odottaa ja avata kesäruokailukautemme vasta säänkin kunnioittaessa suurta päiväämme. (Joka muuten tapahtui juuri äsken, hieman ennen tätä kirjoitushetkeä. Grilli kuitenkin on vielä korkkaamatta, tapahtunee seuraavien päivien aikana.) Tiedossa oli siis kesäisen raikasta sisäruokailua.

Minun teki mieleni jokirapuja, joten niille oli löydettävä sopiva sijoituspaikka. Pastan ja salaatin välillä tovin painiskeltuani päädyin ensiksi mainittuun. Ehkä lähinnä siitä syystä, että nähtyäni kuvan Sara La Fountainin keväisestä jokirapupastasta minussa heräsi halu toteuttaa sen toisinto. Lopputulos oli hyvä, vaikka parsat pitikin kaupan puutteen vuoksi vaihtaa kesäsipuleihin. No, tässä siis kesäinen versio reseptistä.

Erityismaininnan ansaitsee itse pastan maukkaus; oliiviöljy, valkosipuli ja persilja tekivät siitä vallan herkullista. Ja jos ravut eivät kiinnosta, esimerkiksi kana ja/tai avokado toimivat korvaavina ainesosina varmasti mainiosti.

Alkupalaleivistä ensimmäisen mukailin uuden keittokirjani Kesäruokaa paratiisista vuohenjuustotoast-idean pohjalta. Versiossani vuohenjuusto vaihtui tuorejuustoon, oliivit korvautuivat punasipulilla, sekä tuoreella että hillokkeella. Toinen leipäresepti löytyi Gurmee-blogista, jonka esittelemistä ideoista olemme nautiskelleet ennenkin. Tämän ohjeistuksen kohdalla sienet saivat väistyä punasipulihillokkeen tieltä.

Myös leivistä kehkeytyi makoisia; suosittelen ateriakokonaisuutta siis alusta loppuun.

Tuorejuusto-tomaattileipäset

2 annosta

2 pientä (ruis)leipäviipaletta

Tomaattisalaatti:
100 g (erivärisiä) kirsikkatomaatteja
suolaa
0,2 dl salotti-/punasipulia
0,5 dl oliiveja/punasipulihilloketta
0,2 dl tuoretta basilikaa
0,2 dl tuoretta lehtipersiljaa
1,5 rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

Tuorejuustomousse:
25 g tuorejuustoa (esim. yrtti)
0,2 dl kuohukermaa
0,2 dl piimää
hyppysellinen suolaa

Koristeeksi:
muutama perunalastu maun mukaan

Tee ensin tomaattisalaatti. Pilko tomaatit, laita kulhoon ja mausta suolalla.
Kun tomaatit ovat maustuneet 10-15 min, lisää hienonnettu sipuli, oliivit puolitettuina tai punasipulihilloke ja hienonnetut basilika sekä persilja.
Sekoita varovasti ja lisää oliiviöljy sekä mustapippuria myllystä.
Tee sitten tuorejuustomousse. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja piimä ja vatkaa tasaiseksi massaksi. Mausta suolalla ja laita jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Kokoa annokset laittamalla leiville tomaattisalaattia ja tuorejuustomoussea. Koristele perunalastuin.

Savuporotartar ruisleivälle

2 annosta

2 pientä ruisleipäviipaletta
25 g kylmäsavustettua poronpaistia
punasipulihilloketta tai 2 tuoretta herkkusientä
0,5 rkl ranskankermaa
hiukan rosépippuria
tuoretta persiljaa

Puolukkakastike:
0,5 dl puolukoita
1 tl hunajaa
0,5 rkl oliiviöljyä
ripaus rosmariinia
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria myllystä

Paloittele poro pieneksi. Hienonna myös punasipulihilloke tai paloittele sienet.
Sekoita keskenään poro, punasipulihilloke/sienet ja ranskankerma. Mausta kevyesti pippurilla.
Valmista puolukkakastike soseuttamalla kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella.
Voitele leivät kevyesti ja lusikoi päälle tartaria. Koristele persiljalla.
Tarjoile puolukkakastikkeen kera.

Kesäinen jokirapupasta

3-4 annosta

250 g spaghettia
3 valkosipulin kynttä
puolikas nippu persiljaa
3 rkl oliiviöljyä
1,5 rkl voita
350 g jokiravunpyrstöjä
2 nippua kesäsipuleita
1 nippu rucolaa, revittynä
2 tl sitruunan kuorta
1 dl parmesanjuustoraastetta
suolaa
pippuria

Keitä pasta al denteksi. Huuhtele ja keitä myös sipulit.
Laita öljy ja voi paistinpannulle, lisää murskattu valkosipuli sekä silputtu persilja ja anna aromien hieman avautua. Lisää joukkoon keitetty pasta ja raastettu sitruunankuori. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita aineet hyvin keskenään. Lisää joukkoon vielä jokiravunpyrstöt, sipulit ja parmesanjuusto.
Sekoita pasta hyvin, koristele revityllä rucolalla ja tarjoile heti.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 10: Hella, huone ja pihvi, joka sai miehen kyyneliin

Kirjoitettu 1 kesäkuun, 20159 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Jonkin aikaa sitten törmäsin artikkeliin, jossa Tampere nostettiin tämän hetken suomalaiseksi ravintolakaupungiksi. Henkilökohtainen kokemukseni tamperelaisravintoloista on suppea – vielä – mutta tänä vuonna olen saanut kahdesti maistaa Tamperetta ja jo tällä perusteella voin yhtyä mielipiteeseen kaupungista todellisena makujen mekkana. Tammikuussa koimme täydellisyyttä hipovan makumatkan Ravinteli Berthassa, nyt saimme tuta jotakin vähintään yhtä mieleenpainuvaa.

Tällä kertaa kohteenamme oli ravintola Hella & Huone, jossa viettämämme reilu kolmituntinen tarjoili meille niin kauneutta, kekseliäisyyttä kuin mahtavia makuelämyksiäkin – ja sitten sen palan taivasta, noin mahtipontisesti maalailtuna. Mutta tuosta tuonnempana.

Tämän päivän fine dining -tyyliin myös Hella & Huone on etukäteen vähäpuheinen; ruokalista koostuu lähinnä sanoista, asiakkaan eteen kannetaan yllätys toisensa perään. Ja tästä minä todella nautin, sanaisen arkun aukeamisesta vasta h-hetkellä. Etukäteen on siis tehtävä päätöksiä melko tietämättömänä, muutamien avainsanojen varassa: lahnaa vai hevosta, kuhaa vai lammasta, raparperia vai rukiista makeaa. Ja sitten tietysti ne keskeisimmät päätökset: kolme viiva kahdeksan, juomilla vai ilman, viinein vai oluin. Vaihtoehtona on myös täydellinen yllätys.

Me valitsemme viisi ruokaa viineillä varustettuna. Kaksi alkupalaa, kaksi pääruokaa ja yhden jälkiruoan. Yhtä kohtaa lukuun ottamatta ateriamme ovat identtiset: alkuun maa-artisokkaa ja lahnaa, jonka Aleksi korvaa riimihevosella, pääruoiksi kuhaa ja lammasta, lopuksi makeaa ruista. Juomat ovat saksalaisia viinejä, paitsi minulle lahnan kanssa tarjoiltava historiallinen Stallhagen olut ja ruisannoksen seurana saapuva islantilainen, olut sekin.

– Keittiö tervehti kolmesti.

Alkuruoat ovat hyviä, täydelliset maut pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta ovat kuitenkin vielä hakusessa. Maa-artisokkapyree ei tosin ehkä voisi olla parempaa, lahnan kanssa tarjoiltavat erilaiset kurkkuvariaatiot tuoreempia olemukseltaan. Tässä välissä mainittakoon ravintolan vannovan sesonkituotteiden ja lähiruoan, osin jopa itsetuotettujen raaka-aineiden nimeen, ja se todella maistuu. Tätä laadukkaiden raaka-aineiden arvostusta ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta, tämä ravintola hengittää tuoreudesta.

– Maa-artisokkaa, riimihevosta ja lahnaa.

Toisen keittiöntervehdyksen myötä – koskaan en muuten ole syönyt näin mahtavan makuista raakaa mansikkaa – siirrytään pääruokiin. Yleensä olen kalaihminen, mutta nyt kuha todella kalpenee, kun ilmeisen ylpeä kokki asettelee eteemme ulkofilee-annoksen. Ja tässä se on, pihvi joka täydellisyydellään saa miehen, jos ei nyt aivan kyyneliin, niin ainakin syvän liikutuksen kouriin. Todellinen kastikemies on ensi kertaa tilanteessa, jossa annos ei kastiketta kaipaa; vain nökäre viherpippuroitua smetanaa ja valkosipulivoissa paistettu pihvi rinnallaan yksinkertainen kaalilisuke innoittaa Aleksin toteamaan: ”Elämäni paras pihvi.” Ja sitä se todella on, minunkin mielestäni. Täydellinen annos.

– Se Täydellinen ja kuhaa.

Aterian päättää makea ruis marjojen sekä jäätelön kera. Esillepano on jälleen kerran ensiluokkaisen erikoinen ja jäätelö on suussa sulavaa. Ruista saisi kuitenkin olla hiukkasen enemmän. No, ei makeaa mahan täydeltä, joka muutenkin alkaa olla jo sopivasti, tai vähän liiankin, yhden illan osalta hellitty. Keittiöntervehdyksiä olemme saaneet kolme, ihastuttavaa leipäpuuta unohtamatta. Siis yhdeksän esitystä viiden sijaan.

Ja nyt voidaan todella puhua esityksistä, niin asiantuntevaa ja huomioonottavaa palvelua olemme saaneet koko illan osaksemme. Niin tarjoilijat kuin annoksiaan esittelevät kokitkin ovat ehdoton lisäarvo muutenkin täydelliselle kokemukselle ja tästä kokonaisuudesta maksaa mielellään ruoasta vaaditut 65,00€ henkilöltä. Juomapaketti kustantaa 50,00€. Ehkä himppusen liikaa siihen nähden, että oluet jäävät minulta pitkälti juomatta. No, Aleksi on onneksi auttamassa.

Enempää on turha tarinoida. Kuvat kertovat kuitenkin enemmän kuin ne kuuluisat tuhannet sanat.

Menkää Huoneeseen, nauttikaa Hellan antimista!

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 5/5
Palvelu: 5/5

Kokonaisuus: 5/5