Tunnelmallisia makuja

Cocktail-leipiä ja rapupastaa

Kirjoitettu 4 kesäkuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Ensimmäisen virallisen kesälomapäivän kunniaksi kotiutimme vihdoin grillin, vastakoottujen puutarhakalusteiden seuraan patiolle. Koska vesipisaroiden tuttu ropina kuitenkin iltapäivän mittaan tuntui viilentävän kesähuonettamme yhä tehokkaammin, päätimme vielä odottaa ja avata kesäruokailukautemme vasta säänkin kunnioittaessa suurta päiväämme. (Joka muuten tapahtui juuri äsken, hieman ennen tätä kirjoitushetkeä. Grilli kuitenkin on vielä korkkaamatta, tapahtunee seuraavien päivien aikana.) Tiedossa oli siis kesäisen raikasta sisäruokailua.

Minun teki mieleni jokirapuja, joten niille oli löydettävä sopiva sijoituspaikka. Pastan ja salaatin välillä tovin painiskeltuani päädyin ensiksi mainittuun. Ehkä lähinnä siitä syystä, että nähtyäni kuvan Sara La Fountainin keväisestä jokirapupastasta minussa heräsi halu toteuttaa sen toisinto. Lopputulos oli hyvä, vaikka parsat pitikin kaupan puutteen vuoksi vaihtaa kesäsipuleihin. No, tässä siis kesäinen versio reseptistä.

Erityismaininnan ansaitsee itse pastan maukkaus; oliiviöljy, valkosipuli ja persilja tekivät siitä vallan herkullista. Ja jos ravut eivät kiinnosta, esimerkiksi kana ja/tai avokado toimivat korvaavina ainesosina varmasti mainiosti.

Alkupalaleivistä ensimmäisen mukailin uuden keittokirjani Kesäruokaa paratiisista vuohenjuustotoast-idean pohjalta. Versiossani vuohenjuusto vaihtui tuorejuustoon, oliivit korvautuivat punasipulilla, sekä tuoreella että hillokkeella. Toinen leipäresepti löytyi Gurmee-blogista, jonka esittelemistä ideoista olemme nautiskelleet ennenkin. Tämän ohjeistuksen kohdalla sienet saivat väistyä punasipulihillokkeen tieltä.

Myös leivistä kehkeytyi makoisia; suosittelen ateriakokonaisuutta siis alusta loppuun.

Tuorejuusto-tomaattileipäset

2 annosta

2 pientä (ruis)leipäviipaletta

Tomaattisalaatti:
100 g (erivärisiä) kirsikkatomaatteja
suolaa
0,2 dl salotti-/punasipulia
0,5 dl oliiveja/punasipulihilloketta
0,2 dl tuoretta basilikaa
0,2 dl tuoretta lehtipersiljaa
1,5 rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

Tuorejuustomousse:
25 g tuorejuustoa (esim. yrtti)
0,2 dl kuohukermaa
0,2 dl piimää
hyppysellinen suolaa

Koristeeksi:
muutama perunalastu maun mukaan

Tee ensin tomaattisalaatti. Pilko tomaatit, laita kulhoon ja mausta suolalla.
Kun tomaatit ovat maustuneet 10-15 min, lisää hienonnettu sipuli, oliivit puolitettuina tai punasipulihilloke ja hienonnetut basilika sekä persilja.
Sekoita varovasti ja lisää oliiviöljy sekä mustapippuria myllystä.
Tee sitten tuorejuustomousse. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja piimä ja vatkaa tasaiseksi massaksi. Mausta suolalla ja laita jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Kokoa annokset laittamalla leiville tomaattisalaattia ja tuorejuustomoussea. Koristele perunalastuin.

Savuporotartar ruisleivälle

2 annosta

2 pientä ruisleipäviipaletta
25 g kylmäsavustettua poronpaistia
punasipulihilloketta tai 2 tuoretta herkkusientä
0,5 rkl ranskankermaa
hiukan rosépippuria
tuoretta persiljaa

Puolukkakastike:
0,5 dl puolukoita
1 tl hunajaa
0,5 rkl oliiviöljyä
ripaus rosmariinia
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria myllystä

Paloittele poro pieneksi. Hienonna myös punasipulihilloke tai paloittele sienet.
Sekoita keskenään poro, punasipulihilloke/sienet ja ranskankerma. Mausta kevyesti pippurilla.
Valmista puolukkakastike soseuttamalla kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella.
Voitele leivät kevyesti ja lusikoi päälle tartaria. Koristele persiljalla.
Tarjoile puolukkakastikkeen kera.

Kesäinen jokirapupasta

3-4 annosta

250 g spaghettia
3 valkosipulin kynttä
puolikas nippu persiljaa
3 rkl oliiviöljyä
1,5 rkl voita
350 g jokiravunpyrstöjä
2 nippua kesäsipuleita
1 nippu rucolaa, revittynä
2 tl sitruunan kuorta
1 dl parmesanjuustoraastetta
suolaa
pippuria

Keitä pasta al denteksi. Huuhtele ja keitä myös sipulit.
Laita öljy ja voi paistinpannulle, lisää murskattu valkosipuli sekä silputtu persilja ja anna aromien hieman avautua. Lisää joukkoon keitetty pasta ja raastettu sitruunankuori. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita aineet hyvin keskenään. Lisää joukkoon vielä jokiravunpyrstöt, sipulit ja parmesanjuusto.
Sekoita pasta hyvin, koristele revityllä rucolalla ja tarjoile heti.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 10: Hella, huone ja pihvi, joka sai miehen kyyneliin

Kirjoitettu 1 kesäkuun, 20159 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Jonkin aikaa sitten törmäsin artikkeliin, jossa Tampere nostettiin tämän hetken suomalaiseksi ravintolakaupungiksi. Henkilökohtainen kokemukseni tamperelaisravintoloista on suppea – vielä – mutta tänä vuonna olen saanut kahdesti maistaa Tamperetta ja jo tällä perusteella voin yhtyä mielipiteeseen kaupungista todellisena makujen mekkana. Tammikuussa koimme täydellisyyttä hipovan makumatkan Ravinteli Berthassa, nyt saimme tuta jotakin vähintään yhtä mieleenpainuvaa.

Tällä kertaa kohteenamme oli ravintola Hella & Huone, jossa viettämämme reilu kolmituntinen tarjoili meille niin kauneutta, kekseliäisyyttä kuin mahtavia makuelämyksiäkin – ja sitten sen palan taivasta, noin mahtipontisesti maalailtuna. Mutta tuosta tuonnempana.

Tämän päivän fine dining -tyyliin myös Hella & Huone on etukäteen vähäpuheinen; ruokalista koostuu lähinnä sanoista, asiakkaan eteen kannetaan yllätys toisensa perään. Ja tästä minä todella nautin, sanaisen arkun aukeamisesta vasta h-hetkellä. Etukäteen on siis tehtävä päätöksiä melko tietämättömänä, muutamien avainsanojen varassa: lahnaa vai hevosta, kuhaa vai lammasta, raparperia vai rukiista makeaa. Ja sitten tietysti ne keskeisimmät päätökset: kolme viiva kahdeksan, juomilla vai ilman, viinein vai oluin. Vaihtoehtona on myös täydellinen yllätys.

Me valitsemme viisi ruokaa viineillä varustettuna. Kaksi alkupalaa, kaksi pääruokaa ja yhden jälkiruoan. Yhtä kohtaa lukuun ottamatta ateriamme ovat identtiset: alkuun maa-artisokkaa ja lahnaa, jonka Aleksi korvaa riimihevosella, pääruoiksi kuhaa ja lammasta, lopuksi makeaa ruista. Juomat ovat saksalaisia viinejä, paitsi minulle lahnan kanssa tarjoiltava historiallinen Stallhagen olut ja ruisannoksen seurana saapuva islantilainen, olut sekin.

– Keittiö tervehti kolmesti.

Alkuruoat ovat hyviä, täydelliset maut pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta ovat kuitenkin vielä hakusessa. Maa-artisokkapyree ei tosin ehkä voisi olla parempaa, lahnan kanssa tarjoiltavat erilaiset kurkkuvariaatiot tuoreempia olemukseltaan. Tässä välissä mainittakoon ravintolan vannovan sesonkituotteiden ja lähiruoan, osin jopa itsetuotettujen raaka-aineiden nimeen, ja se todella maistuu. Tätä laadukkaiden raaka-aineiden arvostusta ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta, tämä ravintola hengittää tuoreudesta.

– Maa-artisokkaa, riimihevosta ja lahnaa.

Toisen keittiöntervehdyksen myötä – koskaan en muuten ole syönyt näin mahtavan makuista raakaa mansikkaa – siirrytään pääruokiin. Yleensä olen kalaihminen, mutta nyt kuha todella kalpenee, kun ilmeisen ylpeä kokki asettelee eteemme ulkofilee-annoksen. Ja tässä se on, pihvi joka täydellisyydellään saa miehen, jos ei nyt aivan kyyneliin, niin ainakin syvän liikutuksen kouriin. Todellinen kastikemies on ensi kertaa tilanteessa, jossa annos ei kastiketta kaipaa; vain nökäre viherpippuroitua smetanaa ja valkosipulivoissa paistettu pihvi rinnallaan yksinkertainen kaalilisuke innoittaa Aleksin toteamaan: ”Elämäni paras pihvi.” Ja sitä se todella on, minunkin mielestäni. Täydellinen annos.

– Se Täydellinen ja kuhaa.

Aterian päättää makea ruis marjojen sekä jäätelön kera. Esillepano on jälleen kerran ensiluokkaisen erikoinen ja jäätelö on suussa sulavaa. Ruista saisi kuitenkin olla hiukkasen enemmän. No, ei makeaa mahan täydeltä, joka muutenkin alkaa olla jo sopivasti, tai vähän liiankin, yhden illan osalta hellitty. Keittiöntervehdyksiä olemme saaneet kolme, ihastuttavaa leipäpuuta unohtamatta. Siis yhdeksän esitystä viiden sijaan.

Ja nyt voidaan todella puhua esityksistä, niin asiantuntevaa ja huomioonottavaa palvelua olemme saaneet koko illan osaksemme. Niin tarjoilijat kuin annoksiaan esittelevät kokitkin ovat ehdoton lisäarvo muutenkin täydelliselle kokemukselle ja tästä kokonaisuudesta maksaa mielellään ruoasta vaaditut 65,00€ henkilöltä. Juomapaketti kustantaa 50,00€. Ehkä himppusen liikaa siihen nähden, että oluet jäävät minulta pitkälti juomatta. No, Aleksi on onneksi auttamassa.

Enempää on turha tarinoida. Kuvat kertovat kuitenkin enemmän kuin ne kuuluisat tuhannet sanat.

Menkää Huoneeseen, nauttikaa Hellan antimista!

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 5/5
Palvelu: 5/5

Kokonaisuus: 5/5

Greenrose Faire soitti illalle arvoisensa lopun.

Apukokki maailmalla

Kirjoitettu 29 toukokuun, 201529 toukokuun, 2015 by Kaisa

Miikka Järvinen & Maija Koski: Apukokki maailmalla
Schildts & Söderströms, 2015

Apukokki maailmalla on Miikka Järvisen ja Maija Kosken toinen koko perheen keittokirja ja jatkaa oikeastaan siitä, mihin ensimmäinen, Apukokin keittokirja, jäi. Edelleen laitetaan ruokaa pikkukokkien ehdoilla ja erityisesti heidän kanssaan; unohdetaan kiire ja turha siisteys, tehdään asioita uusin tavoin, annetaan lasten yrittää ja erehtyä, maistellaan ja tutkitaan. Tehdään ruoanlaitosta yhteinen juttu.

Sitten edellisen teoksen apukokit ovat lisääntyneet yhdestä kahteen ja maisemat ovat muuttuneet. Nyt kokataan rapakon takana ja totta kai uusin reseptein. Vaikka miljöö onkin muuttunut, kuvioon ovat tulleet amerikkalaiset klassikot ja mantereen maahanmuuttajien etniset keittiöt, ovat tietyt asiat säilyneet: yhä edelleen käytetään tuoreita ja puhtaita raaka-aineita, valmistetaan kaikki mahdollinen alusta asti itse, suositaan luomu- ja lähiruokaa.

Mitä itse ruoanlaiton tekniseen puoleen tulee on jokaisen reseptin kohdalla eritelty tarkasti kullekin kokille sopivat tehtävät. Näin apukokin puuhat erottuvat selkeästi aikuiselle soveltuvista työvaiheista. Kun erikseen on vielä merkattu tehtävät, joista aikuinen ja lapsi selviävät parhaiten yhteistyöllä, on ruoanlaitto teoksen ohjein selkeää puuhaa.

Vaikka omassa taloudessamme ei apukokkeja hyörikään, olemme toki testanneet kirjaa. Kurpitsakeitosta tuli maukasta ja kurpitsa sopi hyvin myös risottoon. Kirjan ohjeella valmistettuna tavanomaiset jauhelihapihvit saivat uutta väriä ja mehevyyttä osakseen, kun taikinaa piristettiin avokadolla sekä kevätsipulilla. Melko vähän olemme siis vasta ehtineet testaamaan, mutta houkuttelevia reseptejä tuntuisi olevan tarjolla runsaasti. Uskallan siis suositella jo tämän pintaraapaisun perusteella.

Voisikin todeta tässä olevan keittokirjan kaikille iästä ja talouden kokoonpanosta välittämättä, ne apukokitkaan eivät ole välttämättömyys. Varmasti parhaiten kirja sopii sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita kansainvälisestä makumatkailusta. Kirjan resepteissä esitellään meksikolaista, kiinalaista, intialaista ja italialaista keittiötä, tietenkään periyhdysvaltalaisia makuja unohtamatta. Samalla saa hyvän käsityksen siitä, kuinka monipuolisen makumaailman Yhdysvallat todellisuudessa tarjoilee, kunhan vaan katsoo hiukan tarkemmin, sinne hampurilaisvuorten toiselle puolelle – vaikka päästettäköön nekin pahasta, pikaruokaakin on mahdollista valmistaa sangen vaihtelevin menetelmin, ja lopputuloksin.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 9: Ravintola Ani, Punavuoren turkkilaisklassikko

Kirjoitettu 28 toukokuun, 2015 by Kaisa

Kaksi (kulttuurin)nälkäistä rouvaa liikkeellä jälleen. Mieliteko – yllättäen – lähi-itämainen, valinta tällä kertaa turkkilainen, helsinkiläisittäin sanottuna klassikkopaikka, jo vuodesta 1982 toiminut Telakkakadun ravintola Ani.

Viitisen vuotta sitten Anissa muutaman kerran vierailleena minulla oli odotuksia, tai ehkä pikemminkin mielikuvia. Muistoissani ruoka oli hyvää ja buffetpöytä runsaan monipuolinen. Myös paikan miellyttävä tunnelma oli jäänyt mieleen. Ja aivan näin, Ani onnistui lunastamaan muistojeni muotoiset lupaukset tarjoten meille maukkaan matkan turkkilaisten makujen maailmaan.

Parhaiten paikkaa voisi suositella kaltaisillemme meze- eli alkupala-ihmisille, jotka tykkäävät koostaa ateriansa pienistä herkkupaloista; hummus ja jogurttikastike pullavan leivän kera, viininlehtikääryleet ja erilaiset salaatit muutamia mainitakseni. Kuitenkin myös pöydän lämmin ruoka, turkkilaiset lihapullat vihannesten kera sekä kebabliha tomaattikastikkeella täydennettynä on maukasta, mikä ei suinkaan aina ole niinkään itsestään selvää, kun buffetruokailusta puhutaan.

Vaikka jokaista lajia ei maistaisikaan – itseäni ainakaan eivät esimerkiksi makaronisalaatti, hapankaali tai lähinnä einesosaston antimilta vaikuttava punajuurisalaatti houkutelleet laisinkaan – löytää pöydästä helposti muutaman lautasellisen verran mieleistään popsittavaa. Kun buffet arkena kustantaa 9,90€, on hinta-laatusuhde vallankin kunnossa. Enkä valittaisi viikonlopunkaan hinnoittelusta, 12,50€. Myös paikka on makumaailmalleen uskollinen, sisustettu sopivaan tyyliin.

Mikäli toiveissa on siis makustella maukasta mutta tavallista – ei mitään gurmeeta – turkkilaista ruokaa, suosittelen Anin buffetpöytää. Miten paikka onnistuu à la carte -listan annoksissaan, sitä en tiedä, mutta valikoima vaikuttaisi suhteellisen kattavalta. Ehkäpä kokeilu olisi paikallaan…

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Oikeaa kesää odotellessa

Kirjoitettu 27 toukokuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Uudet kalusteet patiolla (vielä kotiinkuljetus asuissaan), grilli (vielä kaupassa), aurinko (vielä sadepilven takana), mutta joka tapauksessa ajatukset jo tulevassa kesäkeittiössämme. Olihan yksi seikka, johon me molemmat tässä asunnossa ensisilmäyksellä rakastuimme lasitettu patio, kuin luotu tunnelmallisiin herkkuhetkiimme.

Näinpä olen jo pitkään reseptiikkoja etsiskellessäni kiinnittänyt erityistä huomiota erityyppisiin grillillä valmistettaviin ruokiin. Tällä kertaa alkuperäinen ohje löytyi Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista. Vaikka niin paistopuuhat kuin ruokailukin hoituivat vielä toistaiseksi sisätiloissa, lopputulos oli raikkaan maukas ja pirteä, vallan kesäinen broileriburgeri.

Myös alkuruoka istui kokonaisuuteen mainiosti, tiraus Italiaa ei ole koskaan pahasta. Samalla näiden tomaatticocktailien kautta sukelsimme menneisiin aikoihin, sinne Tunnelmallisien historian aamuhämäriin.

Pääruoan broileri-banaanimajoneesi-ananassalsa -combo toimi mainiosti ja suosittelemmekin testaamaan sitä niin yhdessä kuin erikseenkin. Ananassalsan uskoisi palvelevan miltei rajoituksetta grilliruoan kumppanina, banaanimajoneesi curryineen on oiva pari broilerille.

Siis viritelkäähän grillinne kesäkuntoon, kyllä mekin viimeistään ensi viikolla omamme sieltä kaupasta patiollemme noudamme. Ja herra Vaderkin saanee päivällisseuraa…

Broilerihampurilaiset banaanimajoneesin ja ananassalsan kera

4 annosta

sopivasti broilerin leikkeitä / pihvejä
1 hampurilaissämpylä / ruokailija oman maun mukaan (maukas systeemi on rakentaa hampurilainen suolaisten köyhien ritarien väliin, johon ohjeen löydät täältä)
cheddarjuustoa, herkkukurkkuviipaleita tai muita omia hampurilaistäytesuosikkeja

Banaanimajoneesi:
puolikas kypsä banaani
1 dl majoneesia
0,25 dl sitruunamehua
1 tl curryjauhetta
0,5 tl kurkumaa
suolaa

Ananassalsa:
puolikas tuore ananas
puolikas (suippo)paprika
1 rkl punasipulisilppua
puolikas punainen chili
1 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna (itse korvasin basilikalla)
1 rkl limemehua
suolaa

Kuori ananas ja poista keskeltä puumainen osa. Leikkaa ananas ja paprika pieniksi kuutioiksi. Kuori ja silppua punasipuli, hienonna chili. Yhdistä kaikki salsan ainekset ja anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia.
Valmista seuraavaksi banaanimajoneesi. Kuori banaani ja pilko se kulhoon. Mittaa kulhoon muut majoneesin ainekset ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Peitä kulho kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan viidentoista minuutin ajaksi.
Paista tai grillaa broilerit kypsiksi, käsittele myös hampurilaissämpylät valmiiksi.
Kokoa hampurilaiset banaanimajoneesilla, ananassalsalla ja grillatulla broilerilla täyttäen. Itse rikastimme lopputulosta vielä salaatinlehdillä, herkkukurkkuviipaleilla ja cheddarjuustolla.
Nauti heti esimerkiksi salaatin kera.

Tahtoisitko piirakkaa?

Kirjoitettu 26 toukokuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Annille ja Aleksille kiitos paprika”puusta”.

Kesä lähestyy. Hitaasti mutta varmasti – sangen viileästi – mutta joka tapauksessa. Tänä vuonna kesän saapuminen tarkoittaa meille muiden ihanuuksien lisäksi muutamia juhlia. Uusi kotimme on tietysti asia, jota haluamme juhlistaa, Aleksin 35-vuotista taivallusta unohtamatta. Siis tuplajuhlat tulossa!

Koska hyvin suunniteltu on mielestäni puoliksi tehty, olen aloittanut jo pikku hiljaa mietintämyssyssäni kypsyttelemään mahdollista juhlien ruokalistaa. Kokeilutkin ovat jo alkaneet: viime viikolla paistui katkarapupiirakoita, nyt testasin broileripiirakkaa. Vallan kivaa oli muuten, kun paprikat piirakkaan sai poimia omasta puusta.

Piirakka sai suosiollisen vastaanoton ja maistelijoitakin oli muutama tavallista enemmän, kun meillä oli ensi kertaa ruokavieraita. Myös kummipoikamme, vuosi ja yhdeksän kuukautta, tykkäsi piirakasta, eli uskallan suositella juhliin kuin juhliin. Tai ruokaisuutensa vuoksi vaikka päivällispöytään.

Resepti piirakkaan löytyi Kinuskikissa-sivuston Kinuskileipomot-osiosta, jossa kotileipurit esittelevät omia tuotoksiaan. Lopputulos oli kauttaaltaan maukas, mutta erityismaininta täytyy antaa pohjasta, josta tuli yksi parhaista koskaan tekemistäni. Suosittelen käyttämään muissakin yhteyksissä.

Piirakkahetkiä!

Broileripiirakka

Vuoallinen

Pohja:
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
0,25 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
100 g margariinia / voita
0,5 dl maitoa

Täyte:
450 g maustamattomia broilerin suikaleita
0,5 rkl öljyä puolikas purjo
0,5-1 punainen paprika (tai monta omaa pikkuruista)
mausteita: esim. yrttisekoitusta, paprikajauhetta, soijakastiketta, currya
1 dl suolapähkinöitä
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
0,5 dl makeaa chilikastiketta
100 g juustoraastetta

Sekoita pohjan kuivat aineet. Lisää sulatettu rasva ja maito ja sekoita varovasti. Painele taikina vuokaan ja seisota sitä jääkaapissa noin 15-20 min. Esipaista piirakkapohjaa 10 min. uunin alatasolla 200 asteessa.
Valmista täyte. Suikaloi purjo ja paprika. Paista broilerinsuikaleet kypsäksi ja siirrä ne paistinpannulta toiseen astiaan. Kuullota purjo ja paprika paistinpannulla. Mausta seos valitsemillasi mausteilla ja makealla chilikastikkeella. Siirrä broilerinpalat takaisin pannulle.
Sekoita ruokakerma ja kananmuna keskenään.
Jauha suolapähkinät morttelissa tai tehosekoittimessa.
Levitä piirakkapohjalle purjo-paprika-broileriseos. Kaada päälle suolapähkinät ja päällimmäiseksi kananmuna-kermaseos. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Paista piirakka uunin alatasolla noin 30 min.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 8: La Famiglia, punavalkoisia ruutuliinoja ja burgereita

Kirjoitettu 20 toukokuun, 2015 by Kaisa

Pesänrakennuspuuhat jatkuvat, samoin normaalia tiheämmät ulkoruokinnat. Sunnuntaina seikkailimme Vantaalla ja päivällistauon kohteeksemme valikoitui viihdekeskus Flamingo. Tämä vapaa-ajan keidas kauppakeskus Jumbon kyljessä on siinä mielessä muistorikas paikka, että täällä vietimme muutamia ensimmäisistä yhteisistä ravintolahetkistämme. No, sittemmin olemme nautiskelleet melko lailla romanttisemmissa ruokamiljöissä. Mutta aika aikaansa kutakin, vallan mieleenpainuvia hetkiä olivat nämäkin.

Nyt pistäydyimme La Famigliaan. Tämä pieneksi Italiaksi itsensä tituleeraava amerikanitalialainen ravintola kieltämättä huokuu saapasmaan henkeä punavalkoisine ruutuliinoineen. Myös alkupaloiksi tuotava leipä kera suolatun ja pippuroidun oliiviöljyn on Italian makuista, lämmintä, pehmeää ja vaaleaa. Täytyykin todeta, että tällaiseksi kauppakeskuksessa sijaitsevaksi ravintolaksi, joka vielä on osa ketjua, paikka on vallan viihtyisä. Amerikka-aspekti taas tulee enemmän esille, kun kurkistaa ruokalistaa.

Ruoan suhteen koimme molemmat pienen pettymyksen johtuen siitä, että meillä, ainakin minulla, oli jonkinlaisia odotuksia. Kun reilu vuosi sitten vierailimme samaisen ketjun Helsingin Keskuskadulla sijaitsevassa ravintolassa diili-aterian merkeissä, rekisteröimme omaa keskinkertaista, diilinmakuista illallistamme popsiessamme naapuripöydän herkullisen näköiset burger- ja pizzalautaset. Jo tuolloin mietimme paluuta tämän tyyppisin valinnoin.

Siis burgertilaus vetämään. Itse tilaan punajuuriburgerin, Aleksi BBQ-tyylisen. Molemmat päädymme vaihtamaan lankkuperunat lisäkesalaattiin, itse sävellän vielä burgerinikin kanssa vaihtaen vuohenjuuston mozzarellaan. Tiedustelemaani halloumia ei ole saatavilla.

Lieneekö syynä tyytymättömyyteni valita alkuperäinen annos, mutta mielestäni burgeriini ei ole panostettu kovinkaan kummoisesti. Sämpylä tosin on itsetehty jonkinlainen maukas yrttileipä, mutta uunipunajuuri maistuu lähinnä keitetyltä ja sämpylän väliin viipaloidulta. Mozzarella sitä vastoin on kylmää. Balsamicosiirappi ja rucola sekä majoneesi tuovat kuitenkin annokseen hyviä makuja ja jo pelkkä mozzarellan pikainen lämmitys olisi merkinnyt paljon annoksen onnistumisen kannalta. Lisäkesalaatti on keskinkertainen.

Aleksilla tilanne on leivän suhteen huomattavasti huonompi, selkeä valmisversio. Muutenkin annos on keskinkertainen, kuitenkin ihan maukas. Viimeisten päivien burgereista (verrokkeina Retro ja Base) tämä joka tapauksessa on Aleksin mielestä se heikoin esitys ja ollessaan samalla kallein (18,40€), täytyy hinta-laatusuhteesta hiukan marista. Punajuuriesityksestä 15,90€ on kuin myös pikkuisen liikaa.

Sangen suolaisesti hinnoiteltu suklaafondant (10,90€) jätetään suosiolla tällä kertaa väliin. Naapurin Spice Ice pyörremyrskyineen houkuttelee juuri nyt huomattavasti enemmän. Pitkä miinus tälle perheravintolalle myös ”jääveden” – eli ilmiselvän kraanaveden – maksullisuudesta. Euro on pieni raha, mutta ärsyttää se kuitenkin, ihan periaatteesta.

No, ehkä se on kuitenkin se pizza. Senhän ne italialaiset taitavat. Olisimme siis vieläkin valmiita antamaan mahdollisuuden.

Ruoka: 2+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3/5

Neitsytmatkalla pellavaisessa keittiössä

Kirjoitettu 17 toukokuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Pikku hiljaa sitä alkaa ymmärtää, että me oikeasti asumme täällä. Vaikka elämä muuttolaatikoiden keskellä jatkuu edelleen, ovat tavarat nyt niin pitkälti paikoillaan, että halusin kokeilla uuden keittiömme toimivuutta käytännössä. Aleksin jatkaessa huonekaluprojektiaan minä rakensin meille kolmen ruokalajin maistelumenun. Ensikosketus keittiöömme oli positiivinen kokemus; uskoisin että kaksi kokkia mahtuu näihin neliöihin varsin mainiosti.

Valmistin keittiöntervehdyksen, jonka idean sain Kinuskikissan helpot suosikit -kirjasta. Palleroistani tuli maukkaita, mutta suoraan sanottuna uskon, että Kinuskikissan eli Sini Visan alkuperäiset Poropopsit ovat varmasti vielä huomattavasti maukkaampia. Reseptin suluissa mainitut ainesosat ovat niitä alkuperäisiä. Suosittelen kokeilemaan jompaa kumpaa versiota.

Alkuruokana olivat ennestään tutut lämpimät munakoisovoileivät, joita suosittelemme suuresti edelleen. Simppeliä ja maukasta. Pääruokapiiras oli k-ruoka.fi -sivustolta napattu hauska kokeilu, jonka ideana oli yhdistää perinteinen karjalanpiirakka uuteen katkarapu-riisitäytteeseen. Kokonaisuus oli ihan hyvä, mutta vallan maukas täyte olisi mielestämme päässyt täysiin oikeuksiinsa, jos se olisi yhdistetty tavalliseen piirakkapohjaan, joko itse leivottuun tai mikäli mielii päästä helpommalla, kaupan pakasteversioon. Erittäin hyväksi ruokaisan piirakan valmispohjaksi olemme todenneet Pirkan rukiisen piirakkataikinan.

Eipä tällä kertaa muuta, kuin malja uudelle keittiölle – ja ruokapöydälle!

Kinkkupopsit

noin 6 kpl

25 g kinkkua (kylmäsavuporoleikkelettä)
1 viipale ruisleipää
20 g purjoa
25 g tuorejuustoa, esim. Italian yrtit tai ruohosipuli (piparjuurituorejuustoa)
60 g ranskankermaa
hienonnettua persiljaa

Paloittele kinkku ja leipäviipale tehosekoittimeen. Viipaloi joukkoon purjo.
Lisää joukkoon tuorejuusto ja ranskankerma. Pyöräytä tasaiseksi massaksi.
Pyörittele massasta pienen lihapyörykän kokoisia palloja. Nosta jääkaappiin jähmettymään. Kierittele pallot persiljassa ja työnnä keskelle tikku.

Katkarapupiirakat karjalanpiirakoiden tapaan

3 kpl

Täyte:
1 dl pitkäjyväistä riisiä
3,5 dl vettä
1 tl suolaa
(0,5 tl fenkolia) jätin tämän pois, mutta jos pidät mausta, kokeile toki
100 g purjoa
2 tomaattia
180 g ruohosipuli tuorejuustoa
2 kananmunaa
180 g katkarapuja
1 dl tilliä hienonnettuna
0,5 tl mustapippuria

Taikina:
2 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
3 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl öljyä

Keitä riisiä noin 15 min. kannen alla vedessä, joka on maustettu suolalla (ja morttelissa murskatuilla fenkoleilla). Halkaise, huuhdo ja hienonna purjo. Lisää se riisin joukkoon ja jatka keittämistä 5 min. Anna riisiseoksen hautua vielä kannen alla noin 5 min.
Kuutioi tomaatit. Lisää tomaatit, tuorejuusto, kananmunat sekä sulatetut ja valutetut katkaravut riisin joukkoon. Mausta tillillä ja pippurilla. (Huom! Täyte on löysää.)
Sekoita taikinan ainekset keskenään ensin puuhaarukalla sitten kädellä vaivaten.
Jaa taikina kolmeen osaan. Kauli taikinapalat pyöreiksi pohjiksi, joiden halkaisija on 30 cm. Nosta pohjat leivinpapereiden päälle.
Jaa riisiseos pohjille ja levitä se melkein reunoille saakka. Rypytä reunat karjalanpiirakoiden tapaan pyöreiksi piirakoiksi. Leikkaa piirakoiden ympäriltä ylimääräinen leivinpaperi pois, ettei se savua uunissa.
Paista piirakoita uunin yläosassa 250 asteessa noin 15 min. Leikkaa piirakat sektoreiksi. Piirakat voi myös pakastaa.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 7: Base, astetta fiinimpää ruokailua espoolaisella markkinapaikalla

Kirjoitettu 16 toukokuun, 2015 by Kaisa

Edellisen päivän kauppakeskusruokailu sai oivallista jatkoa, kun ”nopea, valmiiksi suunniteltu” kierros eräässä huonekalujättiläisessä muuttuikin kokopäiväiseksi projektiksi. Kieltämättä tuloksekas reissu; nyt Aleksilla on talo täynnä isojen poikien legoja ja tavaratkin saavat pian nauttia uusista kodeistaan.

Maanantai-iltapäivänä ravintola Base, kauppakeskus Sellon hieman fiinimpää ravintolakulttuuria edustava kaksi erilaista puolta käsittävä kokonaisuus on hiljainen. Baari on kerännyt pöytiinsä pienen joukon ihmisiä, ViiniBase on tyhjillään. Valitsemme silti jälkimmäisen, suuri ruutu jääkiekko-otteluineen ei tunnu houkuttelevalta ruokaseuralaiselta. Emme me kuitenkaan koko parituntistamme kaksin vietä, pieniä seurueita kertyy muutamia ympärillemme. Ravintolan tunnelma on mukava, pienillä parannuksilla siitä saisi jo vallankin viehättävän.

Mutta ruokaan: Se on hyvää, oma scampi-caesarini suorastaan loistoa. Myös Aleksi arvostaa tuplajuusto-pekoniburgerinsa melko korkealle. Lisäkesalaatti sen sijaan on tylsä, sen suunnitteluun ei aikaa ole tuhlattu, jäävuorisalaatti ”kruunattu” punasipulein, kurkuin ja tomaatein. Retro – ja moni muu – tekee sen paremmin.

Jälkiruoka, kun sitä vihdoin saamme, on hyvää myös. Aleksille suklaafondant kera vaniljajäätelön, itselleni pallo suklaajäätelöä kinuskikastikkeella kuorrutettuna. Tätä kokonaisuutta saamme tosin odotella reilut puoli tuntia varoitetun vartin sijaan johtuen kokin liian hanakasta uunisormesta, jonka seurauksena ensimmäinen fondant saa kuulemma liian tumman kuoren. No, hyvityksenä jäätelö ja kahvi jätetään veloittamatta. Huomaavainen ele.

Kokonaisuutena kokemus on positiivinen. Voisin tulla uudestaankin ja pidän myös hinta-laatusuhdetta käypänä hamppariannoksen kustantaessa 17,90€ ja salaatin 15,00€. Fondantistakin maksaa tällä kertaa mieluummin, kun se ainakin vaikuttaisi olevan itsetehty – tai ainakin paistettu. Jäätelö olisi maksanut 4,50€.

Tämän kokemuksen perusteella kelpo kauppakeskuskauraa saa täältäkin. En ehkä suosittelisi sen kaikkein tärkeimmän juhlapäivän viettoon, mutta voisi tänne illallakin tulla ja kokeilla vaikka, kuinka onnistuvat ViiniBasessa viinivalinnoissaan.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 6: Ravintola Retro, maukasta kauppakeskuskauraa burgerin ystäville

Kirjoitettu 14 toukokuun, 2015 by Kaisa

Viimeiset päivät lukeutuvat elämäni parhaimmistoon: me kaksi tunnelmallista makumatkailijaa olemme vihdoin päässeet muuttamaan ensimmäiseen yhteiseen, siis yhdessä omistamaamme – tai pitkälti pankin omistamaan – kotikoloomme. Helsinki on vaihtunut Espooseen, kahdeksankerroksinen talojättiläinen pieneen ja sievään rivitaloon (omaa lääniä toki on sopivasti enemmän). Näkymä ja naapurit ovat uudet, saunaan pääsee silloin kun tekee mieli ja aamiaista voi syödä terassilla, vaikka ei olekaan mökillä. Melko vaaleanpunaisten lasien läpi tätä tällä hetkellä katselee, elämää.

Mikä tietysti on lähiaikoina jäänyt vähemmälle, on ruoanlaitto. Elämä pahvilaatikoiden keskellä, kun toinen astia on siellä, toinen täällä, on tehnyt puuhasta sen verran tylsempää, että huomionarvoisia suorituksia ei ole päässyt syntymään. Mutta onneksi makumatkailla voi vieraissakin; täydet kodinkunnostus- ja hankintojentekopäivät ynnä kirjoittamisen tarve: mikä ihana tekosyy ravintolaruokailuun.

Muuttopäivänä vierailimme Ison Omenan ravintola Retrossa, joka nimestään huolimatta ei mielestäni ole erityisen retro. Mukava paikka kuitenkin, sellainen kiireisen päivän – tai laiskan sunnuntain – pelastus. Periaatteessa tuttu paikka meille, muutaman kerran vuodessa olemme tulleet vierailleeksi ketjun kauemmin toimineessa toimipisteessä kauppakeskus Sellossa. Sisaruksiksi paikat toki tunnistaa mutta eivät ne identtisiä ole. Sellossa on huomattavasti rauhallisempaa ja seesteisempää, Isossa Omenassa kauppakeskusmaisuus on selkeästi läsnä. Mutta eipä tuo haittaa, harvempi täältä varmasti tulee fine dining -kokemuksia hakemaan.

Mitä Retro-ruokailuihin tulee, olemme kaavoihimme kangistuneita. Nimikkoburger salaatilla, se on se Retron juttu. Joskus toisen meistä tosin on tullut kokeiltua jotakin muutakin, mutta annoskateushan siitä useimmiten on jäänyt käteen. Kuulostaa tylsältä, mutta Retroon nyt vaan mennään Retro Burgerin kuvat silmissä… Tuo annos onneksi taitaa olla osa ravintolan kivijalkaa, suunniteltu jäädäkseen.

Jälkiruokien suhteen olemme sen sijaan nähneet laajemman skaalan siitä, mitä talolla on tarjota. Valikoima vaihtelee ja Aleksi onkin kokeillut jos jonkinlaista kakkua ja piirakkaa, sangen vaihtelevin mielipitein. Itse tyydyn pääruoka-annoksen suuresta koosta johtuen useimmiten päättämään ateriani jäätelöpalloon kastikkeen kera, makuja tosin vaihdellen. Plussaa muuten ravintolalle jäätelömakujen kiitettävästä vaihtelevuudesta.

Tällä kertaa Aleksi valikoi listalta suklaakakkua vaniljamoussen kera, itse päädyin tuttuun tapaan kylmään kyytiin eli vaniljapehmikseen kinuskikastikkeella. Annoksista molemmille kertyi nokankoputtamista; suklaakakku oli kuivahkoa, vaikutti pitkälti valmiilta sulatus ja uuniin -kakulta. Lisäksi vaniljamousse kalpeni aidon vaniljajäätelön rinnalla. Oma jäätelöannokseni sen sijaan oli mauiltaan vallan kunnossa – ihmekös tuo – mutta sitä oli aivan liikaa. No, tässä tapauksessa ongelma taitaa olla syöjässä itsessään, mutta kuitenkin. Moni olisi varmasti ollut innoissaan ja minäkin, jos pääruoka olisi ollut hieman pienempi.

Joka tapauksessa vallan maukas kokemus jälleen kerran. Kun ei odota romanttista kynttilätunnelmaa, Retro on mukava vaihtoehto ja monia muita kauppakeskusravintoloita parempi valinta. Burgereiden kohdalla hinta-laatusuhde on kunnossa (16,80€), samoin jäätelöannoksen (3,70€). Suklaakakku kuitenkin tuntui varsin kalliilta (8,40€).

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 3+/5