Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 3: Ihan pimeetä!

SAMSUNGViikonloppuna vietimme ravintolaillan, joka erikoislaatuisuudessaan teki lähtemättömän vaikutuksen. Illallistimme Katajanokan kasinolla, säkkipimeässä. Huippukokemus!

Pimeään päädyimme siskoni ja hänen kihlattunsa toimesta elämyslahjakortilla, jonka olimme saaneet häälahjaksi. Kahdeksan kuukautta siinä hurahti sopivaa ajankohtaa etsiessä, mutta odotus palkittiin. Palveluntarjoajakin tässä välillä ehti vaihtua, mutta oikeastaan parempi niin. Alkuperäisen juonen mukaan olisimme saaneet viisi ruokalajia Cantina Westissä, mutta nyt meille tarjoiltiin kolme Katajanokan kasinolla. Tällainen perinteikäs, vanhaa helsinkiläistä ravintolakulttuuria henkivä paikka on kyllä enemmän se meidän juttu, vaikka tex mex -ruoka nyt ihan hyvin omiin makumieltymyksiini istuukin. Aleksi sitä vastoin ei ole tex mex -miehiä, joten erityisesti hänelle tämä oli mieluisa vaihtokauppa.

Koska homman nimi piilee siinä, että kaikki tulee yllätyksenä eteen, en tietenkään voi tässä sen kummemmin nauttimistamme ruokalajeista kertoilla, totean ainoastaan niiden miellyttäneen makuhermojamme. Totta kai olemme joskus saaneet jotain parempaakin, mutta se ei ollutkaan tällä kertaa se juttu, ruoan laadun arvioiminen jäi oikeastaan toissijaiseksi, tärkeämpää oli keskittyä kokemukseen kokonaisvaltaisesti.

SAMSUNGLähdimme liikkeelle silmälapuin asustettuina, hovimestarin hellässä huomassa. Ruokailuhuoneeseen sekä pöytäämme päästyämme saimme pian tiedon, että huone oli valmis ja laput sai riisua. Siinä sitten siemailimme  aperitiivia ja ihmettelimme mitä lähitulevaisuus tulisi pitämään sisällään. Varovasti tunnustelimme ympärillemme ja totesimme olevamme kahden, toiset ruokailijat olivat omissa pöydissään. Teimme juomatilauksen, tai oikeastaan vastasimme myönteisesti meille esitettyyn mahdollisuuteen nauttia ruoan ohella lisämaksullinen juomamenu. Se kannatti.

Ennen ensimmäistä ruokalajia pöytämme viereen saapui aikuisiällä sokeutunut nainen, joka esitteli itsensä ja antoi meille pienen tunnustelutehtävän. Tämän jälkeen hän tuli silloin tällöin pyörähtämään pöytämme viereen kertoen asioita elämästään ja vastaillen hänelle esitettyihin kysymyksiin. Tämä oli ehdottoman mielenkiintoinen lisä illan kulkuun.

Pikku hiljaa saimme ruokia ja juomia eteemme ja aloitimme niiden kanssa kamppailun. Tunnistelimme makuja, yritimme saada haarukan suuhun muutenkin kuin tyhjänä ja näytimme varmasti melko erikoisilta tarjoilijoiden katsellessa toimintaamme pimeänäkölasiensa läpi. Mielestäni suoriuduimme kuitenkin hienosti, sekä siisteys- että ruoka-aineiden tunnistusprosentuaalisesti katsoen. Ilta nimittäin päättyi siihen että valot palautettiin, näimme ruokailutilan sekä sokean naisen ja meille esiteltiin juuri nauttimamme annokset ja juomat.

Kuten varmasti on tullut ilmi, suositan ehdottomasti kokeilemaan. Kun näin tärkeä aisti lukitaan, muuttuu ruokailukokemus totaalisen toisenlaiseksi. Hauskinta olivat varmasti ne muutamat todella suuret virheet, kun täysin tuttua raaka-ainetta ei pystynyt tunnistamaan tai veikkaus oli totaalisen väärä. Tällaiselle joka suupalasta nautiskelijalle taas ärsyttävintä oli varmasti se, että niitä parhaita paloja ei voinut jättää viimeksi. Ja tietysti se, että hyvin kootuissa annoksissa osat täydentävät toisiaan ja on tärkeää pystyä rakentamaan haarukalleen makumaailman mahdollisimman kattavasti esittävä suupala. Nyt tästä ei kannattanut haaveillakaan.

Me saimme tämän lahjaksi, mutta käsitykseni mukaan paketin hinta on noin 80,00€ henkilöltä sisältäen alkoholittoman aperitiivin. Mielestäni hinta-laatusuhde on hyvä. Kun tähän lisätään vapaaehtoinen juomapaketti (à 30,00€) ei hinta vieläkään tunnu liioitellulta. Me ainakin nautimme joka hetkestä!

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 5/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4+/5

Lauantaina lautasella: broileria viskillä ja risottoa kurpitsalla

Vähiin käyvät viikonloput tässä kotikolossa, ja sitä myöten keittiössä, silloinhan me eniten nimittäin vietämme aikaa hellan äärellä, siis viikonloppuisin. Enää kolme viikkoa ja nämä kaksi kokkia siirtyvät uusiin ympyröihin. Se on Munkkivuoren mummoille hei, hei – täältä tullaan espoolaiselämä!

IMG_4236Hitaasti mutta varmasti kasvavien muuttolaatikkopinojen keskellä syntyi lauantaipäivällinen, sellainen mutkattoman maukas vaihtoehto. Risottoresepti löytyi jo aiemminkin mainitsemastani Apukokki maailmalla -perhekeittokirjasta, kanojen glaseerauksen idea sen sijaan on peräisin Helsingin Sanomista. Molempia ohjeita sovelsimme hieman itsellemme sopivammiksi. Glaseeraus oli alun perin suunniteltu broilerinsiiville, mutta me käytimme koipireisiä ja totesimme, että resepti toimii hyvin näinkin.

Kun alkupalaksi nautimme vielä klassikon, täytetyn avokadon, ihastuttavalla Lehtikuohulla kruunattuna, oli päivällisonni taattu.

Kurpitsarisotto

4-6 annosta

IMG_4229500 g kuorittua ja siemenistä putsattua kurpitsaa (noin 800 g ennen perkausta)
2 rkl oliiviöljyä
50 g parmesaania
4 valkosipulinkynttä
7,5 dl kana- / kasvislientä
2,5 dl valkoviiniä
Huom! Alkuperäinen ohje ei sisällä viiniä, vaan nesteenä käytetään 1 l kasvislientä
3 kevätsipulia
2 rkl voita
3 dl risottoriisiä

Koristeeksi:
tuoretta korianteria

Putsaa kurpitsa siemenistä, leikkaa lohkoiksi ja kuori. Pilko noin sentin kuutioiksi.
Sekoita kulhossa kurpitsanpaloihin oliiviöljy. Levittele öljytyt kurpitsanpalat leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paahda 200-asteisessa uunissa noin 20 min. Valmista sillä välin risotto.

Viskillä maustetut broilerinkoivet

3 annosta

IMG_42341 maustamaton koipireisi / ruokailija tai 1 kg maustamattomia broilerinsiipiä
suolaa
mustapippuria myllystä

Glaseeraus:
1 dl ketsuppia
0,5 dl voimakkaan makuista viskiä (esim. mallasviski)
2 rkl voita
4 rkl fariinisokeria
1 rkl soijakastiketta
1 tl dijoninsinappia
(1 tl sriracha-chilikastiketta)

Pinnalle:
2 rkl vaaleita seesaminsiemeniä

Laita broilerit laakeaan uunivuokaan. Ripottele niille suolaa ja rouhi mustapippuria.
Paista koipireisiä 175-asteisessa uunissa noin 50 min. Siipiä paistetaan 225-asteisessa uunissa noin 30 min. kunnes ne ovat kypsiä ja nahka on hieman rapeutunut.
Mittaa sillä aikaa kattilaan kaikki glaseerauksen ainekset. Kuumenna kiehuvaksi ja anna poreilla hiljalleen ilman kantta noin 5 min. kunnes seos on hieman paksuuntunut.
Ota vuoka pois uunista ja kytke uunin grillivastus päälle. Kuumenna 250 asteeseen.
Kaada glaseeraus broilerien päälle. Grillaa vielä 5-8 min, kunnes broilerien pinta on paahtunut hieman ruskeapilkkuiseksi. Tarkkaile ruokaa paahtamisen aikana, sillä makea glaseeraus kärähtää helposti.
Ripottele valmiiden broilerien päälle seesaminsiemenet.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 2: Fafa’s

SAMSUNGVaikka minä ehdottomasti pidänkin lihasta, enkä ole koskaan harkinnut siitä luopumista, hyvin valmistetut kasvis- ja kalaruoat ovat kuitenkin ehkä parhautta. Olen myös sitä mieltä, että omat ruoanlaittotaitoni kaipaavat eniten harjoitusta mitä kokonaisvaltaisiin ja maistuviin kasvisaterioihin tulee, joten jo tämänkin takia arvostukseni niitä kohtaan on korkea.

Tämän kertainen ravintolakurkistus on ehkä pikaruokamainen, mutta ehdottomasti kaiken käymisen arvoinen, sellainen tämän-tulen-varmasti-tekemään-uudestaan -kokemus. Päätymisestä tähän ”falafelin kehtoon” kiitos kuuluu rakkaalle teatteri- ja elokuvaseuralaiselleni, kahden hengen kulttuuripiirimme toiselle puoliskolle, äidilleni, jonka tarkat silmät olivat löytäneet paikan jostakin lehtiartikkelista.

Vuonna 2011 päivänvalon nähnyt ja nyt jo viitisen ravintolaa käsittäväksi ketjuksi kasvanut Fafa’s on erikoistunut laadukkaaseen, tuoreista raaka-aineista valmistettuun falafeliin sekä muuhun Lähi-idän pikaruokaan. Myös uunituore pita-leipä kuuluu konseptiin. Israelista vuonna 2002 Suomeen muuttanut ravintoloitsija Doron Karavani onnistui siinä mitä lähti toteuttamaan, tuomaan parempaa falafelia meille suomalaisille, jotka vielä tuolloin saimme nauttia kyseistä herkkua lähinnä pakastetun version muodossa. Nyt Fafa’s tarjoili annoksen, joka oli nam – ja maiskis.

Valitsimme kohteeksemme Iso Roobertinkadulla sijaitsevan toimipisteen. Saapuessamme ravintolaan iltapäivällä neljän aikoihin se on kutakuinkin täynnä. No, sinänsä tuo ei ole ihme, istumapaikkoja on vain alle kymmenen. Hyvällä tuurilla saamme kuitenkin napattua itsellemme ravintolan paraatipaikan, ikkunanäkymällä varustetun sellaisen. Kiireestä huolimatta paikan tunnelma ei ole levoton, ainoastaan aukinaisesta ovesta sisään virtaava kylmä kevätilma heikentää viihtyvyyttä olennaisesti. Palvelu on sellaista pikaruokapaikan palvelua, sellaista mikä tällaiseen paikkaan nyt oikeastaan kuuluukin. Valmiit annokset huudellaan hauskasti tiskiltä etunimillä noudettavaksi.

SAMSUNGValitsimme molemmat ruokalistalta falafel meze -vegesalaatin, joka sisälsi viisi falafelia, salaattisekoitusta, tabulea, hummusta, tzatzikia, matbuhaa, paistettua munakoisoa, tahinia ja pitaleipää, tarjottua chiliä emme lautasillemme huolineet. Annos on runsas vieden mukanaan suurenkin nälän tuomatta kuitenkaan tilalle aina niin inhottavaa ähkyn tunnetta. Makumaailma on monipuolinen ja annos muutenkin kaikin puolin loistosijoitus. Hinta-laatusuhde on erittäin kunnossa, kun kaikki edellä lueteltu marssitetaan lautasillemme hintaan 9,90€.

Kahden naisen kulttuuripiiri siis todella suosittelee, niin kasvissyöjille kuin kaikille muillekin. Listalta löytyy myös ainakin kanaa, mikäli pelkän kasvisruoan syöminen jota kuta pyrkii epäilyttämään. Itse ainakin aion tehdä paluun, paikan pita-annoksia on ehdottomasti päästävä testaamaan.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 2/5

Kokonaisuus: 3+/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 1: Ravintola Primula

IMG_0216Koska olennaisen osan ruokatunnelmointiamme ruoan valmistamisen ja sen kotioloissa nauttimisen ohella muodostaa seikkailu ravintolamaailmassa, olen päättynyt ryhtyä jakamaan näitä kokemuksia myös tässä ympäristössä.

Tämän myötä sulkeutuu samalla jo kolmisen vuotta ahkerasti ylläpidetty paperinen ravintolapäiväkirjamme Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa, jonka kannet kätkevät sisälleen kymmenittäin ihastuttavia ja ikimuistoisia hetkiä ja makuja, pettymyksiäkään peittelemättä. Hieman haikeaa, mutta aika aikaansa kutakin; tänään alkaa uusi luku. Ja ehkäpä joku teistäkin, rakkaista lukijoista, hyötyy kokemuksistamme näin enemmän. Katsotaan.

550765_10151066318576914_1198156704_n IMG_0212 IMG_0065

Malttamaton kun olen, haluan idean saatuani aloittaa heti. En vasta viikonloppuna, jolloin tiedossa on luullakseni aivan erityislaatuinen ravintolakokemus, kun sukellamme illalliselle pimeään. Mutta siitä myöhemmin lisää… Joka tapauksessa siitä johtuen, että kirjoitan tämän artikkelin ravintolasta, jossa vierailimme jo ennen kuin päätin lähettää paperipäiväkirjamme eläkkeelle, eivät tarinan päähenkilöt, eli ruoat, ole päässeet parrasvaloihin. No, jostakin pitää aloittaa. Ja niin, eivät ne ruoat välttämättä aina ole se paras tai mieleenpainuvin juttu. Joskus hyvä tarjoilija pelastaa kokin heikommankin esityksen, joskus yksin ravintolan tunnelma. Toisaalta joskus voi käydä päin vastoin, huono palvelu tai tunnelmaton tila saa hyvänkin ruoan maistumaan lattealta tai viinin vetiseltä. Se on se kokonaisuus, joka ratkaisee.

54bf927900477b93241cbb10-iosMutta se Primula. Kyseessä on ravintola, jonka pistimme merkille ensi kertaa jo muutama vuosi sitten, kun erään sangen maukkaan ravintolaillan jälkeen etsimme paikkaa pienelle digestiivin digestiiville. Tuolloin emme kuitenkaan Primulaa valinneet, halusimme mennä sinne mieluummin syömispuuhiin. Näiden parin vuoden aikana olemme puhuneet paikasta useasti, mutta vasta nyt, viime sunnuntaina, veimme hankkeemme loppuun asti ja astelimme sisään tuohon Viiskulmassa sijaitsevaan kortteliravintolaan.

SAMSUNGPaikka oli odotetunlainen, rento ja tunnelmallinen. Puoli viideltä asiakkaita oli melko vähän, sellainen perinteinen sunnuntai-iltapäivän lunkius leijui senkin osalta ravintolan yllä. Myös palvelu noudatteli pitkälti samaa linjaa ollen perusystävällistä ja huoletonta. Pääruokaa tosin odottelimme tilanteeseen nähden melko kauan.

Ruoaksi valitsimme hampurilaiset, kumpikin omalla tyylillämme, tällaisia gourmetburger-ihmisiä kun olemme. Aleksi tilasi Black Angus -version, minä kasviksen tosin vaihtaen vuohenjuuston halloumiin. Ranskalaisten tilalle me molemmat toivoimme salaatin.

Annokset olivat hyviä mutta eivät kuitenkaan erityisiä. Näinä päivinä kun lähes jokainen ravintola miltei tasostaan ja tyylistään huolimatta jonkinlaisia burgereita tarjoilee, on kilpailu kovaa ja itsekin paljon näitä kokeilleena, en enää ihan helposti pidä esitystä kunniamaininnan arvoisena. Itse kasvispihvi, porkkanapohjainen, oli hiukan ihmeellisen makuinen, mutta kiitosta ehdottomasti annoksen monipuolisuudesta. Burgerleivän välistä löytyi porkkanapihvien ohella halloumijuustoa, paistettua munakoisoa ja kesäkurpitsaa, tomaattia, guacamolea, punasipulihilloketta, salaattia, suolakurkkua ja majoneesia, jotka yhdessä muodostivat mainion combon. Lisäkesalaatti oli mielestäni hiukan tylsä, Aleksi tosin oli asiasta vähän toista mieltä. Black Angus Burger oli jonkin verran yksinkertaisempi sisältäen jauhelihapihvin, cheddarjuustoa, salaattia, tomaattia, suolakurkkua ja majoneesia.

Jos hinta-laatusuhde pääruokien kohdalla oli menettelevä, kasvisburger kustansi 17,60€, Black Angus 18,90€, olivat jälkiruoat sen sijaan ylihinnoiteltuja. Itse söin pallon lakritsiluomumaitojäätelöä suklaakastikkeen kera (5,00€) ja Aleksi palan lämmintä suklaakakkua mustaherukkamelban ja talon sorbetin kera (9,00€). Kakut nyt yleisesti ottaenkin maksavat tätä luokkaa, mutta koska kakku oli selvästi viettänyt uunissa jokusen hetken liian pitkään – toisin sanoen palanut – se tuntui erityisen kalliilta. Sisältä onneksi löytyi hieman sitä, mihin varmasti oli pyritty, fondantmaista kuohkeutta. Jäätelö sitä vastoin ei ollut erikoista ja kastiketta oli vallan niukasti, joten 5,00€ tuntui sangen suolaiselta hinnalta.

Loppukaneettina siis seuraavaa: Ravintola oli mukava ja ehdottomasti käymisen arvoinen leppoisa sunnuntaipäivällispaikka, miksei hienompaankin illanviettoon sopiva. Pääruoka oli makoisaa, burgereita nyt vaan on saanut NIIN hyviä, että tämän taso ei aivan riittänyt parhaaseen. Jälkiruoista miinus. Suosittelemme joka tapauksessa!

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Riperuokaa ja helppo aamiaisyllätys

Tauti ja sairasloma; hirveän harvinaista kohdallani, Aleksin onneksi. Edellisestä kerrasta kolme vuotta, välillä useita voitettuja taisteluja. Nyt pöpö pääsi niskan päälle – ja minä tein lupauksen…

No, niin tai näin minä olen huono, siis erittäin huono sairastaja, todellinen kauhutapaus. Tästäpä johtuen heti kun kynnelle kykenin, halusin ilahduttaa Aleksin aamua pienellä aamiaisyllätyksellä, joka tosin toipilaisuudestani johtuen jäi sangen pieneksi yllätykseksi. Mutta samapa kai tuo, ajatus lienee tärkein. Todettakoon siis lyhyesti, että tämä makupala syntyy käden käänteessä, miltei sairasvuoteeltakin käsin.

Joku ehkäpä muistaakin taannoin esittelemäni mukiherkut sekä kirjan niiden takana. Mielestäni idea mikrossa nopeasti valmistuvista kakkusista oli hauska, joskin artikkelin yhteydessä erään lukijan toimesta esiin otettu herkun epäterveellisyys toki ilmeinen. Tässä siis vaihtoehto; täysin öljytön, täysin jauhoton. Sopii kevyempäänkin ruokavalioon ja makukin silti kohdallaan. Reseptistä kiitos Viini-lehden nettijatkoille!

Toinen nyt esittelemäni aikaansaannos juontaa juurensa juuri juhlitulle pääsiäiselle ja tuolloin valmistamallemme kylmälle punajuurikeitolle. Kuten reseptin yhteydessä mainitsin, kannattaa yli jäävä punajuuriraaste säilyttää ja käyttää vaikka maukkaiden punajuuri-jauhelihapihvien tekoon. Helppoa ja hyvää, ja lopputulos huomattavasti tavallisia jauhelihapihvejä kauniimpi sekä ravintorikkaampi. Ja mikä parasta, saamme antaa uuden elämän muuten melko varmasti käyttämättä jäävälle mutta täysin syömäkelpoiselle ainekselle. Aina taloudellinen pikku-rouva suosittelee!

Viljattoman vaeltajan purilainen.
Viljattoman vaeltajan purilainen.

Me teimme pihveistä eräänlaisia leivättömän miehen hampurilaisia paistamalla niiden ympärille kesäkurpitsaa ja sujauttamalla väliin vielä uutta suosikkiamme kevätsipulista jogurttikastiketta, cheddarviipaleen, kaksi paistettua viiriäisenmunaa ja aina oivallista punasipulihilloketta. Pihvit sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti ja hampurilainen sai mukavan kevyen olomuodon. Kokeilkaapa rohkeasti, punajuuripihvein tai vaikka aivan tavallisin.

Se on jälleen hyvän ruokahalun toivotuksen paikka!

Munakas mukissa

1 annos

IMG_42062 kananmunaa
3 rkl juustoraastetta
2 rkl kinkkua / paistettua pekonia
1 rkl paprikaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

Valitse muki, joka täyttyy kaksikolmasosaa aineksista. Itse testasin Arabian muumimukia, joka taitaa tilavuudeltaan olla noin 3 dl, ja tämä toimi mainiosti.
Kuutioi kinkku tai pekoni ja hienonna paprika.
Riko kananmunat mukiin ja sekoita joukkoon muut ainekset.
Kuumenna mikrossa ensin 1 min. Tarkista koostumus ja jatka kypsentämistä noin 20 sekunnin pätkissä, kunnes munakas on valmis.
Tarjoile suoraan mukista.

Jauheliha-punajuuripihvit

noin 8 kpl

IMG_4179kylmän punajuurikeiton valmistuksesta syntynyt punajuuriraaste (toki voit myös keittää punajuuria vain näitä pihvejä varten ja raastaa hienoksi raasteeksi)
400 g naudan jauhelihaa
1 valkosipulinkynsi
2 kevätsipulia
0,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 kananmuna

Kuori ja silppua valkosipulinkynsi. Silppua kevätsipulit pieniksi pätkiksi.
Pane kulhoon jauheliha, punajuuriraaste, kevätsipulit, valkosipuli, suola ja pippuri. Riko sekaan kananmuna.
Sekoita taikina ja muotoile haluamasi kokoisiksi pihveiksi.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-15 min.

Juhla jatkukoon kera Ahdin antimien

IMG_4128Koska tänä pääsiäisenä olimme erinäisistä syistä estyneitä lähtemään omaa kotikoloamme edemmäs juhlanviettoon, jatkoimme myös toisena pääsiäispäivänä juhlapäivällistemme sarjaa. Tällä kertaa kutsuimme vieraaksemme Ahdin, joka ilahduttikin meitä makoisin antimin.

Tässä kohtaa täytyykin kertoa iloinen asia, jonka viimeiset vuodet ovat aikaansaaneet. Pitkällisen ja rauhallisen työn tuloksena olen tutustuttanut Aleksin jälleen merelliseen ravintoon, ja saanut hänet jopa nauttimaan siitä. Ravut ovatkin olleet osa ruokaympyräämme jo pitkään, samoin lohi alkupalojen muodossa. Nyt kuitenkin rohkaisin mieleni ja ehdotin kokonaisen kala-aterian valmistusta. Lopputulos oli todella maukas, molempien mielestä, josta iloitsin erityisen suuresti, onhan nimittäin niin, että edellä mainitusta syystä myöskään omat kalankäsittelytaitoni eivät lähivuosina ole päässeet kehittymään, sillä toiselle epämieluisten ruoka-aineiden käyttö on taloudessamme pyritty minimoimaan. Näin se siis kasvattaa, yhteiselo, kohti uusia makumaailmoja, kohti kompromisseja!

Ateriamme koostui katkarapupitoisesta alkupalasta sekä uunilohesta, jota natustimme yhdessä keitetyn parsan ja jo tutuksi tulleen herne-perunapyreen kera. Tällä kertaa uusista reseptiikoista vastasivat kilpurikumppanit, kun alkuruoka valmistui Yhteishyvä-lehden, pääruoka k-ruoka.fi -sivuston mallin mukaan. Ja molemmat toimivat siis hyvin, suosittelemme testaamaan!

Ei kun kala-altaalle mars, makoisa ateria odottaa jo onkijaansa!

Katkarapu-herneleipäset

2 annosta

IMG_41782 palaa (ruis)leipää
yrttituorejuustoa voiteluun

Hernelevite:
50 g pakasteherneitä
0,5 rkl oliiviöljyä
0,5 rkl hienonnettua minttua
hieman raastettua limen kuorta ja puristettua mehua
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

Lisäksi:
75 g kuorittuja katkarapuja
puristettua limemehua
ripaus mustapippuria

Sulata katkaravut.
Valmista levite. Kiehauta herneet. Huuhtele siivilässä kylmällä vedellä ja valuta. Siirrä kulhoon ja lisää loput ainekset. Soseuta sauvasekoittimella niin, että osa herneistä jää hieman rouheisiksi.
Mausta valutetut katkaravut limemehulla ja pippurilla.
Voitele leipäpalaset tuorejuustolla ja leikkaa haluamaasi muotoon.
Levitä leiville hernelevitettä ja lisää pinnalle katkarapuja.

Tuorejuustotäytteinen uunilohi

4 annosta

IMG_4161500 g lohifileetä
0,25 dl sitruunanmehua
0,75 tl suolaa
90 g pieniä katkarapuja
60 g tomaattia
90 g yrttituorejuustoa (esim. Pirkan Kevyt Italian yrtit)
0,25 dl tilliä
0,25 tl mustapippuria

IMG_4168Pyyhi filee kuivaksi talouspaperilla. Poista ruodot. Viillä fileeseen pyrstöstä alkaen parin sentin välein taaksepäin kulkevia vinoja taskuja, jotka ulottuvat nahkaan asti. Nosta filee pellille leivinpaperin päälle. Voitele filee ja taskut sitruunanmehulla sekä mausta suolalla.
Sulata ja valuta katkaravut. Kuutioi tomaatti. Sekoita keskenään katkaravut, tomaatti, tuorejuusto, tilli ja pippuri.
Jaa täyte tasaisesti taskuihin. Kypsennä kalaa uunissa 200 asteessa noin 25 min. kalan paksuudesta riippuen.

Syökää lammasta!

IMG_4125Pääsiäinen on ihastuttava juhla; kevät on käsillä, ruohonvihreää ja tipusenkeltaista kaikkialla, päivä päivältä käymme kohti kesää, heräämme aurinkoiseen eloon, energisoidumme.

Pääsiäinen on tottahan toki myös perinteiden aikaa; on rairuohoa, noitia ja suklaisia munia erikoisiin piilopaikkoihin kuljettavia pupuja, ehkä kokkokin. Ja sitten on se kaikkein tärkein, pääsiäisen todellinen sanoma, ylösnousemuksen sanoma. Juhlimme kristinuskon vanhinta juhlaa.

Mutta koska olemme täällä, makumatkailun kehdossa, palatkaamme asiaan, siis Ruokaan! Lammasta, mämmiä ja pashaa, siinäpä ne perinteisimmät. Me valitsimme tuon ensimmäisen. Mämmiäkin maistelimme, kaupan, sekä eri hyvää pashaa, äitiliinin.

Ulkonäkö hieman karu, maku mukavan murea.
Ulkonäkö hieman karu, maku mukavan murea.

Mutta se lammas. Viime vuonna onnistuimme järjettömän hyvin (reseptiikkoja tuohon kokonaisuuteen voit tarkastella täältä), joten myös tällä kertaa odotukset olivat korkealla. Ohje nyt valmistuneeseen paahdettuun lampaan lapaan, joka sai rinnalleen rosmariiniperunoita löytyi jo vuodenvaihteen tienoilla Vera Jordanovan keittokirjasta Don’t Miss a Bite, mutta toteutukseen se pääsi vasta nyt, tuntui istuvan hyvin tähän juhlaan. Ja hyväähän se olikin, mureaa kuin mikä. Ihan viime vuoden tasolle emme tosin yltäneet, mutta silloin puhuttiinkin yhdestä kaikkien aikojen parhaiten onnistuneista aterioistamme…

Suosittelemme siis ehdottomasti kokeilemaan lammasta tähän yrttiseen tyyliin, mutta muutama asia huomioiden. Käytä reilusti mausteita, älä säästele suolaa ja rosépippuria. Oliiviöljyä sen sijaan voi käyttää hiukan reseptin ohjeistamia määriä niukemmin, nyt lopputulos oli hiukan yliöljyinen. Muista myös, että marinoitumisaika on vähintään yön yli, ajan salliessa jopa pidempään.

Rosmariiniperunoista todettakoon ainoastaan, että toimivat hienosti ja varmasti ovat lihan kuin lihankin ystäviä. Lisäksi minttuhyytelöä, pitkänäperjantaina hyväksi todettua kevätsipulista jogurttikastiketta ja lampaan paistoliemestä sekä kermasta kokoonkeiteltyä kastiketta. Siinä se, maukas lammaslautasellinen.

IMG_4140Meidät tuntien pääsiäisen pääateriamme ei tietenkään ollut yksiosainen, vaan lampaalla oli sekä edeltäjänsä että seuraajansa. Aloitimme punajuuren, lopetimme sitruunan seurassa, tietenkään jo viime vuonna hyväksi todettua pääsiäisalkujuomaa, Sandya, unohtamatta. Kylmään punajuurikeittoon, jonka ohjeistuksesta vastasi Mirja von Knorring löytyi resepti hänen kirjastaan Villiä ja kesyä lähiruokaa. Keitto oli hurmaavaa, kaunista ja raikasta. Aterian päättänyt sitruunapaistos sitä vastoin oli löydös K-ruokamaailmasta, sieltä k-ruoka.fi -reseptiarkistosta. Paistos oli hyvää, sopivan kevyehköä näinkin runsaan aterian päätteeksi.

Tällainen oli siis meidän pääsiäispäivän ateriamme tällä kertaa. Maukasta ja iloista juhlan jatkoa itse kullekin!

Kylmä punajuurikeitto

2 annosta

IMG_41360,5 l kefiiriä
1 keskikokoinen punajuuri
1 tl piparjuuriraastetta
neljäsosa sitruunan mehu
0,5 tl juoksevaa hunajaa
0,5 tl merisuolaa
mustapippuria myllystä
1 dl sileälehtistä persiljaa
4 viiriäisenmunaa

Keitä punajuuret melkein kypsiksi ja raasta hienoksi. Lisää raaste kefiirin joukkoon, samoin piparjuuri, sitruunanmehu, hunaja, merisuola ja pippuri.
Sekoita ainekset keskenään, peitä keitto kelmulla ja laita pariksi tunniksi jääkaappiin. Näin maku pääsee kehittymään.
Kaada keitto siivilän läpi puhtaaseen kulhoon ja painele loputkin mehut huolellisesti siivilästä lusikalla. (Siivilään jäävän raasteen voit sekoittaa vaikka jauhelihaan ja valmistaa punajuuripihvejä.)
Keitä viiriäisenmunat.
Annostele keitto lautasille ja laita pinnalle puolitettuja viiriäisenmunia. Viimeistele annokset silputulla persiljalla.

Paahdettu lampaan lapa

Onnellinen lammasselfie!
Onnellisen lammasselfie!

6 annosta

1,5 kg luullista lampaan lapaa
3-4 rkl oliiviöljyä
suolaa
rouhittua rosépippuria
1 kokonainen valkosipuli
1 nippu tuoretta minttua
1 nippu tuoretta rosmariinia
2 rkl kuivattua viherminttua
2,5 dl roséviiniä

Aseta lampaan lapa leikkuulaudalle luupuoli alaspäin. Jos lihakauppias ei ole viiltänyt sen pintaa, tee lampaan rasvakerrokseen ja lihaan ristiviillot terävällä veitsellä.

Viilleltynä.
Viilleltynä.

Hiero lampaan pintaan 2-3 rkl oliiviöljyä ja reilusti suolaa ja rouhittua rosépippuria. Sivele lihalle sopivan uunivuoan pohja oliiviöljyllä.
Kuori valkosipulin kynnet ja murskaa ne veitsen lappeella. Levittele puolet murskatuista valkosipulinkynsistä, tuoreesta mintusta ja rosmariinista vuoan pohjalle ja nosta liha niiden päälle. Laita loput murskatut valkosipulinkynnet ja loput mintusta sekä rosmariinista lampaan pinnalle. Painele niitä myös viiltoihin.

Marinoitumaan matkalla.
Marinoitumaan matkalla.

Peitä vuoka tiiviisti kelmulla ja anna maustua jääkaapissa yön yli.
Ota vuoka jääkaapista ja nosta liha hetkeksi leikkuulaudalle. Poimi rosmariini ja minttu pois lihan päältä ja pane ne vuoan pohjalle. Jätä murskatut valkosipulinkynnet paikoilleen.
Yhdistä 1 rkl oliiviöljyä ja kuivattu viherminttu pienessä kulhossa. Hiero seos kauttaaltaan lampaan pintaan. Nosta liha vuokaan yrttien ja valkosipulinkynsien päälle ja anna sen lämmetä huoneenlämpöiseksi, noin 2 tuntia.

Ennen uunin lämmintä kosketusta.
Ennen uunin lämmintä kosketusta.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kaada roséviini vuokaan, peitä vuoka foliolla ja paista lihaa 4 tuntia. Ota liha uunista, anna jäähtyä 15 min. ja tarjoa lämpimänä.

IMG_4133IMG_4149

Rosmariiniperunat

4 annosta

suolaa
4 isoa perunaa
2,5 rkl oliiviöljyä
1-2 tuoretta rosmariininoksaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kuumenna vesi ja 1,5 rkl suolaa kiehuvaksi isossa kattilassa. Kumoa veteen perunalohkot. Keitä niitä 3-4 min. siitä hetkestä, kun vesi alkaa uudelleen kiehua. Kaada lohkot lävikköön, kuivaa ne ja pane syrjään.
Kuumenna oliiviöljy (valurauta)pannulla keskilämmöllä. Nakkaa joukkoon perunalohkot ja rosmariininoksat. Paista 5-10 min. välillä käännellen, kunnes lohkot ovat kullanruskeita.
Kumoa perunalohkot uunivuokaan ja paista niitä 15-20 min. tai kunnes ne ovat pehmenneet. Tarjoa lämpiminä valitsemasi lihan kera.

Sitruunapaistos

4 annosta

IMG_41600,5 dl sitruunamehua
1 tl sitruunan raastettua kuorta
25 g voita
0,9 dl sokeria
1,5 kananmunaa
0,4 dl vehnäjauhoja
1,25 dl maitoa
tomusokeria

Tarjoiluun:
vaniljajäätelöä / -kastiketta

Voitele uuninkestävä vuoka.
Pese sitruuna hyvin. Raasta tarvittava määrä kuorta ja purista mehu.
Vatkaa sähkövatkaimella kulhossa keskenään pehmeä voi, sokeri ja sitruunankuoriraaste. Jatka kunnes seos on tasaista ja väri vaalentunut.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota valkuaiset napakaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset voiseokseen hyvin vatkaten.
Mittaa jauhot, maito sekä sitruunamehu keltuais-voiseoksen joukkoon. Sekoita, kunnes taikina on tasaista. Nostele valkuaisvaahto varovasti joukkoon. Kaada taikina vuokaan.
Nosta vuoka uunipellille ja lisää pellille kiehuvaa vettä niin, että se yltää puoleen väliin vuokaa.
Paista vesihauteessa 175 asteessa 35-40 min. Paistoksen pinta muuttuu kakkumaiseksi ja pohjalle muodostuu sitruunakiisseli. Siivilöi päälle tomusokeria. Tarjoa paistos lämpimänä sellaisenaan tai vaniljajäätelön / -kastikkeen kera.

Pitkänäperjantaina päivä on pilvinen, mutta ateria keväinen

IMG_4113Pääsiäinen. Monta ihanaa vapaapäivää, monta hetkeä viettää yhteistä laatuaikaa. Ja tehdä hyvää ruokaa!

Vaikka eilen pitkänäperjantaina vasta odotimme pääsiäistä saapuvaksi, hiljennyimme surujuhlaan, valmistimme tätä pilvistä päivää valaisemaan sangen aurinkoisen aterian. Kokonaisuuden teemaväri oli kevään vihreä, kun keittiöömme marssivat käsikädessä kevät- sekä purjosipuli, parsa ja avokado.

Entäpä onnistuminen sitten? Alusta loppuun kelpo suoritus.

Alkuruoaksi nautimme klassista vichyssoisea, tällä kertaa viiriäisenmunilla höystettynä. Pääruoassa sen sijaan tavanomaiset jauhelihapihvit saivat uutta väriä osakseen, kun taikinaa piristettiin avokadolla sekä kevätsipulilla. Lopputulos oli sangen mehevä. Resepti näihin pihveihin löytyi Miikka Järvisen ja Maija Kosken hauskasta keittokirjauutuudesta Apukokki maailmalla, jota suosittelen ainakin kaikille lapsiperheille. Toki me lapsenmielisetkin voimme viettää kokkihetkiä sen parissa. Esittely kirjasta ilmestynee luettavaksenne pikapuoliin…

Jauhelihapihvit saivat seuralaisekseen lautasillemme parsarisoton, jonka suunnittelusta kunnia kuuluu viimeisimmän omenapiirakkaihastuksemme yhteydessä esitellylle muusikko Tomi Joutsenelle. Ohje jälleen samasta lähteestä, siis Ilveksen rokkimenuista. Suosittelen!

Pikkulisänä, mutta ei suinkaan vaatimattomana kokonaisuuden kannalta, toimi kevätsipulinen jogurttikastike, jonka parissa vietetyistä maukkaista hetkistä kiitämme Uneliasta kokkia. Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Toivotamme herkullisia hetkiä, pian vietämmekin jo pääsiäisen suurta juhlaa!

Avokadolla pehmennetyt jauhelihapihvit

6 kpl

IMG_41091 avokado
pari pientä sitruunan lohkoa / tilkka sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi
1-2 kevätsipulia
400 g naudan jauhelihaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 kananmuna

Halkaise avokado ja poista kivi. Leikkaa hedelmälihaan viiltoja kuoreen asti sekä pituus- että poikittaissuuntaan. Pullauta kuori nurinpäin ja rapsuta sisuksen palat lautaselle. Purista hieman sitruunamehua avokadon päälle. Hienonna avokado haarukalla, kevyt muhentaminen riittää.
Kuori ja silppua valkosipulinkynsi. Silppua kevätsipulit pieniksi pätkiksi.
Pane kulhoon jauheliha, avokadomuusi, kevätsipuli, valkosipuli, suola ja pippuri. Riko sekaan kananmuna.
Sekoita taikina ja muotoile haluamasi kokoisiksi pihveiksi.
Paista öljyssä pannulla tai 200-asteisessa uunissa noin 10-15 min.

Kevätsipulinen jogurttikastike

IMG_41152 dl turkkilaista jogurttia
2 kevätsipulia
2 valkosipulinkynttä
ripaus merisuolaa

Sekoita ja anna vetäytyä jääkaapissa hyvän tovin.

Parsarisotto

4 annosta

IMG_41061 sipuli
3 dl risottoriisiä
öljyä kuullottamiseen
5-7 dl kana- tai kasvislientä
2 dl valkoviiniä
1 dl parmesaaniraastetta
4 vihreää tankoparsaa

Kuori ja hienonna sipuli. Laita sipuli ja riisi kuumaan pannuun ja kuullota öljyssä. Lisää pannuun kuumaa kana- tai kasvislientä pienissä erissä. Lisää uusi kauhallinen lientä aina, kun edellinen erä on imeytynyt riisiin. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes riisi on kypsää. Lisää lopuksi parmesaani.
Poista parsoista puumainen tyviosa ja kuori varret. Leikkaa varret vinoittain viipaleiksi. Kiehauta parsaviipaleet suolalla maustetussa vedessä ja lisää valmiin risoton joukkoon. Vihreän parsan keittoaika vaihtelee varren paksuudesta riippuen 2-5 minuutin välillä.

Me vaan niin tykätään omenapiirakasta…

Niinpä niin, omenapiirakka on hyvää. Ja näin ollen on aika esitellä taas yksi sellainen. Nopeasti tarkastettuna tämä taitaa olla viides variaatio blogissamme, ties kuinka mones kotikeittiössämme.

Tämän kertainen versio, jonka leivoin tuliaisiksi ystäväperheellemme, kun lähdimme tutustumaan heidän uuteen perheenjäseneensä, valmistui hetkessä ja maistui mainiolta. Kunnia reseptistä kuuluu muusikko Tomi Joutsenelle, jonka puolukkapiirakkaohjeesta olen tämän herkun modifioinut. Resepti sen sijaan löytyy Ilveksen rokkimenut -kirjasta, jonka sivuilta olemme aiemmin kokeilleet Jonna Tervomaan maukasta lihapyörykkä-tomaattikastike-perunamuhennos -kokonaisuutta. Teoksen lupaan esitellä lähitulevaisuudessa tarkemmin.

Tällä kertaa lähetän teidät pitemmittä puheitta piirakan paistoon, aurinkoista lähestyvää pääsiäistä toivotellen. Aurinkoista siitäkin huolimatta, että juuri tänään Helsinki on pukeutunut paksuun lumihuntuun ja näyttäisi odottelevan enemmänkin joulua kuin kesää. No, tämä ON ohimenevää…

P.S. Jos haluat noudattaa Tomi Joutsenen alkuperäistä ideaa vaihda käyttämäni omenat 5 dl:n puolukoita ja tarjoile piirakka vaniljakastikkeen sijaan valmiin suklaakastikkeen kera. Toimii varmasti hyvin näinkin.

Omenapiirakka

6 annosta

IMG_4089Pohja:
1 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl kermaviiliä
1 dl voisulaa

2 omenaa

Muruseos:
1 dl kuumaa voisulaa
2 dl fariinisokeria
2,5 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta

Sekoita pohjan ainekset keskenään tasaiseksi massaksi. Levitä seos voideltuun piirakkavuokaan ja esipaista 175-asteisessa uunissa 10 min.
Kuori ja viipaloi omenat.
Pohjan paistuessa valmista muruseos. Sekoita kuumaan voisulaan sokeri, kaurahiutaleet ja mausteet.
Levitä omenaviipaleet esipaistetun piirakkapohjan päälle ja lusikoi muruseos päällimmäiseksi. Paista vielä 30 min.
Tarjoa vaniljakastikkeen kera.

Keitot : yli 100 hyvää ohjetta

9789512098798_200Keitot : yli 100 hyvää ohjetta
Gummerus, 2015 (ilmestynyt aiemmin nimellä Mainiot keitot : kattilasta kulhoon, Gummerus, 2012)
Suom. Noora Luoma
100 Best Fresh Soups, Parragon, 2011
Johdanto: Christine McFadden

Näinä päivinä keittokirjoja tuntuu löytyvän jo miltei tarpeeseen kuin tarpeeseen, internetin ihmeellisestä reseptimaailmasta puhumattakaan. Silti yllättävän usein tulee tarve ja mielihalu sekä valmistaa että syödä jotakin ihan tavallista ja suhteellisen yksinkertaista – kuten keittoa. Tästä syystä onkin mukavaa, että tällaisia perusoppaita, kuten taannoin kotikeittiöömme rantautunut Keitot, yhä kustannetaan.

Kun ohjeita on yli sata, mahtuu mukaan kaikenlaista enemmän ja vähemmän kiinnostavaa. Ensimmäiset kaksi lukua käsittävät kasviskeittoja, niin kesäisiä kuin talvisiakin. Papu- ja palkokasveille on oma lukunsa, samoin lihalle ja meren antimille, lisäkkeitä – lähinnä erilaisia leipiä – unohtamatta. Valinnanvaraa siis riittää, ja hyvä näin.

Reseptien ohella teos toimii ohjenuorana keittojen valmistukseen ylipäätään esitellen olennaisia aineksia, soseutusta sekä koristelu- ja tarjoiluehdotuksia. Myös erilaisten tuoreiden liemien valmistus neuvotaan selkein reseptein.

Tähän mennessä olemme testanneet kahta reseptiä ja todenneet ne toimiviksi. Kermainen tomaatti-basilikakeitto oli lempeän maukasta, mulligatawnyn keitto mausteisen kipakkaa. Koska keittokäsityksemme muusta ruoanlaitosta poiketen on sangen erilainen – minä suosin enemmän kirkasliemisyyttä, Aleksi sakeampia keitoksia – voidaan näiden kahden kokeilun perusteella kirjan reseptejä pitää monenlaisille keittoihmisille sopivina.

Alkuteos on osa brittiläisen Parragon kustantamon Love Food -keittokirjasarjaa, joka on omistettu yksinkertaiselle ja maukkaalle kotiruoalle. Näitä kirjoja on suomennettu pilvin pimein ja useimmiten niistä löytyy ainakin muutama kokeilemisen arvoinen resepti.

Huokea keittokirja – sillä sitä nämä ovat – on hauska lahjaidea esimerkiksi kukan sijaan ruoanlaitosta pitävälle henkilölle, jos sattuu löytämään sopivan teeman. Tai mikä estää piristämästä vaikka itseään uusilla ideoilla?

Suosittelen!