Tunnelmallisia makuja

Keltainen keskiviikkoillallinen

Kirjoitettu 27 marraskuun, 2013 by Kaisa

Vapaapäivä keskellä viikkoa ja kalenteri käytännössä tämän päivän osalta tyhjillään; siis oiva mahdollisuus hieman pidemmän kaavan mukaisen arki-illallisen valmistamiseen.

Ehkäpä alitajuntaisesta auringonkaipuusta tai d-vitamiinin puuttesta johtuen – tai ihan vaan sattumalta – kolmen ruokalajin illalliseni, jonka Aleksille tarjoilin, näytti kovin keltaiselta.

Eilisen Koko Suomi leipoo -finaalin innoittamana sain ajatuksen valmistaa alkupalaksi suolaisen petit four suupalan. Korjatkaa toki minua, mikäli tarve vaatii, enhän oikeastaan tiedä, voidaanko suolaisia ruokalajeja edes kutsua termillä petit four… Joka tapauksessa alkupalalautasillemme eksyivät täytetyt kananmunat curry-tuorejuustotahnalla. Hyviä, tosin ehkä mieluummin kahden suupalan annoksia.

Täytetyt kananmunat curry-tuorejuustotahnalla

Vinkki: Mikäli seinälautaset eivät miellytä seinillä, niistä on lupa myös syödä.

2 annosta

1 kovaksi keitetty kananmuna
2 tl ranskankermaa
2 tl yrttituorejuustoa
currya
kapriksia

Lisäksi:
tilliä

Kuori ja halkaise kananmuna. Erottele keltuainen puolikkaista.
Sekoita keltuainen, ranskankerma ja tuorejuusto. Mausta currylla ja kapriksilla.
Lusikoi täyte kananmunan puolikkaisiin ja koristele tillillä.

Pääruokakeitto sai oivan seuralaisen porkkanafocacciasta. Keitosta todettakoon, että annos olisi kernaasti saanut sisältää enemmän broileria ja vähemmän riisiä. Näillä eväillä kannattaa kuitenkin kokeilla.

Broileri-riisikeitto

6 annosta

2 dl riisiä (suosituksemme 1 dl)
300 g hunajamarinoituja broilerinsuikaleita (suosituksemme 600 g)
öljyä
1 sipuli
1,5 l vettä
3 kanaliemikuutiota
450 g pakastekeittojuureksia (voit toki suosia tuoreitakin)
200 g pakastemaissia
0,5 dl sitruuna- tai limemehua
1 tl kuivattua korianteria
1 tl kuivattua timjamia
ripaus chilijauhetta

Tarjoiluun:
ranskankermaa

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Paista broilerinsuikaleet öljyssä pannulla.
Kuori ja paloittele sipuli.
Kiehauta vesi kattilassa, lisää liemikuutiot, sipuli, keittojuurekset ja maissi. Anna kiehua noin 10 min. Soseuta sauvasekoittimella.
Lisää keittoon kypsä riisi, broilerinsuikaleet, sitruunamehu ja mausteet. Anna kiehua noin 5 min.
Tarjoile ranskankerman kera.

Porkkanafocaccia

noin 6 palaa

125 g porkkanoita
1,75 dl vettä
12,5 g tuorehiivaa / 5,5 g kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl sokeria
noin 4 dl hiivaleipävehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä

Pinnalle:
0,5 rkl oliiviöljyä
ripaus hiutalesuolaa

Pese, kuori ja paloittele porkkanat. Keitä suolalla maustetussa vähässä vedessä kypsiksi. Valuta vesi ja soseuta porkkanat.
Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen. (Mikäli käytät kuivahiivaa huomioi sen toisenlainen käyttötapa. Sekoita kuivahiiva jauhoihin jne.) Lisää porkkanasose, mausteet, puolet öljystä ja alusta joukkoon jauhot. Anna taikinan kohota noin 45 min.
Sivele loppu öljy uunivuokaan. Valuta pehmeä taikina vuokaan. Pirskota öljyä ja ripottele hiutalesuolaa pinnalle. Painele pintaan koloja, jotta maut imeytyvät leivän sisään. Anna kohota 15 min.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 min.

Jälkiruoka rakentui aiemmin valmistamani omena-inkiväärihillokkeen ympärille. Halusin tehdä joulunmakuisen rahkan ja tällä tavalla maustettuna siitä syntyikin melko raikas, kevyt arkijälkiruoka. Omena-inkiväärihilloke täydensi rahkaa mainiosti ja miellytti myös Aleksin hillohermoja olemalla sopivan, siis maltillisen, makeaa. Itse olen tunnetusti sokerihiiri sekä hillojen ylin ystävä, joten omaan mielipiteeseeni en aina uskalla täysin näissä asioissa luottaa…

Joulunmakuinen rahka

2 annosta

125 g maitorahkaa
2 rkl turkkilaista jogurttia
1 tl sokeria
0,2 tl piparkakkumaustetta
vaniljasokeria
kardemummaa

Lisäksi:
omena-inkiväärihilloketta
persimonviipaleita

Sekoita ainekset keskenään. Mausta sopivalla määrällä vaniljasokeria ja kardemummaa.
Kokoa annokset kulhoihin: pohjalle omena-inkiväärihilloketta, keskelle rahkaa ja kruunuksi muutama persimonviipale.

Omena-inkiväärihilloke

3,5 dl valmista hilloketta

500 g omenoita
2 rkl limemehua
2,3 dl intiaani- / ruokosokeria
20 g inkivääriä
1 kanelitanko

Kuori omenat. Poista siemenkodat. Pilko ja nosta kattilaan. Halutessasi voit jättää omenat myös kuorimatta.
Mittaa omenanpalojen joukkoon limemehu, sokeri, kuorittu ja paloiteltu inkivääri sekä kanelitanko.
Keitä 15 min. Lado hilloke kuumana puhtaaseen lasipurkkiin. Sulje kannella ja jäähdytä.

Joulun ensimmäinen kuiskaus

Kirjoitettu 18 marraskuun, 2013 by Kaisa

Kun joulukalenterin ensimmäisen luukun avaamiseen on aikaa enää kutakuinkin kaksi viikkoa, voi hyvällä omallatunnolla aloittaa pikkujoulukauden, siis toisin sanoen ripustaa talvivalot ikkunaan, kuunnella Johanna Kurkelan uutta joululevyä ja keittää glögiä. Näin juuri me lauantai-illan kunniaksi teimme.

Edellä mainittujen lisäksi valmistimme pikkujouluillallisen, jonka tarkoituksena oli lähinnä mausteiden kautta kutsua joulu tervetulleeksi myös keittiöömme sekä kieliemme päälle. Tulokset olivat vaihtelevia; joulu sekä maistui että ei maistunut. Osittain onnistuimme mainiosti, osittain ruokalajit eivät oikein tuntuneet sopivan samalle lautaselle ja osittain joulun tuoksua oli ehkä jopa liikaakin ilmassa.

Tällä kertaa alkuruoka, joka muista poiketen ei pyrkinytkään olemaan makumaailmaltaan joulumainen, vaan enemmänkin talveen sopiva, vei ehdottomasti pisimmän korren. Tätä keittoa suosittelemme ilolla kylmiä talvi-iltoja lämmittämään.

Juustoinen porokeitto

4 alkuruoka-annosta

7,5 dl vettä
100 g Koskenlaskija (voimakas) sulatejuustoa
50 g kylmäsavuporoa
0,75 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokakermaa
0,5 rkl riista- / härkäfondia
mustapippuria myllystä
0,5 dl persiljaa

Kiehauta kattilassa 6 dl vedestä. Lisää veteen kuutioitu juusto ja sauvasekoittimella tai monitoimikoneella hienonnettu poro. Sekoita kunnes juusto on sulanut.
Sekoita vehnäjauhot 1,5 dl:aan kylmää vettä. Kaada suurus ohuena nauhana keittoon koko ajan sekoittaen. Keitä 2 min. sekoittaen. Lisää ruokakerma ja fondi.
Mausta mustapippurilla ja hienonnetulla persiljalla.

Pääruoaksi valmistimme Pullantuoksuinen koti -blogista bongattuja jouluisia lihapullia kera glögimausteisen punaviinikastikkeen sekä Saran vegejoulugratiinia, jonka ohje löytyi jälleen Healthy kitchen -opuksesta.

Muutamia huomioita: lihapullat ja punaviinikastike kannattaa kyllä molemmat kokea, mutta samanaikaisesti nautittuna molemmat kärsivät tappion. Siis glögikastiketta joulukinkun kera, kuten Pirkka -lehti neuvookin tekemään ja lihapullille jotakin muuta, ehkäpä esimerkiksi jouluisesti maustettu ruskeakastike. Vegegratiini tällä tavoin maustettuna sen sijaan sopisi paremmin joulupöytään osaksi suurempaa kokonaisuutta, näin ainoana lisäkkeenä se jäi aavistuksen tylsähköksi. Lisäksi ajattelimme ensi kerralla hurauttaa ylijääneen gratiinin sauvasekoittimella soseeksi ja paistaa siitä perinteisen laatikon, ehkä se tässä muodossa toimisi jonkin verran paremmin.

Lihapulliin kannattaa neilikkaa ja maustepippuria ripauttaa rohkeasti, omamme jäivät melko ”jouluttomiksi” mauiltaan, vaikka hyviä ne olivat joka tapauksessa. Kastike ja gratiini sitä vastoin maistuivat hyvinkin jouluisilta.

Jouluiset lihapullat

400 g naudan jauhelihaa
0,5 dl maitoa (tai muuta nestettä)
2 rkl korppujauhoja
1 tl pippurisekoitusta
1 tl suolaa
kuivattua ruohosipulia
ripaus neilikkaa ja maustepippuria
1 keltuainen

Laita korppujauho turpoamaan maidon joukkoon.
Sekoita kaikki ainekset jauhelihan joukkoon ja lisää lopuksi korppujauho-maito seos.
Pyörittele taikinasta pieniä pullia ja paista pannulla tai 200-asteisessa uunissa noin 10 min.

Glögimausteinen punaviinikastike

6 dl punaviiniä
1 kanelitanko
10 maustepippuria
10 neilikkaa
1-2 laakerinlehteä
2 rkl härkäfondia
2 rkl hunajaa
1,5 rkl vehnäjauhoja
tilkka vettä

Mittaa punaviini ja kuivat mausteet kattilaan. Keitä niitä ilman kantta noin 15 min. tai kunnes neste on haihtunut puoleen (noin 3 dl).
Siivilöi liemi takaisin kattilaan. Mausta fondilla ja hunajalla maun mukaan. Sekoita vehnäjauhot tilkkaan vettä ja kaada poreilevan liemen joukkoon. Anna kiehua pari minuuttia ja tarkista maku.

Vegejoulugratiini

4-5 annosta

1 bataatti
3 porkkanaa
2 palsternakkaa
öljyä
himalajansuolaa

Mausteseos:
2,5 dl ruokakermaa (tai 2 dl ruokakermaa + 0,5 dl maitoa)
1 rkl hunajaa
0,5 tl kanelia
0,5 tl pomeranssinkuorta
ripaus maustepippuria
ripaus muskottia
0,5 tl inkivääriä
himalajansuolaa
mustapippuria

Pinnalle:
0,5 dl korppujauhoja

Kuori ja lohko kasvikset.
Laita kaikki kasvikset voideltuun uunivuokaan, ripottele päälle öljyä ja suolaa. Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min. Voit myös aloittaa paistamisen uunipellillä, jolloin paistoaika varmasti riittää tai on jopa tätä lyhyempi. Vuoassa tämä aika ei meillä riittänyt.
Sekoita mausteseoksen kaikki ainekset keskenään ja kaada seos vuokaan kasvisten päälle. Ripottele pinnalle korppujauhot. Kypsennä vielä noin 20-30 min, kunnes gratiini on saanut kauniin värin pintaan.

Illallispöytäämme viimeisenä vieraana saapui jouluinen omenapiirakka, jonka reseptistä kiitämme Kakkukekkereiden Sanjaa. Piirakka oli hyvää, mutta lopullista mielipidettämme emme vielä uskalla julkilausua, sillä versiostamme unohtuivat täytteen kolme viimeistä ainesosaa, ne jouluiset mausteet siis. Koska tämä kelpasi meille hyvin näinkin, mausteiden kanssa se olisi varmasti ollut todella makoisa kokemus. Suositellaan erityisesti rahkapiirakoiden ystäville!

Jouluinen omenapiirakka

valmistetaan halkaisijaltaan 20 cm irtopohjavuokaan, itse tein puolikkaan annoksen, josta valmistui kolme pikku piirakkaa

Pohja:
50 g margariinia
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 tl vettä

Täyte
3 keskikokoista omenaa
2 dl glögiä
1 dl turkkilaista jogurttia
1 dl kermaviiliä
1 kananmuna
2 rkl sokeria
2 tl glögiä (omenoiden mausteliemestä)
kardemummaa, vaniljasokeria, kanelia

Nypi jauhot sekä sokerit margariinin joukkoon ja lisää vesi tl kerrallaan. Sekoita tasaiseksi ja painele vuodeltuun irtopohjavuokaan.
Kuori ja paloittele omenat. Laita ne glögin sekaan ja kiehauta, sammuta levy ja anna maustua vähintään puoli tuntia.
Sekoita turkkilaisen jogurtin ja kermaviilin joukkoon kananmuna ja sokeri sekä mausteet ja glögi.
Lado omenat pohjan päälle ja kaada täyteseos kruunuksi.
Paista uunissa 225 asteessa noin 20 min.

Healthy kitchen : hyvää oloa keittiöstä

Kirjoitettu 15 marraskuun, 201317 marraskuun, 2013 by Kaisa

Sara La Fountain: Healthy kitchen : hyvää oloa keittiöstä
Tammi, 2013

Sara La Fountain, ruokakirjailija sekä -kolumnisti ja matkusteleva tv-kokki, on urallaan laatinut jo useamman keittokirjan. Niistä ensimmäinen, à la Sara, palkittiin ilmestymistään seuranneena vuonna 2006 Gourmand World Cookbook Awards -kilpailussa uuden tulokkaan luokassa. Omakohtaisesti en kuitenkaan ole tätä ennen Saran kirjoihin pahemmin tutustunut, saati toteuttanut hänen reseptiikkaansa. Nyt tapahtuneen ensikosketuksen myötä voisin hyvin perehtyä myös hänen vanhempaan tuotantoonsa.

Mitä Healthy kitchen -teokseen tulee on minun heti ensi alkuun kommentoitava sen tuoreen kaunista vuodenkiertoon mukautuvaa ulkonäköä; se houkuttelee ohikulkijan tarttumaan itseensä ja opuksen avattuaan miltei lukija kuin lukija – uskaltaisin väittää – unohtuu selailemaan sitä toviksi jos toiseksikin. Kaiken kaikkiaan siis tekijänsä näköinen teos.

Entäpä sitten Saran reseptiikka ja kirjan toimivuus ylipäätään? Tässä kohtaa mielipiteeni on vielä hiukan keskeneräinen, mutta todettakoon, että tähän mennessä olen kokeilujeni puitteissa löytänyt niin hyvää – enemmän – kuin huonompaakin sanottavaa. Aloitetaan hyvistä uutisista: valmistamani broilerinjauhelihapihvit, Fresh earth smoothie sekä muutamat salaatit, kuten maalaissalaatti, olivat erittäin maukkaita. Ohjeet sisältävät runsaasti mausteita laajalta skaalalta ja kirjan edetessä kalenterivuoden mukaisesti tammikuusta aina joulukuuhun saakka myös reseptien makumaailmat on suunniteltu vuodenaikoihin sopiviksi. Uskoisinkin kirjan kätkevän kansiensa väliin lähes jokaiselle jotakin huolimatta siitä puhutaanko intohimoisesta kasvissyöjästä, henkilöstä joka mieluummin löytää lautaseltaan palasen paistia vai ehkä hänestä, jonka ruoanlaitto perustuu ajatukseen: blenderiin-sekoitus-nautinta. Itse asiassa tästä kirjasta hyötyäkseen ei tarvitse välittää ruoanlaitosta ollenkaan; se sisältää nimittäin ohjeita niin ikään saippuoiden, kasvonaamioiden, kuorintavoiteiden sekä kynttilöiden tekoon. Kätevää.

Entäpä se toinen puoli sitten, ne hiukan epämaukkaammat esitykset? Tässäkään kohtaa en oikeastaan lähtisi syyttelemään epäonnistumisistani reseptejä tai niiden laatijaa. Totean vain ohimennen, että eräät kokeilut kirjan parissa opettivat minulle, että minä ja siippani emme välitä suuremmin eräistä Saran suuresti suosimista mausteista, kuten juustokuminasta ja garam masalasta, ja voimme suosiolla jättää tämän makumaailman reseptit toisten tehtäväksi – ja syötäväksi.

Siis suositukseni tälle oivalle (lahja)kirjalle. Kyllä Saran terveellisessä keittiössä aina yhden ruokavuoden viettää.

Kakku isille

Kirjoitettu 11 marraskuun, 2013 by Kaisa

Isänpäivän kunniaksi päätin leipoa kakun omalleni. Koska valmistus oli sattuneista syistä johtuen ajoitettava jo perjantai-iltaan, päädyin jäädytettyyn juustokakkuun, joka lisäksi on helppo kuljettaa paikasta toiseen. Kakun maun sen sijaan valitsin päivänsankarimme mieltymyksiä kunnioittaen: jotakin makeaa. Pienistä ennakkoaavisteluistani huolimatta kakku onnistuikin erittäin hyvin, eikä kukaan pitänyt sitä liian makeana.

Tässä kohtaa on varmasti syytä mainita, että alkuperäisestä reseptistä poiketen, valmistin kinuskikastikkeen itse, mikä osaltaan saattaa vaikuttaa kakun makeuteen tai oikeammin siihen, että lopputulos ei ollut ällömakea – vaikka itseni kohdalla näin on tosin harvemmin päässyt käymään…

Koristeet on valmistettu Kick -patukasta lukuun ottamatta Darth Vadereita, jotka ovat mustaa marsipaania. Mainittakoon muuten, mitä silikonimuotteihin tulee, marsipaani toimii niiden yhteydessä mainiosti. Massa irtoaa hyvin ja kuviot piirtyvät siihen hienosti.

Jäädytetty kinuski-juustokakku

10 annosta

12 Digestive -keksiä
40 g voita
2 keltuaista
1 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
200 g tuorejuustoa
2,5 dl kuohu- / vispikermaa
1 sitruunan mehu

Kinuskikastike:
1 dl sokeria
1 dl kuohu- / vispikermaa
1 rkl voita
(0,25 tl kanelia
0,5 rkl Amarettoa / pähkinä-toffeelikööriä)

Valmista ensin kinuskikastike. Kaada sokeri paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes sokeri sulaa ja ruskistuu. Kaada kerma yhdellä kerralla joukkoon. Anna kiehua tasaisesti kuplien 5–8 minuuttia. Vatkaa joukkoon voi.
Mikäli haluat laillani muokata kastikkeen kinuski-kanelikastikkeeksi, lisää joukkoon kanelia ja Amarettoa tai pähkinä-toffeelikööriä.

Jauha keksit muruiksi, sulata voi ja sekoita muruihin voisula. Painele taikina leivinpaperilla peitetyn irtopohjavuoan pohjalle.
Vatkaa keltuaiset ja sokerit vaahdoksi. Lisää sekaan tuorejuusto. Vaahdota kerma ja yhdistä juustoseokseen. Mausta sitruunamehulla ja kaada vuokaan pohjan päälle. Lisää noin 1dl kinuskikastiketta kakun päälle ja sekoita lusikalla niin, että kinuski jää raidoiksi täytteeseen. Peitä kelmulla ja pakasta.

Väriä elämään – ja lautaselle

Kirjoitettu 10 marraskuun, 2013 by Kaisa

Kun marraskuinen arkipäivä pimenee säkiksi ympärille jo iltapäivällä ja sade vihmoo ikkunoita aamusta alkaen, on mukava saada lautaselleen jotakin värikästä ja virkistävää. Siksipä päätinkin valmistaa aterian, jonka tarkoituksena oli värikimarallaan ja kasvispainotteisella kepeydellään hivellä niin mieltä kuin ruumistakin. Apunani käytin yhtä uusista ja mielenkiintoisista keittokirjatuttavuuksistani, Sara La Fountainin opusta Healthy kitchen : hyvää oloa keittiöstä.

Alkuruoan asemaan asetin yhden kirjan lukuisista smoothieista, Fresh earth smoothien, jonka makua ryhdittämään ja tukemaan valmistin simppelin tuorejuusto-ranskankermaseoksen. Annoksen pinnalle ripottelin lisäksi hiukan ankka-aterialtamme tutuksi tullutta pähkinä-yrttimurua. Kokonaisuus toimi hienosti, annos toi mieleen ensisijaisesti kylmän gazpacho-keiton.

Fresh earth smoothie

1 iso / 2 pientä annosta

250 g tomaattia
pieni pala tuoretta punaista chiliä
1 valkosipulinkynsi
tuoretta korianteria (tämän tilalle voi improvisoida jonkin toisen yrtin, mikäli korianteri ei lukeudu omiin suosikkeihin; itse ajattelin ensi kerralla tehdä niin)
0,5 limen mehu
1 punainen paprika
himalajansuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Laita smoothien ainekset tehosekoittimeen ja sekoita hyvin.

Pinnalle:
3 tl ranskankermaa
2 tl yrttituorejuustoa
pestoa

Sekoita ranskankerma, tuorejuusto ja mieleisesi määrä pestoa. Annostele nokare seosta smoothien pinnalle ja ripottele päälle vielä pähkinä-yrttimurua. Koristele tuoreilla yrteillä.

Koska jälleen kerran mieli teki kotitekoista hampurilaista, mutta halusin pitäytyä alusta loppuun ajatuksessani hieman kepeämmästä ateriasta, päätin valmistaa pääruoaksi niin sanotusti hatuttomia ja pohjattomia kanahampurilaisia, siis hampurilaisia ilman leipää. Tosin saivat nämäkin purilaiset tulla nautituiksi hatut päässään ja pohjat pihviensä ja lautasen välissä, korvautuihan leipä maukkaasti munakoisosiivuin. Kanapihvien resepti löytyi niin ikään Saran hyvän olon keittiöstä.

Broilerinjauhelihapihvit

4-6 kpl

650 g broilerinjauhelihaa
1 tl valkosipulia raastettuna
1,5 tl tuoretta inkivääriä, raastettuna
2 tl soijakastiketta
1 tl worcesterkastiketta
1 rkl dijoninsinappia
0,5-1 tl chilihiutaleita
1,5 tl paprikajauhetta
3 rkl kevätsipulia
0,5 tl savustettua paprikajauhetta
mustapippuria
himalajansuolaa

Sekoita kaikki pihvien ainekset hyvin keskenään. Muotoile taikinasta samankokoisia pihvejä. Paista 225 asteessa noin 20 min. kunnes pihvit ovat kypsiä.

Pihvien ohella hatuttomat vaativat osakseen / ruokailija:
2 viipaletta paistettua munakoisoa
1 viipale cheddar sulatejuustoa
punasipulihilloketta
2 siivua tomaattia
2 viipaletta avokadoa

Hyvän lisäsäväyksen antaa hampurilaiskastike, jonka valmistat helposti esimerkiksi sekoittamalla turkkilaiseen jogurttiin erilaisia yrttejä ja mausteita. Me käytimme tällä kertaa Heinzin Curry Mango -kastiketta, jota jatkojalostimme lisäämällä joukkoon hiukan ranskankermaa. Toimii.

Munakoisoviipaleet paistettuasi kokoa hampurilainen mielesi mukaan. Juustoviipale kannattaa asettaa lämpimän kanapihvin päälle, jotta se hiukan sulaa.

Lisäkkeen roolissa lautasillamme vieraili tällä kertaa salaatti, jota koristivat valkosipuli-inkivääri-chilimarinoidut porkkanat. Itse en suoraan sanottuna näistä porkkanoista liiemmin välittänyt – eikä Aleksikaan – joten suosittelen etsimään porkkanamarinadin toisaalta. Joka tapauksessa marinoidut porkkanat istuivat salaattiin hyvin, joten kannattaa kokeilla reseptiä omin porkkanoin.

Marinoitu porkkanasalaatti

5 porkkanaa viipaloituina, marinoituina ja paistettuina; marinadin ohella seesaminsiemenet tuovat porkkanoihin hyvää makua
salaattisekoitusta
7 cm:n pala kurkkua
0,5 rasiaa sokeriherneitä
pinjansiemeniä

Marinoi porkkanat. Kuori ja viipaloi kurkku. Paahda pinjansiemenet.
Kokoa salaatti. Laita astiaan salaattisekoitusta ja kurkkua, asettele mausteiset porkkanat salaatin päälle. Ripottele päälle herneitä ja paahdettuja pinjansiemeniä.

Illallinen kurpitsalyhtyjen valossa

Kirjoitettu 4 marraskuun, 20134 marraskuun, 2014 by Kaisa

Aleksin pelottava taidonnäyte: Sami. — Aleksin pelottava taidonnäyte *Sami* varjoihin piiloutuneena.

Teema-aterian loihtiminen; ah mikä ihastuttava tapa viettää yhdessä sunnuntaista sadepäivää! Ja mikä parasta, kun on aikuinen, on lupa leikkiä ruoalla – ainakin Halloween-ruoalla.

Heti ensi alkuun siis pienenä varoituksen sanana todettakoon, että tämänkertainen illallisemme menestyisi varmasti paremmin, mikäli arvioitavana olisi ruoan ulkonäkö, ei niinkään se, miten lopputulos onnistuu hivelemään makuaistia. Rehellisyyden nimissä tämä ateria ei nimittäin kaikilta osiltaan ollut erityinen makujen sinfonia tai riemuvoitto. Hauskaa meillä kuitenkin oli, niin ruokaa valmistellessamme kuin sitä natustellessammekin. Joka tapauksessa pienellä viilauksella tästäkin ateriasta olisi varmasti tullut varsin makoisa, joten kannattaa toki rohkaista mielensä ja tarttua myös näihin ohjeisiin.

Alkuruoaksi imaisimme muutaman sormen veripediltä eli toisin sanoen parmankinkkurullia tuorejuusto-ranskankermatäytteellä paistetun kananmunan kera. Kananmunan veretseisauttava ulkonäkö saatiin aikaiseksi elintarvikeväripullon avulla. Rullat olivat hyviä; suosittelen vaikka kynnettöminä ja salaattipediltä tarjottuna, mikäli tilanne edellyttää hieman siivompaa esillepanoa.

Sormet veripedillä

4 kpl

4 siivua parmankinkkua
4 tl (esim. yrttimaustettua) tuorejuustoa
4 tl ranskankermaa
tuoreita basilikanlehtiä
4 kananmunaa
punaista elintarvikeväriä

Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma.
Laita reilu teelusikallinen seosta parmankinkkusiivun toiseen päähän, silppua päälle hiukan tuoretta basilikaa ja rullaa kinkku rullalle. Asettele toiseen päätyyn valkosipulinkynsi sormenkynttä esittämään. Paista rullia 200-asteessa noin 10 min.
Riko kananmunat astiaan ja sekoita joukkoon punaista elintarvikeväriä. Paista sopivan kokoisia ”petejä”. Huom! Parmankinkun suolaisuudesta johtuen kananmunat kannattaa paistovaiheessa jättää täysin suolattomiksi.
Asettele sormet veripedeilleen.

Pääruoan rooliin nostimme tällä kertaa käsicalzonet, jonka idean apinoimme Sillä sipuli -blogin Halloween -postauksesta vuosien takaa. Itse nimesimme tuotoksemme tuttavallisemmin Hulkin käsiksi. Juuri tässä kohtaa hieno ulkonäkö ajoi makunautinnon edelle jä kädet kärsivät käytännön toteutuksensa ontumisesta. Tässä vinkki: älä yritä pipertää tästä taikinamäärästä kahta erillistä kättä, vaan muotoile taikina yhdeksi isoksi kädeksi. Meidän käsiparimme nimittäin jäi miltei pelkäksi paksuhkoksi taikinakuoreksi, jossa täytettä oli suhteessa aivan liian vähän. Mikäli haluat valmistaa muutamaa erilaista täytettä, voit toki täyttää käden eri puolet eri täytteillä.

Tässä kohtaa mainittakoon, että mikäli tämän tyyppinen käsi ei jostain syystä innosta, kannattaa kurkistaa myös viime vuotista käpäläreseptiämme, jonka löydät täältä.

Hulkin kädet

2 pientä tai yksi iso käsi (suosittelemme jälkimmäistä)

Pizzataikina:
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
loraus öljyä
4-5 dl durum- / vehnäjauhoja
vihreää elintarvikeväriä

Veri:
tomaattipyrettä
ketsuppia
oliiviöljyä
oreganoa
basilikaa
suolaa

Täyte 1:kypsää broileria
fetajuustoa
pestoa
ananasta
ranskankermaa

Täyte 2:
artisokansydämiä
pestoa
mozzarellaa

juustoraastetta
valkosipulinkynsiä

Sekoita leivinjauhe pieneen määrään jauhoja. Sekoittele sen jälkeen sopiva taikina näppituntumalla. Värjää taikina vihreäksi elintarvikevärillä laittamalla väri heti veteen. Jaa taikina kahtia, kaulitse osat ohuiksi ja leikkaa kouran muotoisiksi.

Sekoita veren ainekset keskenään ja levitä seosta toiselle kouralle. Levitä veren päälle täytettä / täytteitä. Laita toinen pala päälle siveltyäsi sillekin verta ja nypistele reunat kiinni.
Koristele käsi; juustoraasteesta saa palovammoja ja valkosipulinkynsistä kynnet. Paista 225 asteessa 15-20 min.

Rinnalleen Hulkin kädet saivat salaatin, jonka tarjoilimme koverretuista paprikoista. Aivo-spagetit keitimme missäpäs muuallakaan kuin elintarvikevärjätyssä vedessä. Ennen täyttämistään paistoimme paprikoita uunissa vartin verran, jotta ne hiukan pehmenivät ja saivat väriä hattuihinsa.

Jälkiruoan osalta kuva riittänee kertomaan kaiken; suklaajäätelöä, rouhittua tummaa suklaata sekä päällä puolikas, koristeltu Digestive -keksi hautakiveä mallintamaan.

Karjalainen keittiö : uusia tuulia perinneruokiin

Kirjoitettu 1 marraskuun, 20131 marraskuun, 2013 by Kaisa

Ulla Liukkonen, Helena Lylyharju & Kari Martiala: Karjalainen keittiö : uusia tuulia perinneruokiin
Karisto, 2013

Karjalanpiirakat, kukot ja karjalanpaisti; siinäpä ne lähinnä olivat, siis asiat, jotka ennen tähän teokseen tutustumistani yhdistin käsitteeseen karjalainen keittiö. Kovin oli siis mielikuvani suppea siitäkin huolimatta, että miltei jokaiseen, noin kolmeenkymmeneen, elämäni kesään on kuulunut ajanvietto Suomenniemen kunnassa, joka ennen alkuvuoden 2013 lakkauttamistaan oli osa Etelä-Karjalan maakuntaa.

Isäni isän mailla olen tuolla päin vaellellut ja vaeltelen edelleen, itsellänikin himpun verran karjalaisuutta suonissani. Alkuvuoden kuntauudistukset tosin tekivät Suomenniemestä osan Mikkeliä, karjalaisuus vaihtui periaatteessa savolaisuudeksi, mutta luulenpa että käytännössä tällä ei ole merkitystä. Yhä edelleen saan varmasti paikallisessa kaupassa pussiini paksun hiivaleivän, kun ostan rieskaa, vaikka omien sanojeni mukaan odotankin saavani ohuen, nostattamattoman ja hiivattoman leivän, siis paikallisesti puhuttuna kovaohrasen. Ei tämä satoja vuosia vanha ruokakulttuuri mihinkään katoa; ja hyvä niin.

Mitä karjalaiseen kulttuuriin tulee, voidaan ruokaa pitää alueen tärkeimpänä yhdistävänä tekijänä, tärkeämpänä kuin kansaa, valtioiden rajoja, kieltä tai uskontoa. Asukkaat tällä rajaseutualueella, josta puhuttaessa tarkoitetaan Etelä- ja Pohjois-Karjalaa sekä Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa vuonna 1940 luovutettuja alueita kuin myös Venäjän karjalaisia alueita, ovat historiansa aikana saaneet seurata niin uusien rajojen, hallitsijoiden kuin kulttuurienkin esiinmarssia ja siinä sivussa kehittyneet kulttuuriltaan karjalaisiksi ottaen omakseen palan sieltä, toisen täältä. Niin on tehnyt myös karjalainen ruokakulttuuri, itäisten ja läntisten makujen suloinen sekametelisoppa, jonka luomuksia tämä teos yli sadan paikallisen herkun verran esittelee.

Kyseessä on siis varsin kattava tietoteos yhdestä kotimaamme perinnekeittiöstä. Tutuksi tulevat niin perinteiset ruoanvalmistusmenetelmät kuin raaka-aineetkin. Alun johdanto-osiossa lukija viedään muutaman aukeaman ajaksi karjalaisen ruokakulttuurin juurille perehdyttäen hänet samalla niin juhlakulttuuriin kuin yleisimpien piirakoidenkin maailmaan. Myös karjalaista ruokasanastoa sivutaan tiiviisti.

Itse ruokalajeja läpikäydään selkein reseptein varsin laajalla skaalalla leivistä, leipomuksista ja puuroista, liha- kala- ja kasvisruokien kautta aina jälkiruokiin, juomiin ja erinäisiin aterian lisukkeisiin asti. Voi siis empimättä todeta, että tämän kirjan luettuaan yksi jos toinenkin varmasti mieltää karjalaisen keittiön valtavasti alussa mainitsemiani yleisesti tunnettuja elementtejä laajemmaksi kokonaisuudeksi, eikä varmasti kavahda piirakka- tai kukkoreseptienkään äärellä, niin selkeitä ne tuntuvat olevan. Itse ainakin koin pienimuotoisen herätyksen tämän kirjan äärellä: kukkoja tehdäkseen ei tarvitse omata leivinuunia, eikä silavaakaan välttämättä tarvita. Tavallinen uuni ja pekoni passaavat vallan mainiosti. Lisäksi on hauska huomata, kuinka perinteiset karjalaiset ruokalajit ovat levinneet ympäri Suomen ja nykyään myös tasokkaissa gourmet-ravintoloissa tarjoillaan häpeilemättä ruhon edullisimpiakin osia, potkaa, poskea ja lapaa, useasti kera uunijuuresten – karjalaista ruokaperinnettä tämäkin.

Itse en vielä uskaltanut tarttua jykevämpiin resepteihin – tytinä, madepotti, tirripaisti ja apposkaali saavat toistaiseksi jäädä odottamaan vuoroaan – mutta kaurakiisseli (hmm, sangen erikoinen, jollei jopa epämiellyttävä makuelämys) ja mustikkakukko (nam, saanen suositella) pääsivät heti kokeiluun, lähitulevaisuudessa ehdottomasti myös lanttukukko.

Ei siis muuta, kuin piirakoita rypyttämään!

Ansaittu ankka-ateria

Kirjoitettu 28 lokakuun, 20134 marraskuun, 2014 by Kaisa

Kun työnantajani joitakin aikoja sitten palkitsi ahkeraa uurastustani Delicard -lahjakortilla, päätimme ensimmäistä kertaa lähteä valmistamaan ankkaa ja rakensimmekin tämänkertaisen sunnuntaipäivällisemme tuon sinisorsasta kesytetyn ja kotieläimeksi jalostetun, vallattoman rasvaisen siivekkään ympärille.

Vaikka lopputulos kokonaisuudessaan olikin sangen maukas – miltei viiden tähden arvoinen suoritus – parannettavaa löytyy aina; ensikertalaisina paistoimme ankan hieman tavoitettamme kypsemmäksi ja maa-artisokkagratiinia olisi kernaasti saanut maustaa hieman reilumminkin. Joka tapauksessa kiitämme oivista alkuperäisresepteistä (ankanrinta ja karpalokastike, karamellisoidut mustajuuret ja pähkinä-yrttimuru sekä maa-artisokkagratiini) Gurmee -blogin Hannaa!

Ankkamaisen ateriamme aloitimme omalla ehdottomalla alkupalasuosikillamme, savuporotäytteisillä avokadoilla ja lopettelimme tuulahdukseen karjalasta. Ankka ja kukko ne yhteen soppii!

Ankanrinta ja karpalokastike

4 annosta

2 (noin 700 g) ankanrintaa
0,5 tl himalajan suolaa
0,5-1 tl rosmariinia

Kastike:
3 rkl muscovadosokeria (tai vaihtoehtoisesti ruokosokeria)
3 dl karpaloita
3 dl kanalientä
1,5 dl punaviiniä
1 kuorittu porkkana
1 sipuli
laakerinlehti
6 mustapippuria
0,5 dl balsamicoa

Laita muscovadosokeri kattilaan. Lisää karpalot, kun sokeri alkaa sulaa. Sekoita ja anna marjojen mehustua.
Lisää kanaliemi, punaviini, kasvikset ja mausteet. Anna liemen poreilla puoli tuntia.
Siivilöi ja keitä kokoon niin, että puolet on jäljellä. Lisää balsamico.

Pannun jälkeen, ennen uunia... — Pannun jälkeen, ennen uunia…

Hiero morttelissa rosmariini sekä suola ja ripottele ne linnunlihalle.
Laita ankanrinnat kylmään paistinpannuun. Nosta lämpötilaa ja paista rasvapintaa rapeaksi, kunnes rasvaa on sulanut reippaasti pannulle.

... ja uunituoreena. — … ja uunituoreena.

Laita nyt ankanrinnat rapea rasvakerros ylöspäin uunivuokaan.
Kaada karpalokastike mukaan ja nosta vuoka 170 asteiseen uuniin. 15 minuutin paistamisella lopputulos on medium ++. Jos haluat vähemmän kypsän version kokeile 8-10 min. paistamista 150 asteisessa uunissa, kunnes lihalämpömittari näyttää 60-65 astetta.
Nosta vuoka uunista ja kääri ankanrinnat foliopakettiin.
Siivilöi kastike pieneen kasariin, yritä kuoria kaikki mahdollinen rasva pois. Voit tarkentaa makua vielä tilkalla balsamicoa.

Karamellisoidut mustajuuret ja pähkinä-yrttimuru

3 annosta

500 g mustajuuria
vettä ja sitruunamehua
vettä ja suolaa keittämiseen
2 rkl voita
1 rkl ruoko-/ muscovadosokeria
0,5 tl jauhettua kanelia

Muru:
2 dl kuivahtanutta murennettua leipää
2 rkl öljyä
0,5 dl pähkinärouhetta
2-3 rkl silputtua lehtipersiljaa ja/tai timjamia
merisuolahiutaleita

Kuori mustajuuret, upota heti sitruunalla maustettuun veteen tummumisen estämiseksi.
Keitä mustajuuret suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, noin 15 min. Valuta ja leikkaa noin 5 cm pätkiksi.
Sulata voi pannussa. Paista mustajuuria voissa keskilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä.
Lisää pannuun sokeri ja kaneli. Hauduta vielä muutama minuutti välillä sekoitellen ja kunnes sokeri sulaa voin kanssa siirappiseksi.

Paista leipämurut öljyssä rapeaksi.
Yhdistä leipämuruun pähkinärouhe ja yrttisilppu. Mausta merisuolalla.
Tarjoa mustajuurten kera.

Maa-artisokkagratiini

3 annosta

600 g maa-artisokkaa
1 kasvisliemikuutio
vettä
1 dl kermaa
paprikajauhetta
meiramia
ripaus suolaa
120 g smetanaa
juustoraastetta

Kuori ja paloittele maa-artisokat. Palasista kannattaa leikata suunnilleen saman kokoisia.
Keitä artisokkia vedessä, johon on lisätty kasvisliemikuutio. Keittoaika on noin 10 min.
Nosta maa-artisokan palaset öljyttyyn uunivuokaan.
Sekoita kerma, smetana sekä mausteet keskenään ja kaada uunivuokaan.
Ripottele päälle makusi mukainen kerros juustoraastetta.
Paista 200 asteessa noin 30 min.

Mustikkakukot

4 pientä kukkoa, jos haluat yhden ison kaksinkertaista annos

Ruismurotaikina:
125 g voita
1 dl sokeria
2,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
0,25 l mustikoita
1 dl mustikkamarmeladia
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Vuoraa uuninkestävät tarjoiluastiat taikinalla reunoille asti. Jätä kolmannes taikinasta kansia varten. Anna olla hetken kylmässä.

Sekoita kaikki täytteen ainekset ja jaa astioihin. Laita loput taikinasta kansiksi. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 min.

Syntymäpäivä

Kirjoitettu 22 lokakuun, 2013 by Kaisa

Niin siinä vaan on päässyt käymään, että tunnelmointia tässä miljöössä on jatkunut jo vuoden päivät; tarkalleen ottaen yhden vuoden ja yhden päivän ajan. Senpä kunniaksi olemme päättäneet järjestää pienen arvonnan.

Äänestä siis suosikkireseptiämme ja voit voittaa palkinnon! Voittaj(a/i)lle kerromme asiasta tarkemmin tuonnempana…

Ensimmäisestä tunnelmallisesta vuodesta kiittäen ja seuraavia jo janoten,
Me Kaksi toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän aktiivista makumatkailijaa

Riivityn possun tapaus

Kirjoitettu 16 lokakuun, 2013 by Kaisa

Mm, mmm, mmmm. Olemme jo pitkään suunnitelleet valmistavamme ylikypsää eli suikaleiksi riivittäväksi sopivaa porsasta, joka ehkä parhaiten kansainvälisesti tunnetaan nimellä pulled pork. Riivittyä porsasta voi toki nauttia monella muullakin tapaa, mutta koska kyseessä on niin kovin vahvasti yhdysvaltalaiseen ruokaperinteeseen yhdistyvä elementti, päätimme näin ensikertalaisina käyttää riipimyksiämme hampurilaisten täytteenä. Ja mikä oivallinen ateria siitä syntyikään…

Schlemmer-Topf... ja aivan kuin olisit aidossa 1970-lukulaisessa keittiössä! — Schlemmer-Topf… ja aivan kuin olisit aidossa 1970-lukulaisessa keittiössä!

Reseptit lihan maustamiseen sekä grillikastikkeeseen löytyivät jo useasti hyväksi toteamastamme Hampurilainen -keittokirjasta. Kirjan ohjeessa riivitty porsas valmistui grillissä, mutta koska emme tällaista vehjettä omista ja koska halusimme samalla koeajaa hienon perintöpatamme, aidon länsisaksalaisen Schlemmer-Topfin, kypsyttelimme porsaamme siellä. Patakypsennykseen vaadittavan liemen ohjeen löysimme Suolaa & hunajaa -blogista.

Ei kun kassleria tai possun lapaa – aivan niin, turha hienostelu kalliiden ruhonosien kanssa ei tähän(kään) ruokalajiin kuulu – ostamaan ja hitaasti hauduttelemaan. Odotus palkitaan!

Riivitty possu eli pulled pork

6 annosta (hampurilaisen välissä)

noin kilo kassleria tai porsaan lapaa (lavan kanssa huomioi luun paino)

Mausteseos:
2 rkl paprikajauhetta
2 rkl fariinisokeria
1 rkl suolaa
1 rkl mustapippuria
1 rkl sinappijauhetta
0,25 rkl cayennenpippuria

Liemi:
kuumaa vettä
2 sipulia
öljyä
4 valkosipulin kynttä
tähtianis
kokonaisia mustapippureita

Grillikastike:
kts. ohje täältä

Hiero pintamausteen ainekset sekaisin morttelissa tai sekoita ne keskenään. Hiero maustetta reilusti possun pintaan ja anna maustua, vaikka yön yli. Jos aikataulu on tiukempi, lyhyempikin aika riittää.
Nosta maustettu liha lämpiämään noin tuntia ennen paistamista.
Asettele liha ja liemen ainekset vettä lukuun ottamatta pataan. Kaada kuuma vesi lihan päälle. Nesteen ei tarvitse peittää lihaa, noin puoleen väliin riittää mainiosti.
Paista pataa uunissa ensin noin 45 minuuttia 200 asteessa, laske lämpö 150 asteeseen ja jatka haudutusta vielä kolme-neljä tuntia tai kunnes liha hajoaa helposti haarukalla.
Nosta liha padasta ja riivi säikeiksi, kaavi pois ylimääräinen maustekerros sekä rasva.
Ennen syömistä sekoita joukkoon grillikastiketta ja hauduta pannulla kunnes seos lämpenee. Osa grillikastikkeesta kannattaa jättää tarjolle, jotta kukin voi säädellä lihan makua oman makunsa mukaan.
Nauti esimerkiksi hampurilaisten välissä.

Me kokosimme hampurilaisemme itsetehtyjen sämpylöiden väliin ja lastasimme possun riekaleiden seuraksi grillikastiketta, salaattia, tomaattia, maustekurkkuja, punasipulihilloketta, jogurttikastiketta ja cheddarjuustoa. Yhdistelmä osoittautui varsin maukkaaksi, mutta koska puhutaan hampurilaisista, vain mielikuvitus on rajana. Ei siis muuta kuin kokeilemaan!