Nyt kesälomalla lienee ihan sallittua panostaa ruoanlaittoon hieman tavallista vähemmän. Jauhelihakastike onkin oiva lomaruoka, joka valmistuu helposti ja maistuu melko varmasti lähes jokaiselle. Oma jauhelihakastikesuosikkini on hyvin haudutettu ja maustettu melko yksinkertaisesti yrteillä, balsamicolla ja perusmausteilla, siis lähinnä suolalla ja pippurilla. Kivan reseptistä tekee myös sen helppo muunneltavuus; jauhelihan voi mainiosti korvata vaikkapa linsseillä tai soijarouheella.
Tällä kertaa tein ihan tavallisen jauhelihakastikkeen, johon lisäsin muutaman punajuuren. Pieni lisä sai aikaan melko suurenkin muutoksen niin makuun kuin ulkonäköönkin. Meillä nämä muutokset otettiin vastaan positiivisesti, joten lienee paikallaan suositella tätäkin vaihtoehtoa. Jokainen ruokavalioon lisätty kasvis on kuitenkin ehdottoman hyvä asia.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, kuori ja raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi. Paista jauheliha isossa kasarissa kypsäksi. Lisää sipuli ja valkosipuli, laita levyn lämpö miedommalle ja kuullota muutama min. Lisää sitten punajuuriraaste sekä loput ainekset ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin 30 min. Kastikkeen maku paranee entisestään pitkän haudutusajan myötä. Tarjoile esimerkiksi pastan kera.
Vaikka päiväkotiruoka – tai voihan se olla ikäkin – sinänsä onkin vaikuttanut perheemme pikkuruokailijoihin hieman negatiivisella tavalla tehden heistä huomattavasti entistä nirsompia, on se myös opettanut jotain. Nimittäin syömään sosekeittoja, joita Neiti-Kokki ei vielä joitakin aikoja sitten suostunut edes maistamaan. Näinpä olen innostunut keittelemään niitä viikottain ja jopa hieman tottunut omaan tapaani syödä ihan itseksenikin usein kahden ruokalajin lounas etätöitä tehdessäni. Pieni annos keittoa alkuun saa ihan tavallisenkin aterian tuntumaan jotenkin erityislaatuiselta.
Tällä kertaa keittelin paahteisen tomaattikeiton, olisiko seassa ollut yksi paprikakin, jonka maustoin yksinkertaisesti balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Halukkaat voivat toki ripauttaa annokseensa sopivasti chiliä, mutta lasten takia minä suosin tällä hetkellä chilitöntä ruokaa. Sitä on sitä paitsi niin helppo lisätä jälkikäteen.
Sosekeitot ovat muuten siitäkin syystä mainio juttu, että niissä hieman nuhjaantuneetkin kasvikset pääsevät näyttämään parhaat puolensa. Itseni kaltainen ekologinen kokki myös ajoittaa tällaisten paahdettuja kasviksia sisältävien keittojen teon aina jonkin toisen uuniruoan yhteyteen. Ei, minä en lämmitä uunia vain tomaatteja paahtaakseni. Paahdetut kasvikset säilyvät muutenkin jääkaapissa päivän pari, jolloin aikaa vievin osuus on valmiiksi tehty ja sopivan ajan tultua keitto on nopeasti saateltavissa lopulliseen muotoonsa. Siis mainiota monella tapaa.
Pese tomaatit ja leikkaa ne lohkoiksi. Leikkaa myös sipuli isoiksi lohkoiksi. Kuori valkosipulinkynnet, mutta jätä ne kokonaisiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita tomaatit, sipulit ja valkosipulit uunipellille tai vuokaan. Lorauta tomaattien ja sipulien päälle oliiviöljyä ja mausta vihannekset suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Paahda uunin keskitasolla noin 30 min. Siirrä paahtuneet vihannekset ja niiden nesteet kattilaan. Soseuta ne sauvasekoittimella. Kiehauta keitto kattilassa. Lisää 2-4 dl vettä, kunnes keitossa on mielestäsi sopiva koostumus. Mausta keitto liemikuutiolla, sokerilla, paprikajauheella ja balsamicolla sekä mahdollisella chilillä. Voit halutessasi antaa keiton poreilla miedolla lämmöllä puolisen tuntia, mutta keiton voi tarjoilla myös heti kun se on lämmennyt. Lisää lopuksi noin dl kaurakermaa. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita ja suolaa.
Näin kesäkurpitsakauden kynnyksellä haluan jakaa kanssanne reseptin, joka tuottaa sekä hauskannäköisen että maistuvan lopputuloksen. Siihen myös uppoaa mukavasti kesäkurpitsaa, jos satoa sattuu tulemaan runsaasti. Idean ohuiden kesäkurpitsalastujen ”ruusukkeiksi” rullaamisesta nappasin Perinneruokaa Prkl -blogista, mutta muuten toteutin piirakan omalla täytteelläni ja tavallani.
Suosittelen kokeilemaan; erityyppisille piirakoille löytyy aina paikkansa.
Kesäkurpitsa-fetapiirakka
Vuoallinen (ø 24-26 cm)
Pohja: 150 g voita 3 dl vehnäjauhoja 1 dl täysjyväspelttijauhoja / ruisjauhoja ripaus suolaa 2 rkl kylmää vettä
Valmista ensin pohja. Kuutio kylmä voi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon jauhot ja suola. Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää lopuksi kylmä vesi ja muotoile taikinasta pallo. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi. Painele taikina tasaisesti voideltuun tai leivinpaperoituun vuokaan, myös reunoille. Pistele taikina haarukalla ja paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 min. Hienonna sipulit varsineen. Kaada päälle ruokakerma. Lisää joukkoon ricotta, murusteltu fetajuusto ja kananmunat. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle. Pese kesäkurpitsat ja leikkaa niistä ohuita levyjä esimerkiksi juustohöylällä. Rullaa kesäkurpitsasuikaleet ja painele piirakan pintaan. Paista piirakkaa noin 30-40 min. tai kunnes se vaikuttaa kypsältä.
Vaikka niin sanotut kokoliharuoat ovatkin minun laittaessani ruokaa melko lailla harvinaisuuksia, tekee minunkin silloin tällöin mieli valmistaa jokunen sellainen.
Haudutetut possunleikkeet valmistuvat pienten alkuvalmistelujen jälkeen uunissa, joten onnistuakseen tämä ruokalaji ei vaadi oikeastaan muuta kuin aikaa odotteluun. Dijon-kermakastike tuo ruokaan ranskalaishenkisyyttä sekä täyteläisyyttä, pekoni ja kaprikset sopivasti pikanttia suolaisuutta. Pimientos de Padrón -paprikoita lisäsin pataan tuomaan sekä ulkonäköä että hauskaa jännitystä, josko mukaan tällä kertaa olisi eksynyt jokunen tulinenkin yksilö.
Ehkä tämä ei ole se kesäisin ruoka, mutta resepti kannattaa ilman muuta napata talteen. Niitä viileitä päiviä meillä joka tapauksessa kalenterissa riittää.
Haudutetut possunleikkeet
4 annosta
750 g porsaan ohutleikkeitä 1 rkl voita ja öljyä suolaa mustapippuria myllystä 1 sipuli 2 valkosipulinkynttä 5 siivua pekonia 2 rkl Dijonia 1 dl isoja kapriksia 0,25 tl cayennenpippuria 10-20 kpl Pimientos de Padrón -paprikoita 0,33 l olutta, esim. lageria 1-2 dl ruokakermaa
Lisäksi: Valitse lisäke mieltymyksesi mukaan, esim. perunat, perunamuusi sekä riisi toimivat hyvin.
Saksi muutama viilto leikkeiden reunaan, etteivät ne käpristy paistaessa. Ruskista leikkeet voi-öljyseoksessa. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Nosta leikkeet uunivuokaan. Kuori ja hienonna sipulit. Paloittele pekonit. Paista pekonit pannulla ja lisää sipulit joukkoon pehmentymään. Lisää joukkoon Dijon sekä viipaloidut kaprikset ja mausta seos cayennenpippurilla. Pyöräytä joukkoon myös huuhdellut Pimientos de Padrón -paprikat. Nosta seos leikkeiden päälle. Lisää olut ja kypsennä vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 45 min. Lisää ruokakerma ja kypsennä vielä noin 15 min. Tarjoile valitsemasi lisäkkeen kera.
Alkuviikosta minun ei pitänyt puuhastella keittiössä. Minun piti pakata, valmistautua tulevaan juhannukseen. Kun huomasin kuitenkin kantaneeni kaupasta kotiin kaksi hyvikkihevilaatikkoa, ei auttanut muu kuin ruveta suunnitelmistani poiketen keittiöpuuhiin. Eipä haitannut yhtään siirtää itselleni ei niin mieluinen pakkauspuuha tulevaisuuteen ja keskittyä siihen, mitä rakastan, loihtimaan ruokaa hyvikkikasviksista ja ruokavarastoistamme löytyvistä raaka-aineista.
Käytettävyydeltään kiireisimmiltä vaikuttivat tomaatit, joten päädyin tomaattikeittoon, jonka väriä ja tomaattimaisuutta syvensi pyree, makua kermaisemmaksi pyöristi tuorejuusto. Minulla tuorejuuston makuna oli aurinkokuivattu tomaatti, joten keitosta tuli niin sanotusti kolmen tomaatin keitto. Maku twistasikin melko voimakkaasti aurinkokuivatun tomaatin suuntaan, joten voit hyvin valita keittoosi myös maustamattoman tuorejuuston. Meillä joka tapauksessa tykättiin tästäkin.
Tomaattikeitto on aina mainio aloitus aterialle, joten tällähän voisi starttailla juhannuksenakin. Kevyenä kesälounaana se toimii myös mainiosti. Tai ripotteiden kanssa vaikka juhlien buffeepöydän lämpimänä vaihtoehtona. Kannattaa kokeilla.
Kolmen tomaatin keitto
4 annosta
800 g tomaattia 1 sipuli 2 valkosipulinkynttä öljyä kuullottamiseen 3 dl vettä 1 kasvisliemikuutio 3,5 rkl tomaattipyreetä 2 tl kuivattua basilikaa ripaus mustapippuria ripaus suolaa 50 g (aurinkokuivattu tomaatti)tuorejuustoa
Aloita kalttaamalla eli kuorimalla tomaatit. Laita pari litraa vettä kiehumaan. Tee kuhunkin tomaattiin ristiviilto leikkuuveitsellä. Upota kaikki tomaatit varovasti kiehuvaan veteen. Nosta tomaatit vedestä heti, kun niiden kuoret alkavat rypistyä ja irrota. Kuoren pitäisi nyt irrota helposti. Pilko kaltatut tomaatit pienemmiksi, samankokoisiksi paloiksi leikkuulaudalla. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulisilppua ja puserrettua valkosipulia hetken ajan paistinpannulla öljyssä. Lisää joukkoon paloitellut tomaatit – muista myös leikkuulaudalle tomaattien paloittelusta jäänyt ”tomaattimehu” – ja anna seoksen kiehua keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää joukkoon vesi, kasvisliemikuutio ja tomaattipyree. Lisää lopuksi joukkoon mausteet sekä tuorejuusto. Anna keiton kiehua hiljalleen vielä 15-20 min. Soseuta kypsynyt tomaattikeitto tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
Valtiolta valtiolta hitaasti – sangen hitaasti – etenevä kulinaarinen maailmanvalloitukseni otti jälleen yhden askelen eteenpäin, kun matkustin Karibianmerelle, saarivaltio Antigua ja Barbudaan. Totta puhuakseni tällaisen valtion olemassaolo tuli itselleni uutena tietona, joten sen kummempia ennakko-oletuksia en sen ruokaakaan kohtaan osannut asettaa.
Pikaisen googlailun perusteella sain käsityksen Karibian saarivaltioille tyypillisestä kalaa suosivasta ruokakulttuurista, josta löytyy toki niin kansallisruokia kuin muitakin perinteitä, mutta jonka tärkein ominaisuus on kuitenkin ruokailutapahtuman rentous ja sosiaalisuus. Antigua ja Barbuda tunnetaankin yhdestä maailman rennoimmista ruokailukulttuureista, jossa tärkein sääntö on varata ruokailulle aikaa, eikä pyrkiä lähtemään liian aikaisin. Täällä ei tunneta kiirettä.
Minulle Karibian alue tuo mieleen ihanat eksoottiset hedelmät ja näinpä ensimmäistä kertaa tällä matkallani valitsin valmistettavakseni jälkiruoan, papaijapiirakan. Koska papaija kuitenkin kuuluu niihin harvinaisiin hedelmiin, joista en pidä, päätin jälleen antaa itselleni luvan hieman soveltaa. Valmistin piirakan mangosta, joka niin ikään kuuluu alueelle tyypillisiin hedelmiin. Näin ollen voi olla, että minun piirakkani oli autenttista makeampi ja näin jälkikäteen ajateltuna reseptistä poikkeamiseni hiukan harmittaa. No, tätähän voi aina kokeilla uudestaan.
Tylsästä ulkonäöstään huolimatta piirakka oli ihan hyvää. Ei mitään maailmoja mullistavaa, ei kakkupöydän kuningatar, vaan hieman arkisemman aterian makea päätös. Itse jouduin hieman pettymään odotellessani ihanasti tahmeaa täytettä, joka olikin enemmän kohokasmaista, joskin kivasti ilmavaa. Minä tosin unohdin laskea uunin lämpötilaa esipaistettuani pohjan, mikä saattoi tehdä täytteestä hieman toivottua tiiviimmän.
Näin. Parista kömmähdyksestä huolimatta koen suorittaneeni tämän rastin. Aakkosmatkani seuraava kohde, Argentiina, odottelee jo kulman takana. Kiva projekti tämä tällainen.
Papaijapiirakka (mangoversiona)
Pohja: Huom! Näillä määrillä taikinasta tulee hieman kuivakka ja hankalasti muotoiltava. Itse lisäisin voin määrää melko huomattavastikin, ainakin 125 grammaan. 3,5 dl jauhoja 90 g voita 0,6 dl sokeria 2 keltuaista 0,5 tl vanilja-aromia
Aloita pohjataikinasta. Nypi kulhossa jauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon sokeri. Vatkaa keltuaiset vanilja-aromin kanssa ja lisää ne jauhoseokseen. Sekoita taikinaksi, kääri muovikelmuun ja siirrä jääkaappiin noin tunniksi. Tee seuraavaksi täyte. Kuori papaijat – tai mangot – ja poista siemenet tai kivi. Paloittele hedelmäliha keskikokoisiksi kuutioiksi ja paista kuutioita miedolla lämmöllä pienessä määrässä voita noin 5 min. Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää limemehu, kaneli (ja appelsiiniuute). Sekoita hyvin ja anna jäähtyä. Sekoita jauhot ja 6 rkl sokeria hedelmäseoksen joukkoon. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi, lisää 2 rkl sokeria ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Sekoita valkuaisvaahto varovasti mutta hyvin hedelmäseokseen. Yritä saada valkuaiset säilyttämään kuohkeutensa. Levitä levännyt taikina piirakkavuokaan, pistele siihen haarukalla reikiä ja esipaista pohjaa 180-asteisessa uunissa noin 10 min. Alenna uunin lämpötila 160 asteeseen. Kaada hedelmäseos esipaistetulle piirakkapohjalle ja paista piirakkaa noin 40-45 min. Valmiin piirakan pinta on vaaleanruskea ja keskiosa vielä hieman heiluva, ei täysin kiinteä. Anna piirakan vetäytyä hetki ennen tarjoilua.
Koska meidän perheessämme minä saan syödä sieniruoat yksikseni, tulen tehneeksi niitä verrattain vähän. (Paitsi supermaukkaita sienipihvejäni, joita valmistan säännöllisesti annoksen pakastimeen ihan itseäni varten.)
Nyt kuitenkin sain oivan tilaisuuden valmistaa sienipiirakkaa ystävän illanistujaisiin. Piirakasta tuli hyvää, siitäkin huolimatta, että uskoin jo hetken pilanneeni sen liiallisella soveltamisellani. Olen nimittäin ehdottomasti sitä mieltä, että ensin tulevat juustot ja muut kermaiset täyteaineet, sitten vasta itse päätäytteet. Ainoastaan tällä tavoin piirakka on myös ulkonäöltään sellainen, josta itse pidän.
Huolestani huolimatta sain kuitenkin aikaan maukkaan piirakan, joka oli myös kivannäköinen. Ideasta kiitän Viinilehteä, joskin kuten sanottua lopputulos oli aika lailla omannäköiseni. Ehdoton suositus sieni-ihmisille.
Sieni-lehtikaalipiirakka
Vuoallinen (ø 24-26 cm)
Pohja: 150 g voita 3 dl vehnäjauhoja 1 dl täysjyväspelttijauhoja / ruisjauhoja ripaus suolaa 2 rkl kylmää vettä
Täyte: 200 g lehtikaalia 400 g sieniä (suppilovahveroita, tatteja, kantarelleja) Huom! Voit käyttää myös kuivattuja sieniä, joita tarvitset 40 g. Liota ja valuta sienet ennen käyttöä. 2 salottisipulia 2 valkosipulinkynttä suolaa mustapippuria myllystä 1 tl sokeria 1 dl parmesaania raastettuna 150 g ranskankermaa 100 g ricotta-juustoa 1 dl kuohukermaa 2 kananmunaa 0,5 tl suolaa
Kuullottamiseen: öljyä
Valmista ensin pohjataikina. Kuutio kylmä voi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon jauhot ja suola. Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää lopuksi kylmä vesi ja muotoile taikinasta pallo. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi. Huuhtele lehtikaali ja poista kova lehtiruoti. Pilko suupaloiksi. Puhdista ja pilko sienet, pienet voit jättää kokonaisiksi. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipuli. Kuullota hienonnettu lehtikaali öljyssä pannulla. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta sivuun jäähtymään. Kuullota seuraavaksi öljyssä sipulit ja sienet. Kuullota rauhassa, noin 10 min. Mausta sipuli-sieniseos suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Lisää joukkoon lehtikaali ja nosta täyte hellalta jäähtymään. Lisää jäähtyneeseen täytteeseen parmesaani. Painele taikina tasaisesti vuokaan, myös reunoille. Pistele taikina haarukalla ja esipaista pohjaa 185-asteisessa uunissa 10 min. Sekoita kulhossa ranskankerma, ricotta, kuohukerma, kaksi keltuaista ja suola. Vaahdota munan valkuaiset ja sekoita ne varovasti ranskankermaseokseen. Levitä kermaseos piirakkavuokaan ja sen päälle huoneenlämpöinen täyte. Huom! Jos haluat tehdä perinteisemmän version, laita esipaistetun pohjan päälle ensin lehtikaali-sienitäyte ja päällimmäiseksi kermaseos. Tällöin piirakan kypsymistä on helpompi seurata ja ulkonäkö on täysin erilainen. Paista noin 30-45 min. Jos täyte tummuu liikaa, peitä piirakka loppupaiston ajaksi foliolla. Perinteisellä tavalla täytetty piirakka kypsyy nopeammin, minun tavallani se saattaa viedä yllättävänkin kauan ja folio tulee varmasti tarpeeseen.
Uudet kylmälaitteet vierastavat meitä. Tämän saimme todeta, kun nyt elämämme toisen keittiöremontin lopuksi upouusi pakastin sanoi työsopimuksensa irti melko lailla hetimiten remontin tultua päätökseensä. Samoin kävi viime kerralla. Silloin tosin jääkaapin kohdalla. No, tällä kertaa kyse oli asennusvirheestä ja selvisimme korjauksesta huomattavasti helpommalla, mutta joka tapauksessa pakastin oli tyhjennettävä. Saimme korjausliikkeestä tilalle väliaikaisen ratkaisun, mutta koska tuo korvaava laite oli omaamme pienikokoisempi, täytyi pakastimen sisältöä hieman keventää.
Seuraavaan lehtikaali-linssilasagneen upposi iso pussi pakastettua lehtikaalia sekä purkillinen itsetehtyä niin ikään pakastettua tomaattimurskaa. Kuten yleensä lasagne rakentui luottotomaattikastikkeeni ympärille, johon tällä kertaa lisäsin proteiiniksi linssejä. Tavallisesta poiketen korvasin juustokastikkeen yksinkertaisemmalla tuorejuusto-ruokakermaseoksella, joka toimi mainiosti. Lasagnelevyjen lisäksi sujautin väleihin vielä ohuita kesäkurpitsasiivuja, jotka menevöittivät paistosta entisestään.
Lopputuloksena siis jälleen kerran maukas kasvislasagne, jota kehotan ilman muuta kokeilemaan. Ja jos lasagnen pinnalla paahdetut tomaatit ovat vielä testaamatta, on tämäkin ehdottoman suositeltavaa to-do -listalle asetettavaa tekemistä.
Tuorejuustokastike: 200 g tuorejuustoa (esim. aurinkokuivattu tomaatti) 4 dl ruokakermaa suolaa mustapippuria myllystä
Lisäksi: lasagnelevyjä 1 keskikokoinen kesäkurpitsa 150 g juustoraastetta kirsikkatomaatteja oliiviöljyä
Valmista ensin tomaattikastike. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, kuutioi paprika. Huuhtele lehtikaalinlehdet, poista kova lehtiruoti ja revi suupaloiksi. Kuullota sipuli öljyssä kasarissa. Lisää lehtikaali, valkosipuli ja paprika. Kuullota muutaman minuutin ajan. Lisää loput ainekset ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin 30 min. Kastikkeen maku paranee entisestään pitkän haudutusajan myötä. Valmista kastikkeen hautuessa tuorejuustokastike. Notkista tuorejuusto kulhossa. Lisää joukkoon ruokakerma sekä mausteet ja sekoita, kunnes kastike on tasaista ja paakutonta. Leikkaa huuhdeltu kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Aloita lasagnen kokoaminen levittämällä ohut kerros tomaattikastiketta vuoan pohjalle. Seuraavaksi tulevat lasagnelevyt, tomaattikastike, kesäkurpitsaviipaleet, tuorejuustokastike ja noin kourallinen juustoraastetta. Jatka näin, kunnes ainekset loppuvat, mutta huolehdi kuitenkin siitä, että päällimmäiseksi jää kerros tuorejuustokastiketta. Ripottele pinnalle loput juustoraasteet. Asettele päällimmäiseksi kirsikkatomaatit ja pirskottele niiden pinnalle oliiviöljyä. Paista lasagnea 180-asteisessa uunissa 45-60 min.
Erikoinen ajatus silakkamurekkeesta alkoi kiehtoa mietiskellessäni, kuinka saisin muunkin perheen syömään silakoita edes maistelutasolla. Koska lapset pitävät silakkapihveistä, mutta jättävät ne periaatteesta syömättä, päätin olla ovela ja piilottaa kalat. Temppu onnistui mielestäni hyvin, kaksi kolmesta juonen kohteesta söi mureketta mukisematta, ainoastaan Pikku-Kokki kompastui sen epäilyttävään ulkonäköön.
Silakkamureke onnistui siis mainiosti. Siitä tuli hyvää, se maistui ihan kalalta, mutta totta puhuakseni en itsekään olisi tiennyt, miltä kalalta. Murekkeen ehdoton miinus on kuitenkin sen harmaa ja jopa luotaantyöntävä ulkonäkö, josta syystä en ihmettele tarkan Pikku-Kokkimme vastareaktiota. Ainesosat näyttivät joka tapauksessa kivalta tehosekoittimen kulhossa, joten päätin ikuistaa tämän hiukan houkuttelevamman hetken.
Jos kalaruoat miellyttävät, kannattaa ilman muuta ottaa tämäkin kokeiluun.
Lisäksi: perunamuusia jogurtti- tai tartarkastiketta
Laita kaikki ainekset tehosekoittimen kulhoon ja aja tasaiseksi massaksi. Kaada taikina leivinpaperoituun uunivuokaan, esimerkiksi leipävuokaan, ja paista 200-asteisessa uunissa noin 35 min. Kumoa hetken vetäytynyt mureke vuoasta ja tarjoile perunamuusin ja jogurtti- tai tartarkastikkeen kera.
Teki mieli kanaa. Jääkaapissa syöjäänsä odottelivat pieni nippu tankoparsaa sekä puolikas pussi broccoliinia. Näinpä valmistui superhelppo ja nopea kiinalaishenkinen kanapannu, jonka suolaisen makea makumaailma syntyi soija- ja hoisinkastikkeita sekä valkosipulia ja inkivääriä yhdistelemällä. Nam, mitä tahmeaa herkkua!
Suosittelen ilman muuta kokeilemaan. Ja jos parsa tai broccoliini sattuvat uupumaan, kokeile jotakin muuta. Tätä reseptiä voi ilman muuta muokata mieltymystensä tai satokauden mukaan, kunhan muistaa huomioida kasvisten kypsymisnopeuden ja pilkkoa niitä tarpeen mukaan melko pieniksikin palasiksi.
Kiinalaishenkinen kanapannu kauden kasviksilla
4 annosta
400 g broilerinfileetä 2-3 rkl soijakastiketta 1 rkl riisiviinietikkaa 250 g vihreää tankoparsaa 200 g broccoliinia 2-3 valkosipulinkynttä pieni pala tuoretta inkivääriä 3 rkl Hoisin-kastiketta 1 rkl soijakastiketta 1 tl seesamiöljyä 1 rkl riisiviinietikkaa 2 tl sokeria öljyä paistamiseen kanalientä 1 rkl maissitärkkelystä 0,5 dl kylmää vettä
Lisäksi: basmati- tai jasminriisiä
Pilko kanafileet suupaloiksi ja laita kulhoon. Sekoita keskenään 2-3 rkl soijakastiketta ja 1 rkl riisiviinietikkaa. Kaada kanapalojen päälle, sekoita ja anna marinoitua jääkaapissa noin puolen tunnin ajan. Huuhtele parsat, napsauta kova tyvi pois ja pilko jäljelle jäänyt osa noin 3 cm pituisiksi paloiksi. Huuhtele ja siisti myös broccoliinit. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet, kuori ja raasta inkivääri. Sekoita pienessä kulhossa Hoisin-kastike, 1 rkl soijakastiketta, seesamiöljy, 1 rkl riisiviinietikkaa ja sokeri. Paista kanat kuumalla pannulla öljyssä. Nosta kypsät kanat lautaselle odottamaan. Paista hetki parsoja, broccoliineja, valkosipulia ja inkivääriä. Lisää hieman kanalientä ja anna kiehua sekoitellen muutaman minuutin ajan. Lisää kanat takaisin pannulle. Kaada joukkoon Hoisin-kastike -seos, sekoita ja anna kiehua hetki. Suurusta kastike kylmän veden ja maissitärkkelyksen seoksella. Tarjoile valitsemasi riisin kera.
Tunnelmallisia makuja 