Jäähyväiset jouluruoille vm. 2018 osa 2: uunissa paistetut lihapiirakat porkkanalaatikkotäytteellä

Koska meillä joululaatikoita tulee riittämään vielä pitkälle alkaneeseen vuoteen, eikä niitä varmastikaan tule ennen ensi joulua popsittua sellaisenaan, poimin vuoden viimeisen päivän aamuna pakastimesta laatikollisen porkkanalaatikkoa aikomuksenani löytää sille uusi tarkoitus. Päätin yhdistää muutaman reseptiikan ja näin syntyivät jauheliha-porkkanalaatikko täytteiset lihapiirakat. Melko mainiota, totean tästä elämäni ensimmäisestä lihapiirakkakokeilusta. Tärkeä kohta minulle oli se, että nämä paistettiin uunissa perinteisen uppopaistamisen sijaan. Minä en nimittäin pidä tuosta kuuman öljyn kanssa pelehtimisestä. Lopuksi tehtävä melko runsas voitelu on mielestäni paljon parempi vaihtoehto ja tuo leivonnaisiin herkullisen maun.

Kannattaa siis testailla. Näitä voi sitten täyttää mielensä mukaan ja nautiskella joko kaikilla mausteilla, pelkän ketsupin kera tai vaikkapa ihan sellaisenaan. Lihapiirakkakuoren reseptiikasta sekä paisto-ohjeesta kiitän Suklaapossua. Eikä muuten kannata hämääntyä leivinpaperittomuudesta paistovaiheessa, se toimii mainiosti.

IMG_0016

Porkkanalihapiirakat uunissa

10-13 kpl

Taikina:
2,5 dl maitoa
2,5 rkl öljyä
1 rkl tummaa siirappia
5-6 dl vehnäjauhoja
1 pss (11 g) kuivahiivaa
0,75 tl suolaa

Täyte:
puolikas sipuli
200 g naudanjauhelihaa
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
200 g porkkanalaatikkoa

Voiteluun:
50 g voita

Tee ensin taikina. Mittaa maito kulhoon ja lämmitä mikrossa noin 42 asteiseksi. Mittaa joukkoon öljy, siirappi ja noin 1,5 dl jauhoja, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Vatkaa kunnolla sekaisin. Peitä kelmulla ja anna seistä rauhassa noin vartti, kunnes seos alkaa kuplia.
Lisää joukkoon suola sekä hieman jauhoja. Vaivaa taikinaa kunnolla välillä jauhoja lisäten. Taikinasta muotoutuu vähitellen kimmoisa pallo. Yritä pitää jauhot minimissä, jotta taikina pysyy pehmeänä.
Laita hyvin vaivattu taikina kulhoon ja peitä hyvin. Anna nousta kaksinkertaiseksi. Tähän kuluu aikaa noin tunti.
Tee tällä välin täyte. Kuori ja hienonna sipuli. Ruskista jauheliha ja sipuli öljytyllä pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita jauheliha porkkanalaatikon joukkoon.
Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen. Laita uuniin myös tyhjä uunipelti kuumenemaan. Ota kaksinkertaiseksi noussut taikina esille. Kaulitse se jauhotetulla alustalla noin 40 x 40 cm levyksi. Leikkaa levystä pyöreää esinettä käyttäen halkaisijaltaan noin 11 cm (tai hiukan suurempia, kuten minä tein) olevia pyöreitä paloja.
Laita täytettä runsas ruokalusikallinen kunkin ympyrän päälle hieman toiselle laidalle. Jätä reuna ilman täytettä, jotta reunat tarttuvat toisiinsa kiinni. Kostuta reunat kevyesti vedellä. Käännä ympyrän tyhjä puoli täytteen päälle ja laita ympyrän reunat vastakkain. Paina kunnolla kiinni. Varmista haarukalla, että reunat ovat kunnolla kiinni.
Kun uuni on valmis, ripottele kuumalle pellille vehnäjauhoja ja nosta 6-8 lihapiirakkaa paistumaan. Sulata voi valmiiksi.
Paista 225 asteessa noin 10 min. kunnes piirakoiden pinta on saanut kauniin ruskean värin. Nosta lihapiirakat heti ritilän päälle ja voitele voisulalla kauttaaltaan. Anna voin imeytyä ja piirakoiden pehmetä.

Jäähyväiset jouluruoille vm. 2018 osa 1: keittoa lanttulaatikosta

Nyt kun jouluruokia on nautittu taas vuoden tarpeiksi, painii moni varmasti saman ongelman kanssa: mitä tehdä tähteille? Itse tulin tänä vuonna tehneeksi erityisesti laatikoita aivan liian paljon ja niinpä meillä syödään lähiviikkoina erilaisia laatikkojohdannaisia. Aiempina vuosina olen hyödyntänyt joululaatikoiden tähteitä esimerkiksi suolaisiin piirakkapohjiin ja rieskoihin, mutta nyt ajattelin kokeilla jotakin hieman erilaista.

Myönnän, että ajatus lanttulaatikkopohjaisesta keitosta ei houkuttele, mutta olipa hyvä, että tuli kuitenkin testatuksi. Keitosta tuli nimittäin maukasta. Siis oivallinen loppusijoituspaikka. Suosittelen!

IMG_2409

Lanttu-omenakeitto

4 annosta

300 g hapahkoa omenaa
1 sipuli
1 rkl öljyä
0,5 tl kanelia
400 g lanttulaatikkoa
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl ruokakermaa

Pese, kuori ja kuutioi omenat. Hienonna sipuli. Kuullota omenakuutiot ja sipuli kattilassa öljyssä. Lisää joukkoon kaneli.
Lisää lanttulaatikko, vesi ja murennettu kasvisliemikuutio. Kuumenna.
Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää lopuksi ruokakerma ja kuumenna.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 6: suklaafondant

Pitkästä aikaa pääsen esittelemään Koko Suomi leipoo -haasteeni edistymistä, ja vielä onnistuneen tuotteen kera. Viimeisin tänne laatimani Koko Suomi leipoo -raporttinihan käsitteli kinuskikuorrutteisia donitseja, noita joiden toteutus ei sanalla sanoen mennyt ihan kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Viime viikolla sitten leivoin sarjan viidennessä osassa toteutetun porkkanakakun – ja onnistuinkin siinä – mutta valokuvaajan taitoni loppuivat kesken, enkä saanut tuotoksesta minkään valtakunnan valokuvaa. Näin raportti jäi laatimatta. Ajattelin kuitenkin yrittää vielä uudestaan, joten enköhän ajan myötä pääse vielä täälläkin esittelemään porkkanakakkuleipurin taitojani.

Mutta tähän viikkoon ja sen suklaiseen kohokohtaan. Tällä kertaa kilpailijoiden tehtävänä oli leipoa suklaafondant ja täydellistää annos keksikorilla, vaniljajäätelöllä sekä vadelmakastikkeella. Koska oma mahdollisuuteni käyttää aikaa leivontaan kerrallaan on usein suhteellisen lyhyt, päätin suosiolla lähteä toteuttamaan ainoastaan fondanttia. Keksikorit, jäätelön ja vadelmakastikkeen valmistan kyllä niin ikään, mutta tuonnempana. Tarjoilen näitä sitten yhdessä, sillä nyt fondantit päätyivät maistelukappaletta lukuun ottamatta pakastimeen.

 

Kuten tulin jo maininneeksi, onnistuin fondanttien kanssa mainiosti. Ne olivat ulkopuolelta mukavan rapsakoita ja sisällä odotti täydellisen sula suklaasydän. Ei näissä mielestäni ollut moitteen sanaa, vaikka itse toteankin. Ainoastaan paistoaikaan hain osviittaa aiemmin käyttämästäni reseptistä, mutta muuten suoritin tehtävän kilpailijoille annetun ohjeistuksen mukaan. Olen tyytyväinen.

Siis helppo ja todellisen herkullinen pakkaus. Suosittelen!

Suklaafondantit

6-9 kpl

IMG_2309-1180 g tummaa suklaata
150 g voita
125 g sokeria
165 g kananmunaa
120 g vehnäjauhoa
0,5 tl leivinjauhetta
1 rkl kaakaojauhetta

Sulata suklaa.
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa kananmunat vähitellen joukkoon. Sekoita suklaa varovasti joukkoon. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita tasaisesti taikinaan.
Kaada massa voideltuihin vuokiin.
Paista 200 asteisessa uunissa niin, että suklaafondant jää keskeltä pehmeäksi, hiukan valuvaksi. Minä paistoin 10 min. joka tuotti onnistuneen lopputuloksen.

Jokaisen lautaselle sopiva kookos-linssikeitto

Sosekeittokavalkadini kasvoi taas yhtä suuremmaksi, kun testasin kookos-linssikeittoa. Uusi tulokas osoittautui sen verran pidetyksi, että paikka pysyväislistalla on taattu. Keittoa on helppo modifioida sekä lihaisammaksi tai muuten ruokaisammaksi ateriaksi että sangen kevyeksi ja täysin vegaaniseksi kasvisversioksi, kukin tavallaan.

Tällä kertaa meillä keiton sekaan upposi paketillinen broilerinsuikaleita, mutta esimerkiksi maissit olisivat niin ikään tuoneet siihen mukavaa purupintaa. Kuten sanottua maukas keitto toimii hyvin sellaisenaankin, ehkäpä tuolloin rinnalle kannattaa napata palanen leipää. Minä ripottelin valmiiden annosten pinnalle vielä aiemmin esittelemiäni paahdettuja linssejä, jotka toimivat tehtävässä mainiosti.

IMG_2277

Tästä siis resepti vaikkapa alkuvuoteen – tai joulun odotteluun.

Kookos-linssikeitto

4-6 annosta

2 dl punaisia linssejä
1 l kasvislientä (Mielestäni hieman pienempikin määrä olisi voinut riittää, nyt keitosta tuli koostumukseltaan melko laihaa.)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 rkl juustokuminaa
400 g yrttimaustettua tomaattimurskaa (Tämän voi korvata tomaattimurskalla sekä noin rkl:lla basilikaa ja oreganoa.)
3 rkl soijaa
400 ml kookosmaitoa
1 rkl sitruunamehua
(tuoretta minttua)

Lisäksi esimerkiksi:
broileria
paahdettuja linssejä (Linkki reseptiin löytyy yläpuolelta.)
maissia
leipää

Pane linssit siivilään ja huuhtele huolella. Keitä linssejä kasvisliemessä noin 10 min. kunnes ne ovat pehmeitä. Säästä linssit keitinliemessään. Käytä myös liemi keiton valmistukseen makua antamaan.
Mikäli teet keitosta broileriversion, paista broileri suikaleina öljyssä kypsäksi. Nosta sivuun ja kuullota myös kuorittu ja silputtu sipuli sekä valkosipuli. Lisää juustokumina. Kääntele seosta vielä hetki.
Pane pehmeiden linssien sekaan kuullotettu sipuli-juustokuminaseos, tomaattimurska ja soija. Keitä hetken aikaa ja soseuta keittopohja.
Lisää sekaan mahdolliset paistetut broilerisuikaleet, kookosmaito, sitruunamehu (ja silputtua minttua). Mikäli käytät keiton runsauttajana pakastemaissia, ne voi hyvin lisätä vasta tässä vaiheessa.
Anna hautua hetki ja nosta tarjolle. Ripottele annosten pinnalle paahdettuja linssejä.

Joulun ensiaavistuksia: rosollipiirakka

Tavallisesti tapaan vuoden viimeisinä päivinä etsiskellä sopivia käyttötapoja ylitse jääneille jouluruoille. Nyt kuitenkin eletään vasta parasta joulunodotteluaikaa, joten seuraavaa reseptiä voi hyödyntää vaikkapa pahimpaan jouluruokatuskaan, mikäli odotus tuntuu käyvän pitkäksi.

Toisaalta tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole makumaailmaltaan kovinkaan jouluinen viritelmä, joten maistuu varmasti myös joulun jälkeenkin, mikäli rosollikasviksia tulee keitettyä yli tarpeiden.

Siis suosittelen; ennen, jälkeen tai vaikka joulunakin. Voihan rosollinsa piirakkanakin nautiskella. Näppärää.

IMG_2250

Rosollipiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

Pohjaksi voit valita mieleisesi suolaisen pohjan. Suosimani ripeversio – johon uppoavat oivallisesti esimerkiksi joululaatikoiden loput – sopii tähän piirakkaan mainiosti.

Ripepohja suolaiseen piirakkaan:
50 g voita
2 dl jauhoja (Mitä nyt sattuu olemaan.)
1,3 tl leivinjauhetta
2 dl jotakin ”ripettä” (Tarkoitukseen käy soseutettuna miltei mikä vaan: ylimääräiset keitetyt kasvikset, riisi tai makaroni, kuivat leivät, sosekeittojen tai puurojen loput… Vettä lisätään, mikäli massa tuntuu liian jämäkältä.)

Täyte:
400 g juureksia: punajuuria, porkkanaa, bataattia
2-2,5 dl ruokakermaa tai kerma-maitoa
2 kananmunaa
0,5 dl tuoretta timjamia
mustapippuria myllystä
suolaa
150 g fetajuustoa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Kuori ja kuutioi täytteen juurekset. Keitä ne napakan kypsiksi. Punajuuret kannattaa keittää omassa kattilassaan. Valuta ja jäähdytä.
Sekoita kerma, kananmunat, silputtu timjami, pippuri ja suola. Kaada kermaseos piirakkapohjan päälle.
Lisää vuokaan juureskuutiot sekä paloiteltu feta.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 25-30 min.

Uusia jouluperinteitä metsästämässä: maa-artisokkalaatikko

Tänä jouluna olen ruokalehtiä ja muita alan julkaisuja tutkiessani ollut huomaavinani trendin muuttaa perinteikästä joulupöytää eri tavoin modernimmaksi. Itse en koe tätä tarpeelliseksi; miksi jotakin niin hyvää pitäisi mennä muuttamaan? Minulle joulu tarkoittaa perinteitä, niin ruokapöydässä kuin muutenkin. Se, että haluan pitää kiinni perinteistä ei kuitenkaan tarkoita, että en haluaisi kokeilla myös uusia joulututtavuuksia. Vanhojen ystävien rinnalle on aina mukava ujuttaa jokunen uusi ja mikäli tähdet ovat yritelmälle suotuisat, tehdä siitä mahdollinen pysyvä jouluvieras.

Tänä vuonna uutena tulokkaana joulupöytäämme valmistui maa-artisokkalaatikko. Myönnettäköön, että kun lopulta sain laatikon jotenkuten kuvattua, unohdin maistaa sitä ennen pakastusta. No, maku paljastuu sitten h-hetkellä, mutta uskoisin että tätä uskaltaa kuitenkin suositella kokeilemaan. Ainakin jos maa-artisokasta pitää.

Maa-artisokkalaatikko

6-8 annosta

IMG_2196-11 kg maa-artisokkaa
2 dl kermaa tai kermamaitoa
1 kananmuna
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl siirappia
1 tl suolaa
0,25 tl muskottipähkinää

Pinnalle:
korppujauhoja
voilastuja

Pese, kuori, keitä ja soseuta maa-artisokat.
Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin.
Levitä halutessasi laatikon päälle korppujauhoja ja voilastuja.
Paista voidellussa uunivuoassa 175 asteessa 1-1,5 tuntia.

Varsisellerikeitto – joka ei maistu varsiselleriltä

Varsiselleri, tuo useasti parjattu terveyspommi, on monesti tuottanut päänvaivaa myös meidän jääkaapissamme. Se ei ole hyvän makuista, turha tätä on kaunistella, mutta koska se tekee monille kastikkeille hyvää, on sitä silloin tällöin kuitenkin ostettava. Tarvittava määrä on lähes aina vain muutama varsi, mutta sitä on kuitenkin ostettava koko nippu, noin kymmenen vartta. Ärsyttävää; miksi niitä ei voida myydä vain tarpeeseen, jonka uskoisin monilla olevan pieni?!

No, pakastaminen on tietysti mahdollista ja sitä olenkin usein suosinut. Toiseksi selleri säilyy jääkaapissa pitkään, joten ongelma ei senkään suhteen ole kovinkaan suuri. Mutta kuitenkin.

Tällä kertaa päätin kuitenkin olla varastoimatta jäljelle jäänyttä nippua ja keittelin varsista sosekeittoa. Keitosta tuli varsin maukasta, ja mikä tärkeintä, se ei maistunut selleriltä. Hieno homma! Täytyy tehdä tätä toistekin.

IMG_2158-1

Varsisellerikeitto

4 annosta

350-400 g varsiselleriä
500 g perunaa
1 sipuli
25 g voita (mikäli haluat vegaanisen version, korvaa esimerkiksi parilla rkl:lla rypsiöljyä)
0,25 tl suolaa
5 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
1 dl tuoretta persiljaa

(Pinnalle:
ohuita omenaviipaleita)

Pese ja kuivaa varsisellerit ja pilko varret parin sentin paloiksi.
Kuori ja pilko perunat paloiksi. Kuori ja lohko sipuli.
Sulata voi kattilassa ja lisää varsisellerit, perunapalat ja sipulilohkot kattilaan. Kuullota kasviksia noin 5 min. ja ripottele päälle suolaa.
Lisää kasvisliemi sekä kookosmaito ja keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä, eli 5–10 min. palojen koosta riippuen.
Lisää lopuksi hienonnettu persilja ja soseuta keitto sauvasekoittimella.
(Alkuperäinen Kotivinkistä napattu resepti, jota tosin muokkasin esimerkiksi vaihtamalla kerman kookosmaitoon, suositteli keiton pinnalle ohuita omenasiivuja. Meillä tämä yhdistelmä on toistaiseksi kokeilematta…)

Punajuuritartar

Juhlistimme toissapäivänä 101-vuotiasta kotimaatamme kolmiosaisella päivällisellä. Alkuruoan roolin nappasi tällä kertaa punajuuritartar, ihan hauska kasvisvaihtoehto perinteiselle tartarpihville. Omaan makuuni tässä olisi saanut olla hiukan enemmän mausteisuutta, nyt muut maut jäivät melko pitkälti punajuuren varjoon. Mutta koostumus oli mainio ja itsetehty majoneesi kruunasi kokonaisuuden. Ilman majoneesia tätä tuskin kannattaakaan lähteä tarjoilemaan.

Mikäli tartarin tarjoilee alkuruokana pihviksi muotoilu toimii hyvin, mutta massaa voi mielestäni ongelmitta tarjoilla ihan sellaisenaankin esimerkiksi osana joulupöytää.

Paras syömäni tartarpihvi – sitä lihaista versiota olen kokeillut muutamaan otteeseen ja todennut, että se ei vaan taida olla minun juttuni.

Reseptin punajuuritartariin nappasin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä.

IMG_2128-1

Punajuuritartar

6 alkuruoka-annosta

IMG_2117600 g punajuuria
1 rkl oliiviöljyä
puolikas punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl kapriksia
0,5 dl ruohosipulia hienonnettuna
0,5 dl lehtipersiljaa hienonnettuna
1 tl dijon-sinappia
1 tl vaahterasiirappia
1 tl hienoa merisuolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:
majoneesia (mikäli haluat tehdä majoneesin itse, resepti löytyy alapuolelta)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko punajuuret neljään osaan. Valuta öljy päälle ja paahda uunin keskitasolla 30 min. Jäähdytä.
Hienonna punajuuret tehosekoittimessa parissa erässä, muutama kierros kerrallaan, jotta saat karkeaa haketta. Kuori ja hienonna punasipuli ja valkosipulinkynsi. Hienonna kaprikset ja yrtit. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja muotoile seos tartarpihveiksi.
Tarjoa punajuuritartar majoneesin kera.

Majoneesi:
1 keltuainen
0,5 tl suolaa
1 dl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa

Huom! On erittäin tärkeää, että majoneesin ainesosat ovat saman lämpöisiä, joten ne kannattaa ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin, ehkäpä jo edellisenä päivänä.
Mittaa kaikki ainekset kulhoon. Paina sauvasekoitin kulhon pohjalle. Käynnistä sekoitin ja nosta sitä hitaasti ylös-alas, kunnes seos sakenee muuttuen majoneesiksi. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 3: croissantit

Maanantai tarkoitti taas uuden Koko Suomi leipoo -jakson ulostuloa sekä reseptin paljastamista. Tänään pääsin siis itse tositoimiin, leipomaan teknisessä tehtävässä toteutettuja croissantteja. No, täytyy myöntää, että ilman tätä haastetta en varmasti olisi tähän puuhaan ryhtynyt, mutta kun olen kerran leikkiin lähtenyt, niin vien sen kunnialla loppuun, meni syteen tai saveen.

Croissantit olivat minulle tottahan toki tuttu tuote, mutta ainoastaan syöjän näkökulmasta. Koskaan en ole niitä leiponut, joskin lehtevän voitaikinan olen mielestäni joskus tehnyt. Syynä tähän lienee se, että en oikeastaan pidä sen kummemmin croissanteista kuin lehtitaikina-asioista ylipäätään. Esimerkiksi joulutortut ja viinerit jätän käytännössä aina väliin, croissantin voin syödä silloin tällöin – mutta ehdottomasti suolaisin täyttein.

Nyt kun tehtävä on suoritettu, voin sanoa olevani melko tyytyväinen. Mielestäni onnistuin ensikertalaiseksi ihan hyvin, joskin muutamia stiplujakin matkaan mahtui. Taikinasta oli tarkoitus valmistaa kymmenen croissantia, mutta itse sain aikaiseksi vain kuusi. Pieni osa taikinasta jäi käyttämättä, kun yritin kaulita sitä uudestaan, mikä selittää osin leivonnaisteni liian pientä määrää, mutta taisin myös jättää taikinan joiltakin kohdin liian paksuksi. Voisarveni olivatkin melko kookkaita ja hieman epätasalaatuisia, osa kypsiä, osa hiukkasen raakoja. Mielestäni taikinassa oli kuitenkin lehtevyyttä ja paisto oli, jos ei täydellinen, niin ainakin melko hyvä. Maku oli, no, croissantin makuinen. Tiedä sitten, kuinka tositilanteessa olisi käynyt, mutta ehkäpä en kuitenkaan olisi ollut se hännänhuippu. Laitan alle kuvan ja otan mielelläni kommentteja vastaan, mikäli joku asialle paremmin vihkiytynyt sattuu vilkaisemaan.

Näin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Croissantteja tulen hyvin pienellä todennäköisyydellä leipomaan ainakaan lähitulevaisuudessa uudestaan, mutta jos, niin varmasti tällä reseptillä, joka oli mielestäni selkeä ja melko yksityiskohtainenkin. Ainoastaan paistolämpötilalle nappasin pienen lisävinkin, enkä sitäkään oikeastaan käyttänyt sellaisenaan. Joissakin resepteissä taikinan valmistukseen käytettiin tunti- jopa päivätolkulla aikaa, mutta mielestäni tämä parituntinen riitti mainiosti. Minä en edelleenkään arvosta croissantia niin korkealle.

Alle olen jäljentänyt kilpailijoille annetun ohjeen muutamien omien huomioineni kera. Mikäli haluat tutustua alkuperäiseen reseptiin, käy kurkistamassa se ohjelman nettisivustolta.

Croissantit

10 kpl

IMG_1976Taikina:
200 g kylmää vettä
vajaa 1 tl suolaa
20 g sokeria
20 g tuoretta hiivaa
25 g kananmunaa
369 g kylmiä vehnäjauhoja

Kaulintaan:
250 g voita
20 g vehnäjauhoja

Voiteluun:
kananmunaa (tähän riittää hyvin osa, joka jää jäljelle taikinaan käytettävästä vajaasta kananmunasta)

Kun aloitat taikinan valmistuksen, varmista, että kaikki raaka-aineet ovat kylmiä. Niitä kannattaa pitää hetki jääkaapissa tai pakastimessa.
Kaulintavoin tulisi olla 20 asteista. (Tätä kohtaa en täysin ymmärtänyt ottaen huomioon seuraavan kohdan, jossa voi kehotetaan pitämään kylmänä.)
Vaivaa koukulla kaulintavoi ja vehnäjauhot nopeasti sekaisin, niin että ne eivät ehdi lämmetä. Painele rasvaseos litteäksi neliöksi.
Valmista sitten taikina. Sekoita kaikki raaka-aineet sekaisin ja vaivaa hyvä sitko.
Muotoile taikinasta neliö, joka on isompi kuin rasvaneliö. Aseta rasva vinosti keskelle taikinaneliötä. Nosta taikinan kulmat rasvan päälle. Painele taikina ohuemmaksi.
Kaulitse taikina suorakaiteen muotoiseksi, noin 1,5 cm vahvuiseksi, ja taittele kolmeen osaan. Laita taikina kylmään lepäämään 10 minuutiksi. Toista tämä vielä kaksi kertaa.
Croissantin kaulintakaava on 3 x 3, eli kaulitaan kolme kertaa ja jokaisella kerralla taikina käännetään kolmeen osaan.
Pidä taikinaa kylmässä noin 20 min. ennen tuotteiden muotoilua.
Kaulitse taikina ympyräksi ja ota siitä kolmion muotoisia paloja veitsellä tai taikinapyörällä leikaten.
Muotoile croissanteiksi käärien palat rullalle leveästä sivusta kärkeen päin.
Nostata huoneenlämmössä leivinliinalla peitettynä. Älä nosta peltiä uunin päälle, sillä lämpimässä rasva pehmenee.
Voitele croissantit halutessasi kananmunalla.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Jäähdytä peittämättä.

Tomaattinen kikhernekeitto; kaunista ja maukasta

Syksyn – tai taitaa tämä olla jo talvi – mittaan tehdyt lukuisat sosekeittokokeilut saivat loisteliasta jatkoa, kun valmistin vallan herkullista tomaatti-kikhernekeittoa. Mukavasti mausteita sisältävään keittoon täyteläisyyttä toi kookosmaito, ruokaisuutta ja proteiinia kikherneet. Kaiken muun hyvän lisäksi resepti on sekä vegaaninen että gluteeniton.

Pidemmittä puheitta kiitän reseptistä Viimeistä Murua Myöten -blogia ja suosittelen suuresti testailemaan. Pienempi annos sopinee kauniiksi alkuruoaksi, suurempi terveelliseksi lounaaksi.

IMG_1830

Tomaatti-kikhernekeitto

4-6 annosta

IMG_18221 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 tl sokeria
0,5 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl kurkumaa
0,5 tl chilihiutaleita
4 dl kasvislientä
400 g tomaattimurskaa
1 tlk kikherneitä
400 ml kookosmaitoa
puolikkaan sitruunan mehu
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa ne hienoksi ja kuullota pannulla oliiviöljyssä muutaman minuutin ajan miedolla lämmöllä.
Lisää sokeri ja mausteet. Paista minuutin verran lisää.
Lisää sitten kasvisliemi, tomaattimurska, kikherneet ja kookosmaito. Keittele 10-15 min.
Soseuta sauvasekoittimella ja lisää joukkoon sitruunanmehu.
Lisää maun mukaan suolaa ja rouhaise lopuksi pippuria.