Kaisa

Yhden keiton kolmet kasvot

Kirjoitettu 20 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Meidän perheessämme on kolme jäsentä. Vaikka yleensä pidämmekin samoista ruoista, ja ainakin me kaksi perheemme aikuisjäsentä syömme yhteisillä aterioilla samasta padasta, on meilläkin joitakin poikkeavia ruokamieltymyksiä. Yksi suurimmista makueroavaisuuksistamme liittyy keittoihin. Minä söisin suurimman osan keitoista mieluiten kirkasliemisinä, Aleksi ei käsitykseni mukaan pidä kirkasliemisyydestä ollenkaan. Kun soppaan lisätään se, että Pikku-Kokki ei vielä oikein pärjäile liemen kanssa laisinkaan, olemme oikeastaan melko haastava keittoperhe.

Niin tai näin, keitot ovat joka tapauksessa yksi omia suosikkiruokiani ja näinpä valmistan niitä usein, kaikesta huolimatta. Tällä kertaa työn alla oli jauhelihakeitto ja koska tietysti on mukava aikaansaada kaikkia ruokailijoita miellyttävä lopputulos, syttyi matkan varrella päälleni idealamppu; päätin muokata ruokaa pikkuhiljaa jokaiselle meistä sopivaksi.

Pikku-Kokki söi keittonsa ilman lisättyä suolaa ja pienen liemimäärän kera. Seuraavaksi erottelin keitosta oman runsasliemisen versioni, johon lisäsin hieman suolaa. Aleksin kuvissa näkyvään annokseen sujautin reilun tuorejuustotujauksen, jolloin keiton luonne muuttui täysin toisenlaiseksi. Kaikki olivat tyytyväisiä versioihinsa ja päätinkin hyödyntää tätä keinoa tulevaisuudessa niin ikään. Tällä tavoin ei myöskään tarvitse syödä montaa päivää tismalleen samaa ruokaa, jos sattuu tekemään kattilallisen keittoa vaikka vain itselleen. Oivallista ja sangen helppoa!

Monen maun jauhelihakeitto

4 annosta

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
400 g naudan jauhelihaa
1 l vettä
1 lihaliemikuutio
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl oreganoa
4 perunaa
3 porkkanaa
300 g maissia

Mahdolliseen muunteluun:
50-200 g maustamatonta tuorejuustoa

Pinnalle:
tuoretta yrttisilppua ja/tai tomaattia

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne öljyssä kattilassa. Lisää jauheliha ja ruskista se kevyesti. Lisää vesi, lihaliemikuutio ja mausteet. Mikäli haluat tehdä pienelle lapselle ystävällisen, vain liemikuution suolan sisältämän version, jätä suola vielä tässä vaiheessa lisäämättä.
Kuori ja paloittele perunat. Kuori ja viipaloi porkkanat. Lisää perunat ja porkkanat kattilaan. Keitä keskilämmöllä kannen alla 15–20 min. kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää maissit joukkoon hieman ennen keiton valmistumista.
Erottele tässä vaiheessa suolaton annos omaan astiaansa.
Lisää suola ja tarkista maku.
Mikäli haluat tehdä juustoisen version, lisää keittoon tai osaan siitä sopivaksi katsomasi määrä tuorejuustoa. Lämmitä, mutta älä enää keittele kovasti.
Koristele lopuksi haluamallasi tapaa.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 8: Hullu kuin äidiksi tullut : Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus

Kirjoitettu 18 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Tähän sunnuntai-aamuun teki mieli jakaa kirjavinkki, joka nimestään huolimatta sopii lukemiseksi varsin monille; äideille, äitiydestä haaveileville sekä vielä tuota mahdollisuutta pohdiskeleville, mikä jottei miehillekin. Kaikkiin kirjan mielipiteisiin en toki yhdy, mutta mielenkiintoa se herätti monella tapaa. Siis suosittelen kurkistamaan!

Irene Naakka: Hullu kuin äidiksi tullut : äitiyden pilvilinnat ja todellisuus
Minerva, 2018

Hullu kuin äidiksi tullut on hyvä kirja. Sen kirjoittaja, toimittaja ja Mutsie-blogisti, Irene Naakka kuvaa aidosti ja kaunistelematta raskauden, synnytyksen, äitiyden ensihetkien ja äidiksi kasvamisen herättämiä tunteita, sitä kuinka tuo kaikki ei välttämättä olekaan niin täydellistä ja ihanaa. Myytti täydellisestä äidistä murtuu, pilvilinnoista romahdetaan todellisuuteen. Sillä varmasti ovat harvassa ne äidit, joille näin ei kävisi, edes jossakin muodossa; eihän täydellistä ihmistä olekaan, joten miksi olisi täydellinen äiti?

Hullu kuin äidiksi tullut sopii lukemiseksi monille; äideille, äitiydestä haaveileville ja niille, jotka eivät vielä tiedä, onko äitiys heitä varten. Myös miehille teoksen lukemisesta voisi olla paljonkin hyötyä, se opettaa. Kuten sanottua kirjan teksti on rehellisen siloittelematonta, joten tietyn tyyppisten, ehkäpä esimerkiksi niiden, joissa kiertelemättämyys saattaa aiheuttaa pelkotiloja – mitä vaikkapa synnytykseen tulee – kannattaa jättää tämän kirjan lukeminen vasta omien kokemusten jälkeiseen aikaan. Mutta tiedä häntä, toisille saattaa tehdä hyvääkin lukea tämä etukäteen.

Suhteellisen tuoreena äitinä itsekin luin Naakan kirjan suurella mielenkiinnolla yhtyen useisiin hänen mielipiteistään sekä kokemuksistaan varsinkin mitä stressaavaan odotusaikaan tulee. Joka kohdassa en kuitenkaan ollut samaa mieltä, enkä itse ole kokenut synnytyksen jälkeistä masennusta, josta Naakka kirjassaan puhuu. Loppujen lopuksi taidamme ihmisinä – ja äiteinä – olla hyvinkin erilaisia, mutta siitä viis, lukukokemuksena tämä oli mainio, sai palaamaan moniin menneisiin kultahetkiin.

Vihreää kepeyttä vaikkapa alkuruoaksi pääsiäispöytään

Kirjoitettu 17 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Nyt kun aurinko on useana päivänä tuonut toivoa kevään todellisesta saapumisesta, olen pikkuhiljaa jo alkanut kääntää katsetta kohti kevään seuraavaa juhlaa, pääsiäistä. Näinpä päätin kokeilla tätä tuoreista herneistä syntyvää vegaanista hernekeittoa, jonka totesin mainioksi alkuruokakeitoksi – vaikkapa tulevaan pääsiäispöytään. Keiton kermaisuus on peräisin siihen lisätystä avokadosta, joka mielestäni tuo siihen myös sopivasti lempeää ryhtiä. Pääsiäisen kunniaksi pinnalle voisi ehkäpä harkita muutamaa viiriäisenmunanpuolikasta, jolloin keiton vegaanisuus on toki tiessään. No, kukin valitkoon keitollensa kumppanin.

Keiton väri säilyi kauniin vihreänä avokadosta huolimatta, vaikka se majaili yön yli jääkaapissa eli sen voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä. En tiedä olisiko näin ollut muutenkin, mutta itse halusin varmistaa värin säilymisen ja käytin kahta kikkaa sen takaamiseksi: lisäsin keittoon hiukan limemehua ja heitin keiton valmistuttua avokadojen kivet takaisin kattilaan. Näitä oppeja kannattaa muuten hyödyntää myös esimerkiksi guacamolea valmistaessaan.

Resepti tähän todella simppeliin soppaan löytyi mistäpä muualtakaan kuin Lisää kasvisruokaa koko perheelle -luottokeittokirjastani. Onnistuminen jälleen kerran.

Vihreä avokado-hernekeitto

4 annosta

1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
rapsiöljyä
500 g vihreitä herneitä (mieluiten pakkasesta)
7-8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 avokadoa
valkopippuria ja suolaa
1 rkl limemehua

Tarjoiluun:
leipää ja/tai viiriäisenmunia

Kuori ja hienonna keltasipuli sekä valkosipuli. Kuullota ne kattilassa.
Lisää herneet, vesi sekä liemikuutio ja kiehauta.
Lisää keittoon kuoritut avokadot ilman kiviä – säästä kivet kuitenkin myöhempää käyttöä varten – ja soseuta keitto sileäksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Mausta maun mukaan pippurilla ja ripauksella suolaa.
Mikäli et tarjoile keittoa heti, lisää sinne myös limemehua ja poistetut avokadojen kivet, jotta se ei tummu. Mielestäni limemehu toi keittoon myös mukavaa raikkautta, joten sitä voit halutessasi käyttää joka tapauksessa.
Tarjoile haluamasi lisäkkeen kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 63: Ravintola Bella Roma; taaperoystävällisyyttä ennen kaikkea

Kirjoitettu 12 maaliskuun, 20183 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Aloitetaan vaikka siitä, kuinka päädyimme viettämään tamperelaista päivällishetkeämme pizzeria Bella Romassa. No, talvilomapäiviä suunnitellessamme ja ruokapaikkoja valikoidessamme kirjoitin Googleen yksinkertaisesti: Tampere ravintola leikkipaikka. Siinä siis ensisijainen kriteerimme. Vähän se toki hirvittää, kun ympärillä on hienosta ravintolatarjonnastaan tunnettu kaupunki, mutta näin tällä kertaa. Me valitsimme ennen kaikkea mahdollisuuden nauttia – kiireettömästä ruokailuhetkestä.

Tampereen keskustassa, Finlaysonin historiallisessa teollisuusympäristössä, sijaitseva ravintola on miljööltään perusmukava. Takka, röpelöiset kiviseinät, kuparipannut ja valkosipuliköynnökset tuovat sopivasti ilmettä, punavalkoruudullisilta liinoilta ei tietysti italialaisuuden nimissä voida välttyä. Mutta mikäs niissä. Jos olisi perjantai- tai lauantai-ilta, ravintolassa olisi luultavasti sangen lämmin tunnelma. Näin tiistai-iltapäivänä ympärillä näkyy vain muutama toinen seurue.

Valikoimme pöydän leikkinurkkauksen välittömästä läheisyydestä ja toteamme oitis, että ainakin tältä osin ravintolavalinta osui nappiin. Pienen pöydän ympärille on koottu leluja, kirjoja, piirustustarvikkeita sekä kaiken huipuksi pieni – mutta sitäkin suuremman huomion nappaava – televisioruutu. Pikku-Kokki vaikuttaisi tyytyväiseltä tilanteeseensa.

Puhutaanpa sitten hieman ruoasta, syömään tänne kuitenkin on tultu. Alkuruokalistalta mikään ei onnistu viekoittelemaan meitä puolelleen, joten päätämme käydä oitis pääruokien kimppuun. Pizzeriassa kun ollaan, valikoi Aleksi kuuliaisesti oman annoksensa ravintolan laajalta, liki kolmekymmentä vaihtoehtoa sisältävältä pizzalistalta. Maalaiskanaa, pestoa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa ja parmesania sisältävä pizza (15,90€) kuulostaa kieltämättä hurmaavalta. Itse sitä vastoin päädyn maalaissalaattiin, sen paistettua nieriää sisältävään versioon (16,00€). Pikku-Kokin kohdalla hyödynnämme ravintolan tarjoamaa etua valikoida lastenlistalta annos eurolla aikuisen ruoan yhteydessä. Hänelle siis spaghetti bolognese.

Annosten saapuessa ensituntuma on hyvä. Sekä pizza että salaatti näyttävät maukkailta. Todellisuus on sitten kuitenkin hieman toinen. Kun kalanpalasia siirtää, paljastuu oma salaattini melko pitkälti pelkäksi salaattisekoitukseksi, mitä nyt mukana on hiukan tomaattia, artisokkaa, oliiveja ja perunoita sekä krutonkeja, joiden rasvaisuus ei houkuttele. Plussaa kuitenkin siitä, että nieriää on runsaasti ja salaatin muutkin komponentit – paitsi se tylsä salaattisekoitus ja ylirasvaiset krutongit – ovat maullisesti kohdallaan. Kun raastepöydästä noutaa annokseen valkosipulikastiketta ja rinnalle hiukan leipää, voidaan puhua jo ihan kelpo suorituksesta, jossa hinta-laatusuhde on hyvä.

Myös Aleksin pizza vaatii visiittiä raastepöydässä, sillä kokki on pihistellyt täytteissä ja lopputulos on luultua kuivempi. Pizzassa on melko runsaasti pelkkää pohjaa sisältäviä kohtia, eikä tuo pohjakaan ole ihan sitä, mitä ravintola nettisivuillaan lupaa: ”Hartaudella tehty huippulaadukas pizzapohja.” No jaa. Niiltä kohdin, joihin täytteet osuvat maku on kuitenkin mainio – ja raastepöydän lisäfetalla lopuiltakin osin. Mutta eihän tämä nyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mene. Pikku-Kokin pasta-annos on nimensä mukainen: spaghettia ja jauhelihakastiketta, ihan maukasta sellaista. Kyllä tästä mielellään euron pulittaa. Lastenannoksella on mukavasti kokoa, joten pikkuisemme evästää tästä vielä seuraavanakin päivänä.

Jälkiruokahampaan kolotusta Aleksi hoitaa suklaakakkuannoksella (7,50€), jossa lisäkkeiden rooleihin on valittu vaniljaliköörillä marinoituja marjoja (eli jonkin sortin puolukkahilloa) sekä vaniljajäätelöä. Minä ja Pikku-Kokki sen sijaan haluamme herkutella jäätelöllä. Koska jäätelöallas sattuu olemaan rikki, on valinta tehty helpoksi: molemmille pallot vaniljaa (à 3,20€). Suklaakakku on hyvää, joskin Aleksi toteaa ”liköörisöidyt” marjat mauttomuudessaan annoksen kannalta täysin turhiksi, pelkkä vaniljajäätelö riittäisi. Meille tarjoiltu italialainen jäätelö onkin todella hyvää ja niin ikään minä sekä Pikku-Kokki nautimme jälkiruoistamme.

Pienistä kompasteluistaan huolimatta Bella Roma tarjoaa meille mukavan perhepäivällisen ja mikä tärkeintä kaikista, viihtyvyyttä koko konkkaronkalle. Vaikka ruoka ei olekaan täydellistä – tai edes ihan lähellä sitä – maistuu se paljon paremmalle, kun kaikilla on oikeasti kivaa. Kyllä nuo leikkipaikat vaan saavat ihmeitä aikaan ja näinpä ihmettelenkin, miten niitä on niin kovin vaikea löytää. Tietenkään ne eivät sovi kaikenlaisiin paikkoihin, mutta hyvin moniin kuitenkin. Niiden ei tarvitsisi olla isoja, ne veisivät vain pienen nurkan ravintolasalista. Tämä pieni nurkka saisi paljon iloa aikaan. Miettikääpä tätä, ravintoloitsijat, vähintäänkin perheystävällisyyden nimissä. Nuo pienet leikkijät ovat jonakin päivänä ihan ”oikeita” asiakkaita.

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Mukavan mausteinen linssikeitto

Kirjoitettu 10 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Viimeksi kertoilin omenaisesta broilerikastikkeesta, johon upotin pakastimeen päätynyttä omenamehua. Koska mehua jäi tähteille yhä edelleen, metsästin jälleen omenamehupitoisen reseptiikan. Tällä kertaa syntyi mukavan makuinen linssikeitto, johon inkivääri, kurkuma ja cayennepippuri toivat sopivan mausteisuuden.

Keitto oli hyvää näinkin, mutta linssikeitosta kun puhutaan, etuna on vielä sekin, että sekaan sopii heittää mitä vaan sopivaksi katsomaansa lisuketta; raejuustoa, kikherneitä, broileria tai vaikkapa mausteisia makkaroita. Valinta on sinun.

Oiva talvipäivän ruoka, jota syödessä voi vaikkapa unelmoida keväästä.

Linssikeitto

6 annosta

1-2 rkl voita
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl kurkumaa
1 tl inkivääriä
800 g tomaattimurskaa
8 dl vettä
2 dl omenamehua
2 kanaliemikuutiota
3 dl punaisia linssejä
2 perunaa
ripaus cayennepippuria
2 dl ruokakermaa
(suolaa)

Sulata voi kattilassa. Lisää hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Kuullota. Lisää kurkuma ja inkivääri. Anna kiehua hetken aikaa.
Lisää tomaattimurska, vesi, omenamehu ja liemikuutiot.
Huuhdo linssit siivilässä kylmällä, juoksevalla vedellä. Kuori ja leikkaa perunat pieniksi kuutioiksi. Lisää ne sekä linssit kattilaan. Keitä välillä sekoittaen 30-40 min.
Mausta pienellä ripauksella cayennepippuria. Lisää ruokakerma. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.

Omenainen aurinkotervehdys

Kirjoitettu 5 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Broileripakkauksen huudellessa jääkaapista viimeisillä voimillaan, että sen tulisi päästä käytetyksi, kurkistin pakastimeen, josko sieltä löytyisi jotakin tipusen kumppaniksi sopivaa. Löytyihän sieltä, omenamehua. Syntyi siis omenainen broilerikastike, josta pienistä ennakkoluuloistani huolimatta tuli oikein hyvää.

Kun rinnalle keittelee vielä kuskusia saa aikaiseksi kokolailla keltaisen aterian, sellaisen näiden päivien aurinkoisuuteen sopivan. Kannattaa kokeilla, kiva arkiruoka.

Broileri-omenakastike

4 annosta

3 broilerin leikettä
1 sipuli
1-2 rkl öljyä
1 tl currya
2 dl omenamehua
1 omena
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
2 dl kermaa

Lisäksi:
kuskusia/riisiä

Leikkaa broilerit reiluiksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota sipulit öljyssä curryn kanssa miedolla lämmöllä. Nosta sipuliseos syrjään ja paahda pannulla broileripalat. Lisää pannulle sipuliseos, omenamehu ja kuorittu, hienonnettu omena. Mausta suolalla ja rouhitulla pippurilla.
Lisää pannulle kerma ja keitä noin 5 min.
Tarjoile haluamasi lisukkeen kera.

Punajuuri ja feta, mikä maukas makupari

Kirjoitettu 27 helmikuun, 2018 by Kaisa

Yleensä aktiivinen piirakkapajani on viettänyt joitakin aikoja hiljaiseloa, kun olen keskittynyt liikenevänä keittiöaikana kokeilemaan erilaisia koko perheelle sopivia ruokia – suolaiset piirakat eivät kuitenkaan ole sitä parasta taaperoravintoa.

Lauantaiaamuna teki kuitenkin mieli tyhjentää pakastimesta ja jääkaapista niihin kertyneitä asioiden loppuja, jonka tuloksena syntyi seuraava punajuuri-fetapiirakka. Lopputulos oli maukas; no, punajuuri ja feta tunnetusti muodostavat mainion makuparin, eikä useasti esittelemälläni talkkunapohjallakaan oikein voi mennä vikaan.

Punajuuri-fetapiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

Pohja:
1,5 dl (vehnä)jauhoja (itse sekoittelin vähän sitä sun tätä jauhovarastoista löytyvää)
1,5 dl talkkunajauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
100 g voita
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:
250-300 g punajuuria (minulla oli esikeitettyjä, mutta voit yhtä hyvin käyttää raakoja)
1 rkl hunajaa
0,5 rkl balsamiviinietikkaa
150 g fetajuustoa
100 g tuorejuustoa
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
1 tl kuivattua timjamia
suolaa ja mustapippuria

Valmista ensin pohja. Sekoita keskenään jauhot, talkkuna, suola ja leivinjauhe. Lisää voi nyppimällä se jauhoseokseen. Lisää murumaiseen seokseen kylmä vesi ja vaivaa taikinaksi. Painele taikina voideltuun vuokaan. Pistele haarukalla ja esipaista 200 asteessa noin 5 min.
Jos käytät esikeitettyjä punajuuria, kuutioi ne ja lado esipaistetun piirakkapohjan päälle. Mikäli punajuuresi taas ovat raakoja, keitä ne kypsiksi, kuori ja jatka esikeitettyjen tapaan.
Valuta punajuurikuutioiden päälle hunaja sekä balsamiviinietikka.
Murustele piirakkapohjalle seuraavaksi feta.
Sekoita sitten keskenään tuorejuusto, ruokakerma ja kananmuna. Mausta timjamilla, suolalla sekä mustapippurilla ja kaada seos piirakkavuokaan.
Paista 200-asteessa noin 30 min.

Linssi-lohikeitto: todiste siitä, että tavallisestakin poikkeava lohikeitto voi olla vallan maukasta

Kirjoitettu 23 helmikuun, 2018 by Kaisa

Viimeiset aamupäivät olemme olleet Pikku-Kokin kanssa vankina Kotikolossa. (Tänään tosin käytiin sanomassa pakkasukolle päivää.) Nuori herra ei nimittäin tuntuisi liiemmin nauttivan tällä hetkellä vallitsevasta ilmanalasta, ja koska en itsekään lukeudu suuriin pakkasen ystäviin, olen päättänyt armahtaa Pikku-Kokkia aamu-ulkoilulta. Hän onkin viihtynyt omissa sisäleikeissään lähipäivinä yllättävän hyvin, joka taas on suonut minulle mukavasti keittiöpuuhasteluaikaa.

Eilen otin asiakseni valmistaa jotakin, joka ei edellyttäisi kauppareissua. Mieleen muistui pakastimessa käyttöä odotteleva palanen lohta. Koska minun oikeastaan aina tekee mieli keittoa, päädyin lohikeittoon. Ongelma tuli vastaan siinä kohtaa, kun huomasin, että keittoon sopivat perunat olisivat kuitenkin edellyttäneet matkaa kauppaan. Voiko lohikeittoa tehdä ilman perunoita? Seuraavan reseptin myötä tulin todenneeksi, että kyllä voi. Ja vielä varsin hyvää sellaista. Linssi-lohikeitto maistui mainiosti sekä minulle että Pikku-Kokille, joten eiköhän tätä tule keiteltyä tulevaisuudessakin. Kannattaa kokeilla.

Ah, niin paljon lämpöaaltoa odotellen!

Linssi-lohikeitto

4 annosta

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl rypsiöljyä
0,5 tl kurkumaa
0,3 tl cayennepippuria
3 porkkanaa
100 g juuriselleriä (korvasin tämän perunalla, joka toimi hyvin)
4 tomaattia
1,5 dl punaisia linssejä
9 dl vettä
400 g lohifileetä
0,5 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua
(2 rkl hienonnettua korianteria)

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuleita öljyssä kattilan pohjalla hetken aikaa. Lisää joukkoon mausteet ja anna niiden lämmetä.
Kuori ja kuutioi porkkanat ja selleri. Lisää kattilaan ja anna niidenkin pehmetä hetken aikaa. Halkaise tomaatit, poista kannat ja leikkaa kuutioiksi.
Lisää kattilaan tomaatit, linssit ja vesi. Sekoita ja anna keiton porista 10 min.
Leikkaa lohi kuutioiksi ja lisää keiton joukkoon. Anna kalan kypsyä. Viimeistele keitto suolalla, sitruunamehulla (ja tuoreella hienonnetulla korianterilla).

Superhelppo halloumistroganoff – ja kevään ensimmäiset tulppaanit

Kirjoitettu 21 helmikuun, 2018 by Kaisa

Minulle halloumi on vuosia ollut ensisijaisesti – tai miltei pelkästään – kesäinen grilliherkku. Onneksi ei enää. Joitakin aikoja sitten tajusin, että voihan siitä toki nauttia muutenkin kuin kesällä ja muillakin tapaa, kuin ainoastaan lisäkkeeksi paistettuna. Seuraava superhelposti valmistuva halloumilla kruunattu linssikastike, joka Glorian Ruoka & Viini -lehdestä bongatussa reseptissä oli nimetty halloumistroganoffiksi, on hyvä esimerkki tavasta käyttää halloumia toisin. Osasta kastiketta oli helppo myös muokata taaperoystävällistä, kun halloumin lisäsi keitokseen viimeisenä. Siis loistoresepti kaikin puolin.

Toinen asia, josta en malta olla mainitsematta, on tuo kuvaa kaunistuttava tulppaanikimppu, joka sai minut viime viikolla muistamaan, että kyllä se kevät ihan oikeasti taas on tulossa. Tällä hetkellä – auringosta huolimatta – tuntuu nimittäin siltä, että talvi saisi jo väistyä, lumi sulaa. Pikku-Kokki ja minä emme ole talvi-ihmisiä, vaikka tunnollisesti ulkoilemmekin päivittäin. Me kaipaamme lämpöä, meidän on ikävä kesää. Mutta onneksi ovat sentään tulppaanit.

No, ensi viikolla se joka tapauksessa jo koittaa, maaliskuu!

Halloumistroganoff

4 annosta

250 g halloumia
2 porkkanaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1-2 rkl öljyä
500 g paseerattua tomaattia
1 dl (kaura)kermaa
0,5 dl vettä
1 rkl tomaattipyreetä
2 tl kuivattua timjamia
1 dl punaisia linssejä (kuivattuja)

Lisäksi:
riisiä / pastaa
keitettyjä kasviksia

Kuivaa halloumi talouspaperilla ja paloittele se. Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipuli.
Ruskista halloumipalat kauttaaltaan öljyssä pannulla. Siirrä ne sivuun odottamaan.
Kuullota porkkanoita ja sipuleita öljyssä 5 min. Lisää paseerattu tomaatti, kerma, vesi, tomaattipyree ja timjami. Anna kiehua 10 min. Lisää huuhdellut linssit ja keitä kypsiksi, noin 10 min.
Lisää halloumipalat pataan.
Tarjoa esimerkiksi riisin tai pastan sekä keitettyjen kasvisten kera.

Pinaattikeitto, se voisilmätön versio

Kirjoitettu 18 helmikuun, 2018 by Kaisa

Rupesipas tässä yhtenä päivänä kovasti kolottamaan pinaattikeittohammasta. Sitä oli siis saatava. Ruokalajina pinaattikeitto yleisesti ottaen kuuluu niihin, joita minun ei pahemmin tule tehtyä, vaikka siitä pidänkin, sillä olen sitä mieltä, että kaupan valmisversio on oikeastaan yhtä hyvää. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin se, että jääkaapissa käyttöä odotteli paketti tuorepinaattia, eikä kauppaankaan oikein ollut mahdollisuutta lähteä. Eipä siis muuta, kuin Pikku-Kokki päiväunille ja pinaatin pariin.

Resepti, jota käytin – taisi olla jokin useista Valion esittelemistä pinaattikeittoresepteistä – osoittautui ihan hyväksi. Keitosta tuli raikasta ja kepeää ja Pikku-Kokkikin nautiskeli elämänsä ensimmäiset pinaattikeittoannokset viimeistä pisaraa myöten. Omasta mielestäni tästä kuitenkin puuttui se jokin ja erilaisia pinaattikeittoreseptejä tutkailtuani huomasin vahingossa valmistaneeni jonkin sortin kevytversiota, jossa voi loisti poissaolollaan. No, tässä siis vaihtoehto kevyttä pinaattikeittoversiota kaipaileville. Itse ajattelin seuraavaksi kokeilla voin kera, mutta luulen, että tähän vaihtoehtoon palaan, kun haluan tarjoilla hieman erilaista pinaattikeittoa esimerkiksi alkuruoaksi. Uppomunan kanssa tämä voisi olla aika toimiva kokonaisuus.

Pinaattikeitto tuorepinaatista

4 annosta

150 g pinaattia
8,5 dl maitoa
0,5 kasvisliemikuutiota
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
0,75 dl vehnäjauhoja

Lisäksi:
4 keitettyä kananmunaa

Huuhtele pinaatit. Keitä pinaatinlehtiä runsaassa vedessä 3 min ajan. Valuta vesi pois. (Jos käytät babypinaatinlehtiä, niitä ei tarvitse ryöpätä.)
Lisää pinaatinlehtien joukkoon 7 dl maitoa ja puolikas liemikuutio. Keitä hiljalleen 5 min.
Lisää suola ja sokeri.
Soseuta sauvasekoittimella.
Sekoita vehnäjauhot loppuun maitoon (1,5 dl). Lisää suurus keittoon ohuena nauhana samalla sekoittaen. Keitä hiljalleen vielä 3-5 min. Sekoita muutamia kertoja.
Tarjoa keitto keitettyjen kananmunien kera.