Kaisa

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 1: Ravintola Primula

Kirjoitettu 15 huhtikuun, 201530 huhtikuun, 2015 by Kaisa

Koska olennaisen osan ruokatunnelmointiamme ruoan valmistamisen ja sen kotioloissa nauttimisen ohella muodostaa seikkailu ravintolamaailmassa, olen päättynyt ryhtyä jakamaan näitä kokemuksia myös tässä ympäristössä.

Tämän myötä sulkeutuu samalla jo kolmisen vuotta ahkerasti ylläpidetty paperinen ravintolapäiväkirjamme Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa, jonka kannet kätkevät sisälleen kymmenittäin ihastuttavia ja ikimuistoisia hetkiä ja makuja, pettymyksiäkään peittelemättä. Hieman haikeaa, mutta aika aikaansa kutakin; tänään alkaa uusi luku. Ja ehkäpä joku teistäkin, rakkaista lukijoista, hyötyy kokemuksistamme näin enemmän. Katsotaan.

Malttamaton kun olen, haluan idean saatuani aloittaa heti. En vasta viikonloppuna, jolloin tiedossa on luullakseni aivan erityislaatuinen ravintolakokemus, kun sukellamme illalliselle pimeään. Mutta siitä myöhemmin lisää… Joka tapauksessa siitä johtuen, että kirjoitan tämän artikkelin ravintolasta, jossa vierailimme jo ennen kuin päätin lähettää paperipäiväkirjamme eläkkeelle, eivät tarinan päähenkilöt, eli ruoat, ole päässeet parrasvaloihin. No, jostakin pitää aloittaa. Ja niin, eivät ne ruoat välttämättä aina ole se paras tai mieleenpainuvin juttu. Joskus hyvä tarjoilija pelastaa kokin heikommankin esityksen, joskus yksin ravintolan tunnelma. Toisaalta joskus voi käydä päin vastoin, huono palvelu tai tunnelmaton tila saa hyvänkin ruoan maistumaan lattealta tai viinin vetiseltä. Se on se kokonaisuus, joka ratkaisee.

Mutta se Primula. Kyseessä on ravintola, jonka pistimme merkille ensi kertaa jo muutama vuosi sitten, kun erään sangen maukkaan ravintolaillan jälkeen etsimme paikkaa pienelle digestiivin digestiiville. Tuolloin emme kuitenkaan Primulaa valinneet, halusimme mennä sinne mieluummin syömispuuhiin. Näiden parin vuoden aikana olemme puhuneet paikasta useasti, mutta vasta nyt, viime sunnuntaina, veimme hankkeemme loppuun asti ja astelimme sisään tuohon Viiskulmassa sijaitsevaan kortteliravintolaan.

Paikka oli odotetunlainen, rento ja tunnelmallinen. Puoli viideltä asiakkaita oli melko vähän, sellainen perinteinen sunnuntai-iltapäivän lunkius leijui senkin osalta ravintolan yllä. Myös palvelu noudatteli pitkälti samaa linjaa ollen perusystävällistä ja huoletonta. Pääruokaa tosin odottelimme tilanteeseen nähden melko kauan.

Ruoaksi valitsimme hampurilaiset, kumpikin omalla tyylillämme, tällaisia gourmetburger-ihmisiä kun olemme. Aleksi tilasi Black Angus -version, minä kasviksen tosin vaihtaen vuohenjuuston halloumiin. Ranskalaisten tilalle me molemmat toivoimme salaatin.

Annokset olivat hyviä mutta eivät kuitenkaan erityisiä. Näinä päivinä kun lähes jokainen ravintola miltei tasostaan ja tyylistään huolimatta jonkinlaisia burgereita tarjoilee, on kilpailu kovaa ja itsekin paljon näitä kokeilleena, en enää ihan helposti pidä esitystä kunniamaininnan arvoisena. Itse kasvispihvi, porkkanapohjainen, oli hiukan ihmeellisen makuinen, mutta kiitosta ehdottomasti annoksen monipuolisuudesta. Burgerleivän välistä löytyi porkkanapihvien ohella halloumijuustoa, paistettua munakoisoa ja kesäkurpitsaa, tomaattia, guacamolea, punasipulihilloketta, salaattia, suolakurkkua ja majoneesia, jotka yhdessä muodostivat mainion combon. Lisäkesalaatti oli mielestäni hiukan tylsä, Aleksi tosin oli asiasta vähän toista mieltä. Black Angus Burger oli jonkin verran yksinkertaisempi sisältäen jauhelihapihvin, cheddarjuustoa, salaattia, tomaattia, suolakurkkua ja majoneesia.

Jos hinta-laatusuhde pääruokien kohdalla oli menettelevä, kasvisburger kustansi 17,60€, Black Angus 18,90€, olivat jälkiruoat sen sijaan ylihinnoiteltuja. Itse söin pallon lakritsiluomumaitojäätelöä suklaakastikkeen kera (5,00€) ja Aleksi palan lämmintä suklaakakkua mustaherukkamelban ja talon sorbetin kera (9,00€). Kakut nyt yleisesti ottaenkin maksavat tätä luokkaa, mutta koska kakku oli selvästi viettänyt uunissa jokusen hetken liian pitkään – toisin sanoen palanut – se tuntui erityisen kalliilta. Sisältä onneksi löytyi hieman sitä, mihin varmasti oli pyritty, fondantmaista kuohkeutta. Jäätelö sitä vastoin ei ollut erikoista ja kastiketta oli vallan niukasti, joten 5,00€ tuntui sangen suolaiselta hinnalta.

Loppukaneettina siis seuraavaa: Ravintola oli mukava ja ehdottomasti käymisen arvoinen leppoisa sunnuntaipäivällispaikka, miksei hienompaankin illanviettoon sopiva. Pääruoka oli makoisaa, burgereita nyt vaan on saanut NIIN hyviä, että tämän taso ei aivan riittänyt parhaaseen. Jälkiruoista miinus. Suosittelemme joka tapauksessa!

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Riperuokaa ja helppo aamiaisyllätys

Kirjoitettu 13 huhtikuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Tauti ja sairasloma; hirveän harvinaista kohdallani, Aleksin onneksi. Edellisestä kerrasta kolme vuotta, välillä useita voitettuja taisteluja. Nyt pöpö pääsi niskan päälle – ja minä tein lupauksen…

No, niin tai näin minä olen huono, siis erittäin huono sairastaja, todellinen kauhutapaus. Tästäpä johtuen heti kun kynnelle kykenin, halusin ilahduttaa Aleksin aamua pienellä aamiaisyllätyksellä, joka tosin toipilaisuudestani johtuen jäi sangen pieneksi yllätykseksi. Mutta samapa kai tuo, ajatus lienee tärkein. Todettakoon siis lyhyesti, että tämä makupala syntyy käden käänteessä, miltei sairasvuoteeltakin käsin.

Joku ehkäpä muistaakin taannoin esittelemäni mukiherkut sekä kirjan niiden takana. Mielestäni idea mikrossa nopeasti valmistuvista kakkusista oli hauska, joskin artikkelin yhteydessä erään lukijan toimesta esiin otettu herkun epäterveellisyys toki ilmeinen. Tässä siis vaihtoehto; täysin öljytön, täysin jauhoton. Sopii kevyempäänkin ruokavalioon ja makukin silti kohdallaan. Reseptistä kiitos Viini-lehden nettijatkoille!

Toinen nyt esittelemäni aikaansaannos juontaa juurensa juuri juhlitulle pääsiäiselle ja tuolloin valmistamallemme kylmälle punajuurikeitolle. Kuten reseptin yhteydessä mainitsin, kannattaa yli jäävä punajuuriraaste säilyttää ja käyttää vaikka maukkaiden punajuuri-jauhelihapihvien tekoon. Helppoa ja hyvää, ja lopputulos huomattavasti tavallisia jauhelihapihvejä kauniimpi sekä ravintorikkaampi. Ja mikä parasta, saamme antaa uuden elämän muuten melko varmasti käyttämättä jäävälle mutta täysin syömäkelpoiselle ainekselle. Aina taloudellinen pikku-rouva suosittelee!

Me teimme pihveistä eräänlaisia leivättömän miehen hampurilaisia paistamalla niiden ympärille kesäkurpitsaa ja sujauttamalla väliin vielä uutta suosikkiamme kevätsipulista jogurttikastiketta, cheddarviipaleen, kaksi paistettua viiriäisenmunaa ja aina oivallista punasipulihilloketta. Pihvit sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti ja hampurilainen sai mukavan kevyen olomuodon. Kokeilkaapa rohkeasti, punajuuripihvein tai vaikka aivan tavallisin.

Se on jälleen hyvän ruokahalun toivotuksen paikka!

Munakas mukissa

1 annos

2 kananmunaa
3 rkl juustoraastetta
2 rkl kinkkua / paistettua pekonia
1 rkl paprikaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

Valitse muki, joka täyttyy kaksikolmasosaa aineksista. Itse testasin Arabian muumimukia, joka taitaa tilavuudeltaan olla noin 3 dl, ja tämä toimi mainiosti.
Kuutioi kinkku tai pekoni ja hienonna paprika.
Riko kananmunat mukiin ja sekoita joukkoon muut ainekset.
Kuumenna mikrossa ensin 1 min. Tarkista koostumus ja jatka kypsentämistä noin 20 sekunnin pätkissä, kunnes munakas on valmis.
Tarjoile suoraan mukista.

Jauheliha-punajuuripihvit

noin 8 kpl

kylmän punajuurikeiton valmistuksesta syntynyt punajuuriraaste (toki voit myös keittää punajuuria vain näitä pihvejä varten ja raastaa hienoksi raasteeksi)
400 g naudan jauhelihaa
1 valkosipulinkynsi
2 kevätsipulia
0,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 kananmuna

Kuori ja silppua valkosipulinkynsi. Silppua kevätsipulit pieniksi pätkiksi.
Pane kulhoon jauheliha, punajuuriraaste, kevätsipulit, valkosipuli, suola ja pippuri. Riko sekaan kananmuna.
Sekoita taikina ja muotoile haluamasi kokoisiksi pihveiksi.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-15 min.

Juhla jatkukoon kera Ahdin antimien

Kirjoitettu 9 huhtikuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Koska tänä pääsiäisenä olimme erinäisistä syistä estyneitä lähtemään omaa kotikoloamme edemmäs juhlanviettoon, jatkoimme myös toisena pääsiäispäivänä juhlapäivällistemme sarjaa. Tällä kertaa kutsuimme vieraaksemme Ahdin, joka ilahduttikin meitä makoisin antimin.

Tässä kohtaa täytyykin kertoa iloinen asia, jonka viimeiset vuodet ovat aikaansaaneet. Pitkällisen ja rauhallisen työn tuloksena olen tutustuttanut Aleksin jälleen merelliseen ravintoon, ja saanut hänet jopa nauttimaan siitä. Ravut ovatkin olleet osa ruokaympyräämme jo pitkään, samoin lohi alkupalojen muodossa. Nyt kuitenkin rohkaisin mieleni ja ehdotin kokonaisen kala-aterian valmistusta. Lopputulos oli todella maukas, molempien mielestä, josta iloitsin erityisen suuresti, onhan nimittäin niin, että edellä mainitusta syystä myöskään omat kalankäsittelytaitoni eivät lähivuosina ole päässeet kehittymään, sillä toiselle epämieluisten ruoka-aineiden käyttö on taloudessamme pyritty minimoimaan. Näin se siis kasvattaa, yhteiselo, kohti uusia makumaailmoja, kohti kompromisseja!

Ateriamme koostui katkarapupitoisesta alkupalasta sekä uunilohesta, jota natustimme yhdessä keitetyn parsan ja jo tutuksi tulleen herne-perunapyreen kera. Tällä kertaa uusista reseptiikoista vastasivat kilpurikumppanit, kun alkuruoka valmistui Yhteishyvä-lehden, pääruoka k-ruoka.fi -sivuston mallin mukaan. Ja molemmat toimivat siis hyvin, suosittelemme testaamaan!

Ei kun kala-altaalle mars, makoisa ateria odottaa jo onkijaansa!

Katkarapu-herneleipäset

2 annosta

2 palaa (ruis)leipää
yrttituorejuustoa voiteluun

Hernelevite:
50 g pakasteherneitä
0,5 rkl oliiviöljyä
0,5 rkl hienonnettua minttua
hieman raastettua limen kuorta ja puristettua mehua
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

Lisäksi:
75 g kuorittuja katkarapuja
puristettua limemehua
ripaus mustapippuria

Sulata katkaravut.
Valmista levite. Kiehauta herneet. Huuhtele siivilässä kylmällä vedellä ja valuta. Siirrä kulhoon ja lisää loput ainekset. Soseuta sauvasekoittimella niin, että osa herneistä jää hieman rouheisiksi.
Mausta valutetut katkaravut limemehulla ja pippurilla.
Voitele leipäpalaset tuorejuustolla ja leikkaa haluamaasi muotoon.
Levitä leiville hernelevitettä ja lisää pinnalle katkarapuja.

Tuorejuustotäytteinen uunilohi

4 annosta

500 g lohifileetä
0,25 dl sitruunanmehua
0,75 tl suolaa
90 g pieniä katkarapuja
60 g tomaattia
90 g yrttituorejuustoa (esim. Pirkan Kevyt Italian yrtit)
0,25 dl tilliä
0,25 tl mustapippuria

Pyyhi filee kuivaksi talouspaperilla. Poista ruodot. Viillä fileeseen pyrstöstä alkaen parin sentin välein taaksepäin kulkevia vinoja taskuja, jotka ulottuvat nahkaan asti. Nosta filee pellille leivinpaperin päälle. Voitele filee ja taskut sitruunanmehulla sekä mausta suolalla.
Sulata ja valuta katkaravut. Kuutioi tomaatti. Sekoita keskenään katkaravut, tomaatti, tuorejuusto, tilli ja pippuri.
Jaa täyte tasaisesti taskuihin. Kypsennä kalaa uunissa 200 asteessa noin 25 min. kalan paksuudesta riippuen.

Syökää lammasta!

Kirjoitettu 6 huhtikuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Pääsiäinen on ihastuttava juhla; kevät on käsillä, ruohonvihreää ja tipusenkeltaista kaikkialla, päivä päivältä käymme kohti kesää, heräämme aurinkoiseen eloon, energisoidumme.

Pääsiäinen on tottahan toki myös perinteiden aikaa; on rairuohoa, noitia ja suklaisia munia erikoisiin piilopaikkoihin kuljettavia pupuja, ehkä kokkokin. Ja sitten on se kaikkein tärkein, pääsiäisen todellinen sanoma, ylösnousemuksen sanoma. Juhlimme kristinuskon vanhinta juhlaa.

Mutta koska olemme täällä, makumatkailun kehdossa, palatkaamme asiaan, siis Ruokaan! Lammasta, mämmiä ja pashaa, siinäpä ne perinteisimmät. Me valitsimme tuon ensimmäisen. Mämmiäkin maistelimme, kaupan, sekä eri hyvää pashaa, äitiliinin.

Ulkonäkö hieman karu, maku mukavan murea.

Mutta se lammas. Viime vuonna onnistuimme järjettömän hyvin (reseptiikkoja tuohon kokonaisuuteen voit tarkastella täältä), joten myös tällä kertaa odotukset olivat korkealla. Ohje nyt valmistuneeseen paahdettuun lampaan lapaan, joka sai rinnalleen rosmariiniperunoita löytyi jo vuodenvaihteen tienoilla Vera Jordanovan keittokirjasta Don’t Miss a Bite, mutta toteutukseen se pääsi vasta nyt, tuntui istuvan hyvin tähän juhlaan. Ja hyväähän se olikin, mureaa kuin mikä. Ihan viime vuoden tasolle emme tosin yltäneet, mutta silloin puhuttiinkin yhdestä kaikkien aikojen parhaiten onnistuneista aterioistamme…

Suosittelemme siis ehdottomasti kokeilemaan lammasta tähän yrttiseen tyyliin, mutta muutama asia huomioiden. Käytä reilusti mausteita, älä säästele suolaa ja rosépippuria. Oliiviöljyä sen sijaan voi käyttää hiukan reseptin ohjeistamia määriä niukemmin, nyt lopputulos oli hiukan yliöljyinen. Muista myös, että marinoitumisaika on vähintään yön yli, ajan salliessa jopa pidempään.

Rosmariiniperunoista todettakoon ainoastaan, että toimivat hienosti ja varmasti ovat lihan kuin lihankin ystäviä. Lisäksi minttuhyytelöä, pitkänäperjantaina hyväksi todettua kevätsipulista jogurttikastiketta ja lampaan paistoliemestä sekä kermasta kokoonkeiteltyä kastiketta. Siinä se, maukas lammaslautasellinen.

Meidät tuntien pääsiäisen pääateriamme ei tietenkään ollut yksiosainen, vaan lampaalla oli sekä edeltäjänsä että seuraajansa. Aloitimme punajuuren, lopetimme sitruunan seurassa, tietenkään jo viime vuonna hyväksi todettua pääsiäisalkujuomaa, Sandya, unohtamatta. Kylmään punajuurikeittoon, jonka ohjeistuksesta vastasi Mirja von Knorring löytyi resepti hänen kirjastaan Villiä ja kesyä lähiruokaa. Keitto oli hurmaavaa, kaunista ja raikasta. Aterian päättänyt sitruunapaistos sitä vastoin oli löydös K-ruokamaailmasta, sieltä k-ruoka.fi -reseptiarkistosta. Paistos oli hyvää, sopivan kevyehköä näinkin runsaan aterian päätteeksi.

Tällainen oli siis meidän pääsiäispäivän ateriamme tällä kertaa. Maukasta ja iloista juhlan jatkoa itse kullekin!

Kylmä punajuurikeitto

2 annosta

0,5 l kefiiriä
1 keskikokoinen punajuuri
1 tl piparjuuriraastetta
neljäsosa sitruunan mehu
0,5 tl juoksevaa hunajaa
0,5 tl merisuolaa
mustapippuria myllystä
1 dl sileälehtistä persiljaa
4 viiriäisenmunaa

Keitä punajuuret melkein kypsiksi ja raasta hienoksi. Lisää raaste kefiirin joukkoon, samoin piparjuuri, sitruunanmehu, hunaja, merisuola ja pippuri.
Sekoita ainekset keskenään, peitä keitto kelmulla ja laita pariksi tunniksi jääkaappiin. Näin maku pääsee kehittymään.
Kaada keitto siivilän läpi puhtaaseen kulhoon ja painele loputkin mehut huolellisesti siivilästä lusikalla. (Siivilään jäävän raasteen voit sekoittaa vaikka jauhelihaan ja valmistaa punajuuripihvejä.)
Keitä viiriäisenmunat.
Annostele keitto lautasille ja laita pinnalle puolitettuja viiriäisenmunia. Viimeistele annokset silputulla persiljalla.

Paahdettu lampaan lapa

Onnellinen lammasselfie! — Onnellisen lammasselfie!

6 annosta

1,5 kg luullista lampaan lapaa
3-4 rkl oliiviöljyä
suolaa
rouhittua rosépippuria
1 kokonainen valkosipuli
1 nippu tuoretta minttua
1 nippu tuoretta rosmariinia
2 rkl kuivattua viherminttua
2,5 dl roséviiniä

Aseta lampaan lapa leikkuulaudalle luupuoli alaspäin. Jos lihakauppias ei ole viiltänyt sen pintaa, tee lampaan rasvakerrokseen ja lihaan ristiviillot terävällä veitsellä.

Hiero lampaan pintaan 2-3 rkl oliiviöljyä ja reilusti suolaa ja rouhittua rosépippuria. Sivele lihalle sopivan uunivuoan pohja oliiviöljyllä.
Kuori valkosipulin kynnet ja murskaa ne veitsen lappeella. Levittele puolet murskatuista valkosipulinkynsistä, tuoreesta mintusta ja rosmariinista vuoan pohjalle ja nosta liha niiden päälle. Laita loput murskatut valkosipulinkynnet ja loput mintusta sekä rosmariinista lampaan pinnalle. Painele niitä myös viiltoihin.

Peitä vuoka tiiviisti kelmulla ja anna maustua jääkaapissa yön yli.
Ota vuoka jääkaapista ja nosta liha hetkeksi leikkuulaudalle. Poimi rosmariini ja minttu pois lihan päältä ja pane ne vuoan pohjalle. Jätä murskatut valkosipulinkynnet paikoilleen.
Yhdistä 1 rkl oliiviöljyä ja kuivattu viherminttu pienessä kulhossa. Hiero seos kauttaaltaan lampaan pintaan. Nosta liha vuokaan yrttien ja valkosipulinkynsien päälle ja anna sen lämmetä huoneenlämpöiseksi, noin 2 tuntia.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kaada roséviini vuokaan, peitä vuoka foliolla ja paista lihaa 4 tuntia. Ota liha uunista, anna jäähtyä 15 min. ja tarjoa lämpimänä.

Rosmariiniperunat

4 annosta

suolaa
4 isoa perunaa
2,5 rkl oliiviöljyä
1-2 tuoretta rosmariininoksaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kuumenna vesi ja 1,5 rkl suolaa kiehuvaksi isossa kattilassa. Kumoa veteen perunalohkot. Keitä niitä 3-4 min. siitä hetkestä, kun vesi alkaa uudelleen kiehua. Kaada lohkot lävikköön, kuivaa ne ja pane syrjään.
Kuumenna oliiviöljy (valurauta)pannulla keskilämmöllä. Nakkaa joukkoon perunalohkot ja rosmariininoksat. Paista 5-10 min. välillä käännellen, kunnes lohkot ovat kullanruskeita.
Kumoa perunalohkot uunivuokaan ja paista niitä 15-20 min. tai kunnes ne ovat pehmenneet. Tarjoa lämpiminä valitsemasi lihan kera.

Sitruunapaistos

4 annosta

0,5 dl sitruunamehua
1 tl sitruunan raastettua kuorta
25 g voita
0,9 dl sokeria
1,5 kananmunaa
0,4 dl vehnäjauhoja
1,25 dl maitoa
tomusokeria

Tarjoiluun:
vaniljajäätelöä / -kastiketta

Voitele uuninkestävä vuoka.
Pese sitruuna hyvin. Raasta tarvittava määrä kuorta ja purista mehu.
Vatkaa sähkövatkaimella kulhossa keskenään pehmeä voi, sokeri ja sitruunankuoriraaste. Jatka kunnes seos on tasaista ja väri vaalentunut.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota valkuaiset napakaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset voiseokseen hyvin vatkaten.
Mittaa jauhot, maito sekä sitruunamehu keltuais-voiseoksen joukkoon. Sekoita, kunnes taikina on tasaista. Nostele valkuaisvaahto varovasti joukkoon. Kaada taikina vuokaan.
Nosta vuoka uunipellille ja lisää pellille kiehuvaa vettä niin, että se yltää puoleen väliin vuokaa.
Paista vesihauteessa 175 asteessa 35-40 min. Paistoksen pinta muuttuu kakkumaiseksi ja pohjalle muodostuu sitruunakiisseli. Siivilöi päälle tomusokeria. Tarjoa paistos lämpimänä sellaisenaan tai vaniljajäätelön / -kastikkeen kera.

Pitkänäperjantaina päivä on pilvinen, mutta ateria keväinen

Kirjoitettu 4 huhtikuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Pääsiäinen. Monta ihanaa vapaapäivää, monta hetkeä viettää yhteistä laatuaikaa. Ja tehdä hyvää ruokaa!

Vaikka eilen pitkänäperjantaina vasta odotimme pääsiäistä saapuvaksi, hiljennyimme surujuhlaan, valmistimme tätä pilvistä päivää valaisemaan sangen aurinkoisen aterian. Kokonaisuuden teemaväri oli kevään vihreä, kun keittiöömme marssivat käsikädessä kevät- sekä purjosipuli, parsa ja avokado.

Entäpä onnistuminen sitten? Alusta loppuun kelpo suoritus.

Alkuruoaksi nautimme klassista vichyssoisea, tällä kertaa viiriäisenmunilla höystettynä. Pääruoassa sen sijaan tavanomaiset jauhelihapihvit saivat uutta väriä osakseen, kun taikinaa piristettiin avokadolla sekä kevätsipulilla. Lopputulos oli sangen mehevä. Resepti näihin pihveihin löytyi Miikka Järvisen ja Maija Kosken hauskasta keittokirjauutuudesta Apukokki maailmalla, jota suosittelen ainakin kaikille lapsiperheille. Toki me lapsenmielisetkin voimme viettää kokkihetkiä sen parissa. Esittely kirjasta ilmestynee luettavaksenne pikapuoliin…

Jauhelihapihvit saivat seuralaisekseen lautasillemme parsarisoton, jonka suunnittelusta kunnia kuuluu viimeisimmän omenapiirakkaihastuksemme yhteydessä esitellylle muusikko Tomi Joutsenelle. Ohje jälleen samasta lähteestä, siis Ilveksen rokkimenuista. Suosittelen!

Pikkulisänä, mutta ei suinkaan vaatimattomana kokonaisuuden kannalta, toimi kevätsipulinen jogurttikastike, jonka parissa vietetyistä maukkaista hetkistä kiitämme Uneliasta kokkia. Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Toivotamme herkullisia hetkiä, pian vietämmekin jo pääsiäisen suurta juhlaa!

Avokadolla pehmennetyt jauhelihapihvit

6 kpl

1 avokado
pari pientä sitruunan lohkoa / tilkka sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi
1-2 kevätsipulia
400 g naudan jauhelihaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 kananmuna

Halkaise avokado ja poista kivi. Leikkaa hedelmälihaan viiltoja kuoreen asti sekä pituus- että poikittaissuuntaan. Pullauta kuori nurinpäin ja rapsuta sisuksen palat lautaselle. Purista hieman sitruunamehua avokadon päälle. Hienonna avokado haarukalla, kevyt muhentaminen riittää.
Kuori ja silppua valkosipulinkynsi. Silppua kevätsipulit pieniksi pätkiksi.
Pane kulhoon jauheliha, avokadomuusi, kevätsipuli, valkosipuli, suola ja pippuri. Riko sekaan kananmuna.
Sekoita taikina ja muotoile haluamasi kokoisiksi pihveiksi.
Paista öljyssä pannulla tai 200-asteisessa uunissa noin 10-15 min.

Kevätsipulinen jogurttikastike

2 dl turkkilaista jogurttia
2 kevätsipulia
2 valkosipulinkynttä
ripaus merisuolaa

Sekoita ja anna vetäytyä jääkaapissa hyvän tovin.

Parsarisotto

4 annosta

1 sipuli
3 dl risottoriisiä
öljyä kuullottamiseen
5-7 dl kana- tai kasvislientä
2 dl valkoviiniä
1 dl parmesaaniraastetta
4 vihreää tankoparsaa

Kuori ja hienonna sipuli. Laita sipuli ja riisi kuumaan pannuun ja kuullota öljyssä. Lisää pannuun kuumaa kana- tai kasvislientä pienissä erissä. Lisää uusi kauhallinen lientä aina, kun edellinen erä on imeytynyt riisiin. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes riisi on kypsää. Lisää lopuksi parmesaani.
Poista parsoista puumainen tyviosa ja kuori varret. Leikkaa varret vinoittain viipaleiksi. Kiehauta parsaviipaleet suolalla maustetussa vedessä ja lisää valmiin risoton joukkoon. Vihreän parsan keittoaika vaihtelee varren paksuudesta riippuen 2-5 minuutin välillä.

Me vaan niin tykätään omenapiirakasta…

Kirjoitettu 30 maaliskuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Niinpä niin, omenapiirakka on hyvää. Ja näin ollen on aika esitellä taas yksi sellainen. Nopeasti tarkastettuna tämä taitaa olla viides variaatio blogissamme, ties kuinka mones kotikeittiössämme.

Tämän kertainen versio, jonka leivoin tuliaisiksi ystäväperheellemme, kun lähdimme tutustumaan heidän uuteen perheenjäseneensä, valmistui hetkessä ja maistui mainiolta. Kunnia reseptistä kuuluu muusikko Tomi Joutsenelle, jonka puolukkapiirakkaohjeesta olen tämän herkun modifioinut. Resepti sen sijaan löytyy Ilveksen rokkimenut -kirjasta, jonka sivuilta olemme aiemmin kokeilleet Jonna Tervomaan maukasta lihapyörykkä-tomaattikastike-perunamuhennos -kokonaisuutta. Teoksen lupaan esitellä lähitulevaisuudessa tarkemmin.

Tällä kertaa lähetän teidät pitemmittä puheitta piirakan paistoon, aurinkoista lähestyvää pääsiäistä toivotellen. Aurinkoista siitäkin huolimatta, että juuri tänään Helsinki on pukeutunut paksuun lumihuntuun ja näyttäisi odottelevan enemmänkin joulua kuin kesää. No, tämä ON ohimenevää…

P.S. Jos haluat noudattaa Tomi Joutsenen alkuperäistä ideaa vaihda käyttämäni omenat 5 dl:n puolukoita ja tarjoile piirakka vaniljakastikkeen sijaan valmiin suklaakastikkeen kera. Toimii varmasti hyvin näinkin.

Omenapiirakka

6 annosta

Pohja:
1 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl kermaviiliä
1 dl voisulaa

2 omenaa

Muruseos:
1 dl kuumaa voisulaa
2 dl fariinisokeria
2,5 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta

Sekoita pohjan ainekset keskenään tasaiseksi massaksi. Levitä seos voideltuun piirakkavuokaan ja esipaista 175-asteisessa uunissa 10 min.
Kuori ja viipaloi omenat.
Pohjan paistuessa valmista muruseos. Sekoita kuumaan voisulaan sokeri, kaurahiutaleet ja mausteet.
Levitä omenaviipaleet esipaistetun piirakkapohjan päälle ja lusikoi muruseos päällimmäiseksi. Paista vielä 30 min.
Tarjoa vaniljakastikkeen kera.

Keitot : yli 100 hyvää ohjetta

Kirjoitettu 27 maaliskuun, 2015 by Kaisa

Keitot : yli 100 hyvää ohjetta
Gummerus, 2015 (ilmestynyt aiemmin nimellä Mainiot keitot : kattilasta kulhoon, Gummerus, 2012)
Suom. Noora Luoma
100 Best Fresh Soups, Parragon, 2011
Johdanto: Christine McFadden

Näinä päivinä keittokirjoja tuntuu löytyvän jo miltei tarpeeseen kuin tarpeeseen, internetin ihmeellisestä reseptimaailmasta puhumattakaan. Silti yllättävän usein tulee tarve ja mielihalu sekä valmistaa että syödä jotakin ihan tavallista ja suhteellisen yksinkertaista – kuten keittoa. Tästä syystä onkin mukavaa, että tällaisia perusoppaita, kuten taannoin kotikeittiöömme rantautunut Keitot, yhä kustannetaan.

Kun ohjeita on yli sata, mahtuu mukaan kaikenlaista enemmän ja vähemmän kiinnostavaa. Ensimmäiset kaksi lukua käsittävät kasviskeittoja, niin kesäisiä kuin talvisiakin. Papu- ja palkokasveille on oma lukunsa, samoin lihalle ja meren antimille, lisäkkeitä – lähinnä erilaisia leipiä – unohtamatta. Valinnanvaraa siis riittää, ja hyvä näin.

Reseptien ohella teos toimii ohjenuorana keittojen valmistukseen ylipäätään esitellen olennaisia aineksia, soseutusta sekä koristelu- ja tarjoiluehdotuksia. Myös erilaisten tuoreiden liemien valmistus neuvotaan selkein reseptein.

Tähän mennessä olemme testanneet kahta reseptiä ja todenneet ne toimiviksi. Kermainen tomaatti-basilikakeitto oli lempeän maukasta, mulligatawnyn keitto mausteisen kipakkaa. Koska keittokäsityksemme muusta ruoanlaitosta poiketen on sangen erilainen – minä suosin enemmän kirkasliemisyyttä, Aleksi sakeampia keitoksia – voidaan näiden kahden kokeilun perusteella kirjan reseptejä pitää monenlaisille keittoihmisille sopivina.

Alkuteos on osa brittiläisen Parragon kustantamon Love Food -keittokirjasarjaa, joka on omistettu yksinkertaiselle ja maukkaalle kotiruoalle. Näitä kirjoja on suomennettu pilvin pimein ja useimmiten niistä löytyy ainakin muutama kokeilemisen arvoinen resepti.

Huokea keittokirja – sillä sitä nämä ovat – on hauska lahjaidea esimerkiksi kukan sijaan ruoanlaitosta pitävälle henkilölle, jos sattuu löytämään sopivan teeman. Tai mikä estää piristämästä vaikka itseään uusilla ideoilla?

Suosittelen!

Broilerisalaattia ja vaniljakauraa, siis sangen maukas kuituateria

Kirjoitettu 24 maaliskuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Näitä salaatteja nyt on täällä nähty ja hehkutettu ehkä jonkun mielestä jo liikaakin, mutta ne vaan ovat niin hyviä. Tässä taas yksi esitys, joka jatkoi oivallisesti viime viikonloppuna kotikeittiössämme vallinnutta lomaltapaluu -teemaamme. Broileria, avokadoa ja fetaa, siinä herkullisuuden salaisuus tällä kertaa. Suosittelen!

Jälkiruoan roolia näytteli vaniljainen mansikkamurupaistos, jonka ohje löytyi Ruoka-Pirkan kevätnumerosta. Paistos oli oikein makoisaa, vaikka totuuden nimissä onkin sanottava, että kyllä se on se omena, joka tekee kaurahiutaleherkuista täydellisen. No, mikäpä estää vaihtamasta marjoja omenaan, mikäli kokee samoin. Minä sen sijaan valitsin marjat, koska pikku hiljaa lähestyvä kotikolon vaihto-operaatio ajaa tyhjentämään myös pakastekaapin onkaloita…

Tervemenoa kuitujen kimppuun, tästä ateriasta nauttii niin sielu kuin ruumiskin!

Broileri-avokado-fetasalaatti

erilaisia salaatteja
kirsikkatomaatteja
lime- / sitruunamehua
viispippuria myllystä
melonia (esim. cantaloupe)
persikkaa (näin talvikaudella vaikka tölkistä)
fetaa
avokadoa
broileria

Lisäksi:
paholaisen hilloa
punasipulihilloketta

Paras tapa on tehdä annokset suoraan lautasille. Valmista ensin salaattipohja sekoittaen suosikkisalaattejasi sekä pilkottuja kirsikkatomaatteja. Mausta sitruunamehulla ja viispippurilla.
Sekoita joukkoon melonia ja persikkaa paloiteltuna sekä fetaa.
Halkaise avokado ja poista kivi. Kuori ja viipaloi puolikkaat. Tummumisen estämiseksi tiputtele pinnalle hieman sitruunamehua. Asettele viipaleet salaatin pinnalle.
Paista lopuksi broilerit ja asettele lämpiminä salaattiannosten päälle. Nauti heti.

Vaniljainen mansikkamurupaistos

2-3 annosta

2 dl vaniljakastiketta
1 dl vehnäjauhoja
40 g voita
0,4 dl fariinisokeria
0,75 dl kaurahiutaleita
100 g (pakaste)mansikoita

Jos käytät jauheesta valmistettavaa vaniljakastiketta, valmista se pakkauksen ohjeen mukaan.
Mittaa vehnäjauhot kulhoon ja nypi voi jauhojen joukkoon. Lisää fariinisokeri ja kaurahiutaleet. Sekoita.
Jaa vaniljakastike joko annoskulhoihin tai isompaan uunivuokaan. Lusikoi päälle mansikat. Lisää kauraseos keoiksi mansikoiden päälle ja paista 200 asteessa noin 20 min. Mikäli käytät tuoreita marjoja, lyhennä paistoaikaa viidellä minuutilla.

Lomailu ihanuutta, koti kultaa eli onnea on itse tehty ateria

Kirjoitettu 23 maaliskuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Kun on viettänyt viimeiset viisi päivää itselle entuudestaan lähes tuntemattomassa suurkaupungissa, kävellyt viidentoista kilometrin päivämatkoja, imenyt itsensä täyteen historiaa ja vaeltanut nähtävyydestä toiseen liki ikiliikkujan tavoin, on ihastuttavaa palata kotiin – ja ihan tavalliseen elämään. Siinä yksi matkailun hienouksista. Loman jälkeistä onnea on myös saada nauttia oma aamupala, se tuttu ja turvallinen, kun on aloittanut edelliset aamut valtaisalla valikoimalla – ja syönyt joka kerta himpun verran liikaa. Myös kotiruoka maistuu tuolloin parhaalta, ravintolakiintiö on hetkeksi täytetty.

Me vietimme menneen viikon Berliinissä, jonka värikäs historia teki matkastamme erittäin mielenkiintoisen, samalla kun pääsimme nauttimaan todellisista kevätpäivistä auringon syleilyssä. Minut tämä sangen räikeällä tavalla kahtiajakautunut kaupunki yllätti monella tapaa niin positiivisesti – ruoka – kuin negatiivisestikin – rumuus – vain muutamia mainitakseni. Herkkuhetkistämme tulen kertomaan kunhan ehtinen, todettakoon tässä ainoastaan, että kyllä; etsivä löytää tiensä makkaroiden ja koruttomien lihalautasten ulkopuoliseen maailmaan jopa Berliinissä. Etukäteistyötä se tosin kysyy…

Kotiinpaluuviikonlopun pyhitimme joka tapauksessa kepeähkölle kotiruoalle loihtien niin keitto- kuin salaattilähtöisen päivällisen. Keittopohjaisen esittelen nyt ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan varsinkin keittoa, jonka alkuperäiset juuret löytyvät Intiasta ja jota silloin tällöin on ”pippurivedeksikin” kutsuttu. Varmasti maistuu vähintäänkin curryn ystäville. Ohje löytyi jo mainitusta Keitot-kirjasta, joka odottaa vielä kirjallista arviotani, mutta jota jo kahden kokemuksen perusteella uskallan suosia ja suositella.

Omenapiirakka oli nimensä mukainen, vikkelä valmistaa, ja melko maukaskin, siis ehdottomasti vaivansa väärti ja helppo vierasvara. Erityisesti Aleksi piti piirakasta paljon, itselläni ehkä menneinä päivinä nautitut liki taivaalliset apfelstrudelit hieman laimensivat tämän herkun suussasulavuutta, vaikka toki se hyvää oli.

Eipä tässä muuta kuin Mahlzeit! Nautitaan kotoilusta!

Mulligatawnyn keitto

6 annosta

55 g voita
2 sipulia
1 pieni nauris / lanttu
2 porkkanaa
1 omena
1,5 rkl currya
1 l kanalientä
puolikkaan sitruunan mehu
500 g broileria
2 rkl tuoretta korianteria
(suolaa ja pippuria)

Tarjoiluun:
4-6 annosta riisiä
tuoretta korianteria
ranskankermaa / (turkkilaista) jogurttia
(vaaleaa) leipää valinnan mukaan

Paloittele ja paista broilerit.
Kuori ja pilko sipulit, nauris, porkkanat ja omena.
Sulata voi isossa kattilassa keskilämmöllä. Lisää sipulit ja kuullota kevyesti muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat pehmeitä mutta eivät ruskistuneita. Lisää nauris, porkkanat ja omena. Jatka paistamista vielä muutaman minuutin ajan.
Ripottele curryjauhe kasviksille ja lisää liemi. Kiehauta, peitä ja anna hautua 30-45 min. Tällä välin voit keittää riisit valmiiksi ohjeen mukaan.
Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla ja lisää sitruunamehu.
Nosta kattila levyltä ja anna jäähtyä hetken. Kaada keitto tehosekoittimeen ja soseuta. Yhtä hyvin voit soseuttaa keiton sauvasekoittimella.
Mikäli käytit tehosekoitinta, kaada keitto takaisin kattilaan. Lisää broileri ja korianteri ja lämmitä varovasti uudestaan.
Tarjoiluvaiheessa annostellaan lautasen pohjalle ensin riisiä, sitten keittoa. Myös nokare ranskankermaa tai (turkkilaista) jogurttia olisi varmasti oiva lisä vahvaa curryn makua tasoittamaan. Ja kyytipojaksi leipää oman maun mukaan.

Vikkelä omenapiirakka

6 annosta

75 g margariinia
1 dl sokeria
1 dl kuohukermaa
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
2-3 omenaa
kardemummaa ja / tai kanelia
(2 rkl rouhittuja manteleita)

Pinnalle:
1 kananmuna
1 dl kermaa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Kuori ja paloittele omenat.
Sulata ja jäähdytä margariini. Sekoita joukkoon sokeri, kerma, kananmuna sekä vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina piirasvuokaan.
Asettele taikinalle omenanpalat ja sirottele niille kardemummaa ja kanelia makusi mukaan. Mikäki pidät mantelista, sirottele pinnalle myös mantelirouhe.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa 15 min.
Sekoita keskenään kananmuna, kerma, sokeri ja vaniljasokeri. Kaada seos puolikypsän piirakan päälle.
Kypsennä piirakkaa vielä uunin alimmalla tasolla 15 min. tai kunnes piirakka on kypsä.
Tarjoa haaleana vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Kevättä ilmassa…

Kirjoitettu 10 maaliskuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Viimeksi eletyn syys-talvisekoituksen, jota ajoittain on ollut vaikea kategorisoida tuntemiksemme vuodenajoiksi ollenkaan, aikana olen kaivannut aurinkoa aivan erityisen paljon – ja päättänyt kerran jos toisenkin, että ensi talvena on lähdettävä etelään, vähintään viikoksi. No, ensi viikolla meitä kutsuu Saksa; saa nähdä onko Berliinillä meille auringonsäteitä tarjottavanaan…

Siis lähenevä reissu makkaramaahan – kärjistetysti, kuuluuhan tuohon ruokakulttuuriin toki muutakin – sekä ilmassa pitkään ja hartaasti odotettu kevään tuoksu, siinä kaksi syytä valmistaa raikas keitto- ynnä salaattipäivällinen.

Keitto onnistui vallan mainiosti ja sen rinnalla hienon sivuroolin näytteli jo ennestään tuttu maissileipä. Ohje löytyi Keitot -kirjasta, johon tulen varmasti palaamaan tulevaisuudessa tarkemmin. Entäpä salaatti sitten? Se olisi voinut olla parempaakin, mutta sopivalla määrällä oma-aloitteisuutta saimme kehiteltyä tästäkin annoksesta mukiinmenevän. Tähän liittämäni resepti ei ole se, jota me käytimme, vaan varmasti toimiva vaihtoehto, jota suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Meidän käyttämämme resepti sen sijaan löytyi eräästä salaattikirjasta, johon en tule enää palaamaan. Oikeastaan sillä voisi miltei heittää vesilintua; jätänpä kuitenkin nimen mainitsematta.

Eipä siis muuta kuin keittoa keittelemään ja salaattia loihtimaan. Päivä päivältä se on lähempänä, kesä.

Kermainen tomaatti-basilikakeitto

4 annosta

25 g voita
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
900 g luumutomaatteja
7 dl kasvislientä
1,25 dl kuivaa valkoviiniä
2 rkl tomaattipyreetä
2 rkl basilikanlehtiä
1,5 dl kuohukermaa
suolaa
pippuria

Koristeeksi:
kokonaisia basilikanlehtiä

Kuori ja hienonna sipuli. Pilko tomaatit.
Sulata voi öljyn kanssa isossa paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sipuli ja kuullota sekoitellen 5 min. tai kunnes sipuli on pehmentynyt. Lisää murskattu valkosipuli, tomaatit, liemi, viini ja tomaattipyree. Sekoita hyvin. Mausta suolalla ja pippurilla.
Peitä kattila osin kannella ja anna keiton hautua 20-25 min. ajan, kunnes ainekset ovat pehmeitä ja meheviä.
Siirrä kattila pois levyltä. Lisää basilikanlehdet revittyinä. Kaada keitto tehosekoittimeen ja soseuta. Soseutuksen voit suorittaa myös sauvasekoittimella.
Sekoita kerma keiton joukkoon ja lämmitä keitto varovasti uudelleen. Älä anna keiton kiehahtaa.
Koristele keitto tarjoiluvaiheessa kokonaisilla basilikanlehdillä.

Perunainen ulkofileesalaatti

4 annosta

500 g perunoita
225 g punajuuria
100 g kermaviiliä
1 rkl sinappia
viispippuria myllystä
(loraus konjakkia)
225 g kirsikkatomaatteja
erilaisia salaatteja
2 rkl balsamietikkaa
4 (500 g) naudan ulkofileepihviä, jotka voit joko maustaa itse suolalla ja erivärisillä pippureilla tai kuten me teimme tällä kertaa, ostaa valmiiksi maustettuna (merisuola-mustapippurimaustettua uskaltaisimme suositella)

Lisäksi:
punasipulihilloketta
paholaisen hilloa

Pese perunat ja keitä ne suolalla maustetussa vedessä. Kuori jäähtyneet perunat ja leikkaa ne tasakokoisiksi viipaleiksi.
Kuori, pilko ja keitä punajuuret. Anna jäähtyä.
Halkaise kirsikkatomaatit.
Pane kirsikkatomaatit, salaatit ja punajuuripalaset kulhoon. Valuta päälle balsamietikka ja sekoita varovasti.
Mausta kermaviili sinapilla ja viispippurilla sekä halutessasi konjakilla. Sekoita kastike perunaviipaleiden joukkoon.
Paista pihvit omaa kypsyystasoasi miellyttäväksi.
Jaa salaatti neljälle lautaselle ja lusikoi pinnalle perunasalaattia. Asettele päällimmäiseksi pihvi.
Tarjoile punasipulihillokkeen ja paholaisen hillon kera.