Jäähyväiset jouluruoille vm. 2018 osa 3: porkkana-inkiväärikeitto

Koska viikko sitten testailemani lanttulaatikosta johdettu lanttu-omenakeitto osoittautui maukkaaksi kokeiluksi, päätin tänään yrittää vastaavanlaista porkkanalaatikkotemppua. Seuraava porkkana-inkiväärikeitto osoittautui mainioksi kokeiluksi niin ikään.

Siis suosittelen kokeilemaan tätäkin vaihtoehtoa, mikäli porkkanalaatikkoa vielä riittää. Uskoisin bataattilaatikon passaavan keitokseen myös mainiosti, ehkä rakenteensa puolesta jopa hiukkasen paremmin, sillä porkkanalaatikon sisältämä riisi teki keitosta hieman paksuhkoa. Reilulla nestemäärällä tämä kuitenkin tasapainottui mainiosti.

img_0114

Porkkana-inkiväärikeitto

4 annosta

1 sipuli
300 g perunaa
1 rkl öljyä
0,5 tl kurkumaa
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl inkivääriä
400 g porkkanalaatikkoa
1-2 dl appelsiinimehua
0,5 tl muskottipähkinää
2 dl ruokakermaa

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja kuutioi perunat.
Kuullota öljyssä sipuli ja kurkuma. Lisää perunakuutiot, vesi, kasvisliemikuutio ja inkivääri. Keitä noin 10 min. kunnes perunat kypsyvät.
Lisää joukkoon porkkanalaatikko ja appelsiinimehu. Kuumenna hetki ja mausta muskottipähkinällä.
Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää lopuksi ruokakerma. Kuumenna.

Jäähyväiset jouluruoille vm. 2018 osa 2: uunissa paistetut lihapiirakat porkkanalaatikkotäytteellä

Koska meillä joululaatikoita tulee riittämään vielä pitkälle alkaneeseen vuoteen, eikä niitä varmastikaan tule ennen ensi joulua popsittua sellaisenaan, poimin vuoden viimeisen päivän aamuna pakastimesta laatikollisen porkkanalaatikkoa aikomuksenani löytää sille uusi tarkoitus. Päätin yhdistää muutaman reseptiikan ja näin syntyivät jauheliha-porkkanalaatikko täytteiset lihapiirakat. Melko mainiota, totean tästä elämäni ensimmäisestä lihapiirakkakokeilusta. Tärkeä kohta minulle oli se, että nämä paistettiin uunissa perinteisen uppopaistamisen sijaan. Minä en nimittäin pidä tuosta kuuman öljyn kanssa pelehtimisestä. Lopuksi tehtävä melko runsas voitelu on mielestäni paljon parempi vaihtoehto ja tuo leivonnaisiin herkullisen maun.

Kannattaa siis testailla. Näitä voi sitten täyttää mielensä mukaan ja nautiskella joko kaikilla mausteilla, pelkän ketsupin kera tai vaikkapa ihan sellaisenaan. Lihapiirakkakuoren reseptiikasta sekä paisto-ohjeesta kiitän Suklaapossua. Eikä muuten kannata hämääntyä leivinpaperittomuudesta paistovaiheessa, se toimii mainiosti.

IMG_0016

Porkkanalihapiirakat uunissa

10-13 kpl

Taikina:
2,5 dl maitoa
2,5 rkl öljyä
1 rkl tummaa siirappia
5-6 dl vehnäjauhoja
1 pss (11 g) kuivahiivaa
0,75 tl suolaa

Täyte:
puolikas sipuli
200 g naudanjauhelihaa
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
200 g porkkanalaatikkoa

Voiteluun:
50 g voita

Tee ensin taikina. Mittaa maito kulhoon ja lämmitä mikrossa noin 42 asteiseksi. Mittaa joukkoon öljy, siirappi ja noin 1,5 dl jauhoja, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Vatkaa kunnolla sekaisin. Peitä kelmulla ja anna seistä rauhassa noin vartti, kunnes seos alkaa kuplia.
Lisää joukkoon suola sekä hieman jauhoja. Vaivaa taikinaa kunnolla välillä jauhoja lisäten. Taikinasta muotoutuu vähitellen kimmoisa pallo. Yritä pitää jauhot minimissä, jotta taikina pysyy pehmeänä.
Laita hyvin vaivattu taikina kulhoon ja peitä hyvin. Anna nousta kaksinkertaiseksi. Tähän kuluu aikaa noin tunti.
Tee tällä välin täyte. Kuori ja hienonna sipuli. Ruskista jauheliha ja sipuli öljytyllä pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita jauheliha porkkanalaatikon joukkoon.
Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen. Laita uuniin myös tyhjä uunipelti kuumenemaan. Ota kaksinkertaiseksi noussut taikina esille. Kaulitse se jauhotetulla alustalla noin 40 x 40 cm levyksi. Leikkaa levystä pyöreää esinettä käyttäen halkaisijaltaan noin 11 cm (tai hiukan suurempia, kuten minä tein) olevia pyöreitä paloja.
Laita täytettä runsas ruokalusikallinen kunkin ympyrän päälle hieman toiselle laidalle. Jätä reuna ilman täytettä, jotta reunat tarttuvat toisiinsa kiinni. Kostuta reunat kevyesti vedellä. Käännä ympyrän tyhjä puoli täytteen päälle ja laita ympyrän reunat vastakkain. Paina kunnolla kiinni. Varmista haarukalla, että reunat ovat kunnolla kiinni.
Kun uuni on valmis, ripottele kuumalle pellille vehnäjauhoja ja nosta 6-8 lihapiirakkaa paistumaan. Sulata voi valmiiksi.
Paista 225 asteessa noin 10 min. kunnes piirakoiden pinta on saanut kauniin ruskean värin. Nosta lihapiirakat heti ritilän päälle ja voitele voisulalla kauttaaltaan. Anna voin imeytyä ja piirakoiden pehmetä.

Jäähyväiset jouluruoille vm. 2018 osa 1: keittoa lanttulaatikosta

Nyt kun jouluruokia on nautittu taas vuoden tarpeiksi, painii moni varmasti saman ongelman kanssa: mitä tehdä tähteille? Itse tulin tänä vuonna tehneeksi erityisesti laatikoita aivan liian paljon ja niinpä meillä syödään lähiviikkoina erilaisia laatikkojohdannaisia. Aiempina vuosina olen hyödyntänyt joululaatikoiden tähteitä esimerkiksi suolaisiin piirakkapohjiin ja rieskoihin, mutta nyt ajattelin kokeilla jotakin hieman erilaista.

Myönnän, että ajatus lanttulaatikkopohjaisesta keitosta ei houkuttele, mutta olipa hyvä, että tuli kuitenkin testatuksi. Keitosta tuli nimittäin maukasta. Siis oivallinen loppusijoituspaikka. Suosittelen!

IMG_2409

Lanttu-omenakeitto

4 annosta

300 g hapahkoa omenaa
1 sipuli
1 rkl öljyä
0,5 tl kanelia
400 g lanttulaatikkoa
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl ruokakermaa

Pese, kuori ja kuutioi omenat. Hienonna sipuli. Kuullota omenakuutiot ja sipuli kattilassa öljyssä. Lisää joukkoon kaneli.
Lisää lanttulaatikko, vesi ja murennettu kasvisliemikuutio. Kuumenna.
Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää lopuksi ruokakerma ja kuumenna.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 6: suklaafondant

Pitkästä aikaa pääsen esittelemään Koko Suomi leipoo -haasteeni edistymistä, ja vielä onnistuneen tuotteen kera. Viimeisin tänne laatimani Koko Suomi leipoo -raporttinihan käsitteli kinuskikuorrutteisia donitseja, noita joiden toteutus ei sanalla sanoen mennyt ihan kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Viime viikolla sitten leivoin sarjan viidennessä osassa toteutetun porkkanakakun – ja onnistuinkin siinä – mutta valokuvaajan taitoni loppuivat kesken, enkä saanut tuotoksesta minkään valtakunnan valokuvaa. Näin raportti jäi laatimatta. Ajattelin kuitenkin yrittää vielä uudestaan, joten enköhän ajan myötä pääse vielä täälläkin esittelemään porkkanakakkuleipurin taitojani.

Mutta tähän viikkoon ja sen suklaiseen kohokohtaan. Tällä kertaa kilpailijoiden tehtävänä oli leipoa suklaafondant ja täydellistää annos keksikorilla, vaniljajäätelöllä sekä vadelmakastikkeella. Koska oma mahdollisuuteni käyttää aikaa leivontaan kerrallaan on usein suhteellisen lyhyt, päätin suosiolla lähteä toteuttamaan ainoastaan fondanttia. Keksikorit, jäätelön ja vadelmakastikkeen valmistan kyllä niin ikään, mutta tuonnempana. Tarjoilen näitä sitten yhdessä, sillä nyt fondantit päätyivät maistelukappaletta lukuun ottamatta pakastimeen.

 

Kuten tulin jo maininneeksi, onnistuin fondanttien kanssa mainiosti. Ne olivat ulkopuolelta mukavan rapsakoita ja sisällä odotti täydellisen sula suklaasydän. Ei näissä mielestäni ollut moitteen sanaa, vaikka itse toteankin. Ainoastaan paistoaikaan hain osviittaa aiemmin käyttämästäni reseptistä, mutta muuten suoritin tehtävän kilpailijoille annetun ohjeistuksen mukaan. Olen tyytyväinen.

Siis helppo ja todellisen herkullinen pakkaus. Suosittelen!

Suklaafondantit

6-9 kpl

IMG_2309-1180 g tummaa suklaata
150 g voita
125 g sokeria
165 g kananmunaa
120 g vehnäjauhoa
0,5 tl leivinjauhetta
1 rkl kaakaojauhetta

Sulata suklaa.
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa kananmunat vähitellen joukkoon. Sekoita suklaa varovasti joukkoon. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita tasaisesti taikinaan.
Kaada massa voideltuihin vuokiin.
Paista 200 asteisessa uunissa niin, että suklaafondant jää keskeltä pehmeäksi, hiukan valuvaksi. Minä paistoin 10 min. joka tuotti onnistuneen lopputuloksen.

Jokaisen lautaselle sopiva kookos-linssikeitto

Sosekeittokavalkadini kasvoi taas yhtä suuremmaksi, kun testasin kookos-linssikeittoa. Uusi tulokas osoittautui sen verran pidetyksi, että paikka pysyväislistalla on taattu. Keittoa on helppo modifioida sekä lihaisammaksi tai muuten ruokaisammaksi ateriaksi että sangen kevyeksi ja täysin vegaaniseksi kasvisversioksi, kukin tavallaan.

Tällä kertaa meillä keiton sekaan upposi paketillinen broilerinsuikaleita, mutta esimerkiksi maissit olisivat niin ikään tuoneet siihen mukavaa purupintaa. Kuten sanottua maukas keitto toimii hyvin sellaisenaankin, ehkäpä tuolloin rinnalle kannattaa napata palanen leipää. Minä ripottelin valmiiden annosten pinnalle vielä aiemmin esittelemiäni paahdettuja linssejä, jotka toimivat tehtävässä mainiosti.

IMG_2277

Tästä siis resepti vaikkapa alkuvuoteen – tai joulun odotteluun.

Kookos-linssikeitto

4-6 annosta

2 dl punaisia linssejä
1 l kasvislientä (Mielestäni hieman pienempikin määrä olisi voinut riittää, nyt keitosta tuli koostumukseltaan melko laihaa.)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 rkl juustokuminaa
400 g yrttimaustettua tomaattimurskaa (Tämän voi korvata tomaattimurskalla sekä noin rkl:lla basilikaa ja oreganoa.)
3 rkl soijaa
400 ml kookosmaitoa
1 rkl sitruunamehua
(tuoretta minttua)

Lisäksi esimerkiksi:
broileria
paahdettuja linssejä (Linkki reseptiin löytyy yläpuolelta.)
maissia
leipää

Pane linssit siivilään ja huuhtele huolella. Keitä linssejä kasvisliemessä noin 10 min. kunnes ne ovat pehmeitä. Säästä linssit keitinliemessään. Käytä myös liemi keiton valmistukseen makua antamaan.
Mikäli teet keitosta broileriversion, paista broileri suikaleina öljyssä kypsäksi. Nosta sivuun ja kuullota myös kuorittu ja silputtu sipuli sekä valkosipuli. Lisää juustokumina. Kääntele seosta vielä hetki.
Pane pehmeiden linssien sekaan kuullotettu sipuli-juustokuminaseos, tomaattimurska ja soija. Keitä hetken aikaa ja soseuta keittopohja.
Lisää sekaan mahdolliset paistetut broilerisuikaleet, kookosmaito, sitruunamehu (ja silputtua minttua). Mikäli käytät keiton runsauttajana pakastemaissia, ne voi hyvin lisätä vasta tässä vaiheessa.
Anna hautua hetki ja nosta tarjolle. Ripottele annosten pinnalle paahdettuja linssejä.

Joulun ensiaavistuksia: rosollipiirakka

Tavallisesti tapaan vuoden viimeisinä päivinä etsiskellä sopivia käyttötapoja ylitse jääneille jouluruoille. Nyt kuitenkin eletään vasta parasta joulunodotteluaikaa, joten seuraavaa reseptiä voi hyödyntää vaikkapa pahimpaan jouluruokatuskaan, mikäli odotus tuntuu käyvän pitkäksi.

Toisaalta tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole makumaailmaltaan kovinkaan jouluinen viritelmä, joten maistuu varmasti myös joulun jälkeenkin, mikäli rosollikasviksia tulee keitettyä yli tarpeiden.

Siis suosittelen; ennen, jälkeen tai vaikka joulunakin. Voihan rosollinsa piirakkanakin nautiskella. Näppärää.

IMG_2250

Rosollipiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

Pohjaksi voit valita mieleisesi suolaisen pohjan. Suosimani ripeversio – johon uppoavat oivallisesti esimerkiksi joululaatikoiden loput – sopii tähän piirakkaan mainiosti.

Ripepohja suolaiseen piirakkaan:
50 g voita
2 dl jauhoja (Mitä nyt sattuu olemaan.)
1,3 tl leivinjauhetta
2 dl jotakin ”ripettä” (Tarkoitukseen käy soseutettuna miltei mikä vaan: ylimääräiset keitetyt kasvikset, riisi tai makaroni, kuivat leivät, sosekeittojen tai puurojen loput… Vettä lisätään, mikäli massa tuntuu liian jämäkältä.)

Täyte:
400 g juureksia: punajuuria, porkkanaa, bataattia
2-2,5 dl ruokakermaa tai kerma-maitoa
2 kananmunaa
0,5 dl tuoretta timjamia
mustapippuria myllystä
suolaa
150 g fetajuustoa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Kuori ja kuutioi täytteen juurekset. Keitä ne napakan kypsiksi. Punajuuret kannattaa keittää omassa kattilassaan. Valuta ja jäähdytä.
Sekoita kerma, kananmunat, silputtu timjami, pippuri ja suola. Kaada kermaseos piirakkapohjan päälle.
Lisää vuokaan juureskuutiot sekä paloiteltu feta.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 25-30 min.

Uusia jouluperinteitä metsästämässä: maa-artisokkalaatikko

Tänä jouluna olen ruokalehtiä ja muita alan julkaisuja tutkiessani ollut huomaavinani trendin muuttaa perinteikästä joulupöytää eri tavoin modernimmaksi. Itse en koe tätä tarpeelliseksi; miksi jotakin niin hyvää pitäisi mennä muuttamaan? Minulle joulu tarkoittaa perinteitä, niin ruokapöydässä kuin muutenkin. Se, että haluan pitää kiinni perinteistä ei kuitenkaan tarkoita, että en haluaisi kokeilla myös uusia joulututtavuuksia. Vanhojen ystävien rinnalle on aina mukava ujuttaa jokunen uusi ja mikäli tähdet ovat yritelmälle suotuisat, tehdä siitä mahdollinen pysyvä jouluvieras.

Tänä vuonna uutena tulokkaana joulupöytäämme valmistui maa-artisokkalaatikko. Myönnettäköön, että kun lopulta sain laatikon jotenkuten kuvattua, unohdin maistaa sitä ennen pakastusta. No, maku paljastuu sitten h-hetkellä, mutta uskoisin että tätä uskaltaa kuitenkin suositella kokeilemaan. Ainakin jos maa-artisokasta pitää.

Maa-artisokkalaatikko

6-8 annosta

IMG_2196-11 kg maa-artisokkaa
2 dl kermaa tai kermamaitoa
1 kananmuna
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl siirappia
1 tl suolaa
0,25 tl muskottipähkinää

Pinnalle:
korppujauhoja
voilastuja

Pese, kuori, keitä ja soseuta maa-artisokat.
Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin.
Levitä halutessasi laatikon päälle korppujauhoja ja voilastuja.
Paista voidellussa uunivuoassa 175 asteessa 1-1,5 tuntia.

Varsisellerikeitto – joka ei maistu varsiselleriltä

Varsiselleri, tuo useasti parjattu terveyspommi, on monesti tuottanut päänvaivaa myös meidän jääkaapissamme. Se ei ole hyvän makuista, turha tätä on kaunistella, mutta koska se tekee monille kastikkeille hyvää, on sitä silloin tällöin kuitenkin ostettava. Tarvittava määrä on lähes aina vain muutama varsi, mutta sitä on kuitenkin ostettava koko nippu, noin kymmenen vartta. Ärsyttävää; miksi niitä ei voida myydä vain tarpeeseen, jonka uskoisin monilla olevan pieni?!

No, pakastaminen on tietysti mahdollista ja sitä olenkin usein suosinut. Toiseksi selleri säilyy jääkaapissa pitkään, joten ongelma ei senkään suhteen ole kovinkaan suuri. Mutta kuitenkin.

Tällä kertaa päätin kuitenkin olla varastoimatta jäljelle jäänyttä nippua ja keittelin varsista sosekeittoa. Keitosta tuli varsin maukasta, ja mikä tärkeintä, se ei maistunut selleriltä. Hieno homma! Täytyy tehdä tätä toistekin.

IMG_2158-1

Varsisellerikeitto

4 annosta

350-400 g varsiselleriä
500 g perunaa
1 sipuli
25 g voita (mikäli haluat vegaanisen version, korvaa esimerkiksi parilla rkl:lla rypsiöljyä)
0,25 tl suolaa
5 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
1 dl tuoretta persiljaa

(Pinnalle:
ohuita omenaviipaleita)

Pese ja kuivaa varsisellerit ja pilko varret parin sentin paloiksi.
Kuori ja pilko perunat paloiksi. Kuori ja lohko sipuli.
Sulata voi kattilassa ja lisää varsisellerit, perunapalat ja sipulilohkot kattilaan. Kuullota kasviksia noin 5 min. ja ripottele päälle suolaa.
Lisää kasvisliemi sekä kookosmaito ja keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä, eli 5–10 min. palojen koosta riippuen.
Lisää lopuksi hienonnettu persilja ja soseuta keitto sauvasekoittimella.
(Alkuperäinen Kotivinkistä napattu resepti, jota tosin muokkasin esimerkiksi vaihtamalla kerman kookosmaitoon, suositteli keiton pinnalle ohuita omenasiivuja. Meillä tämä yhdistelmä on toistaiseksi kokeilematta…)

Punajuuritartar

Juhlistimme toissapäivänä 101-vuotiasta kotimaatamme kolmiosaisella päivällisellä. Alkuruoan roolin nappasi tällä kertaa punajuuritartar, ihan hauska kasvisvaihtoehto perinteiselle tartarpihville. Omaan makuuni tässä olisi saanut olla hiukan enemmän mausteisuutta, nyt muut maut jäivät melko pitkälti punajuuren varjoon. Mutta koostumus oli mainio ja itsetehty majoneesi kruunasi kokonaisuuden. Ilman majoneesia tätä tuskin kannattaakaan lähteä tarjoilemaan.

Mikäli tartarin tarjoilee alkuruokana pihviksi muotoilu toimii hyvin, mutta massaa voi mielestäni ongelmitta tarjoilla ihan sellaisenaankin esimerkiksi osana joulupöytää.

Paras syömäni tartarpihvi – sitä lihaista versiota olen kokeillut muutamaan otteeseen ja todennut, että se ei vaan taida olla minun juttuni.

Reseptin punajuuritartariin nappasin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä.

IMG_2128-1

Punajuuritartar

6 alkuruoka-annosta

IMG_2117600 g punajuuria
1 rkl oliiviöljyä
puolikas punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl kapriksia
0,5 dl ruohosipulia hienonnettuna
0,5 dl lehtipersiljaa hienonnettuna
1 tl dijon-sinappia
1 tl vaahterasiirappia
1 tl hienoa merisuolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:
majoneesia (mikäli haluat tehdä majoneesin itse, resepti löytyy alapuolelta)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko punajuuret neljään osaan. Valuta öljy päälle ja paahda uunin keskitasolla 30 min. Jäähdytä.
Hienonna punajuuret tehosekoittimessa parissa erässä, muutama kierros kerrallaan, jotta saat karkeaa haketta. Kuori ja hienonna punasipuli ja valkosipulinkynsi. Hienonna kaprikset ja yrtit. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja muotoile seos tartarpihveiksi.
Tarjoa punajuuritartar majoneesin kera.

Majoneesi:
1 keltuainen
0,5 tl suolaa
1 dl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa

Huom! On erittäin tärkeää, että majoneesin ainesosat ovat saman lämpöisiä, joten ne kannattaa ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin, ehkäpä jo edellisenä päivänä.
Mittaa kaikki ainekset kulhoon. Paina sauvasekoitin kulhon pohjalle. Käynnistä sekoitin ja nosta sitä hitaasti ylös-alas, kunnes seos sakenee muuttuen majoneesiksi. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 4: kinuskikuorrutteiset donitsit

Epäonnistuminen.

Koko Suomi leipoo -haasteeni eteni eilen neljänteen vaiheeseensa, kun otin aamulla esiin toissapäivänä julkaistun donitsireseptin. Alun alkaen suhtauduin tehtävään sangen epäluuloisesti; kun mainitaan uppopaistaminen, mielenkiintoni pääsääntöisesti häviää, enkä muutenkaan pidä donitseista.

Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Alku sujuikin mainiosti. Sain aikaiseksi mielestäni onnistuneen taikinan ja uppopaistaminenkin hoitui olettamaani helpommin. Vaiheista viimeisin, kinuskin keittäminen, kuitenkin osoittautui siksi tehtävän haastavimmaksi osuudeksi. Vaikka tein kuten aina ennenkin kinuskia valmistaessani, lopputulos oli todella ”tanakka” ja kinuskin levittäminen donitsien päälle täysi mahdottomuus. Niinpä jätin donitsit pinnoittamatta ja pettyneenä arvioin tehtävän tällä kertaa hylätyksi.

IMG_2068

Vaikka kävi kuin kävi, uskon että lopulta saamme uurastuksestani maukkaan palkinnon. Ajattelin nimittäin upottaa ainakin osan donitseista sekä kinuskista – joka oli joka tapauksessa hyvää – pullavanukkaaseen, jonka veikkaan näillä elementeillä nousevan melko korkealle maukkaustasolle.

Tällä kertaa siis tällainen seikkailu.

Kinuskikuorrutteiset donitsit

20 kpl

Taikina:
50 g voita
80 g sokeria
100 g kananmunaa
450 g vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
1 tl sitruunan kuoriraastetta
200 g maitoa

Paistamiseen:
1 l rypsiöljyä

Kinuskikuorrute:
250 g kuohukermaa
100 g fariinisokeria
100 g sokeria
50 g valkosuklaata
merisuolaa myllystä

Koristeluun:
suklaaströsseliä (ja tummaa suklaata)

Valmista ensin donitsit.
Sekoita pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten.
Sekoita kuivat aineet ja lisää ne sekä sitruunan kuoriraaste taikinaan.
Lisää lopuksi maito. Sekoita tasaiseksi.
Kaulitse taikina noin 1,5 cm paksuiseksi matoksi, josta otat pyöreällä muotilla halkaisijaltaan noin 8 cm kokoisia paloja. Tee reiät donitsien keskelle.
Kuumenna öljy 180 asteiseksi. Kypsennä donitsit molemmilta puolilta rasvassa kullan ruskeiksi.
Valuta ylimääräinen rasva ja jäähdytä donitsit.
Valmista sitten kinuskikastike. Keitä kuohukerma, fariinisokeri ja sokeri kinuskiksi.* Lisää lopuksi valkosuklaa. Sekoita tasaiseksi niin, että suklaa sulaa. Lisää lopuksi muutama pyöräytys merisuolaa myllystä.
Kuorruta jäähtyneet donitsit kinuskikuorrutteella ja koristele suklaaströsselillä (sekä tummalla suklaalla).

*Jos kinuskin keittäminen ei ole tuttua, kannattaa etsiä tarkempaa ohjeistusta. Omaa tapaani en tähän viitsi kirjoittaa, sillä tällä kertaa se ei tuottanut toivottua lopputulosta.