Tunnelmallisia makuja

Viesti vaivaistalosta: liemiruuilla vihollista vastaan

Kirjoitettu 12 kesäkuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Tällä viikolla pöpö peijakas on riehunut kotikolossamme. Aleksin kimppuun se hyökkäsi oikein olan takaa, itse luulin selvinneeni hieman hellävaraisemmalla kohtelulla, mutta tämä ilkimys palaakin illan tullen takaisin. Antaa hiukan armoa ja iskee uudestaan.

Niin tai näin; yhteen kuuluvat niin kuume ja kylmä kuin kuuma ja keitto. Siis keitolla kylmää vastaan! Onneksi ehdin keitellä näitä liemiä varastoon, sillä juuri nyt keittiöpuuhat tuntuvat liiallisilta haasteilta.

Ystävältä saatu vinkki kanakeitosta inkiväärin ja chilin siivittämänä johti minut Princess Petrin inkivääri-kanakeiton pariin, josta pienin muutoksin tulikin sangen maukasta.

Toinen keitto bongautui testauksen alle jo aiemmin mainitusta Kesäruokaa paratiisista -kirjasta, jonka tekijät Kari Martiala ja Helena Lylyharju johdattelevat lukijansa värikkäiden havaijilaisten herkkujen pariin. Mauin maissikeittoa suosittelen myös, itse tosin lisäsin reseptin ulkopuolelta pikkuisen broileria keitosta ruokaistamaan, samalla kun vähensin hieman nesteen määrää, sillä mielestäni alkuperäinen ohje tuotti koostumukseltaan melko laihan lopputuloksen. Myös kirjan mainostamat krutongit keiton pinnalle, jotka itse jätin tällä kertaa tekemättä, ovat varmasti huippujuttu.

Tämä kesäkuumeilu saisi nyt olla tässä!

Inkivääri-kanakeitto

4 annosta

400 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
2 porkkanaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 dl riisiä, esim. basmati tai jasmin
8 dl vettä
4 dl ruokakermaa
1-2 tuoretta chilipalkoa
2 rkl tuoretta inkivääriä raasteena
1 kanaliemikuutio
0,5 tl suolaa

Ruskista broileri pannulla ja laita ruskistettu broileri kattilaan.
Kuori ja leikkaa porkkanat sekä sipulit pieneksi. Kuullota ne pannulla ja lisää kattilaan. Poista chilipalkoista siemenet ja pilko se sekä valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota riisi chilin ja valkosipulin kera. Lisää kattilaan riisi sekä loput ainekset. Anna kiehua kypsäksi hiljalleen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Mauin maissikeitto

4 annosta

150 g porkkanaa
150 g palsternakkaa/itse korvasin lantulla
50 g punasipulia
50 g purjoa
öljyä
5 valkosipulinkynttä
150 g maissinjyviä
2 tl currya
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl chilipaprikaa
2 dl ruokakermaa
8 dl kanalientä

Halutessasi lisäksi:
maustamattomia broilerin fileesuikaleita
krutonkeja

Kuori ja leikkaa paloiksi porkkana, palsternakka, punasipuli ja purjo. Kuullota kasvikset.
Lisää valkosipulinkynnet sekä curry ja kuullota vielä noin 5 min.
Lisää kanaliemi ja anna kiehua 15 min. Paista tällä välin broilerit kypsiksi.
Lisää ruokakerma ja soseuta keitto.
Lisää maissinjyvät ja mahdolliset broilerit sekä tarvittaessa suolaa ja pippuria. Kiehauta keitto.
Koristele keitto krutongeilla.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 12: Ravintola Faro, kesäilta kanaalin laidalla

Kirjoitettu 9 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Viime perjantaina vietimme päivää teemalla merellinen Helsinki. Iltapäivällä nautimme kaupungin maisemista mereltä käsin sightseeing-risteilyllä, jonka jälkeen matkasimme Ruoholahteen, ravintola Faroon. Farossa popsimme kolmen ruokalajin illallisen, merimaisemalla maustettuna.

Risteilyalukselle hetkeksi palatakseni, kokemus oli mukava, suositeltava tapa viettää puolitoistatuntinen Helsingin historiaan ja mereltä nähtäviin maamerkkeihin tutustuen. Ainakin kyseinen yhtiö, Royal Line, tarjosi siististi sisustetun aluksen, jossa myös ruokailu olisi voinut olla varteenotettava vaihtoehto. Erilaisia illallisristeilyitähän on tullut kokeiltua ympäri Eurooppaa; Budapest, Rooma, Istanbul, Lontoo, Wien ja Pariisi, joten ehkäpä Helsinkikin tulee vielä kysymykseen… Hyvin matka sujui kuitenkin ateriattakin ja suomeksi sekä englanniksi kuultavat ääninauhaselostukset toivat mukavasti turismin tuntua. Risteilykansan puheensorina tietysti heikensi kuultavuutta, mutta parempi näin; iloinen tunnelma ennen kaikkea.

– Budapest… Lontoo… Pariisi ❤

Faroon päädyimme muutamastakin syystä: Olimme noteeranneet sen jo aiemmin EatHelsinki 2015 -kirjan myötä, mutta todenneet sen houkuttelevan enemmän kesäaikana. Nyt kuitenkin sopivaa kohdetta etsiskellessämme huomasimme Faron tarjoavan kolmen ruokalajin suositusmenun kahdelle hintaan 69,00€. Kun suositusmenu oli yhtä kuin vapaus valita, oli päätös tehty. Siis sinne!

Paikka on ulkopuolelta katsottuna mukavan näköinen kompleksi, istuu miljööseensä kuin kala veteen – tai laiva laineille. Eikä paikka sisältäkään hullumpi ole, pohjoismaisen moderni, yksinkertainen ja siisti. Ikkunoista on näkymä merelle ja rakennuksen ympärille on rakennettu merenpäällinen terassi. Kiehtovaa.

Valintamme ovat tällä kertaa alkuruokaa lukuun ottamatta erilaiset. Molemmat aloitamme skagenilla Faron tapaan, itse jatkan kuhalla linssien ja pinaatin kera, Aleksi entrecôte-chimichurri bruschettalla sekä lämpimällä varhaisperunasalaatilla. Jälkiruoaksi minä nautin samppanjapannacottaa, Aleksi kiivi-parfaita mango-banaanisorbetin kanssa.

Arvioisin ateriani keskiverroksi. Skagen oli hyvää, mutta toisaalta, se on oikeastaan miltei aina. Kuha sen sijaan oli ateriani heikoin lenkki, vaikka ihan hyvää sekin. Kastike olisi voinut olla parempaa, linssit, pinaatti ja pikkuruiset porkkanat olivat mainioita. Silti annoksen oikea hinta (27,50€) olisi harmittanut. Myös Aleksi piti skagenista, samoin kuin pääruokansa lisukkeista. Pidimme molemmat ideaa tarjota entrecôte tällä tavoin erilaisena ja luovana, siis pisteet siitä. Kokki sitä vastoin oli valinnut pihvinsä valmistustavaksi jonkin sangen epäonnistuneen menetelmän, jonka vuoksi pihvi näytti lähinnä harmaalta. Makukaan ei ollut hyvä, se laski huomattavasti muuten mukiinmenevän annoksen arvoa. Hinnaltaan tämä herkku olisi normaalisti ollut 23,00€ eli hyvällä pihvillä sangen passeli, huonolla ei.

– Kuha ynnä entrecôte.

Myös pannacotta lukeutuu ravintolamaailmassa melko varmoihin valintoihin ja onnistuminen tapahtuu tälläkin kertaa. Samppanjaa en tosin yksilöstä maista, mutta samapa tuo. Tämä toimii hyvin näinkin. Parfait sen sijaan on niitä päinvastaisia asioita paljastuen muutaman kokemuksen perusteella useimmiten melko heikoksi esitykseksi. Niin on nytkin. Onneksi annokseen sisältyvä mango-banaanisorbet on erittäin hyvää jättäen näin Aleksillekin hyvän maun suuhun. Pannacottasta 9,00€ tuntuisi joka tapauksessa melko kalliilta, saatikka sitten 9,50€ parfait-annoksesta. Toisaalta, nämä ovat näitä Suomen jälkiruokahintoja, ei näissä mitään ihmeellistä ole, mietin tässä Tallinnan alle neljän euron ihanuuksia muistellessani…

Kaiken kaikkiaan siis onnistunut valinta. Hieman pitää vielä purnata palvelun etanamaisuudesta – väkeä tosin on paljon, mutta silti, odotusajat ovat todella pitkiä – sekä palvelun muutoinkin haparoivasta otteesta. Mikä tärkeintä, perusystävällisyys on kuitenkin kunnossa. Jotenkin tämän tyylin paikoissa vain odottaisi edes muutamaa kuvailevaa sanaa ruokia pöytään tuotaessa tai viinisuosituksia kyseltäessä. Niin, sitä on oppinut jo niin hyvälle…

Faroa olen valmis suosittelemaan kiireettömään (kesä)iltaan, jos urbaani kaupunkitunnelma veden äärellä kiinnostaa.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Kesäateria Harrin lailla

Kirjoitettu 8 kesäkuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Neitsytgrillaus on nyt kunnialla suoritettu ja voimme pikkuhiljaa alkaa panostaa monipuolisempiin kesäaterioihin. Näin kahden kerran perusteella uskaltaa jo kehua uutta Weberiämme, joka tulee varmasti olemaan olennainen osa kotona viettämiämme herkkuhetkiä aina keväästä syksyyn. Ulospäin huokuvan innostuksen perusteella uskon myös vahvasti, että uuden kuuman ystävämme myötä Suomi tulee jälleen saamaan kamaralleen yhden verrattoman grillimaisterin…

Järjestyksessään toisessa grillaussessiossamme kesämenumme lähde oli Aleksin vanhempien meille tuoma Pihakokin kesä -teemalehti, jonka kattavasta reseptiosiosta valikoituivat toteutukseen keitto salaatista ja viinisuolaheinästä, broilerivartaat sekä hunajainen halloumisalaatti. Reseptit ovat Soppamies Syrjäsen käsialaa ja todettakoon tämän kokemuksen perusteella, että mies on todella nimensä mukainen; keitto oli vallattoman hyvää, koostumus samettinen ja kuohkea. Hieman ärjyä ulkonäköä ei kannata pelästyä.

Mitä vartaisiin tulee, löysimme näin muutaman grilliin hauskasti sopivan raaka-aineen. Omenaa suosittelemme kokeilemaan niin lihan kuin broilerinkin kumppanina, mintunlehdet sopivat erityisen hyvin juuri broilerin rinnalle. Myös tähteille jääneet aiemmin keitetyt perunat grillautuivat vartaissa mainiosti. Broilerivartaiden kanssa oivallisesti toimi ikisuosikkimme jogurttikastike, jota tuunasin hieman, sekä dippi olutmiehen tyyliin, vanha klassikko sekin. Halloumisalaatti oli hyvää, mutta ihmekös tuo; halloumi, avokado ja tomaatti, mitä muuta voi tuolta kolmikolta odottaakaan?!

Tällä kertaa tarina taitaa päättyä tähän, mutta kuulumisia grillin ääreltä voitaneen toivottavasti jakaa jo pian lisää. On se vaan niin outoa vieläkin; grillata ja olla silti kotona…

Keitto salaatista ja viinisuolaheinästä

2-4 annosta

2 isoa perunaa
1 ruukkusalaatti
1 ruukku viinisuolaheinää
1 ruukku persiljaa
50 g voita
3 dl kanalientä
4 rkl (ruoka)/kuohukermaa

Kuori ja viipaloi perunat ja huuhtele sekä kuivaa salaatit. Hienonna vihreät.
Sulata voi kattilassa ja lisää vihreä silppu. Hauduta miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää joukkoon pilkotut perunat ja kaada sekaan kanaliemi. Hauduta kannen alla noin 25 min.
Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää juuri ennen tarjoilua 4 rkl kermaa. Huom! Mikäli haluat keitosta ilmavampaa käytä valmistukseen kuohukermaa ja vatkaa se vaahdoksi ennen keittoon lisäämistä.

Broilerivartaat

2 broilerin rintafileetä
8 pientä salottisipulia
1 omena
tuoreita mintunlehtiä

Mikäli käytät puisia grillitikkuja, laita ne veteen likoamaan noin puoleksi tunniksi.
Leikkaa broilerinfileet neljään osaan.
Kuori sipulit ja keitä niitä 10 min. Poista sipuleista mahdolliset huonot kerrokset.
Huuhtele omena ja jaa se kuorineen kahdeksaan lohkoon. Poista siemenkota ja kanta.
Työnnä grillivartaisiin vuorotellen broileria, sipulia, omenalohkoja ja mintunlehtiä.
Grillaa kypsiksi ja tarjoile esimerkiksi salaatin ja grillikasvisten kera jogurttikastikkeella ja/tai olutmiehen dipillä kruunattuna.

Valkosipuli-minttu-jogurttikastike

2 dl turkkilaista jogurttia
2 valkosipulinkynttä
0,25 dl tuoretta minttua
ripaus suolaa
hunajaa

Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Sekoita ne muiden aineiden kanssa jogurttiin. Anna kastikkeen maustua jääkaapissa noin 30 min. ennen tarjoilua.

Hunajainen halloumisalaatti

(tammenlehti)salaattia
kirsikkatomaatteja
avokadoa
sitruunamehua
halloumijuustoa
hunajaa
balsamicoa

Revi salaatti ja asettele laakealle vadille. Halkaise joukkoon kirsikkatomaatit.
Halkaise, kuori ja siivuta avokado. Pirskottele päälle hieman sitruunamehua tummumisen estämiseksi. Asettele avokadoviipaleet salaattipedin päälle.
Ota halloumi pakkauksestaan, huuhtele liiasta suolasta kylmän veden alla ja viipaloi. Paista joko pannulla tai grillissä hunajan kanssa.
Asettele kuumat halloumipalat salaattivadille.
Tarjoile balsamicon kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 11: Rataskaevu 16

Kirjoitettu 6 kesäkuun, 20159 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Silloin tällöin on mukavaa astua laivaan, lipua Suomenlahden yli etelään, käydä vilkaisemassa, mitä Tallinnaan kuuluu. Kovin pitkäkestoista matkaa sinne ei välttämättä tarvitse tehdä, vain päiväkin riittää mainiosti. Toki iltakin siellä kuluu mainiosti, hyvän ruoan ja juoman parissa.

Tällä kertaa me teimme aamusta iltaan kestäneen retken, sellaisella melko perinteisellä kaavalla. Kumppaniksi kotimatkalle saimme laukullisen viiniä ja kuohuvaa heinäkuisia juhlallisuuksiamme ajatellen, muuten päivä kului mukavasti lähinnä vanhankaupungin muurien sisäpuolella tallustellen. Myös ravintolavalintamme, Rataskaevu 16, heti siinä Raatihuoneentorin tuntumassa, osoittautui oivalliseksi ja tässäpä siis makoisa vinkki, mikäli kauniit annokset ynnä erityisystävällinen palvelu tuntuvat houkuttelevilta ajatuksilta. Niin, kukapa sitä ei kaipaisi käsinpiirrettyjä hymynaamoja ja sydämiä kuittiinsa, kukapa ei ilahtuisi, kun kahvikupin alta paljastuu viesti: ”You are very beautiful.” Pieniä asioita, ne jäävät mieleen.

Entäpä ruoka sitten? Eniten makumatkasta jäivät mieleen annosten todella kauniit esillepanot, vaikka myös maut olivat ihan kohdillaan ja hinta-laatusuhde enemmän kuin hyvä. Paikasta jäi ehdottomasti lämmin mielikuva, tämä oli sellainen paluuhalun synnyttänyt kokemus. Sitä en kiellä, ettenkö useasti olisi saanut maukkaampaakin ruokaa, mutta näin hyvää pullavanukasta en monestikaan. Lista, se suomenkielinen, taisi tosin lupailla köyhiä ritareita, mutta hyvä näin, yhtään en jäänyt heitä kaipaamaan.

Ateria alkoi kokin tervehtiessä meitä pienellä leipäyllätyksellä sekä isommilla leipäviipaleilla. Maukkaita kaikki. Alkuruoaksi minä tilasin tuoresuolattua lohta (6,50€), Aleksi uunissa paistettua vuohenjuustoa (6,90€). Annokseni maistui pitkälti lohelta ja sinappikastikkeelta, ei sen kummemmalta. Aleksin mielipide omastaan oli samantyyppinen. Pääruoka-annokseni sen sijaan oli melko vaatimaton pääruoka ollakseen. Tuorejuustolla ja kasviksilla täytettyjä munakoisorullia salaatin kera. Ihan hyvää, mutta suosittelen joko pieneen nälkään tai osaksi suurempaa kokonaisuutta. No, hintakin (6,70€) tosin sopisi alkuruoalle. Aleksin uunissa haudutettu hirvi (14,90€) oli sekin nimensä mukaista, suhteellisen makoisa riista-annos ilman sen erikoisempia kommervenkkejä.

Aterian kohokohta, mitä makuihin tulee, oli ehdottomasti sen päätösjakso. Kuten sanottu pullavanukas (3,50€) chai latten (2,70€) kera nautittuna oli liki taivaallista, myös Aleksin lämmin suklaakakku (3,90€) vei monista vastaavista voiton. Siis ehdoton jälkiruokasuositus!

Kun reilulla viidelläkymmenellä eurolla saa näin moniulotteisen aterian tunnelmaltaan tällaisessa paikassa, ei voi muuta, kuin toivottaa hyvää matkaa kaivon juurelle. Pöytävaraus taitaa muuten olla suositeltava sekin, tiistai-iltapäivänä saimme viimeisen vapaan pöydän. Niin paikalliset kuin turistitkin ovat löytäneet tämän ravintolan.

P.S. Vessakäyntiä ei kannata jättää väliin…

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 5/5

Kokonaisuus: 3+/5

Cocktail-leipiä ja rapupastaa

Kirjoitettu 4 kesäkuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Ensimmäisen virallisen kesälomapäivän kunniaksi kotiutimme vihdoin grillin, vastakoottujen puutarhakalusteiden seuraan patiolle. Koska vesipisaroiden tuttu ropina kuitenkin iltapäivän mittaan tuntui viilentävän kesähuonettamme yhä tehokkaammin, päätimme vielä odottaa ja avata kesäruokailukautemme vasta säänkin kunnioittaessa suurta päiväämme. (Joka muuten tapahtui juuri äsken, hieman ennen tätä kirjoitushetkeä. Grilli kuitenkin on vielä korkkaamatta, tapahtunee seuraavien päivien aikana.) Tiedossa oli siis kesäisen raikasta sisäruokailua.

Minun teki mieleni jokirapuja, joten niille oli löydettävä sopiva sijoituspaikka. Pastan ja salaatin välillä tovin painiskeltuani päädyin ensiksi mainittuun. Ehkä lähinnä siitä syystä, että nähtyäni kuvan Sara La Fountainin keväisestä jokirapupastasta minussa heräsi halu toteuttaa sen toisinto. Lopputulos oli hyvä, vaikka parsat pitikin kaupan puutteen vuoksi vaihtaa kesäsipuleihin. No, tässä siis kesäinen versio reseptistä.

Erityismaininnan ansaitsee itse pastan maukkaus; oliiviöljy, valkosipuli ja persilja tekivät siitä vallan herkullista. Ja jos ravut eivät kiinnosta, esimerkiksi kana ja/tai avokado toimivat korvaavina ainesosina varmasti mainiosti.

Alkupalaleivistä ensimmäisen mukailin uuden keittokirjani Kesäruokaa paratiisista vuohenjuustotoast-idean pohjalta. Versiossani vuohenjuusto vaihtui tuorejuustoon, oliivit korvautuivat punasipulilla, sekä tuoreella että hillokkeella. Toinen leipäresepti löytyi Gurmee-blogista, jonka esittelemistä ideoista olemme nautiskelleet ennenkin. Tämän ohjeistuksen kohdalla sienet saivat väistyä punasipulihillokkeen tieltä.

Myös leivistä kehkeytyi makoisia; suosittelen ateriakokonaisuutta siis alusta loppuun.

Tuorejuusto-tomaattileipäset

2 annosta

2 pientä (ruis)leipäviipaletta

Tomaattisalaatti:
100 g (erivärisiä) kirsikkatomaatteja
suolaa
0,2 dl salotti-/punasipulia
0,5 dl oliiveja/punasipulihilloketta
0,2 dl tuoretta basilikaa
0,2 dl tuoretta lehtipersiljaa
1,5 rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

Tuorejuustomousse:
25 g tuorejuustoa (esim. yrtti)
0,2 dl kuohukermaa
0,2 dl piimää
hyppysellinen suolaa

Koristeeksi:
muutama perunalastu maun mukaan

Tee ensin tomaattisalaatti. Pilko tomaatit, laita kulhoon ja mausta suolalla.
Kun tomaatit ovat maustuneet 10-15 min, lisää hienonnettu sipuli, oliivit puolitettuina tai punasipulihilloke ja hienonnetut basilika sekä persilja.
Sekoita varovasti ja lisää oliiviöljy sekä mustapippuria myllystä.
Tee sitten tuorejuustomousse. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja piimä ja vatkaa tasaiseksi massaksi. Mausta suolalla ja laita jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Kokoa annokset laittamalla leiville tomaattisalaattia ja tuorejuustomoussea. Koristele perunalastuin.

Savuporotartar ruisleivälle

2 annosta

2 pientä ruisleipäviipaletta
25 g kylmäsavustettua poronpaistia
punasipulihilloketta tai 2 tuoretta herkkusientä
0,5 rkl ranskankermaa
hiukan rosépippuria
tuoretta persiljaa

Puolukkakastike:
0,5 dl puolukoita
1 tl hunajaa
0,5 rkl oliiviöljyä
ripaus rosmariinia
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria myllystä

Paloittele poro pieneksi. Hienonna myös punasipulihilloke tai paloittele sienet.
Sekoita keskenään poro, punasipulihilloke/sienet ja ranskankerma. Mausta kevyesti pippurilla.
Valmista puolukkakastike soseuttamalla kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella.
Voitele leivät kevyesti ja lusikoi päälle tartaria. Koristele persiljalla.
Tarjoile puolukkakastikkeen kera.

Kesäinen jokirapupasta

3-4 annosta

250 g spaghettia
3 valkosipulin kynttä
puolikas nippu persiljaa
3 rkl oliiviöljyä
1,5 rkl voita
350 g jokiravunpyrstöjä
2 nippua kesäsipuleita
1 nippu rucolaa, revittynä
2 tl sitruunan kuorta
1 dl parmesanjuustoraastetta
suolaa
pippuria

Keitä pasta al denteksi. Huuhtele ja keitä myös sipulit.
Laita öljy ja voi paistinpannulle, lisää murskattu valkosipuli sekä silputtu persilja ja anna aromien hieman avautua. Lisää joukkoon keitetty pasta ja raastettu sitruunankuori. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita aineet hyvin keskenään. Lisää joukkoon vielä jokiravunpyrstöt, sipulit ja parmesanjuusto.
Sekoita pasta hyvin, koristele revityllä rucolalla ja tarjoile heti.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 10: Hella, huone ja pihvi, joka sai miehen kyyneliin

Kirjoitettu 1 kesäkuun, 20159 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Jonkin aikaa sitten törmäsin artikkeliin, jossa Tampere nostettiin tämän hetken suomalaiseksi ravintolakaupungiksi. Henkilökohtainen kokemukseni tamperelaisravintoloista on suppea – vielä – mutta tänä vuonna olen saanut kahdesti maistaa Tamperetta ja jo tällä perusteella voin yhtyä mielipiteeseen kaupungista todellisena makujen mekkana. Tammikuussa koimme täydellisyyttä hipovan makumatkan Ravinteli Berthassa, nyt saimme tuta jotakin vähintään yhtä mieleenpainuvaa.

Tällä kertaa kohteenamme oli ravintola Hella & Huone, jossa viettämämme reilu kolmituntinen tarjoili meille niin kauneutta, kekseliäisyyttä kuin mahtavia makuelämyksiäkin – ja sitten sen palan taivasta, noin mahtipontisesti maalailtuna. Mutta tuosta tuonnempana.

Tämän päivän fine dining -tyyliin myös Hella & Huone on etukäteen vähäpuheinen; ruokalista koostuu lähinnä sanoista, asiakkaan eteen kannetaan yllätys toisensa perään. Ja tästä minä todella nautin, sanaisen arkun aukeamisesta vasta h-hetkellä. Etukäteen on siis tehtävä päätöksiä melko tietämättömänä, muutamien avainsanojen varassa: lahnaa vai hevosta, kuhaa vai lammasta, raparperia vai rukiista makeaa. Ja sitten tietysti ne keskeisimmät päätökset: kolme viiva kahdeksan, juomilla vai ilman, viinein vai oluin. Vaihtoehtona on myös täydellinen yllätys.

Me valitsemme viisi ruokaa viineillä varustettuna. Kaksi alkupalaa, kaksi pääruokaa ja yhden jälkiruoan. Yhtä kohtaa lukuun ottamatta ateriamme ovat identtiset: alkuun maa-artisokkaa ja lahnaa, jonka Aleksi korvaa riimihevosella, pääruoiksi kuhaa ja lammasta, lopuksi makeaa ruista. Juomat ovat saksalaisia viinejä, paitsi minulle lahnan kanssa tarjoiltava historiallinen Stallhagen olut ja ruisannoksen seurana saapuva islantilainen, olut sekin.

– Keittiö tervehti kolmesti.

Alkuruoat ovat hyviä, täydelliset maut pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta ovat kuitenkin vielä hakusessa. Maa-artisokkapyree ei tosin ehkä voisi olla parempaa, lahnan kanssa tarjoiltavat erilaiset kurkkuvariaatiot tuoreempia olemukseltaan. Tässä välissä mainittakoon ravintolan vannovan sesonkituotteiden ja lähiruoan, osin jopa itsetuotettujen raaka-aineiden nimeen, ja se todella maistuu. Tätä laadukkaiden raaka-aineiden arvostusta ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta, tämä ravintola hengittää tuoreudesta.

– Maa-artisokkaa, riimihevosta ja lahnaa.

Toisen keittiöntervehdyksen myötä – koskaan en muuten ole syönyt näin mahtavan makuista raakaa mansikkaa – siirrytään pääruokiin. Yleensä olen kalaihminen, mutta nyt kuha todella kalpenee, kun ilmeisen ylpeä kokki asettelee eteemme ulkofilee-annoksen. Ja tässä se on, pihvi joka täydellisyydellään saa miehen, jos ei nyt aivan kyyneliin, niin ainakin syvän liikutuksen kouriin. Todellinen kastikemies on ensi kertaa tilanteessa, jossa annos ei kastiketta kaipaa; vain nökäre viherpippuroitua smetanaa ja valkosipulivoissa paistettu pihvi rinnallaan yksinkertainen kaalilisuke innoittaa Aleksin toteamaan: ”Elämäni paras pihvi.” Ja sitä se todella on, minunkin mielestäni. Täydellinen annos.

– Se Täydellinen ja kuhaa.

Aterian päättää makea ruis marjojen sekä jäätelön kera. Esillepano on jälleen kerran ensiluokkaisen erikoinen ja jäätelö on suussa sulavaa. Ruista saisi kuitenkin olla hiukkasen enemmän. No, ei makeaa mahan täydeltä, joka muutenkin alkaa olla jo sopivasti, tai vähän liiankin, yhden illan osalta hellitty. Keittiöntervehdyksiä olemme saaneet kolme, ihastuttavaa leipäpuuta unohtamatta. Siis yhdeksän esitystä viiden sijaan.

Ja nyt voidaan todella puhua esityksistä, niin asiantuntevaa ja huomioonottavaa palvelua olemme saaneet koko illan osaksemme. Niin tarjoilijat kuin annoksiaan esittelevät kokitkin ovat ehdoton lisäarvo muutenkin täydelliselle kokemukselle ja tästä kokonaisuudesta maksaa mielellään ruoasta vaaditut 65,00€ henkilöltä. Juomapaketti kustantaa 50,00€. Ehkä himppusen liikaa siihen nähden, että oluet jäävät minulta pitkälti juomatta. No, Aleksi on onneksi auttamassa.

Enempää on turha tarinoida. Kuvat kertovat kuitenkin enemmän kuin ne kuuluisat tuhannet sanat.

Menkää Huoneeseen, nauttikaa Hellan antimista!

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 5/5
Palvelu: 5/5

Kokonaisuus: 5/5

Greenrose Faire soitti illalle arvoisensa lopun.

Apukokki maailmalla

Kirjoitettu 29 toukokuun, 201529 toukokuun, 2015 by Kaisa

Miikka Järvinen & Maija Koski: Apukokki maailmalla
Schildts & Söderströms, 2015

Apukokki maailmalla on Miikka Järvisen ja Maija Kosken toinen koko perheen keittokirja ja jatkaa oikeastaan siitä, mihin ensimmäinen, Apukokin keittokirja, jäi. Edelleen laitetaan ruokaa pikkukokkien ehdoilla ja erityisesti heidän kanssaan; unohdetaan kiire ja turha siisteys, tehdään asioita uusin tavoin, annetaan lasten yrittää ja erehtyä, maistellaan ja tutkitaan. Tehdään ruoanlaitosta yhteinen juttu.

Sitten edellisen teoksen apukokit ovat lisääntyneet yhdestä kahteen ja maisemat ovat muuttuneet. Nyt kokataan rapakon takana ja totta kai uusin reseptein. Vaikka miljöö onkin muuttunut, kuvioon ovat tulleet amerikkalaiset klassikot ja mantereen maahanmuuttajien etniset keittiöt, ovat tietyt asiat säilyneet: yhä edelleen käytetään tuoreita ja puhtaita raaka-aineita, valmistetaan kaikki mahdollinen alusta asti itse, suositaan luomu- ja lähiruokaa.

Mitä itse ruoanlaiton tekniseen puoleen tulee on jokaisen reseptin kohdalla eritelty tarkasti kullekin kokille sopivat tehtävät. Näin apukokin puuhat erottuvat selkeästi aikuiselle soveltuvista työvaiheista. Kun erikseen on vielä merkattu tehtävät, joista aikuinen ja lapsi selviävät parhaiten yhteistyöllä, on ruoanlaitto teoksen ohjein selkeää puuhaa.

Vaikka omassa taloudessamme ei apukokkeja hyörikään, olemme toki testanneet kirjaa. Kurpitsakeitosta tuli maukasta ja kurpitsa sopi hyvin myös risottoon. Kirjan ohjeella valmistettuna tavanomaiset jauhelihapihvit saivat uutta väriä ja mehevyyttä osakseen, kun taikinaa piristettiin avokadolla sekä kevätsipulilla. Melko vähän olemme siis vasta ehtineet testaamaan, mutta houkuttelevia reseptejä tuntuisi olevan tarjolla runsaasti. Uskallan siis suositella jo tämän pintaraapaisun perusteella.

Voisikin todeta tässä olevan keittokirjan kaikille iästä ja talouden kokoonpanosta välittämättä, ne apukokitkaan eivät ole välttämättömyys. Varmasti parhaiten kirja sopii sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita kansainvälisestä makumatkailusta. Kirjan resepteissä esitellään meksikolaista, kiinalaista, intialaista ja italialaista keittiötä, tietenkään periyhdysvaltalaisia makuja unohtamatta. Samalla saa hyvän käsityksen siitä, kuinka monipuolisen makumaailman Yhdysvallat todellisuudessa tarjoilee, kunhan vaan katsoo hiukan tarkemmin, sinne hampurilaisvuorten toiselle puolelle – vaikka päästettäköön nekin pahasta, pikaruokaakin on mahdollista valmistaa sangen vaihtelevin menetelmin, ja lopputuloksin.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 9: Ravintola Ani, Punavuoren turkkilaisklassikko

Kirjoitettu 28 toukokuun, 2015 by Kaisa

Kaksi (kulttuurin)nälkäistä rouvaa liikkeellä jälleen. Mieliteko – yllättäen – lähi-itämainen, valinta tällä kertaa turkkilainen, helsinkiläisittäin sanottuna klassikkopaikka, jo vuodesta 1982 toiminut Telakkakadun ravintola Ani.

Viitisen vuotta sitten Anissa muutaman kerran vierailleena minulla oli odotuksia, tai ehkä pikemminkin mielikuvia. Muistoissani ruoka oli hyvää ja buffetpöytä runsaan monipuolinen. Myös paikan miellyttävä tunnelma oli jäänyt mieleen. Ja aivan näin, Ani onnistui lunastamaan muistojeni muotoiset lupaukset tarjoten meille maukkaan matkan turkkilaisten makujen maailmaan.

Parhaiten paikkaa voisi suositella kaltaisillemme meze- eli alkupala-ihmisille, jotka tykkäävät koostaa ateriansa pienistä herkkupaloista; hummus ja jogurttikastike pullavan leivän kera, viininlehtikääryleet ja erilaiset salaatit muutamia mainitakseni. Kuitenkin myös pöydän lämmin ruoka, turkkilaiset lihapullat vihannesten kera sekä kebabliha tomaattikastikkeella täydennettynä on maukasta, mikä ei suinkaan aina ole niinkään itsestään selvää, kun buffetruokailusta puhutaan.

Vaikka jokaista lajia ei maistaisikaan – itseäni ainakaan eivät esimerkiksi makaronisalaatti, hapankaali tai lähinnä einesosaston antimilta vaikuttava punajuurisalaatti houkutelleet laisinkaan – löytää pöydästä helposti muutaman lautasellisen verran mieleistään popsittavaa. Kun buffet arkena kustantaa 9,90€, on hinta-laatusuhde vallankin kunnossa. Enkä valittaisi viikonlopunkaan hinnoittelusta, 12,50€. Myös paikka on makumaailmalleen uskollinen, sisustettu sopivaan tyyliin.

Mikäli toiveissa on siis makustella maukasta mutta tavallista – ei mitään gurmeeta – turkkilaista ruokaa, suosittelen Anin buffetpöytää. Miten paikka onnistuu à la carte -listan annoksissaan, sitä en tiedä, mutta valikoima vaikuttaisi suhteellisen kattavalta. Ehkäpä kokeilu olisi paikallaan…

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Oikeaa kesää odotellessa

Kirjoitettu 27 toukokuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Uudet kalusteet patiolla (vielä kotiinkuljetus asuissaan), grilli (vielä kaupassa), aurinko (vielä sadepilven takana), mutta joka tapauksessa ajatukset jo tulevassa kesäkeittiössämme. Olihan yksi seikka, johon me molemmat tässä asunnossa ensisilmäyksellä rakastuimme lasitettu patio, kuin luotu tunnelmallisiin herkkuhetkiimme.

Näinpä olen jo pitkään reseptiikkoja etsiskellessäni kiinnittänyt erityistä huomiota erityyppisiin grillillä valmistettaviin ruokiin. Tällä kertaa alkuperäinen ohje löytyi Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista. Vaikka niin paistopuuhat kuin ruokailukin hoituivat vielä toistaiseksi sisätiloissa, lopputulos oli raikkaan maukas ja pirteä, vallan kesäinen broileriburgeri.

Myös alkuruoka istui kokonaisuuteen mainiosti, tiraus Italiaa ei ole koskaan pahasta. Samalla näiden tomaatticocktailien kautta sukelsimme menneisiin aikoihin, sinne Tunnelmallisien historian aamuhämäriin.

Pääruoan broileri-banaanimajoneesi-ananassalsa -combo toimi mainiosti ja suosittelemmekin testaamaan sitä niin yhdessä kuin erikseenkin. Ananassalsan uskoisi palvelevan miltei rajoituksetta grilliruoan kumppanina, banaanimajoneesi curryineen on oiva pari broilerille.

Siis viritelkäähän grillinne kesäkuntoon, kyllä mekin viimeistään ensi viikolla omamme sieltä kaupasta patiollemme noudamme. Ja herra Vaderkin saanee päivällisseuraa…

Broilerihampurilaiset banaanimajoneesin ja ananassalsan kera

4 annosta

sopivasti broilerin leikkeitä / pihvejä
1 hampurilaissämpylä / ruokailija oman maun mukaan (maukas systeemi on rakentaa hampurilainen suolaisten köyhien ritarien väliin, johon ohjeen löydät täältä)
cheddarjuustoa, herkkukurkkuviipaleita tai muita omia hampurilaistäytesuosikkeja

Banaanimajoneesi:
puolikas kypsä banaani
1 dl majoneesia
0,25 dl sitruunamehua
1 tl curryjauhetta
0,5 tl kurkumaa
suolaa

Ananassalsa:
puolikas tuore ananas
puolikas (suippo)paprika
1 rkl punasipulisilppua
puolikas punainen chili
1 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna (itse korvasin basilikalla)
1 rkl limemehua
suolaa

Kuori ananas ja poista keskeltä puumainen osa. Leikkaa ananas ja paprika pieniksi kuutioiksi. Kuori ja silppua punasipuli, hienonna chili. Yhdistä kaikki salsan ainekset ja anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia.
Valmista seuraavaksi banaanimajoneesi. Kuori banaani ja pilko se kulhoon. Mittaa kulhoon muut majoneesin ainekset ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Peitä kulho kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan viidentoista minuutin ajaksi.
Paista tai grillaa broilerit kypsiksi, käsittele myös hampurilaissämpylät valmiiksi.
Kokoa hampurilaiset banaanimajoneesilla, ananassalsalla ja grillatulla broilerilla täyttäen. Itse rikastimme lopputulosta vielä salaatinlehdillä, herkkukurkkuviipaleilla ja cheddarjuustolla.
Nauti heti esimerkiksi salaatin kera.

Tahtoisitko piirakkaa?

Kirjoitettu 26 toukokuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Annille ja Aleksille kiitos paprika”puusta”.

Kesä lähestyy. Hitaasti mutta varmasti – sangen viileästi – mutta joka tapauksessa. Tänä vuonna kesän saapuminen tarkoittaa meille muiden ihanuuksien lisäksi muutamia juhlia. Uusi kotimme on tietysti asia, jota haluamme juhlistaa, Aleksin 35-vuotista taivallusta unohtamatta. Siis tuplajuhlat tulossa!

Koska hyvin suunniteltu on mielestäni puoliksi tehty, olen aloittanut jo pikku hiljaa mietintämyssyssäni kypsyttelemään mahdollista juhlien ruokalistaa. Kokeilutkin ovat jo alkaneet: viime viikolla paistui katkarapupiirakoita, nyt testasin broileripiirakkaa. Vallan kivaa oli muuten, kun paprikat piirakkaan sai poimia omasta puusta.

Piirakka sai suosiollisen vastaanoton ja maistelijoitakin oli muutama tavallista enemmän, kun meillä oli ensi kertaa ruokavieraita. Myös kummipoikamme, vuosi ja yhdeksän kuukautta, tykkäsi piirakasta, eli uskallan suositella juhliin kuin juhliin. Tai ruokaisuutensa vuoksi vaikka päivällispöytään.

Resepti piirakkaan löytyi Kinuskikissa-sivuston Kinuskileipomot-osiosta, jossa kotileipurit esittelevät omia tuotoksiaan. Lopputulos oli kauttaaltaan maukas, mutta erityismaininta täytyy antaa pohjasta, josta tuli yksi parhaista koskaan tekemistäni. Suosittelen käyttämään muissakin yhteyksissä.

Piirakkahetkiä!

Broileripiirakka

Vuoallinen

Pohja:
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
0,25 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
100 g margariinia / voita
0,5 dl maitoa

Täyte:
450 g maustamattomia broilerin suikaleita
0,5 rkl öljyä puolikas purjo
0,5-1 punainen paprika (tai monta omaa pikkuruista)
mausteita: esim. yrttisekoitusta, paprikajauhetta, soijakastiketta, currya
1 dl suolapähkinöitä
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
0,5 dl makeaa chilikastiketta
100 g juustoraastetta

Sekoita pohjan kuivat aineet. Lisää sulatettu rasva ja maito ja sekoita varovasti. Painele taikina vuokaan ja seisota sitä jääkaapissa noin 15-20 min. Esipaista piirakkapohjaa 10 min. uunin alatasolla 200 asteessa.
Valmista täyte. Suikaloi purjo ja paprika. Paista broilerinsuikaleet kypsäksi ja siirrä ne paistinpannulta toiseen astiaan. Kuullota purjo ja paprika paistinpannulla. Mausta seos valitsemillasi mausteilla ja makealla chilikastikkeella. Siirrä broilerinpalat takaisin pannulle.
Sekoita ruokakerma ja kananmuna keskenään.
Jauha suolapähkinät morttelissa tai tehosekoittimessa.
Levitä piirakkapohjalle purjo-paprika-broileriseos. Kaada päälle suolapähkinät ja päällimmäiseksi kananmuna-kermaseos. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Paista piirakka uunin alatasolla noin 30 min.