Tekijä: Kaisa

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 4, kausi 6: hachapuri

Kirjoitettu by Kaisa

Muutaman viikon tauon jälkeen palasin jälleen Koko Suomi leipoo -haasteeni pariin leipomalla ohjelman neljännen jakson teknisessä tehtävässä vaadittuja hachapuri-piirakoita.

Georgiasta kotoisin oleva juustotäytteinen piirakka oli minulle siinä mielessä tuttu tuote, että olen pari kertaa päässyt maistamaan sitä ravintolassa. Itse en ollut sitä aiemmin valmistanut.

Omasta mielestäni onnistuin ihan hyvin, joskin piirakat jäivät ehkä aavistuksen kuiviksi. Ainakin verrattuna niihin superjuustoisiin ja valuviin yksilöihin, joita aiemmin olin päässyt maistelemaan. Tämä saattoi tosin ainakin osin johtua siitä, että paistoajan valitseminen jäi leipojan omalle vastuulle. Lisäsin pinnan kananmunat hieman liian myöhään, joten jouduin pitämään piirakoita uunissa himpun verran liian kauan, jotta ne ehtivät hyytyä. Joka tapauksessa olen tyytyväinen lopputulokseen ja piirakoiden ulkonäkökin oli mielestäni melko hyvä. Viiriäisen munia en akuutissa leipomisinnostuksessani ehtinyt hankkimaan, mutta mainitut kananmunat ajoivat asian ihan hyvin niin ikään. Valkuainen tosin piirakan pienuudesta johtuen valui liki täysin uunipellille, joten ehkäpä näin pienille piirakoille olisi järkevämpää lisätä pelkkä keltuainen. Tai sitten käyttää reseptissä suositeltuja viiriäisen munia.

Kaiken kaikkiaan tehtävä oli mukava ja suhteellisen helppo. Uskoisin, että tulen leipomaan hachapuria vielä uudestaankin.

Mikäli kiinnostuit Koko Suomi leipoo -haasteestani, edellisiä aiheeseen liittyviä artikkeleitani voit käydä katselemassa täällä.

Hachapuri

Olen lisännyt reseptiin sulkuihin omia tarkentavia huomioitani.
6 kpl

325 g vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 keltuainen
5 g kuivahiivaa
1,5 dl kermaviiliä
ripaus merisuolaa

Täyte:
150 g fetajuustoa
150 g mozzarellaraastetta
6 kpl (viiriäisen) munia
20 g parmesaania

Voiteluun:
1 kananmuna (Minä voitelin ylijääneellä valkuaisella, joka oli mielestäni ihan riittävästi.)

Valmista taikina sekoittamalla vehnäjauhot, kananmunat, hiiva, kermaviili ja suola keskenään. (Lämmitä kermaviili kädenlämpöiseksi lisää hiiva ja suola, sitten jauhot ja loppuvaiheessa kananmunat.) Vaivaa, kunnes taikina on elastinen ja tasainen.
Anna taikinan levätä liinan alla noin 20 min.
(Sekoita täytteen fetajuusto ja mozzarellaraaste keskenään tasaiseksi massaksi.)
Kauli taikinasta kuusi soikean muotoista palaa ja aseta juustot keskelle. Ala rullata taikinaa joka reunasta tasaisesti, kunnes saat veneen muodon. Voitele reunat kananmunalla. (Tai ylijääneellä valkuaisella.)
Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeaksi. Riko viiriäisen muna keskelle leipää ja paista vielä muutama minuutti. (Piirakat kypsyvät yllättävän nopeasti. Itse pidin niitä uunissa 15 min. ennen kananmunien lisäämistä, joka oli mielestäni hiukan liikaa, sillä ne olivat tässä vaiheessa jo miltei kypsiä. Munat kannattaa näin ollen lisätä jo noin 10 min. paistamisen jälkeen.)
Viimeistele parmesaanilla.

Kasvissyöjän stifadolasagne

Kirjoitettu by Kaisa

Jälleen otan esille yhden lukuisista lähiaikoina valmistamistani kasvislasagneista. Tällä kertaa itse lasagne syntyi sivutuotoksena, kun lähdin kokeilemaan perinteisen kreikkalaisen lihapadan, stifadon, vegaanista versiota. Kastikkeen valmistuttua mietiskelin sille sopivaa lisäkettä, jolloin sain idean lasagnesta. Aikaa säästääkseni en keitellyt juustokastiketta, vaan valmistin helpon ja nopean tuorejuustokastikkeen.

Kokonaisuus oli mainio ja oli hauskaa huomata, miten stifadolle ominainen mausteinen maku sopi hienosti myös lasagneen. Juustokastikkeen vuoksi lasagne menetti vegaanisuutensa, mutta halukkaat voivat toki helposti muokata kastikkeen ruokavalioonsa sopivaksi.

Hauska, makumaailmaltaan sopivasti hiukan jouluinenkin yhdistelmä, jota kannattaa ilman muuta testailla. Ja mikäli kasvislasagnet kiinnostavat noin ylipäätään, kannattaa edellisiä tekeleitäni käydä vilkaisemassa täällä.

Stifadolasagne nyhtökaurasta

6 annosta

Stifado:
2 isoa sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
1,5 rkl oliiviöljyä
1 tl savupaprikajauhetta
240 g nyhtökauraa
0,5 tl suolaa
500 g tomaattimurskaa
1,5 dl punaviiniä
1 kasvisliemikuutio
1 kanelitanko
2 kokonaista neilikkaa
2 laakerinlehteä
mustapippuria myllystä

Juustokastike:
100 g tuorejuustoa
2 dl ruokakermaa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
ripaus muskottipähkinää

Lisäksi:
lasagnelevyjä
juustoraastetta
terttutomaatteja
oliiviöljyä

Valmista ensin stifado.
Kuori ja lohko sipulit. Puolita kuoritut valkosipulinkynnet. Kuumenna paistinpannu ja lisää oliiviöljy sekä savupaprikajauhe. Kuullota savupaprikaa, kunnes mausteinen tuoksu alkaa irrota ja lisää sitten nyhtökaura pannulle. Paista noin viisi minuuttia ja mausta suolalla.
Lisää pannulle tomaattimurska, punaviini, kasvisliemikuutio, mausteet ja sipulit. Hauduttele hetki miedolla lämmöllä.
Tee seuraavaksi tuorejuustokastike.
Notkista tuorejuusto kulhossa. Sekoita joukkoon ruokakerma ja mausteet. Yritä saada kastikkeesta mahdollisimman paakutonta.
Aloita lasagnen kokoaminen levittämällä ohut kerros stifadoa vuoan pohjalle. Laita sen päälle lasagnelevyjä, sitten taas stifadoa ja sen jälkeen tuorejuustokastiketta ja hieman juustoraastetta. Jatka näin kunnes ainekset loppuvat, jätä kuitenkin päällimmäiseksi juustokastiketta. Kuorruta lasagne vielä juustoraasteella.
Asettele halutessasi pinnalle muutama terttu tomaatteja ja sudi niille hiukan oliiviöljyä.
Paista lasagnea 175-asteisessa uunissa noin tunnin verran.

Vegaaninen porkkanamureke

Kirjoitettu by Kaisa

Joulu lähestyy ja vaikka meillä syödään jouluna perinteistäkin perinteisemmin, on minusta joulua odotellessa hauska kokeilla erilaisia joulupöydän moderneja vaihtoehtoja. Ja niitähän riittää! Erilaisia ruokajulkaisuja lukiessa on tullut jo joitakin vuosia olo, että perinteinen joulupöytä on vähintäänkin tylsä vaihtoehto. Laatikot pitäisi maustaa uudella tavalla, mahdollinen kinkku valmistaa täysin toisin ja rosolli joko paahtaa uunissa tai pikkelöidä. Mitä enemmän jouluruokaperinteitä onnistuu varioimaan, sen parempi.

Kukin tyylillään ja toki ymmärrän sen, että kaikki eivät jouluruoasta erityisemmin välitä. Meillä joka tapauksessa syödään perinteisesti ja kokeillaan näitä variaatioita ”oikeaan joulupöytään” valmistautuessa. Kuten tätä vegemureketta, jonka muokkasin alkuperäisohjeistuksen kurpitsaisesta porkkanaiseksi. Samoin vaihdoin mantelit pähkinöihin.

Tässäpä siis maukas ja ruokaisa vegaanivaihtoehto lihamurekkeelle. Kannattaa ilman muuta testailla ja halutessaan sijoittaa vaikkapa sinne joulupöytään.

Vegaaninen porkkanamureke

10-12 palaa

700 g porkkanoita
2 rkl rypsiöljyä
2 dl pähkinöitä
550 g vegejauhista
1,5 dl kaurahiutaleita
2 tl rosmariinia hienonnettuna
0,25 tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Koristeluun:
granaattiomenansiemeniä
tuoretta rosmariinia
cashewpähkinöitä

Kuori ja kuutioi porkkanat. Siirrä palaset uunipellille, valuta päälle öljyä ja paahda 200-asteisessa uunissa noin 20 min, kunnes kuutiot ovat kypsiä. Soseuta.
Rouhi pähkinät.
Sekoita porkkanasose, vegejauhis, pähkinärouhe, kaurahiutaleet ja mausteet tasaiseksi massaksi.
Painele massa leivinpaperilla vuorattuun pitkulaiseen uunivuokaan.
Kypsennä mureketta 200-asteisessa uunissa noin 45 min. Anna vetäytyä noin 5 min. vuoassa ja kumoa tarjoiluvadille.
Koristele mielesi mukaan.

Matkailu avartaa osa 5: Andorra

Kirjoitettu by Kaisa

Reilut neljä vuotta sitten sain idean lähteä valloittamaan maailmankarttaa tekemällä jokaiselle maailman itsenäiselle valtiolle ominaista ruokaa. Lautanen lautaselta etenevä maailmanvalloitukseni on nyt ottanut viidennen askelmansa nautiskeltuamme aterian, jonka pääruoka oli kotoisin Andorrasta. Kovin hitaasti on projektini siis edennyt, toivottavasti seuraavaa etappia ei tarvitse odotella ihan kolmea vuotta. Nämä ovat nimittäin hauskoja kokeiluja, joissa jo eri kielisten ja eri mittayksiköitä sisältävien reseptien kanssa taiteilu tarjoaa oman mielenkiintoisen haasteensa.

Viides matkakohteeni, kääpiövaltio Andorra ei tarjoillut sitä reseptien suurinta vaihtoehtoskaalaa. Andorran keittiö mukailee pitkälti espanjalaisen naapurinsa Katalonian keittiötä, jonka lisäksi yhdenmukaisuuksia löytyy myös ranskalaiseen ruokakulttuuriin. Vuoristoisessa maassa syödään paljon riistaa, kuten villisikaa ja jänistä, sekä monia villisienilajikkeita.

Minä nappasin perinteisten ruokien listalta andorralaisen version cannelloneista. Yleisesti ottaen italialaiseen keittiöön yhdistetyt cannellonit ovat nimittäin yleinen näky myös katalonialaisella ja andorralaisella lautasella. Andorrassa cannelloneille on tunnusomaista se, että ne täytetään jauhetun lampaan, possun ja kanan sekoituksella ja päällystetään vaalealla béchamelkastikkeella.

Etsinnöistä huolimatta en onnistunut löytämään täysin autenttista reseptiä, mutta pienellä soveltamisella uskon päässeeni ainakin suhteellisen lähelle oikeaa. Joka tapauksessa lopputulos oli maukas, ihastuimme kovasti kolmen lihan mielenkiintoiseen sekamelskaan. Tällaista yksinkertaista, pitkälti erilaisten lihojen kombinaatioon perustuvaa maustamista aion varmasti kokeilla uudestaankin. Ensi kerralla tosin ajattelin yrittää valmistaa cannellonit vuoan sijasta pellillä hieman toisistaan erillään, jolloin ne säilyttäisivät paremmin muotonsa ja olisivat tunnistettavissa pastarulliksi. Nyt annokseni näytti lasagnelta.

Kulinaarinen matkamme Andorraan sujui siis mainiosti. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa kohdetta, Angolaa.

Cannelloni Andorrana

6 annosta

4 rkl voita
1,2 dl sipulikuutioita
1,2 dl sellerikuutioita
1,2 dl porkkanakuutioita
2 suurta valkosipulinkynttä
0,25 tl + 2 tl suolaa
350 g lampaan / karitsan jauhelihaa
230 g porsaan jauhelihaa
230 g kanan jauhelihaa
115 g tomaattipyreetä
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
ripaus kanelia
mustapippuria
3 rkl vehnäjauhoja
6 dl lämmintä maitoa
1,2 dl parmesaaniraastetta
2,5 dl vettä
0,5 tl valkosipulijauhetta
1 tl sokeria
0,5 tl oreganoa

Lisäksi:
cannelloniputkia

Kuumenna suuri paistinpannu keskilämmölle.
Laita pannulle 1 rkl voita. Lisää sipuli-, selleri ja porkkanakuutiot sekä silputut valkosipulinkynnet. Mausta suolalla (0,25 tl).
Paista vihanneksia 3-4 min. kunnes ne ovat pehmenneet.
Lisää lampaan, porsaan ja kanan jauhelihat sekä 1,5 tl suolaa. Kypsennä.
Kun liha on kypsynyt, lisää seokseen 1 rkl tomaattipyreetä, 0,25 tl muskottipähkinää ja ripaus kanelia. Paista vielä 1-2 min.
Siirrä seos monitoimikoneeseen ja sekoita, kunnes seos on hyvin hienoa. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekauta vielä kerran.
Tee seuraavaksi béchamelkastike. Lisää jäljellä olevat 3 rkl voita keskikokoiseen kattilaan. Kun voi on sulanut, vatkaa joukkoon vehnäjauhot ja pyörittele minuutin ajan. Ota kattila levyltä ja vatkaa joukkoon hitaasti lämmin maito. Jatka vispaamista, kunnes kastike on tasaista. Nosta kattila takaisin levylle ja lisää  jäljellä oleva 0,25 tl muskottipähkinää ja 0,25 tl suolaa. Kuumenna kiehuvaksi ja vähennä lämpöä. Hauduta, kunnes kastike on sakeutunut, noin 4-5 min. Nosta pois levyltä ja vatkaa joukkoon 0,6 dl parmesaanijuustoa. Mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä kulhoon.
Tee tomaattikastike. Pyyhi kattila, jota käytit béchamelin valmistamiseen puhtaaksi. Lisää loppu tomaattipyree, vesi, valkosipulijauhe, sokeri, oregano ja 0,25 tl suolaa kastikekattilaan. Sekoita. Kuumenna kiehuvaksi ja vähennä hieman lämpöä. Jatka keittämistä 4-5 min.
Lisää reilu dl béchamelkastiketta lihaseokseen. Sekoita.
Voitele uunivuoka. Levitä 1,5 dl béchamelia ja 0,7 dl tomaattikastiketta vuoan pohjalle.
Täytä cannelloniputket lihatäytteellä.
Kaada tomaattikastike cannellonien päälle ja béchamel päällimmäiseksi. Peitä vuoka foliolla ja paista 175-asteisessa uunissa, kunnes kastikkeet kuplivat ja pasta on kypsää, noin 40 min.
Poista folio, ripottele pinnalle jäljellä oleva parmesaani ja paista vielä 5 min.
Tarjoile kuumana.

Suosikkiviiniä ja punastunutta risottoa

Kirjoitettu by Kaisa

Saatuani maisteltavakseni italialaisen Solo Passione Rosso punaviinin, ymmärsin nopeasti sen suosion. Koska viinien arvostelu ei siinä mielessä kuulu osaamisalueisiini, en lähde sen kummemmin tätä tekemään, mutta erilaisiin ruokiin sitä yhdisteltyämme olemme todenneet sen sopivaksi monenlaisten annosten rinnalle. Viini istui mainiosti niin andorralaisittain valmistetuille canneloneille kuin nyt esittelemälleni risotolle. Itse asiassa sujautin samaista viiniä niin ikään itse risottoon, jolloin viinin ja risoton makumaailmat tuntuivat kohtaavan aivan erityisen hyvin.

Parhaimmaksi italialaiseksi hanapakkaukseksi useasti valittu Solo Passione Rosso viini on tunnettu erinomaisesta hinta-laatusuhteestaan. Alko määrittelee sen täyteläiseksi, keskitanniiniseksi, karpalohilloiseksi, mansikkaiseksi, kevyen mustaherukkaiseksi ja mausteiseksi. Rypäleinä ovat Corvina Veronese, Rondinella ja Cabernet Sauvignon. Viiniä valmistavat kaksi perhettä: yli sata vuotta viiniä viljellyt Sancassanin perhe sekä Deganin perhe, jonka mottona ovat kolme R-kirjainta: ”Riduci, Risparmia, Rispetta”, vähennä, säästä ja kunnioita, jotka viittaavat veden ja torjunta-aineiden käytön minimointiin, energian ja materiaalien säästöön sekä kaikinpuoliseen ympäristön kunnioittamiseen.

Mitä päärynäiseen punaviinirisottoon tulee, tämä taisi olla ensimmäinen koskaan valmistamani punaviinipohjainen risotto. Niin ikään päärynää kokeilin risotossa ensimmäistä kertaa. Suolaisen pekonin ja makean päärynän yhdistelmä oli oiva ja lopputulos kokonaisuudessaan mainio. Nappasin idean Rosa viini & ruoka -sivustolta, joskin muuntelin reseptiä tuttuun tapaani perheemme mieltymyksiä ja ruokavarastojamme vastaaviksi.

Hieno viini ja hieno risotto. Saanen suositella!

Päärynäinen punaviinirisotto

4 annosta

140 g pekonia
1 iso punasipuli
2 valkosipulinkynttä
(2 herkkusientä)
2 tuoretta päärynää
voita ja öljyä paistamiseen
3 dl risottoriisiä
2 dl punaviiniä (Mikäli voit käyttää myös ruoan kanssa tarjoiltavaa punaviiniä, sen parempi.)
6 dl lihalientä
suolaa ja pippuria

Tarjoiluun:
parmesaaniraastetta

Pilko pekoni ja paista se kuumalla pannulla rapsakaksi. Siirrä sivuun odottamaan.
Kuori ja silppua punasipuli ja valkosipuli. Jos käytät sieniä, pilko myös ne. Kuori ja raasta päärynät.
Ruskista sipuleita (ja sieniä) pekonirasvassa, kunnes sipulien rakenne pehmenee. Lisää tarvittaessa hiukan voi-öljy seosta.
Lisää pannulle risottoriisi ja jatka kuullottamista vielä muutama minuutti. Säikäytä riisi punaviinillä ja haihduta viinistä kaikki alkoholi, jotta risotosta ei tule kitkerää.
Kun risottopohja on kuivahko, lisää pannulle päärynäraaste. Kuumenna sekoitellen ja kun päärynöiden rakenne on hajonnut, madalla hieman lieden lämpötilaa ja aloita lihaliemen lisääminen. Lisää lientä noin desi kerrallaan, kunnes kaikki liemi on imeytynyt riisiin. Tähän menee noin 20 min. Jos riisi ei vielä tunnu kypsältä, jatka muutamalla desillä vettä.
Kun riisi on kypsää, mausta risotto suolalla ja pippurilla ja sekoita joukkoon kypsät pekonit.
Anna risoton vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua ja tarkista maku.
Tarjoile risotto parmesaaniraasteen ja punaviinin kera.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 2, kausi 6: Backbyn hätävarakakku

Kirjoitettu by Kaisa

Uuden Koko Suomi leipoo -kauden toisessa jaksossa teknisenä tehtävänä oli Backbyn hätävarakakku, siis eräänlainen kuivakaapin tyhjennys brownie. Lisäksi kilpailijoille annettiin haasteeksi koristella kakku ennakkoluulottomasti, jopa hiukan hullustikin, teemalla bileet. Kakkutaikinaan piti ujuttaa jotakin koristelussa käytettyä ainesosaa.

Omasta sekä muiden kakkuani nauttineiden mielestä onnistuin siinä hyvin. Kakku oli sopivan kypsä, mutta sisältä kuitenkin supermehevä. Taikinan marjat, pähkinät ja reseptiikan ulkopuolelta sinne lisäämäni toffeepalaset toivat kaikki oman mainion lisänsä koostumukseen ja pinnalle tekemäni kreemi sopi makumaailmaan niin ikään. Mitä omaan koristeluuni tulee, otin vapauden bileteemasta ja toteutin kakkuni teemalla Taikatalvi. Ihastuin nimittäin aiemmin näkemistäni rosmariinikuusista, joita halusin tähän pikkujoulukakkuumme kokeilla. Ne olivatkin nättejä – kivemman näköisiä kuin valokuva antaa ymmärtää – ja helppoja toteuttaa. Laitan ohjeen reseptin oheen.

Tämä siis tällä kertaa. Yksinkertainen ja kiva tehtävä, joka tuottaa herkullisen lopputuloksen. Kannattaa ilman muuta kokeilla.

Edellisiä Koko Suomi leipoo -juttujani pääset katselemaan täällä.

Backbyn hätävarakakku ja rosmariinikuuset

10 annosta

150 g voita
150 g tummaa suklaata
3 kananmunaa
75 g fariinisokeria
75 g sokeria
120 g vehnäjauhoja
6 g suolaa
0,75 tl leivinjauhetta
30 g rouhittuja pähkinöitä
100 g pakastevadelmia
Käytä pohjassa lisäksi yhtä raaka-ainetta, jota käytät myös koristelussa. Minä käytin rouhittuja toffeepalloja.

Rosmariinikuuset:
0,5 dl vettä
0,5 dl + 0,5 dl sokeria
1 ruukku rosmariinia

Vaniljakreemi:
75 g voita
1,5 dl tomusokeria
0,5 tl vaniljasokeria
0,5 rkl limemehua
180 g maustamatonta tuorejuustoa

Rosmariinikuuset vaativat aikaa, joten aloita niistä. Mittaa kattilaan vesi ja 0,5 dl sokeria. Kuumenna sekoitellen, kunnes sokeri liukenee, älä keitä. Anna liemen jäähtyä hetki ja kasta rosmariininoksia liemeen. Anna oksien kuivua tunti leivinpaperin päällä. Kierittele oksat sitten sokerissa (0,5 dl) ja anna kuivua pari tuntia tai yön yli.
Vuoraa kakkua varten irtopohjavuoka (ø 24 cm) leivinpaperilla.
Ruskista voi kattilassa ja kaada kuumana paloitellun suklaan päälle. Sekoita tasaiseksi ja siirrä sivuun.
Vatkaa kananmunat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Nostele kolmasosa kananmunasokerivaahdosta hieman jäähtyneen suklaa-voiseoksen joukkoon, ja tämän jälkeen nostele seos takaisin kananmunasokerivaahtoon. Nostele taikina tasaiseksi ja siivilöi jauhot, suola ja leivinjauhe massan joukkoon.
Lopuksi sekoita vielä pähkinät, jäiset vadelmat ja valitsemasi raaka-aine massan joukkoon. Laita valmis massa irtopohjavuokaan ja paista noin 18-20 min. tai kunnes pohja on juuri ja juuri kypsynyt, mutta keskeltä vielä superkostea. Valitsin uunin lämpötilaksi 175 astetta ja paistoin kakkua ehkä noin 22 min, jolloin lopputulos oli hyvä. Tämä tietysti vaihtelee uunien mukaan.
Jäähdytä valmis pohja hyvin ennen koristelua.
Valmista kreemi vatkaamalla pehmeä voi, tomusokeri, vaniljasokeri ja mehu kuohkeaksi sähkövatkaimella. Tähän menee aikaa useita minuutteja. Kääntele notkistettu tuorejuusto vaniljakreemin joukkoon. Levitä jäähtyneen kakun pinnalle ja koristele mielesi mukaan.

Uunimunakasta ja ajatuksia uuden ääreltä

Kirjoitettu by Kaisa

Se vääjäämätön tosiasia, että elämäni on muutaman kuukauden sisällä muuttamassa totaalisesti muotoaan, taitaa pyöriä päässäni olettamaani enemmän. Ainakin siitä päätellen, mitä tällä viikolla olen keittiössä saanut aikaiseksi: uunimunakasta, fetajuustoon puettua uunilohta ja broilerijauhelihakastiketta. Kaikki supernopeita valmistaa, kaikki siis sopivia arki-iltaan, sinne työpäivän jälkeiseen minuuttiaikatauluun. Sillä uskokaa tai älkää, liki viisi vuotta jatkunut kotiäitiyteni on alkuvuodesta vihdoin historiaa.

Vaikka odotankin tulevaa innolla, hyökyy mieleeni samanaikaisesti haikeus. Kun viimeksi kävin töissä en vielä ollut äiti, en laittanut ruokaa kokonaiselle perheelle. Myös blogin osalta tuleva elämänmuutokseni tarkoittaa varmasti jotakin. Vähemmän aikaa kokata ja aivan varmasti myös vähemmän aikaa blogata. No, katsotaan, mitä tuleman pitää. Eiköhän tämä kuitenkin elossa saada pidetyksi, sen verran rakkaasta asiasta ja elämäntavasta joka tapauksessa puhutaan.

Mutta uunimunakkaaseen. Siitä tuli hyvää, aivan mainiota puolessa tunnissa pöytään -kategoriaan luokiteltavaa arkiruokaa. Vielä kun täytteet valitsee omaan makumaailmaan sopiviksi ei kai tässä oikein voi kuin onnistua. Kannattaa kokeilla. Ja sanomattakin on toki selvää, että brunssipöytään tästä niin ikään saa mainion osallisen.

Uunimunakas

4 annosta

1 sipuli
70 g pekonia
100 g pakasteherneitä
6 kananmunaa
1 dl (ruoka)kermaa
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
125 g fetajuustoa
muutama terttu kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä

Kuori ja leikkaa sipuli renkaiksi.
Paloittele ja paista pekoni rapeaksi. Lisää joukkoon sipulit ja kuullota, kunnes sipuli on pehmeää. Pyöräytä joukkoon myös herneet. Laita seos leivinpaperoidun uunivuoan pohjalle.
Sekoita kananmunat, kerma ja mausteet kevyesti kulhossa. Murenna joukkoon fetajuusto.
Kaada munakasmassa vuokaan.
Asettele kirsikkatomaatit päällimmäiseksi ja sudi niille hiukan oliiviöljyä.
Kypsennä munakasta 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 min. ja tarjoile heti.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 1, kausi 6: pehtoorin pusupullat

Kirjoitettu by Kaisa

Jälleen kerran elämme sitä aikaa vuodesta, jolloin Koko Suomi leipoo – tai ainakin ne kaksitoista oman elämänsä tähtileipuria, jotka on valittu MTV:llä jo kuudetta kertaa nähtävään Koko Suomi leipoo -kilpailuun tavoittelemaan Suomen parhaan kotileipurin titteliä.

Myös minulle tämä marraskuun puolivälistä helmikuun alkupuolelle kestävä ”kilpailukausi” on jo muutamana vuonna tarkoittanut aktivoitumista leivontasaralla, kun olen haastanut itseni toteuttamaan ohjelmassa kilpailijoilta vaaditut tekniset tehtävät. Viime vuonna kisakuntoni ei tosin riittänyt loppuun asti, joten katsotaan kuinka tänä vuonna käy. Joka tapauksessa haasteeni on antanut ja opettanut minulle paljon ja haluan ehdottomasti ainakin yrittää. Sitä paitsi on erittäin tervetullutta upottaa kätensä vaihteeksi taikinaan, sillä jostakin syystä leipomiseni on tällä hetkellä vähentynyt liki olemattomiin. Olenpas taas innoissani!

Kuten niin ikään viime vuonna aloitettiin uusi kausi pullan parissa. Pehtoorin pusupulla oli itselleni täysin uusi tuttavuus. Ja kuten vuosi sitten tähtikranssia leipoessani, jännitin pusujenkin kohdalla oikeastaan vain pullataikinan onnistumista. Mutta onnistuihan se, aivan kuten viimeksikin. Taitaa muuten olla, että sitten tuon tähtikranssin en ole pullaa leiponutkaan. Ehkäpä vihdoin voisi siis päästää irti tästä hiiva ja minä emme tule toimeen -ajattelusta, sillä ihan hyvinhän meillä kuitenkin menee. Ja onhan pulla joka tapauksessa yksi ehdottomia herkkusuosikkejani.

Pehtoorin pusupullat onnistuivat mielestäni ihan hyvin. Pullien rakenne oli pehmeä, ne kohosivat mukavasti ja olivat melko tasakokoisia. Täytteet onnistuivat mainiosti. Muutamat huulet tosin aukesivat uunissa ja täyte tursusi pellille, mutta kokonaisuudessaan selvisin odottamaani paremmin. Kilpailijoille annettuun puolentoista tunnin leivonta-aikaan en kyllä olisi tainnut yltää, mutta ainakaan toistaiseksi en olekaan lähtenyt haasteessani kilpailemaan kelloa vastaan.

Mielestäni pusupulla ei ylipäätään leivonnaisena ole kovinkaan kaunis, mutta ainakin näillä täytteillä se sopii mainiosti omaan makeaan makumaailmaani. Näistä pullista ei sokerihiirikään varmasti jää kylmäksi.

Ja niin, aiempia suorituksiani voit käydä tutkimassa täällä.

Pehtoorin pusupullat

10 kpl

25 g tuorehiivaa
175 g täysmaitoa
1 kananmuna
70 g kidesokeria
6 g suolaa
8 g rouhittua kardemummaa
400 g vehnäjauhoja
70 g voita huoneenlämpöisenä

Lemoncurd:
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste
160 g tomusokeria
0,5 rkl maizenaa
1 kananmuna
40 g voita

Vadelmahillo:
125 g pakastevadelmia
2 tl vettä
60 g hillosokeria

Voiteluun:
1 kananmuna (Tulin testanneeksi, että maito-sokeriseos toimii tässä tehtävässä niin ikään mainiosti.)

Koristeluun:
voisulaa
kidesokeria

Aloita täytteistä, jotta ne ehtivät jäähtyä.
Lemoncurdia varten yhdistä kattilassa sitruunan mehu ja kuori, tomusokeri, maizena ja kananmuna. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen ja anna kypsyä, kunnes seos sakenee. Lisää joukkoon voi ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä. Sekoita rakenne auki ennen käyttöä (ja laita halutessasi pursotinpussiin).
Kiehauta vadelmat kattilassa veden kanssa. Lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen ja keitä hiljalleen poristen 15-20 min. Jäähdytä kylmäksi ennen käyttöä.
Alkuperäisessä reseptissä pullataikina tehtiin yleiskoneella. Minä kuitenkin tein taikinan käsin, joten laitan oheen molemmat ohjeet.
Käsin leivottaessa murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita. Lisää kananmuna, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää jauhoja vähitellen ja vaivaa taikina hyvin. Lisää voi jauhojen lisäämisen loppuvaiheessa. Alusta taikinaa, kunnes se on tasaista ja irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Kohota leivinliinan alla.
(Yhdistä kaikki pullataikinan ainekset yleiskoneen kulhossa ja vaivaa ensin 5 min. hiljaisella teholla. Nosta tehoja hieman ja vaivaa vielä noin 8-10 min. kunnes taikinassa on hyvä sitko. Siirrä taikina hetkeksi liinan alle lepäämään.)
Jaa levännyt taikina kymmeneen osaan. Pyörittele palloiksi ja anna taas kohota.
Kaulitse pallo soikeaksi ja keskeltä ohueksi siten, että etu- ja takareuna jäävät paksuiksi. Pursota tai laita lusikalla pullan keskelle lemoncurdia ja vadelmahilloa. Taita soikio kaksinkerroin. Voit kevyesti painaa reunan lautasella kiinni. Kohota vielä kerran.
Voitele pullat kauttaaltaan kananmunalla ja paista 225-asteisessa uunissa noin 10 min. tai kunnes pullat ovat kypsiä ja kauniin värisiä.
Kasta hieman jäähtyneiden pullien pusureunat voisulassa ja kidesokerissa.

Parmesaaniperunat ja muhammara-paprikatahna

Kirjoitettu by Kaisa

Peggyn pienestä punaisesta keittiöstä löytynyt ihastuttava resepti rapeisiin parmesaaniperunoihin pääsi käyttöön, kun valikoin sopivaa lisuketta juustoisille jauhelihapihveille ja pähkinäiselle muhammara-paprikatahnalle. Kokonaisuus oli mainio; perunat rapeita, tahna maukasta ja jauhelihapihvit niin ikään joukkoon sopivia. Näitä perunoita näkisin hyvin tarjottavan sangen erilaisten kumppanien rinnalla ja jos mielii astetta epäterveellisempää versiota, ne varmasti nauttivat myös majoneesin tai aiolin seurasta. Sekä parmesaaniperunat että muhammara-paprikatahna ovat joka tapauksessa ehdottoman suosituksen arvoisia. Joko yksin tai erikseen.

Parmesaaniperunat ja muhammara-paprikatahna

4 annosta

Parmesaaniperunat:
1 rkl tuoretta persiljaa
1,5 dl parmesaaniraastetta
1 valkosipulinkynsi
1 kg perunoita (uuniin sopivia)
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa (tai oman maun mukaan)

Muhammara-paprikatahna:
400 g (suippo)paprikaa
1,5 dl (60 g) saksanpähkinöitä (cashewpähkinät toimivat niin ikään)
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
1-2 rkl oliiviöljyä
0,25 tl suolaa

Tee ensin paprikatahna. Huuhtele paprikat, halkaise, poista kannat ja siemenet. Paahda paprikoita pellillä leivinpaperin päällä 200-asteisessa uunissa noin 20 min. kunnes paprikat ovat pehmenneet ja saaneet väriä.
Paahda pähkinät paistinpannulla ilman öljyä. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Soseuta kaikki muhammaran ainekset tahnaksi sauvasekoittimella.
Hienonna persilja ja raasta parmesaani perunoita varten. Kuori ja hienonna valkosipuli.
Leikkaa pestyt perunat lohkoiksi. Sekoita öljy, paprikajauhe, suola, valkosipuli ja persilja perunoiden kanssa.
Asettele perunat väljästi leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele perunoiden päälle juustoraastetta.
Kypsennä 220-asteisen uunin keskitasolla noin 25 min.
Tarjoile esimerkiksi paprikatahnan ja/tai aiolin kera.

Kun kasariklassikko kohtasi superfoodin: kanaviillokkia ja marja-aroniaa

Kirjoitettu by Kaisa

Yksi kiistellyistä kouluruokaklassikoista, kanaviillokki, on asia, joka silloin tällöin ryömii jostakin mieleeni. Itse lukeuduin siihen joukkoon, joka piti kanaviillokista ja siitä, että sitä tarjoiltiin mustaherukkahillon kera. Ymmärtääkseni taisin kuulua vähemmistöön, sillä tuo 1980-luvun innovaatio on näihin päiviin tultaessa vaihtunut koulujen ruokalistoilla broilerikastikkeisiin ja -pyöryköihin.

Tästä ensimmäisestä kanaviillokistani tuli hyvää. Neiti-Kokki tykkäsi superpaljon, mikä on aina saavutus ja Aleksi kehui ainakin chililisän jälkeen koulun kanaviillokkia paremmaksi. Mustaherukkahillon sijaan tarjoilin kanaviillokin marja-aroniahillon kera, joka toimi mielestäni mainiosti. Olenkin ollut aikeissa kirjoittaa artikkelin taannoin keittelemästäni marja-aroniahillosta, mutta koska se on jäänyt tekemättä, mainitaan tuokin kokeilu nyt edes tässä yhteydessä.

Marja-aronia ei ehkä ole herkkua, mutta superfoodia se kaikkine antioksidantteineen ja vitamiineineen ihan varmasti on. Ja kun marjat poimii mahdollisimman myöhään, jo miltei pakkasen puremina, ne mielestäni maistuvat jo melkein syötäviltä. Itse keitin poimimastani annoksesta hilloa, josta toki tuli hyvää, mutta siitä, kuinka terveellistä purkittamani tuote enää oli, voidaan varmasti olla montaa mieltä. Keittämisen seurauksena osa marjan terveydelle edullisista vaikutuksista katoaa, jonka lisäksi hilloon lisätty sokerimäärä on yleensä sen kaltainen, että hyvästit voidaan jättää viimeisillekin terveysvaikutuksille. No, nuorentavaa tai ei, ainakin hillo toimi mainiosti kanaviillokin kumppanina. Ehkä ensi vuonna popsin näitä marjoja hiukan enemmän ihan sellaisenaankin, mutta hilloa tulen keittelemään myös. Se on nimittäin mainio lisuke muillekin ruoille ja esimerkiksi juustopöytään näkisin sen sopivan niin ikään.

Kanaviillokki

4 annosta

3 kypsää broilerin koipireittä
1 rkl voita
1 tl currya
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl vettä
1 liemikuutio
1 dl kuohu- tai ruokakermaa
1 rkl sitruunamehua
0,25 tl jauhettua valkopippuria
(chiliä maun mukaan)

Lisäksi:
riisiä
mustaherukkahyytelöä tai esim. marja-aroniahilloa

Perkaa broilerinkoivista lihat ja revi ne pienemmiksi paloiksi.
Sulata voi kattilassa. Kiehauta curryjauhe voissa. Sekoita joukkoon jauhot. Lisää vettä vähitellen voimakkaasti sekoittaen. Lisää liemikuutio ja kuumenna kastike kiehuvaksi. Keitä muutaman minuutin ajan.
Sekoita kastikkeeseen kerma, sitruunamehu, valkopippuri ja mahdollinen chili. Lisää myös broilerinlihat.
Kuumenna kastike ja tarjoa esimerkiksi riisin ja mustaherukkahyytelön kera. Kuten sanottua, niin ikään marja-aroniahillo sopii pakettiin mainiosti.