Kaisa

Jälleen yksi avokadoartikkeli

Kirjoitettu 8 lokakuun, 2016 by Kaisa

Avokado. Tuo koostumukseltaan kermainen, ulkokuoreltaan ryppyinen, maultaan ihastuttavan aromikas hedelmä, jota alligaattoripäärynäksikin kutsutaan. Yksi ehdottomia suosikkejani. Mutta tuohan jo tiedetään, edellisen kerran avauduin rakkaudestani vasta viime kuussa. Ja, jälleen on aika jakaa muutamia avokadoajatuksiani, kun ostoskoriin sattui muutama kyseisen lajin edustaja miltei huomaamatta pomppaamaan.

Mitäpä siis? Muutama piirakka ynnä yksi salaatti. Ei mitään reseptorista rakettitiedettä, lähinnä omia kokeilujani, mutta siinä määrin herkullista, että suosittelen toisintamaan. Ainakin minä kaivoin ainekset kaapeistamme pitkälti ruokaa rippeistä -ideologiaani noudattaen, joten omien tvistien käyttö on vähintäänkin sallittavaa.

Piirakoista ensimmäisessä, kikherne-pinaattipiirakkassa, avokado kätkeytyy sen pohjaan, toimien voin sijaisena. Tuo pohja olikin jälleen uusi kokeiluni, jonka valmistin juustokakkupohjan tapaan ranskanleivästä, suolaisesta kuivakakusta ja croissanteista murskaamalla ne sauvasekoittimen teholeikkurilla. Avokadoa sidosaineeksi ja siinäpä se, ehkä helpoin mahdollinen tapa valmistaa maukas piirakkapohja.

Toinen piirakka taas oli testi, toimiiko avokado piirakan täytteenä, ja toimiihan se. Toisaalta kokeilin rakennella piirakkapohjan aiemmin valmistetusta täytettyjen palsternakkojen täytteestä, joka tuotti niin ikään maukkaan lopputuloksen.

Salaatti taas oli oikeastaan sitä, mitä on nähtävissä, mutta jaanpa idean kuitenkin, ruokaisia salaatticomboja ei mielestäni ole koskaan liikaa.

Avokadoisin herkkuterveisin!

Kikherne-pinaattipiirakka

Vuoallinen (halk. 23 cm)

Pohja:
erilaisten leipien ja suolaisten leivonnaisten rippeitä (minulla oli pala ranskanleipää, yksi croissant ja kolme palaa suolaista ”kuivakakkua”)
puolikas avokado (mikäli leivonnaisesi ovat kovin kuivia, avokadon määrää saattaa tarvita lisätä)

Täyte:
tuoreita pinaatinlehtiä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita tai öljyä kuullottamiseen
150 g kikherneitä
4 aurinkokuivattua tomaattia
10-20 hillosipulia
1,5 dl kermaa
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria myllystä
juustoraastetta

Tee ensin pohja.
Murskaa ripeleivonnaiset esimerkiksi sauvasekoittimen teholeikkurilla pieneksi silpuksi. Sekoita silppuun niin paljon avokadoa, että pohjataikina kiinteytyy muotoiltavaksi.
Taputtele taikina vuokaan ja nosta vuoka jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi. Tätä pohjaa ei tarvitse esipaistaa.
Tee sitten täyte.
Huuhtele ja valuta pinaatit. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, kuullota niitä pannulla voissa tai öljyssä. Lisää joukkoon pinaatit. Kypsennä hetki, niin kauan, että pinaatit pienenevät ja pehmenevät.
Huuhtele ja valuta kikherneet. Paloittele aurinkokuivatut tomaatit.
Levitä piirakkapohjalle ensin pinaatti-sipuliseos, sitten kikherneet, aurinkokuivatut tomaatit ja hillosipulit.
Sekoita kulhossa kananmuna ja kerma. Mausta seos mustapippurilla ja pienellä ripauksella suolaa. Sekoita kermaseoksen joukkoon myös juustoraaste ja kaada seos tasaisesti piirakkatäytteiden päälle.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin puoli tuntia.

Kinkku-avokadopiirakka

Vuoallinen (halk. 23 cm)

2-3 dl täytettyjen palsternakkojen täytettä tai muuta massaa, kuten perunamuusia tai -laatikkoa
1 dl jauhoja (itse käytin tällä kertaa 0,5 dl ruis- ja 0,5 dl durumjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
0,25 dl öljyä

Täyte:
kinkkua
puolikas avokado
puolikas paprika
fetajuustoa
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria myllystä
kirsikkatomaatteja

Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon valitsemasi massa ja öljy. Painele taikina voideltuun vuokaan ja nosta jääkaappiin odottamaan. Tätä piirakkapohjaa ei tarvitse esipaistaa.
Pilko ja ripottele pohjan päälle kinkkua, avokadoa, paprikaa ja fetaa.
Sekoita kulhossa ruokakerma ja kananmuna. Mausta seos suolalla ja pippurilla ja kaada täytteiden päälle.
Viipaloi kirsikkatomaatit ja painele viipaleet päällimmäiseksi.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 min.

Kikherne-avokadosalaatti

annosten määrä riippuu käytettävien ainesosien määrästä

porkkanoita
kikherneitä
avokadoa
kirsikkatomaatteja
hillosipuleita
fetajuustoa
kesäkurpitsaa
öljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria myllystä
seesaminsiemeniä
tuoreita herkkusieniä
raejuustoa

Kuori ja paloittele porkkanat, keitä ne kypsiksi.
Huuhtele ja valuta kikherneet.
Kuori ja pilko avokado, viipaloi kirsikkatomaatit.
Sekoita yllä mainitut ainekset yhteen ja lisää vielä hillosipuleita sekä fetajuustoa.
Valmista sitten kesäkurpitsat ja herkkusienet.
Pese ja halkaise kesäkurpitsa pituussuunnassa. Vuole kuorimaveitsellä kurpitsasta pitkiä suikaleita. Paista suikaleita öljyssä muutaman minuutin ajan, jotta ne kuullottuvat ja pehmenevät. Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele pinnalle vielä seesaminsiemeniä.
Puhdista ja viipaloi herkkusienet. Paista öljyssä, kunnes sienet pehmenevät ja neste haihtuu. Mausta suolalla ja pippurilla.
Tarjoile kesäkurpitsaa ja sieniä salaatin lämpiminä kumppaneina, asettele ne tarjolle erikseen. Voit lisätä tarjoiluun vielä raejuustoa.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 47: Stefan’s Steakhouse Tampere; kun maistelumenu tekee tehtävänsä, tulee toinen luku kirjoitettua jo miltei etukäteen

Kirjoitettu 4 lokakuun, 20167 helmikuun, 2017 by Kaisa

Tulipas taas vietettyä viikonloppu Tampereella. Joku voisi ihmetellä, mikä ihme meitä oikein tuonne vetää, joten kerronpa ainakin teille. No, se on se Tampereen henki; kaupungissa on tunnelmaa niin kesällä kuin talvellakin, siellä asuu mukavia ihmisiä ja siellä on paljon tekemistä. Halutessaan löytää kulttuurielämyksiä, toisaalta materiaaliset tarpeetkin tulevat miellyttävällä tavalla täytetyiksi. Sitten on tämä ravintolajuttu, sillä sehän meitä kaupunkiin vetää kuin sokeri muurahaisia, Tampereen loistava ravintolakattaus. Ja tämä tarina – jälleen – on kertomus yhdestä onnistuneesta ravintolaillasta Tampereella.

Stefan’s Steakhouse on ravintolaketju, joka on eri kaupungeissa kiinnittänyt huomioni jo lukuisia kertoja, mutta jonka ravintolat ovat kuitenkin tähän asti jääneet kokeilematta. Nyt asiaan tuli vihdoin muutos, kun lauantai-iltana purjehdimme sisään ketjun tamperelaisversioon, joka tietämykseni mukaan on Stefaneista ensimmäinen sijaiten perustajansa Stefan Richterin syntymäkaupungissa.

Tammerkosken historialliseen, punatiilisten tehdasrakennusten koristamaan miljööseen sijoittuva ravintola on sisältä yhtä komea kuin uljas koskimaisema antaa odottaa. Tummanpuhuva ravintolasali näyttävine kattokruunuineen ja avokeittiöineen on juuri sitä, mitä tällaiselta amerikkalaishenkiseltä ravintolalta vaaditaankin. Suhteellisen tiheään tahtiin liedeltä nousevat korkeat lieskat kertovat, että pihvejä paistuu, tiuhaan ja oletettavan taidokkaasti.

Mutta käykäämme kiinni kokemukseemme. Vastaanotto jo alkuillasta suhteellisen kansoitettuun ravintolaan on ystävällinen. Olemme ensi kertaa hieman hienommassa paikassa Pikku-Kokin kera ja meidät johdatetaan seurueemme tarpeisiin mainiosti sopivaan nurkkapöytään. Pikku-Kokista huolimatta aiomme kokeilla ruokailua pitkän kaavan mukaan, siis nauttia viiden ruokalajin maistelumenun (57,00€). Joskushan tämäkin on perheenä aloitettava, niin tulee herrastakin sitten monipuolinen maistelija. No, todettakoon tähän väliin, että vauvan kanssa maistelu sujui vallan hyvin. Pienet annokset ja kaksi syliä ynnä kantoliina tekivät kokemuksesta hienon, eivätkä naapuriseurueetkaan varmasti häiriintyneet ukkelistamme. Aikaa ruokailumme tosin otti miltei tuplaten tarjoilijan arvioon nähden, mutta siitä viis, eipä meillä kiirettä ollut.

Ennen virallisen viisikon esiinmarssia keittiö muistuttaa olemassaolostaan pienin terveisin. Saamme tonnikala-cevicheleipäsen avokadolla ja paprikoilla rikastettuna. Hyvää; kyllä tältä keittiöltä uskaltaa onnistumisia odottaa.

Itse menu alkaa omasta mielestäni hiukan jännittävällä tapaa, kun saamme tiedon meille tarjoiltavasta tartarpihvistä. No, annos on rakenneltu hieman klassista tartarpihviä monipuolisemmaksi, keltuaisesta on tehty kreemi ja pihvilihan sisään on upotettu hiukan ”ylimääräisyyksiä”, joten todettakoon, että ennakkoluuloistani huolimatta popsin annoksen jopa miltei mielelläni. Siltikin kysymykseni kuuluu: miksi tällainen ruokalaji ylipäätään on keksitty, saatikka klassikoksi korotettu?!

Toisen alkuruoan kohdalla pääsemme jälleen klassikoiden pariin, kun saamme eteemme annoksen erilaisia tomaatteja, buffalojuustoa ja leipäkrutonkeja pestokruunun kera. Lajitelma on raikas, ainekset tuoreudessaan huippuluokkaa, annos edelliseen verrattuna tuttu ja turvallinen, pesto erityisen maistuvaa. Kuitenkin täytyy todeta, että kaikesta hyvästä huolimatta, olen jälleen himpun verran ihmeissäni: ehkä itse ravintoloitsijana olisin miettinyt, haluanko varmasti sisällyttää maistelumenuuni jotakin näin tavanomaista.

Pääruokakaksikon kalaisampi osuus on ravintolan omassa keittiössä savustettua lohta, murskattua perunaa ja paahdettuja kauden kasviksia. Lohi on mielestäni valmistettu täydelliseen kypsyyteen, eivätkä paahdetut kasviksetkaan hullumpia ole. Mutta voi ei; jälleen on koputettava hieman nokkaa, sillä pannulla paistettu ja mielestäni liikaa suolattu peruna saa lisäkkeen tuomaan mieleen pyttipannun. Tämäkin on siis periaatteessa hyvä annos, mutta kompuroi kuitenkin liikaa täysiä pisteitä saavuttaakseen.

Lihapääruoaksi meille tarjoillaan Black Angus -pihvi tuoreiden herneiden ja sipulin kera yllään bearnaisekastike ja valkosipuli-persiljamaustevoi. Pihvi – paistoasteeltaan jotakin medium miinuksen luokkaa – on paistettu vain toiselta puolelta, mutta siitäkin huolimatta liha on mureaa, eikä lähestulkoon lainkaan veristä. Lihantuntijana tai -valmistajana olen niin heikko, että jätän analyysini tähän. Aleksin suunnalta annokselle satelee pelkkää kunniaa miehen korottaessa pihvin elämänsä parhaiden listalle. Hyvä näin; itse joudun nimittäin toteamaan, että annos ei ole minun juttuni. Bearnaise ja maustevoi ovat mielestäni liian rasvainen yhdistelmä, pihvistäkään en voi myöntää vallattoman paljon pitäväni, vaikka toki minäkin myönnän lihan laadukkuuden.

Mutta sitten. Viides ja viimeinen, jälkiruoka, saa minulta täydet pisteet. Tuorejuustomousse marinoidulla raparperilla ja kauracrumblella koristettuna on niin hyvää, että tekisi miltei nuolla lautanen – tai purnukka – mikäli se olisi mahdollista tai missään mielessä suotavaa. Aleksin kommentti hiukan liian makeasta annoksesta ei minun kohdallani päde laisinkaan, mousse on juuri niin hyvää kuin sen on mahdollistakin olla. Nam ja maiskis!

Viiden virallisen ja yhden ylimääräisen ruokalajin sekä erittäin mukavan ravintolaillan jälkeen olo on ehdottoman tyytyväinen. Palvelu Stefan’s Steakhousessa on erittäin ystävällistä sekä joustavaa. Mitä maistelumenuun tulee, ruoka oli hyvää, mutta jälkiruokaa lukuun ottamatta ruokalajeista yksikään ei minun mielestäni ansaitse mainintaa erityisen hyvä tai kiitettävä. Joka tapauksessa menu oli hintansa väärti, ravintola teki vaikutuksen ja haluan ehdottomasti vierailla siellä vielä uudestaankin. Uskon, että mikäli saisin tehdä valinnat itse, ruoka olisi varmasti todella hyvää, niin monia miellyttäviä vaihtoehtoja listalta tuntuisi löytyvän. Mutta näin sen pitääkin mennä; maistelumenu on ravintolan taidonnäyte mitä niin ruokaan kuin tunnelmaan ja palveluunkin tulee. Stefan’s Steakhouse onnistui kokonaisuudessaan hyvin, pienistä makumaailmallisista erimielisyyksistämme huolimatta. Paluu lienee siis suhteellisen selvästi tähtiin kirjoitettu.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 4+/5

Kokonaisuus: 4/5

Viinimarjastelua osa 3: suklaata hillossa

Kirjoitettu 30 syyskuun, 2016 by Kaisa

Tässäpä taas sangen intressantti kokeilu, johon idea hyppäsi silmilleni jotakin aikakauslehteä – ehkäpä Kotivinkkiä? – selaillessani: valkosuklaata punaherukkahilloon. Siispä kokeilemaan.

Hillosta tuli ihan hauskan makuista, sellaista karkkimaista, joka varmasti maistuu ihastuttavalta lättyjen tai pannukakun kumppanina, miksei vaikka pannacotan tai vaniljajäätelönkin kruununa. Suklaan ja sokerin määriä säätelemällä tästä saa helposti omaan makuun sopivaa.

Valkosuklaa-punaherukkahillo

1 kg punaherukoita
0,5 dl vettä
250 g hillosokeria (reseptissä tosin määrä oli 500 g, mutta mielestäni jo tällä tavoin lopputulos oli tarpeeksi makea)
100-200 g valkosuklaata

Puhdista herukat. Keitä niitä yhdessä veden kanssa, kunnes muodostuu vesihöyryä. Lisää sitten hillosokeri ja anna kiehua kevyesti noin 15 min. Lisää valmiiseen hilloon valkosuklaa paloina ja sekoita niin, että suklaa sulaa.
Purkita lasipurkkeihin ja säilytä jääkaapissa tai pakasta.

Pääroolissa täytetyt palsternakat – ja yksi pieni opetus

Kirjoitettu 29 syyskuun, 2016 by Kaisa

Syksyllä uutuuskirjoja ilmestyy kuin sieniä sateella. Keittokirjaihmisellä on kova työ kahlata uusien opusten viidakossa; selailla ja lukea, etsiä mielenkiintoisimmat reseptit ja vielä toteuttaa ne käytännössä. Ja silti, vaikka kuinka yrittäisi, aina osa suunnitelmista jää ajatustasolle, aina osa ihastuttavista kirjoista kauppojen ja kirjastojen hyllyille, täysin huomaamatta. Tässä tuskin auttaa se, että tilasin taas uuden ruokalehden – aivan kuin ne edelliset eivät olisi jo riittäneet. No, paheensa kaikilla.

Jälleen yksi mielenkiintoinen keittokirja purjehti näköpiiriin, joten päätin rakennella jonkinnäköisen kokonaisuuden sen tarjoilemista resepteistä. Tällä kertaa jätänkin kyseisen teoksen, Satokauden ruokaa, vielä toistaiseksi sen kummemmin puntaroimatta ja keskityn esittelemään sen pohjalta syntyneitä omia aikaansaannoksiani, täytettyjä palsternakkoja ja sitruunakastiketta. Todettakoon kuitenkin, että vielä en saanut tarpeekseni. Siis toisin sanoen: nämä reseptit vakuuttivat ja paluu kirjan äärelle on toteutuva lähitulevaisuudessa. Kokeilkaapa tekin.

Ja vielä itse palsternakasta: Kovinkaan montaa vuotta en ole sen parissa aktiivisesti ahkeroinut, mutta oikeastaan kaikki nyt mieleen tulevat palsternakkakokeilut ovat olleet maukkaita. Suosittelen siis testailemaan myös muilla tavoin, se maistuu maukkaalta myös miltei sellaisenaan esimerkiksi osana uunikasviskimaraa.

Me söimme täytettyjä palsternakkoja broilerin kera. Rinnalle keittelin mukavan pirskahtelevan sitruunakastikkeen, jonka ohjeistus löytyi niin ikään samaisen Satokauden ruokaa -opuksen sivuilta. Artikkelini otsikossa mainittu opetus tuleekin sitten tässä: Älä tee tätä kastiketta etukäteen, tai mikäli teet, opiskele jostakin, miten tämän tyyppinen kananmunaa ja kermaa sisältävä kastike lämmitetään oikeaoppisesti. Me nimittäin lämmitimme aikaansaannokseni ja sen jälkeen meillä oli annos juoksettunutta sitruunakastiketta. Ja niin kuin ehdin jo iloita onnistumisestani, Aleksi nimittäin vastaa meillä yleensä ottaen kastikepuuhista. No, paremmalla tietämyksellä ensi kerralla…

Täytetyt palsternakat

4 annosta

4 suurehkoa palsternakkaa
oliiviöljyä
suolaa

Täyte:
kypsennettyjen palsternakkojen sisus
0,5-1 dl mantelirouhetta (minä korvasin pähkinärouheella)
0,5 dl korintteja
100 g fetajuustoa
1 valkosipulinkynsi
0,5 dl tuoretta minttua
1 rkl sitruunankuoriraastetta
2 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
ripaus chilijauhetta
1 kananmuna
(voita tai öljyä mahdolliseen paistamiseen)

Koristeluun:
1 granaattiomenan siemenet (ei-niin-viitseliäille tiedoksi: näitä löytyy nykyään myös pakastealtaasta valmiiksi käsiteltyinä)
mintunlehtiä

Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
Pese, halkaise ja aseta palsternakat uunipellille leivinpaperin päälle leikkuupinta ylöspäin. Sivele ne oliiviöljyllä ja mausta suolalla. Kypsennä uunin keskitasolla noin tunti.
Kun palsternakat ovat hieman jäähtyneet, koverra ne ontoiksi.
Sekoita kulhossa palsternakkojen sisus, mantelirouhe, korintit, fetajuusto murennettuna, valkosipulinkynsi sekä minttu hienonnettuna, sitruunankuoriraaste, sitruunamehu, oliiviöljy, mausteet ja kananmuna.
Täytä seoksella palsternakkojen puoliskot ja aseta ne taas yhteen. Paahda 250-asteisessa uunissa noin 5 min.
Halutessasi voit myös sitoa puolikkaat yhteen ruoanlaittoon sopivalla narulla ja paistaa ne öljyssä tai voissa kullanruskeiksi.
Viimeistele valmiit palsternakat tarjolle koristelemalla ne granaattiomenan siemenillä ja mintunlehdillä.

Sitruunakastike kalalle tai broilerille

2 rkl voita
0,5 (kevät)sipulia
2 tl sitruunankuoriraastetta
2 rkl sitruunanmehua
ripaus suolaa ja sokeria
mustapippuria
1 dl kuohukermaa
2 kananmunan keltuaista
2 rkl (lehti)persiljaa

Koristeluun:
(lehti)persiljaa

Kuumenna voi pienessä kattilassa ja kuullota sipuli. Lisää sitruunankuoriraaste ja -mehu sekä mausteet.
Vispilöi kerma ja keltuaiset kulhossa ja kaada sitten hyvin sekoittaen kattilaan. Kuumenna seosta samalla vispilöiden, kunnes seos sakenee. Nosta pois levyltä, sekoita joukkoon yrtit ja peitä kannella, ettei kastike jäähdy.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 46: Ensimmäinen – mutta ei varmasti viimeinen – vierailu Makaronitehtaalla

Kirjoitettu 27 syyskuun, 2016 by Kaisa

Kun sunnuntaina tein katsastuskäynnin Espoon Ison Omenan syksyllä auenneeseen uuteen alueeseen, kiinnosti tietenkin eniten uusi ravintolamaailma. Ensisilmäykseltä tuo vaikuttikin ylipäätään tyylikkäältä kokonaisuudelta. Vaikka ravintoloista monet tulevat varmasti päätymään testauksemme kohteiksi, kiinnitti yksi huomioni aivan erityislaatuisella tavalla, Makaronitehdas. Ja olipa se tainnut tehdä näin monen muunkin kohdalla, sillä miltei kaikkien muiden alueen ravintoloiden näyttäessä sunnuntai-iltapäivänä kovinkin autioilta, riitti Tehtaalla väkeä lähes täydeksi asti.

Jo heti maanantaina istuimmekin autoon ja suoritimme testikäynnin. Sen kummemmin asiaa kiertelemättä, totean tulikokeen johtaneen siihen, että paluu lienee paikallaan. Eikä sitä luultavasti varrota kovinkaan pitkään.

Kun saavumme Makaronitehtaalle maanantai-iltapäivänä neljän tienoilla, kohtaamme tyhjähkön ravintolasalin, vaikka lisäksemme paikalle onkin jo löytänyt jokunen seurue. Asiakaskunta kuitenkin karttuu hetki hetkeltä ja poistuessamme ravintola on jo miltei täynnä. No, aiemmin yksin Hangon Makaronitehtaana tunnettu yritys on jo jonkin aikaa keräillyt mainetta ja kunniaa kyseisessä kaupungissa kesäravintolana.

Kärkeen on todettava, että miljöönsä puolesta Makaronitehdas taitaa olla ainakin yksi, jos ei se kaikkein tyylikkäin tapaamani kauppakeskusravintola. Sisustus miellyttää meitä kovasti ja mahdollisuus tarkastella kokkeja töissään avokeittiössä on sekin silkkaa plussaa.

Mutta puhutaanpa vihdoin ruoasta. Kun kerran makaronitehtaalla ollaan, syödään tietysti… salaattia. Joku – kuten vastapäätä istuva aviomieheni – saattaisi pitää outona haluta juuri makaroniravintolaan ja tilata sitten jotakin aivan muuta, mutta minkäs sitä mielihaluilleen mahtaa. Ruokalistalta esiin ponkaiseva caesar-salaatti jokiravuilla (14,00€) houkuttelee niin kovasti, että päätän jättää makaronit seuraavaan – jonka arvaan jo etukäteen olevan tulossa – kertaan. Ja hyvä näin, salaatti on jättihyvä ja jo yksin sitä kruunaavan mahtavan rapupinon nähtyäni tiedän tehneeni oikean valinnan. Tästä täydet pisteet.

Aleksi päätyy makkarapastaan (17,20€), jossa Makaronitehtaan omalla reseptillä valmistettu fenkolilla maustettu maalaismakkara saa seurakseen tomaattia, chiliä, valkosipulia, persiljaa, basilikaa ja parmesaania. Aleksi pitää sopivasti potkivasta lautasellisestaan erittäin paljon ja myös henkilökohtaisesti voin todeta makkaran sekä annoksen ylipäätään makoisaksi.

Kun annostemme, jotka jo itsessään ovat sangen reilulla koolla siunattuja, oheen tilaamme vielä ekstraleivät oliiviöljyllä, balsamicolla ja sormisuolalla, voi olon sanoa aterian jälkeen olevan kylläinen. Ja onnellinen; mukavaa että tällaisia helposti lähestyttäviä ja varmasti useita kertoja houkuttelevia paikkoja ilmiintyy omaan elinpiiriin.

Siis suuresti suositellen ja jo paluuta odotellen!

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 45: Eatos Mexican Diner; melkein kuin Mexico Cityssä makustelisi – voisin kuvitella

Kirjoitettu 25 syyskuun, 20162 huhtikuun, 2017 by Kaisa

Entisinä erilaisten ruokadiilien suurkuluttajina olemme olleet positiivisesti yllättyneitä, kun kuluneiden kuukausien aikana hieman vastaavanlaisia palveluita on jälleen alkanut ilmaantua saataville. Vaikka ainakaan tähän mennessä eivät nykydiilit ole olleet entisten Chez Dominique- tai Luomo-diilien kaltaisia elämyksiä, on silti mukava silloin tällöin käydä syömässä niin sanotusti ”puoleen hintaan”. Näinpä taas nappasin diilistä kiinni ja otin äitini mukaan kokeilemaan Eatos-nimistä meksikolaista ravintolaa, jossa homman nimi oli nauttia kolmen ruokalajin vapaavalintainen ateria hintaan 22,50€ / ruokailija.

Saapuessamme ravintolaan torstai-iltapäivänä puoli neljän tienoilla se kumisee tyhjyyttään. Eatos on yksi muutamia vuosia sitten Töölönlahdenkadulle avatuista ulkokuoreltaan moderneista ravintoloista ja ehkäpä juuri sijaintinsa takia näin lounas- ja illallisajan välimaastossa elelee näinkin autiota aikaa. No, tuskinpa täällä alati tämän kaltaisessa rauhallisuudessa vaelletaan. Ei, siitä saamme todistuksen jo oman vierailumme aikana paikan pikku hiljaa iltaa kohden kansoittuessa.

Miljööstä sen verran, että tällainen lasikompleksi ei lukeudu minun henkilökohtaisiin suosikkeihini, mutta kätkee kuitenkin kuorensa sisään tunnelmaltaan ihan miellyttävän ja, kuten jo mainittua, vallan modernin ravintolan. Hento säröisyys johonkin suuntaan ei tietenkään olisi pahitteeksi, kun klassisesta Mexico Cityn katuruoasta kumpuavasta ravintolasta puhutaan. Toisaalta tällä tavoin taas korostuu ravintolan idea tuoda tuota katuruokaa saatavillemme hieman korkealaatuisemmin, hieman tuoreemmin.

Mutta ruokaan. Menun alkuruoista en suoraan sanottuna suuremmin innostu, mutta valintani on joka tapauksessa helppo: jättikatkaravunpyrstöjä, chiliä, limeä, korianteria ja kurkkusipuli-salaattia. Äiti päätyy lajitelmaan, jossa herkkusieni-juustokastiketta, guacamolea ja pico de galloa tarjoillaan maissilastujen kera. Oma annokseni on minun makuaistimuksilleni aivan liian tulinen. Kaavittuani ravunpyrstöistä niitä kauttaaltaan verhoavan kastikkeen kykenen syömään itse pyrstöt, mutta kurkkuviipaleita lukuun ottamatta annos jää muutoin lautaselle. Harmi juttu, jotenkin sitä taitaa pitää oletuksena, että näin tulisista annoksista varoitettaisiin menussa meitä arkajalkoja. Alkuruoka-annoksista toinen kuitenkin miellyttää valitsijaansa. Sekä sienillä aateloitu juustokastike että guacamole ovat herkullisia. Jos itse olisin maksanut tulipyrstöistäni 11,90€ olisi harmittanut, ehkäpä 9,90€ kastikelajitelmasta olisi niin ikään tuntunut hiukan suolaiselta.

Pääruoan kohdalla tilanne onkin vallan toinen, ei moitteen sanaa. Koska valinta tuntuu vaikealta, tilaamme annoksen pinaatti-fetaquesadilloja sekä appelsiini marinoidulla nyhtöporsaalla täytetyn burriton ja jaamme ne kahtia. Vallan toimiva ratkaisu, vaikka näistä annoksista olisikin ilomielin syönyt kumman tahansa annoskateutta potematta. Vaikka Meksikossa en ole vieraillutkaan, tuntuu jotenkin siltä, että nyt ollaan suhteellisen autenttisten meksikolaisten makujen äärellä. Totuttuun – vaikkakin minusta maukkaaseen – tapaan burrito ei ui juustokastikkeessa, annokset on täytetty raikkailla mauilla, aineksilla, joita uskoisin aidostakin meksikolaisesta katukeittiöstä löytyvän. Hintatasoltaan pääruoat ovat alkuruokiin nähden järkevämpiä; 14,90€ tämän tason annoksesta olisi ollut ihan kohtuullinen hinta.

Jälkiruoaksi lipaisemme molemmat vaniljajäätelöannokset chili-suklaa- ja mansikkakastikkeilla koristeltuina. Hyvää, ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta sopiva lopetus tämän tyyppiselle katuruokakeissille.

Kaiken kaikkiaan siis mielekäs kokemus, joka täyteen hintaan (kolmesta ruokalajista ilman juomia 33,70€ / ruokailija) maksettuna olisi ollut hiukkasen tyyris tyyliinsä nähden. Joka tapauksessa olisin valmis antamaan perusmukavaa palvelua tarjoilevalle ravintolalle suositukseni, mutta ehkäpä kehottaisin kokeilemaan sitä illalla ja yhdistämään vierailuun vaikkapa cocktailin jos toisenkin – esimerkiksi sen alkuruoan tilalle. Kehuvat nimittäin olevansa innovatiivista laatua mitä baarimestaruuteen tulee…

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3/5

Kauneus on maistajan silmässä eli hiukan tylsän näköinen – mutta maukas – possu-sipulipiirakka

Kirjoitettu 23 syyskuun, 2016 by Kaisa

Kaikenmoiset nyhjää tyhjästä -kyhäilyt ovat hauska tapa a) tuhlata aikaa, kun odottelee, että pääsisi lähtemään päivän rientoihin, b) mielekäs ja maukas keino käyttää pakastimeen, jääkaappiin ja kuivavarastoihin kerääntynyttä ”silppua” eli erinäisiä ruokien ja ruoka-aineiden tähteitä sekä c) tapa ilahduttaa nälkäistä aviomiestä työpäivän päätteeksi. Eilen minulla oli näitä kaikkia; ylimääräistä aikaa, paljon silppua sekä halu ilostuttaa Aleksia, varsinkin kun itse pääsin myöhemmin nauttimaan meksikolaista ruokaa ravintolaillan merkeissä.

Näinpä leivoin inkiväärillä säväytetyn possupiirakan, jossa täytteen toista roolia näytteli karamellisoitu sipuli. Pohja – joka oli muuten maukas ja mukavan rapea – valmistui taas sitä-sun-tätä -tyyliini, tällä kertaa pääraaka-aineenaan pakastimen kätköistä löytyneet palsternakkamuffinssit.

Eipä siis tarvinnut taaskaan lähteä kauppaan maukkauksia etsimään. Piirakka onnistui hyvin, vaikka tällä kertaa ei voidakaan puhua erityisen kauniista lopputuloksesta. No, tämän värittömyyden alta löytyy kuitenkin herkullinen sydän, joten kannattaa testailla ja tarjota vaikkapa värikkään salaatin kera.

Ai niin, ohjeistuksen karamellisoituun sipuliin löysin Sillä sipuli -blogista. Kyllä oli muuten hyvää, tätä karamellisointiohjetta tulen hyödyntämään vastaisuudessakin.

Inkiväärillä säväytetty possu-sipulipiirakka

Vuoallinen (halk. 23 cm)

Pohja:
6 suolaista muffinssia / 2-3 dl perunamuusia tai muuta sopivaa täyteainesta
1 dl jauhoja (itse käytin 0,5 dl ruis- ja 0,5 dl durumjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
0,25 dl öljyä

Täyte:
200 g maustamatonta porsaan suikalelihaa
tuoretta inkivääriä
hunajaa
limemehua
chilihiutaleita
valkosipulirouhetta / 1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
10 g voita
1 rkl sokeria
1 rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
0,5 rkl vettä
1 kananmuna
150 g smetanaa
juustoraastetta
suolaa

Aloita lihasuikaleista ruskistamalla ne kuumalla pannulla ja jätä pakkauksen ohjeen mukaan hautumaan miedommalle lämmölle.
Kuori ja raasta pieni palanen tuoretta inkivääriä. Lisää hautuvien possusuikaleiden joukkoon inkivääri, hunaja, limemehu, chilihiutaleet ja valkosipulirouhe.
Tee lihasuikaleiden hautuessa pohja. Sekoita leivinjauhe ja jauhot keskenään. Lisää seokseen valitsemasi täyteaine – mikäli käytät tapaani esimerkiksi suolaisia muffinsseja tai muuta vastaavaa, aja ne tehosekoittimella sileäksi – sekä öljy ja sekoita tasaiseksi massaksi.
Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Nosta jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.
Kuori sipuli ja siivuta renkaiksi.
Sulata voi pannulla. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä, jotta ne saavat hiukan väriä. Lisää sokeri ja sekoita hyvin. Lisää punaviinietikka ja keittele, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sekä vettä.
Hauduta sipuleita hetki, kunnes ne ovat pehmeitä ja tahmaisia.
Sekoita karamellisoidut sipulit kypsien lihasuikaleiden joukkoon.
Sekoita keskenään kananmuna, smetana sekä juustoraaste. Lisää tarvittaessa himpun verran suolaa.
Levitä liha-sipuliseos piirakkapohjalle ja tämän päälle smetana-juustoseos.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 min.

Pannaria pääruoaksi, mikäpäs siinä

Kirjoitettu 20 syyskuun, 2016 by Kaisa

Jos lapsilta kysyttäisiin, olisi varmasti sangen mukavaa saada ruoaksi pannukakkua. Kerrankin pääsee jälkiruokaan käsiksi jo ennen aikojaan. No juu, pieni huijaushan tässä tietysti on kyseessä, sillä eihän nyt puhuta aivan tavallisesta pannukakusta. Tämä versio nimittäin kätkee sisäänsä perunaa ja porkkanaa toimien näin esimerkiksi maukkaana iltapalana tai lisäkkeenä. Ainakin itselleni ajatus pannukakusta ihan tällaisenaan ateriana tuntuu hiukan tylsältä, joten suosittelen keksimään sen kylkeen jotakin itselle maistuvaa.

Reseptin nappasin jo monen monta kertaa esille tulleesta Kasvisruokaa koko perheelle -opuksesta ja täytyy todeta, että mainio idea jälleen kerran. Paljon tämän helpommin ei perunoita tai makaronia erikoisempaa lisäkettä saa valmistettua, joten pisteet myös siitä. Ehkä hieman alkuperäisajatuksen vastaisesti – onhan kyseessä kasvisruokakirja – valmistin pannukakun rinnalle jauhelihakastiketta, mutta ehkäpä tuo ei ole suuri synti, onhan sitä nykypäivänä ihan korrektia valita viinin värikin omien makumieltymysten, ei ruokalajin mukaan. Pannukakku-jauheliha -yhdistelmä toimi ihan moitteettomasti.

Peruna(-porkkana)pannukakku

Uunipellillinen (itse tein piirakkavuoallisen, joka syntyi puolittamalla ainesten määrä)

6 raakaa perunaa (halutessasi voit korvata puolet porkkanoilla, jota omasta kokemuksestani suosittelen)
3 dl vehnäjauhoja
0,75 tl suolaa
7 dl maitoa
5 kananmunaa
voita tai öljyä vuoan voiteluun

Tarjoiluun:
esim. hilloa tai kasviksia

Kuori perunat ja porkkanat ja raasta karkeaksi.
Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Vatkaa pannukakkutaikina jauhoista, suolasta, maidosta ja kananmunista. Sekoita vihannesraaste taikinaan.
Kaada taikina hyvin voideltuun suorakaiteen muotoiseen uunipannuun (noin 35 x 40 cm) ja paista uunin keskitasolla noin 25 min. kunnes taikina on hyytynyt ja pannukakun pinta saanut kauniin värin.

Matkailu avartaa osa 1: Afganistan

Kirjoitettu 17 syyskuun, 201617 syyskuun, 2016 by Kaisa

Toissapäivänä se sitten starttasi, makumatkoihin perustuva maailmanvalloitukseni. Tarkemmin sanottuna tarkoitukseni on valmistaa jokaiselle maailman itsenäiselle valtiolle ominaista ruokaa, tehdä pieni pujahdus keittiöihin Afganistanista Zimbabween. Matkan tulen käymään aakkosjärjestyksessä ja valmistamaan jokaisen maan kohdalla ainakin yhden ruokalajin, miksei enemmänkin. Tästä se siis lähtee, tervemenoa Afganistaniin!

Makumatkailuni ensimmäinen etappi ei tarjonnut liiaksi vaihtoehtoja, kun etsiskelin sopivaa reseptiä toteutettavaksi. Muutamasta vaihtoehdosta valitsin Darai göd -nimeä kantavan lihakastikkeen, jota tarjoiltiin kurkumariisin kera. Alkuperäisessä reseptiikassa Darai göd valmistettiin lampaasta, mutta koska sen kerrottiin onnistuvan hyvin myös broilerista, härästä tai possusta, minä valitsin kastikkeeseeni possun lihaa. Tämä taisi kuitenkin tarkemmin ajateltuna olla hiukan virhevalinta, mitä siihen tulee, että suurin osa afganistanilaisista harjoittaa islaminuskoa, eikä näin ollen syö sianlihaa. No, pienestä kömmähdyksestä huolimatta saimme varmasti oivan käsityksen tyypillisestä afgaaniruoasta.

Nopeasti opiskeltuna afganistanilainen ruoka on sekoitus sitä ympäröivistä alueista, intialaisesta kulttuurista taas on peräisin suuri osa mausteiden kavalkadista: sahrami, korianteri, kardemumma, mustapippuri, joitakin mainitakseni. Perusasioita ovat vehnä, ohra, maissi ja riisi, hedelmät, pähkinät ja vihannekset sekä maitotuotteet. Afganistanilaiset pitävät suuresti myös liharuoista. Ruokailuvälineitä ei oikeastaan käytetä, vaan ruokaa syödään oikealla kädellä naan-leipää apuna käyttäen.

Darai göd oli hyvää, samoin kurkumariisi. Mausteita oli runsaasti ja ne olivat mielenkiintoisia, melko erilaisia kuin ne, joita olen yleisesti tavannut liharuokiin käyttää. Afgaaniruoille tyypilliseen tapaan kastike oli runsaan maistuvaa, mutta ei tulista. Hyvä niin. Mieleen tuli pitkälti nepalilaisissa ravintoloissa tarjoiltu murkina. Mainittakoon vielä, että koska garam masala sellaisenaan ei kuulu ainakaan Aleksin suosikkimakuihin, valmistin korvaavan mausteseoksen, joka ainakin tässä ruoassa toimi hyvin. Tämän itse tehdyn garam masalan ohjeistuksen löysin Soosissa-blogista.

Hyvä startti siis. Kabulin kujilla tuskin koskaan tulen tallustelemaan, mutta käyhän se näinkin. Ainakin olen nyt maistanut palan Afganistania.

Tältä matkalta odotan paljon. Tervetuloa mukaan!

Darai göd kurkumariisillä

4 annosta

2 rkl öljyä
2 sipulia
1 tl jauhettua kardemummaa
3 tl garam masalaa (jos haluat maustaa minun tavallani, korvaa garam masala seuraavalla seoksella: 0,6 tl mustapippuria, 0,6 tl korianteria, 0,6 tl kanelia, 0,3 tl kuminaa, 0,3 tl kardemummaa, 0,3 tl inkivääriä, muutama neilikka)
3 tl korianteria jauhettuna (itse laitoin huomattavasti vähemmän)
0,5-1 tl chilijauhetta
1 dl vettä
3 valkosipulinkynttä
1 dl cashewpähkinöitä
2 dl paseerattua tomaattia
1 tl suolaa
600 g lampaan ulkofileetä (tai broileria, härkää / possua)
1 dl jogurttia

Kurkumariisi:
1 rkl öljyä
2 tl kurkumaa
4 dl vettä
2 dl kookoskermaa
3 dl jasminriisiä
suolaa

Poista lampaanulkofileestä kalvot ja leikkaa suikaleiksi.
Ruskista lampaanfilee öljyssä pienissä erissä. Mikäli valitset käytettäväksesi jotakin muuta lihaa, valmista se vaaditulla tavalla. Jätä liha odottamaan.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sitä öljyssä ja lisää mausteet. Kuullota muutama
minuutti ja lisää vesi. Hauduta kannen alla, kunnes sipuli on täysin pehmennyt.
Kuori ja hienonna valkosipulit. Lisää ne, cashewpähkinät ja paseerattu tomaatti kastikkeeseen.
Hauduta miedolla lämmöllä 15 min.
Lisää liha sekä jogurtti ja anna hautua 2-5 min. lihan mureudesta riippuen.
Valmista kurkumariisi. Laita öljy ja kurkuma paksupohjaiseen kattilaan ja anna lämmetä. Lisää kookoskerma ja anna kiehahtaa.
Sekoita joukkoon riisit ja anna hautua miedolla lämmöllä 15 min, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Siirrä kattila liedeltä ja anna riisin vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Yksi ohje, kaksi piirakkaa

Kirjoitettu 15 syyskuun, 201615 syyskuun, 2016 by Kaisa

Tänään Tunnelmallisissa alkaa uusi luku, kun aloitan itse itselleni asettamani maahaasteen suorittamisen. Tarkoituksenani on valloittaa maailma valmistamalla ruokaa sen jokaisesta keittiöstä. Koska tämä postaus ei kuitenkaan vielä varsinaisesti ”Matkailu avartaa” -haasteeseeni liity, palataan siihen tarkemmin hieman tuonnempana. Mainitsinpahan vaan, jotta tiedätte, mitä odottaa…

Koska ensimmäinen makumatkani tulee kohdistumaan Afganistaniin, eikä afgaanireseptejä tuntunut olevan liiaksi tarjolla, päätin suosiolla pitäytyä pelkän pääruoan valmistuksessa. Jälkiruokaa kuitenkin teki mieli ja omenoita on edelleen jääkaapin alaosa pullollaan. Siis jotakin omenaista. Tavanomaiset kaurapaistos tai piirakka eivät tällä kertaa inspiroineet, mutta hetkisen googlailtuani apuun lennähti kukapas muukaan kuin Kinuskikissa. Näin yhden luottoleipureistani ohjeistuksella väkersin Crème vanille -tortun, tai oikeastaan kaksi pientä sellaista, jonka makeus vietteli ainakin itseni kaltaisen makeilijan. Sovelsin hieman korvaamalla toisessa pienokaisessani omenan mustikoilla ja omenaversiossa siivuttamisen sijasta raastamalla omenat. Lisäksi käytin pohjataikinaan vehnäjauhojen rinnalla ruisjauhoja, jolloin piirakan makeus taittui mukavasti.

Mums! Kannattaa kokeilla.

P.S. Melko harvinaista on muuten sekin, että piirakka pärjää ihan omillaan, ei toisin sanoen kaipaa kastikkeita tai jäätelöitä kumppanikseen. Nyt on niin.

Crème vanille -torttu

Vuoallinen (halk. 23 cm)

Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja (itse korvasin osan ruisjauhoilla)
0,5 dl sokeria
ripaus suolaa
125 g voita
2 rkl vettä

Täyte:
450 g omenoita (paino ennen omenoiden käsittelyä) / mustikoita piirakan pohjan reilusti peittävä määrä
perunajauhoja (mikäli käytät mustikoita)
397 g kondensoitua maitoa
1,5 dl kevytmaitoa
2 kananmunaa
1 vaniljatanko / vaniljasokeria
kanelia

Sekoita jauhot, sokeri ja suola kulhossa. Nypi kuivat aineet sekaisin voin kanssa. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirasvuoan (halkaisija 23 cm) pohjalle ja reunoille.
Kuori omenat ja poista omenankodat. Leikkaa omenat ohuiksi siivuiksi. Asettele vuokaan. Itse tein tällä kertaa omenoista siivujen sijaan raastetta, mikä toimi myös hyvin. Jos sen sijaan käytät mustikoita, pyörittele marjat pienessä määrässä perunajauhoja.
Sekoita kondensoitu maito, kevytmaito ja kananmunat keskenään. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa. Kaavi sisältä siemenet ja sekoita täytteeseen. Itse käytin vaniljasokeria, joka riitti mielestäni hyvin. Kaada täyte vuokaan omenoiden / marjojen päälle.
Ripottele pinnalle kanelia.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 40 min. Suojaa pinta foliolla, kun se on saanut kevyesti väriä.