Mustikkasuosikkini kesällä 2023

Juuri nyt somen pullistellessa mustikkareseptejä päätin itsekin esitellä tämän kesän mustikkasuosikkini. Superhelppo piirakka syntyy nopeasti, eikä sen valmistukseen vaadita edes sähkövatkainta, joten sen voi leipoa alkeellisemmassakin mökkikeittiössä. Erityismaininnat ansaitsevat piirakan rapea pohja – tätä taikinareseptiä tulen varmasti soveltamaan muissakin makeissa piirakoissa – sekä mehevä tuorejuustotäyte, jonka ansiosta piirakkaa voi huoletta tarjoilla ihan sellaisenaan. Jäätelöä tai muitakaan lisukkeita ei tarvita.

Tällä(kin) kertaa yksinkertainen on kaunista. Nappaa ohje talteen, et varmasti tule pettymään. Kuvan piirakan leipoi äitini, mutta olen itsekin jo ehtinyt sitä leipomaan. Jos mustikkakukkoa ei lasketa, tässä lienee oma suosikkini mustikkaleivonnaisten saralla.

Mustikkapiirakka tuorejuustotäytteellä

Vuoallinen (ø noin 24 cm)

Pohja:
100 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kauraleseitä
0,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte:
400 g mustikoita (pakaste)
180 g maustamatonta tuorejuustoa
1 kananmuna
0,75 dl sokeria
2 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

Sulata voi ja anna sen hieman jäähtyä. Sekoita kulhossa kuivat aineet. Lisää jauhoseoksen joukkoon kananmuna ja voi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä jäiset mustikat piirakkapohjalle.
Sekoita tuorejuuston joukkoon kananmuna, sokeri, sitruunamehu ja vaniljasokeri. Kaada täyte mustikoiden päälle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 25-30 min. Tarjoa jäähtyneenä.

Sweet chili -kaalilaatikko haastaa hienosti perinteisen

Kaaliruoat lukeutuvat monesti suosikkeihini, niin perinteiset kuin uudetkin muunnelmat. Vielä kun varhaiskaaliaikaa taitaa olla hitunen jäljellä, jaan teille kivan kaalilaatikkoidean, jossa kaali saa rinnalleen makeaa paprikaa ja joka maustetaan perinteisten makujen sijaan sweet chili -kastikkeella. Olen ennenkin todennut, että sweet chili ja kaali muodostavat mainion makuparin, joka toimii tälläkin kertaa. Jauhelihan sijaan käytin laatikkoon soijarouhetta ja tein siitä muutenkin vegaanisen version.

Suosittelen kokeilemaan; perinteinen kaalilaatikko on tietysti aina ykkönen, mutta tämä vaihtoehto haastaa hienosti.

Sweet chili -kaalilaatikko

4 annosta

0,5 dl rypsiöljyä, lisäksi kuullottamiseen
2 dl soijarouhetta
2 dl + 2 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
0,5 rkl savupaprikajauhetta
1 kg kaalia
1 rkl margariinia
1-2 suippopaprikaa
1 sipuli
0,5 dl sweet chili -kastiketta
mustapippuria myllystä
1 rkl (vaahtera)siirappia
0,5-1 kasvisliemikuutio

Aloita turvottamalla soijarouhe. Lisää pannulle 0,5 dl öljyä ja paista soijarouhetta pari minuuttia. Lisää 2 dl vettä muutamassa osassa välillä sekoittaen. Vesi imeytyy soijarouheeseen ja rouhe turpoaa. Mausta soijakastikkeella ja savupaprikajauheella. Siirrä soijarouhe sivuun odottamaan.
Leikkaa kaali suikaleiksi. Kuumenna kasarissa margariini ja paista kaalit pehmeiksi.
Kaada kaalit suureen astiaan.
Pilko paprikat, kuori ja silppua sipuli. Kuullota kasvikset öljyssä ja sekoita ne kaalin joukkoon. Lisää seokseen myös turvotettu soijarouhe. Annostele öljyttyyn uunivuokaan.
Mittaa pannulle 2 dl vettä, sweet chili -kastike, mustapippuri ja siirappi. Murustele joukkoon kasvisliemikuutio. Kiehauta ja kaada liemi vuokaan kaaliseoksen seuraksi. Tarkista, että lientä imeytyy joka paikkaan.
Paista kaalilaatikkoa 190-asteisessa uunissa 45-60 min.

Simppelit kesäkurpitsapihvit, joista teet pienellä tuunauksella juuri omasi makuiset

Kotimaisen kesäkurpitsan kausi alkaa olla parhaimmillaan, joten lienee hyvä aika jakaa jokunen kesäkurpitsaresepti. Yksi omista suosikeistani ovat kesäkurpitsapihvit, jotka syntyvät vain muutamista ainesosista, mutta tuottavat silti mitä parhaimman lopputuloksen, maukkaan ja pannulla paistettaessa myös mukavasti rapsakan. Itse olen viime aikoina paistanut näitä niin ikään uunissa, jolloin rapeudesta on tietysti tingittävä, mutta ovat nämä hyviä niinkin – ja melko paljon vaivattomampia. Juustoja vaihtelemalla pihvien makumaailmaan saa valittua itselle sopivia sävyjä ja osan kesäkurpitsasta voi korvata vaikkapa parsakaalilla tai porkkanalla.

Kohta ovat kaikki puutarhat kesäkurpitsoja pullollaan, joten reseptien keräily ei liene lainkaan huonompi idea.

Kesäkurpitsapihvit

12 kpl

1 iso kesäkurpitsa/1 pienempi kesäkurpitsa, parsakaalia ja/tai porkkanaa
1 sipuli
1 tl kuivattua/1 rkl tuoretta timjamia
150 g cheddaria/halloumia/fetaa
öljyä kuullottamiseen ja paistamiseen
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
suolaa
pippurisekoitusta

Pese ja raasta kesäkurpitsa keskikokoisella terällä. Raasta joukkoon myös muut mahdolliset kasvikset. Siirrä raaste siivilään, anna valua hetki ja painele lopuksi ylimääräinen neste pois.
Kuori ja hienonna sipuli. Hienonna mahdollinen tuore timjami. Raasta cheddar tai halloumi, fetan voit murustella suoraan taikinaan.
Kuullota sipulia öljyssä pannulla. Sekoita kaikki raaka-aineet keskenään ja anna seoksen tekeytyä hetki.
Kuumenna paistinpannu keskilämmölle. Lisää öljy ja nostele ruokalusikalla pieniä kekoja pannulle. Kypsennä pihvit molemmin puolin.
Voit paistaa pihvit myös uunissa. Paista niitä tällöin 200-asteisessa uunissa noin 20-25 min.

Varsiselleripestolla – joka ei muuten maistu varsiselleriltä – kuorrutetut broilerinfileet ja rapeiksi paahdetut vihreät pavut

Jonkin aikaa sitten vinkkasin itse tehdystä pestosta, jonka valmistaminen onnistuu helposti sellaisistakin raaka-aineista, joille muuten saattaisi olla vaikea keksiä käyttöä. Yksi tällainen on varsiselleri, joka ainakaan meidän perheessämme ei yleisesti ottaen herätä varsinaisia riemunkiljahduksia. Oli varsiselleristä sitten mitä mieltä tahansa, varsiselleripesto maistuu varmasti. Se ei nimittäin maistu varsiselleriltä laisinkaan.

Tämä resepti kannattaa siis ilman muuta tallentaa. Olen lisäksi melko varma, että en liene ainoa, joka tuskailee, kun muutaman varren takia ostetulle nipulle ei tuntuisi löytyvän jatkokäyttöä sitten millään.

Samaan sarjaan varsisellerin kanssa saattaisivat jonkun mielestä lukeutua vihreät pavut, jotka eivät myöskään herätä välttämättä kovinkaan positiivista mielikuvaa. Vihreät pavut ovat kuitenkin ihan huippujuttu – kunhan ne vaan valmistetaan oikein. Ei keittämällä niitä ylikypsiksi ja makunsa menettäneiksi lötköiksi pätkiksi, vaan paahtamalla ne uunissa maukkaiksi ja rapsakoiksi.

Seuraavat varsiselleripestolla kuorrutetut broilerifileet tarjoillaan uunissa paahdettujen vihreiden papujen sekä tomaattien kanssa. Niin hyvää! Ihanasti italialaista. Maista säkin!

Varsiselleripestolla kuorrutetut broilerifileet ja rapeiksi paahdetut vihreät pavut

4 annosta

Pestobroileri:
0,5-1 dl varsiselleripestoa (ohje alla)
400 g broilerin ohutleikkeitä
2 rkl rypsiöljyä
0,75 tl suolaa
0,25 tl rouhittua mustapippuria
1 dl juustoraastetta (esim. parmesania)
100 g kirsikkatomaatteja

Aloita peston valmistuksesta alla olevan ohjeen mukaisesti.
Paista broilerin leikkeisiin paistinpannulla öljyssä kaunis pinta. Mausta ne suolalla ja siirrä uunivuokaan.
Levitä broilereiden päälle sopivaksi katsomasi kerros pestoa. Ripottele pinnalle mustapippuri ja juustoraaste. Huuhtele kirsikkatomaatit ja lisää ne vuokaan.
Paista hieman uunin keskitason alapuolella noin 15-20 min. kunnes liha on kypsää.

Paahdetut vihreät pavut:
200–250 g tuoreita vihreitä papuja
1 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
suolaa
0,5-1 dl juustoraastetta (esim. pecorinoa)

Huuhtele ja kuivaa pavut, leikkaa niistä päät pois.
Levitä pavut leivinpaperin päälle uunipellille. Hiero niihin öljy ja ripottele päälle hieman suolaa.
Ripottele päällimmäiseksi pecorino.
Paahda 225-asteisessa uunissa noin 10 min. eli kunnes pavut ovat saaneet kauniisti väriä ja hieman rapeutta.

Varsiselleripesto:
1 dl auringonkukan siemeniä
2 dl sellerin lehtiä ja varsipaloja
0,5 dl ruohosipulisilppua
1 valkosipulinkynsi
0,75 dl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
50 g parmesaania

Paahda auringonkukan siemeniä kuumalla, öljyttömällä pannulla hetki niin, että ne alkavat tuoksua aromikkaasti. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja karkeaksi pestoksi.

Supertäyteläinen valkosuklaa-raparperipiirakka, raparperisuosikkini, joka todistetusti toimii myös omenaversiona

Valikoidessani sopivaa tarjottavaa tulevalle kahvitteluseurallemme törmäsin pakasteessa rasiaan edellisvuotista raparperia. Näin parhaan kauden ollessa jo takana päin päädyin tekemään vuoden ensimmäisen raparperipiirakkani. Mutta tämäpä ei olekaan mikä tahansa raparperipiirakka vaan supermehevä ja maukas, ihanan tahmainen valkosuklaa-raparperipiirakka, johon tällä kertaa laitoin raparperin ohella myös omenaa. Uskaltaisin sanoa, että kyseessä on paras maistamani raparperipiirakka, joka ei jäätelöä tai vaniljakastiketta kaipaa, vaan maistuu mainiosti sellaisenaan.

Tämä resepti kannattaa ilman muuta laittaa talteen. Ja jos kesän raparperisato on jo käytetty, raparperin voi mainiosti korvata omenalla, jolloin lopputulos on tietysti vielä himpun verran makeampi, omenalajikkeesta riippuen.

Valkosuklaa-raparperipiirakka

Vuoallinen (ø 24 cm)

600 g raparperia/omenaa, tai sekoitelma molempia

Pohja:
2 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
1 dl kuohukermaa
100 g voita

Kuorrutus:
50 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruokokidesokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata

Huuhtele, kuori ja pilko raparperit viipaleiksi.
Vatkaa kananmunat ja sokerit vaahdoksi.
Lisää keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe siivilän läpi taikinaan käännellen.
Kuumenna maito ja kerma ja sulata joukkoon voi. Vatkaa seos pienissä erissä taikinaan.
Voitele joko 30×30 cm piirakkavuoka tai vaihtoehtoisesti halkaisijaltaan noin 24 cm irtopohjavuoka ja kaada taikina siihen. Ripottele pinnalle raparperinpalat tasaisesti.
Valmista sitten kuorrute. Sulata voi. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja sokerit. Raasta valkosuklaa karkeaksi ja sekoittele joukkoon. Nypi seosta sormin kunnes se on murumaista. Ripottele seos piirakan pinnalle tasaisesti.
Paista uunissa 200 asteessa noin 30 min. Peitä piiras foliolla tai leivinpaperilla paiston aikana, jos pinta uhkaa ruskistua liikaa.
Tarjoa haaleana tai täysin viilenneenä.

Pestoa, pestoa, pestoa

Itse tehty pesto on monella tapaa huippujuttu. Parempaa kuin valmisversiot, kiva tapa käyttää mitä erilaisempia raaka-aineita ja jopa sellaisia, jotka muuten saattaisivat jäädä syömättä. Kuten vaikkapa Pimientos de Padron -grillipaprikoita tai nuupahtaneita salaatinlehtiä. Viimeisimpänä kokeilin varsiselleripestoa, josta kerron tuonnempana lisää. Oli muuten ihan superhyvää.

Tällä kertaa esittelen kaksi hyvin samantyyppistä pestoreseptiä, jotka pääraaka-aineistaan johtuen tuottavat melko lailla erilaisen lopputuloksen. Salaatti huomattavasti miedomman, paprika omalla tavallaan pikantin, mutta kuitenkin maistuvan. Suosittelen ilman muuta testaamaan ja hyppäämään itse tehtyjen pestojen kelkkaan muutenkin. Näillä kastikkeilla ihan yksinkertaisetkin raaka-aineet muuttuvat helpoksi ateriaksi. Kuten nyt vaikka Italian klassikko pestopastaksi.

Salaattipesto

2 dl

3 rkl pinjan- tai auringonkukansiemeniä
100 g salaattia
1 pieni valkosipulinkynsi
2 rkl parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria myllystä
1 dl oliiviöljyä

Paahda auringonkukansiemenet kevyesti pannulla. Revi huuhdotut salaatinlehdet teholeikkuriin. Lisää joukkoon kuorittu ja silputtu valkosipuli, siemenet, parmesaaniraaste, mausteet ja osa öljystä. Soseuta tasaiseksi tahnaksi. Notkista sopivaan koostumukseen öljyllä.

Paprikapesto

2 dl

1 iso (vihreä) paprika/vastaava määrä Pimientos de Padron -grillipaprikoita
2 rkl auringonkukansiemeniä
puoli ruukkua basilikaa
1 rkl sitruunamehua
50 g juustoraastetta
1 rkl oliiviöljyä
1 pieni valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria myllystä

Halkaise paprikat ja poista siemenet. Paahda auringonkukansiemenet kevyesti pannulla.
Laita paloitellut paprikat muiden ainesten kanssa monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi tahnaksi. Anna maustua kylmässä.
Tarjoile esimerkiksi leivän päällä, pastan kastikkeena tai perunoiden kera.

Intialaishenkinen linssipata

Taasko kanaa? Nyt tuntuu, että olen tullut valmistaneeksi sitä ihan rikollisen usein. Mutta kanasta vaan saa niin hyvää ruokaa ja samalla olen huomannut, että punainen liha kiinnostelee yhä vain vähemmän. Mitään lopullista ratkaisua en ole tekemässä, tykkään ajatuksesta, että voin syödä kaikkea, mutta mitä ruoan valmistamiseen tulee se tuntuisi nyt keskittyvän kana-kala-kasvis -linjalle. Ja hyvä niin, vihreä polku vain saisi olla vielä hitusen leveämpi.

Mutta olen minä myös todella ylpeä saavutuksistani: päiväkodissa hoitajat kehuvat lapsiamme hyviksi syöjiksi, jotka ottavat joskus jopa ryhmiensä ainoina vähän oudommatkin kasvisruoat haltuun. Ja entäpä rakas mieheni, entinen liki sataprosenttinen lihansyöjä, joka nykyään kehuu ja oikeasti syö mielellään lähes kaikkia kasvisruokiani. On tässä vuosien saatossa siis jotain hyvää tullut keittiössä saatua aikaan.

Tällä kertaa aterian pääasia oli intialaishenkinen linssipata, joka sisälsi monipuolisesti kasviksia sekä kauden aatelia eli superterveellistä nokkosta. Jos villiyrtit eivät ole sinun juttusi tai et tähän hätään löydä nokkosia, voit hyvin korvata ne pinaatilla. Tulisuuden astetta voi säätää cayennepippurin määrällä ja kanan voi vallan mainiosti jättää poiskin, jos mielii valmistaa kasvisaterian. Proteiinia ja makua tässä riittää aivan tarpeeksi ilmankin.

Kasvis-linssipata

70 g nokkosia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2-3 porkkanaa
1 paprika
3 dl punaisia linssejä
öljyä kuullottamiseen
1 rkl savupaprikajauhetta
0,5 tl juustokuminaa
0,5 tl kurkumaa
0,25 tl cayennepippuria
5 dl kana- tai kasvislientä
puolikkaan sitruunan mehu (noin 0,25 dl)
tuoretta persiljaa tai korianteria
mustapippuria myllystä
(suolaa)

Tarjoiluun:
paistettuja kanafileitä
avokadoa

Aloita ryöppäämällä nokkoset. Huuhtele ne, kiehauta vähässä vedessä noin 30 sek. ja valuta hyvin siivilässä.
Esivalmistele seuraavaksi kasvikset. Silppua sipuli ja valkosipuli, leikkaa porkkanat sekä paprika pieniksi kuutioiksi, huuhtele linssit.
Kuullota sipulia, porkkanaa ja paprikaa öljyssä isohkossa kasarissa, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää valkosipuli ja jatka kuullottamista hetken aikaa. Mausta savupaprikalla, juustokuminalla, kurkumalla ja cayennepippurilla. Lisää huuhdotut linssit.
Lisää liemi. Kiehauta ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä noin 10-15 min. kunnes porkkanat ja paprikat ovat sopivasti kypsiä. Lisää nokkoset.
Lisää sitruunamehu, persilja tai korianteri ja mustapippuri sekä mahdollinen suola.
Tarjoile sellaisenaan tai esimerkiksi kanafileiden ja avokadon kera.

Kahden kaalin keitto, täyteläisen samettinen alkuruokasuosikki

Yksi lemppareistani ovat erilaiset sosekeitot. Niitä tulen valmistaneeksi oikeastaan viikoittain. Valmistus ei vaadi paljon aikaa tai vaivaa ja vaihtoehtoja on lukuisia. Sosekeitot ovat myös oiva tapa tyhjentää jääkaappia parhaat päivänsä nähneistä kasviksista ja muista jämistä, kuten kermoista tai juustoista. Ne kestävät hyvin myös pakastusta ja tykkäänkin pakastaa niitä pieniin annoksiin. Ihan tavallinenkin lounas muuttuu nimittäin paljon mielenkiintoisemmaksi, kun sen aloittaa pienellä annoksella alkukeittoa. Itse teen näin harva se päivä.

Tällä kertaa valmistin kahden kaalin keittoa, jonka parsakaali värjäsi ihastuttavan vihreäksi ja johon kukkakaali toi samettisuutta niin makuun kuin koostumukseenkin. Täyteläisyyttä tuomaan valittu sulatejuusto on aina varma valinta ja tälläkin kertaa sain tuntea tyytyväisyyttä keitosta maistellessani. Niin hyvää ja helppoa.

Kukkakaali-parsakaalikeitto

4 annosta

400 g kukkakaalia
300 g parsakaalia
100 g purjoa
1 rkl + 1 rkl rypsiöljyä
1 litra vettä
2 kasvisliemikuutiota
100 g sulatejuustoa
0,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria

Pinnalle:
muutama kukka- ja parsakaalin kukinto

Pese ja paloittele kaalit. Jätä osa nupuista sivuun keiton koristelua varten. Leikkaa kaalien varret pieniksi kuutioiksi ja kukinnot paloiksi.
Halkaise, huuhtele ja hienonna purjo. Kuullota purjo ja kaalit öljyssä kattilassa.
Lisää vesi ja liemikuutiot kattilaan. Keitä kaalit pehmeiksi, palojen koosta riippuen noin 10 min.
Keiton kiehuessa siivuta sivuun jätetyt kaalien kukinnot ohuiksi viipaleiksi ja paista niihin paistinpannulla öljyssä nätti pinta.
Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää sulatejuusto, suola ja pippuri. Kuumenna kunnes juusto liukenee keittoon. Jaa keitto lautasille ja koristele paistetuilla kukinnoilla.
Tarjoile alkuruokana tai pääruokana leivän kera.

Sesongissa just nyt: nippusipuli – tee siitä piirakka, johon nippu uppoaa varsineen päivineen

Kesäisen hevi-tiskin kulmakiviä suomalaisessa ruokakaupassa ovat ilman muuta varhaisperunat, kesäporkkanat ja nippusipulit. Kun niitä on tarjolla, tietää että on kesä. Näinpä tällä kertaa piirakkaohje, johon uppoaa kokonainen sipulinippu, aina tyvestä varteen.
Reseptin täytteeseen vakoilin pienin muutoksin Maku-lehden Mika Rimpiseltä, piirakan pohja on tehty jälleen omalla luottoreseptilläni, jota käytän lähes aina suolaisia piirakoita tehdessäni.

Nippusipulipiirakka

Vuoallinen (ø 24-26 cm)

Pohja:
0,5 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpylä-/ruisjauhoja
(Tai jotain muita jauhoja, ”pussinpohjapiirakoista” tulee usein parhaita.)
100 g voita
1,5 dl juustoraastetta

Täyte:
1 nippu (noin 250 g) kesäsipulia varsineen
1 rkl voita
200 g kermaviiliä
100 g fetajuustoa
1 kananmuna
1 tl kuivattua/0,5 ruukkua tuoretta basilikaa
0,25 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
0,5-1 rkl juoksevaa hunajaa

Aloita pohjataikinasta. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Kuutioi voi ja nypi se jauhojen ja juustoraasteen kanssa kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina jauhotetuin käsin voideltuun vuokaan.
Hienonna sipulien vihreät varret, puolita sipuliosat. Paista sipulinpuolikkaita pannulla voissa hetki, siirrä sivuun odottamaan. Pehmitä myös vihreitä osia hetki pannulla.
Yhdistä kulhossa kermaviili, murennettu feta ja kananmuna. Mausta basilikalla, suolalla ja pippurilla. Lisää sipulinvarret ja sekoita. Kaada seos pohjan päälle vuokaan. Asettele päälle halkaistut sipulit ja sivele niiden pinnalle hunajaa.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes piirakka on kypsä ja saanut kauniin värin. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Pastaa florentine eli vallan maukas pinaattipasta

Jos ruoka on florentine – eli firenzeläinen – tarkoittaa tämä sen sisältävän pinaattia. Seuraava pinaattipasta sai alkunsa siitä, kun lähetin Pikku-Kokin ostamaan minulle pinaattia. Toiveena oli 100 grammaa babypinaattia, mutta sainkin 250 grammaa tavallista pinaattia. No, sepä olikin vain ja ainoastaan hyvä juttu, sillä muuten en ehkä olisi tullut kokeilleeksi tätä herkkupastaa, joka varmasti tulee jäämään omalle reseptilistalleni.

Pastan kaverina tarjoilin tällä kertaa broileria, mutta siihen sopisi moni muukin. Vaikkapa paistettu lohi tai kasvispyörykät. Tai ihan vain mieleisesi leipä.

Pastaa florentine

4 annosta

2 valkosipulinkynttä
100 g pinaattia
öljyä kuullottamiseen
2 dl kermaa
50 g tuorejuustoa
1 rkl kanafondia

Lisäksi:
pastaa
kanaa/lohta/kasvispyöryköitä/leipää makusi mukaan

Kuori ja silppua valkosipulinkynnet, huuhtele pinaatinlehdet. Laita tässä vaiheessa myös pastan keitinvesi kiehumaan ja keitä se veden kiehuttua pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi.
Pyörittele valkosipulia hetki pannulla ja lisää pinaatinlehdet. Sekoittele, kunnes pinaatit ovat kutistuneet. Lisää pannulle kerma ja tuorejuusto, mausta kanafondilla.
Sekoita ja kuumenna kiehuvaksi.
Sekoita valmis kastike valutetun pastan joukkoon. Tarjoile valitsemasi lisukkeen kera.