Supersuosikki kasvisversiona: lehtikaali-aurinkokuivattu tomaattipiirakka

Kun tapasin lehtikaalin, se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Vaikka yleisesti ottaen pidän kaikista kaaleista, lehtikaali ei ensi alkuun onnistunut vakuuttamaan. Sitten tuli eräs piirakka. Se muutti suhteemme täysin.

Minut lehtikaalin saloihin opastanut piirakka on melko yksinkertainen. Siinä päätähtinä loistavat lehtikaali ja pekoni. Koska resepti on yksi blogini suosituimmista, päätin vihdoin jakaa siitä myös kasvisversion, sillä pyrin yleisesti ottaen vähentämään lihan käyttöä ja olen muutenkin sitä mieltä, että suolaiset piirakat toimivat parhaiten, kun ne tehdään kasviksista. Tällä kertaa pekonin korvasi aurinkokuivattu tomaatti. Piirakka toimi erinomaisesti näinkin ja näin ollen voin mainiosti suositella myös kasvissyöjiä tarttumaan reseptiin.

Lehtikaali-aurinkokuivattu tomaattipiirakka

Vuoallinen (ø 24-26 cm)

Pohja:
0,5 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpylä-/ruisjauhoja
(Tai jotain muita jauhoja, ”pussinpohjapiirakoista” tulee usein parhaita.)
100 g voita
1,5 dl juustoraastetta

Täyte:
100 g aurinkokuivattuja tomaatteja
1 sipuli
100 g lehtikaalia
1 valkosipulinkynsi
2 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
2 dl vahvaa juustoraastetta (esim. Emmental, Gruyère)
mustapippuria myllystä
ripaus suolaa

Aloita pohjataikinasta. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Kuutioi voi ja nypi se jauhojen ja juustoraasteen kanssa kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina jauhotetuin käsin voideltuun vuokaan.
Pilko aurinkokuivatut tomaatit, kuori ja silppua sipuli. Poista huuhdelluista lehtikaalin lehdistä lehtiruoti ja pilko sopivan kokoisiksi paloiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi.
Kaada tilkka aurinkokuivattujen tomaattien öljyä pannulle ja kuullota siinä hetki sipulia. Lisää valkosipuli, lehtikaali sekä tomaatit ja kuullota vielä muutama minuutti.
Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Lisää joukkoon ruokakerma ja juustoraaste. Mausta mustapippurilla ja suolalla, sekoita hyvin. Kaada seos tasaisesti piirakkavuokaan.
Sirottele lehtikaali-tomaattiseos piirakan pinnalle.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes piirakka on kypsä ja saanut kauniin värin. Muista kuitenkin tarkkailla sen pintaa ja peitä tarvittaessa foliolla, jos se tummuu liikaa. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Sweet chili -kaalilaatikko haastaa hienosti perinteisen

Kaaliruoat lukeutuvat monesti suosikkeihini, niin perinteiset kuin uudetkin muunnelmat. Vielä kun varhaiskaaliaikaa taitaa olla hitunen jäljellä, jaan teille kivan kaalilaatikkoidean, jossa kaali saa rinnalleen makeaa paprikaa ja joka maustetaan perinteisten makujen sijaan sweet chili -kastikkeella. Olen ennenkin todennut, että sweet chili ja kaali muodostavat mainion makuparin, joka toimii tälläkin kertaa. Jauhelihan sijaan käytin laatikkoon soijarouhetta ja tein siitä muutenkin vegaanisen version.

Suosittelen kokeilemaan; perinteinen kaalilaatikko on tietysti aina ykkönen, mutta tämä vaihtoehto haastaa hienosti.

Sweet chili -kaalilaatikko

4 annosta

0,5 dl rypsiöljyä, lisäksi kuullottamiseen
2 dl soijarouhetta
2 dl + 2 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
0,5 rkl savupaprikajauhetta
1 kg kaalia
1 rkl margariinia
1-2 suippopaprikaa
1 sipuli
0,5 dl sweet chili -kastiketta
mustapippuria myllystä
1 rkl (vaahtera)siirappia
0,5-1 kasvisliemikuutio

Aloita turvottamalla soijarouhe. Lisää pannulle 0,5 dl öljyä ja paista soijarouhetta pari minuuttia. Lisää 2 dl vettä muutamassa osassa välillä sekoittaen. Vesi imeytyy soijarouheeseen ja rouhe turpoaa. Mausta soijakastikkeella ja savupaprikajauheella. Siirrä soijarouhe sivuun odottamaan.
Leikkaa kaali suikaleiksi. Kuumenna kasarissa margariini ja paista kaalit pehmeiksi.
Kaada kaalit suureen astiaan.
Pilko paprikat, kuori ja silppua sipuli. Kuullota kasvikset öljyssä ja sekoita ne kaalin joukkoon. Lisää seokseen myös turvotettu soijarouhe. Annostele öljyttyyn uunivuokaan.
Mittaa pannulle 2 dl vettä, sweet chili -kastike, mustapippuri ja siirappi. Murustele joukkoon kasvisliemikuutio. Kiehauta ja kaada liemi vuokaan kaaliseoksen seuraksi. Tarkista, että lientä imeytyy joka paikkaan.
Paista kaalilaatikkoa 190-asteisessa uunissa 45-60 min.

Simppelit kesäkurpitsapihvit, joista teet pienellä tuunauksella juuri omasi makuiset

Kotimaisen kesäkurpitsan kausi alkaa olla parhaimmillaan, joten lienee hyvä aika jakaa jokunen kesäkurpitsaresepti. Yksi omista suosikeistani ovat kesäkurpitsapihvit, jotka syntyvät vain muutamista ainesosista, mutta tuottavat silti mitä parhaimman lopputuloksen, maukkaan ja pannulla paistettaessa myös mukavasti rapsakan. Itse olen viime aikoina paistanut näitä niin ikään uunissa, jolloin rapeudesta on tietysti tingittävä, mutta ovat nämä hyviä niinkin – ja melko paljon vaivattomampia. Juustoja vaihtelemalla pihvien makumaailmaan saa valittua itselle sopivia sävyjä ja osan kesäkurpitsasta voi korvata vaikkapa parsakaalilla tai porkkanalla.

Kohta ovat kaikki puutarhat kesäkurpitsoja pullollaan, joten reseptien keräily ei liene lainkaan huonompi idea.

Kesäkurpitsapihvit

12 kpl

1 iso kesäkurpitsa/1 pienempi kesäkurpitsa, parsakaalia ja/tai porkkanaa
1 sipuli
1 tl kuivattua/1 rkl tuoretta timjamia
150 g cheddaria/halloumia/fetaa
öljyä kuullottamiseen ja paistamiseen
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
suolaa
pippurisekoitusta

Pese ja raasta kesäkurpitsa keskikokoisella terällä. Raasta joukkoon myös muut mahdolliset kasvikset. Siirrä raaste siivilään, anna valua hetki ja painele lopuksi ylimääräinen neste pois.
Kuori ja hienonna sipuli. Hienonna mahdollinen tuore timjami. Raasta cheddar tai halloumi, fetan voit murustella suoraan taikinaan.
Kuullota sipulia öljyssä pannulla. Sekoita kaikki raaka-aineet keskenään ja anna seoksen tekeytyä hetki.
Kuumenna paistinpannu keskilämmölle. Lisää öljy ja nostele ruokalusikalla pieniä kekoja pannulle. Kypsennä pihvit molemmin puolin.
Voit paistaa pihvit myös uunissa. Paista niitä tällöin 200-asteisessa uunissa noin 20-25 min.

Varsiselleripestolla – joka ei muuten maistu varsiselleriltä – kuorrutetut broilerinfileet ja rapeiksi paahdetut vihreät pavut

Jonkin aikaa sitten vinkkasin itse tehdystä pestosta, jonka valmistaminen onnistuu helposti sellaisistakin raaka-aineista, joille muuten saattaisi olla vaikea keksiä käyttöä. Yksi tällainen on varsiselleri, joka ainakaan meidän perheessämme ei yleisesti ottaen herätä varsinaisia riemunkiljahduksia. Oli varsiselleristä sitten mitä mieltä tahansa, varsiselleripesto maistuu varmasti. Se ei nimittäin maistu varsiselleriltä laisinkaan.

Tämä resepti kannattaa siis ilman muuta tallentaa. Olen lisäksi melko varma, että en liene ainoa, joka tuskailee, kun muutaman varren takia ostetulle nipulle ei tuntuisi löytyvän jatkokäyttöä sitten millään.

Samaan sarjaan varsisellerin kanssa saattaisivat jonkun mielestä lukeutua vihreät pavut, jotka eivät myöskään herätä välttämättä kovinkaan positiivista mielikuvaa. Vihreät pavut ovat kuitenkin ihan huippujuttu – kunhan ne vaan valmistetaan oikein. Ei keittämällä niitä ylikypsiksi ja makunsa menettäneiksi lötköiksi pätkiksi, vaan paahtamalla ne uunissa maukkaiksi ja rapsakoiksi.

Seuraavat varsiselleripestolla kuorrutetut broilerifileet tarjoillaan uunissa paahdettujen vihreiden papujen sekä tomaattien kanssa. Niin hyvää! Ihanasti italialaista. Maista säkin!

Varsiselleripestolla kuorrutetut broilerifileet ja rapeiksi paahdetut vihreät pavut

4 annosta

Pestobroileri:
0,5-1 dl varsiselleripestoa (ohje alla)
400 g broilerin ohutleikkeitä
2 rkl rypsiöljyä
0,75 tl suolaa
0,25 tl rouhittua mustapippuria
1 dl juustoraastetta (esim. parmesania)
100 g kirsikkatomaatteja

Aloita peston valmistuksesta alla olevan ohjeen mukaisesti.
Paista broilerin leikkeisiin paistinpannulla öljyssä kaunis pinta. Mausta ne suolalla ja siirrä uunivuokaan.
Levitä broilereiden päälle sopivaksi katsomasi kerros pestoa. Ripottele pinnalle mustapippuri ja juustoraaste. Huuhtele kirsikkatomaatit ja lisää ne vuokaan.
Paista hieman uunin keskitason alapuolella noin 15-20 min. kunnes liha on kypsää.

Paahdetut vihreät pavut:
200–250 g tuoreita vihreitä papuja
1 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
suolaa
0,5-1 dl juustoraastetta (esim. pecorinoa)

Huuhtele ja kuivaa pavut, leikkaa niistä päät pois.
Levitä pavut leivinpaperin päälle uunipellille. Hiero niihin öljy ja ripottele päälle hieman suolaa.
Ripottele päällimmäiseksi pecorino.
Paahda 225-asteisessa uunissa noin 10 min. eli kunnes pavut ovat saaneet kauniisti väriä ja hieman rapeutta.

Varsiselleripesto:
1 dl auringonkukan siemeniä
2 dl sellerin lehtiä ja varsipaloja
0,5 dl ruohosipulisilppua
1 valkosipulinkynsi
0,75 dl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
50 g parmesaania

Paahda auringonkukan siemeniä kuumalla, öljyttömällä pannulla hetki niin, että ne alkavat tuoksua aromikkaasti. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja karkeaksi pestoksi.

Pestoa, pestoa, pestoa

Itse tehty pesto on monella tapaa huippujuttu. Parempaa kuin valmisversiot, kiva tapa käyttää mitä erilaisempia raaka-aineita ja jopa sellaisia, jotka muuten saattaisivat jäädä syömättä. Kuten vaikkapa Pimientos de Padron -grillipaprikoita tai nuupahtaneita salaatinlehtiä. Viimeisimpänä kokeilin varsiselleripestoa, josta kerron tuonnempana lisää. Oli muuten ihan superhyvää.

Tällä kertaa esittelen kaksi hyvin samantyyppistä pestoreseptiä, jotka pääraaka-aineistaan johtuen tuottavat melko lailla erilaisen lopputuloksen. Salaatti huomattavasti miedomman, paprika omalla tavallaan pikantin, mutta kuitenkin maistuvan. Suosittelen ilman muuta testaamaan ja hyppäämään itse tehtyjen pestojen kelkkaan muutenkin. Näillä kastikkeilla ihan yksinkertaisetkin raaka-aineet muuttuvat helpoksi ateriaksi. Kuten nyt vaikka Italian klassikko pestopastaksi.

Salaattipesto

2 dl

3 rkl pinjan- tai auringonkukansiemeniä
100 g salaattia
1 pieni valkosipulinkynsi
2 rkl parmesaaniraastetta
suolaa
mustapippuria myllystä
1 dl oliiviöljyä

Paahda auringonkukansiemenet kevyesti pannulla. Revi huuhdotut salaatinlehdet teholeikkuriin. Lisää joukkoon kuorittu ja silputtu valkosipuli, siemenet, parmesaaniraaste, mausteet ja osa öljystä. Soseuta tasaiseksi tahnaksi. Notkista sopivaan koostumukseen öljyllä.

Paprikapesto

2 dl

1 iso (vihreä) paprika/vastaava määrä Pimientos de Padron -grillipaprikoita
2 rkl auringonkukansiemeniä
puoli ruukkua basilikaa
1 rkl sitruunamehua
50 g juustoraastetta
1 rkl oliiviöljyä
1 pieni valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria myllystä

Halkaise paprikat ja poista siemenet. Paahda auringonkukansiemenet kevyesti pannulla.
Laita paloitellut paprikat muiden ainesten kanssa monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi tahnaksi. Anna maustua kylmässä.
Tarjoile esimerkiksi leivän päällä, pastan kastikkeena tai perunoiden kera.

Kahden kaalin keitto, täyteläisen samettinen alkuruokasuosikki

Yksi lemppareistani ovat erilaiset sosekeitot. Niitä tulen valmistaneeksi oikeastaan viikoittain. Valmistus ei vaadi paljon aikaa tai vaivaa ja vaihtoehtoja on lukuisia. Sosekeitot ovat myös oiva tapa tyhjentää jääkaappia parhaat päivänsä nähneistä kasviksista ja muista jämistä, kuten kermoista tai juustoista. Ne kestävät hyvin myös pakastusta ja tykkäänkin pakastaa niitä pieniin annoksiin. Ihan tavallinenkin lounas muuttuu nimittäin paljon mielenkiintoisemmaksi, kun sen aloittaa pienellä annoksella alkukeittoa. Itse teen näin harva se päivä.

Tällä kertaa valmistin kahden kaalin keittoa, jonka parsakaali värjäsi ihastuttavan vihreäksi ja johon kukkakaali toi samettisuutta niin makuun kuin koostumukseenkin. Täyteläisyyttä tuomaan valittu sulatejuusto on aina varma valinta ja tälläkin kertaa sain tuntea tyytyväisyyttä keitosta maistellessani. Niin hyvää ja helppoa.

Kukkakaali-parsakaalikeitto

4 annosta

400 g kukkakaalia
300 g parsakaalia
100 g purjoa
1 rkl + 1 rkl rypsiöljyä
1 litra vettä
2 kasvisliemikuutiota
100 g sulatejuustoa
0,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria

Pinnalle:
muutama kukka- ja parsakaalin kukinto

Pese ja paloittele kaalit. Jätä osa nupuista sivuun keiton koristelua varten. Leikkaa kaalien varret pieniksi kuutioiksi ja kukinnot paloiksi.
Halkaise, huuhtele ja hienonna purjo. Kuullota purjo ja kaalit öljyssä kattilassa.
Lisää vesi ja liemikuutiot kattilaan. Keitä kaalit pehmeiksi, palojen koosta riippuen noin 10 min.
Keiton kiehuessa siivuta sivuun jätetyt kaalien kukinnot ohuiksi viipaleiksi ja paista niihin paistinpannulla öljyssä nätti pinta.
Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää sulatejuusto, suola ja pippuri. Kuumenna kunnes juusto liukenee keittoon. Jaa keitto lautasille ja koristele paistetuilla kukinnoilla.
Tarjoile alkuruokana tai pääruokana leivän kera.

Sesongissa just nyt: nippusipuli – tee siitä piirakka, johon nippu uppoaa varsineen päivineen

Kesäisen hevi-tiskin kulmakiviä suomalaisessa ruokakaupassa ovat ilman muuta varhaisperunat, kesäporkkanat ja nippusipulit. Kun niitä on tarjolla, tietää että on kesä. Näinpä tällä kertaa piirakkaohje, johon uppoaa kokonainen sipulinippu, aina tyvestä varteen.
Reseptin täytteeseen vakoilin pienin muutoksin Maku-lehden Mika Rimpiseltä, piirakan pohja on tehty jälleen omalla luottoreseptilläni, jota käytän lähes aina suolaisia piirakoita tehdessäni.

Nippusipulipiirakka

Vuoallinen (ø 24-26 cm)

Pohja:
0,5 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpylä-/ruisjauhoja
(Tai jotain muita jauhoja, ”pussinpohjapiirakoista” tulee usein parhaita.)
100 g voita
1,5 dl juustoraastetta

Täyte:
1 nippu (noin 250 g) kesäsipulia varsineen
1 rkl voita
200 g kermaviiliä
100 g fetajuustoa
1 kananmuna
1 tl kuivattua/0,5 ruukkua tuoretta basilikaa
0,25 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
0,5-1 rkl juoksevaa hunajaa

Aloita pohjataikinasta. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Kuutioi voi ja nypi se jauhojen ja juustoraasteen kanssa kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina jauhotetuin käsin voideltuun vuokaan.
Hienonna sipulien vihreät varret, puolita sipuliosat. Paista sipulinpuolikkaita pannulla voissa hetki, siirrä sivuun odottamaan. Pehmitä myös vihreitä osia hetki pannulla.
Yhdistä kulhossa kermaviili, murennettu feta ja kananmuna. Mausta basilikalla, suolalla ja pippurilla. Lisää sipulinvarret ja sekoita. Kaada seos pohjan päälle vuokaan. Asettele päälle halkaistut sipulit ja sivele niiden pinnalle hunajaa.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes piirakka on kypsä ja saanut kauniin värin. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Kaali-makaronilaatikko

Sekä makaroni- että kaalilaatikko kuuluvat arkiruokien klassikoihin. Kun kaksi hyvää laittaa yhteen, syntyy tietysti vieläkin parempaa. Kaali tuo ruokaan toivottuja kuituja ja terveellisyyttä, makaroni lapsille iloa ja äidille oikeutuksen kutsua tätäkin ruokaa makaronilaatikoksi. Kun pinnalle vielä saa valita makunsa mukaan joko puolukkahilloa tai ketsuppia, on menestys taattu. Tämä ruoka on ilman muuta ansainnut jatkopaikan perheemme arkiruokalistalta. Ja niin, kasvisruokapäiviinkin se sopii, koska jauhelihan tilalta proteiinina käytetään soijarouhetta.

Kaali-makaronilaatikko

3 dl tummaa makaronia
0,5 dl + 2 rkl rypsiöljyä
2 dl soijarouhetta
2 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
500 g valkokaalia
1 sipuli
1,5-2 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 kananmuna
4 dl ruokakermaa
0,25-0,5 dl siirappia
100 g juustoraastetta

Aloita keittämällä makaronit pussin ohjeen mukaan.
Turvota seuraavaksi soijarouhe. Lämmitä isossa kasarissa 0,5 dl öljyä. Ruskista soijarouhetta hieman ja lisää sitten joukkoon 2 dl vettä noin puolen desin erissä. Kun edellinen loraus on imeytynyt rouheeseen, lisää seuraava. Mausta soijarouhe soijakastikkeella ja siirrä sivuun odottamaan.
Suikaloi kaali ja sipuli. Kuullota paistinpannulla rypsiöljyssä, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä pintaan.
Yhdistä soijarouhe kaali-sipuliseokseen ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada seos voideltuun uunivuokaan.
Vatkaa kananmunan rakenne rikki kulhossa ja lisää ruokakerma sekä siirappi. Kaada seos uunivuokaan ja ripottele päälle juustoraaste.
Paista vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 45 min.

Hyvää tekevä Venner-kasvisboksi vakuuttaa: kurkkaa myös valloittava kasvisresepti

Aleksin työpaikka oli joululahjonnassaan tänä vuonna päättänyt auttaa vähävaraisia perheitä. Samalla, kun perheet saivat tukea, myös työntekijöitä ilahdutettiin. Saimme Vennerin pienen ruokalaatikon, joka sisälsi raaka-aineet ja reseptit kahteen pääateriaan. Tykkäsin lahjan ideasta kovasti; hyväntekeväisyys tekee aina hyvää, eikä se, että kerrankin tarjotaan ainoastaan kasvisvaihtoehtoa, tee lainkaan huonoa.

Tämä oli ensimmäinen kosketukseni tämäntyyppiseen tapaan tehdä ruokaa. Totta kai erilaiset ruokaboksit ja -kassit ovat palveluna tuttuja, mutta itse en ole tullut niitä kokeilleeksi. Ihmisenä, joka nauttii suuresti suunnittelusta ja kaupassakäynnistä, tämä ei ole tuntunut siltä omimmalta jutulta. Mutta olihan tämä kivaa! Ja ymmärrän hyvin niitä, jotka saavat tällaisesta palvelusta suurenkin helpotuksen arjen perusasioihin.

Vennerin ideana on tarjota vähävaraisille perheille terveellistä ruokaa ja opettaa samalla ekologisia ja taloudellisia kokkaustaitoja. Tosiasia nimittäin on, että huonommin toimeentulevat perheet myös syövät huonompaa, epäterveellisempää ruokaa. On aika päästä yli ajatuksesta, että terveellinen kasvisruoka olisi kallista. Satokausiajattelua hyödyntämällä ja asioihin perehtymällä – perinteiset kasvisproteiinit, kuten linssit, pavut ja soijarouhe ovat hyvinkin edullisia valintoja – voidaan mainiosti valmistaa terveellistä ja hyvää kasvisruokaa, vaikka rahaa olisikin käytössä niukemmin.

Tällä kertaa laatikko sisälsi ainekset ja reseptit linssikeittoon ja palsternakkakaurattoon. Molemmat ruoat olivat helppoja ja nopeita valmistaa ja varsinkin linssikeitosta tuli varsin hyvää. Teen varmasti uudestaankin. Kaurattoa söimme ensin sellaisenaan avokadon kera ja myöhemmin lisäkkeenä. Paremmin se ehkä toimi juuri tässä toiseksi mainitussa roolissa, mutta oli joka tapauksessa ennakko-olettamustani maukkaampaa.

Kaiken kaikkiaan Vennerin konsepti vakuuttaa: boksin ostaja syö terveellisesti, pitkälti kotimaisesti sekä ekologisesti ja lahjoittaa saman mahdollisuuden myös vähävaraiselle perheelle. Tietämys kasvispainotteisesta terveellisestä ruokavaliosta kasvaa ja vinkkien avulla lapsetkin on helppo ottaa mukaan sekä ruoanlaittoon että innostumaan kasviksista. Myös yritykset voivat Vennerin avulla tsempata työntekijöitään tarttumaan kasvisruokakoriin.

Itse ainakin tykästyin juttuun kerrasta. En väitä, että olisin valmis luopumaan omasta suunnittelusta tai kaupassa käymisestä, mutta suhtaudun ideaan nyt entistä suuremmalla mielenkiinnolla. Se, että Venner tekee tästä vielä hyväntekeväisyyttä on ihan huippujuttu!

Pehmeä linssikeitto juureksilla

4 annosta

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
puolikas lanttu (myös nauris toimii)
2 porkkanaa
3 rkl öljyä
400 g tomaattimurskaa
3 dl kuivattuja punaisia linssejä
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
165 ml kookosmaitoa
suolaa ja mustapippuria

Pinnalle:
paramesaania (vegaaninen parmesania muistuttava pähkinä-siemenraaste)
sitruunaviipaleita

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori porkkanat sekä lanttu. Kuutioi juurekset pieneksi – kuutiot saavat olla oikeasti pieniä, että ne kypsyvät.
Kuullota sipuleita sekä juureskuutioita öljyssä kattilan pohjalla muutaman minuutin ajan.
Lisää kattilaan tomaattimurska. Anna kypsyä edelleen miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin viiden min. ajan.
Huuhtele linssit huolellisesti kylmällä vedellä. Lisää linssit, vesi ja kasvisliemikuutio kattilaan. Anna porista keskilämmöllä noin 15 min. kunnes linssit ja juurekset ovat kypsiä. Varaudu siihen, että tähän menee jonkin verran kauemmin.
Lisää keittoon kookosmaito. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan.
Tarjoile paramesaanin ja sitruunaviipaleiden kera.

Toisella reseptillä syntyi palsternakkakauratto.

Lyttyjuurekset ja lehtikaaligremolata

Opin vähän aikaa sitten uuden termin, varastokasvikset. Varastokasviksilla tarkoitetaan erilaisia kotimaisia juureksia, kaaleja ja perunoita, jotka säilyvät koko talven yli ja pelastavat näin meidät suomalaiset pitkältä talvikaudelta, kun mikään ei ole satokaudessa, eikä ulkona kasva mitään. Varastokasviksia suosimalla myös me suomalaiset voimme siis noudattaa satokausiajattelua ympäri vuoden.

Yksi juuressuosikeistani, palsternakka, soveltuu erityisen hyvin uunijuureksiin. Suurin osa sen maun synnyttävistä öljyistä on sen kuoressa, joten palsternakka kannattaa useimmiten jättää kuorimatta. Seuraavaksi esittelen teille lyttyjuurekset, joihin alkuperäisestä ideasta poiketen tein gremolatan lehtikaalista. Juureksista tuli huippuhyviä, valkosipulisia ja sitruunaisia, sellaisia, joita tekee ilman muuta mieli tehdä uudestaan. Itse laitoin palsternakan seuraksi uuniin perunaa, mutta sitä en välttämättä suosittele. Ne nimittäin hajoilivat aika lailla. Kannattaa siis valita mieluummin vaikkapa palsternakkaa, juurikkaita ja maa-artisokkaa.

Kuten sanottua, tulen varmasti palaamaan ohjeen pariin ja suosittelen tekemään samoin. Jo lehtikaaligremolata itsessään kannattaa ilman muuta testata, sitä voisi mainiosti hyödyntää toisenlaisiinkin yhteyksiin.

Lyttyjuurekset ja lehtikaaligremolata

4 annosta

1 kg kasviksia (esim. puna-, kelta- tai raitajuuria, maa-artisokkaa, palsternakkaa)
2 rkl oliiviöljyä

Lehtikaaligremolata:
2 valkosipulinkynttä
3-4 lehtikaalin lehteä
1 sitruuna
1 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Pese juurekset huolellisesti. Poista mahdolliset huonot kohdat. Isommat kannattaa leikata 2-3 osaan.
Laita puna-, raita- ja keltajuuret pellille leivinpaperin päälle. Pirskota päälle öljyä. Paahda ensin 200-asteisessa uunissa 30 min. Ota pelti uunista ja lisää muut juurekset. Pirskota päälle öljyä, nosta takaisin uuniin ja jatka paahtamista vielä noin 30 min. tai kunnes juurekset ovat kypsiä.
Juuresten kypsyessä valmista gremolata. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Poista lehtikaalin lehdistä kova lehtiruoti ja hienonna lehdet. Laita lehtikaali ja valkosipuli kulhoon. Pese sitruuna. Raasta sen kuori ja purista mehu. Lisää kuori sekä mehu kulhoon. Lisää vielä öljy, suola ja pippuri. Sekoita.
Ota juurekset uunista. Litistä niitä sopivasti esimerkiksi lihanuijalla tai puhtaan kasarin pohjalla. Valele litistetyt juurekset lehtikaaligremolatalla ja paahda uunissa vielä 15 min.