Suolaiset leivonnaiset – Sivu 5 – Tunnelmallisia makuja

Paimenenpiirasta, muffinssivuoista käsin

Kirjoitettu 31 tammikuun, 2019 by Kaisa

Kotikolon keittiöremontti lähenee lähenemistään – tai itse asiassa se toteutuu juurikin nyt, minä naputtelen tätä evakkoretkeltämme käsin. Viimetöikseni vanhassa keittiössä valmistin ruokaisia muffinsseja, vähän kuin pieniä paimenenpiiraita.

Reseptissä, jota modifioin kyllä sangen reilusti ruokavarastollemme sopivaksi, tätä kutsuttiin 90-luvun retroherkuksi. Tiedä sitten, kai tällaisia paistoksia popsittiin silloin erityisen ahkerasti, mutta maistuivat ne hyvältä edelleen. Ja mukavasti tuli käyttöä edellispäivältä ylijääneelle pinaatti-perunamuusille sekä jääkaapissa majaileville juustonkannikoille.

Kuten sanottua nämä kakkuset olivat sangen onnistuneita, parempia kuin etukäteen odotin. Kyllä näiden takia kannattaa vaikka varta vasten tehtailla sekä perunamuusia että jauhelihakastiketta. Tai hyödyntää aiemmin valmistettuja. Pieneen osaan rakentelin yksinkertaisen lohitäytteen ja se toimi hyvin niin ikään. Ilman juustokastiketta, normaalilla piirakan ruokakermasysteemillä.

Tällaista ysärijuttua siis tällä kertaa.

Pienet paimenenpiiraat

10 kpl

Taikina:
150 g voita
150 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g perunamuusia (Peruna-pinaattimuusi toimi vallan mainiosti.)

Täyte:
1-2 sipulia
150 g jauhelihaa
öljyä paistamiseen
150 g tomaattimurskaa
2 rkl vettä
puolikas kasvisliemikuutio
0,5 tl maustepippuria
0,5 tl paprikajauhetta

Juustokastike:
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl maitoa
1 dl juustoraastetta
(suolaa)

Mikäli haluat korvata osan jauhelihatäytteestä ja juustokastikkeesta perinteisellä piirakkatäytteellä, tämä sopii taikinakuoriin myös mainiosti.

Aloita tekemällä jauhelihatäyte. Kuori ja hienonna sipulit. Ruskista sipulit ja jauheliha öljyssä paistinpannulla. Lisää tomaattimurska, vesi, liemikuutio ja mausteet. Anna jäähtyä.
Tee sitten taikina. Nypi voi ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Lisää perunasose. Vuoraa voidellut leivosvuoat taikinalla.
Jaa jäähtynyt täyte leivosvuokiin.
Valmista kastike. Kiehauta vehnäjauhot voissa ja sekoita joukkoon maito. Keitä seosta noin 5 min. koko ajan hämmentäen. Lisää juustoraaste ja tarvittaessa suolaa.
Jaa juustokastike piiraiden päälle.
Paista 200-asteisessa uunissa kauniin ruskeiksi, noin 20 min.

Jäähyväiset jouluruoille vm. 2018 osa 2: uunissa paistetut lihapiirakat porkkanalaatikkotäytteellä

Kirjoitettu 2 tammikuun, 2019 by Kaisa

Koska meillä joululaatikoita tulee riittämään vielä pitkälle alkaneeseen vuoteen, eikä niitä varmastikaan tule ennen ensi joulua popsittua sellaisenaan, poimin vuoden viimeisen päivän aamuna pakastimesta laatikollisen porkkanalaatikkoa aikomuksenani löytää sille uusi tarkoitus. Päätin yhdistää muutaman reseptiikan ja näin syntyivät jauheliha-porkkanalaatikko täytteiset lihapiirakat. Melko mainiota, totean tästä elämäni ensimmäisestä lihapiirakkakokeilusta. Tärkeä kohta minulle oli se, että nämä paistettiin uunissa perinteisen uppopaistamisen sijaan. Minä en nimittäin pidä tuosta kuuman öljyn kanssa pelehtimisestä. Lopuksi tehtävä melko runsas voitelu on mielestäni paljon parempi vaihtoehto ja tuo leivonnaisiin herkullisen maun.

Kannattaa siis testailla. Näitä voi sitten täyttää mielensä mukaan ja nautiskella joko kaikilla mausteilla, pelkän ketsupin kera tai vaikkapa ihan sellaisenaan. Lihapiirakkakuoren reseptiikasta sekä paisto-ohjeesta kiitän Suklaapossua. Eikä muuten kannata hämääntyä leivinpaperittomuudesta paistovaiheessa, se toimii mainiosti.

Porkkanalihapiirakat uunissa

10-13 kpl

Taikina:
2,5 dl maitoa
2,5 rkl öljyä
1 rkl tummaa siirappia
5-6 dl vehnäjauhoja
1 pss (11 g) kuivahiivaa
0,75 tl suolaa

Täyte:
puolikas sipuli
200 g naudanjauhelihaa
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
200 g porkkanalaatikkoa

Voiteluun:
50 g voita

Tee ensin taikina. Mittaa maito kulhoon ja lämmitä mikrossa noin 42 asteiseksi. Mittaa joukkoon öljy, siirappi ja noin 1,5 dl jauhoja, joihin on sekoitettu kuivahiiva. Vatkaa kunnolla sekaisin. Peitä kelmulla ja anna seistä rauhassa noin vartti, kunnes seos alkaa kuplia.
Lisää joukkoon suola sekä hieman jauhoja. Vaivaa taikinaa kunnolla välillä jauhoja lisäten. Taikinasta muotoutuu vähitellen kimmoisa pallo. Yritä pitää jauhot minimissä, jotta taikina pysyy pehmeänä.
Laita hyvin vaivattu taikina kulhoon ja peitä hyvin. Anna nousta kaksinkertaiseksi. Tähän kuluu aikaa noin tunti.
Tee tällä välin täyte. Kuori ja hienonna sipuli. Ruskista jauheliha ja sipuli öljytyllä pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita jauheliha porkkanalaatikon joukkoon.
Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen. Laita uuniin myös tyhjä uunipelti kuumenemaan. Ota kaksinkertaiseksi noussut taikina esille. Kaulitse se jauhotetulla alustalla noin 40 x 40 cm levyksi. Leikkaa levystä pyöreää esinettä käyttäen halkaisijaltaan noin 11 cm (tai hiukan suurempia, kuten minä tein) olevia pyöreitä paloja.
Laita täytettä runsas ruokalusikallinen kunkin ympyrän päälle hieman toiselle laidalle. Jätä reuna ilman täytettä, jotta reunat tarttuvat toisiinsa kiinni. Kostuta reunat kevyesti vedellä. Käännä ympyrän tyhjä puoli täytteen päälle ja laita ympyrän reunat vastakkain. Paina kunnolla kiinni. Varmista haarukalla, että reunat ovat kunnolla kiinni.
Kun uuni on valmis, ripottele kuumalle pellille vehnäjauhoja ja nosta 6-8 lihapiirakkaa paistumaan. Sulata voi valmiiksi.
Paista 225 asteessa noin 10 min. kunnes piirakoiden pinta on saanut kauniin ruskean värin. Nosta lihapiirakat heti ritilän päälle ja voitele voisulalla kauttaaltaan. Anna voin imeytyä ja piirakoiden pehmetä.

Joulun ensiaavistuksia: rosollipiirakka

Kirjoitettu 17 joulukuun, 201817 joulukuun, 2018 by Kaisa

Tavallisesti tapaan vuoden viimeisinä päivinä etsiskellä sopivia käyttötapoja ylitse jääneille jouluruoille. Nyt kuitenkin eletään vasta parasta joulunodotteluaikaa, joten seuraavaa reseptiä voi hyödyntää vaikkapa pahimpaan jouluruokatuskaan, mikäli odotus tuntuu käyvän pitkäksi.

Toisaalta tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole makumaailmaltaan kovinkaan jouluinen viritelmä, joten maistuu varmasti myös joulun jälkeenkin, mikäli rosollikasviksia tulee keitettyä yli tarpeiden.

Siis suosittelen; ennen, jälkeen tai vaikka joulunakin. Voihan rosollinsa piirakkanakin nautiskella. Näppärää.

Rosollipiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

Pohjaksi voit valita mieleisesi suolaisen pohjan. Suosimani ripeversio – johon uppoavat oivallisesti esimerkiksi joululaatikoiden loput – sopii tähän piirakkaan mainiosti.

Ripepohja suolaiseen piirakkaan:
50 g voita
2 dl jauhoja (Mitä nyt sattuu olemaan.)
1,3 tl leivinjauhetta
2 dl jotakin ”ripettä” (Tarkoitukseen käy soseutettuna miltei mikä vaan: ylimääräiset keitetyt kasvikset, riisi tai makaroni, kuivat leivät, sosekeittojen tai puurojen loput… Vettä lisätään, mikäli massa tuntuu liian jämäkältä.)

Täyte:
400 g juureksia: punajuuria, porkkanaa, bataattia
2-2,5 dl ruokakermaa tai kerma-maitoa
2 kananmunaa
0,5 dl tuoretta timjamia
mustapippuria myllystä
suolaa
150 g fetajuustoa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Kuori ja kuutioi täytteen juurekset. Keitä ne napakan kypsiksi. Punajuuret kannattaa keittää omassa kattilassaan. Valuta ja jäähdytä.
Sekoita kerma, kananmunat, silputtu timjami, pippuri ja suola. Kaada kermaseos piirakkapohjan päälle.
Lisää vuokaan juureskuutiot sekä paloiteltu feta.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 25-30 min.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 3: croissantit

Kirjoitettu 27 marraskuun, 201813 marraskuun, 2019 by Kaisa

Maanantai tarkoitti taas uuden Koko Suomi leipoo -jakson ulostuloa sekä reseptin paljastamista. Tänään pääsin siis itse tositoimiin, leipomaan teknisessä tehtävässä toteutettuja croissantteja. No, täytyy myöntää, että ilman tätä haastetta en varmasti olisi tähän puuhaan ryhtynyt, mutta kun olen kerran leikkiin lähtenyt, niin vien sen kunnialla loppuun, meni syteen tai saveen.

Croissantit olivat minulle tottahan toki tuttu tuote, mutta ainoastaan syöjän näkökulmasta. Koskaan en ole niitä leiponut, joskin lehtevän voitaikinan olen mielestäni joskus tehnyt. Syynä tähän lienee se, että en oikeastaan pidä sen kummemmin croissanteista kuin lehtitaikina-asioista ylipäätään. Esimerkiksi joulutortut ja viinerit jätän käytännössä aina väliin, croissantin voin syödä silloin tällöin – mutta ehdottomasti suolaisin täyttein.

Nyt kun tehtävä on suoritettu, voin sanoa olevani melko tyytyväinen. Mielestäni onnistuin ensikertalaiseksi ihan hyvin, joskin muutamia stiplujakin matkaan mahtui. Taikinasta oli tarkoitus valmistaa kymmenen croissantia, mutta itse sain aikaiseksi vain kuusi. Pieni osa taikinasta jäi käyttämättä, kun yritin kaulita sitä uudestaan, mikä selittää osin leivonnaisteni liian pientä määrää, mutta taisin myös jättää taikinan joiltakin kohdin liian paksuksi. Voisarveni olivatkin melko kookkaita ja hieman epätasalaatuisia, osa kypsiä, osa hiukkasen raakoja. Mielestäni taikinassa oli kuitenkin lehtevyyttä ja paisto oli, jos ei täydellinen, niin ainakin melko hyvä. Maku oli, no, croissantin makuinen. Tiedä sitten, kuinka tositilanteessa olisi käynyt, mutta ehkäpä en kuitenkaan olisi ollut se hännänhuippu. Laitan alle kuvan ja otan mielelläni kommentteja vastaan, mikäli joku asialle paremmin vihkiytynyt sattuu vilkaisemaan.

Näin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Croissantteja tulen hyvin pienellä todennäköisyydellä leipomaan ainakaan lähitulevaisuudessa uudestaan, mutta jos, niin varmasti tällä reseptillä, joka oli mielestäni selkeä ja melko yksityiskohtainenkin. Ainoastaan paistolämpötilalle nappasin pienen lisävinkin, enkä sitäkään oikeastaan käyttänyt sellaisenaan. Joissakin resepteissä taikinan valmistukseen käytettiin tunti- jopa päivätolkulla aikaa, mutta mielestäni tämä parituntinen riitti mainiosti. Minä en edelleenkään arvosta croissantia niin korkealle.

Alle olen jäljentänyt kilpailijoille annetun ohjeen muutamien omien huomioineni kera. Mikäli haluat tutustua alkuperäiseen reseptiin, käy kurkistamassa se ohjelman nettisivustolta.

Croissantit

10 kpl

Taikina:
200 g kylmää vettä
vajaa 1 tl suolaa
20 g sokeria
20 g tuoretta hiivaa
25 g kananmunaa
369 g kylmiä vehnäjauhoja

Kaulintaan:
250 g voita
20 g vehnäjauhoja

Voiteluun:
kananmunaa (tähän riittää hyvin osa, joka jää jäljelle taikinaan käytettävästä vajaasta kananmunasta)

Kun aloitat taikinan valmistuksen, varmista, että kaikki raaka-aineet ovat kylmiä. Niitä kannattaa pitää hetki jääkaapissa tai pakastimessa.
Kaulintavoin tulisi olla 20 asteista. (Tätä kohtaa en täysin ymmärtänyt ottaen huomioon seuraavan kohdan, jossa voi kehotetaan pitämään kylmänä.)
Vaivaa koukulla kaulintavoi ja vehnäjauhot nopeasti sekaisin, niin että ne eivät ehdi lämmetä. Painele rasvaseos litteäksi neliöksi.
Valmista sitten taikina. Sekoita kaikki raaka-aineet sekaisin ja vaivaa hyvä sitko.
Muotoile taikinasta neliö, joka on isompi kuin rasvaneliö. Aseta rasva vinosti keskelle taikinaneliötä. Nosta taikinan kulmat rasvan päälle. Painele taikina ohuemmaksi.
Kaulitse taikina suorakaiteen muotoiseksi, noin 1,5 cm vahvuiseksi, ja taittele kolmeen osaan. Laita taikina kylmään lepäämään 10 minuutiksi. Toista tämä vielä kaksi kertaa.
Croissantin kaulintakaava on 3 x 3, eli kaulitaan kolme kertaa ja jokaisella kerralla taikina käännetään kolmeen osaan.
Pidä taikinaa kylmässä noin 20 min. ennen tuotteiden muotoilua.
Kaulitse taikina ympyräksi ja ota siitä kolmion muotoisia paloja veitsellä tai taikinapyörällä leikaten.
Muotoile croissanteiksi käärien palat rullalle leveästä sivusta kärkeen päin.
Nostata huoneenlämmössä leivinliinalla peitettynä. Älä nosta peltiä uunin päälle, sillä lämpimässä rasva pehmenee.
Voitele croissantit halutessasi kananmunalla.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Jäähdytä peittämättä.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 2: pikkuiset tomaatti-vuohenjuustoquichet

Kirjoitettu 20 marraskuun, 201813 marraskuun, 2019 by Kaisa

Eilen sai jatkoa Koko Suomi leipoo, joten aamulla pääsin taas oman haasteeni pariin. Tällä kertaa teknisenä tehtävänä oli valmistaa kaksitoista pientä quichea, joihin täyte tehtiin tomaatista ja vuohenjuustosta. Quichea olen muutaman kerran aiemminkin testaillut, mutta ”täysikokoisena” ja muistaakseni hiukan perinteisimmin täyttein. Nämä pienet olivat kyllä ihan hyvä idea ja luultavasti jäävätkin omaan pikkusuolaisrepertuaariini.

Tällä kertaa kilpailijoille annettu resepti oli mielestäni edelliskertaista yksityiskohtaisempi, joten oikeastaan apuja en siihen kaipaillut. Toki nappailin ideoita ja vinkkejä itse jaksosta, mutta tein myös omia ratkaisujani. Kilpailijoista suurin osa kompastui aikaan, jota en ihmettele yhtään; ainakin minun piirakkani vaativat kypsyäkseen uunin syleilyä lähes puolen tunnin ajan. Puoli tuntia kaikelle muulle tekemiselle ei olisi riittänyt lähimainkaan. Muuten suoritukseni oli mielestäni – ja Aleksin niin ikään – oiva. Pohja oli sopivan rapsakka, mutta ei kuitenkaan kuiva ja täytteessäkin maut olivat kohdillaan.

Siis tykkäsin. Niin ikään tämä haasteeni on osoittautunut olettamaani mielenkiintoisemmaksi kokeiluksi ja odotan jo innolla seuraavaa jaksoa. Myönnettäköön, että innostuksissani menin jopa ottamaan käyttöön C More -maksukanavan ilmaiskuukauden, jotta voisin katsella jaksoja etukäteen. No, reseptit kuitenkin julkaistaan vasta virallisen jakson esityksen jälkeen, joten eipä tuosta niin suuresti iloa ollut.

Hyvä. Tässäpä resepti omin lisäyksini ja huomioineni.

Pikkuiset tomaatti-vuohenjuustoquichet

12 kpl

Pohja:
120 g voita (+ hieman vuokien voiteluun)
150 g vehnäjauhoa
hyppysellinen suolaa
40 g vettä
juustoraastetta

Täyte:
12 miniluumutomaattia
150 g vuohenjuustoa
mustapippuria myllystä
juustoraastetta
2 dl ruokakermaa (tai 1 dl kuohukermaa ja 1 dl maitoa)
2 kananmunaa
suolaa
basilikaa

Sekoita voi, vehnäjauhot ja suola. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Halutessasi lisää taikinaan lopuksi juustoraastetta. Laita kylmään täytteiden esivalmistamisen ajaksi.
Esivalmistele täytteet: viipaloi tomaatit ja vuohenjuusto.
Voitele vuoat. Kaulitse taikina ja painele se pikkupiirakkavuokiin. Laita täytteet piirakkapohjien päälle, vuohenjuustot tomaattien alle, jotta tomaatit eivät vetistä pohjaa. Ripottele täytteiden päälle mustapippurirouhetta ja hieman juustoraastetta.
Sekoita kerma ja kananmunat keskenään. Lisää hiukan mustapippurirouhetta ja tarvittaessa vähän suolaa. Minä käytin pakastettua tuorebasilikaa, jonka lisäsin kermaseoksen joukkoon, mutta yhtä hyvin tuoreet basilikan lehdet voi silputa esimerkiksi tomaatin ja vuohenjuuston seuraan. Kaada kermaseos piirakoiden päälle.
Paista 200-asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 30 min.

Kauraiset porkkanasämpylät: oiva seuralainen vaikkapa aamiaispöytään

Kirjoitettu 3 marraskuun, 2018 by Kaisa

Torstai-iltapäivänä jälkikasvun vedellessä sikeitä alkoi leivontahammastani kolottaa. Seuraavalle päivälle suunniteltu keittoateria kaipasi vielä täydennystä, joten päädyin sämpylöihin. Kaurahiutaleet ja sämpyläjauhot toivat näihin porkkanasämpylöihin mukavasti purutuntumaa, porkkana mehevyyttä. Mums!

Keittokin piti sämpylöiden seurasta, mutta ehkäpä nämä sopisivat vieläkin paremmin esimerkiksi lokoisaan aamiaishetkeen. Suosittelen.

Kaura-porkkanasämpylät

20 kpl

2-3 porkkanaa
3 dl omenamehua
200 g kermaviiliä
50 g tuorehiivaa
2 tl suolaa
3 rkl hunajaa
10 dl sämpyläjauhoja
2,5 dl kaurahiutaleita
1 dl rypsiöljyä

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi.
Sekoita omenamehu ja kermaviili keskenään ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva. Lisää suola ja hunaja sekä porkkanaraaste.
Alusta sämpyläjauhot ja kaurahiutaleet taikinaan vähitellen vaivaten. Lisää lopuksi öljy.
Anna kohota peitettynä lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja leivo se kahdeksi tangoksi. Leikkaa tangot paloiksi ja pyöritä paloista sämpylöitä. Anna kohota peitettynä noin 20 min.
Kuumenna uuni 225 asteeseen. Paista uunissa noin 10 min.

Galette; rustiikkisen hurmaavaa

Kirjoitettu 29 lokakuun, 2018 by Kaisa

Olen jo monesti ollut ajatustasolla aloittamassa galeten leipomista, mutta jostain kumman syystä en ole koskaan päässyt tuumasta toimeen. Nyt kuitenkin pääsin ja se kannatti; tämä viikonloppuna syntynyt galette ei varmasti tule olemaan viimeinen Kotikolossa leivottu sellainen.

Kuten piirakat ylipäätään myös galette on mitä oivallisinta riperuokaa, jonka täytteen voi luoda joka kerta uudestaan. Galeten sisään voi rakentaa juuri sellaisen kokonaisuuden, mihin sen hetkisessä ruokavarastossa on rahkeita. Samoin tuli todetuksi, että myös taikinan kohdalla säveltäminen on mahdollista. Kun tämän lisäksi piirakka saa vielä näyttääkin juuri tekijänsä kädenjäljen mukaiselta, on kyseessä aika lailla täydellinen tapaus. Rustiikkinen ulkonäkö ja hurmaava maku, meillä tykättiin kovasti.

Ohjeen galettetaikinaan nappasin Sikke Sumarilta, hänen Sikeltä Sinulle -blogistaan. Täytteen sen sijaan kehittelin itse. Molemmat toimivat mainiosti ja kuten sanottua, galettea tullaan meillä popsimaan varmasti tulevaisuudessakin. Taikinan voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä, joten galette sopii hienosti myös vaikkapa aamiais- tai brunssipöytään, eikä valmiiksi tehdyn taikinan ansiosta vaadi aamulla kovinkaan pitkällistä leipomisoperaatiota. Suosittelen siis kokeilemaan, monestakin syystä.

Galette

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja (minä korvasin 1 dl:n sämpyläjauhoilla)
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
100 g voita
0,5 dl smetanaa (kevyt ranskankerma toimi myös hyvin)
2 tl sitruunamehua
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:
1,5 dl maustamatonta tuorejuustoa
1 dl parmesaaniraastetta
5 siivua kermajuustoa
pala grillattua kassleria tai muuta kypsää lihaa
1 kevätsipuli varsineen
kirsikkatomaatteja
1 rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

Voiteluun:
1 kananmuna / keltuainen

Tarjoiluun:
tuoreita yrttejä tai pinaattia

Tee ensin taikina. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kylmä voi kuutioina ja nypi taikina murumaiseksi seokseksi.
Sekoita keskenään smetana, sitruunamehu ja jääkylmä vesi. Lisää neste taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa, vaan koita päästä mahdollisimman vähällä leipomisella.
Muodosta taikinasta pallo ja pane se kelmuun käärittynä jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Taikinan voi tehdä myös edellisenä päivänä.
Kauli kylmästä taikinasta leivinpaperille halkaisijaltaan noin 30 sentin ympyrä.
Sekoita täytteen tuorejuusto ja parmesaaniraaste. Levitä juustoseos tasaisesti taikinalle. Jätä noin viisi senttiä reunaa tyhjäksi.
Lado kermajuustoviipaleet tuorejuustoseoksen päälle.
Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi, pilko kevätsipuli ja puolita kirsikkatomaatit. Asettele kaikki taikinapohjan päälle. Pirskottele pinnalle vielä oliiviöljyä ja mausta lopuksi mustapippurilla.
Taittele reunat piirakan reunoille ja voitele ne kananmunalla tai munankeltuaisella. Paista noin 30 min. tai kunnes reunat ovat kauniin kullanruskeat. Ota piirakka uunista ja anna jäähtyä tovi. Ripottele päälle halutessasi tuoreita yrttejä tai pinaattia. Tarjoa lämpimänä.

Syksyinen piirakkatervehdys

Kirjoitettu 9 lokakuun, 2018 by Kaisa

Nyt kun syksy on kauneimmillaan, olemme Pikku-Kokin kanssa nautiskelleet syysasioista; ulkoilleet raikkaassa ilmassa, etsineet kauniita lehtiä, keittäneet mutavelliä. Paljastettakoon sekin salaisuus, että itse olen jo suonut ensimmäiset ajatukset tulevalle joululle, odottavat sellaiset.

Mutta vielä ennen siirtymistä joulupuuhiin ehtii värkätä sitä sun tätä, juhlia juhlat jos toisetkin. Ja sitten ehtii tietysti kotoilemaan, viettämään alati pimeneviä arki-iltoja perhen parissa, tunnelmoimaan kynttilän valossa. Ja leipomaan piirakoita. Piirakoita, piirakoita ja piirakoita, nehän ovat yksi ehdottomia bravuureitani.

Tällä kertaa valmistamani kesäkurpitsa-mozzarellapiirakka sai suolaisen säväyksen pekonista. Kokonaisuus, jossa kivijalkana mikäpä muukaan kuin suosikkini ripepohja, toimi mielestäni mainiosti. Siis kerrassaan oivallinen syyspäivän tai -illan herkku.

Kesäkurpitsa-mozzarellapiirakka

Vuoallinen (ø 25cm)

Annos valitsemaasi pohjataikinaa, tai mikäli haluat kokeilla ripeversiotani, siihen resepti löytyy alta:

50 g voita
2 dl jauhoja (Mitä nyt sattuu olemaan.)
1,3 tl leivinjauhetta
2 dl jotakin ”ripettä” (Tarkoitukseen käy miltei mikä vaan: ylimääräiset keitetyt kasvikset, riisi tai makaroni, kuivat leivät, sosekeittojen tai puurojen loput… Vettä lisätään, mikäli massa tuntuu liian jämäkältä.)

Täyte:
80 g pekonia
pala purjoa
200 g kesäkurpitsaa
öljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria
2 dl ruokakermaa, turkkilaista jogurttia ja/tai ranskankermaa
1 kananmuna
2 dl juustoraastetta
1 pallo buffalo mozzarellaa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Pilko ja paista pekoni kypsäksi. Siirrä sivuun odottamaan.
Halkaise purjo ja huuhtele hyvin. Viipaloi. Pilko kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi.
Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuullota purjoa hetki. Lisää sitten kesäkurpitsaviipaleet ja jatka paistamista muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.
Sekoita kulhossa ruokakerma, kananmuna ja juustoraaste.
Kaada pohjan päälle kerma-kananmunaseos. Ripottele pinnalle purjo, kesäkurpitsat ja pekoni. Revi päällimmäiseksi mozzarella.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Kanapiirakkaa thaityyliin

Kirjoitettu 26 syyskuun, 2018 by Kaisa

Eipä ole tullut vähään aikaan kirjoitettua suolaisista piirakoista – siitäkään huolimatta, että niitähän meillä syntyy, varmasti vähintään viikoittain. Usein ne kuitenkin ovat sen verran toistensa toisintoja, tai muuten vaan jäävät huomiotta, että artikkeliksi asti niistä päätyy vain murto-osa. Eilen valmistamani thaityylinen broileripiirakka kuitenkin vakuutti siinä määrin paljon, että haluan jakaa reseptin kanssanne.

Kinuskikissalta nappaamani idea, jonka muokkasin ruoka-ainevarastojamme vastaavaksi oli mielestäni hauska erityisesti siitä syystä, että kerman tai muun vastaavan sijaan täytteessä käytettiin kookosmaitoa. Näin tulen varmasti tekemään silloin tällöin jatkossakin. Lisäksi sen rikollisen helppo lähinnä maustekastikkeella suoritettu maustaminen sopi tähän kohtaan mainiosti, olenhan koittanut keksiä käyttöä jääkaapissa majailevalle tandooritahnalle. Pohjaksi valmistin tietysti suosikkini, rakkaan ripepohjani, jossa tällä kertaa pääroolia näyttelivät kuivahtaneet ciabattaviipaleet.

Siis hyvää. Suosittelen.

Thaityylinen kanapiirakka

Vuoallinen (ø 25cm)

Annos valitsemaasi pohjataikinaa, tai mikäli haluat kokeilla ripeversiotani, siihen resepti löytyy alta:

50 g voita
2 dl jauhoja (Mitä nyt sattuu olemaan.)
1,3 tl leivinjauhetta
2 dl jotakin ”ripettä” (Tällä kertaa minä käytin hieman kuivahtanutta ciabattaa, jonka survoin massaksi sauvasekoittimella vesitilkan kera. Tarkoitukseen käy miltei mikä vaan: ylimääräiset keitetyt kasvikset, riisi tai makaroni, kuivat leivät, sosekeittojen tai puurojen loput… Vettä lisätään, mikäli massa tuntuu liian jämäkältä.)

Täyte:
3 dl kookosmaitoa
1 limen mehu
3 tl tandoori currytahnaa
2 tl soijakastiketta
2 kananmunaa
2 dl juustoraastetta
300 g kypsää broileria
1 dl paprikasuikaleita etikkaliemessä

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Sekoita kulhossa kookosmaito, limemehu, currytahna, soijakastike, kananmunat ja juustoraaste. Lisää broilerit pieninä palasina sekä paprikasuikaleet. Levitä täyte pohjan päälle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 35 min.

Laiskan leipurin perunapizza

Kirjoitettu 6 syyskuun, 2018 by Kaisa

Pizza on herkkua ja pizzan valmistaminen mukavaa – kunhan joku toinen leipoo sen pohjan. Näinpä olen kokeillut monia erilaisia tapoja, joilla kiertää tuota perinteistä jauhopohjaista versiota. Löydökset ovat olleet hyviä, ehkä parhaimpana kaikista mainittakoon Perinneruokaa Prkl -bloggarin perunainen pizzapohja, joka valmistuu yksinkertaisesti puikulaperunasoseesta. Mikäli taas etsiskelee sitä kaikista helpointa tapaa ”valmistaa” pizzapohja, neuvon tutustumaan näihin pitapizzoihin. Jos taas saksalainen vastine kiinnostaa, kannattaa kurkata kuinka syntyvät elsassilaiset hiivattomasta vehnätaikinasta leivotut Flammkuchenit eli liekkipiiraat.

Myös tällä kertaa esittelemäni vaihtoehto perustuu perunalle. Siinä ohuet viipaleet muodostavat rapean perunamaton, jonka päälle täytteet kootaan. Hauska Maku-lehden idea, jota täytynee kokeilla vielä uudestaankin. Ajatuksen vaahterasiirappiomenoista pizzan päällä taas nappasin kauden kunniaksi jostakin tämän hetken lukuisista omena-artikkeleista ja yhdistin jääkaapistamme löytyviin sopivan oloisiin kumppaneihin. Makean ja suolaisen liitto toimi mainiosti.

Kannattaa kokeilla. Vaikka leipoisikin mielellään myös tavanomaisempia pizzoja, nämä erilaiset vaihtoehdot piristävät mukavasti. Ehkäpä jo huomenna voisi viettää perunapizzaperjantaita…

Perunapizza

Pellillinen

Pohja:
3-4 perunaa
0,5 tl suolaa
0,5 rkl oliiviöljyä

Täyte:
1-2 omenaa
0,5-0,8 dl vaahterasiirappia (maistuakseen siirappia saa olla yllättävän reilusti)
2 dl juustoraastetta
4 siivua savuporoa tai muuta sopivaksi katsomaasi leikkelettä
sinihomejuustoa maun mukaan
mustapippuria myllystä

Pinnalle:
rucolaa

Pese perunat hyvin tai kuori ne. Leikkaa perunat mandoliinilla tai veitsellä niin ohuiksi viipaleiksi kuin saat. Lado perunaviipaleet vieri viereen, hiukan limittäin uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele suolaa ja pirskottele öljyä päälle.
Esipaista 200-asteisessa uunissa 10 min.
Siivuta omenat ohuiksi. Laita viipaleet kulhoon ja kaada päälle vaahterasiirappi. Sekoittele hieman.
Hienonna leikkele.
Levitä esipaistetulle pohjalle juustoraaste ja sen päälle omenaviipaleet, leikkele ja sinihomejuusto. Rouhi pinnalle mustapippuria.
Nosta pizza takaisin uuniin vielä 5-10 minuutiksi.
Viimeistele rucolalla sekä lorauksella vaahterasiirappia ja tarjoile.