Matkailu avartaa osa 1: Afganistan

Kirjoitettu by Kaisa

Toissapäivänä se sitten starttasi, makumatkoihin perustuva maailmanvalloitukseni. Tarkemmin sanottuna tarkoitukseni on valmistaa jokaiselle maailman itsenäiselle valtiolle ominaista ruokaa, tehdä pieni pujahdus keittiöihin Afganistanista Zimbabween. Matkan tulen käymään aakkosjärjestyksessä ja valmistamaan jokaisen maan kohdalla ainakin yhden ruokalajin, miksei enemmänkin. Tästä se siis lähtee, tervemenoa Afganistaniin!

indexMakumatkailuni ensimmäinen etappi ei tarjonnut liiaksi vaihtoehtoja, kun etsiskelin sopivaa reseptiä toteutettavaksi. Muutamasta vaihtoehdosta valitsin Darai göd -nimeä kantavan lihakastikkeen, jota tarjoiltiin kurkumariisin kera. Alkuperäisessä reseptiikassa Darai göd valmistettiin lampaasta, mutta koska sen kerrottiin onnistuvan hyvin myös broilerista, härästä tai possusta, minä valitsin kastikkeeseeni possun lihaa. Tämä taisi kuitenkin tarkemmin ajateltuna olla hiukan virhevalinta, mitä siihen tulee, että suurin osa afganistanilaisista harjoittaa islaminuskoa, eikä näin ollen syö sianlihaa. No, pienestä kömmähdyksestä huolimatta saimme varmasti oivan käsityksen tyypillisestä afgaaniruoasta.

Nopeasti opiskeltuna afganistanilainen ruoka on sekoitus sitä ympäröivistä alueista, intialaisesta kulttuurista taas on peräisin suuri osa mausteiden kavalkadista: sahrami, korianteri, kardemumma, mustapippuri, joitakin mainitakseni. Perusasioita ovat vehnä, ohra, maissi ja riisi, hedelmät, pähkinät ja vihannekset sekä maitotuotteet. Afganistanilaiset pitävät suuresti myös liharuoista. Ruokailuvälineitä ei oikeastaan käytetä, vaan ruokaa syödään oikealla kädellä naan-leipää apuna käyttäen.

img_8635Darai göd oli hyvää, samoin kurkumariisi. Mausteita oli runsaasti ja ne olivat mielenkiintoisia, melko erilaisia kuin ne, joita olen yleisesti tavannut liharuokiin käyttää. Afgaaniruoille tyypilliseen tapaan kastike oli runsaan maistuvaa, mutta ei tulista. Hyvä niin. Mieleen tuli pitkälti nepalilaisissa ravintoloissa tarjoiltu murkina. Mainittakoon vielä, että koska garam masala sellaisenaan ei kuulu ainakaan Aleksin suosikkimakuihin, valmistin korvaavan mausteseoksen, joka ainakin tässä ruoassa toimi hyvin. Tämän itse tehdyn garam masalan ohjeistuksen löysin Soosissa-blogista.

Hyvä startti siis. Kabulin kujilla tuskin koskaan tulen tallustelemaan, mutta käyhän se näinkin. Ainakin olen nyt maistanut palan Afganistania.

Tältä matkalta odotan paljon. Tervetuloa mukaan!

Darai göd kurkumariisillä

4 annosta

img_86292 rkl öljyä
2 sipulia
1 tl jauhettua kardemummaa
3 tl garam masalaa (jos haluat maustaa minun tavallani, korvaa garam masala seuraavalla seoksella: 0,6 tl mustapippuria, 0,6 tl korianteria, 0,6 tl kanelia, 0,3 tl kuminaa, 0,3 tl kardemummaa, 0,3 tl inkivääriä, muutama neilikka)
3 tl korianteria jauhettuna (itse laitoin huomattavasti vähemmän)
0,5-1 tl chilijauhetta
1 dl vettä
3 valkosipulinkynttä
1 dl cashewpähkinöitä
2 dl paseerattua tomaattia
1 tl suolaa
600 g lampaan ulkofileetä (tai broileria, härkää / possua)
1 dl jogurttia

Kurkumariisi:
1 rkl öljyä
2 tl kurkumaa
4 dl vettä
2 dl kookoskermaa
3 dl jasminriisiä
suolaa

Poista lampaanulkofileestä kalvot ja leikkaa suikaleiksi.
Ruskista lampaanfilee öljyssä pienissä erissä. Mikäli valitset käytettäväksesi jotakin muuta lihaa, valmista se vaaditulla tavalla. Jätä liha odottamaan.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sitä öljyssä ja lisää mausteet. Kuullota muutama
minuutti ja lisää vesi. Hauduta kannen alla, kunnes sipuli on täysin pehmennyt.
Kuori ja hienonna valkosipulit. Lisää ne, cashewpähkinät ja paseerattu tomaatti kastikkeeseen.
Hauduta miedolla lämmöllä 15 min.
Lisää liha sekä jogurtti ja anna hautua 2-5 min. lihan mureudesta riippuen.
Valmista kurkumariisi. Laita öljy ja kurkuma paksupohjaiseen kattilaan ja anna lämmetä. Lisää kookoskerma ja anna kiehahtaa.
Sekoita joukkoon riisit ja anna hautua miedolla lämmöllä 15 min, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Siirrä kattila liedeltä ja anna riisin vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

 

Yksi ohje, kaksi piirakkaa

Kirjoitettu by Kaisa

Tänään Tunnelmallisissa alkaa uusi luku, kun aloitan itse itselleni asettamani maahaasteen suorittamisen. Tarkoituksenani on valloittaa maailma valmistamalla ruokaa sen jokaisesta keittiöstä. Koska tämä postaus ei kuitenkaan vielä varsinaisesti ”Matkailu avartaa” -haasteeseeni liity, palataan siihen tarkemmin hieman tuonnempana. Mainitsinpahan vaan, jotta tiedätte, mitä odottaa…

img_8621Koska ensimmäinen makumatkani tulee kohdistumaan Afganistaniin, eikä afgaanireseptejä tuntunut olevan liiaksi tarjolla, päätin suosiolla pitäytyä pelkän pääruoan valmistuksessa. Jälkiruokaa kuitenkin teki mieli ja omenoita on edelleen jääkaapin alaosa pullollaan. Siis jotakin omenaista. Tavanomaiset kaurapaistos tai piirakka eivät tällä kertaa inspiroineet, mutta hetkisen googlailtuani apuun lennähti kukapas muukaan kuin Kinuskikissa. Näin yhden luottoleipureistani ohjeistuksella väkersin Crème vanille -tortun, tai oikeastaan kaksi pientä sellaista, jonka makeus vietteli ainakin itseni kaltaisen makeilijan. Sovelsin hieman korvaamalla toisessa pienokaisessani omenan mustikoilla ja omenaversiossa siivuttamisen sijasta raastamalla omenat. Lisäksi käytin pohjataikinaan vehnäjauhojen rinnalla ruisjauhoja, jolloin piirakan makeus taittui mukavasti.

Mums! Kannattaa kokeilla.

P.S. Melko harvinaista on muuten sekin, että piirakka pärjää ihan omillaan, ei toisin sanoen kaipaa kastikkeita tai jäätelöitä kumppanikseen. Nyt on niin.

Crème vanille -torttu

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8620Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja (itse korvasin osan ruisjauhoilla)
0,5 dl sokeria
ripaus suolaa
125 g voita
2 rkl vettä

Täyte:
450 g omenoita (paino ennen omenoiden käsittelyä) / mustikoita piirakan pohjan reilusti peittävä määrä
perunajauhoja (mikäli käytät mustikoita)
397 g kondensoitua maitoa
1,5 dl kevytmaitoa
2 kananmunaa
1 vaniljatanko / vaniljasokeria
kanelia

Sekoita jauhot, sokeri ja suola kulhossa. Nypi kuivat aineet sekaisin voin kanssa. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirasvuoan (halkaisija 23 cm) pohjalle ja reunoille.
Kuori omenat ja poista omenankodat. Leikkaa omenat ohuiksi siivuiksi. Asettele vuokaan. Itse tein tällä kertaa omenoista siivujen sijaan raastetta, mikä toimi myös hyvin. Jos sen sijaan käytät mustikoita, pyörittele marjat pienessä määrässä perunajauhoja.
Sekoita kondensoitu maito, kevytmaito ja kananmunat keskenään. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa. Kaavi sisältä siemenet ja sekoita täytteeseen. Itse käytin vaniljasokeria, joka riitti mielestäni hyvin. Kaada täyte vuokaan omenoiden / marjojen päälle.
Ripottele pinnalle kanelia.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 40 min. Suojaa pinta foliolla, kun se on saanut kevyesti väriä.

Kasvisruokaa koko perheelle

Kirjoitettu by Kaisa

Sara Ask & Lisa Bjärbo: Kasvisruokaa koko perheelle 
Gummerus, 2016
Suom. Rita Oksanen
Mera vego : mat för hela familjen, Ordfront Förlag, 2014

kasvisruokaa_koko_perheelle03684Kasvisruokaa koko perheelle, nimenomaan – ainakin silloin tällöin.

Mitä kasvisruokaan tulee, tuossa se filosofia, jota itse olen tottunut noudattamaan. Pidän kasviksista vallattomasti ja syönkin niitä paljon, huomattavasti enemmän kuin lihaa. Kasvissyöjäksi en kuitenkaan ole koskaan ajatellut alkaa, haluan pysytellä sekasyöjänä. Näin jo yksin siitä syystä, että miekkostani, lihansyöjää henkeen ja vereen, ei kasvissyöntiin ihan helpolla käännytettäisi, ja minusta on mukava nautiskella ruoasta yhdessä, keskustella samoista makuelämyksistä. Mutta kasvisruokapäivä vaikkapa kerran viikossa voisi meidän perheessämme olla täysin mahdollinen, tavoittelemisen arvoinen asia. Varsinkin kun keskuuteemme on muutama kuukausi sitten saapunut pieni olento, jota lähden innoissani ohjaamaan kohti monipuolisen ruokailun ihmemaailmaa.

Joka tapauksessa mitä-tänään-syötäisiin -kysymykseen vastausta etsiskellessäni löydän itseni hirvittävän harvoin spontaanisti pelkän kasvisruoan ääreltä. Tuntuu haasteelliselta keksiä hyviä ja monipuolisia kasvisaterioita, vaikka lisäkkeiden ominaisuudessa niitä aina valmistamiini aterioihin sisällytänkin. Ja juuri tässä kohtaa nyt esittelemäni Kasvisruokaa koko perheelle astuu parrasvaloihin enemmän kuin toivottuna vieraana. Teoksen sivuilta löytyy kymmenittäin reseptejä, joiden avulla valmistaa kasvisruokia mitä erilaisimpiin tarpeisiin: arjen kaaoksen keskelle, hieman kiireettömimpiin arkipäiviin, viikonlopun vapaahetkiin tai niihin momentteihin, kun oikealta tuntuu vain herkuttelu. Huolimatta siitä, vaativatko reseptit aikaa enemmän vai vähemmän niitä tuntuisi yhdistävän helppous, näihin ruoanlaittopuuhiin voi ryhtyä varmasti miltei jokainen. Ja mitä kokemukseeni tulee, uskaltaisin kutsua yhdistäväksi tekijäksi myös ruokien herkullisuutta. Testaamani tomaattikeitto, munakoiso-kesäkurpitsalasagne, salaatti paistetuista uusista perunoista sekä kookoksella maustettu linssikeitto olivat kaikki makoisia.

Reseptien ohella teos kätkee kuoriensa väliin joitakin aukeamallisia hyödyllistä tietoa niin kasviruokailusta kuin lapsiperheen ruokailusta ylipäätään. Lisäksi on mainittava, että opuksen rento, ei vaatimalla vaativa tai missään mielessä nipottava suhtautuminen kasvisruokailuun antaa sille ehdotonta lisäarvoa. Kasvissyönti – tai syömättömyys – on kuitenkin jokaisen oma valinta, vaikkakin ainakin jossain määrin suositeltava sellainen. Sopivasti pupuilua mahtuu varmasti jokaisen elämään!

Sangen, sangen suositeltava opus.

Inkivääri ja maissi tupsahtavat tomaattikeittoon

Kirjoitettu by Kaisa

img_8573Sunnuntaipäivällisemme – sen jolla tarjoilimme pääruoaksi aiemmin esittelemääni munakoiso-kesäkurpitsalasagnea – alkuruoaksi valmistui inkiväärillä ja maissilla säväytetty tomaattikeitto. Kuten lasagneen myös keittoon reseptiikka löytyi Kasvisruokaa koko perheelle -teoksesta, jota nyt, neljä kertaa opusta käytännössä testanneena, voin hyvillä mielin suositella. Niin kasvissyöjille kuin erityisesti muille, kasvisruoan valmistusta hieman heikommin tunteville, niin perheellisille kuin perheettömille. Mutta teoksesta tarkemmin tuonnempana.

img_8586Keitto oli hyvää, inkivääri ja maissi toivat siihen tavanomaisesta tomaattikeitosta hieman poikkeavaa makumaailmaa. Lisäksi sen valmistus oli niin mutkaton ja nopea, että keiton keittää vaikka vauva toisessa kainalossa. Voin suositella!

Tomaattikeitto maissista ja inkivääristä

4 annosta

img_85891 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 kg tomaattimurskaa
2-3 dl ruokakermaa
2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 kasvisliemikuutio
hyppysellinen paprikajauhetta
3 dl maissia
suolaa ja pippuria

Tarjoiluun:
rahkaa, jonka voit maustaa esimerkiksi wasabitahnalla tai raastetulla piparjuurella

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota kattilassa oliiviöljyssä.
Lisää kattilaan tomaattimurska, 2 dl kermaa, inkivääri, liemikuutio ja paprikajauhe. Anna kiehua hiljaa kannen alla muutaman minuutin ajan.
Halutessasi voit tässä vaiheessa soseuttaa keiton sileäksi ja tehdä siitä juoksevampaa vettä tai kermaa lisäämällä.
Huuhtele maissi, lisää keittoon ja mausta suolalla ja pippurilla.

Omenavarkaissa osa 4: piirakkaa englantilaiseen tyyliin

Kirjoitettu by Kaisa

Alkukesästä raparperien kera hääriessäni ja uusia ja erikoisia kokeiluja tehdessäni olin miltei unohtaa sen ehkäpä tavallisen, mutta sitäkin herkullisemman asian, raparperipiirakan. No, muistinpa kuitenkin ja taisinpa sitten tekaista sen elämäni parhaan raparperipiirakan. Tämä siis johdantona sille, että kaiken hilloamiseni keskellä, myös omenapiirakka on jäänyt toteuttamatta. Tai oli; seuraavassa todiste siitä, että asia on tullut korjatuksi.

img_8550Tällä kertaa kokeilin englantilaishenkistä piirakkaa, jossa omenahillomainen täyte asutetaan pohjaan, jonka taikina poikkeuksellisesti valmistetaan kuumaan veteen. Alkuperäisidean mukaan piirakka olisi leivottu englantilaiseen tapaan taikinakuoren sisälle, mutta sovelsin sitä hieman ja tein piirakan pinnalle ainoastaan taikinaristikon. Melko perinteisen näköinen lopputulos syntyi näinkin.

Reseptin tähän tuotokseen löysin Sauvajyvänen-blogista, joten kiitokset lähtevät sille suunnalle. Ja kuten Sauvajyvänen toteaa, tämän tyyppistä kuuman veden taikinaa tavataan tavallisesti käyttää suolaisiin piiraisiin, mutta toimii se hyvin näinkin. Tätä helppoa reseptiikkaa kelpaa testailla.

Omenapiirakka kuuman veden taikinaan

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8547Taikina:
4,5 dl jauhoja (itse käytin 3 dl vehnä- ja 1,5 dl ruisjauhoja)
0,5 tl suolaa
100 g voita
1 dl vettä
1 kananmuna

Täyte:
500 g omenoita (tämä on paino omenoiden käsittelyn jälkeen)
140 g hillo-marmeladisokeria (tai maun mukaan, tällä tavalla lopputulos oli sangen makea)
1,5 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria

1 kananmuna voiteluun

Valmista ensin taikina. Mittaa jauhot ja suola kulhoon.
Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada ne jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi kananmuna.
Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat käsitellä sitä.
Taikinan jäähtyessä, tee täyte. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Laita ne kattilaan, kaada päälle sokeri ja mausteet, voit lisätä myös pienen lorauksen vettä (alle 0,25 dl). Anna hautua hetki, niin että sokeri sulaa kuutioiden joukkoon.
Kokoa seuraavaksi piirakka. Jos haluat tehdä piirakalle kuoren, ota taikinasta kolmasosa erilleen. Mikäli teet minun tavallani vain taikinaristikon, pienempi määrä riittää.
Taputtele taikina piirakkavuokaan. Levitä täyte vuokaan ja kauli lopusta taikinasta piirakalle joko kansi tai taikinaristikko. Puristele kansi- tai ristikkotaikina hyvin kiinni ja voitele piirakka kananmunalla.
Paista piirakkaa 200 asteessa 20 min. ja laske lämpö 180 asteeseen jatkaen paistamista 30 min.

Munakoiso ja kesäkurpitsa hyppäävät lasagnelevyjen väliin

Kirjoitettu by Kaisa

img_8531img_8512Sunnuntaina saamme jälleen ruokavieraita, jee! Tällä kertaa kutsutuista osa on kasvissyöjiä, joten ajattelin vaihteeksi suunnitella aterian heidän ehdoillaan, toisin sanoen tarjota koko seurueelle kasvisruokaa. Oivallisen avun mitä-valmistaa -pohdinnoilleni tarjosi jo muutamaan otteeseen hyväksi toteamani opus Kasvisruokaa koko perheelle, jonka reseptiikalla tein pääruoaksi munakoiso-kesäkurpitsalasagnea. Ehkä ensimmäinen kasvislasagneni koskaan, vaikka asiaa olen vallan usein harkinnutkin. Nyt siis sanat johtivat tekoihin. Hyvä homma, hyvää taisi tulla. Teos tosin majailee vielä pakastimessa sunnuntaita odottelemassa, mutta uskallan suositella jo nyt. Pelkkä kastike oli sen verran makoisaa.

img_8526Kiitos siis jälleen Sara Askille ja Lisa Bjärbolle mainiosta ohjeesta; lupaan, että itse kirjakin pääsee ensi tilassa esittelyyn. Ja paljastettakoon, että sunnuntain alkuruoka valmistunee sekin samaisen teoksen ohjastamana, mutta palataan tuohon tuonnempana.

Siis kasvisruokaisin terveisin muistutan niin itseäni kuin teitäkin: vähintään yksi kasvisruokapäivä viikossa miehen tiellä pitää. Vaikka itse viettäisin niitä kernaasti paljon enemmänkin.

Munakoiso-kesäkurpitsalasagne

6 annosta

img_85272,5 l munakoisoa ja kesäkurpitsaa kuutioituna (yksi iso tai kaksi pientä molempia)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä
4 dl ranskankermaa
500 g tomaattimurskaa
1,5 kasvisliemikuutiota
pippuria ja oreganoa (tuoretta tai kuivattua) maun mukaan
noin 12 lasagnelevyä
150 g fetajuustoa
2-3 dl juustoraastetta

Huuhtele munakoiso ja kurpitsa, kuutioi pieneksi. Huom! Lopputulos on sitä parempi, mitä pienempiä erityisesti munakoisokuutiot ovat.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kuullota vihanneksia esimerkiksi isossa vokkipannussa muutaman minuutin ajan.
Lisää ranskankerma, tomaattimurska ja kasvisliemikuutiot ja keitä vähemmäksi noin 10 min. ajan. Mausta maun mukaan pippurilla, oreganolla ja tarvittaessa suolalla.
Kaada kastiketta uunivuoan (noin 25 x 30 cm) pohjalle, mutta vain niin paljon, että pohja peittyy. Aseta lasagnelevyjä päälle ja vuorottele tähän tapaan kastikkeella ja lasagnelevyillä. Murusta feta yhteen kastikekerrokseen. Kaada viimeiseksi päälle kastiketta. Kastiketta pitää jäädä tähän viimeiseen kerrokseen niin paljon, että päällimmäisetkin lasagnelevyt peittyvät kokonaan, sillä muuten levyistä tulee kuivia ja hieman liian rapeita. Ripottele lasagnen päälle juustoraaste.
Paista uunin keskitasolla noin 20 min. tai lasagnelevypakkauksen ohjeen mukaan.

”Mutkat suoriksi” -nyhtökanaburgerit

Kirjoitettu by Kaisa

Jep. Sunnuntai kotioloissa ja tilauksessa hyvää sekä suhteellisen helppotekoista murkinaa. Grilli toimintakyvyttömänä. Mitäpä siis?

IMG_8500Jo pitkään olen miettinyt, että koska pulled pork, kotoisemmin nyhtöpossu, vaan on niin tavattoman hyvää – ja varsinkin kotona tehtynä – miksipä emme kokeilisi nyhtää jotakin muutakin, vaikkapa broileria. Mieleeni muistui sopivasti joskus silmiini osunut ja juuri tämän hetkisiin tarpeisiimme sopiva, siis helppo ja suhteellisen nopea sekä maukkaan oloinen resepti, jossa nyhtökanalla täytettiin pitaleipiä. Me päätimme tehdä saman Tosi Tummille Reissareille ja lisätä annokseen vielä perinteiset hamppareiden herkullistajamme, siis cheddarjuustoa, salaattia, tomaattia, herkkukurkkuja ja pisteenä iin päälle jogurttikastiketta olutmiehen tyyliin. Näin syntyi herkullisia nyhtökanaburgereita, joiden reseptistä kiitän Beach House Kitchen -blogia.

IMG_8501Tällä tavalla valmistettuna nyhtökana syntyy miltei rikollisen helposti. Ainoa mitä oikeastaan tarvitaan on muutama tunti aikaa; itse valmistusprosessi on lähinnä ainesosien sekoittelua toisiinsa. Kannattaa kokeilla.

Jälleen kerran, burgerinmakuisin terveisin!

Nyhtökana

Annos riittää noin viiteen burgeriin

500 g broilerin rintafileitä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä

Kastike:
2 dl kanalientä
2 dl bbq-kastiketta (käytimme Santa Maria BBQ Sauce Original & Santa Maria BBQ Sauce Kentucky Whiskey -kastikkeita sekaisin)
1 prk tomaattipyreetä
1 rkl hunajaa
0,5 rkl paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
cayennepippuria

Sekoita kastikkeen ainekset yhteen.
Kuori ja lohko sipuli. Asettele kanan rintafileet ja sipulilohkot kannelliseen uunivuokaan ja kaada kastike päälle.
Paista ensimmäiset puoli tuntia 200 asteessa ja seuraavat kaksi tuntia 125 asteessa.
Paiston jälkeen revi liha haarukalla säikeiksi.
Kalasta sipulit pois kastikkeesta ja keitä sitä hieman kasaan. Näin saat oivallista bbq-kastiketta.
Ennen burgereiden täyttämistä lämmitä revittyä lihaa pannulla pienen kastikemäärän kanssa.

Sadepäivän mulla-ei-oo-mitään-tekemistä-piirakka italialaiseen tyyliin

Kirjoitettu by Kaisa

Sateinen lauantai-ilta, kun päivän kivat jutut – brunssi Klaus K:ssa – oli jo tehty, osoittautui oivalliseksi hetkeksi inspiroitua keittiöpuuhiin. Kauppaan ei huvittanut lähteä ja toisaalta pakastinta piti saada tyhjennettyä, koska: mikäs muukaan, kuin hillokausi.

Paistelinpa siis piirakan, ei mitään niin ihmeellistä, mutta sen verran maukasta, että ajattelin jakaa sen kanssanne. Pohjaan solahtivat oivallisesti polentan rippeet, täytteen valmistin mitä-kaapista-sattuu-löytymään -mentaliteetilla. Tällä kertaa piirakasta kehkeytyi makumaailmaltaan vallan italialaishenkinen ja pohjasta rouhea. Täytyykin taasen todeta, että ihan paras piirakkapohja syntyy, kun osan jauhoista korvaa esimerkiksi perunamuusilla, puurolla, sosekeitolla tai näköjään polentalla.

Eipä siis muuta, kuin pakastinta, jääkaappia ja kuiva-ainevarastoja tutkimaan; uskaltaisin veikata, että harvassa ovat ne kotitaloudet, joissa ei tuosta vain pystyisi piirakkaa loihtimaan. Taikasauvat siis heilumaan!

Italian makuinen piirakka

Vuoallinen (halk. 23 cm)

IMG_8489Pohja:
2 dl jauhoja (itse käytin pussinpohjallisiani sekaisin: graham-, ruis-, vehnä- ja durumjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1 dl valmista polentaa
30 g voita

Täyte:
tomaattipyrettä
ketsuppia
mozzarellaa
aurinkokuivattuja tomaatteja
1 kananmuna
150 g ranskankermaa
1 dl maitoa
1 rkl pestoa
suolaa
mustapippuria myllystä
1 iso tomaatti

Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää polenta ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan vetäytyä kylmässä noin 15 min.
Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä pohjan päälle sopivaksi katsomasi määrä tomaattipyre-ketsuppiseosta. Leikkaa mozzarella siivuiksi ja pilko aurinkokuivatut tomaatit, asettele ne vuokaan seuraavaksi.
Sekoita kananmuna, ranskankerma ja maito keskenään. Mausta seos pestolla, suolalla ja mustapippurilla ja kaada piirakan päälle.
Siivuta lopuksi tomaatti ja asettele tomaattisiivut päällimmäiseksi.
Paista piirakkaa uunin alatasolla 200-asteessa noin 30 min.

Omena- ja kriikunavarkaissa osa 3: hilloa vielä (enää) kerran

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt taitaa olla niin, että nämä ovat tämän kauden viimeiset hillokokeiluni mitä omenoihin ja kriikunoihin tulee. Lopuille keksin jotakin muuta tehtävää sekä keittelen suuren kattilan tuttua ja turvallista perusomenahilloa, jotta saa Aleksikin mieleisensä makuisen hillosilmän puuronsa pinnalle talven pimeinä aamuina.

IMG_8445Nyt esittelemistäni ensimmäinen, kanelilla terästetty kriikunahillo, on varmasti oivallinen seuralainen esimerkiksi erilaisille juustoille. Itse kun en oikeammin juustoista sellaisenaan syötynä perusta, en osaa tarkemmin suositella mitään tiettyä, mutta kokeilkaa itse. Tai käyttäkää tätä minun tapaani vaikkapa rahkan kruunaajana. Hillo on sopivan kipakkaa, ei liiallisen makeaa, joten siitä pitääkseen ei tarvitse olla kaltaiseni sokerihiiri.

Toinen resepti taas, lakritsilla maustettu omenavoi, esittelee tekijälleen mielestäni melko erikoisen makuisen omenahillon tai – mikäli sen valmistaa pitkän kaavan mukaan – perinteisen omenavoin. Vaikka tämä Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä poimittu ohjeistus onkin nimetty juuri lakritsin mukaan, maistuvat siinä mielestäni enemmän muut käytetyt mausteet, etunenässä maustepippuri ja neilikka. Näin lopullinen maku johdattaa minut lähinnä jouluisiin tunnelmiin. Sinänsä ehkä pienoinen pettymys, minä kun odotin tältä hillolta eniten juuri tuota lakritsisuutta. No, ehkä lakritsijauhetta voisi upottaa seokseen hieman kevyemmälläkin kädellä.

Kanelinen kriikunahillo

6 dl valmista hilloa

IMG_84391 kg kriikunoita
1 dl vettä
1,5 dl sokeria
1,5 dl hillosokeria
1 kanelitanko
1 tl kanelia
1 rkl vaniljasokeria (vanilja ei kuitenkaan lopputuloksessa päässyt ollenkaan kriikunoiden vahvan maun läpi, joten tähän lienee turhaa vaniljasokeria edes tuhlata)

Pese kriikunat ja poista niistä kivet.
Laita kriikunat kattilaan yhdessä veden, sokerien ja kanelitangon kera.
Kiehuta seos ja keitä miedolla lämmöllä noin 40 min. välillä sekoittaen. Poista valmiista hillosta kanelitanko ja lisää makusi mukaan vielä jauhettua kanelia.
Purkita hillo kuumana lasipurkkeihin ja sulje kannet. Vaihtoehtoisesti voit myös pakastaa hillon pidempää säilömistä varten.

Lakritsilla maustettu omenavoi

1 l valmista hilloa

IMG_84630,5 l kuivaa omenasiideriä
1 kg omenoita
2 dl fariinisokeria
1,5 tl (tai rohkeasti enemmän) lakritsijauhetta
0,5 tl jauhettua neilikkaa
0,5 tl kanelia
0,5 tl maustepippuria (ehkä hiukan pienempikin määrä riittäisi)

Pese ja kuutioi omenat.
Kaada siideri kattilaan (jos teet omenavoita perinteiseen tapaan, käytä uuninkestävää teräskattilaa tai emalipataa) ja keitä ilman kantta noin 15 min. jolloin siitä jää jäljelle noin puolet.
Lisää omenakuutiot siideriin ja keitä keskilämmöllä välillä sekoittaen 15 min.
Lisää fariinisokeri. Soseuta omenat liemineen sauvasekoittimella.
Lisää soseeseen mausteet ja keitä miedolla lämmöllä, kannella peitettynä ja välillä sekoittaen vähintään 20 min. Sose kiehuu kuplien, joten sekoita varoen.
Voit purkittaa soseen tässä vaiheessa, mutta jos haluat tehdä omenavoin perinteiseen tapaan, jatka kypsentämistä 120-asteisessa uunissa ilman kantta 2-3 tuntia, kunnes omenavoi on tummaa ja paksua. Sekoita 30 min. välein.
Purkita kuuma omenavoi, sulje purkit ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä kylmässä.

Avokado, My Love

Kirjoitettu by Kaisa

Jos ruoka-aineista pitäisi laatia kymmenen parasta käsittävä lista, muutama asia olisi varma: Ensinnäkin tehtävä olisi järkyttävän vaikea, jos ei jopa mahdoton, toiseksi lista mitä luultavammin saisi uuden muodon erittäin usein, varmasti miltei joka päivä ja kolmanneksi siitä löytyisi takuulla yksi asia, avokado.

IMG_4236Avokado on hyvää niin sellaisenaan kuin sangen monessa erilaisessa tarkoituksessa. Klassinen, jos ei viikottain niin ainakin kuukausittain nauttimamme alkupala syntyy, kun avokado täytetään yksinkertaisesti turkkilaisella jogurtilla ynnä mielialan mukaan joko savuporolla tai katkaravuilla. Muuta ei tarvita kuin hyppysellinen pippuria maustamaan kokonaisuuden. Lisäksi avokado toimii hyvin salaateissa, kylmissä keitoissa ja dippinä, noin muutamia mainitakseni. Tämä ekstraterveellinen herkku on todella löytänyt paikkansa keittiössämme.

Tällä kertaa esittelen teille muutaman avokadoreseptin, joita suosittelen kokeilemaan. Ensimmäinen niistä jäljittelee edellä mainitsemaani täytettyä avokadoa, joskin uudessa muodossa, cocktailin muotoon koottuna. Toiseen, risottoon, sitä vastoin törmäsin vasta hiljattain Meanwhile in Longfield -blogissa, enkä malttanut olla hetimiten testaamatta itsekin. Testi kannatti, mutta mainittakoon selvennykseksi, että toisin kuin kuvat antavat ymmärtää, söimme risottoa broilerin lisukkeena, emme pääasiallisena ateriana. Näin risotto toimikin todella hyvin, vähintään yhtä hyvin kuin joitakin vuosia sitten kovasti rummutettu avokadopasta, joka ainakin meille tuotti pienoisen pettymyksen. No, lisäkkeenä sekin oli hyvää, mutta ei mielestäni maineensa veroista.

Avokadonmakuisin terveisin!

Avokado-karpalo-kylmäsavuporococktail

Ainesten määriä en tullut laittaneeksi ylös, mutta kahteen annokseen käytin yhden avokadon ja muita voikin lisäillä omien mieltymysten mukaan. Lopputulos ei varmasti kärsi erilaisista suhteista.

IMG_8353(pakaste)karpaloita
sokeria
kylmäsavuporoa
smetanaa / turkkilaista jogurttia
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta rosmariinia
avokadoa
limemehua
viispippuria myllystä

Sokeroi karpalot ja anna niiden sulaa rauhassa.
Hienonna kylmäsavuporo.
Vatkaa smetana kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää siihen poro. Vaihtoehtoisesti voit lisätä poron turkkilaiseen jogurttiin. Lisää joukkoon karpalot ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Hienonna mukaan myös rosmariinia.
Halkaise avokado, poista kivi ja paloittele hedelmäliha. Purista halkaistun avokadon päälle hieman limemehua tummumisen estämiseksi.
Kokoa cocktail laittamalla laseihin kerroksittain poroseosta ja avokadon palasia. Ripauta päälle vielä hiukan viispippuria.

Avokadorisotto

4 annosta

IMG_84205 dl kasvislientä tai vettä
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
0,5 dl oliiviöljyä
1,5 dl risottoriisiä
1 dl valkoviiniä (korvasin kuivalla omenasiiderillä, joka toimi myös hyvin)
1-2 tl suolaa
1 limetin raastettu kuori ja mehu
1 avokado
(3-4 tippaa Tabascoa)
2 rkl ranskankermaa

Kuumenna kasvisliemi tai vesi valmiiksi.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Raasta limetin kuori.
Kuullota sipuleita öljyssä laakeassa kattilassa 2-3 min. Lisää riisi ja kuullota 2 min. kunnes riisin pinta muuttuu lasimaiseksi.
Lisää risottoon valkoviini ja suola sekä limetin kuori. Anna kiehua, kunnes valkoviini on lähes kokonaan haihtunut.
Lisää kauhallinen kasvislientä ja anna kiehua, kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut. Lisää sitten lientä kauhallinen kerrallaan, kunnes riisi on kypsää. Riisin lajikkeesta ja laadusta rippuen tähän menee 13-17 min. Riisi saa olla pehmeää, mutta kuitenkin al dente eli hampaissa tuntuvaa.
Anna risoton jäähtyä hetki. Kuori ja halkaise avokado. Poista kivi. Soseuta avokado ja limetin mehu sauvasekoittimella (tai haarukalla). Kun risotto on hieman jäähtynyt, sekoita siihen avokadosose, mahdollinen Tabasco sekä ranskankerma.