Kun vanhempien pihapuusta kerätyt omenat täyttävät yhä jääkaapin vihanneslokeroa, olen koittanut keksiä mahdollisimman paljon erilaisia tapoja käyttää omenaa. Hilloa, piirakkaa ja paistosta tietysti, mutta myös suolaisia, niin sanottuja kunnon ruokia. Erityisesti juuri kotipihan kirpakat omenat sopivat nimittäin mainiosti myös ruoanlaittoon.
Ranskalaishenkinen kanapata yhdistää omenan makeuden, pekonin suolaisuuden, yrttien tuoksun ja siiderin tuoman sopivan hapokkuuden. Se on helppo sekä melko nopea valmistaa ja toimii näin mainiosti ihan arki-iltanakin. Toisaalta hienommin tarjoiltuna siitä saa niin ikään osan juhlavampaa ateriaa.
Tartu siis reseptiin ja kokkaa itsesi ranskalaisiin tunnelmiin.
Omenainen kanapata
5 annosta
4 salottisipulia 1 valkosipulinkynsi 170 g pekonia 1 kg kanan marinoituja fileepihvejä (valkosipuli) 1 rkl rypsiöljyä 0,33 l kuivaa omenasiideriä 2 dl vettä 1 kanaliemikuutio 2 laakerinlehteä 1 rkl tuoretta / 0,5 tl kuivattua timjamia 600 g hapahkoa (kotimaista) omenaa mustapippuria myllystä
Tarjoiluun: esim. riisiä
Kuori ja lohko salottisipulit neljään osaan. Viipaloi valkosipuli ja suikaloi pekoni. Kuumenna paistokasari tai laakea pata ja ruskista broilerin fileepihvit öljyssä muutamassa erässä. Siirrä pihvit odottamaan lautaselle. Ruskista seuraavaksi pekonit padassa. Lisää sitten sipulit, ja pienennä lämpöä. Siirrä ruskistetut pihvit pataan pekonin ja sipulin joukkoon. Lisää pataan siideri, vesi ja liemikuutio, laakerinlehdet sekä timjami. Kuumenna pata kiehuvaksi ja jätä porisemaan miedolle lämmölle noin 15 minuutiksi kannen alle. Pese ja paloittele sillä välin omenat reiluiksi lohkoiksi. Lisää omenat kanapataan ja kypsennä vielä toiset 15 min. välillä sekoitellen. Mausta lopuksi mustapippurilla ja tarkista maku. Tarjoile esim. riisin kanssa.
Vielä on himpun verran aikaa nauttia syksyn satokausiherkuista. Yksi omista syyssuosikeistani on ilman muuta punajuuri, johon rakastun aina uudelleen – ja uudelleen. Kaiken muun hyvän lisäksi punajuuri on vielä kaunis katsellakin, joten siitä valmistuneet herkut ovat kaksinverroin mieluinen saavutus.
Seuraava punajuuri-feta-lehtikaali-linssivuoka kätki sisäänsä kaikki onnen edellytykset. Ja niinhän siinä odotetusti kävi, että syntyi jotakin, jota ilomielin voin kutsua uudeksi suosikkilisäkkeekseni. Makea punajuuri, suolainen fetajuusto, rapea lehtikaali ja aina ihastuttava linssi muodostavat kokonaisuuden, joka kutkuttelee liki jokaisen perusmaun voimin.
Joku paistaa rinnalle kanaa, toinen ehkä pihvin. Kasvissyöjä voisi valita falafelin ja joku nautiskella tätä sellaisenaan. Suositukseni joka tapauksessa.
Huuhtele linssit ja keitä kypsäksi kasvisliemessä. Valuta ja siirrä sivuun odottamaan. Paahda pestyjä punajuuria 200-asteisessa uunissa noin tunti. Jäähdytä, kuori ja leikkaa lohkoiksi. Leikkaa lehtikaalin kovat ruodit pois ja suikaloi lehdet pienemmiksi. Kuutioi fetajuusto. Voitele uunivuoka öljyllä. Levitä vuoan pohjalle kolmasosa linsseistä, lehtikaalia, punajuuria ja fetajuustoa. Mausta välit kuivatuilla yrteillä, hunajalla, suolalla ja mustapippurilla. Tee yhteensä kolme kerrosta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 min. kunnes pinta ruskistuu.
Muistatko sen ihan tavallisen kasvislasagnen? Sen, joka täytetään juuresraasteella ja juustokastikkeella. Itseltäni tämä usein unohtuu, mutta sitten, kun se taas muistuu mieleen ja viimeistään sen tullessa uunista ulos, muistuu myös se, miksi tätä silloin tällöin kannattaa tehdä. Erilaiset kasvislasagnet ovat herkkua, tämäkin kaiken raastamisensa väärti.
Vaikka Hävikkiviikko tuli ja meni, mainittakoon tämänkin reseptin yhteydessä sen mainiosta soveltuvuudesta juuri hävikin torjumiseen. Jääkaapista löytyneet hiukkasen nahistuneet juurekset sekä juustojen jämät sopivat tällaiseen ruoanlaittoon mitä parhaiten ja ekologinen kokki on iloinen, kun tähteistä syntyy tähtiä. Siis hyvää kaikella tapaa.
Juustokastike: 200 g tuorejuustoa (Minulla 125 g ricottaa ja 75 g aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa) 3 dl ruokakermaa 0,5 tl suolaa mustapippuria myllystä 100 g juustoraastetta
Lisäksi: 1 kesäkurpitsa lasagnelevyjä
Raasta juurekset hienoksi raasteeksi. Kuori ja silppua sipulit sekä valkosipuli ja pilko paprika sekä kaprikset. Kuullota öljyssä juuresraaste, sipulit ja paprika. Anna pehmetä. Lisää valkosipuli, hunaja, pilkotut kaprikset ja tomaattimurska. Mausta punaviinietikalla, balsamicolla, sokerilla, yrteillä, suolalla ja pippurilla. Anna muhia 5-10 min. Tarkista maku. Sekoita juustokastikkeen ainekset keskenään, mutta jätä osa juustoraasteesta sivuun lasagnen kuorruttamista varten. Voitele tai öljyä uunivuoka. Laita pohjalle kasviskastiketta ja viipaloi päälle kerros ohuita kesäkurpitsasiivuja. Kaada päälle juustokastiketta ja lado vuokaan seuraavaksi kerros lasagnelevyjä. Toista kerroksittain, kunnes päällimmäiseksi jää kerros juustokastiketta. Ripottele pinnalle loppu juustoraaste. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 45-60 min. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.
Omenakausi innostaa vuosi vuodelta tarttumaan erilaisiin omenapiirakkaresepteihin. Tällä kertaa kokeilin piirakkaa, jonka täyte rakenneltiin tuorejuustosta ja kondensoidusta maidosta ja johon tulevat omenat aateloin aiemmin valmistamallani chai”siirapilla”.
Innostukseni kokeilla chain makuja leivonnassa kumpusi Teekauppa Chayan minulle tarjoamasta mahdollisuudesta päästä maistelemaan erilaisia teelaatuja. Chaya on kauppakeskus Triplassa sijaitseva teen erikoiskauppa, jonka valikoima pitää sisällään yli 250 eri teelaatua. Itse olen näin aluksi tutustunut erityisesti lempiteeheni chaihin, mutta lisääkin teeaiheista jutustelua lienee syksyn mittaan kylmeneviin päiviin luvassa.
Piirakasta tuli sekä makeaa, koska kondensoitu maito, maukasta, koska ihastuttava chai ja rapeaa, koska murupinta. Eli juuri sitä, mitä täydelliseltä omenapiirakalta on lupa odottaa.
Mitä omenoiden maustamiseen tulee, sen voi toki tehdä helpomminkin, mutta jos chain makumaailma miellyttää, suositan ilman muuta kokeilemaan käyttämääni chai-siirappia. Myönnettäköön tosin, että itse keitin siirappiani siinä määrin liikaa, että se jäähdyttyään kovettui, mutta siitä viis, hyvää se oli joka tapauksessa ja aion pian kokeilla uudestaan. Ja mikä parasta, kovettunut siirappi pääsi näin osaksi piirakkaa tehden siitä vieläkin maukkaamman. Sivumennen sanoen näitä omenoita voisi popsia ihan sellaisenaan vaikkapa vaniljajäätelön kera.
Tälle piirakalle ja näille chai-omenoille siis ehdoton suositukseni.
Omenapiirakka chai-omenatäytteellä
Vuoallinen (ø 20 cm)
Chai-siirappi: Huom! Jos haluat tehdä piirakasta helpomman version, jätä siirappi valmistamatta ja mausta omenat alla olevan ohjeen mukaan. Mikäli taas päädyt pidemmän kaavan versioon, valmista chai-siirappi hyvissä ajoin, mieluiten jo edellisenä päivänä. Tällä reseptillä siirappia tulee runsaasti enemmän, mitä piirakkaomenoihin tarvitaan, mutta lopulle siirapille on helppoa keksiä muita käyttötarkoituksia ja tarvittaessa sitä voi jopa pakastaa.
5 tl chai-teen lehtiä 1 rkl rouhittua kardemummaa ripaus rouhittua mustapippuria 1,5 dl vettä 100 g tummaa muscovadosokeria
Mittaa kattilaan chai-tee, kardemumma ja mustapippuri. Lisää vesi ja kiehauta seos. Vähennä hieman lämpöä ja keitä miedolla lämmöllä 4 min. Siivilöi tee ja mausteet liemestä ja kaada neste takaisin puhtaaseen kattilaan. Lisää teen joukkoon muscovadosokeri. Kiehauta seos, vähennä lämpöä ja keitä siirappia noin 3 min. tai kunnes seos hiukan paksunee. Älä keitä liikaa, ettei seos jäähtyessään kovetu liikaa vaan pysyy siirappimaisena. Jätä chai-siirappiseos jäähtymään huoneenlämpöön.
Murutaikina: 3,5 dl jauhoja 1,75 dl fariinisokeria 75 g voita
Sekoita murupohjan ainekset nyppien. Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin sekä halutessasi reunoille. Painele 2/3 murutaikinasta tasaisesti vuoan pohjalle. Säästä loput taikinasta pintaa varten. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 15 min. Anna jäähtyä. Kuori ja kuutioi omenat. Sekoita sopivaksi katsomasi määrä chai-siirappia – tai vaihtoehtoisesti kaneli, inkivääri ja sokeri – omenakuutioiden joukkoon. Vispaa tuorejuusto sähkövatkaimella pehmeäksi ja lisää kondensoitu maito. Lisää vispaten myös kananmuna. Sekoita lopuksi joukkoon vehnäjauhot ja vaniljasokeri. Kaada tuorejuustotäyte pohjan päälle ja ripottele omenakuutiot tasaisesti sen pinnalle. Ripottele päällimmäiseksi vielä loput murutaikinasta. Paista uunin keskitasolla noin 20-30 min. kunnes täyte on jähmettynyt. Ota uunista ja anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua. Tarjoile vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.
Viimeistelläkseni edellisessä postauksessani aloittamani tarinan kahden euron kasvisateriasta esittelen nyt tuolloin mainitut punajuuripyörykät ja niiden kumppaniksi mainiosti sopivan hunajaglaseeratun fenkolin. Kun pyöryköiden toiselle rinnalle valmistaa vielä simppelin jogurttikastikkeen, alkaa koossa olla melko lailla oivallinen kokonaisuus, jota halutessaan voi täydentää vaikkapa perunamuusilla. Alkuruoaksi pitkään haudutettua sipulikeittoa ja se on siinä, kerrassaan ihastuttava kasvisateria.
P.S. Hunajaglaseeraus lienee helpoin tapa tutustua fenkoliin, mikäli se ei kuulu ensisijaisiin suosikkeihin. Itse pidän fenkolista toki muutenkin mutta väittäisin, että hunajalla glaseerattuna se maistuu niillekin, jotka muuten suhtautuvat fenkoliin varauksella. Glaseeraus ei kuitenkaan jyrää fenkolin omalaatuista makua, ainoastaan tekee siitä helpommin lähestyttävän.
Kuori punajuuret ja keitä ne lähes pehmeiksi. Laita sillä välin soijarouhe turpoamaan kasvisliemellä maustettuun veteen. Hienonna sipuli ja kuullota se pannulla öljyssä pehmeäksi ja läpikuultavaksi. Anna jäähtyä hiukan. Raasta keitetyt punajuuret, kun ne ovat hiukan jäähtyneet. Sekoita yhteen punajuuriraaste, turvotettu soijarouhe, kuullotettu sipuli, kaurakerma, korppujauhot ja mausteet. Sekoita pyörykkätaikinasta käsin tasainen massa. Laita massa jääkaappiin vetäytymään noin puoleksi tunniksi. Pyörittele massasta pyöryköitä ja paista ne pannulla öljyssä kauniin värisiksi. Älä paista pyöryköitä liian kuumalla pannulla, jotta ne ehtivät kypsyä sisältäkin. Tarjoile esimerkiksi jogurttikastikkeen ja perunamuusin kera.
Leikkaa fenkolit ensin puoliksi ja sitten sentin paksuisiksi siivuiksi. Kuumenna paistinpannussa voi sekä öljy ja kypsennä fenkolisiivut kauniin värisiksi molemmin puolin. Anna niiden myös hieman pehmetä. Kun siivut ovat tältä osin valmiit, siirrä ne sivuun odottamaan ja lisää pannulle nokare voita, hunaja ja kumina. Anna kuminan ja hunajan maustaa voita muutama minuutti ennen kuin palautat fenkolit takaisin pannulle. Paista fenkoleita vielä muutama minuutti molemmin puolin. Tarjoile aiolin kera.
Ei liene epäselvää, että harrastan ruokakauppojen hyvikkilaatikoiden metsästystä. En suunnittele ruokalistoja etukäteen, en suorita tarkoin mietittyjä kerran viikossa toteutuvia kauppareissuja, enkä oikeastaan valmista vanhoja tuttuja suosikkeja. Vastoin kaikkia taiteen sääntöjä minä käyn kaupassa usein, oikeastaan joka päivä ja siitäkin huolimatta nelihenkisen terveellisesti syövän perheemme kauppalasku ei näinä alati kallistuvina aikoina päätä huimaa, pikemminkin päin vastoin.
Minä en kuitenkaan tee tätä yksin rahan takia. Ei, oikeastaan teen tätä aivan muista syistä; haastaakseni itseni luomaan hävikistä herkkua, kokeillakseni aina jotakin uutta, kun raaka-aineita ei niin sanotusti pääse valitsemaan. No, eipä se taloudellisuuskaan tietysti haittaa tee.
Nyt esittelemäni hyvikkilaatikko sisälsi punajuuri- ja sipuliniput, fenkolin sekä muutaman nauriin. Oli siellä jotain muutakin, jonkin verran hedelmiä, jos en aivan väärin muista. Laatikon innoittamana syntyi sipulikeittoa, hunajaglaseerattua fenkolia sekä punajuuripyöryköitä, joista kaikkiin loput ainesosat löytyvät melko varmasti lähes jokaisen keittiön perusvalikoimasta. Tämä lienee melko selkeä todiste siitä, että näinäkin maailman aikoina vielä on mahdollista harrastaa myös edullista ruoanlaittoa. Ja mikä parasta, ekologista niin ikään.
Ensimmäisenä nostan kolmikostani esiin sipulikeiton, joka hurmasi tummanpuhuvalla maukkaudellaan. Pitkän haudutuksen tuloksena syntyi keitto, jota voin ilman muuta suositella kokeilemaan. Kun jokaisen annoksen kumppaniksi gratinoi vielä palan leipää, päästään varsin mainion ruokalajin äärelle, joka sopii niin hienostuneen kuin rennommankin aterian aloittajaksi. Tämä resepti kannattaa painaa mieleen.
Haudutettu sipulikeitto
6 annosta
800 g sipulia 3 valkosipulinkynttä 25 g voita 2 rkl rypsiöljyä 1 tl kuivattua timjamia 1,25 l sieni- tai lihalientä (tai osaksi molempia) 2 rkl vehnäjauhoja 3 dl valkoviiniä tai olutta 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta mustapippuria myllystä (tilkka konjakkia)
Lisäksi: 120 g juustoraastetta 6 viipaletta maalaisleipää voita voiteluun
Kuori sipulit, leikkaa neljään osaan ja edelleen viipaleiksi. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Sulata kattilassa voi, lisää öljy ja seuraavaksi sipulit, valkosipulit ja kuivattu timjami. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä noin 30 min. niin, että ne makeutuvat. Sekoittele välillä ja tarkkaile, etteivät sipulit pääse ruskistumaan. Valmista liemi erikseen. Ripottele jauhot sipuleille siivilän läpi ja sekoita. Kaada kuuma liemi ohuena nauhana, ensin noin puolet, ja sekoita. Kaada joukkoon loppu liemi, kuumenna kiehuvaksi ja lisää viini tai olut sekä soijakastike. Anna keiton porista hiljalleen miedolla lämmöllä noin tunnin ajan. Tarkista maku ja lisää muutama kierros pippuria myllystä. Halutessasi hienostella voit lorauttaa joukkoon vielä tilkan konjakkia. Raasta juusto. Voitele leipäviipaleet ja ripota pintaan juustoraastetta. Kuorruta niitä leivinpaperin päällä pellillä uunin yläosassa 250 asteessa niin, että pinta saa kaunista väriä. Annostele keitto ja nosta jokaiselle ruokailijalle keiton päälle kuorrutettu juustoleipä. Vaihtoehtoisesti voit jakaa valmiin keiton annoskulhoihin, nostaa juustoraasteella peitellyn leipäviipaleen annoksen päälle ja gratinoida leivän uunissa yhdessä keiton kanssa.
Näin omenakauden kynnyksellä haluan jakaa reseptin, johon itse suhtauduin ensialkuun pienellä varauksella, mutta jonka rikas makupaletti todella vietteli. Omenan makeus, raparperin kirpsakkuus, pekonin suolaisuus ja chilin sopivasti lempeä puraisu saavat aikaan mitä maukkaimman kokonaisuuden, jota kannattaa ilman muuta testailla esimerkiksi erilaisten liharuokien kumppanina. Ihan ainoana lisäkkeenä en tätä välttämättä suosittele, rinnalle kannattaa parhaimman balanssin saavuttamiseksi tehdä vielä esimerkiksi jogurttikastike.
Raparperit paistokseen voi mainiosti napata pakastimesta, joten jo ohimennyt raparperiaika ei muodostu esteeksi. Samoin tätä ei kannata jättää kokeilematta, vaikka liha ei kuuluisikaan ruokavalioon, sillä myös pekoniton lopputulos on varmasti maittava. Tilalle voisivat sopia esimerkiksi sienet. Olen muutenkin sitä mieltä, että raakana vuokaan lisätyt pekonit eivät kypsy tarpeeksi, joten ne kannattaa ehdottomasti paistaa kunnolla etukäteen ja lisätä sitten vuokaan suolaista rapsakkuutta tuomaan. Samoin voisi tehdä sienille.
Siis varsin oivallinen kausiresepti, jota kannattaa ilman muuta lähteä kokeilemaan.
Omena-raparperi-pekonipaistos
6 annosta
5-6 omenaa 2 raparperinvartta 3-6 kevät(puna)sipulia koosta riippuen 140 g pekonia 1,5 dl valmista sweet chili -kastiketta 1 rkl soijaa 1 sitruunan mehu (noin 0,5 dl) 0,25 tl suolaa mustapippuria myllystä
Pese omenat, poista niistä siemenkodat ja leikkaa lohkoiksi. Kuori ja siivuta raparperit. Pese ja halkaise nippusipulit jättäen varret pois. (Osalla varsista voit halutessasi koristella valmiin paistoksen.) Laita raa’at pekoniviipaleet uunivuoan pohjalle. Huom! Jos minun tapaani pidät ainoastaan rapeaksi paahtuneesta pekonista, ota tässä vaiheessa esiin paistinpannu ja paista pekoniviipaleet pannulla kypsiksi. Levitä raparperit, omenat ja sipulit joko raakojen pekoniviipaleiden päälle tai kevyesti voideltuun uunivuokaan. Jos olet valinnut paistaa pekonit etukäteen pannulla, rouhi paistetut pekoniviipaleet vuokaan kasvisten joukkoon. Valmista sitten kastike. Yhdistä sweet chili -kastike, soija ja sitruunamehu. Kaada kastike vuokaan tasaisesti. Lisää päälle hieman suolaa ja mustapippuria. Paista 225-asteisessa uunissa noin 30 min. Nostele paistamisen aikana varovasti paistolientä omenoiden ja raparperien päälle, jotta ne eivät kuivahda. Pyri kuitenkin olemaan musertamatta niitä, jotta paistos säilyisi pureskeltavampana.
Vaikka raparperikausi ei enää olekaan kuumimmillaan, löytyy varmasti muitakin, jotka minun tapaani ovat pilkkoneet pakastimeen sitä parasta, alkukesän raparperisatoa. Näinpä esittelen teille nyt oman suosikkiraparperipiirakkani, sopivasti tahmaisen valkosuklaa-raparperipiirakan.
Resepti on kulkenut mukanani aina siitä asti, kun ensikerran leivoin sitä juuri ennen Pikku-Kokin syntymää. Silloin piirakka sujahti pakastimeen ja sitä tarjoiltiin reilua kuukautta myöhemmin ristiäisissä, tällä kertaa sitä tullaan tarjoilemaan Pikku- ja Neiti-Kokin kuusi- ja nelivuotissyntymäpäivillä.
Koska piirakka on ihanan mehevää ja pehmeää, sitä voi hyvin tarjoilla ihan sellaisenaan, mutta todellinen herkkuhetki syntyy, kun piirakan päälle annostelee lorauksen vaniljakastiketta tai palan vaniljajäätelöä.
Ja hei, ensimmäiset omenat kypsyvät juuri nyt, joten kokeile ihmeessä vaihtaa raparperi omenaan. Kirpsakat kotimaiset omenat toimivat tässä varmasti ihan raparperin lailla. Muistaakseni olen tällaistakin versiota joskus kokeillut.
Kuorrutus: 50 g voita 1,5 dl vehnäjauhoja 0,5 dl ruokokidesokeria 1 tl vaniljasokeria 100 g valkosuklaata
(Lisäksi: vaniljakastiketta / -jäätelöä)
Huuhtele, kuori ja pilko raparperit viipaleiksi. Vatkaa kananmunat ja sokerit vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe siivilän läpi taikinaan käännellen. Kuumenna maito ja kerma ja sulata joukkoon voi. Vatkaa seos pienissä erissä taikinaan. Voitele joko 30×30 cm piirakkavuoka tai vaihtoehtoisesti halkaisijaltaan noin 24 cm irtopohjavuoka ja kaada taikina siihen. Ripottele pinnalle raparperinpalat tasaisesti. Valmista sitten kuorrute. Sulata voi. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja sokerit. Raasta valkosuklaa karkeaksi ja sekoittele joukkoon. Nypi seosta sormin kunnes se on murumaista. Ripottele seos piirakan pinnalle tasaisesti. Paista uunissa 200 asteessa noin 30 min. Peitä piiras foliolla tai leivinpaperilla paiston aikana, jos pinta uhkaa ruskistua liikaa. Tarjoa haaleana tai täysin viilenneenä (vaniljakastikkeen tai jäätelön kera).
Vaikka sinänsä en pidäkään itseäni sen suurempana tee-ihmisenä, tykästyin kovasti ajatukseen päästä maistelemaan ja kokeilemaan erilaisia teemakuja ja -laatuja. Tämän mahdollisuuden minulle tarjosi Chaya Teekauppa.
Nuoruuden vaniljantuoksuisten teehetkien jälkeen ikisuosikkini on ollut chai. Sen miellyttävä maustesekoitus lämmittää talven kylminä hetkinä mutta rentouttaa mukavasti myös muina vuodenaikoina. Kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma ja anis eivät yksinkertaisesti voi olla huono yhdistelmä.
Lähdin Chaya Teekaupasta kahden erilaisen chai-tuotteen kera. Rooibos Chai* on makean rooiboksen ja Malabarin mausteiden ihastuttavan yrttinautinnon luova yhdistelmä, David Rio Chai* taas länsimainen kehitelmä, chai latte -jauhe. Viimeksi mainittu, kaakaojauheen tapaan toimiva versio chaista oli itselleni uusi tuttavuus, mutta jo heti ensi nuuhkaisulta sangen mieluinen sellainen. Tämän herkun kanssa tulen mitä luultavammin viettämään pian taas alkavia iltapäivän arkisia hengähdyshetkiäni. Ja mikä parasta, valitsemani sokeriton versio oli tarpeeksi makea ihan sellaisenaan. Valinnanvaraa näissä purnukoissa riittää niin valkoisen, vihreän kuin mustankin teen ystäville, niille jotka arvostavat tuotteen sokerittomuutta sekä niille, jotka haluavat juoda teensä kofeiinittomana. Jo tämä juoma itsessään aikaansaa herkkuhetken, kun kumppanina nautiskelee muutaman Bülowin lakritsipalleron* ollaan jo tavoittelemassa eräänlaista täydellisyyttä.
Chai-innostuksissani halusin niin ikään leipoa jotakin teemaan sopivaa. Valitsin pienet maustekakkuset, jotka maustoin chaista tutuilla mausteilla, joskin aniksen jätin lisäämättä. Kakuista tuli sekä maukkaita että söpöjä. Koska kyseessä ei ole se kaikista makein tai täyteläisin leivonnainen, kakkuset sopivat erityisen hyvin chai latte -jauheesta sekoitetun juoman rinnalle. Ja niin, liika voi toki olla liikaa, mutta chaista tuskin saa kylläkseen, jos siitä sattuu pitämään.
*Mainittuja tuotteita saat ostettua Chaya Teekaupan verkkokaupasta tai myymälästä, jonka löydät kauppakeskus Triplasta.
Pienet maustekakkuset
10 kpl (Vuoan kuppikoosta riippuen, minun vuoallani syntyy pieniä ei ihan minikokoisia kakkusia.)
130 g voita 130 g sokeria 2 kananmunaa 225 g vehnäjauhoja 1 tl vaniljasokeria 1 tl leivinjauhetta 1 tl kanelia 0,5 tl inkivääriä 0,5 tl neilikkaa 1 tl kardemummaa 70 g kuohukermaa
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat vähitellen hyvin sekoittaen. Sekoita kuivat aineet sekä mausteet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen kerman kanssa. Sekoita tasaiseksi ja jaa taikina voideltuihin kakkuvuokiin. Paista 175-asteisessa uunissa kypsäksi. Tarkkaile paistoaikaa; minun kakkuni kypsyivät noin puolessa tunnissa, mutta minikokoisille riittää varmasti huomattavasti lyhyempi aika. Jos taas teet yhden isomman kakun, paistoaika lienee pidempi.
Erilaisten prosessoitujen kasvisproteiinien viidakossa vaeltaessamme tuppaavat tuiki tavalliset kasvisreseptit ajoittain unohtumaan. Itselleni näin tapaa käymään esimerkiksi kasvispihvien kohdalla ja nytpä esittelenkin ikiaikaisen raastepihvireseptini. Pihveihin voi upottaa kasviksia melko lailla laidasta laitaan ja ne voi paistaa halunsa mukaan joko uunissa tai pannulla. Uunissa valmistuessaan pihveistä ei tietenkään tule yhtä rapeita, mutta mielestäni sekään ei haittaa. Hyviä nämä juustolla aateloidut pihvit ovat joka tapauksessa.
Minä valitsin tällä kertaa pihveihini lanttua, perunaa, porkkanaa ja parsakaalia, siis melko perinteisen kokonaisuuden. Lopputulos oli tälläkin kertaa varsin mainio. Kannattaa siis ilman muuta luottaa perinteiseen. Mainittakoon vielä, että pihveihin sopivat mitä parhaiten jo hieman elämääkin nähneet kasvikset, joten niitä valmistamalla voi samalla estää mahdollista ruokahävikkiä syntymästä.
Perinteiset kasvispihvit eli raastepihvit
12 kpl
1 sipuli 3 valkosipulinkynttä 1 porkkana puolikas parsakaali 70 g perunaa 200 g lanttua 0,5 dl grahamjauhoja 1 tl suolaa mustapippuria 1 kananmuna 100 g juustoa maun mukaan
(Lisäksi: jogurttikastiketta)
Silppua sipuli ja valkosipuli hyvin pieneksi. Raasta muut kasvikset mahdollisimman hienoksi raasteeksi. Purista raasteesta ylimääräinen neste ja siirrä kulhoon. Lisää grahamjauhot, suola, mustapippuri ja kananmuna. Sekoita hyvin. Raasta juusto ja lisää taikinaan. Nostele taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperilla päällystetyn pellin päälle. Muotoile pihveiksi ja paista 225-asteisessa uunissa 25-30 min. kunnes pinta on ruskistunut hieman. Tarjoile esimerkiksi jogurttikastikkeen kera.
Tunnelmallisia makuja 