reseptit – Sivu 43 – Tunnelmallisia makuja

Persikka cobbler: superhelppo jenkkiherkku

Kirjoitettu 29 syyskuun, 201829 syyskuun, 2018 by Kaisa

Askartelin ihan kokeilumielessä – ja koska jääkaapissa majaili joukko parhaat päivänsä nähneitä persikoita sekä nektariineja – yhdysvaltalaista alkuperää olevan persikka cobblerin. Koskaan ennen en ollut cobblerista kuullutkaan, mutta reseptiin törmättyäni ja sitä nyt testattuani, tulen varmasti tekemään sitä uudemmankin kerran. Persikoiden sijaan paistoksessa varmasti toimisivat myös marjat tai muut hedelmät maun mukaan.

Cobbler oli vallattoman hyvää, kunnolla makeaa sekä tahmaista. Ja niin helppo valmistaa, että tämän taitaa, vaikka ei niin leipuri olisikaan. Hauska efekti syntyy siitä, kun vuokaan päällimmäiseksi asetellut persikkaviipaleet jäävät uunissa kohoavan taikinan alle ja paistokselle syntyvä keksimäinen kuori lukitsee mehevät hedelmät sokeriliemessä sisälleen. Nam ja maiskis!

Tyyliltään cobbler on vähän aikaa sitten valmistamani italialaisen omenakakun tapainen, joskin tuo oli vielä astetta tahmaisempi versio. Suosittelen suunnattomasti kokeilemaan molempia. Harva näiden kohdalla varmasti jää kylmäksi.

Persikka cobbler

6 annosta

5 dl persikka- ja/tai nektariiniviipaleita (noin 5 kpl)
1,25 dl sokeria
3 rkl vettä
50 g voita

Taikina:
1,25 dl sokeria
1,85 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,25 dl maitoa

Pinnalle:
kanelia

Kuori ja viipaloi tuoreet persikat. Sekoita pannulla tai kattilassa sokeri, vesi ja persikkaviipaleet. Kiehauta ja anna muhia keskilämmöllä noin 10 min.
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Uunin lämmetessä laita voi vuokaan ja vuoka uuniin. Anna voin sulaa ja ota vuoka uunista.
Sekoita taikinan sokeri, vehnäjauho ja leivinjauhe kulhossa. Lisää maito pienissä erissä kuiviin aineisiin ja sekoita tasaiseksi haarukalla. Kaada taikina sulan voin päälle vuokaan. Älä sekoita.
Lusikoi päälle persikkaviipaleet ja kaada myös sokeriliemi varovasti persikoiden päälle. Ripottele halutessasi päälle hiukan kanelia.
Paista noin 20-30 min.
Tarjoile lämpimänä jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Kohti kastejuhlia; keitot kilpasilla osa 1: samettinen bataattikeitto

Kirjoitettu 24 syyskuun, 2018 by Kaisa

Nyt kun kaikki mahdolliset ristiäisten leivonnaistarjottavat odottavat jo pakastimessa h-hetkeä, ajattelin pikkuhiljaa alkaa valikoimaan myös juhlien pääruokaa. Ideana on tarjoilla kahta erilaista keittoa. Päälinjauksenkin olen jo suorittanut ja tarjolla tulee mitä luultavimmin olemaan ainoastaan kasvisvaihtoehtoja, joista toinen ”tavallinen” ja toinen vegaaninen. Olen myös rajannut loppusuoralle ainoastaan sosekeitot lähinnä siitä syystä, että ne voi hyvin keitellä valmiiksi jo edellisenä päivänä.

Näin. Pidemmittä puheitta asiaan eli ensimmäisen ehdokkaan esittelyyn. Maku-lehdestä bongattu samettinen bataattikeitto, jonka muokkasin vegaaniseksi oli hyvää ja toimisi varmasti myös tulevassa juhlapöydässä. Keitto jäi kuitenkin näillä liemimäärillä mielestäni hiukan veteläksi, joten ainakin nesteen määrää olisi niukennettava, mikäli tämä päätyisi tekoon. Luulen kuitenkin, että maukkaudestaan huolimatta jätän ehdokkaan juhlien ulkopuolelle, sillä ehkä siitä kuitenkin puuttui se ”jokin”, viimeinen särmä. Kotiruokalistallemme tämä kuitenkin ehdottomasti jää, Pikku-Kokkikin nautiskeli heti kättelyssä muutaman annoksen.

Siis metsästysmatka jatkukoon. Jos sinulla sattuu olemaan keittokirjassasi jokin huippuherkullinen vaihtoehto, vinkkaa toki. Ehkä siitä tulee kastejuhliemme keittokuningatar…

Samettinen bataattikeitto

6 annosta

1 kg bataattia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 kasvisliemikuutiota
15 dl vettä
0,25 tl valkopippuria
0,5 tl timjamia
3 dl ruokakermaa (Jos haluat valmistaa vegaanisen version, käytä tapaani kookosmaitoa tai kasviskermaa.)
1 dl kuivaa valkoviiniä (Minä korvasin omenatuoremehulla.)

Pinnalle:
tuoretta timjamia

Kuori ja lohko bataatit, sipuli ja valkosipuli.
Laita kasvikset liemikuutioiden ja veden kanssa kattilaan. Keitä kypsiksi.
Mausta valkopippurilla ja timjamilla.
Ennen kuin soseutat keiton, poista sopivaksi katsomasi määrä lientä kattilasta, että keitosta ei tule liian vetistä, mutta säästä se kuitenkin mahdollista notkeuttamista varten. Soseuta keitto.
Kaada joukkoon ruokakerma sekä valkoviini ja anna kiehahtaa uudelleen.
Tarkista keiton maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Pullanystävän herkkunyhtäjäiset: Monkey Bread -muffinssit

Kirjoitettu 3 syyskuun, 2018 by Kaisa

Jo aikapäiviä sitten kiinnostavien reseptileikkeiden arkistooni Maku-lehdestä poimimani Monkey Bread -reseptiikka päätyi vihdoin käyttöön. Pienet voissa ja sokerikanelissa pyöritellyt pullat osoittautuivat sen verran herkullisiksi, että tämä ei varmasti jää tähän; apinaleipää on ehdottomasti kokeiltava uudemmankin kerran.

Perinteisesti kakkuvuokaan koottava Monkey Bread, nyhtöpullakakku, pääsi käsittelyssäni erilaiseen muotoon, kun leivoinkin sen totutusta poiketen muffinsseiksi. Näin siitä syystä, että tulen tarjoilemaan nyhtöpullan Neiti-Kokin ristiäisissä ja kaikki eivät välttämättä innostu nyhtämään suuressa seurueessa samasta pullasta. Olisi kakun tosin voinut leikata myös valmiiksi viipaleiksi, mutta mikäs tässä, myös muffinssit toimivat hyvin.

Mikäli herkusta haluaa minun tähänastista versiotani makeampaa, voi kakun tai muffinssit koristella vielä tomusokerikuorrutteella tai kinuskikastikkeella, kuten minäkin ajattelin tehdä, kunhan muffinssit pääsevät pakastimesta. Hauska juttu Monkey Breadissa on sekin, että lapsileipurit tykkäävät varmasti näiden pienten palleroiden pyörittelystä sekä vuokaan asettelusta.

Siis suosittelen, joko kakkuna tai pienempinä annosherkkuina.

Monkey Bread

Noin 15 muffinssia / kakkupalaa

Pullataikina:
2 dl kevytmaitoa (minä käytin kaurajuomaa vegaanisen lopputuloksen aikaansaamiseksi)
20 g hiivaa
0,75 dl muscovadosokeria
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
noin 6 dl vehnäjauhoja
50 g voita (tai maidotonta margariinia)

Lisäksi:
100 g voita (tai maidotonta margariinia)
1 dl muscovadosokeria
2 tl jauhettua kanelia

Koristelu:
1,5 dl tomusokeria ja 1 rkl vettä (nämä voi hyvin korvata vaikkapa kinuskikastikkeella)

Kuumenna maito kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva.
Mittaa sekaan sokeri, kardemumma ja suola. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja viimeisenä huoneenlämpöinen rasva.
Alusta taikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista.
Anna taikinan kohota liinan alla puoli tuntia.
Sulata voi. Voitele muffinssivuoat (tai kakkuvuoka, jonka vetoisuus on noin 1,8 l) reilusti voilla. Jätä loppu voisula kulhoon.
Yhdistä toisessa kulhossa sokeri ja kaneli.
Painele taikinasta jauhotetulla pöydällä ilmakuplat pois. Leivo siitä pitkä pötkö (ø noin 3 cm) ja jaa se 2–3 sentin paloiksi. Pyörittele palat pikkupulliksi.
Pyörittele pullat ensin voisulassa ja sitten kaneli-sokeriseoksessa. Asettele ne muffinssivuokiin, noin kolme per vuoka, tai limittäin kakkuvuokaan.
Kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä noin 30 min.
Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 30 min. Mikäli teet ison kakun, anna sen jäähtyä noin 10 min. ja kumoa sitten vuoka. Muffinssit voit tarjoilla kummin päin vain, itse pidin niitä kauniimpina kumoamattomina.
Sekoita tomusokeri ja vesi tasaiseksi kuorrutteeksi. Koristele sillä tai esimerkiksi kinuskikastikkeella jäähtyneet muffinssit tai pullakakku.

Saaristolaissämpylät

Kirjoitettu 1 syyskuun, 2018 by Kaisa

Nyt kun pikkuhiljaa olen alkanut kokoamaan erilaisia sämpylöitä ja annoskokoisia leipäsiä pakastimeen tulevia kastejuhlia varten, päädyin kokeilemaan myös seuraavia saaristolaissämpylöitä. Itselleni tämä oli uusi tapa tarjoilla saaristolaisleipää ja itse asiassa tykästyin ideaan kovasti. Vaikka en mikään suuri saaristolaisleipäfani olekaan, näitä täytyy varmasti tehdä vielä uudelleenkin. Makua leipiin mahtui runsaasti ja koostumus oli ihastuttavan pehmeä, hiukan taikinamainen.

Siis suosittelen rikkomaan kaavaa ja kokeilemaan tällaista vaihtoehtoa. Jos perinteisyyksiä kaipaa, niin skagen sopii tottahan toki rinnalle. Tästähän voisi rakentaa vaikka laskiaispullan tapaisen suolaisen skagenpullan…

Saaristolaissämpylät

24 kpl

6 dl piimää, kaljaa tai olutta (minä käytin alkoholitonta olutta)
2 dl omenasosetta
2 dl kaljamaltaita
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1,5 dl siirappia
1-2 rkl fenkolia, anista ja/tai kuminaa
1 tl jauhettua pomeranssinkuorta
4 dl ruisjauhoja
4 dl hiivaleipävehnäjauhoja (minä korvasin nämä onnistuneesti vehnäjauhoilla)
4 dl vehnäjauhoja

Lämmitä neste kiehuvaksi. Lisää siihen maltaat ja omenasose. Anna olla hetki, kunnes seos on kädenlämpöistä, liuota silloin joukkoon hiiva. Lisää suola, siirappi, mausteet ja jauhot.
Anna taikinan kohota peitettynä lämpimässä paikassa (esim. lämpimässä vesialtaassa) kaksinkertaiseksi.
Jaa taikina muffinssivuokiin, mieluiten silikonisiin tai foliovuokiin. Anna kohota puolisen tuntia vuoissa peitettynä.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 min. muffinssikolojen koosta riippuen.

Vallan iisit tandoorikana-pitapizzat

Kirjoitettu 30 elokuun, 2018 by Kaisa

Pizzan valmistuksen ehdottomasti epämiellyttävin osuus on mielestäni pohja. Näin siitäkin huolimatta, että erilaisia piirakkapohjia teen ja kehittelen erittäinkin mielelläni. Mutta pizzataikina; se on hermostuttava juttu se.

Edellä mainitusta syystä ilahduin kovasti löytämästäni intialaishenkisestä reseptiikasta, jossa pizzapohja korvautui simppelisti naanleivällä. Meiltä tosin ei tähän hätään naanleipää löytynyt, mutta pitaleivät korvasivat puutteen mainiosti. Myös itse täyte syntyi käden käänteessä ja yksinkertaisuudestaan huolimatta – tai ehkäpä juuri siitä johtuen – maistui mainiolta.

Tämä tällä kertaa. Tässäpä oiva vaihtoehto joko pikaiseksi arki-illalliseksi tai vaikka illanistujaisiin. Pizzat on helppo täyttää etukäteen ja paistaa vieraiden saavuttua, kun paistoaikakin on vain kymmenisen minuuttia. Suosittelen!

Tandoorikana-pitapizzat

6 annosta

1,5 dl turkkilaista jogurttia
2-4 rkl tandooritahnaa (halutusta tulisuudesta riippuen)
600 g broilerin fileesuikaleita
2 sipulia
3 rkl öljyä
6 esipaistettua pitaleipää / 3 naanleipää
225 g ranskankermaa
1,5 prk mangoa sokeriliemessä
300 g mozzarellajuustoraastetta

(Pinnalle:
tuoretta basilikaa tai korianteria)

Sekoita kulhossa jogurtti ja tandooritahna. Sekoita joukkoon broilerin fileesuikaleet.
Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi.
Mittaa pannulle öljy. Lisää sipulirenkaat ja paista, kunnes sipulit ovat hieman ruskistuneet. Nosta lautaselle.
Lisää pannulle broilerit marinadeineen. Paista, kunnes suurin osa marinadista on haihtunut pannulta ja fileesuikaleet ovat kypsyneet ja hieman ruskistuneet.
Levitä leivät leivinpaperin päälle uunipellille. Mikäli käytät pitaleipiä halkaise ne kahtia ja aseta pellille leikkuupinta ylöspäin.
Levitä leiville ranskankerma, puolet juustoraasteesta, broilerisuikaleet, mangoviipaleita ja sipulirenkaita. Ripottele päälle loput juustoraasteesta.
Kypsennä 225-asteisessa uunissa 10 min. kunnes juusto on sulanut kauniisti leipien päälle ja leivät ovat reunoilta hieman rapeita.
Ripottele halutessasi leipien päälle basilikan tai korianterin lehtiä.

Omenavarkaissa osa 2: Omenaiset kaurasämpylät

Kirjoitettu 23 elokuun, 201824 elokuun, 2018 by Kaisa

Nyt kun Neiti-Kokin ristiäispäivä on lyöty lukkoon, juhlapaikka varattu ja vieraslista suunniteltu, on lupa lähteä valmistamaan pakastukseen soveltuvia tarjottavia. Ideana olisi tarjota vieraskunnalle keittoateria sekä kastekahvit. Muutaman vaihtoehtoisen keiton rinnalle ajattelin leipiä ja sämpylöitä erilaisissa muodoissa. No, eiköhän tästä jonkinlainen tarjoilu synny, ideoista ei ainakaan ole puutetta ja aikaakin on nyt riittämiin, kun joka tapauksessa on vietettävä kotikeskeistä elämää Neiti-Kokin pikkuruisuudesta johtuen.

Kuten ensimmäisessä ”Omenavarkaissa”-artikkelissani kerroin, vanhempieni pihalla asusteleva omenapuu notkuu tänä vuonna satoa, josta pääsemme mekin nauttimaan. Näinpä silmiini Vispilän viemää -blogissa osunut omenasämpyläresepti tuntui sangen oivalliselta vaihtoehdolta ensimmäisiä ristiäiskeittojen kumppaneita valikoidessani.

Omenaiset kaurasämpylät olivat hyviä. Niistä saa helposti myös vegaanisia ja näin ollen melko moniin erikoisruokavalioihin sopivia. Suosittelen kokeilemaan, vaikkapa ihan saapuneen syksyn kunniaksi.

Omena-kaurasämpylät

12 kpl

3 dl karkeaa omenaraastetta
25 g hiivaa
2,5 dl (kaura)maitoa
0,5 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 dl kaurahiutaleita
8-9 dl sämpyläjauhoja
0,5 dl öljyä

Pinnalle:
0,25 dl (kaura)maitoa
kaurahiutaleita

Kuori omenat ja raasta karkeaksi raasteeksi.
Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää omenaraaste, suola, siirappi ja kaurahiutaleet.
Alusta taikinaan jauhot, lisää öljy lopuksi joukkoon. Huomioithan, että taikina saa olla melko napakka, sillä raasteesta irtoaa jonkin verran nestettä kohotuksen aikana.
Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa liinan alla noin puoli tuntia, jotta se ennättää kohota kaksinkertaiseksi.
Muotoile taikinasta tanko ja jaa se noin kahteentoista osaan. Pyöritä palat sämpylöiksi. Anna sämpylöiden kohota liinan alla.
Voitele sämpylät maidolla ja ripottele kaurahiutaleita pinnalle.
Paista 225-asteisessa uunissa 12–15 min.
Jäähdytä sämpylät liinan alla.

Savuinen kaali-makaronilaatikko

Kirjoitettu 8 elokuun, 2018 by Kaisa

Vaikka Pikku-Kokki sinänsä ei mikään makaronifanaatikko olekaan, eikä meillä ehkäpä juuri tästä syystä kovinkaan usein vietetä makaronilaatikkopäiviä, teki mieleni juuri tänään tuota kaikkien kotiruokien äitiä. Halusin kuitenkin täydentää kasvisruokakokoelmaamme, joten perus jauhelihaversio oli tällä kertaa poissuljettu ja laatikkoon makaronin seuraksi uiskentelivatkin kaaliveneet.

En lähde väittämään, että seuraava kaali-makaronilaatikko olisi mieluinen yllätys läheskään kaikille. Jotta sen vahvat maut miellyttävät, on ruokailijan aidosti innostuttava sekä kaalista että savujuustosta. Muuten laatikko ei varmastikaan tuota iloa syöjälleen. Mutta mikäli edellä mainitut maut ovat sinun juttusi, voin kertoa, että tässä yksinkertaisessa arkiruoassa on paljon sellaista jotakin, jota monista vastaavista jää puuttumaan. Suositan siis kokeilemaan.

Koska itse olen vahvasti sekä kaalin että savujuuston ystävä, uskoin vahvasti jo etukäteen pitäväni lopputuloksesta, jonka takia itse asiassa lähdinkin tätä Yhteishyvä-lehdestä löytämääni reseptiikkaa testailemaan. No, Aleksille en lähtenyt tuotostani edes tarjoilemaan – koska kaali – mutta suureksi ilokseni Pikku-Kokki maisteli annostaan hymyssä suin. Niin hyvin kuin pienen kulinaristimme tunnenkin, en kyllästy ihmettelemään hänen kaikkiruokaisuuttaan ja intoaan uusia makuja kohtaan. Ihan mahtavaa!

Kipparin kaali-makaronilaatikko

6 annosta

1 l vettä
1-2 kasvisliemikuutiota
400 g tummaa makaronia
0,5 rkl rypsiöljyä
1 pieni suippokaali
2-3 kananmunaa
4 dl maitoa
2,5 dl savujuustokermaa (Jos haluat hiukan miedomman juuston maun, voit korvata osan kermasta tavallisella ruokakermalla. Itse tein näin ja savuiselta ruoka maistui joka tapauksessa.)
1 dl persiljaa hienonnettuna
(suolaa)
0,25 tl rouhittua mustapippuria

Kiehauta vesi kattilassa, lisää liemikuutiot ja makaronit. Keitä 8 min. Älä valuta.
Öljyä uunivuoka kevyesti. Kumoa makaronit liemineen vuokaan.
Lohko kaali ja paina lohkot makaronien joukkoon.
Riko kananmunat kulhoon. Sekoita maito ja kerma munien joukkoon. Lisää hienonnettu persilja, mahdollinen suola ja pippuri. Valuta seos tasaisesti vuokaan.
Paista makaronilaatikkoa 180-asteissa uunissa noin 40 min.

Taaperon toiveesta: bataatti bolognese

Kirjoitettu 22 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Sadepäivän kunniaksi – totta tosiaan taitaa olla elämäni ensimmäinen kesä, kun sadepäivät eivät tunnu laisinkaan epämiellyttäviltä, päinvastoin – päätin ottaa missiokseni keittiöpuuhastelun. Kun Kotikolossa on viime päivät ollut muutenkin ”lämmin” tunnelma, ei lieden tai uunin ympäristössä ole tehnyt pahemmin mieli viettää aikaa. Nyt kuitenkin valmistimme aamutoimiksemme Pikku-Kokin kanssa maittavan aterian.

Jauhelihakastike sai mukavaa makua omenamehusta ja pidimme siitä molemmat. Pikku-Kokin toiveesta – herra on puhunut bataatista jo joitakin päiviä – valmistunut bataattipyree taas pehmentyi ja täyteläistyi ranskankermalla ja oliiviöljyllä, eikä valkosipulikaan tehnyt maulle ainakaan huonoa. Tätä tulen varmasti valmistamaan tulevaisuudessakin.

Siis vallan maukas ja toimiva kokonaisuus, jota suosittelen kokeilemaan; ei jauhelihakastike aina kaipaa spagettia rinnalleen.

Pikku-Kokin sanoin: ”Hyvää!”

Jauhelihakastike

4 annosta

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
400 g naudan jauhelihaa
400 g tomaattimurskaa
2 dl omenamehua
1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 tl oreganoa
1 laakerinlehti
0,5 rkl soijakastiketta

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
Ruskista jauheliha öljyssä. Nosta sipulit pannulle lihan joukkoon ja kypsennä hetki.
Lisää tomaattimurska, omenamehu ja mausteet. Keitä 10-15 min.
Tarjoile esimerkiksi keitetyn pastan tai perunoiden kanssa. Oivallinen vaihtoehto on myös alla esitelty bataattipyree.

Bataattipyree

4 annosta

500 g bataattia
pala tuoretta chiliä
1 valkosipulinkynsi
1 dl ranskankermaa
2-4 rkl oliiviöljyä
suolaa

Kuori ja paloittele bataatti. Poista chilistä siemenet ja hienonna se sekä kuorittu valkosipulinkynsi.
Keitä bataatti, chili ja sipuli vedessä kypsiksi. Kaada keitinvesi pois ja soseuta kasvikset. Jäähdytä ja sekoita ranskankerma sekä oliiviöljy joukkoon. Varo ettei pyree vetisty liikaa. Mausta maun mukaan suolalla.

Raikasta, punaista ja kesäistä; kylmä mansikkakeitto vaikkapa kesäillallisen avaajaksi

Kirjoitettu 16 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Lauantaina saimme päivällisvieraita. Koska pääruoaksi tarjoilimme tuhdimman puoleisia ”pulled pork” -pihvejä savuviski-pekoniglaseerauksella, sopi vallan mainioksi vastapainoksi aloittaa päivällinen seuraavalla kepeällä keitolla. Suunnitelmissa oli alun alkaen toinen alkuruoka, mutta kylmän mansikkakeiton reseptiikan purjehtiessa postilaatikosta juurikin parahiksi ennen lopullisia päätöksiä, voitti mansikka kesäisyydellään kilvan.

Itse keitto, jonka reseptin löysin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, oli sangen näyttävä ja onnistunut aloitus kaiken kaikkiaan maukkaalle aterialle. Keiton oheen esitetty fetacrumble kuitenkin ihmetytti meitä kaikkia. Sitä oli todella paljon keittoon nähden ja saatuani tuotoksen valmiiksi – tai itse asiassa jo valmistuksen aikana – epäilin jopa jonkinlaista virhettä sen reseptiikassa. Laitan joka tapauksessa myös crumblen ohjeen oheen, vaikka en suosittelekaan sitä ainakaan tällä tapaa valmistamaan. Ehkäpä jauhojen määrää runsaasti pienentämällä crumble olisikin ollut onnistunutta. No, kyllä sitä nytkin keittoon ihan mielellään ripotteli, mutta ensi kerralla ajattelin kokeilla vain yksinkertaisesti paahdettua fetaa tai jotakin muuta juustoa. Sillä juuston suolaisuutta mansikan makeus ehdottomasti vaatii tasapainottuakseen.

Joka tapauksessa siis keitolle suositus, lisäkkeen jokainen miettiköön makunsa mukaan. Näiden lisäksi täytyy mainita vielä myös edellä linkatuista ”pulled pork” -pihveistä, joita suosittelen niin ikään kokeilemaan. Myös pihvien rinnalle valmistamamme baskityyliset perunat ja romesco-kastike kannattaa pistää korvan taakse; todella hyvä lisäke, joka sopii vallan moneen.

Näin. Tällaista kesäpäivän herkkua tällä kertaa.

Kylmä mansikkakeitto (ja fetacrumble)

4 alkuruoka-annosta

1 l mansikoita
2 rosmariininoksaa

Fetacrumble:
2,25 dl (?) vehnäjauhoja
100 g fetaa
75 g voita
1 rkl muscovadosokeria

Lisäksi:
2 rosmariininoksaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita neljä keittokulhoa jääkaappiin viilentymään.
Sekoita fetacrumblen aineet kulhossa murumaiseksi. Levitä crumble leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Lisää samalle pellille 2 rosmariininoksaa.
Paahda crumblea ja rosmariininoksia uunissa 5-10 min. Sekoita kerran paahtamisen aikana. Anna jäähtyä.
Nypi paahtuneista rosmariininoksista lehdet mortteliin ja jauha ne.
Perkaa ja pilko mansikat tehosekoittimeen. Nypi tuoreista rosmariininoksista lehdet joukkoon. Soseuta tasaiseksi, kuohkeaksi keitoksi.
Jaa keitto kylmiin kulhoihin ja ripottele pinnalle fetacrumblea sekä rosmariinijauhetta.

Kuivahtaneen leivän vähän parempi viimeinen leposija

Kirjoitettu 13 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Tuijottaessani silmästä silmään sämpyläpussia, jonka sisältö uhkasi väistämättä päätyä kuivahtaneiden kirjaan, laadin sotasuunnitelman. Ensimmäisenä mieleeni purjehti jonkinnäköinen leipäpaistos ja hetken asian tiimoilta reseptiikkoja metsästettyäni päädyin kokeilemaan seuraavanlaista vaihtoehtoa. Alkuperäisidea taisi olla Kodin Kuvalehden, mutta muokkasin sen omia ruokavarastojamme vastaavaksi.

Paistoksesta tuli maukasta ja ilomielin voin suositella kokeilemaan vastaavaa, mikäli leivälle uhkaa käydä köpelösti. Oivallinen vaihtoehto vaikkapa brunssi- tai iltapalapöytään. Hyvä juttu on myös se, että paistoksen voi koota hyvissä ajoin, vaikkapa jo edellisenä iltana, ja antaa uunin hoitaa viimeistelyn vasta juuri ennen tarjoilua. Täytteitä voi valikoida omien mieltymysten ja sen hetkisten ruokavarastojen mukaan. Mainio hävikkiherkku, joka sopii kesäkokkailuun, jos keittiössä ei halua viettää turhan pitkää pätkää kauniista kesäpäivästä.

Pekoni-pinaatti-leipäpaistos

6 annosta

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
170 g pekonia/savuporoa/kinkkua (itse laitoin noin puolet pekonia ja puolet savuporoa)
100 g tuoretta pinaattia (minulla osa korvautui rucolalla)
1 rkl rypsiöljyä
300 g vaaleaa leipää
75 g parmesaania
jotakin toista juustoa oman mieltymyksen mukaan
5 dl maitoa
5 kananmunaa
(suolaa)
mustapippuria myllystä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Paloittele pekoni. Huuhdo ja valuta pinaatti.
Laita pekoni paistinpannulle ja kuumenna pannu. Ruskista pekoni omassa rasvassaan rapeaksi. Nosta pekoni talouspaperin päälle ja anna rasvan valua paperiin.
Kuullota sipulia ja valkosipulia muutaman minuutin ajan tilkassa öljyä. Lisää pinaatti ja jatka paistamista, kunnes pinaatti kutistuu.
Kuutioi leipä. Raasta juustot.
Kokoa paistos voideltuun uunivuokaan latomalla leipäkuutioita, pekonia, pinaattipaistosta ja juustoraasteita sekaisin.
Sekoita maito, kananmunat ja mausteet keskenään. Kaada seos leipävuokaan ja anna imeytyä vähintään puoli tuntia tai jääkaapissa seuraavaan päivään.
Paista vuokaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta ruskistunut.