Tunnelmallisia makuja

Kookoksella marinoitu bataatti-perunacurry

Kirjoitettu 26 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Tarvelistalla oli kasvisruoka, kiinnostuksen kohteena itselleni vielä tuntematon Valion kerman ja kookoksen yhdistelmä Kermainen kookos. Kun samana aamuna sähköpostiin tupsahti sopivan reseptin sisältämää K-Ruoka -aiheista postia, sain keskeyttää pohdinnat siihen ja ruveta kokkauspuuhiin.

Syntyi bataatti-perunacurrya, jonka muokkasin edellä mainitun K-Ruoka -reseptin pohjalta. Muuntelin alkuperäistä ohjeistusta jonkin verran vaihtamalla osan bataatista perunaan ja kehittelemällä tandooricurrytahnan tilalle oman seokseni.

Currysta tuli mielestäni hyvää. Minä ja Pikku-Kokki popsimme sitä ihan sellaisenaan, Aleksille paistoin kyytipojaksi hieman pekonirouhetta. Ihan hyvä idea muuten tuo pekoni; sen suolaisuus toi mainiota vastapainoa bataatin ja kookoksen makeudelle ja sopi ruokaan muutenkin hyvin. Koko perhe oli tyytyväinen ja voin hyvin suosittaa reseptiä, joko sellaisenaan tai muutosteni kera. Myös Kermainen kookos ansaitsee suosituksen, uskon että ainakin meillä tuote pääsee vakituisempaankin käyttöön. Oivan loppusilauksen aterialle olisi antanut naanleipä, jota täytyy ehdottomasti ensi kerralla hankkia tämän curryn rinnalle.

Tällä yksinkertaisella kasvisruoalla – kunhan unohtaa pekonirouheen – on paikkansa vaikkapa hiljaisen viikon pääsiäisen odotuksessa.

Bataatti-perunacurry

4 annosta

400 g bataattia
200 g perunaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1-1,5 rkl juustokuminaa
0,5-1 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
1 dl vettä
1 tlk käyttövalmiita kikherneitä
65 g babypinaattia
2 rkl tandooricurrytahnaa
Huom! Mikäli haluat, voit korvata tahnan esimerkiksi seuraavilla mausteilla: 2 tl tuoretta inkivääriraastetta, 1 rkl tomaattipyreetä, 1 tl korianteria, 1 tl kurkumaa ja chilirouhetta oman maun mukaan.
2,5 dl Valio Kermainen kookosta
1 tl sitruunanmehua

Lisäksi:
naanleipää
(paistettua ja rouhittua pekonia)

Kuori ja kuutioi bataatti ja perunat. Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipuli.
Kuullota bataattia, perunoita ja sipuleita noin 5 min. öljyssä kattilassa. Mausta juustokuminalla, suolalla ja pippurilla. Lisää kattilaan vesi ja hauduta kannen alla vielä noin 10 min. tai kunnes bataatti ja perunat ovat kypsiä.
Huuhtele ja valuta kikherneet. Lisää kikherneet, pinaatti ja tandooritahna tai sen korvaavat mausteet kattilaan. Lisää joukkoon Kermainen kookos ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta lopuksi sitruunanmehulla. Tarkista maku.
Tarjoile naanleivän kera.

Blogin pitämisen ihanuudesta – reseptin kera

Kirjoitettu 21 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Tunnelmalliset on toiminut enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo reilut viisi vuotta. Jännää; niin ne vuodet vierivät. Kotikolossa on valmistunut satoja ja taas satoja ruokia ja leipomuksia, ihastuttavat ravintolaelämykset ovat rikastuttaneet elämäämme ja monen monituiset keittokirjat ja ruokalehdet on luettu läpi tarkkaakin tarkemmin. (Tässä välissä mainittakoon, että puolitoistavuotiaan Pikku-Kokin yksi rakkaimmista kirjoista on toden totta kasviskeittokirja – ja ihan hänen omasta aloitteestaan.)

Vuosien aikana Kotikolo on muuttanut ja muuttunut; helsinkiläisistä kerrostaloeläjistä on tullut espoolaisia rivitalokansalaisia ja ikioma grilli kuumenee säännöllisen epäsäännöllisesti ympäri vuoden. Keväästä syksyyn ruokailemme ainoastaan kotimme sydämessä, lasitetulla ulkoterassilla, ja tänä vuonna on toiveissamme pystyttää Pikku-Kokille leikkimökki pienelle pihapläntillemme. Ei tätä enää vanhaan vaihtaisi, ei millään.

Tärkeintä kaikesta on kuitenkin Pikku-Kokki, perheeseemme reilut puolitoista vuotta sitten saapunut nuori herra. Päivät ja kuukaudet hänen kanssaan ovat kuluneet nopeasti, eikä paluu töihin ole vieläkään tuntunut ajankohtaiselta. Täällä siis jatketaan, mahdollisesti vielä pitkäänkin.

Nyt tullaan siihen kohtaan, miksi kotoilu sopii minulle niin hyvin. Sillä tosiasiahan on, että taaperon kanssa kaksin vietetyt päivät eivät suinkaan aina ole ruusuilla tanssimista. Ne ovat usein pitkiä ja tylsiä; ensin odotellaan lounasta ja sitä seuraavia päiväunia, sitten iltapäivän parasta hetkeä, kun saamme Aleksista vihdoin seuraa. Samanlaiset päivät seuraavat toisiaan, eikä talvi vielä koskaan ole tuntunut näin pitkältä. Mutta silti tämä on ihanaa, ainutlaatuista aikaa. Joka tapauksessa minusta tuntuu, että ilman Tunnelmallisia minä saattaisin olla jo niin sanotusti töiden partaalla. Mutta ei, aina kun minulla on vapaa-aikaa, aina kun Pikku-Kokin silmä välttää, minä pakenen Tunnelmallisten pariin: kirjoitan, suunnittelen, valmistan tai valokuvaan. Tämä harrastus on niin sanotusti vienyt mukanaan. Ja mukanaan se ainakin välillisesti on vienyt myös Aleksin, joka perusti vuodenvaihteessa Parhaat Ruokablogit -sivuston – minun ideani pohjalta muuten. Nyt olemme sitten molemmat sukeltaneet ruokablogien maukkaaseen maailmaan. Mahtavaa!

Näin tällä kertaa, terveisin Pikku-Rouva, kotirouva toistaiseksi määrittelemättömän ajan.

P.S. Laitetaanpa tähänkin ihan muodon vuoksi resepti kyytipojaksi, ruokablogista kun kuitenkin on kysymys. Broileriohratto oli hyvää, mutta mikäli vahvat maut miellyttävät kannattaa rinnalle lisätä hiukan vaikkapa mielimaustekastiketta. Meiltä uupunut pinnan parmesaanihuntu tuo varmasti myös oman mahtilisänsä. Mukava arkiruoka, johon ohra tuo terveellisyyttä esimerkiksi risoton riisiin verrattuna.

Broileriohratto

4 annosta

300 g broilerin jauhelihaa
1 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa
1 tl currya
0,5 tl (savu)paprikajauhetta
1 dl ranskankermaa
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 fenkoli
2 lehtisellerinvartta
1 l kanalientä
3 rkl (oliivi)öljyä
2,5 dl esikypsennettyjä ohrasuurimoita
2 dl pakasteherneitä
1 tl kuivattua timjamia
0,5 tl mustapippuria
0,25 tl kurkumaa

Pinnalle:
tuoretta basilikaa ja/tai tomaattia
0,5 dl parmesaaniraastetta
(maustekastiketta maun mukaan)

Paista jauheliha öljyssä juuri ja juuri kypsäksi. Mausta suolalla, currylla ja paprikalla. Lisää ranskankerma, sitruunan mehu ja kuoriraaste jauhelihan sekaan.
Kuori ja silppua sipulit. Leikkaa fenkolista pois kova kanta ja leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi. Viipaloi sellerinvarret.
Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi.
Mittaa öljy kattilaan, kuullota sipulit pehmeäksi. Lisää ohra, kuumenna hetki ja aloita kuuman liemen lisääminen kauhallinen pari kerrallaan. Lisää lientä sitä mukaa, kun se imeytyy suurimoihin.
Lisää fenkoli ja selleri, kun suurimot ovat puolikypsiä eli noin 20 min. kuluttua. Kokonaisten ohrasuurimoiden kypsyminen kestää noin 40 min.
Lisää herneet ja jauhelihaseos kypsään ohrattoon. Kuumenna ja mausta timjamilla, pippurilla ja kurkumalla.
Ripottele annosten pinnalle silputtua basilikaa ja tomaattiviipaleita sekä parmesaaniraastetta.

Yhden keiton kolmet kasvot

Kirjoitettu 20 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Meidän perheessämme on kolme jäsentä. Vaikka yleensä pidämmekin samoista ruoista, ja ainakin me kaksi perheemme aikuisjäsentä syömme yhteisillä aterioilla samasta padasta, on meilläkin joitakin poikkeavia ruokamieltymyksiä. Yksi suurimmista makueroavaisuuksistamme liittyy keittoihin. Minä söisin suurimman osan keitoista mieluiten kirkasliemisinä, Aleksi ei käsitykseni mukaan pidä kirkasliemisyydestä ollenkaan. Kun soppaan lisätään se, että Pikku-Kokki ei vielä oikein pärjäile liemen kanssa laisinkaan, olemme oikeastaan melko haastava keittoperhe.

Niin tai näin, keitot ovat joka tapauksessa yksi omia suosikkiruokiani ja näinpä valmistan niitä usein, kaikesta huolimatta. Tällä kertaa työn alla oli jauhelihakeitto ja koska tietysti on mukava aikaansaada kaikkia ruokailijoita miellyttävä lopputulos, syttyi matkan varrella päälleni idealamppu; päätin muokata ruokaa pikkuhiljaa jokaiselle meistä sopivaksi.

Pikku-Kokki söi keittonsa ilman lisättyä suolaa ja pienen liemimäärän kera. Seuraavaksi erottelin keitosta oman runsasliemisen versioni, johon lisäsin hieman suolaa. Aleksin kuvissa näkyvään annokseen sujautin reilun tuorejuustotujauksen, jolloin keiton luonne muuttui täysin toisenlaiseksi. Kaikki olivat tyytyväisiä versioihinsa ja päätinkin hyödyntää tätä keinoa tulevaisuudessa niin ikään. Tällä tavoin ei myöskään tarvitse syödä montaa päivää tismalleen samaa ruokaa, jos sattuu tekemään kattilallisen keittoa vaikka vain itselleen. Oivallista ja sangen helppoa!

Monen maun jauhelihakeitto

4 annosta

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
400 g naudan jauhelihaa
1 l vettä
1 lihaliemikuutio
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl oreganoa
4 perunaa
3 porkkanaa
300 g maissia

Mahdolliseen muunteluun:
50-200 g maustamatonta tuorejuustoa

Pinnalle:
tuoretta yrttisilppua ja/tai tomaattia

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne öljyssä kattilassa. Lisää jauheliha ja ruskista se kevyesti. Lisää vesi, lihaliemikuutio ja mausteet. Mikäli haluat tehdä pienelle lapselle ystävällisen, vain liemikuution suolan sisältämän version, jätä suola vielä tässä vaiheessa lisäämättä.
Kuori ja paloittele perunat. Kuori ja viipaloi porkkanat. Lisää perunat ja porkkanat kattilaan. Keitä keskilämmöllä kannen alla 15–20 min. kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää maissit joukkoon hieman ennen keiton valmistumista.
Erottele tässä vaiheessa suolaton annos omaan astiaansa.
Lisää suola ja tarkista maku.
Mikäli haluat tehdä juustoisen version, lisää keittoon tai osaan siitä sopivaksi katsomasi määrä tuorejuustoa. Lämmitä, mutta älä enää keittele kovasti.
Koristele lopuksi haluamallasi tapaa.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 8: Hullu kuin äidiksi tullut : Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus

Kirjoitettu 18 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Tähän sunnuntai-aamuun teki mieli jakaa kirjavinkki, joka nimestään huolimatta sopii lukemiseksi varsin monille; äideille, äitiydestä haaveileville sekä vielä tuota mahdollisuutta pohdiskeleville, mikä jottei miehillekin. Kaikkiin kirjan mielipiteisiin en toki yhdy, mutta mielenkiintoa se herätti monella tapaa. Siis suosittelen kurkistamaan!

Irene Naakka: Hullu kuin äidiksi tullut : äitiyden pilvilinnat ja todellisuus
Minerva, 2018

Hullu kuin äidiksi tullut on hyvä kirja. Sen kirjoittaja, toimittaja ja Mutsie-blogisti, Irene Naakka kuvaa aidosti ja kaunistelematta raskauden, synnytyksen, äitiyden ensihetkien ja äidiksi kasvamisen herättämiä tunteita, sitä kuinka tuo kaikki ei välttämättä olekaan niin täydellistä ja ihanaa. Myytti täydellisestä äidistä murtuu, pilvilinnoista romahdetaan todellisuuteen. Sillä varmasti ovat harvassa ne äidit, joille näin ei kävisi, edes jossakin muodossa; eihän täydellistä ihmistä olekaan, joten miksi olisi täydellinen äiti?

Hullu kuin äidiksi tullut sopii lukemiseksi monille; äideille, äitiydestä haaveileville ja niille, jotka eivät vielä tiedä, onko äitiys heitä varten. Myös miehille teoksen lukemisesta voisi olla paljonkin hyötyä, se opettaa. Kuten sanottua kirjan teksti on rehellisen siloittelematonta, joten tietyn tyyppisten, ehkäpä esimerkiksi niiden, joissa kiertelemättämyys saattaa aiheuttaa pelkotiloja – mitä vaikkapa synnytykseen tulee – kannattaa jättää tämän kirjan lukeminen vasta omien kokemusten jälkeiseen aikaan. Mutta tiedä häntä, toisille saattaa tehdä hyvääkin lukea tämä etukäteen.

Suhteellisen tuoreena äitinä itsekin luin Naakan kirjan suurella mielenkiinnolla yhtyen useisiin hänen mielipiteistään sekä kokemuksistaan varsinkin mitä stressaavaan odotusaikaan tulee. Joka kohdassa en kuitenkaan ollut samaa mieltä, enkä itse ole kokenut synnytyksen jälkeistä masennusta, josta Naakka kirjassaan puhuu. Loppujen lopuksi taidamme ihmisinä – ja äiteinä – olla hyvinkin erilaisia, mutta siitä viis, lukukokemuksena tämä oli mainio, sai palaamaan moniin menneisiin kultahetkiin.

Vihreää kepeyttä vaikkapa alkuruoaksi pääsiäispöytään

Kirjoitettu 17 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Nyt kun aurinko on useana päivänä tuonut toivoa kevään todellisesta saapumisesta, olen pikkuhiljaa jo alkanut kääntää katsetta kohti kevään seuraavaa juhlaa, pääsiäistä. Näinpä päätin kokeilla tätä tuoreista herneistä syntyvää vegaanista hernekeittoa, jonka totesin mainioksi alkuruokakeitoksi – vaikkapa tulevaan pääsiäispöytään. Keiton kermaisuus on peräisin siihen lisätystä avokadosta, joka mielestäni tuo siihen myös sopivasti lempeää ryhtiä. Pääsiäisen kunniaksi pinnalle voisi ehkäpä harkita muutamaa viiriäisenmunanpuolikasta, jolloin keiton vegaanisuus on toki tiessään. No, kukin valitkoon keitollensa kumppanin.

Keiton väri säilyi kauniin vihreänä avokadosta huolimatta, vaikka se majaili yön yli jääkaapissa eli sen voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä. En tiedä olisiko näin ollut muutenkin, mutta itse halusin varmistaa värin säilymisen ja käytin kahta kikkaa sen takaamiseksi: lisäsin keittoon hiukan limemehua ja heitin keiton valmistuttua avokadojen kivet takaisin kattilaan. Näitä oppeja kannattaa muuten hyödyntää myös esimerkiksi guacamolea valmistaessaan.

Resepti tähän todella simppeliin soppaan löytyi mistäpä muualtakaan kuin Lisää kasvisruokaa koko perheelle -luottokeittokirjastani. Onnistuminen jälleen kerran.

Vihreä avokado-hernekeitto

4 annosta

1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
rapsiöljyä
500 g vihreitä herneitä (mieluiten pakkasesta)
7-8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 avokadoa
valkopippuria ja suolaa
1 rkl limemehua

Tarjoiluun:
leipää ja/tai viiriäisenmunia

Kuori ja hienonna keltasipuli sekä valkosipuli. Kuullota ne kattilassa.
Lisää herneet, vesi sekä liemikuutio ja kiehauta.
Lisää keittoon kuoritut avokadot ilman kiviä – säästä kivet kuitenkin myöhempää käyttöä varten – ja soseuta keitto sileäksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Mausta maun mukaan pippurilla ja ripauksella suolaa.
Mikäli et tarjoile keittoa heti, lisää sinne myös limemehua ja poistetut avokadojen kivet, jotta se ei tummu. Mielestäni limemehu toi keittoon myös mukavaa raikkautta, joten sitä voit halutessasi käyttää joka tapauksessa.
Tarjoile haluamasi lisäkkeen kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 63: Ravintola Bella Roma; taaperoystävällisyyttä ennen kaikkea

Kirjoitettu 12 maaliskuun, 20183 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Aloitetaan vaikka siitä, kuinka päädyimme viettämään tamperelaista päivällishetkeämme pizzeria Bella Romassa. No, talvilomapäiviä suunnitellessamme ja ruokapaikkoja valikoidessamme kirjoitin Googleen yksinkertaisesti: Tampere ravintola leikkipaikka. Siinä siis ensisijainen kriteerimme. Vähän se toki hirvittää, kun ympärillä on hienosta ravintolatarjonnastaan tunnettu kaupunki, mutta näin tällä kertaa. Me valitsimme ennen kaikkea mahdollisuuden nauttia – kiireettömästä ruokailuhetkestä.

Tampereen keskustassa, Finlaysonin historiallisessa teollisuusympäristössä, sijaitseva ravintola on miljööltään perusmukava. Takka, röpelöiset kiviseinät, kuparipannut ja valkosipuliköynnökset tuovat sopivasti ilmettä, punavalkoruudullisilta liinoilta ei tietysti italialaisuuden nimissä voida välttyä. Mutta mikäs niissä. Jos olisi perjantai- tai lauantai-ilta, ravintolassa olisi luultavasti sangen lämmin tunnelma. Näin tiistai-iltapäivänä ympärillä näkyy vain muutama toinen seurue.

Valikoimme pöydän leikkinurkkauksen välittömästä läheisyydestä ja toteamme oitis, että ainakin tältä osin ravintolavalinta osui nappiin. Pienen pöydän ympärille on koottu leluja, kirjoja, piirustustarvikkeita sekä kaiken huipuksi pieni – mutta sitäkin suuremman huomion nappaava – televisioruutu. Pikku-Kokki vaikuttaisi tyytyväiseltä tilanteeseensa.

Puhutaanpa sitten hieman ruoasta, syömään tänne kuitenkin on tultu. Alkuruokalistalta mikään ei onnistu viekoittelemaan meitä puolelleen, joten päätämme käydä oitis pääruokien kimppuun. Pizzeriassa kun ollaan, valikoi Aleksi kuuliaisesti oman annoksensa ravintolan laajalta, liki kolmekymmentä vaihtoehtoa sisältävältä pizzalistalta. Maalaiskanaa, pestoa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa ja parmesania sisältävä pizza (15,90€) kuulostaa kieltämättä hurmaavalta. Itse sitä vastoin päädyn maalaissalaattiin, sen paistettua nieriää sisältävään versioon (16,00€). Pikku-Kokin kohdalla hyödynnämme ravintolan tarjoamaa etua valikoida lastenlistalta annos eurolla aikuisen ruoan yhteydessä. Hänelle siis spaghetti bolognese.

Annosten saapuessa ensituntuma on hyvä. Sekä pizza että salaatti näyttävät maukkailta. Todellisuus on sitten kuitenkin hieman toinen. Kun kalanpalasia siirtää, paljastuu oma salaattini melko pitkälti pelkäksi salaattisekoitukseksi, mitä nyt mukana on hiukan tomaattia, artisokkaa, oliiveja ja perunoita sekä krutonkeja, joiden rasvaisuus ei houkuttele. Plussaa kuitenkin siitä, että nieriää on runsaasti ja salaatin muutkin komponentit – paitsi se tylsä salaattisekoitus ja ylirasvaiset krutongit – ovat maullisesti kohdallaan. Kun raastepöydästä noutaa annokseen valkosipulikastiketta ja rinnalle hiukan leipää, voidaan puhua jo ihan kelpo suorituksesta, jossa hinta-laatusuhde on hyvä.

Myös Aleksin pizza vaatii visiittiä raastepöydässä, sillä kokki on pihistellyt täytteissä ja lopputulos on luultua kuivempi. Pizzassa on melko runsaasti pelkkää pohjaa sisältäviä kohtia, eikä tuo pohjakaan ole ihan sitä, mitä ravintola nettisivuillaan lupaa: ”Hartaudella tehty huippulaadukas pizzapohja.” No jaa. Niiltä kohdin, joihin täytteet osuvat maku on kuitenkin mainio – ja raastepöydän lisäfetalla lopuiltakin osin. Mutta eihän tämä nyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mene. Pikku-Kokin pasta-annos on nimensä mukainen: spaghettia ja jauhelihakastiketta, ihan maukasta sellaista. Kyllä tästä mielellään euron pulittaa. Lastenannoksella on mukavasti kokoa, joten pikkuisemme evästää tästä vielä seuraavanakin päivänä.

Jälkiruokahampaan kolotusta Aleksi hoitaa suklaakakkuannoksella (7,50€), jossa lisäkkeiden rooleihin on valittu vaniljaliköörillä marinoituja marjoja (eli jonkin sortin puolukkahilloa) sekä vaniljajäätelöä. Minä ja Pikku-Kokki sen sijaan haluamme herkutella jäätelöllä. Koska jäätelöallas sattuu olemaan rikki, on valinta tehty helpoksi: molemmille pallot vaniljaa (à 3,20€). Suklaakakku on hyvää, joskin Aleksi toteaa ”liköörisöidyt” marjat mauttomuudessaan annoksen kannalta täysin turhiksi, pelkkä vaniljajäätelö riittäisi. Meille tarjoiltu italialainen jäätelö onkin todella hyvää ja niin ikään minä sekä Pikku-Kokki nautimme jälkiruoistamme.

Pienistä kompasteluistaan huolimatta Bella Roma tarjoaa meille mukavan perhepäivällisen ja mikä tärkeintä kaikista, viihtyvyyttä koko konkkaronkalle. Vaikka ruoka ei olekaan täydellistä – tai edes ihan lähellä sitä – maistuu se paljon paremmalle, kun kaikilla on oikeasti kivaa. Kyllä nuo leikkipaikat vaan saavat ihmeitä aikaan ja näinpä ihmettelenkin, miten niitä on niin kovin vaikea löytää. Tietenkään ne eivät sovi kaikenlaisiin paikkoihin, mutta hyvin moniin kuitenkin. Niiden ei tarvitsisi olla isoja, ne veisivät vain pienen nurkan ravintolasalista. Tämä pieni nurkka saisi paljon iloa aikaan. Miettikääpä tätä, ravintoloitsijat, vähintäänkin perheystävällisyyden nimissä. Nuo pienet leikkijät ovat jonakin päivänä ihan ”oikeita” asiakkaita.

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Mukavan mausteinen linssikeitto

Kirjoitettu 10 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Viimeksi kertoilin omenaisesta broilerikastikkeesta, johon upotin pakastimeen päätynyttä omenamehua. Koska mehua jäi tähteille yhä edelleen, metsästin jälleen omenamehupitoisen reseptiikan. Tällä kertaa syntyi mukavan makuinen linssikeitto, johon inkivääri, kurkuma ja cayennepippuri toivat sopivan mausteisuuden.

Keitto oli hyvää näinkin, mutta linssikeitosta kun puhutaan, etuna on vielä sekin, että sekaan sopii heittää mitä vaan sopivaksi katsomaansa lisuketta; raejuustoa, kikherneitä, broileria tai vaikkapa mausteisia makkaroita. Valinta on sinun.

Oiva talvipäivän ruoka, jota syödessä voi vaikkapa unelmoida keväästä.

Linssikeitto

6 annosta

1-2 rkl voita
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl kurkumaa
1 tl inkivääriä
800 g tomaattimurskaa
8 dl vettä
2 dl omenamehua
2 kanaliemikuutiota
3 dl punaisia linssejä
2 perunaa
ripaus cayennepippuria
2 dl ruokakermaa
(suolaa)

Sulata voi kattilassa. Lisää hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Kuullota. Lisää kurkuma ja inkivääri. Anna kiehua hetken aikaa.
Lisää tomaattimurska, vesi, omenamehu ja liemikuutiot.
Huuhdo linssit siivilässä kylmällä, juoksevalla vedellä. Kuori ja leikkaa perunat pieniksi kuutioiksi. Lisää ne sekä linssit kattilaan. Keitä välillä sekoittaen 30-40 min.
Mausta pienellä ripauksella cayennepippuria. Lisää ruokakerma. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.

Omenainen aurinkotervehdys

Kirjoitettu 5 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Broileripakkauksen huudellessa jääkaapista viimeisillä voimillaan, että sen tulisi päästä käytetyksi, kurkistin pakastimeen, josko sieltä löytyisi jotakin tipusen kumppaniksi sopivaa. Löytyihän sieltä, omenamehua. Syntyi siis omenainen broilerikastike, josta pienistä ennakkoluuloistani huolimatta tuli oikein hyvää.

Kun rinnalle keittelee vielä kuskusia saa aikaiseksi kokolailla keltaisen aterian, sellaisen näiden päivien aurinkoisuuteen sopivan. Kannattaa kokeilla, kiva arkiruoka.

Broileri-omenakastike

4 annosta

3 broilerin leikettä
1 sipuli
1-2 rkl öljyä
1 tl currya
2 dl omenamehua
1 omena
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
2 dl kermaa

Lisäksi:
kuskusia/riisiä

Leikkaa broilerit reiluiksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota sipulit öljyssä curryn kanssa miedolla lämmöllä. Nosta sipuliseos syrjään ja paahda pannulla broileripalat. Lisää pannulle sipuliseos, omenamehu ja kuorittu, hienonnettu omena. Mausta suolalla ja rouhitulla pippurilla.
Lisää pannulle kerma ja keitä noin 5 min.
Tarjoile haluamasi lisukkeen kera.

Punajuuri ja feta, mikä maukas makupari

Kirjoitettu 27 helmikuun, 2018 by Kaisa

Yleensä aktiivinen piirakkapajani on viettänyt joitakin aikoja hiljaiseloa, kun olen keskittynyt liikenevänä keittiöaikana kokeilemaan erilaisia koko perheelle sopivia ruokia – suolaiset piirakat eivät kuitenkaan ole sitä parasta taaperoravintoa.

Lauantaiaamuna teki kuitenkin mieli tyhjentää pakastimesta ja jääkaapista niihin kertyneitä asioiden loppuja, jonka tuloksena syntyi seuraava punajuuri-fetapiirakka. Lopputulos oli maukas; no, punajuuri ja feta tunnetusti muodostavat mainion makuparin, eikä useasti esittelemälläni talkkunapohjallakaan oikein voi mennä vikaan.

Punajuuri-fetapiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

Pohja:
1,5 dl (vehnä)jauhoja (itse sekoittelin vähän sitä sun tätä jauhovarastoista löytyvää)
1,5 dl talkkunajauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
100 g voita
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:
250-300 g punajuuria (minulla oli esikeitettyjä, mutta voit yhtä hyvin käyttää raakoja)
1 rkl hunajaa
0,5 rkl balsamiviinietikkaa
150 g fetajuustoa
100 g tuorejuustoa
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
1 tl kuivattua timjamia
suolaa ja mustapippuria

Valmista ensin pohja. Sekoita keskenään jauhot, talkkuna, suola ja leivinjauhe. Lisää voi nyppimällä se jauhoseokseen. Lisää murumaiseen seokseen kylmä vesi ja vaivaa taikinaksi. Painele taikina voideltuun vuokaan. Pistele haarukalla ja esipaista 200 asteessa noin 5 min.
Jos käytät esikeitettyjä punajuuria, kuutioi ne ja lado esipaistetun piirakkapohjan päälle. Mikäli punajuuresi taas ovat raakoja, keitä ne kypsiksi, kuori ja jatka esikeitettyjen tapaan.
Valuta punajuurikuutioiden päälle hunaja sekä balsamiviinietikka.
Murustele piirakkapohjalle seuraavaksi feta.
Sekoita sitten keskenään tuorejuusto, ruokakerma ja kananmuna. Mausta timjamilla, suolalla sekä mustapippurilla ja kaada seos piirakkavuokaan.
Paista 200-asteessa noin 30 min.

Linssi-lohikeitto: todiste siitä, että tavallisestakin poikkeava lohikeitto voi olla vallan maukasta

Kirjoitettu 23 helmikuun, 2018 by Kaisa

Viimeiset aamupäivät olemme olleet Pikku-Kokin kanssa vankina Kotikolossa. (Tänään tosin käytiin sanomassa pakkasukolle päivää.) Nuori herra ei nimittäin tuntuisi liiemmin nauttivan tällä hetkellä vallitsevasta ilmanalasta, ja koska en itsekään lukeudu suuriin pakkasen ystäviin, olen päättänyt armahtaa Pikku-Kokkia aamu-ulkoilulta. Hän onkin viihtynyt omissa sisäleikeissään lähipäivinä yllättävän hyvin, joka taas on suonut minulle mukavasti keittiöpuuhasteluaikaa.

Eilen otin asiakseni valmistaa jotakin, joka ei edellyttäisi kauppareissua. Mieleen muistui pakastimessa käyttöä odotteleva palanen lohta. Koska minun oikeastaan aina tekee mieli keittoa, päädyin lohikeittoon. Ongelma tuli vastaan siinä kohtaa, kun huomasin, että keittoon sopivat perunat olisivat kuitenkin edellyttäneet matkaa kauppaan. Voiko lohikeittoa tehdä ilman perunoita? Seuraavan reseptin myötä tulin todenneeksi, että kyllä voi. Ja vielä varsin hyvää sellaista. Linssi-lohikeitto maistui mainiosti sekä minulle että Pikku-Kokille, joten eiköhän tätä tule keiteltyä tulevaisuudessakin. Kannattaa kokeilla.

Ah, niin paljon lämpöaaltoa odotellen!

Linssi-lohikeitto

4 annosta

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl rypsiöljyä
0,5 tl kurkumaa
0,3 tl cayennepippuria
3 porkkanaa
100 g juuriselleriä (korvasin tämän perunalla, joka toimi hyvin)
4 tomaattia
1,5 dl punaisia linssejä
9 dl vettä
400 g lohifileetä
0,5 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua
(2 rkl hienonnettua korianteria)

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuleita öljyssä kattilan pohjalla hetken aikaa. Lisää joukkoon mausteet ja anna niiden lämmetä.
Kuori ja kuutioi porkkanat ja selleri. Lisää kattilaan ja anna niidenkin pehmetä hetken aikaa. Halkaise tomaatit, poista kannat ja leikkaa kuutioiksi.
Lisää kattilaan tomaatit, linssit ja vesi. Sekoita ja anna keiton porista 10 min.
Leikkaa lohi kuutioiksi ja lisää keiton joukkoon. Anna kalan kypsyä. Viimeistele keitto suolalla, sitruunamehulla (ja tuoreella hienonnetulla korianterilla).