Tunnelmallisia makuja

Tunnelmallinen lukutoukka osa 9: Muumipeikko ja pyrstötähti

Kirjoitettu 8 huhtikuun, 20186 marraskuun, 2018 by Kaisa

Viime viikkojen ajoittaiset jaksamisvaikeudet ovat saaneet huomattavaa helpotusta, kun olen silloin tällöin päässyt pistäytymään Muumilaaksossa. Päähänpistona alkanut Muumi-romaanien luku-urakka tuntuu vievän siinä määrin mukanaan, että taidanpa lukea koko sarjan, ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Paras juttu on kuitenkin se, että ajoittain saan seuraa Pikku-Kokista, joka jaksaa jo kuunnella joitakin enemmän tai vähemmän pitkiä pätkiä.

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
WSOY, 1955
Suom. Laila Järvinen, suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010
Kometjakten, Söderström & Co, 1946
Kometen kommer, Schildts, 1968
Kuvitus: Tove Jansson

”Pyrstötähti on yksinäinen tähti, joka on pillastunut ja ryntäilee pitkin avaruutta hehkuva häntä perässään. Kaikilla muilla tähdillä on kunnolliset ratansa, joita ne kiertävät, mutta pyrstötähti voi ilmaantua mihin tahansa. Tännekin.” kuvailee pyrstötähteä Nuuskamuikkunen, Muumi-kirjojen vihreähattuinen vaeltelija. Näin vaarallinen asia, josta edellisenä päivänä Muumitaloon kömpinyt Piisamirotta on puhunut maailmanloppuna ja josta on jo ilmennyt merkkejä myrskyn sekä koko laakson peittäneen harmaan viitan muodossa, on saanut nimen, pyrstötähti. Ja mitä sitten, jos se todella tulee? ”Koko maapallo särkyy pikku palasiksi.” Ainakin mikäli Nuuskamuikkusta on uskominen.

Kun huomasin WSOY:n juhlistavan 140 vuottaan kustannustoiminnan parissa muiden muassa julkaisemalla Tove Janssonin koko Muumi-romaanien sarjan uudessa asussa, syttyi minussa kipinä lähteä lukumatkalle Muumilaaksoon, ensimmäisen kerran sitten lapsuuden, sitten satojen televisiosta katsottujen Muumilaakson tarinoiden. Nyt ensimmäisen kirjan luettuani olen innoissani, on heti päästävä seuraavan kimppuun.

Muumipeikko ja pyrstötähti on tarina siitä, kuinka Muumipeikko ystävineen valmistautuu vastaanottamaan suurta katastrofia. Tarinan pyörät pyörähtävät liikkeelle, kun Muumitaloon saapuu yllättäen maailmanloppua povaileva Piisamirotta. Hälventääkseen Piisamirotan ympärilleen luomaa levotonta ilmapiiriä Muumipeikko sekä pikku otus Nipsu lähtevät etsimään paikkaa, jossa Piisamirotan mukaan voi katsella tähtiä. Alkaa seikkailu, joka jättiläissisiliskoineen, vaarallisine lauttamatkoineen, myrkkypensaineen ja mustekaloineen osoittautuu paljon odotettua hurjemmaksi. Mutta mahtuu väliin onneksi iloisiakin asioita, kuten tanssiaisia sekä kannattava vierailu kauppapuodissa. Matkallaan Muumipeikko ja Nipsu tapaavat Nuuskamuikkusen, Niiskun sekä Niiskuneidin, jotka pääsevät näin tekemään ensiesiintymisensä Muumi-kirjoissa. Muumipeikon ja Niiskuneidin yhteinen tulevaisuuskin taitaa sinetöityä aika lailla ensinäkemiseltä.

Muumipeikko ja pyrstötähti on kirja, joka ilmentää kirjoitusajankohtaansa vahvasti. Osittain sodan aikana kirjoitettu teos huokuu epävarmuutta tulevaisuudesta maailmassa, jossa odottamattomat luonnonvoimat sekä pakolaisuus ovat läsnä. Pyrstötähti atomipommin vertauskuvana on myös ilmeinen. Ei siis mitään tyypillistä lastenkirjallisuutta. Janssonin nerokkuus kirjailijana piileekin juuri tässä; Muumi-kirjoista jokainen voi löytää jotakin, joku syvällisempää, joku kirjaimellisempaa sisältöä. Ja juuri niin on hyvä, Muumi-kirjoja kuuluu ja pitää lukea kaikenikäisenä ja kaikenikäisille.

Sen, kuinka pyrstötähden kanssa lopulta käy, jätän tietysti kertomatta. Jätän myös tässä kohtaa väliin henkilöhahmojen tarkemman analysoinnin, vaikka se sinänsä kutkuttaisikin kovasti. Totean ainoastaan, että jo tämän ensimmäisen puraisun perusteella henkilöt hahmottuvat lukijalle selvääkin selvempinä persoonina, joista jokainen löytää varmasti omat suosikkinsa sekä epäsuosikkinsa. Tässä myös ikuisuusaihe, johon varmasti tulen palaamaan ainakin ajatustasolla jokaisen kirjan yhteydessä.

Suositukseni lienee ilmeinen, itse lähden kurkistamaan Taikurin hattuun.

Määkivä liekkipiiras

Kirjoitettu 6 huhtikuun, 2018 by Kaisa

Ruoanlaitossa on se armollinen puoli, että jos jossakin kohtaa tulee ajettua hiukan karille, on tuo luultavasti korjattavissa, viimeistään sitten seuraavalla kerralla – mikäli sellaiselle antaa mahdollisuuden. Joka tapauksessa oman mielipiteeni mukaan jokainen uusi resepti tai kokeilu on mielenkiintoinen matka, joskus jopa pieni seikkailu. Sitä, minkälaisia matkamuistoja nämä retket tuovat tullessaan ei koskaan voi tietää etukäteen, mutta siinäpä se hauskuus piileekin; joskus tulee kantaneeksi kotiin suuren kultakimpaleen, joskus miettii jälkikäteen, mikä ihme sai edes tarttumaan kyseiseen reseptiin tai mikä kumma oikein meni pieleen, joskus koko retki unohtuu jo ennen kuin se oikeastaan on ohikaan. Mutta sellaista se on, ruoanlaitto, yritystä, onnistumista ja erehdystä. Vähän niin kuin elämä.

Pääsiäisenä teimme nyhtölammasta. No, tuo retki osoittautui ehkä vähän sellaiseksi tuliaisettomaksi yhden illan jutuksi, jota tuskin kannattaa kokeilla enää uudestaan. Ei tuo pahaakaan ollut, mutta melko mitättömän makuista, tylsää. Joka tapauksessa, koska revittyä lihaa ei koskaan kannata lähteä tekemään kovin pienestä kimpaleesta, jäi meille tästä nyhtöreissusta paljon tylsähköä lihaa tähteille. Eipä siis muuta kuin tähteistä tähdiksi -asennetta peliin ja luovaan ruoanlaittoon.

Ensimmäinen erä ylimääräisestä nyhtölampaasta päätyi liekkipiiraisiin. Heti kättelyssä täytyy todeta, että jo yksinkertaisen tomaattikastikkeen keittely nyhdettymme ympärille sai ihmeitä aikaan ja liha muuttui maukkaaksi. Seuraava tomaattikastike onkin helposti sovitettavissa minkä vaan (nyhtö)lihan kumppaniksi ja yhtä hyvin vaikka tavallisen pizzan tai piirakan täytteeksi. Suosittelen!

Pidän myös liekkipiiraista, joita olen valmistanut aiemminkin, tällöin hieman perinteisemmällä täytteellä. Reseptin voit katsoa täältä. Liekkipiiraat sopivat mainiosti laiskalle pizzakokille, sillä taikina on hiivaton ja muutenkin pizzataikinaa vaivattomampi valmistaa. Tärkeää on muistaa vain tulikuuma uuni ja etukäteen kuumennettu pelti. Täytteksi voikin sitten valita melkein mitä vain ja tämä onkin kätevä tapa vaikkapa tyhjentää jääkaappia. Itse valmistin kaksi piirasta, joista toisen täytin nyhtölampaalla, toisen halloumistroganoffin lopuilla. Molempiin kyytipojaksi vielä erilaisia tomaatteja sekä pohjalle tsatsikihenkisesti maustettua smetanaa ja ne olivat siinä, kelpo piirakat.

Kyllä ne saksalaisetkin vaan osaavat – ainakin jotakin – kokata…

Liekkipiiraat (Flammkuchen)

Pellillinen / 2 pienempää

Pohja:
2 dl vettä
0,5 tl suolaa
5 dl (durum)vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

Täyte 1:
kokonaisuuteen sopivalla tavalla maustettua smetanaa (tai ehkäpä jopa mieluummin ranskankermaa)
parmesanraastetta
nyhtölihaa sellaisenaan tai tomaattikastikkeeseen sekoitettuna (resepti alla)
kirsikkatomaatteja

Täyte 2:
maustettua smetanaa/ranskankermaa
parmesanraastetta
halloumistroganoffia
aurinkokuivattuja tomaatteja
kirsikkatomaatteja
kevätsipulia

Tee ensin pohjataikina. Lisää veteen suola ja jauhot, muovaile kiinteäksi palloksi. Lisää tarvittaessa hiukan vettä. Vaivaa taikinaan lopuksi öljy. Anna taikinan levätä liinalla peitettynä noin puoli tuntia.
Mausta smetana/ranskankerma sopivaksi katsomallasi tapaa. Yksinkertaisin vaihtoehto on käyttää vain rouhittua mustapippuria ja suolaa.
Valmistele niin ikään muut täyteainekset; keittele kastikkeet, pilko tomaatit ja sipulit.
Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen ja uunipelti uuniin lämpiämään. Kauli taikina mahdollisimman ohueksi levyksi leivinpaperille. Levitä taikinalle ranskankermaseos ja ripottele päälle juustoraaste. Levitä näiden päälle muut täytteet.
Nosta taikinalevy täytteineen kuumenneelle uunipellille ja paista noin 8–10 min. Tarjoile kuumana.

Tomaattikastike

puolikas sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
70 g tomaattipyreetä
tilkka öljyä
2 dl paseerattua tomaattia (tai tomaattimurskaa)
0,5 tl suolaa
0,5 tl kuivattua basilikaa
1 tl ruokokidesokeria
ripaus rouhittua mustapippuria
nyhtölihaa

Kuullota silputtua sipulia ja valkosipulia sekä tomaattipyreetä hetki kattilassa tai kasarissa tilkassa öljyä. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti ja mausteet. Sekoita, kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hissukseen muutaman minuutin ajan.
Nosta kattila sivuun ja sekoita nyhtöliha kastikkeeseen.

Sangen keltainen broilerikeitto

Kirjoitettu 3 huhtikuun, 2018 by Kaisa

Pääsiäisen pyhinä oli paljon aikaa puuhastella erilaisten keitosten parissa. Tämä keväänkeltainen broilerikeitto piristi kummasti ja sitä katsellessa melkein unohtuivat huhtikuun mukanaan tuomat suuret valkeat nietokset. Ah, kuinka voi ihminen kaivatakaan kevättä!

Keitto oli hyvää ja sangen suuri määrä currya toi siihen mukavasti pikku poltetta ja makua. Aikuisten tuunattuun versioon lisäsin jauhelihan kumppaniksi pienen määrän chilimaustettuja broilerisuikaleita, jotka toivat siihen vielä asteen verran lisää mausteisuutta. Tykkäsin.

Broilerin(jauheliha)keitto

4-6 annosta

2 rkl öljyä
400 g broilerin jauhelihaa (itse korvasin osan chilimaustetuilla broilerin suikaleilla)
3 perunaa
1 palsternakka
3 porkkanaa
puolikas juuriselleri
3 rkl öljyä
2 rkl currya
5 dl vettä
4 dl kookosmaitoa (tai 2,5 dl Valion Kermainen kookosta ja tilkkanen maitoa)
1 laakerinlehti
10 maustepippuria
1 kanaliemikuutio
1-2 tl kuivattua korianteria

(Pinnalle:
tuoretta korianteria ja/tai minttua)

Kuumenna öljy pannulla ja paista jauheliha (ja broilerin suikaleet) kauttaaltaan. Siirrä sivuun odottamaan.
Kuori perunat, palsternakka, porkkanat ja juuriselleri. Leikkaa pieniksi, tasakokoisiksi kuutioiksi.
Kuumenna öljy kattilassa ja lisää joukkoon curry sekoitellen. Varo polttamasta.
Lisää joukkoon kasvikset ja kääntele hetki.
Lisää sitten vesi, kookosmaito, laakerinlehti, maustepippurit ja kanaliemikuutio sekä kuivattu korianteri.
Anna kiehua hiljalleen, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
Lisää loppuvaiheessa paistettu broileri ja kuumenna.
Hienonna valmiin keiton joukkoon tuoretta korianteria ja/tai minttua.

Jauhoton pizzapohja – josta nauttii kovankin luokan pullahiiri

Kirjoitettu 31 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Kuten kerta toisensa jälkeen on varmasti tullut ilmi, yksi suosikkikeittiöpuuhistani ovat erilaiset piirakat. Piirakkauunini lämpiääkin vähintään muutaman kerran kuukaudessa. Reseptejä en enää juurikaan käytä, vaan luotan siihen, että miltei kaikki viritelmät tuottavat vähintäänkin mielenkiintoisen lopputuloksen, yleensä kuitenkin melko maukkaankin sellaisen. Piirakka on ehdottomasti paras sijoituspaikka mitä erilaisimmille ruoantähteille. Ekologinen ja ekonominen Pikku-Rouva on innoissaan.

Vaikka olenkin kokeillut piirakoilleni jos jonkinmoisia pohjarakennelmia, sisältävät ne useimmiten ainakin jonkin verran gluteenia. Vaikka omassa lähipiirissämme onkin toistaiseksi vältytty kyseiseltä ongelmalta, tuntuu että vähintäänkin juhlia järjestettäessä vieraslistalle mahtuu aina jokunen gluteenitonta elämää elävä ja näin ollen ainakin tästä syystä on hyvä omata joitakin heidän ruokavalioonsa sopivia reseptejä. Ja tekee vaihtelu itsellekin silloin tällöin pelkästään hyvää.

Seuraava gluteeniton pizzapohja, jonka modifioin Ketoosiin-blogin idean pohjalta, tuotti sangen pehmeän lopputuloksen ja ainakin meidän uunissamme näitä pohjia tulee varmasti paistumaan tulevaisuudessakin. Täytteeksi tähän pizzaan – jonka voi yhtä lailla muovailla vaikka piirakkavuokaan – voi jokainen valita juuri niitä omia suosikkejaan. Laitan alle kuitenkin muutaman esimerkin, erityisesti karamellisoitujen sipulien reseptiin kannattaa kiinnittää huomiota, ne ovat huumaavan hyviä. Toinen asia, jolle kannattaa uhrata ajatus tai pari on se, että näyttävämmän ulkomuodon vuoksi juusto kannattaa laittaa vuokaan jo ennen päätäytteitä. Näin pizzasta on paiston jälkeen nähtävillä sen todellinen sisältö, ei ainoastaan sulanut juusto.

Tässäpä oivallinen idea vaikkapa pääsiäiseksi; mikäli lammasta, pashaa ja mämmiä ei huvita popsia ihan jokaisena päivänä. Tai voihan tämän toki täyttää lampaallakin.

Gluteeniton kasvispohja pizzalle tai piirakalle

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

400 g juureksia tai muita kiinteämaltoisia kasviksia (esimerkiksi porkkana, bataatti, peruna ja sipuli toimivat hyvin)
oliiviöljyä
0,5 kasvisliemikuutiota
(suolaa)
1 kananmuna
1,5 dl kermaa

Kuori ja raasta kasvikset. Kuullota niitä sitten pannussa oliiviöljyn kera. Lisää liemikuutio ja tarpeen mukaan hieman suolaa.
Sekoita kananmuna ja kerma.
Mikäli haluat paistaa pizzan perinteisesti uunipellillä, levitä paistettu kasvissilppu tässä vaiheessa pellille mahdollisimman tasaisesti ja kaada tämän jälkeen kananmuna-kerma kasvisten sekaan. Mikäli taas teet piirakkavuokaversion, voit hyvin sekoittaa kananmunaseoksen kasvisten kanssa jo ennen taikinan vuokaan kaatamista.
Paista uunin keskitasolla 200-asteessa noin 10 min.
Täytä sitten pizza mielesi mukaan, nosta uunin lämpötila 225 asteeseen ja paista, kunnes juusto sulaa ja pizza näyttää muutenkin kauniin kypsältä, noin 10-20 min.

Ehdotuksia hyväksi todetuista täytevaihtoehdoista:

Tämän tyyppiseen pizzaan sopii pohjalle mainiosti esimerkiksi ranskankerma- tai jogurttipohjainen kastike, jonka voi maustaa muiden täytteiden mukaisesti. Me käytimme toiseen pizzaan aasialaisittain maustettua pulled porkia, joten maustoin ranskankerman soijakastikkeella, jauhetulla korianterilla ja inkiväärillä. Toinen kastike maustui yksinkertaisesti pestolla.
Mikäli suosit mieluummin tomaattikastiketta ja haluat tehdä sen itse, kelpo ohjeen löydät täältä.

Täyte 1:
maustettua ranskankermaa
parmesanraastetta
pulled porkia
karamellisoitua sipulia (ohje alla)
kirsikkatomaatteja

Täyte 2:
tomaattikastiketta
juustoraastetta
paistettua ja rouhittua pekonia
paistettua ja kuutioitua halloumia
karamellisoitua sipulia
kirsikkatomaatteja

Karamellisoidut sipulit

2 sipulia
20 g voita
2 rkl sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
1 rkl vettä

Kuori sipuli ja siivuta renkaiksi.
Sulata voi pannulla. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä, jotta ne saavat hiukan väriä. Lisää sokeri ja sekoita hyvin. Lisää punaviinietikka ja keittele, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sekä vettä.
Hauduta sipuleita hetki, kunnes ne ovat pehmeitä ja tahmaisia.

Kookoksella marinoitu bataatti-perunacurry

Kirjoitettu 26 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Tarvelistalla oli kasvisruoka, kiinnostuksen kohteena itselleni vielä tuntematon Valion kerman ja kookoksen yhdistelmä Kermainen kookos. Kun samana aamuna sähköpostiin tupsahti sopivan reseptin sisältämää K-Ruoka -aiheista postia, sain keskeyttää pohdinnat siihen ja ruveta kokkauspuuhiin.

Syntyi bataatti-perunacurrya, jonka muokkasin edellä mainitun K-Ruoka -reseptin pohjalta. Muuntelin alkuperäistä ohjeistusta jonkin verran vaihtamalla osan bataatista perunaan ja kehittelemällä tandooricurrytahnan tilalle oman seokseni.

Currysta tuli mielestäni hyvää. Minä ja Pikku-Kokki popsimme sitä ihan sellaisenaan, Aleksille paistoin kyytipojaksi hieman pekonirouhetta. Ihan hyvä idea muuten tuo pekoni; sen suolaisuus toi mainiota vastapainoa bataatin ja kookoksen makeudelle ja sopi ruokaan muutenkin hyvin. Koko perhe oli tyytyväinen ja voin hyvin suosittaa reseptiä, joko sellaisenaan tai muutosteni kera. Myös Kermainen kookos ansaitsee suosituksen, uskon että ainakin meillä tuote pääsee vakituisempaankin käyttöön. Oivan loppusilauksen aterialle olisi antanut naanleipä, jota täytyy ehdottomasti ensi kerralla hankkia tämän curryn rinnalle.

Tällä yksinkertaisella kasvisruoalla – kunhan unohtaa pekonirouheen – on paikkansa vaikkapa hiljaisen viikon pääsiäisen odotuksessa.

Bataatti-perunacurry

4 annosta

400 g bataattia
200 g perunaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1-1,5 rkl juustokuminaa
0,5-1 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
1 dl vettä
1 tlk käyttövalmiita kikherneitä
65 g babypinaattia
2 rkl tandooricurrytahnaa
Huom! Mikäli haluat, voit korvata tahnan esimerkiksi seuraavilla mausteilla: 2 tl tuoretta inkivääriraastetta, 1 rkl tomaattipyreetä, 1 tl korianteria, 1 tl kurkumaa ja chilirouhetta oman maun mukaan.
2,5 dl Valio Kermainen kookosta
1 tl sitruunanmehua

Lisäksi:
naanleipää
(paistettua ja rouhittua pekonia)

Kuori ja kuutioi bataatti ja perunat. Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipuli.
Kuullota bataattia, perunoita ja sipuleita noin 5 min. öljyssä kattilassa. Mausta juustokuminalla, suolalla ja pippurilla. Lisää kattilaan vesi ja hauduta kannen alla vielä noin 10 min. tai kunnes bataatti ja perunat ovat kypsiä.
Huuhtele ja valuta kikherneet. Lisää kikherneet, pinaatti ja tandooritahna tai sen korvaavat mausteet kattilaan. Lisää joukkoon Kermainen kookos ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta lopuksi sitruunanmehulla. Tarkista maku.
Tarjoile naanleivän kera.

Blogin pitämisen ihanuudesta – reseptin kera

Kirjoitettu 21 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Tunnelmalliset on toiminut enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo reilut viisi vuotta. Jännää; niin ne vuodet vierivät. Kotikolossa on valmistunut satoja ja taas satoja ruokia ja leipomuksia, ihastuttavat ravintolaelämykset ovat rikastuttaneet elämäämme ja monen monituiset keittokirjat ja ruokalehdet on luettu läpi tarkkaakin tarkemmin. (Tässä välissä mainittakoon, että puolitoistavuotiaan Pikku-Kokin yksi rakkaimmista kirjoista on toden totta kasviskeittokirja – ja ihan hänen omasta aloitteestaan.)

Vuosien aikana Kotikolo on muuttanut ja muuttunut; helsinkiläisistä kerrostaloeläjistä on tullut espoolaisia rivitalokansalaisia ja ikioma grilli kuumenee säännöllisen epäsäännöllisesti ympäri vuoden. Keväästä syksyyn ruokailemme ainoastaan kotimme sydämessä, lasitetulla ulkoterassilla, ja tänä vuonna on toiveissamme pystyttää Pikku-Kokille leikkimökki pienelle pihapläntillemme. Ei tätä enää vanhaan vaihtaisi, ei millään.

Tärkeintä kaikesta on kuitenkin Pikku-Kokki, perheeseemme reilut puolitoista vuotta sitten saapunut nuori herra. Päivät ja kuukaudet hänen kanssaan ovat kuluneet nopeasti, eikä paluu töihin ole vieläkään tuntunut ajankohtaiselta. Täällä siis jatketaan, mahdollisesti vielä pitkäänkin.

Nyt tullaan siihen kohtaan, miksi kotoilu sopii minulle niin hyvin. Sillä tosiasiahan on, että taaperon kanssa kaksin vietetyt päivät eivät suinkaan aina ole ruusuilla tanssimista. Ne ovat usein pitkiä ja tylsiä; ensin odotellaan lounasta ja sitä seuraavia päiväunia, sitten iltapäivän parasta hetkeä, kun saamme Aleksista vihdoin seuraa. Samanlaiset päivät seuraavat toisiaan, eikä talvi vielä koskaan ole tuntunut näin pitkältä. Mutta silti tämä on ihanaa, ainutlaatuista aikaa. Joka tapauksessa minusta tuntuu, että ilman Tunnelmallisia minä saattaisin olla jo niin sanotusti töiden partaalla. Mutta ei, aina kun minulla on vapaa-aikaa, aina kun Pikku-Kokin silmä välttää, minä pakenen Tunnelmallisten pariin: kirjoitan, suunnittelen, valmistan tai valokuvaan. Tämä harrastus on niin sanotusti vienyt mukanaan. Ja mukanaan se ainakin välillisesti on vienyt myös Aleksin, joka perusti vuodenvaihteessa Parhaat Ruokablogit -sivuston – minun ideani pohjalta muuten. Nyt olemme sitten molemmat sukeltaneet ruokablogien maukkaaseen maailmaan. Mahtavaa!

Näin tällä kertaa, terveisin Pikku-Rouva, kotirouva toistaiseksi määrittelemättömän ajan.

P.S. Laitetaanpa tähänkin ihan muodon vuoksi resepti kyytipojaksi, ruokablogista kun kuitenkin on kysymys. Broileriohratto oli hyvää, mutta mikäli vahvat maut miellyttävät kannattaa rinnalle lisätä hiukan vaikkapa mielimaustekastiketta. Meiltä uupunut pinnan parmesaanihuntu tuo varmasti myös oman mahtilisänsä. Mukava arkiruoka, johon ohra tuo terveellisyyttä esimerkiksi risoton riisiin verrattuna.

Broileriohratto

4 annosta

300 g broilerin jauhelihaa
1 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa
1 tl currya
0,5 tl (savu)paprikajauhetta
1 dl ranskankermaa
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 fenkoli
2 lehtisellerinvartta
1 l kanalientä
3 rkl (oliivi)öljyä
2,5 dl esikypsennettyjä ohrasuurimoita
2 dl pakasteherneitä
1 tl kuivattua timjamia
0,5 tl mustapippuria
0,25 tl kurkumaa

Pinnalle:
tuoretta basilikaa ja/tai tomaattia
0,5 dl parmesaaniraastetta
(maustekastiketta maun mukaan)

Paista jauheliha öljyssä juuri ja juuri kypsäksi. Mausta suolalla, currylla ja paprikalla. Lisää ranskankerma, sitruunan mehu ja kuoriraaste jauhelihan sekaan.
Kuori ja silppua sipulit. Leikkaa fenkolista pois kova kanta ja leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi. Viipaloi sellerinvarret.
Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi.
Mittaa öljy kattilaan, kuullota sipulit pehmeäksi. Lisää ohra, kuumenna hetki ja aloita kuuman liemen lisääminen kauhallinen pari kerrallaan. Lisää lientä sitä mukaa, kun se imeytyy suurimoihin.
Lisää fenkoli ja selleri, kun suurimot ovat puolikypsiä eli noin 20 min. kuluttua. Kokonaisten ohrasuurimoiden kypsyminen kestää noin 40 min.
Lisää herneet ja jauhelihaseos kypsään ohrattoon. Kuumenna ja mausta timjamilla, pippurilla ja kurkumalla.
Ripottele annosten pinnalle silputtua basilikaa ja tomaattiviipaleita sekä parmesaaniraastetta.

Yhden keiton kolmet kasvot

Kirjoitettu 20 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Meidän perheessämme on kolme jäsentä. Vaikka yleensä pidämmekin samoista ruoista, ja ainakin me kaksi perheemme aikuisjäsentä syömme yhteisillä aterioilla samasta padasta, on meilläkin joitakin poikkeavia ruokamieltymyksiä. Yksi suurimmista makueroavaisuuksistamme liittyy keittoihin. Minä söisin suurimman osan keitoista mieluiten kirkasliemisinä, Aleksi ei käsitykseni mukaan pidä kirkasliemisyydestä ollenkaan. Kun soppaan lisätään se, että Pikku-Kokki ei vielä oikein pärjäile liemen kanssa laisinkaan, olemme oikeastaan melko haastava keittoperhe.

Niin tai näin, keitot ovat joka tapauksessa yksi omia suosikkiruokiani ja näinpä valmistan niitä usein, kaikesta huolimatta. Tällä kertaa työn alla oli jauhelihakeitto ja koska tietysti on mukava aikaansaada kaikkia ruokailijoita miellyttävä lopputulos, syttyi matkan varrella päälleni idealamppu; päätin muokata ruokaa pikkuhiljaa jokaiselle meistä sopivaksi.

Pikku-Kokki söi keittonsa ilman lisättyä suolaa ja pienen liemimäärän kera. Seuraavaksi erottelin keitosta oman runsasliemisen versioni, johon lisäsin hieman suolaa. Aleksin kuvissa näkyvään annokseen sujautin reilun tuorejuustotujauksen, jolloin keiton luonne muuttui täysin toisenlaiseksi. Kaikki olivat tyytyväisiä versioihinsa ja päätinkin hyödyntää tätä keinoa tulevaisuudessa niin ikään. Tällä tavoin ei myöskään tarvitse syödä montaa päivää tismalleen samaa ruokaa, jos sattuu tekemään kattilallisen keittoa vaikka vain itselleen. Oivallista ja sangen helppoa!

Monen maun jauhelihakeitto

4 annosta

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
400 g naudan jauhelihaa
1 l vettä
1 lihaliemikuutio
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl oreganoa
4 perunaa
3 porkkanaa
300 g maissia

Mahdolliseen muunteluun:
50-200 g maustamatonta tuorejuustoa

Pinnalle:
tuoretta yrttisilppua ja/tai tomaattia

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne öljyssä kattilassa. Lisää jauheliha ja ruskista se kevyesti. Lisää vesi, lihaliemikuutio ja mausteet. Mikäli haluat tehdä pienelle lapselle ystävällisen, vain liemikuution suolan sisältämän version, jätä suola vielä tässä vaiheessa lisäämättä.
Kuori ja paloittele perunat. Kuori ja viipaloi porkkanat. Lisää perunat ja porkkanat kattilaan. Keitä keskilämmöllä kannen alla 15–20 min. kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää maissit joukkoon hieman ennen keiton valmistumista.
Erottele tässä vaiheessa suolaton annos omaan astiaansa.
Lisää suola ja tarkista maku.
Mikäli haluat tehdä juustoisen version, lisää keittoon tai osaan siitä sopivaksi katsomasi määrä tuorejuustoa. Lämmitä, mutta älä enää keittele kovasti.
Koristele lopuksi haluamallasi tapaa.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 8: Hullu kuin äidiksi tullut : Äitiyden pilvilinnat ja todellisuus

Kirjoitettu 18 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Tähän sunnuntai-aamuun teki mieli jakaa kirjavinkki, joka nimestään huolimatta sopii lukemiseksi varsin monille; äideille, äitiydestä haaveileville sekä vielä tuota mahdollisuutta pohdiskeleville, mikä jottei miehillekin. Kaikkiin kirjan mielipiteisiin en toki yhdy, mutta mielenkiintoa se herätti monella tapaa. Siis suosittelen kurkistamaan!

Irene Naakka: Hullu kuin äidiksi tullut : äitiyden pilvilinnat ja todellisuus
Minerva, 2018

Hullu kuin äidiksi tullut on hyvä kirja. Sen kirjoittaja, toimittaja ja Mutsie-blogisti, Irene Naakka kuvaa aidosti ja kaunistelematta raskauden, synnytyksen, äitiyden ensihetkien ja äidiksi kasvamisen herättämiä tunteita, sitä kuinka tuo kaikki ei välttämättä olekaan niin täydellistä ja ihanaa. Myytti täydellisestä äidistä murtuu, pilvilinnoista romahdetaan todellisuuteen. Sillä varmasti ovat harvassa ne äidit, joille näin ei kävisi, edes jossakin muodossa; eihän täydellistä ihmistä olekaan, joten miksi olisi täydellinen äiti?

Hullu kuin äidiksi tullut sopii lukemiseksi monille; äideille, äitiydestä haaveileville ja niille, jotka eivät vielä tiedä, onko äitiys heitä varten. Myös miehille teoksen lukemisesta voisi olla paljonkin hyötyä, se opettaa. Kuten sanottua kirjan teksti on rehellisen siloittelematonta, joten tietyn tyyppisten, ehkäpä esimerkiksi niiden, joissa kiertelemättämyys saattaa aiheuttaa pelkotiloja – mitä vaikkapa synnytykseen tulee – kannattaa jättää tämän kirjan lukeminen vasta omien kokemusten jälkeiseen aikaan. Mutta tiedä häntä, toisille saattaa tehdä hyvääkin lukea tämä etukäteen.

Suhteellisen tuoreena äitinä itsekin luin Naakan kirjan suurella mielenkiinnolla yhtyen useisiin hänen mielipiteistään sekä kokemuksistaan varsinkin mitä stressaavaan odotusaikaan tulee. Joka kohdassa en kuitenkaan ollut samaa mieltä, enkä itse ole kokenut synnytyksen jälkeistä masennusta, josta Naakka kirjassaan puhuu. Loppujen lopuksi taidamme ihmisinä – ja äiteinä – olla hyvinkin erilaisia, mutta siitä viis, lukukokemuksena tämä oli mainio, sai palaamaan moniin menneisiin kultahetkiin.

Vihreää kepeyttä vaikkapa alkuruoaksi pääsiäispöytään

Kirjoitettu 17 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Nyt kun aurinko on useana päivänä tuonut toivoa kevään todellisesta saapumisesta, olen pikkuhiljaa jo alkanut kääntää katsetta kohti kevään seuraavaa juhlaa, pääsiäistä. Näinpä päätin kokeilla tätä tuoreista herneistä syntyvää vegaanista hernekeittoa, jonka totesin mainioksi alkuruokakeitoksi – vaikkapa tulevaan pääsiäispöytään. Keiton kermaisuus on peräisin siihen lisätystä avokadosta, joka mielestäni tuo siihen myös sopivasti lempeää ryhtiä. Pääsiäisen kunniaksi pinnalle voisi ehkäpä harkita muutamaa viiriäisenmunanpuolikasta, jolloin keiton vegaanisuus on toki tiessään. No, kukin valitkoon keitollensa kumppanin.

Keiton väri säilyi kauniin vihreänä avokadosta huolimatta, vaikka se majaili yön yli jääkaapissa eli sen voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä. En tiedä olisiko näin ollut muutenkin, mutta itse halusin varmistaa värin säilymisen ja käytin kahta kikkaa sen takaamiseksi: lisäsin keittoon hiukan limemehua ja heitin keiton valmistuttua avokadojen kivet takaisin kattilaan. Näitä oppeja kannattaa muuten hyödyntää myös esimerkiksi guacamolea valmistaessaan.

Resepti tähän todella simppeliin soppaan löytyi mistäpä muualtakaan kuin Lisää kasvisruokaa koko perheelle -luottokeittokirjastani. Onnistuminen jälleen kerran.

Vihreä avokado-hernekeitto

4 annosta

1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
rapsiöljyä
500 g vihreitä herneitä (mieluiten pakkasesta)
7-8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 avokadoa
valkopippuria ja suolaa
1 rkl limemehua

Tarjoiluun:
leipää ja/tai viiriäisenmunia

Kuori ja hienonna keltasipuli sekä valkosipuli. Kuullota ne kattilassa.
Lisää herneet, vesi sekä liemikuutio ja kiehauta.
Lisää keittoon kuoritut avokadot ilman kiviä – säästä kivet kuitenkin myöhempää käyttöä varten – ja soseuta keitto sileäksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Mausta maun mukaan pippurilla ja ripauksella suolaa.
Mikäli et tarjoile keittoa heti, lisää sinne myös limemehua ja poistetut avokadojen kivet, jotta se ei tummu. Mielestäni limemehu toi keittoon myös mukavaa raikkautta, joten sitä voit halutessasi käyttää joka tapauksessa.
Tarjoile haluamasi lisäkkeen kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 63: Ravintola Bella Roma; taaperoystävällisyyttä ennen kaikkea

Kirjoitettu 12 maaliskuun, 20183 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Aloitetaan vaikka siitä, kuinka päädyimme viettämään tamperelaista päivällishetkeämme pizzeria Bella Romassa. No, talvilomapäiviä suunnitellessamme ja ruokapaikkoja valikoidessamme kirjoitin Googleen yksinkertaisesti: Tampere ravintola leikkipaikka. Siinä siis ensisijainen kriteerimme. Vähän se toki hirvittää, kun ympärillä on hienosta ravintolatarjonnastaan tunnettu kaupunki, mutta näin tällä kertaa. Me valitsimme ennen kaikkea mahdollisuuden nauttia – kiireettömästä ruokailuhetkestä.

Tampereen keskustassa, Finlaysonin historiallisessa teollisuusympäristössä, sijaitseva ravintola on miljööltään perusmukava. Takka, röpelöiset kiviseinät, kuparipannut ja valkosipuliköynnökset tuovat sopivasti ilmettä, punavalkoruudullisilta liinoilta ei tietysti italialaisuuden nimissä voida välttyä. Mutta mikäs niissä. Jos olisi perjantai- tai lauantai-ilta, ravintolassa olisi luultavasti sangen lämmin tunnelma. Näin tiistai-iltapäivänä ympärillä näkyy vain muutama toinen seurue.

Valikoimme pöydän leikkinurkkauksen välittömästä läheisyydestä ja toteamme oitis, että ainakin tältä osin ravintolavalinta osui nappiin. Pienen pöydän ympärille on koottu leluja, kirjoja, piirustustarvikkeita sekä kaiken huipuksi pieni – mutta sitäkin suuremman huomion nappaava – televisioruutu. Pikku-Kokki vaikuttaisi tyytyväiseltä tilanteeseensa.

Puhutaanpa sitten hieman ruoasta, syömään tänne kuitenkin on tultu. Alkuruokalistalta mikään ei onnistu viekoittelemaan meitä puolelleen, joten päätämme käydä oitis pääruokien kimppuun. Pizzeriassa kun ollaan, valikoi Aleksi kuuliaisesti oman annoksensa ravintolan laajalta, liki kolmekymmentä vaihtoehtoa sisältävältä pizzalistalta. Maalaiskanaa, pestoa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa ja parmesania sisältävä pizza (15,90€) kuulostaa kieltämättä hurmaavalta. Itse sitä vastoin päädyn maalaissalaattiin, sen paistettua nieriää sisältävään versioon (16,00€). Pikku-Kokin kohdalla hyödynnämme ravintolan tarjoamaa etua valikoida lastenlistalta annos eurolla aikuisen ruoan yhteydessä. Hänelle siis spaghetti bolognese.

Annosten saapuessa ensituntuma on hyvä. Sekä pizza että salaatti näyttävät maukkailta. Todellisuus on sitten kuitenkin hieman toinen. Kun kalanpalasia siirtää, paljastuu oma salaattini melko pitkälti pelkäksi salaattisekoitukseksi, mitä nyt mukana on hiukan tomaattia, artisokkaa, oliiveja ja perunoita sekä krutonkeja, joiden rasvaisuus ei houkuttele. Plussaa kuitenkin siitä, että nieriää on runsaasti ja salaatin muutkin komponentit – paitsi se tylsä salaattisekoitus ja ylirasvaiset krutongit – ovat maullisesti kohdallaan. Kun raastepöydästä noutaa annokseen valkosipulikastiketta ja rinnalle hiukan leipää, voidaan puhua jo ihan kelpo suorituksesta, jossa hinta-laatusuhde on hyvä.

Myös Aleksin pizza vaatii visiittiä raastepöydässä, sillä kokki on pihistellyt täytteissä ja lopputulos on luultua kuivempi. Pizzassa on melko runsaasti pelkkää pohjaa sisältäviä kohtia, eikä tuo pohjakaan ole ihan sitä, mitä ravintola nettisivuillaan lupaa: ”Hartaudella tehty huippulaadukas pizzapohja.” No jaa. Niiltä kohdin, joihin täytteet osuvat maku on kuitenkin mainio – ja raastepöydän lisäfetalla lopuiltakin osin. Mutta eihän tämä nyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mene. Pikku-Kokin pasta-annos on nimensä mukainen: spaghettia ja jauhelihakastiketta, ihan maukasta sellaista. Kyllä tästä mielellään euron pulittaa. Lastenannoksella on mukavasti kokoa, joten pikkuisemme evästää tästä vielä seuraavanakin päivänä.

Jälkiruokahampaan kolotusta Aleksi hoitaa suklaakakkuannoksella (7,50€), jossa lisäkkeiden rooleihin on valittu vaniljaliköörillä marinoituja marjoja (eli jonkin sortin puolukkahilloa) sekä vaniljajäätelöä. Minä ja Pikku-Kokki sen sijaan haluamme herkutella jäätelöllä. Koska jäätelöallas sattuu olemaan rikki, on valinta tehty helpoksi: molemmille pallot vaniljaa (à 3,20€). Suklaakakku on hyvää, joskin Aleksi toteaa ”liköörisöidyt” marjat mauttomuudessaan annoksen kannalta täysin turhiksi, pelkkä vaniljajäätelö riittäisi. Meille tarjoiltu italialainen jäätelö onkin todella hyvää ja niin ikään minä sekä Pikku-Kokki nautimme jälkiruoistamme.

Pienistä kompasteluistaan huolimatta Bella Roma tarjoaa meille mukavan perhepäivällisen ja mikä tärkeintä kaikista, viihtyvyyttä koko konkkaronkalle. Vaikka ruoka ei olekaan täydellistä – tai edes ihan lähellä sitä – maistuu se paljon paremmalle, kun kaikilla on oikeasti kivaa. Kyllä nuo leikkipaikat vaan saavat ihmeitä aikaan ja näinpä ihmettelenkin, miten niitä on niin kovin vaikea löytää. Tietenkään ne eivät sovi kaikenlaisiin paikkoihin, mutta hyvin moniin kuitenkin. Niiden ei tarvitsisi olla isoja, ne veisivät vain pienen nurkan ravintolasalista. Tämä pieni nurkka saisi paljon iloa aikaan. Miettikääpä tätä, ravintoloitsijat, vähintäänkin perheystävällisyyden nimissä. Nuo pienet leikkijät ovat jonakin päivänä ihan ”oikeita” asiakkaita.

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5