Tunnelmallisia makuja

Marjainen valkosuklaa-tahmakakku

Kirjoitettu 10 elokuun, 2019 by Kaisa

Leivoin joitakin aikoja sitten ihastuttavan mansikkaisen tahmakakun. Nyt törmäsin Kodin Kuvalehdessä reseptiin, joka huolimatta erilaisesta nimestään, mustikka-valkosuklaa-mukikakut, oli lopulta hyvinkin samankaltainen, ihanan taikinaisen tahmainen ja supermakea. Näinpä päätinkin nimetä niin ikään tämän herkun tahmakakuksi ja leipoa sen yhdeksi kakuksi, en alkuperäisen ohjeen mukaisiksi mukikakuiksi, vaikka myös pienet versiot toimisivatkin epäilemättä loistavasti. Niitä lienee näin ollen parasta kokeilla lähitulevaisuudessa.

Siis vallan mainio herkkupala, jonka tekeminen ei vaadi oikeastaan leipurin taitoja laisinkaan, kyse on lähinnä ainesosien sekoittelusta. Suosittelen ja ajattelin itsekin kokeilla vielä uudestaankin, ehkäpä hiukan makumaailmaa varioiden. Nam!

Marjainen valkosuklaa-tahmakakku

Vuoallinen (ø 20 cm) / 6-8 pientä mukikakkua

125 g voita
150 g valkosuklaata
1,5 dl sokeria
3 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:
1-2 dl mustikoita ja/tai puolukoita
0,5 rkl perunajauhoja (mikäli käytät pakastemarjoja)
50 g valkosuklaata

Sulata voi kattilassa ja nosta liedeltä. Lisää valkosuklaa ja sekoita, kunnes suklaa liukenee. Lisää sokeri ja vatkaa kananmunat joukkoon yksitellen.
Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää taikinaan.
Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele sen reunat. Mikäli teet pieniä mukikakkuja, voitele 6-8 uuninkestävää mukia. Kaada taikina vuokaan tai mukeihin.
Mikäli käytät pakastemarjoja, sekoita niihin hiukan perunajauhoja. Ripottele marjat ja paloiteltu valkosuklaa taikinan päälle.
Kypsennä kakkuja 200-asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla 15-20 min. Jos marjat ovat jäisiä, ne saattavat hidastaa paistumista.
Tarjoa kakku täysin jäähtyneenä, jolloin sisus on muuttunut valuvasta taikinamaiseksi.

Lohi-katkarapukeitto

Kirjoitettu 7 elokuun, 2019 by Kaisa

Teki mieli lohta, katkarapuja sekä keittoa. Näinpä päädyin valmistamaan seuraavanlaista punertavaa kalakeittoa, jonka tomaattisuus sekä limen tuoma happamuus tekivät siitä mukavasti seljankamaista. Resepti, jonka löysin Paleokeittiö–blogista, muovautui käsittelyssäni vielä hiukan venäläistyylisemmäksi, kun vaihdoin fenkolin varhaiskaaliin ja tarjoilin sitä smetanan kera.

Oivallinen, monenkirjavaan tilanteeseen sopiva keitto, jonka voisin hyvin nähdä niin osana juhla-ateriaa – ehkäpä alkuruokana – kuin aivan tavallisenakin peruspäivällisenä. Ja vaikka ainesosalista onkin suhteellisen pitkä, ei keitto sisällä kummallisuuksia ja valmistuukin tuota pikaa. Siis suosittelen monesta syystä kokeilemaan.

Punertava lohi-katkarapukeitto

4-6 annosta

pala valkokaalia
4 pienehköä porkkanaa
2 varsisellerin vartta
puolikas purjo
3 valkosipulinkynttä
2 rkl rypsiöljyä
2 tl kurkumaa
0,5 tl (tai maun mukaan) chilijauhetta
1 rkl tomaattipyreetä
1 rkl hunajaa
1 l kalalientä
timjamia
400 g lohifileetä
125 g kirsikkatomaatteja
3 dl katkarapuja
tukko tuoretta tilliä
1 rkl limemehua
(rouhittua mustapippuria)

Tarjoiluun:
smetanaa

Suikaloi kaali. Kuori ja viipaloi porkkanat. Huuhtele varsiselleri ja leikkaa viipaleiksi. Halkaise purjo, huuhtele huolellisesti ja suikaloi. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet.
Kuumenna öljy kattilassa. Lisää kasvikset ja kuullota 5 min.
Lisää kurkuma, chilijauhe, tomaattipyree ja hunaja. Jatka kuullottamista miedolla lämmöllä vielä pari min.
Lisää kalaliemi ja timjami. Kiehauta ja keitä noin 10 min. kunnes kasvikset tuntuvat kypsiltä, mutta ovat vielä napakoita.
Kuutioi ruodoton ja nahaton lohifilee paloiksi. Huuhtele ja halkaise kirsikkatomaatit. Lisää keiton joukkoon lohipalat, tomaatit ja katkaravut. Mausta limetin mehulla (sekä mustapippurilla). Ripottele päälle hienonnettua tilliä. Nosta kattila levyltä, peitä kannella ja anna hautua 5 min.
Tarjoile smetanan kera.

Kalkkunapyörykät sukeltavat keittoliemeen

Kirjoitettu 2 elokuun, 2019 by Kaisa

Kesäisen kepeät keittoruoat ovat tämän hetken arkiruokasuosikkejani. Seuraava keitos syntyi, kun yhdistelin onnistuneesti muutamia reseptiikkoja ja tuuppasin kalkkunataikinaan hieman sitä sun tätä, muiden muassa loput paholaisen hillosta.

Mutta siis hyvää. Omassa versiossani kasviksia olisi saanut olla huomattavasti enemmän ja ehkäpä perunan olisi vielä voinut vaihtaa bataattiin tai mahdollisesti nuudeleihin, jolloin keiton luonne olisi toki täysin erilainen. Kokeile, kuten mielit.

Kalkkunapyörykkäkeitto

6 annosta

Kalkkunapyörykät:
2 jauhoista perunaa
400 g kalkkunan jauhelihaa
1 kananmuna
1 rkl sitruunamehua
1 tl currya
1 tl suolaa
3 rkl makeaa chilikastiketta (Jonka minä korvasin yllä linkatulla paholaisen hillolla.)
2 rkl tuoretta korianteria

1,5 l vettä
2 kanaliemikuutiota
3 laakerinlehteä
mauste- ja/tai mustapippureita
3 perunaa
puolikas parsakaali

Valmista ensin kalkkunapyörykät. Keitä, kuori ja raasta perunat. Sekoita lihapyörykkä-ainekset yhteen ja pyörittele pienehköiksi pyöryköiksi.
Keitä vesi kiehuvaksi ja lisää liemikuutiot sekä laakerinlehdet ja pippurit.
Kuori ja pilko perunat. Lisää perunat kiehuvaan liemeen ja keitä viitisen minuuttia. Lisää seuraavaksi kalkkunapyörykät ja keittele noin 10 min.
Lisää joukkoon pilkottu parsakaali ja keitä, kunnes komponentit ovat kypsiä.

Sitruuna-lakritsijäätelö

Kirjoitettu 31 heinäkuun, 2019 by Kaisa

Mitä kysymykseen lempi jälkiruoastani tulee, ei minun tarvitse miettiä hetkeäkään. Jäätelö. Kysymys lempi jäätelömausta onkin sitten hiukan haasteellisempi, mutta aivan varmasti voin sanoa, että sitruuna-lakritsi sujahtaa viiden parhaan joukkoon. Näinpä seuraava Maku-lehden resepti oli ilman muuta otettava kokeiluun – ja tuon kokeilun perusteella myös kokeiltava yhä uudestaan ja uudestaan, niin hyvää se oli.

Olen aiemminkin joitakin kertoja tehnyt jäätelöä glukoosisiirapilla ja todennut sen ehdottomasti helpoimmaksi kotikutoiseksi tavaksi. Omistimme joskus jäätelökoneenkin, mutta sitä ei tullut käytettyä oikeastaan koskaan, ja mielestäni jäätelön rakenne ei ainakaan tuolla koneella valmistettuna ollut miellyttävä. Toki myös glukoosisiirappijäätelö on omanlaistaan, eikä senkään rakenne ole täydellinen, mutta kuitenkin niin hyvä, että näitä jäätelöitä tehtailee ja syö vallan mielellään. Makujen varioiminen on helppoa ja tästä kokeilusta sainkin taas innostuksen testailla jotakin muutakin. Täytynee siis ensin tutkia, minkälaiset tuulet kauppojen makurahkaosastolla tällä hetkellä puhaltavat…

Sitruuna-lakritsijäätelö

8 annosta

Jäätelömassa:
1 tl (luomu)sitruunan kuoriraastetta
3,3 dl kuohukermaa
400 g sitruunarahkaa
1 dl glukoosisiirappia
0,5 dl sokeria

Lakritsikastike:
Huom! Tämä kastike toimii hyvin myös muiden jäätelöiden kanssa ihan sellaisenaan.
10 lakritsifudgea (esim. Kick, à 19 g)
4 rkl vettä

(Tarjoiluun:
jäätelövohveleita)

Valmista ensin lakritsikastike. Mittaa fudget ja vesi kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä sekoitellen niin kauan, että fudge on sulanut veteen. Anna jäähtyä.
Pese sitruuna ja raasta sitruunankuori. Vaahdota kerma. Sekoita keskenään rahka, glukoosisiirappi, sokeri ja kuoriraaste. Kääntele rahkaseos kermavaahtoon nuolijalla.
Kaada noin kolmasosa jäätelömassasta pakastuksen kestävään muovirasiaan tai vuokaan, esimerkiksi leipävuokaan (tilavuus noin 1,5 l). Valuta päälle lakritsikastiketta. Toista vielä kaksi kertaa, niin että päällimmäiseksi jää lakritsikastike. Peitä tuorekelmulla.
Pakasta vähintään 4 tuntia.
Tarjoile esimerkiksi jäätelövohveleista.

Linssibolognese

Kirjoitettu 28 heinäkuun, 2019 by Kaisa

Palasimme eilen kotiin viikon mittaiselta Tampereen ”komennukselta”. Koska olin pakannut mukaan jääkaapista ja pakastimesta kaiken mahdollisen valmiin syötävän ja kuitenkin piti kehittää jotakin mutusteltavaa, etsiskelin käsiini helpon reseptin, joka oli yksinkertaisesti muokattavissa myös Neiti-Kokille sopivaksi. Halusin viikon enemmän ja vähemmän epämääräisen syömisen jälkeen tehdä jotakin ravitsevaa ja ehdottomasti kasvisruokaa, joten päädyin linssibologneeseen, jonka ainesosat useimmiten löytyvät perusvarastostamme. Niin tälläkin kertaa.

Reseptin, josta pidin kovasti, nappasin Hannan soppa -blogista ja kuten sanottua, pienin muutoksin siitä sai myös alle yksivuotiaalle, vielä suolatonta ruokavaliota noudattelevalle Neiti-Kokille sopivaa, maukasta purtavaa. Suosittelen.

Linssibolognese

4 annosta

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 sellerin vartta
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl tomaattipyreetä
300 g punaisia linssejä
400 g tomaattimurskaa
1 tl kuivattua oreganoa
2 laakerinlehteä
5 dl kasvislientä (Huom! Mikäli tarjoilet ruokaa alle 1-vuotiaalle, korvaa kasviliemi vedellä ja lisää ruokaan suolaa vasta ennen tarjoilua.)
suolaa & mustapippuria

Lisäksi:
spagettia
juustoraastetta
balsamicosiirappia

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta porkkanat. Viipaloi selleri. Kuullota vihanneksia öljyssä kasarissa, kunnes ne pehmenevät. Lisää tomaattipyree ja freesaa vielä hetki.
Kaada joukkoon huuhdellut linssit, tomaattimurska, oregano, laakerinlehdet ja 2-3 dl kasvislientä. Anna kiehahtaa ja hauduta sitten kannen alla miedolla lämmöllä, kunnes linssit ovat kypsiä (noin 30-40 min).
Lisää kasvislientä tarpeen mukaan, jos kastike meinaa muuttua liian paksuksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Tarjoile keitetyn spagetin kera ja viimeistele annokset juustoraasteella sekä balsamicosiirapilla.

Mustikka-pullavanukas; sangen sinivalkoinen jälkiruoka

Kirjoitettu 22 heinäkuun, 2019 by Kaisa

Muutama viikko sitten juhlistimme Pikku-Kokkia, nyt leipurin katseeni on kääntynyt jo kohti Neiti-Kokin ensimmäistä syntymäpäivää. Tällä kertaa ajattelin panostaa tarjoiluun, leipoa monipuolisen ja toivottavasti herkullisen kakkukimaran.

Ensimmäisenä h-hetkeä päätyi pakastimeen odottelemaan mustikka-pullavanukas. Itse olen suuri pullavanukkaiden ystävä ja tehnyt niitä lähes kaikista mahdollisista aineksista, mutta seuraava banaanipohjainen täyte oli minulle uusi tuttavuus. Pullapitkon tilalta sujautin vuokaan pussillisen Pågenin Kaneli Gifflareita ja osan mustikoista korvasin punaisilla viinimarjoilla sekä mustikkahillon kuningatarhillolla. Lopputulos oli juuri niin pullavanukasmainen kuin odotinkin ja ihanan makea, vaikka hillon lisäksi täytteeseen ei lisätty ollenkaan sokeria, vaan se sai makeutensa banaanista ja hunajasta.

Tässä siis reseptiikka kaikille pullan sekä riperuokien ystäville. Paistokseen voi hyvin käyttää jo parhaat päivänsä nähnyttä pullaa sekä banaaneja, joten tämä on siinäkin mielessä omaan ajatusmaailmaani sopiva niin sanottu tähteistä tähdiksi herkku. Juurikin kananmunan vuoksi paistoksen ulkonäkö ei valitettavasti ole kovinkaan hurmaava, mutta eipä kai pullavanukkaan niin kovin kaunis tarvitse ollakaan. Tämä jälkiruoka maistuu varmasti ainakin valtaosalle suomalaisista herkkusuista, paljon tämän sinivalkoisempaa makua taitaa olla vaikea löytääkään. Mustikkaa ja kanelipullaa, Oi maamme, Suomi!

Reseptiikkalöydös mistäpä muualtakaan kuin Glorian Ruoka&Viini -lehdestä.

Mustikka-pullavanukas

Vuoallinen (ø 24 cm)

200 g mustikoita (Osan voi hyvin korvata muillakin marjoilla.)
1 dl mustikkahilloa (Myös kuningatar toimi mielestäni mainiosti.)
300 g pullaa (Voi hyvin olla jo hiukan kuivahtanuttakin.)
2 kypsää banaania
4 kananmunaa
1 rkl hunajaa
0,5 tl jauhettua kardemummaa
0,25 tl jauhettua neilikkaa
2 rkl hunajaa
2 rkl voita

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta

Sekoita mustikat hillon joukkoon. Viipaloi pulla.
Laita banaanit, kananmunat, 1 rkl hunajaa, kardemumma ja neilikka tehosekoittimen kulhoon, soseuta ja kaada syvälle lautaselle. Kasta pullaviipaleet seokseen ja anna imeytyä hetki. Lado viipaleet voideltuun piirakkavuokaan limittäin hillon kanssa. Kaada banaaniseoksen loppu pullien päälle.
Valuta 2 rkl hunajaa paistokselle ja lusikoi voi nokareina pinnalle.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min.
Tarjoa lämpimänä vaniljakastikkeen kera.

Katkarapu-savulohikeitto

Kirjoitettu 19 heinäkuun, 2019 by Kaisa

Eilisellä kirjastokäynnillä satuin kiinnittämään huomioni Martat-lehden kalakeittoartikkeliin. Mitä luultavammin tulen kokeilemaan artikkelissa esiteltyjä reseptejä laajemminkin, mutta ensimmäisenä testiin pääsi katkarapu-savulohikeitto.

Oikeastaan minut sai reseptiin tarttumaan lehtikaali, josta taannoin valmistin sangen herkullista piirakkaa. Koska piirakkaan saakka olin lukenut lehtikaalin kuuluvaksi niihin harvoihin kasviksiin, joista en voinut sanoa oikeammin pitäväni, halusin onnistuttuani antaa sille uuden mahdollisuuden. Ja aivan oikein; lehtikaali toimi kuin toimikin myös tässä keitossa – joka oli muuten muutenkin hyvää.

Siis tykkäsin. Valittujen kasvisten kepeys tasapainottaa mukavasti kermaista lientä sekä rasvaista kalaa tehden annoksesta kaikkiaan miellyttävän. Ensi kerralla ajattelin mahdollisesti lisätä keitokseen vielä muutaman uuden perunan ja sitten se onkin varmasti jo aika lailla siinä. Vallan mainio keitto.

Katkarapu-savulohikeitto

4 annosta

200 g parsakaalia
200 g lehtikaalia
2 varsisellerin vartta
1 pieni sipuli
1 l vettä
1 kalaliemikuutio
2 dl ruokakermaa
300 g lämminsavulohta
100 g pakastekatkarapuja

Pinnalle:
tilliä

Huuhtele parsakaali, lehtikaali ja varsiselleri.
Paloittele parsakaali. Leikkaa lehtikaalista paksu keskiruoti pois ja suikaloi lehdet. Viipaloi selleri. Kuori ja hienonna sipuli.
Kiehauta vesi kattilassa. Lisää liemikuutio ja kasvikset. Keitä 8-10 min.
Lisää ruokakerma, paloiteltu savulohi ja sulatetut katkaravut. Kuumenna.
Lisää pinnalle hienonnettua tilliä.

Vegaaninen omenapiirakka

Kirjoitettu 14 heinäkuun, 2019 by Kaisa

Satokausiajattelua uhmaten valmistin omenapiirakkaa. Tästä tuli oikein hyvää, sellaista sopivasti kaurapaistosmaista, mutta tuorejuuston ansiosta hiukan tavallisesta poikkeavaa. Resepti on vegaaninen ja tulin samalla ensi kertaa testanneeksi myös kauratuorejuustoa – tai eihän se tietenkään juustoa ole, vaan levitettä, mutta kuitenkin – ja todenneeksi, että se toimii leivonnassa ihan hyvin, vaikka maku muuten hiukan erikoinen onkin.

Siis suosittelen. Periaatteessa tätä voisi nautiskella ihan ”raakanakin”, mutta kyllä vaniljakastike aina kaksinkertaistaa herkullisuuden…

Reseptistä osoitan kiitokseni Viena K -blogin suuntaan.

Vegaaninen omenapiirakka

Vuoallinen (ø 24 cm)

Pohja:
1 dl sokeria
1,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g vegaanista margariinia

Täyte:
150 g kasvipohjaista ”tuorejuustoa”
2-3 pientä omenaa
vaniljasokeria
kanelia
50 g vegaanista margariinia
1 dl sokeria
1,5 dl kaurahiutaleita

Tarjoiluun:
kauravaniljakastiketta tai -jäätelöä

Valmista ensin pohja. Sekoita keskenään sokeri, kaurahiutaleet, vehnäjauho ja leivinjauhe. Lisää joukkoon sulatettu margariini ja sekoita tasaiseksi massaksi. Taputtele taikina tasaisesti piirakkavuoan pohjalle.
Notkista tuorejuusto ja levitä se pohjataikinan päälle.
(Kuori) ja pilko omenat, levitä ne tuorejuustokerroksen päälle. Ripottele pinnalle vaniljasokeria ja kanelia.
Sulata täytteeseen tuleva margariini. Sekoita margariini, sokeri ja kaurahiutaleet murumaiseksi seokseksi. Levitä seos omenoiden päälle.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 20-25 min. Meidän uunissamme piirakka tosin vaati kypsyäkseen reilut 40 min. eli kannattaa tarkkailla paistosta ja varautua reseptissä olevaa paistoaikaa pidempään odotteluun.
Tarjoile sellaisenaan tai valitsemasi lisukkeen kera.

Mansikkainen tahmakakku

Kirjoitettu 10 heinäkuun, 201915 heinäkuun, 2019 by Kaisa

Mansikka-ajan ollessa maukkaimmillaan haluan jakaa kanssanne helpon kakkureseptin, jossa mansikat tosin näyttelevät vain pienessä sivuroolissa, mutta jota sopii nauttia vaikka tuoreiden mansikoiden kera, jos mansikkahammasta sattuu kolottamaan suuremmassakin määrin.

Nimi mansikkainen tahmakakku kertonee olennaisen. Tiedossa on mukavasti tahmea, ihastuttavan makea kesäinen kakkunen, joka valmistuu helposti ja ilman sähkövatkainta vaikkapa yksinkertaisissakin mökkiolosuhteissa illan grilli-illallista odotellessa.

Reseptin, jolle varmuudella tulee uusiokäyttöä, löysin Glorian Ruoka&Viini -lehdestä.

Mansikkainen tahmakakku

Vuoallinen (ø noin 20 cm)

2 huoneenlämpöistä kananmunaa
100 g valkosuklaata
100 g voita
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhetta (Sopii korvata esim. murskatuilla Digestive-kekseillä, kuten itse tein.)
0,5 tl vaniljasokeria tai puolikkaan vaniljatangon siemenet
6 mansikkaa

Lisäksi:
tomusokeria
kermavaahtoa ja mansikoita

Parasta on käyttää huoneenlämpöisiä kananmunia.
Rouhi suklaa veitsellä. Sulata voi kattilassa. Ota kattila liedeltä, lisää suklaarouhe voihin ja sekoita, kunnes suklaa sulaa. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan (ø noin 20 cm).
Vatkaa kananmunien rakenne rikki. Sekoita sokeri, vehnäjauhot, mantelijauhe ja vanilja kananmunien kanssa. Sekoita voisula-suklaaseos taikinaan.
Kaada taikina vuokaan. Perkaa ja paloittele mansikat ja laita ne taikinan pinnalle.
Paista uunin alatasolla noin 25 min. tai kunnes kakun reunat ovat kypsät mutta keskusta on vielä tahmeaa. (Itse taisin napata kakun uunista hiukan liian aikaisin. Se saisi olla hiukan omaa versiotani paistuneempaa.)
Anna kakun jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siivilöi tomusokeria pinnalle. Tarjoile sellaisenaan tai kermavaahdon ja tuoreiden mansikoiden kera.

Lehtikaalipiirakka, joka teki minusta lehtikaalin ystävän

Kirjoitettu 7 heinäkuun, 2019 by Kaisa

Lehtikaali ja minä emme oikeastaan tähän mennessä ole olleet kovinkaan läheisissä väleissä. Jonkun kerran olen kyllä syönyt oikeinkin maukasta lehtikaalikeittoa ja maistellut mallikkaita lehtikaalisipsejä, mutta siinäpä se sitten onkin ollut, itse en toistaiseksi ollut valmistanut siitä mitään ennen nyt esittelemääni piirakkaa. Veikkaanpa kuitenkin, että asiaan on tulossa muutos. Niin hyvää tämä piirakka oli.

Kun äitini joitakin aikoja sitten tarjoili minulle lehtikaali-pekonipiirakkaa, päätin jo muutaman haarukallisen jälkeen, että tätä tulen valmistamaan varmasti itsekin. Lehtikaalin sekä pekonin rapsakkuus yhdistettynä voimakkaahkoon juustoon ovat mainio makukolmikko ja kehotan ehdottomasti kokeilemaan piirakkaa. Meillä tätä tarjoillaan osana Pikku-Kokin kolmivuotisjuhlapöytää.

Resepti, jota muokkasin hiukan omaa piirakkatyyliäni vastaavaksi oli napattu Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista.

Lehtikaali-pekonipiirakka

Vuoallinen (ø 24-26 cm)

Pohja:
150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyväspelttijauhoja / ruisjauhoja
ripaus suolaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
140 g pekonia
1 sipuli
100 g lehtikaalia
1 valkosipulinkynsi
2 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
2 dl vahvaa juustoraastetta (esim. Emmental, Gruyère)
mustapippuria myllystä
ripaus suolaa

Valmista ensin pohja. Kuutio kylmä voi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon jauhot ja suola. Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää lopuksi kylmä vesi ja muotoile taikinasta pallo. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Voitele irtopohjavuoka voilla. Painele taikina tasaisesti vuokaan, myös reunoille. Pistele taikina haarukalla ja paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 min.
Kuutioi pekoni, kuori ja kuutioi sipuli. Poista lehtikaalin lehdistä lehtiruoti ja pilko sopivan kokoisiksi paloiksi. Kuori valkosipulin kynsi ja hienonna.
Paista pekonikuutiot rapeiksi pannulla, lisää sipulikuutiot ja kuullota muutama minuutti. Lisää lehtikaali ja valkosipuli, kuullota vielä muutama minuutti. Siirrä kaikki ainekset pannusta esipaistetun piirakkapohjan päälle.
Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Lisää joukkoon ruokakerma ja juustoraaste. Mausta mustapippurilla ja suolalla, sekoita hyvin. Kaada seos tasaisesti piirakkavuokaan.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai kunnes pinta on saanut tarpeeksi väriä.