Tunnelmallisia makuja

Valonpilkahduksia – ja joulun ensimmäinen kuiskaus: hillojoulukalenteri; mitä muuta sitä hillohiiri joulunodotukseensa kaipaakaan

Kirjoitettu 10 marraskuun, 2018 by Kaisa

Menneen viikon puolikas tuli taas vietettyä Tampereella. Nyt, kun kesän lämpö ja kauneus ovat poissa, voi virallisesti todeta, että kyseessä on mukava kaupunki, jossa viihtyy, vaikka ulkona vihmoo aamusta iltaan vettä ja pimeää on lähes ympäri vuorokauden. Tekemistä riittää niin ulkona kuin sisälläkin, eikä ainakaan vielä ole tullut vastaan tylsää päivää.

Tällä kertaa tutkimme kaupungin pimeydestä löytyviä valonpilkahduksia ja teimme ensimmäisen retkemme Museokeskus Vapriikkiin. Tuo retki ei varmasti jää viimeiseksi; eiköhän tuonne ole palattava jo parin viikon päästä, kun seuraavan kerran elelemme Tampereella loppuviikkoa. Perjantai-iltapäivisin kaupunki nimittäin tarjoilee suurimpaan osaan museoistaan vapaapääsyä. Vapriikkia suosittelen suuresti; jo kaksivuotiaalle löytyy paljon tutkittavaa ja ainakin meidän tapauksessamme kotiinlähtö tarkoitti pienoisen taistelun läpikäyntiä.

Itselleni yksi harmaan viikon kirkkaimmista iloistuksista oli ruokakaupasta tekemäni löytö, Bonne Maman -hillojoulukalenteri. Mahtavaa, voiko itseni kaltainen hillohiiri osuvampaa kalenteria löytääkään! Katsotaan, mitä tuleman pitää, odotukset ovat joka tapauksessa korkealla…

Tällaista juuri nyt; harmaata. Muistakaa etsiä valoisia asioita.

Kaalikeittoresepti, joka kannattaa lukea – vaikka ei kaalista perustaisikaan

Kirjoitettu 7 marraskuun, 2018 by Kaisa

Kuten lähiaikoina olen useasti tullut maininneeksi, meillä syödään paljon sosekeittoja. Ne maistuvat Pikku-Kokille mainiosti ja ovat ehkä maailman helpoimpia valmistaa – miltei vauva kainalossa. Lisäksi niihin on kätevä upottaa hieman nahistuneet kasvikset tai kermojen ynnä muiden vastaavien rippeet. No, kasvikset eivät meillä periaatteessa nahistumisvaihettaan joudu kokemaan, minä ja Pikku-Kokki huolehdimme tästä. Säännön vahvistava poikkeus kuitenkin mahtuu meidänkin vihanneslaatikkoomme, keräkaali. Silloin tällöin nimittäin tulee mieliteko tehdä kaalisalaattia, mutta siihenpä ne kaaliruoat sitten melkein jäävätkin. Vaikka kaaliklassikoista pidänkin, ei niitä vaan tule valmistettua. Tiedä sitten miksi.

Näin ollen kun minua taas kerran jääkaapin alaosastosta katsoi silmästä silmään parhaat päivänsä nähnyt kaalinpää, päätin kokeilla muovata siitä, mitäpäs muutakaan kuin sosekeittoa. Tuli muuten hyvää. Sellaista, jota popsii, vaikka ei kaalista välittäisikään. Tämä ei nimittäin maistu kaalilta. Onko se sitten hyvä vai huono asia, sen päättäköön kukin itse. Kannattaa joka tapauksessa kokeilla.

Kaali-kikhernekeitto

4 annosta

500 g keräkaalia
300 g jauhoista perunaa
2 tlk (à 230 g) kikherneitä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 l vettä
1-2 kasvisliemikuutiota
200 ml kookosmaitoa
mustapippuria myllystä

Paloittele kaali. Pese, kuori ja lohko perunat. Huuhtele ja valuta kikherneet. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä ensin sipulit, lisää sitten kaali ja perunat. Kääntele kasviksia öljy-sipuliseoksessa muutama minuutti. Lisää vesi ja liemikuutiot.
Kuumenna keitto kiehuvaksi ja keitä, kunnes kasvikset ovat juuri ja juuri kypsiä. Lisää kikherneet ja keitä vielä 5 min.
Soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi.
Lisää kookosmaito ja kuumenna keitto uudelleen. Mausta mustapippurilla.

Kiireisen – tai laiskan – kokin kala-nuudelikeitto

Kirjoitettu 5 marraskuun, 2018 by Kaisa

Viikonlopun ruoanlaittoajasta ison osan lohkaisivat pyhäinpäivän päivällisjärjestelyt. Koska tulevalle viikollekin oli kuitenkin valmistettava evästä jo ennakkoon, valikoin reseptiarkistoistani testiin kala-laksan. Vähänhän näin helposta ruoanlaitosta tulee rikollinen olo, mutta toisaalta, ei tämä kuitenkaan valmisruokaa ole, joten ansaitsee hyvin paikkansa oivana arkiruokana. Minä käytin tällä kertaa kalana seitiä, mutta jokainen valitkoon oman eväkkäänsä. Mielestäni pakastekala toimi tässä mainiosti.

Siis suosittelen. Tämä sopii parhaiten niihin päiviin, kun kortilla on joko aika tai jaksaminen. Ei aina tarvitse suorittaa, ei vaikka olisikin ruoanlaittoa rakastava Pikku-Rouva. Pääasia on kuitenkin hyvä maku.

Pakastekala-laksa

4 annosta

8 dl kalalientä
1 rkl kalakastiketta
1 tl currytahnaa
0,5 tl inkivääriä raastettuna
(0,25 tl suolaa)
200 g pakastebabyporkkanoita
200 g pakastepapuja
400 g pakasteseitiä
2 (à 60 g) nuudelilevyä
400 ml kookosmaitoa
1 rkl limemehua
2 kevätsipulia

Mittaa kattilaan kalaliemi, kalakastike, currytahna, raastettu inkivääri ja mahdollinen suola. Kiehauta ja lisää porkkanat ja pavut.
Kun keitto kiehuu uudestaan, lisää paloiteltu kala, nuudelit ja kookosmaito. Kiehauta ja anna kiehua muutama minuutti.
Viimeistele keitto limen mehulla ja hienonnetulla kevätsipulilla. Tarkista maku ja tarjoile heti.

Kauraiset porkkanasämpylät: oiva seuralainen vaikkapa aamiaispöytään

Kirjoitettu 3 marraskuun, 2018 by Kaisa

Torstai-iltapäivänä jälkikasvun vedellessä sikeitä alkoi leivontahammastani kolottaa. Seuraavalle päivälle suunniteltu keittoateria kaipasi vielä täydennystä, joten päädyin sämpylöihin. Kaurahiutaleet ja sämpyläjauhot toivat näihin porkkanasämpylöihin mukavasti purutuntumaa, porkkana mehevyyttä. Mums!

Keittokin piti sämpylöiden seurasta, mutta ehkäpä nämä sopisivat vieläkin paremmin esimerkiksi lokoisaan aamiaishetkeen. Suosittelen.

Kaura-porkkanasämpylät

20 kpl

2-3 porkkanaa
3 dl omenamehua
200 g kermaviiliä
50 g tuorehiivaa
2 tl suolaa
3 rkl hunajaa
10 dl sämpyläjauhoja
2,5 dl kaurahiutaleita
1 dl rypsiöljyä

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi.
Sekoita omenamehu ja kermaviili keskenään ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva. Lisää suola ja hunaja sekä porkkanaraaste.
Alusta sämpyläjauhot ja kaurahiutaleet taikinaan vähitellen vaivaten. Lisää lopuksi öljy.
Anna kohota peitettynä lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja leivo se kahdeksi tangoksi. Leikkaa tangot paloiksi ja pyöritä paloista sämpylöitä. Anna kohota peitettynä noin 20 min.
Kuumenna uuni 225 asteeseen. Paista uunissa noin 10 min.

Molekyyligastronomiaa: kreikkalaiset lihapullat sitruunakastikkeessa

Kirjoitettu 31 lokakuun, 2018 by Kaisa

Hmm. Aina ei voi onnistua – ei edes joka kerta. Vähän tähän tapaan pistivät ajattelemaan eilen valmistamani kreikkalaiset lihapullat ja sitruunainen kananmunakastike, klassinen kreikkalainen ruokalaji, joka tunnetaan nimellä youvarlakia avgolemono. Kävi nimittäin niin, että vaikka maku olikin mielestäni ihan kohdillaan, lopputulos ei hivellyt silmää, ei missään mielessä.

Koska lihapullat kuitenkin olivat hyviä ja hiukan tavallisista poikkeavia, haluan jakaa reseptin kanssanne, parannusehdotuksin toki. Luulen nimittäin syyn siihen, että kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä, piilevän käyttämässäni reseptissä, ei omassa osaamattomuudessani. Melko klassinen esimerkki molekyyligastronomiasta on lämpötilan vaikutus kananmunan koostumukseen ja epäilen, että juuri tästä syystä kastikkeeni epäonnistui. Epämääräinen resepti ei maininnut lämpötiloista mitään, kun taas muissa tutkimissani ohjeistuksissa siitä puhuttiin paljon. Kananmuna-sitruunaseos on totutettava liemen lämpöön, jotta lopullisen kastikkeen koostumus on kiiltävä ja samettinen. No, tätä täytyy ilman muuta yrittää uudestaan.

Mitä lihapulliin tulee tuntui minusta erikoiselta laittaa taikinaan kypsentämätöntä riisiä, mutta mikäs siinä. Ne kypsyivät ja toimivat lihapullissa hyvin. Taidan tehdä näin uudemmankin kerran.

Siis hauska ja haasteellinen reseptiikka. Suositan yrittämään.

Kreikkalaiset lihapullat sitruunakastikkeessa

4 annosta

Lihapullat:
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
500 g jauhelihaa
1 dl kypsentämätöntä riisiä (tai orzo-pastaa)
1 kananmuna
2 tl kuivattua tilliä
mustapippuria
suolaa

(oliivi)öljyä kuullottamiseen ja paistamiseen
7 dl lihalientä

Sitruunakastike:
1 kananmuna
0,5 dl sitruunamehua
(suolaa)

Tee ensin lihapullat. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä hetki (oliivi)öljyssä paistinpannulla.
Sekoita sipulit, riisi ja kananmuna sekä tilli, mustapippuri ja suola jauhelihan joukkoon.
Sekoita taikinaksi ja pyörittele kostutetuin käsin pulliksi.
Kuumenna pannussa öljyä ja paista lihapulliin kauniin ruskea pinta.
Lisää tämän jälkeen lihaliemi pannulle niin, että lihapullat peittyvät. Nosta kansi päälle ja anna hautua noin 20 min.
Valmista sitten sitruunakastike. Tässä ohjeistusta, jonka avulla uskoisin kastikkeen onnistuvan.
Vatkaa kananmuna kevyesti kulhossa. Sekoita joukkoon sitruunamehu.
Nosta lihapullapannu liedeltä. Lisää kananmuna-sitruunaseoksen joukkoon pieni määrä kuumaa lientä koko ajan hämmentäen. Näin seos totutetaan liemen lämpöön.
Lisää sitten kananmuna-sitruunaseos pikkuhiljaa pannulle, joka ei ole kuumalla liedellä, edelleen hämmentäen.
Siirrä pannu takaisin jälkilämpöiselle liedelle hetkeksi niin, että kastike lämpiää. Älä kuitenkaan enää keitä. Tarkista suola sekä sitruuna ja lisää tarvittaessa.

Galette; rustiikkisen hurmaavaa

Kirjoitettu 29 lokakuun, 2018 by Kaisa

Olen jo monesti ollut ajatustasolla aloittamassa galeten leipomista, mutta jostain kumman syystä en ole koskaan päässyt tuumasta toimeen. Nyt kuitenkin pääsin ja se kannatti; tämä viikonloppuna syntynyt galette ei varmasti tule olemaan viimeinen Kotikolossa leivottu sellainen.

Kuten piirakat ylipäätään myös galette on mitä oivallisinta riperuokaa, jonka täytteen voi luoda joka kerta uudestaan. Galeten sisään voi rakentaa juuri sellaisen kokonaisuuden, mihin sen hetkisessä ruokavarastossa on rahkeita. Samoin tuli todetuksi, että myös taikinan kohdalla säveltäminen on mahdollista. Kun tämän lisäksi piirakka saa vielä näyttääkin juuri tekijänsä kädenjäljen mukaiselta, on kyseessä aika lailla täydellinen tapaus. Rustiikkinen ulkonäkö ja hurmaava maku, meillä tykättiin kovasti.

Ohjeen galettetaikinaan nappasin Sikke Sumarilta, hänen Sikeltä Sinulle -blogistaan. Täytteen sen sijaan kehittelin itse. Molemmat toimivat mainiosti ja kuten sanottua, galettea tullaan meillä popsimaan varmasti tulevaisuudessakin. Taikinan voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä, joten galette sopii hienosti myös vaikkapa aamiais- tai brunssipöytään, eikä valmiiksi tehdyn taikinan ansiosta vaadi aamulla kovinkaan pitkällistä leipomisoperaatiota. Suosittelen siis kokeilemaan, monestakin syystä.

Galette

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja (minä korvasin 1 dl:n sämpyläjauhoilla)
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
100 g voita
0,5 dl smetanaa (kevyt ranskankerma toimi myös hyvin)
2 tl sitruunamehua
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:
1,5 dl maustamatonta tuorejuustoa
1 dl parmesaaniraastetta
5 siivua kermajuustoa
pala grillattua kassleria tai muuta kypsää lihaa
1 kevätsipuli varsineen
kirsikkatomaatteja
1 rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

Voiteluun:
1 kananmuna / keltuainen

Tarjoiluun:
tuoreita yrttejä tai pinaattia

Tee ensin taikina. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kylmä voi kuutioina ja nypi taikina murumaiseksi seokseksi.
Sekoita keskenään smetana, sitruunamehu ja jääkylmä vesi. Lisää neste taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa, vaan koita päästä mahdollisimman vähällä leipomisella.
Muodosta taikinasta pallo ja pane se kelmuun käärittynä jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Taikinan voi tehdä myös edellisenä päivänä.
Kauli kylmästä taikinasta leivinpaperille halkaisijaltaan noin 30 sentin ympyrä.
Sekoita täytteen tuorejuusto ja parmesaaniraaste. Levitä juustoseos tasaisesti taikinalle. Jätä noin viisi senttiä reunaa tyhjäksi.
Lado kermajuustoviipaleet tuorejuustoseoksen päälle.
Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi, pilko kevätsipuli ja puolita kirsikkatomaatit. Asettele kaikki taikinapohjan päälle. Pirskottele pinnalle vielä oliiviöljyä ja mausta lopuksi mustapippurilla.
Taittele reunat piirakan reunoille ja voitele ne kananmunalla tai munankeltuaisella. Paista noin 30 min. tai kunnes reunat ovat kauniin kullanruskeat. Ota piirakka uunista ja anna jäähtyä tovi. Ripottele päälle halutessasi tuoreita yrttejä tai pinaattia. Tarjoa lämpimänä.

Kuulaita aamuja ja kurpitsaista lohicurrya

Kirjoitettu 27 lokakuun, 2018 by Kaisa

Valtaosa menneestä arkiviikosta vierähti taas Tampereella. Vietimme Pikku-Kokin ja Neidin kanssa muutaman mukavan, tekemisen täyteisen päivän tutustuen jälleen uusiin tamperelaiskohteisiin. Erityisen paljon pidimme Finlaysonin alueella sijaitsevasta Tallipihasta, jossa viihdyimme hyvin ihan vain rakennuksia ulkopuolelta tutkiskellen. Puodit olivat aamulla vielä suljettuja, eikä kahvihammastakaan sillä hetkellä kolottanut. Tänne täytyy varmasti tehdä paluu, jos Tampere-päiviä sattuu osumaan joulun tienoille.

Tällä kertaa ei Tampereesta sen enempää, ruoasta kyllä. Olin nimittäin totuttuun tapaan valmistanut matkalle evästä etukäteen. Kurpitsainen lohicurry, lämmittävä kausiruoka, sopi vallan mainiosti näihin syksyn ensimmäisiin oikeasti kylmiin päiviin, kun ohuet sormikkaat eivät enää tuntuneet riittäviltä ja takki oli vaihdettava paksumpaan.

Kannattaa kokeilla. Tämän ruoan kohdalla pääsee mukavasti leikittelemään mausteilla, kun curryyn voi kokeilla makuja vähän mielensä mukaan. Rinnalle sopii mainiosti esimerkiksi jasmiiniriisi, mutta voi tätä toki popsia ihan sellaisenaankin vaikkapa leivän kera. Jos kurpitsasi sattuu olemaan kookas, kannattaa se kuitenkin paahtaa kokonaan. Lopulle löytyy varmasti käyttöä näin kurpitsareseptien kulta-aikoina. Tästä reseptistä kiitän Paleokeittiötä.

Kurpitsainen lohicurry

4-6 annosta

1 keskikokoinen myskikurpitsa
(kookos)öljyä myskikurpitsan paahtamiseen ja sipulien kuullottamiseen
4-6 (banaani)salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
3 cm tuoretta inkivääriä
mausteita maun mukaan: kurkumaa, jauhettua korianteria, kardemummaa, kanelia, neilikkaa, kuminaa, cayennepippuria
0,5 l kasvis- tai kalalientä
165 ml kookoskermaa (kookosmaito toimi niin ikään)
600 g nahatonta lohifileetä
(suolaa)
rouhittua mustapippuria
sitruunamehua

(Pinnalle:
tuoretta korianteria)

Puolita kurpitsa pituussuunnassa, sivele leikkauspinnoille reippaasti (kookos)öljyä ja nosta 200 asteiseen uuniin noin tunniksi leikkauspinnat uunipeltiä vasten. Kurpitsa on kypsää, kun haarukka uppoaa siihen ongelmitta.
Anna valmiin kurpitsan hieman jäähtyä ja kaavi lusikalla kurpitsaliha talteen.
Kuori ja silppua salottisipulit sekä valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta inkivääri.
Kuullota salottisipulia öljyssä kasarissa. Lisää joukkoon valkosipuli sekä inkivääri.
Jatka kuullottamista hetken aikaa ja lisää sen jälkeen joukkoon mausteet mustapippuria, suolaa ja sitruunamehua lukuun ottamatta.
Lisää kaavittu kurpitsaliha, kasvis-/kalaliemi sekä kookoskerma. Sekoita ja jätä miedolle lämmölle hetkeksi hautumaan, kun valmistelet kalan.
Kuutioi ruodoton ja nahaton lohifile ja lisää kasariin. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla kypsäksi, noin vartin verran.
Lisää tarvittaessa suolaa ja mausta mustapippurilla. Tarkista myös muut mausteet.
Viimeistele sitruunamehulla ja koristele halutessasi tuoreella korianterilla.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 68: Ravintola Zilla; pizza and zill

Kirjoitettu 25 lokakuun, 2018 by Kaisa

Kuten taitanette tietää, olemme ahkeria ulkoruokailijoita. Miltei tapaamisestamme lähtien minä ja Aleksi olemme pitäneet ruoanlaiton ohella rakkaimpana harrastuksenamme erilaisissa ravintoloissa käymistä. Haluan painottaa sanaa erilaisissa; arvostamme hyvin erilaisia ja eritasoisia ravintoloita. Totta kai fine dining on asia erikseen ja niin kuuluukin olla; jos maksaa ateriasta paljon, on lupa myös odottaa paljon. Ja tähän me olemme valmiita. Me emme tuhlaa moniin muihin asioihin, mutta ravintoloihin me tuhlaamme. Ne ovat meidän elämyksiämme, niitä me muistelemme vuosienkin jälkeen.

Perheen kasvaessa harrastusmahdollisuutemme ovat luonnollisesti muuttuneet. Vaikka ylpeänä äitinä toteankin, että harvoin näkee niin hienosti ravintolassa viihtyvää kaksivuotiasta kuin meidän Pikku-Kokkimme, ei häntäkään ihan vielä tunnu järkevältä ottaa mukaan pitkän kaavan mukaan nautitulle fine dining -illalliselle. Joidenkin vuosien päästä sitten. Toisenlaiset ravintolat sitä vastoin ovat tulleet meidän pikkuväellemme tuttuakin tutummaksi. Harrastamme paljon sekä brunsseja että viikonlopun ravintolapäivällisiä. Koska Neiti-Kokki yhä lähinnä nukkuu ja syö, teemme ravintolavalintojamme pitkälti Pikku-Kokin tunnelmien mukaan. Jos päivä on ollut kovinkin uhmakas, hakeudumme helpommin leikkipaikan äärelle, jos ongelmia ei ole ollut, valikoimme toisenlaisen paikan.

Tällä kertaa suuntaamme Vantaalle, tarkemmin sanottuna Tikkurilaan, josta olemme saman kadun varrelta huomioineet kaksi mahdollisesti kokeilemisen arvoista ravintolaa, Mama Mozza ja Zilla. Takaporttina on jo etukäteen hyväksi todettu Tikkuraitin ravintola Oklahoma, jota luotsaavat muuten samat tekijät kuin Zillaa.

Ensin vastaan tulee Mama Mozza ja pikaisen vilkaisun perusteella päätämme valita päivällispaikaksemme tämän pikkuruisen välimerellishenkisen ravintolan. No, talo on kuitenkin täyteen varattu, joten joudumme kääntymään kannoillamme. Seuraavalla kerralla sitten varauksen kera. Laitetaan paikka muistilistaan.

Matka jatkuu kohti Zillaa. Niin ikään tämä ravintola vaikuttaa ulkokuorellaan. Tällä kertaa vapaita paikkojakin riittää – näissä Rosson entisissä tiloissa niitä toki onkin huimasti enemmän pienen pieneen Mama Mozzaan verrattuna – ja pääsemme etsimään itsellemme sopivan pöydän. Pidämme kovasti paikan zillailuhenkisestä tunnelmasta ja Zilla tuntuu heti sopivalta ratkaisulta sangen monenlaiseen ajanviettoon, niin juhlailtaan kuin iltapäivän rentoiluun.

Entäpä se pääasia sitten, ruoka. Jos olisin etukäteen tutustunut paikkaan ja siitä kirjoitettuihin arvioihin, olisin valinnut toisin. Zilla on nimittäin niittänyt mainetta ja kunniaa napolilaisella pizzallaan, sellaisella paksumpipohjaisella. Minä sen sijaan valikoin broilerisalaatin (16,00€), joka osoittautuu, no, broilerisalaatiksi, ei kovin kummoiseksi sellaiseksi. Onneksi perheestämme kaksi ovat kuitenkin pizzatuulella, joten saamme kokea myös paikan pääasiallisen osaamisalan.

Totisesti pizza onkin maukasta. Aleksin listalta valikoima Brutal (17,00€) on nimensä veroinen: parmesania, salamia, ylikypsää Hanger Steakia, grillattua broileria, Smoky BBQ-kastiketta, tuoretta chiliä ja kevätsipulia. Ainoastaan Hanger Steakin pienoinen kuivakkuus laskee pisteitä himpun verran, mutta muuten kyseessä on varsin laadukas pizzakokemus. Pikku-Kokin kahden täytteen lastenpizza (10,00€) taitaa olla paras tähän asti vastaan tullut sellainen.

Jälkiruoaksi minä ja Pikku-Kokki nautiskelemme pallot Edelman Gelaton jäätelöä (4,00€) – nam! – Aleksi taas brownien kirsikkakompotin ja limemoussen kera (9,00€). Brownie ei valitettavasti oikein iske, se on kuivakkaa ja lisukkeilla kikkailu ei tuota toivottua lopputulosta. Parempi ratkaisu olisi yksinkertainen vaniljajäätelöpallo.

Siis mikäpä tässä. Zillan takia kannattaa pyörähtää Tikkurilassa, mikäli sattuu olemaan pizzamielellä. Muita lämpimiä ruokia en kokemattomuudessani pysty arvioimaan ja salaatti ei oikeammin vakuuttanut. Joka tapauksessa ehdottoman positiivinen kokemus.

Ruoka: 3/5 (Pizzat: 4+/5)
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Tunnelmallisia ikisuosikkeja osa 3: mustikkakukko

Kirjoitettu 22 lokakuun, 201822 lokakuun, 2018 by Kaisa

Mitä leipomiseeni tulee haluan periaatteessa lähes poikkeuksetta kokeilla aina uutta. On kuitenkin muutama poikkeus, jokunen leivonnainen, joita tulee valmistettua säännöllisin väliajoin uudestaan ja uudestaan. Yksi näistä on mustikkakukko, karjalaisen keittiön lahja suomalaiselle ruokakulttuurille. Kun herkulliseen makuun yhdistetään tekemisen helppous sekä modifioinnin mahdollisuus, ovat koossa aika lailla mukavat raaka-aineet. Mustikkakukko on ehdoitta ansainnut paikkansa ikisuosikkien listalla.

Mustikkakukot

4 pientä kukkoa (Jos haluat yhden ison, kaksinkertaista annos.)

Ruismurotaikina:
125 g voita
1 dl sokeria
2,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
0,25 l mustikoita (tai muita marjoja)
1 dl (mustikka)marmeladia
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria

Tarjoiluun:
vaniljajäätelöä

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Vuoraa uuninkestävät tarjoiluastiat taikinalla reunoille asti. Jätä kolmannes taikinasta kansia varten. Anna olla hetken kylmässä.
Sekoita kaikki täytteen ainekset ja jaa astioihin. Laita loput taikinasta kansiksi. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 min.
Tarjoile lämpimänä vaniljajäätelön kera.

Maissichowder

Kirjoitettu 21 lokakuun, 2018 by Kaisa

Tänä syksynä erilaiset sosekeitot ovat olleet melko merkittävässä osassa ruoanlaittoani.

Ensinnäkin oli kokeiltava jonkin verran uusia löytääkseni sopivan parivaljakon Neiti-Kokin ristiäisissä tarjottavaksi. Tämä onnistuikin hyvin; valitsemani kaksikko, porkkana-inkiväärisosekeitto sekä mausteinen linssikeitto toimivat hyvin rinnakkain ja niitä oli mahdollista ujuttaa jopa samalle lautaselle. Vieraat kehuivat kovasti.

Toinen syy runsaaseen sosekeittojen keittelyyni on toteamukseni siitä, että nuo toimivat varsin mainiosti päivän toisena ateriana. Ne pitävät pakastimesta, niitä valmistuu helposti suuri annos ja mikä parasta, ne ovat vähintäänkin kasvisruokaa, helposti myös täysin vegaanisia. Olen nimittäin vakaasti pyrkinyt pitämään toisen Pikku-Kokin päivän lämpimistä aterioista kasvisateriana ja onnistunutkin siinä hyvin; ei taida löytyä kasvista, marjaa tai hedelmää, jolle hän sanoisi ei.

Tällä kertaa testaamani maissichowder oli hyvää. En muista käyttäneeni maissia aiemmin sosekeitoissa ja tämä ehkä epäilyttikin hiukan, mutta turhaan, keiton koostumus oli miellyttävä, kermainen mutta kuitenkin kevyt. Pinnalle sopivat mainiosti itse tehdyt valkosipulikrutongit. Kun kermaksi valikoi vielä kasvisvaihtoehdon, maistui tämä oivallisesti vegaanivieraillekin.

Siis suosittelen. Ehkäpä tällä voisi ensi kerralla aloitella vaikkapa jenkkihenkistä ateriointia. Ja kasvisruokalistallemme tämä ehdottomasti tulee jäämään.

Maissichowder

4 annosta

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
200 g palsternakkaa
1 tlk (198/165 g) säilykemaissia
6 dl kasvislientä
öljyä paistamiseen
1 tl juustokuminaa
0,25 tl cayennepippuria
2 dl kasvikermaa
3-4 tippaa tabascoa/annos (minä jätin tämän pois)

Tarjoiluun:
tuoretta korianteria
krutonkeja tai muita sopivia ripotteita

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja leikkaa palsternakka pieniksi paloiksi. Valuta maissi siivilässä. Tee kasvisliemi fondista tai kuutiosta.
Kuumenna öljyä kattilassa. Kuullota sipuleita ja palsternakkaa 3–4 min. Lisää valutetut maissit, juustokumina, cayennepippuri ja kasvisliemi. Keitä 10 min.
Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää kasvikerma. Kiehauta keitto nopeasti, jaa annoskulhoihin ja koristele korianterilla sekä valitsemillasi ripotteilla. (Tiputa tabascoa kuhunkin annokseen.)