Tunnelmallisia makuja

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 15: Steak & Whisky House Galle

Kirjoitettu 24 heinäkuun, 2015 by Kaisa

Hanko vaihtui Poriin, viikinkikylä toriin ja sadetanssi ilta-aurinkoiseen jazzhenkeen. Yllätysmatka Tunnelmallisten tyyliin siis jatkui Pori Jazzien päätöspäivän merkeissä. Tunnelma oli viikon jazzailujen jälkeen edelleen loistava, jonka lisäksi kahden vuoden takainen sangen onnistunut ravintolailta kyseisessä kaupungissa sai vallan vakuuttavaa jatkoa. Tämä kaupunki toimii!

Viimeksi nautiskelimme Raatihuoneenkellarissa, josta ilta jatkui Kirjurinluodon kautta Ravintola Kirjakauppaan. Nyt pitkälliset pohdinnat veivät meidät Steak & Whisky House Galleen, jonka jälkeen siirryimme Cafe Jazziin kuulemaan festivaalin päätössäveliä. Maukasta alusta loppuun.

Porin torin laidalle sijoittuva Steak & Whisky House Galle mainostaa itseään hyvän ruoan ravintolana. Kokemuksemme perusteella puhuvat asiaa. Minä pidin kolmen kokonaisuuttani onnistuneena alusta loppuun, Aleksikin arvosti ateriansa korkealle, alkuruokaa lukuun ottamatta. Myös paikan seesteinen olemus sekä yksinkertainen ja sellaisenaan elegantti sisustus tukivat kokemuksen miellekkyyttä. Palvelu oli ystävällistä ja asiansa osaavaa.

Mutta se ruoka. Itse aloittelin ateriani kylmäsavulohicarpaccion, kylmän lime-tartarkastikkeen ja rukiisen palttoonapin kera (9,80€). Kala maistui todella tuoreelta ja annosta voi surutta kehua erikoisen hyväksi kylmäsavulohta ollakseen. Pidän toki kyseisestä ruokalajista, mutta liian usein se on kuitenkin tuottanut jonkin sortin pettymyksen. Nyt näin ei ollut. Aleksi sitä vastoin joutui harmittelemaan valintaansa; valkosipuli-chiliöljyssä tiristetyt ravut (9,50€) eivät tuottaneet odotetunlaista elämystä makunystyröille.

Kun ravintola on nimennyt itsensä Steak Houseksi, ei liene ihme, että pääruokien kohdalla odotukset olivat korkeimmalla. Ne tulivat täytetyiksi. Annokseni Afroditen kanaa (23,50€) – vaikka se nyt ei pihvi olekaan – oli oikeastaan täydellinen tsatsikeineen ja röstiperunoineen, fetajuuston, oliivien ja maukkaan kastikkeen säestämänä. Juuri sellainen kokonaisuus, joka herättää halun tehdä siitä toisinnon. Paras kana-annos pitkiin aikoihin.

Myös Aleksi oli oman Paholaisen härkänsä (29,90€) äärellä tyytyväinen ja tämän pihvin perusteella paikkaa voi kuin voikin suositella pihvinnälkäiselle Porissa taapertajalle. Paholaisen kastike oli erikoinen tuttavuus meille paholaisen hillon tosiystäville, mutta kokonaisuutena annos toimi mainiosti. Pihvi oli paistettu toivotunlaiseksi mediumiksi, paholaisen chilidippi oli maukasta ja pyynnöstä lohkoperunoiden tilalle vaihdetut röstit olivat kuin suunniteltu tähänkin annokseen. Perunoiden vaihdosta peritty euro ehkä hiukan ihmetytti, noin periaatteessa…

Jälkiruokien suhteen pidemmän korren taisi tällä kertaa vetää Aleksi, joka valitsi listalta omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera (8,50€). Nam! Itse jatkoin Aleksin aloittamaa paholaislinjaa ja tilasin annoksen Paholaisen jäätelöä (5,00€), siis mustapippurilla maustettua vaniljajäätelöä ja mansikkakastiketta. Ihan hyvää tämäkin ja plussana vielä herätti itsessäkin ajatuksen kokeilla erilaisia mausteita kotona syötäviä jäätelöitä rikastuttamaan.

Mielestämme ravintolan hinta-laatusuhde oli hyvä ja paikka taitaa muutenkin olla ystäväpiirinsä löytänyt, sillä sunnuntai-iltana se oli ääriään myöten täynnä ja jokunen taisi joutua vähintäänkin viskibaarin puolelle odotusjonoon. No, se tosin tuskin ainakaan viskin ystäviä harmittaa, sillä talo tarjoilee 190 erilaista viskimerkkiä, osaa omana tuontitavaranaan. Näistä en kuitenkaan osaa kommentoida halaistua sanaa. Muistettava toki on, että asiointi-iltanamme vietettiin Pori Jazzin viimeistä päivää, joka saattoi myös olla syynä ravintolan väkirikkauteen. Tiedä häntä, joka tapauksessa ehdottomasti visiitin arvoinen ravintola!

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 14: Ravintola Pirate, joka sateisesta Hangosta huolimatta saa kasvot keksiasentoon

Kirjoitettu 21 heinäkuun, 20151 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Kesäloman alkajaisiksi lähdimme toteuttamaan suunnittelemaani yllätysmatkaa, jonka ensimmäinen etappi oli Hanko, jota Suomen Rivieraksikin kutsutaan. Molemmille meistä tämä visiitti maamme eteläisimmässä kaupungissa oli ensimmäinen, mutta ei varmastikaan viimeinen. Tämä kaupunki täytyy nähdä joskus, kun se on elementissään, lämmin ja aurinkoinen, ei kylmä, sateinen ja tuulinen. No, tämä oli malliesimerkki kesästä 2015; vähän asennetta vaaditaan, mutta hauskaa voi silti pitää. Myös asumuksemme Wild Viking Motel istui hyvin tähän muottiin; vähän nuhjuinen, paljon tunkkainen (emme suosittele kesäkuumalla, vaikka pöytätuuletin löytyykin) ja vallan erikoinen. Joka tapauksessa kokemisen arvoinen – sen asenteen kera – omistaja-Bosseineen kaikkineen.

Ravintolan valitsimme Itäsatamasta, sieltä minne vapaa-ajan elämykset Hangossa käsittääkseni keskittyvät. Jos sulkee silmät sateelta ja tuntoaistin tuulelta, voikin nähdä näiden ihastuttavien punaisten makasiinirakennusten edustat täynnä iloisia ihmisiä ruokineen ja juomineen. No, nyt oli toisin; täysin tapojemme vastaisesti hyppäsimme taksiin, ajelimme kolmen kilometrin matkan viikinkikylästä suoraan yhden aitan eteen ja sukelsimme sen sisuksiin. Olimme löytäneet elämää!

Ravintola Pirate sopi tarpeisiimme vallan mainiosti tarjoten lämpimän ja hämyisän tunnelman, ikkunoistakaan ei meidän pöytämme kohdalla nähnyt ulos, joten sade oli helppo unohtaa. Muutkin aurinkoista Hankoa katsomaan tulleet taisivat samoin haluta sulkea silmänsä todellisuudelta, sillä paikka oli ääriään myöten täynnä, saimme miltei viimeisen pöydän. Alakerta ehkä olisi ollut se hiukan tunnelmallisempi, mutta kyllä täälläkin oli teemaan panostettu, kuten kuvista näkyy.

Mitä kuviin tulee, ruoat jäävätkin sitten pitkälti mielikuvituksenne varaan, sillä paikan hämyisyys ei todellakaan suosinut laistani amatöörikuvaajaa. Vaikka kuvaamatta jäivätkin, merirosvolaivan keittiössä syntyneet ruoat olivat hyviä, eivät mitään makujen täydellisiä riemuvoittoja, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Minä nautin caesarsalaatin grillatulla maalaiskukolla (16,50€), Aleksi luxusburgerin salaatin kera (19,80€). Molemmat tykkäsimme kovasti. Ja mikäli pizzahammasta sattuisi kolottamaan, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan; ainakin ulkonäkö oli juuri niin herkullinen, mitä Suomen ainoalla eläväntulen uunilla olettaisikin paistuvan.

Omasta jälkiruoastani ei sen enempää, opinpa ainakin sen, että ennen kuin suostuu syömään täydellisesti sulaneen jäätelöannoksen, kannattaa pyytää uusi, ei valitella itsekseen jälkikäteen. Maku olisi ollut popcorn kinuskikastikkeella täydellistettynä, mutta tätä velliä ei siksi tunnistanut. No, tulipa silti syötyä.

Kaiken kaikkiaan suosituksen arvoinen paikka, joka toimii varmasti myös oikealla kesäsäällä. Palvelu oli mutkatonta, joskaan ei mieleenpainuvaa, joten siitä ei risuja, mutta ei sen kummemmin ruusujakaan. Hinta-laatusuhdekin oli suurin piirtein kunnossa; kaksi ihmistä ruokaili pää- sekä jälkiruoat, siemaili lasit kuohuvaa ja yhdet miedot alkoholijuomat, toinen vielä kahvin palan painikkeeksi, hintaan 73,80€. Ainoastaan jälkiruokien hinnoittelusta täytyy hiukan koputtaa nokkaa: 5,00€ jäätelövellistä oli liikaa, 8,50€ suklaakakusta melko perus, mutta silti tästä esityksestä vähintäänkin suolainen.

Jos Hangossa pyöritte, harkitkaa ihmeessä. Ja mikäli ette Hankoon asti jaksa, sisarravintola löytyy Helsingin Lauttasaaresta.

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3/5

Seuraavana päivänä kaupunki oli jo enemmän elementissään.

Aika jota lomaksi kutsutaan…

Kirjoitettu 20 heinäkuun, 2015 by Kaisa

Tervetuloa vapaus, tervetuloa huolettomuus, tervetuloa loma!

Seuraavat kolme viikkoa tunnelmoidaan siellä sun täällä. Tien päällä tai kotikonnuilla, tiedä häntä, pääasia on että Tunnelmalliset ovat lomalla ❤

Tunnettua on, että paras keino pikaiseen lomatunnelman saavuttamiseen on aloittaa se matkalla, niin sanotusti poistua peruskuvioista. Näin teimme myös me, kun lähdimme toteuttamaan minun lahjaani Aleksille, matkaa joka meistä toiselle oli täysi mysteeri… Itse suunnittelijan roolissa tunsin tulevaa hiukan paremmin, mutta palattakoon tähän tuonnempana tarkemmin. Ainakin ravintolakokemukset tulevat varmasti päätymään luettavaksi niistä kiinnostuneille.

Edellisenä iltana kartutin jälleen varastojamme mitä tuleviin juhliimme tulee leipomalla empanadaksia, Etelä-Amerikan lahjoja kaikille suolapalojen ystäville. Näistä piiraista on jokaisella eteläamerikkalaisella valtiolla esittää oma versionsa taikinan, täytteiden, muotojen ja kypsennystapojen suhteen nautittavaksi niin kaduilla, kodeissa kuin ravintoloissakin. Me valitsimme chileläisversion, jossa lammas kuitenkin vaihtui lehmään. Tätä uudesta keittokirjatuttavuudestani Latinomakuja peräisin olevaa reseptiä – kuten ensituntumalta koko kirjaa – suosittelen kokeilemaan joko lehmän tai lampaan kera. Myös jostakin jo unohtuneesta syystä omalle kartettavien mausteiden listalleni kivunnut juustokumina pääsi tämän reseptin myötä pannasta; sehän toimikin oikein hyvin. Ja Latinomakuihin tulen varmasti palaamaan vielä tarkemmin.

Toiseksi esittelen klassikon, jolla ensimmäinen lomapäivä sai arvoisensa alun. Kyseessä ovat Croque Madame -muffinssit, joita valmistin BBC:n Pieni keittiö Pariisissa -keittäjättären Rachel Khoon reseptiä mukaillen. Vallan hyvää, vallan helppoa! Itse tosin täytin muffinssit ylijääneellä pulled porkilla, joten epäonnistuminen olisi ollut jo pieni ihme. Uskoisin kuitenkin, että myös kinkku tai rapeaksi paistettu pekoni, mikseivät katkaravut tai yksinkertaisesti tomaatti ja yrtitkin toimisivat mainiosti. Kukin tyylillään…

Empanada de pino chilena

8 kpl

Huom! Reseptissä Pino-seos neuvotaan tekemään jo edellisenä päivänä jääkaappiin maustumaan, mutta uskon, että tällä ei loppujen lopuksi ole paljoakaan merkitystä, jos aikataulu ei suosi tällaista järjestelyä.

Pino-seos täytteeseen:
2 keskikokoista keltasipulia
10 vihreää kivetöntä oliivia (korvasin pienillä kapriksilla)
2 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
400 g karitsan tai lampaan jauhelihaa (korvasin naudalla)
0,5 tl jauhettua juustokuminaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria

Taikina:
100 g voita
2 dl vettä
0,5 rkl suolaa
4 dl vehnäjauhoja

Täyte:
4 kananmunaa
rusinoita
400 g pino-seosta

1 kananmuna voiteluun

Tee ensin Pino-seos joko jo edellisenä päivänä tai viimeistään niin, että se ehtii kunnolla jäähtyä.
Hienonna sipuli mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Hienonna myös oliivit. Kiehauta 2 dl vettä kasarissa ja keitä sipuleita siinä noin minuutin ajan. Valuta vesi pois sipuleista ja laita ne takaisin kasariin. Lisää joukkoon 1 rkl oliiviöljyä ja kuullota sipuleita keskilämmöllä. Lisää joukkoon jauheliha ja mausta juustokuminalla, suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Jatka kypsennystä vielä noin 10 min. keskilämmöllä. Lisää Pinon joukkoon viimeiseksi hienonnetut oliivit.
Siirrä seos jäähtymään ja anna sitten maustua jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään.

Tee sitten taikina. Sulata voi. Kiehauta vesi yhdessä suolan kanssa. Mittaa jauhot kulhoon. Sekoita sulatettu voi jauhojen joukkoon. Seoksesta tulee ensin rakeista. Lisää sitten vähitellen joukkoon sopivasti kuumaa vettä. Itse en ainakaan koko määrää kokenut tarpeelliseksi. Vaivaa taikinaa koneella tai käsin kunnes koostumus on tasainen ja pehmeä. Leikkaa taikina kahdeksaan osaan ja pyöritä taikina palloiksi. Kauli taikinapallot ohuiksi neliön muotoisiksi levyiksi (noin 15 cm x 15 cm).

Valmista sitten täyte. Keitä kananmunat koviksi, noin 9 min. Jäähdytä kananmunat nopeasti kylmän veden alla. Kuori ja lohko neljään osaan.
Lämmitä uuni 170 asteeseen. Jaa jokaisen taikinalevyn keskelle Pino-seosta ja sen päälle muutama lohko kanamunaa. Ripottele päälle vielä rusinoita.
Sulje empanadakset taittamalla vasen ja oikea reuna keskelle, toinen reuna toisen päälle. Sulje sitten päädyt haarukan avulla painelemalla. Varmista että piiraat ovat hyvin suljettu. Käännä empanadakset niin, että keskisauma jää alapuolelle paiston ajaksi. Voitele empanadakset kananmunalla. Painele piiraisiin muutamia reikiä tikulla tai haarukalla. Paista noin 25 min. tai kunnes empanadakset ovat pinnalta kauniin kullanruskeita.

Croque Madame -muffinssit

2 paahtoleipäpalaa (muutkin vaaleat leivät sopivat, itse käytin ranskanleipää)
voita
2 (pienikokoista) kananmunaa
ripaus suolaa
juustoraastetta

Lisäksi täytteitä oman maun mukaan, kuten:
kinkkua
kirsikkatomaatteja
rapeaksi paistettua pekonia
herkkusieniä
yrttejä

Poista paahtoleivistä kuoret, kauli leivät ohuiksi. Voitele leivät molemmin puolin sulalla voilla ja asettele kupeiksi muffinssien paistovuokaan.
Riko jokaiseen leipäkuppiin pieni kananmuna, lisää täytteitä ja mausteita maun mukaan.
Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista muffinsseja 180 asteessa 17-18 min. tai muutama minuutti vähemmän, jolloin saat valuvia keltuaisia.

Täytettä superhienoihin muffinssivuokiin vol. 1: Marianne-muffinssit

Kirjoitettu 13 heinäkuun, 201513 heinäkuun, 2015 by Kaisa

Kesäloman päivä päivältä hiipiessä yhä lähemmäs todellista toteutumistaan alkaa katseeni kääntyä yhä enemmän kohti tulevia juhliamme; muutaman viikon kuluttua nostamme maljaa niin Aleksin 35-vuotisen taivaleen kuin uuden kotikolomme avajaisten kunniaksi. Tässäpä siis oivallinen syy aloittaa herkkujen etukäteisvalmistus.

Tänään leivoin Marianne-muffinsseja, koska Berliinistä ostetut Star Wars -vuoat jo suorastaan huutavat huomiota osakseen. Yodaa syötin näillä makeilla, Vader odottakoon suolaisempaa sisältöä… Reseptiikasta kiitän Retropurkin Sonjaa.

Aikomuksenani on lopullisen tarjoilun yhteydessä koristella muffinssit Yoda-tyyliin vihreällä kuorrutteella, mutta suoritettuamme neitsytmaistelun näin ”raakana”, totesin että postauksen arvoisia ovat vallan hyvin näinkin. Muffinssien rakenne on niin pehmeä, että ainakin uunituoreina ne muistuttavat hiukan fondanttia. Suosittelen kokeilemaan vaniljajäätelön kera.

Marianne-muffinssit

20 kpl

2 dl sokeria
4 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 rkl kaakaojauhetta
150 g Marianne Crushia
2 dl maitoa
100 g sulatettua voita

Sulata voi ja anna jäähtyä.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vaahdota sokeri ja kananmunat vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää sokeri-kananmunavaahdon joukkoon kuivat aineet, maito sekä sulatettu voi.
Annostele muffinssivuokiin, suunnilleen puolilleen.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.

Cowabunga! It’s pizzatime!

Kirjoitettu 5 heinäkuun, 20157 heinäkuun, 2015 by Kaisa

Hilirimpsis! Kesän tähän asti kuumin viikonloppu ja minä aamuista iltoihin kauppakeskuksen tutussa ja turvallisessa viileydessä… No, hyvää kannattaa odottaa – siis lomaa. Ja sitä paitsi superhienoa on, kun kotona odottelee aviomies kera pizzaillallisen ja sopivasti iltaa kohden viilentyneen pation. Lauantai-illan kunniaksi meillä oli myös vieras, kun rakas natoni (pisteet niille, jotka tunnistavat tämän sukulaissielun) teki ensi-ilmiintymisen kotikonnuillemme.

Ohjeistus pizzaan löytyi kirjasta Syökää kanaa!, jonka puolesta en ainakaan ensinäkemältä olisi ollut valmis sen suuremman luokan kampanjointiin, mutta joka kuitenkin näyttää tarjoilevan mukavan maukkaita reseptejä hetkiin, jolloin ei ole tarkoituskaan pyrkiä maailmanluokan keittiösuorituksiin.

Kuten sanottu pizza oli herkullista. Ainoa kohta, joka olisi ehkä kaivannut pientä parannusta oli pohja, jonka valmistimme kyllä perinteistä menetelmäämme käyttäen, mutta tämän pizzan kohdalla se ei täysin toiminut, sillä pohjalle ei levitetty tomaattipyrettä tai -kastiketta, kuten yleensä tapamme tehdä. Saimme kuitenkin Ilonalta ehdottomasti toteutukseen päätyvän neuvon maustaa myös pizzataikinaa erilaisin yrtein; basilikaa, chiliä, valkosipulia, oreganoa… Uskoisin, että tämän jälkeen tällainen pestopohjustuskin toimii paremmin. Täytynee siis paistella pizzaa piakkoin uudelleen.

Pizzapohja

Taikina tuottaa pellillisen paksupohjaista pizzaa tai kaksi pellillistä ohutpohjaista

1 pss kuivahiivaa (tai 25 g tuorehiivaa)
2 dl vettä
1 tl suolaa
3 rkl öljyä
5 dl vehnäjauhoja
Huom! Voit lisätä taikinaan myös yrttejä, valkosipulia ja/tai chiliä mielesi mukaan.

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola, öljy ja mahdolliset halutut mausteet.
Sekoita vehnäjauhot joukkoon. Jos taikina tuntuu takertuvan sormiin, lisää jauhoja hiukan enemmän.
Kohota taikinaa kulhossa liinan alla noin 30 min.
Kaulitse, täytä ja paista 225 asteisessa uunissa noin 20 min.

Pestobroileripizza

Täytteiden määrää ei tässä ole tarkemmin määritelty, sillä pizzan tai pizzojen koko vaikuttaa suuresti asiaan.

pestoa
kypsää broileria paloiteltuna tai valmiina suikaleina
maissia
kirsikkatomaatteja
mozzarellajuustoa (ei raasteena, vaan tuoreena)
pippuria ja/tai muita mausteita maun mukaan

Kypsistynyt.

Raakile.

Jaa ensin pizzapohjille pestoa levittäen se hyvin melkein reunoihin asti. Ripottele peston päälle broilerit, maissi, pilkotut kirsikkatomaatit ja mozzarella. Lisää maun mukaan pippuria tai muita mausteita.
Paista pohjan reseptin kohdalla esitetyn mukaan, kunnes juusto sulaa ja saa kullanruskean värin ja pohja on muutenkin sopivan rapea.
Paistetun pizzan pinnalle suosittelemme tuoretta salaattia, esimerkiksi rucolaa.

Synttärit: hemmottelua, grilliburgereita, ananaskakkua ja kaksi uutta ystävää

Kirjoitettu 29 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Tähän astisella yhteistaipaleellamme meillä on ollut tapana viettää syntymäpäiviämme – jotka sijoittuvat mukavasti peräkkäisille päiville – Turun suuntamilla keskiaikaisten markkinoiden tiimellyksessä. Tänä vuonna päätimme kuitenkin toisin ja juhlistimme merkkipäiviämme kotikulmilla.

Kaksipäiväisen juhlahumun ensimmäinen osa sijoittui tosin jälleen kotikaupunkimme ulkopuolelle, kun teimme Helsinkiin todellisen nautiskelumatkan. Päivän ehdoton kohokohta oli Aleksin yllätys minulle, yhteinen hemmotteluhetki hotelli Tornin Living Day Spassa, jota seurasivat lasillinen kuohuvaa Helsingin kattojen yllä sekä illallinen edellä esitellyssä ravintola Lusikassa. Elämä on ihanaa!

Sunnuntaina jatkoimme juhlintaa Espoon auringon alla. Aleksi paistoi ensimmäistä kertaa jauhelihapihvejä grillissä onnistuen siinä sangen mallikkaasti. Minä valmistin kakun roolia näyttelemään paahdetun ananasyllätyksen, johon resepti löytyi taannoin esittelemästäni keittokirjasta Kesäruokaa paratiisista. Kun lauantaina lelukaupasta matkaamme lähteneet kaksi uutta ystävää liittyivät juhlapäivällisseurueeseemme, oli tunnelma näin taattu. Hip hei!

Burgereihin vielä tarkemmin palatakseni: Pihveiksi paistoimme jo useasti esiteltyjä välimeren jauhelihapihvejä, jotka soveltuivat tarkoitukseen hyvin. Leiviksi valitsimme Oululaisen Tosi Tummaa Reissumiestä, jota pidämme yhtenä parhaista burgerleivistä. Grillattuna sen kanssa sietää tosin olla valppaana; grillausaika on lyhyt, leivistä tulee helposti liian kovia. Ne myös kannattaa ehdottomasti voidella ennen grillaamista tai pannulla paistamista. Lisäksi burgerimme pitivät sisällään perinteisyyksiä: salaattia, tomaattia, maustekurkkua, valkosipuli-basilika-jogurttikastiketta ja cheddar-juustoa, uutena tulokkaana makeaa sipulikompottia, jonka resepti löytyi vielä esittelyäni odottelevasta Viiden tähden hampurilainen -opuksesta. Mainio kokonaisuus, suosittelen!

P.S. Mikäli jauhelihapihvien paistaminen grillissä ei vielä ole tuttua puuhaa, kannattaa ehdottomasti hankkia grilliin tarkoitettu teflontyyppinen paistomatto, jonka avulla paistaminen sujuu helposti.

Sipulikompotti

2-4 annosta

1 sipuli
2 rkl sokeria
tilkka oliiviöljyä

Leikkaa sipuli pieniksi kuutioiksi ja anna kuutioiden karamellisoitua paistinpannulla oliiviöljyssä keskilämmöllä 10 min. Lisää sokeri, kun sipuli alkaa muuttua kullankeltaiseksi.

Paahdettu ananasyllätys

4 annosta

1 tuore ananas
6 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
200 g tuorejuustoa
0,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl ananasmehua (jonka saat helposti puristettua ananaksesta valmistuksen aikana)

Pinnalle:
4 rkl ruskeaa sokeria

Puolita ananas ja koverra hedelmäliha pois. Ota erikseen 2 rkl ananaksen mehua. Vuoraa ananaksen kuoret kelmulla.
Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään 10 minuutiksi.
Vaahdota kuohukerma löysäksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja sokeri.
Kuumenna ananasmehu kiehuvaksi. Purista liivatelehdet ananasmehun joukkoon ja anna sulaa. Anna seoksen jäähtyä pari minuuttia ja lisää se ohuena nauhana tuorejuustoseoksen joukkoon. Kaada seos ananaksen kuoriin.
Anna hyytyä jääkaapissa yön yli.
Kumoa ananas ja ota kelmu pois. Laita hyytynyt jälkiruoka takaisin kuoreen.
Ripottele jälkiruoan pinnalle ruskeaa sokeria ja paahda se joko kaasupolttimella tai laita grillivastusten alle pariksi minuutiksi, älä polta.
Tarjoile kuoresta koverretun ananaksen ja ananaksesta raaputetun murskan kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 13: Ravintola Lusikka, sitä täydellistä suupalaa metsästämässä

Kirjoitettu 28 kesäkuun, 201528 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Kun astelee sisään ravintola Lusikkaan, jo valmiiksi korkealla olevat odotukset saavat lopullisen sinettinsä. Paikka on sisustukseltaan pelkistetty, väritykseltään mustavalkoinen, tilana pieni ja intiimi, hiukan rockia leijuu ilmassa niin silmille kuin korvillekin. Ilme on siis eittämättä sellainen tämän päivän fine dining -henkinen. Asiakkaitakin on sopivasti, ihmiset ovat selvästi löytäneet tämän ravintolan, vaikka sijaintina Lapinlahdenkatu ei olekaan välttämättä se kaikista keskeisin tai sattumalta löydettävä. Pöytävaraus on siis suositeltava, asiakaspaikkoja kun lisäksi on vain parisenkymmentä.

Lusikka on määritellyt missiokseen tarjota asiakkailleen klassikoita uusin maustein, laadukkaista raaka-aineista, rohkeasti ja rennosti. Viinien valinnassa johtotähtinä toimivat mielenkiinto ja vaihtelevuus ja ne on suunniteltu tuomaan hyvää vastapainoa tarjoiltavalle ruoalle. Keittäjäkaksikko Teron ja Matin unelma onkin saatella täydellisestä ravintolastaan ulos vain onnellisia ihmisiä – jotka eivät ole köyhtyneet liikaa. Suuria sanoja. Liianko suuria?

Tutustuimme Lusikkaan Groupon-lahjakortin siivittämänä, joka lupaa ostajalleen vähintään viiden ruokalajin Tasting menun huomattavasti alennettuun hintaan. Me maksoimme kahdesta henkilöstä 59,00€, kun normaalisti hinta on 49,00€ henkilöltä. Fine dining -kokemus siis tarjoillaan ravintolan lupauksen mukaisesti huokeasti ilman alennuskuponkejakin. Lisäksi ostimme ateriaan suunnitellun viinipaketin (à 41,00€). Ei paha tämäkään, kun lasillisia pakettiin sisältyy viisi.

Kokki toivottaa meidät tervetulleeksi pienellä mukillisella juotavaa keittoa, herne-vichyssoisea, joka on modernisoitu herneen ja mintun suloiseksi liitoksi. Minä viehätyn jännittävästä makuyhdistelmästä kovasti, Aleksi ei niinkään.

Tämän jälkeen siirrytään virallisiin alkuruokiin ja lautasillemme marssitetaan ensin inkiväärimarinoitua jokirapua, punasipulihilloketta ja rapeita krutonkeja kauniisti sydänsalaatille aseteltuna, sitten härän filettä sriracha-kastikkeen ja ”coleslawn” kera. Erikoinen juttu on se, että minä pidän parempana härkää, Aleksi jokirapua, sillä molemmat löydämme yleisesti suosimistamme asioista jotakin kummallista ja itsellemme epäsopivaa. Minä en koe inkivääriä ja jokirapua kovinkaan onnistuneena yhdistelmänä, Aleksi sitä vastoin ei ole tämän tyyppisen majoneesittoman coleslawn kannalla.

Ensimmäiseksi pääruoaksi minä saan korvasienirisottoa, jonka nostan menun maulliseksi kohokohdaksi. Tuntuu kuitenkin hiukan hassulta syödä näinkin vaatimatonta pääruokaa, lisäkkeenä tämä joka tapauksessa olisi lähes voittamaton. Aleksin sienetön menu tuottaa hänen eteensä possun entrecoteta rinnallaan kauden kasviksia. Annos ei valitettavasti vakuuta.

Mitä toiseen pääruokaan tulee, joudun valitettavasti teilaamaan sen pahemman kerran. Paahdettu lohi, kevätkasvikset sekä sitruunakastike ovat heikko esitys. Lähestulkoon aina olen lohiannoksistani nauttinut enemmän, niin omista kuin toisten tekeleistä, ja kysymys kuuluukin, miten näin helposta raaka-aineesta onnistutaan loihtimaan jotakin näin tympeää. Tässä kohtaa ei siis pisteitä kummaltakaan.

Aterian päättää vaniljavanukas erilaisten mansikoiden kuorruttamana. Vanukas on hyvää, mansikat menetteleviä, mutta annoksen sisältämät teollisen makuiset hyytelönpalaset olisivat voineet jäädä laittamatta. Kruunuksi annos on saanut suussa poksuvia rakeita, joista tulee hauskasti lapsuus mieleen. Siis kekseliäs finaali, ilman hyytelöä vallankin maukas.

Tällä kertaa siis näin. Täydellinen suupala jää löytymättä, odotukset eivät täyty ja muutama selkeä pettymyskin mahtuu kuvaan. Näiden annosten perusteella en pysty taipumaan suositukseen, mutta ehkä seuraava menu on toisenlainen. Kertokoon ken kokeilee…

Loppuun muutama sana palvelusta ja viineistä. Viinimenu on mielenkiintoinen ja vaihteleva, aivan kuten ravintola etukäteen lupailee. Kaikki eivät ole täysosumia ruuilleen, mutta yleisesti ottaen myös yhteensopivuus on onnistunut. Tarjoilija tuntuu tuntevan viinit ja kertoo niistä, perustelee valintojaan sekä vastailee kattavasti kysymyksiimme. Muutenkin palvelusta jää mukava mielikuva, varsinkin miestarjoilija osaa ottaa yleisönsä.

Vaikka ruoka ei täydellisyyteen – tai edes lähelle sitä – kipuakaan, kokemus jättää kuitenkin hyvän mielen, eikä tätä rentohenkistä ravintolaa tee mieli teilata.

Ruoka: 2+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 3/5

Maistuu ihan Italialta…

Kirjoitettu 21 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Yksi parhaista on ehdottomasti Italia. Siis parhaista keittiöistä, kohteista järjestää makumatka, vaikka ihan kotoa käsin. Ja helppokin se on, noin periaatteessa. Loihdit vaan hyvän pizzan tai pastan, silloin tällöin jopa tunnettu tomaatti-mozzarella-basilika -yhdistelmä riittää ja pim! Olet Italiassa. Mutta hyvää sen on oltava; yksinkertaisesti maukasta.

Tällä kertaa valmistin aterian, jonka ensimmäinen näytös koostui kerroksista erilaisia italialaishenkisiä makuja. Kutsuttakoon näitä maljoja vaikka nimellä italialaiset kerroscocktailit. Resepti on omani, vähän sellainen ruokaa rippeistä -henkinen viritelmä. Ohjeen pääruokaan sen sijaan löysin Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Keittoa suosittelen varauksetta. Myös cocktaileissa erilaiset maut sekoittuivat mukavasti, mutta pääsivät kuitenkin esille myös omina itsenään. Lisäksi ainakin itse tykkään tehdä tämän tyyppisiä kokeiluja, joten jo senkin takia suositan testailemaan joko näin tai omien makumieltymysten mukaan.

Maukasta makumatkaa!

Italialaiset kerroscocktailit

2 annosta

puolikas nektariini
pieni pala punasipulia
suolaa
mustapippuria myllystä
4 rkl turkkilaista jogurttia
1 tl pestoa
puolikas tomaatti
pala mozzarellaa

Koristeeksi:
muutama basilikanlehti

Pilko nektariini pieneksi, kuori ja silppua sipuli. Sekoita nektariinista ja punasipulista salsa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Sekoita turkkilaiseen jogurttiin pesto.
Pilko tomaatti sekä mozzarella ja sekoita myös ne keskenään.
Nosta seokset hetkeksi jääkaappiin maustumaan.
Laita laseihin ensin nektariinisalsaa, sitten turkkilaista jogurttia ja päällimmäiseksi tomaatti-mozzarella -seosta.
Koristele cocktailit basilikalla ja nosta hetkeksi jääkaappiin. Tarjoile kuitenkin melko pian.

Italialainen lihapullakeitto

6 annosta

1 porkkana
puolikas pienehkö kesäkurpitsa
12 dl kasvis- tai lihalientä
150 g vihreitä papuja ja / tai sokeriherneitä
1 dl pikkupastaa tai pätkittyä spagettia

Lihapullat:
400 g pihvikarjan jauhelihaa
50 g salamia, pepperonimakkaraa tai pekonia
1 dl parmesaaniraastetta
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl tuoreita leivänmuruja
4 rkl tuoretta oreganoa
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria

Lisäksi:
raastettua parmesaania / juustoraastetta
lehtipersiljaa
leipää maun mukaan

Tee ensin lihapullat. Kuutioi salami ja raasta parmesaani. Jos käytät pekonia, paista se rapeaksi ja nosta talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva irtoaa paperiin. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Hienonna oregano.
Sekoita valkosipuli, salamikuutiot / paistettu pekoni, parmesaani, leivänmurut ja oregano jauhelihaan. Lisää kananmuna ja mausta suolalla ja pippurilla.
Pyörittele massasta kostutetuin käsin pieniä pullia.
Kuori ja kuutioi porkkana. Kuutioi kesäkurpitsa.
Kiehauta liemi kattilassa. Lisää lihapullat ja porkkana- sekä kesäkurpitsakuutiot. Anna kiehua keskilämmöllä noin 10 min.
Puhdista pavut ja lisää ne keittoon. Anna papujen kiehua noin 7 min. Lisää myös pasta; tarkista sen keittoaika pakkauksesta.
Annostele keitto kulhoihin. Raasta kunnolla parmesaania ja ripottele lehtipersiljaa keiton pinnalle. Tarjoa hyvän leivän kera.

Huom! Liemessä kypsennettäessä lihapullat jäävät melko vaaleiksi. Jos pidät ruskeapintaisista lihapullista, voit paistaa niihin kauniin värin pannulla öljyssä. Osan kasvisliemestä voit korvata paseeratulla tomaatilla.

Hillohommia

Kirjoitettu 18 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Jääkaapin vihanneslaatikkoon unohtuneet raparperinvarret sekä muutama lime alkoivat näyttää jo hiukan siltä, että jonkin sortin muodonmuutos tekisi niille pikimmiten hyvää. Koska piirakkaa ajatellen raparpereja oli aivan liian vähän ja toisaalta juuri sunnuntaina sain nauttia äitini valmistamasta suloisenmakeasta raparperi-Brita -kakusta, eivätkä mojitotkaan näin sairasloman tiimellykseksessä tuntuneet houkuttelevalta vaihtoehdolta, tein varastoon muutaman purkin makeaa mannaa, siis hilloa.

Lopputulos oli mielestäni hyvä; näistä purkeista löytyy sisältöä niin supermakeille kuin superkirpeillekin ihmisille. Omena-raparperi-limehillon ohjeen tuunasin Hyvän maun rajalla -blogin raparperi-limehillon reseptiikasta, limemarmeladin ideaan taisin törmätä kotikokki.net -sivustolla. Ensiksi mainittu menee meillä varmasti ihan raakana rahkan kera allekirjoittaneen suihin, limemarmeladille täytyy luultavasti keksiä hieman ruokaisampaa käyttöä. Ehkäpä kanaruoat tai juustot ja keksit voisivat olla sen ärhäkkyydelle sopivia makupareja.

Siis kattilat liedelle, hillohiiri on taas vauhdissa!

Omena-raparperi-limehillo

2 pientä purkillista

yhteensä 500 g omenoita ja raparperia (Mitä enemmän omenaa, sitä makeampaa hillosta tulee. Toki voit jättää omenan kokonaan pois, mutta silloin sokeria tarvitaan huomattavasti enemmän.)
1 lime
1 tl kardemummaa
2-3 dl (hillo)sokeria (Jos kuitenkin teet hillon ainoastaan raparperista alkuperäinen ohje kehottaa käyttämään sokeria 6 dl. Mielestäni tämä on joka tapauksessa hiukan liian paljon.

Puhdista, kuori ja pilko raparperit sekä omenat. Sekoita joukkoon limestä puristettu mehu ja sokeri.
Anna seistä tunnin sekoittaen välissä pari kertaa.
Keitä 20 min kuorien samalla pinnalta pois ylimääräistä vaahtoa. Lisää lopuksi kardemumma.
Purkita puhtaisiin purkkeihin ja säiytä jääkaapissa.

Limemarmeladi

1 pieni purkki

4 limeä
1 dl hillosokeria

Pese, kuori ja pilko limetit.
Laita limetit kattilaan, kuumenna ja lisää hillosokeri. Anna kiehua hiljalleen noin 10 min.Purkita, viilennä ja säilytä jääkaapissa.

Kesäruokaa paratiisista : havaijilaisia herkkuja kotikeittiöön

Kirjoitettu 14 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Helena Lylyharju & Kari Martiala: Kesäruokaa paratiisista : havaijilaisia herkkuja kotikeittiöön
Karisto, 2015

”Jos jossakin maapallolla täyttyvät paratiisin tunnusmerkit, niin juuri Tyynenmeren saaristossa.”

Tuossapa lainaus, jonka todenmukaisuutta ei tähän keittokirjaan tutustuttuaan oikeastaan sen koommin tarvitse epäillä – mikäli siis omaksi paratiisikseen mieltää ikuisen kesän lämmön, värien kirjon ja pitkälti merellisten sekä trooppisten maisemien saneleman luontokuvan. Niin täynnä väriloistoa ja paratiisimaisemaa tämä teos on, että melkein jo tuntee valkoisen hiekan jalkojensa alla, näkee itsensä lei kaulassa palmun varjossa siemailemassa jotakin viileää ihanuutta, haistaen pian lämpimän tuulen mukana kantautuvan ilta-aterian valloittavan tuoksun. Tähän teokseen kannattaa tarttua, mikäli edellä kuvattu aiheuttaa viehätyksen tunteita.

Jos on sattunut lukemaan keittokirja-aiheisia tekstejäni saattaa muistaa myös teokset Karjalainen keittiö ja Ajatusta arkiruokaan! Onkin mielestäni hauskaa, että näinkin erilaisista ympyröistä samainen tekijäkaksikko, ilman tuolloista kolmattaan, Ulla Liukkosta, on tällä kertaa matkannut Havaijinsaarten Mauille, tutustunut alueeseen, sen ravintoloihin, raaka-aineisiin sekä ruokien valmistustapoihin, ja luonut tämän keittokirjan. Samaan hengenvetoon onkin lohdullisesti todettava, että nauttiakseen konkreettisesti Kesäruokaa paratiisista -kirjan herkuista ei tarvitse ostaa menolippua paratiisiin, pelkkä itselle sopiva keino hankkiutua kotikauppaan riittää. Nämä reseptit on nimittäin muokattu suomalaiseen keittiöön sopiviksi ja laadittu suomalaisista marketeista ympäri vuoden löytyvistä raaka-aineista kuitenkaan havaijilaista valmistustapaa unohtamatta. Perimmäisenä ajatuksena on tuoda suomalaiseen ruokakulttuuriin ”ripaus havaijilaista ennakkoluulotonta asennetta”.

Teos on tervetullut lisä ainakin omaan keittokirjahyllyyni. Sen reseptit huokuvat niin raikkautta kuin tuoreuttakin, siis juuri niitä asioita, joita varsinkin kesällä odottaa lautaseltaan löytävän. Hedelmät ja kasvikset ovat totta kai runsaasti edustettuina, kuten myös kala, lihaakaan poissulkematta. Ohjeita löytyy alkuruokiin, pääruokiin, lisukkeisiin sekä jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Eikä herkullisten drinkkienkään suosijoita ole suinkaan unohdettu, vaan reseptien myötä pääsee siemailemaan niin alkoholittomia kuin alkoholilla siivitettyjäkin paratiisin taikajuomia.

Loppuun tietysti hieman käytännön kokemusta: vasta kaksi reseptiä on ehtinyt lopullisen totetuksen alle, mutta mielenkiintoisia on löytynyt sitäkin enemmän, seesamibroileri, saaristolaiskala etelän tapaan, grillattu kesäinen antipasto tai paahdettu ananasyllätys, näin joitakin mainitakseni. Vuohenjuustotoast, jota valmistin hieman muunneltuna tuorejuustoleipäsenä pääsee varmasti uusintakierrokselle, Mauin maissikeitto miellytti myös. Samalla reseptit olivat helppoja toteuttaa.

Niin, aivan tasan eivät nallekarkit aina mene, mutta onhan meillä Suomessakin ihana kesä – vaikkakin lyhyt. Eikä ihan joka vuosi niin ihanakaan; siis jos lämpimästä tykkää. Tuokaa näiden ohjeiden avulla ikuinen kesä kotikeittiöönne!