Tunnelmallisia makuja

Adventtiaamiainen

Kirjoitettu 25 joulukuun, 201418 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Aleksin minulle eräänä marraskuisena lauantaina järjestämä ikimuistoinen yllätyspäivä sai neljäntenä adventtisunnuntaina minun laatimani vastineen, kun kutsuin Aleksin kanssani tunnelmoimaan pian koittavaa joulua; ikimuistoinen tuli tästäkin päivästä. Ja joulubuffeesta Helsingin ravintolatarjonnan korkealuokkaisuuksien huomassa mitä luultavammin perinne – vappuvastaavan tavoin. Tämä ensimmäisemme nautittiin Pörssissä. Suosittelen!

Mutta kuten artikkeli nimellään lupailee, esittelen tällä kertaa aamuaterian, jolla päivä käynnistyy mitä maukkaimmissa merkeissä. Suolaista puolta edustavan annoksen mukailin omalle antisienimiehelleni sopivaksi Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite -keittokirjan sisältämästä reseptistä, ohje makeaan pannukakun ranskalaisvastineeseen sen sijaan löytyi Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista.

Valloittavia aamiaishetkiä!

P.S. Sieni-ihmiset voivat korvata ensimmäisen reseptin sipulin ja paprikan 250 grammalla erilaisia sieniä, mustikoita tai muita marjoja preferoivat taas jälkiruokaherkun mansikat suosikkimarjoillaan.

Kananmunat pesässä timjamisen pekoni-kasvishöysteen kera

2 annosta

2 isoa viipaletta maalaisleipää
2 rkl oliiviöljyä
150 g sipulia
100 g paprikaa
6 oksaa tuoretta timjamia
50 g pekonia / pancettaa
suolaa
mustapippuria myllystä
2 kananmunaa
1 rkl voita

Leikkaa kummankin leipäviipaleen leveimpään kohtaan keltuaisen kokoinen reikä pienellä veitsellä.
Kuori ja silppua sipuli ja pilko paprika pieniksi kuutioiksi.
Kuumennä öljy pannulla keskilämmöllä. Lisää pannulle sipuli sekä paprika ja 2-3 timjaminoksaa ja paista noin 5 min. Lisää pekoni ja paista vielä 3-5 min. välillä sekoittaen, kunnes pekoni on rapeaa. Lisää hyppysellinen suolaa – muistaen että pekoni on jo itsessään melko suolaista – ja rouhi päälle mustapippuria.
Siirrä seos lautaselle. Jos haluat seoksen pysyvän lämpimänä aseta esimerkiksi mikrokuvulla peitetty lautanen lieden takalevylle ja käännä levy ykköselle. Tämä toimii hyvin muissakin tilanteissa, kun aterian jo valmiita osia halutaan pitää ateriointia varten lämpiminä.
Erottele valkuaiset keltuaisista varovasti pieneen kulhoon. Jätä keltuaiset munankuoriin. Lisää valkuaisten joukkoon ripaus suolaa ja jäljellä olevien timjaminoksien lehdet ja sekoita.
Sulata voi pannulla keskilämmöllä ja nosta pannulle leipäviipaleet. Käännä ne kerran noin minuutin paistumisen jälkeen ja anna lopun voin imeytyä leipiin ja leipien ruskistua kevyesti. Alenna lämpöä.
Täytä kummankin leivän ”pesä” osalla valkuaisseoksesta ja valauta päälle keltuainen munankuoresta. Osan valkuaisseoksesta voit kaataa leivän päälle. Laita kansi päälle ja paista miedolla lämmöllä, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Siirrä leivät lautasille ja jaa niiden rinnalle pekoni-kasvishöyste.

MansikkaClafoutis kardemummalla maustettuna

2 annosta

voita vuoan / vuokien voiteluun
100 g (pakaste)mansikoita
100 g ranskankermaa
0,25 tl kardemummaa
0,4 dl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1,5 kananmunaa
60 g vehnäjauhoja

Voitele kaksi pientä tai yksi isompi uunivuoka voilla.
Kaada mansikat vuoan pohjalle. Vatkaa ranskankerma, sokeri, vaniljasokeri, kardemumma ja kananmunat hyvin sekaisin. Lisää jauhot joukkoon vähitellen samalla vatkaten. Kaada taikina mansikoiden päälle.
Paista 180 asteessa puolisen tuntia tai kunnes pinta on saanut kullanruskean värin. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Amerikan keittokirja

Kirjoitettu 8 joulukuun, 2014 by Kaisa

Caroline Bretherton & Elena Rosemond-Hoerr: Amerikan keittokirja
Docendo, 2014
Suom. Carla-Rose Häkkinen
The American Cookbook : A fresh take on classic recipes, Dorling Kindersley, 2014

Kun vielä joitakin aikoja sitten ajattelin amerikkalaista – ja nyt puhutaan Yhdysvalloista – ruokakulttuuria, en osannut luetteloida siihen lukeutuvia asioita kovinkaan laajasti. Lähinnä mieleen nousivat uppopaistaminen sekä grillaaminen, browniet ja donitsit, majoneesi ja maapähkinävoi sekä tietysti itse iso H, hampurilainen, ranskalaisia ja muita ”herkkuja” unohtamatta. Vaan eivätpä nouse enää, ainakaan pelkästään.

Jo ennen nyt käsillä olevaa teosta olen pikku hiljaa tutustunut Yhdysvaltojen keittiöön hieman syvällisemmin – ja löytänyt itseni mitä erilaisimmista makumaailmoista; hyvistä ja huonoista, yllättävistä ja ennalta-arvattavista. Joka tapauksessa niin makujen kuin raaka-aineiden ja valmistustapojenkin kirjo on laaja, tosin mitäpä muutakaan näin asukkailtaan monenkirjavalta maalta odottaisi.

Amerikan keittokirja esittelee maan makuja sangen monipuolisesti. Mannerta kierretään ilmansuunta ilmansuunnalta alueiden keskeisiä ruokia ja makuja läpikäyden. Reseptejä löytyy niin alkupaloille, keitoille kuin salaateillekin, aamiaisille ja välipaloille, pääruoille ja lisäkkeille, jälkiruokia, leivonnaisia, makeisia ja säilykkeitä poissulkematta. On klassikkoja ja uusia innovaatioita, vaihtoehtoisia toteutustapoja ja tietoiskuja sekä tarinoita makujen menneisyydestä.

Käytännön kokemuksesta: reseptit ovat helppotekoisia ja ainekset helposti saatavilla. Ensimmäisenä valmistuksen alle pääsi klassikkojen klassikko ”mac ’n’ cheese”, jonka teimme raikastettuna versiona kirjan vaihtoehtoisen tavan mukaan. Lopputulos oli vallan maukas, me tosin nautimme juustomakaronimme lisäkkeenä, ihan pääruoaksi emme kyseistä ruokalajia kokeneet. Toisella kerralla paistoimme perinteisiä jauhelihapihvejä, jotka mutustelimme muiden lisäkkeiden rinnalla, emme kirjan tapaan osana hampurilaisia. Toimivat hyvin sekä meidän tavallamme että varmasti myös purilaistyyliin. Tähän mennessä viimeisin kokeilu, suklainen leipävanukas, sitä vastoin kalpeni oman ikisuosikkimme, pappilan hätävaran, rinnalla.

Kaiken kaikkiaan suosituksen arvoinen keittokirja. Toki sitä uppopaistamista ja maapähkinävoitakin näissä ohjeissa harrastetaan, mutta nuo ohjeet voi sivuuttaa, mikäli murkinan sukelluttaminen öljyastiaan tai maapähkinä makuelämyksenä eivät tunnu niiltä omimmista omimmilta. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Nice ’N Easy

Kirjoitettu 3 joulukuun, 201418 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Mustalla voimalla pimeyttä vastaan, rahakkaasti.

Vuosituhannen harmain marraskuu. Helsingissä kolmetoista tuntia aurinkoa, kahden viimeisen viikon aikana kolme. Not so nice, not so easy. Aamulla pimeää, päivällä pimeää, illalla pimeää. Väsyttää.

Mutta nyt se on ohi; on joulukuu ja vuoden tunnelmallisimmat päivät ovat ihan kohta käsillä. Tervetuloa valo ja kirkkaus!

Vaikka pidänkin erittäin fiksuna äitini tapaa noudattaa vuodesta toiseen niin sanottua keittiöjoulukalenteria, siis jakaa joulukuun päivät pienille, yksittäisille joulupuuhille ja välttää näin kaikenlainen joulukiire, en ainakaan vielä koe sitä omalle kahden hengen taloudellemme tarpeelliseksi ja näin ollen joulupuuhat saavat meillä vielä odottaa itseään. Toistaiseksi keskitämme voimamme joulukalentereihimme, huippuhienoihin sellaisiin. Niinpä omistankin tämän artikkelin pienille, suolaisille herkuille – vaikka niille pikkujoulutarjottaville. Lisäksi ujutan joukkoon jälleen yhden aamiais- tai brunssivinkin, joka on napattu Vera Jordanovan keittokirjasta Don’t Miss a Bite, johon tulen varmasti lähitulevaisuudessa pureutumaan tarkemmin.

Sen lisäksi, että seuraavaksi esiteltävät reseptiikat tuottivat makoisan lopputuloksen niitä yhdistää eräs sanapari: Nice ’N Easy, siis mukavaa ja helppoa. Joskus voi mennä sieltä, missä aita on matalin. Varsinkin silloin, kun puoli neljältä päivällä on pimeää, kun aurinko on mennyt nukkumaan – tai lähtenyt kesälomalle.

Valoisaa joulun odotusta itse kullekin!

Italialaiset muffinssit

8 isoa tai 12 pientä annosta

125 g voita tai margariinia
2 kananmunaa
200 g kevyt kermaviiliä
0,5 tl suolaa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
50 g meetvurstia tai salamia (itse käytin kinkkua)
50 g aurinkokuivattuja (kirsikka)tomaatteja
1 tl pizzamaustetta
emmental-mozzarellajuustoraastetta

Lisäksi:
8 suurehkoa muffinssivuokaa / muffinssipelti

Sulata rasva ja anna jäähtyä. Vatkaa kierrevatkaimella kevyesti joukkoon kananmunat, kermaviili ja suola. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Lisää seos taikinaan puuhaarukalla varovasti sekoittaen.
Hienonna kinkku sekä huolellisesti valutetut aurinkokuivatut tomaatit. Lisää ne taikinaan.
Voitele muffinssipelti tai jaa paperiset muffinssivuoat uunipellille. Lusikoi taikina vuokiin.
Ripottele päälle pizzamaustetta ja juustoraastetta.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min. Jos teet pieniä muffinsseja, vähennä paistoaikaa noin 10 minuuttiin.

Pinaattiset ja kinkkuisat pasteijat

Mikäli haluat kunnioittaa otsikon teemaa, käytä valmista lehtitaikinaa, mutta mikäli tarttuminen kaulimen varteen tuntuu siltä paremmalta vaihtoehdolta, voit toki valmistaa taikinan myös itse. Minä kunnioitin tällä kertaa teemaa.
Sama pätee täytteen 2 ketsupin kohdalla. Voit huoletta käyttää myös valmisversiota, mutta suosittelen joskus kokeilemaan myös ketsupin valmistusta. Hyvää ja helppoa, mutta pienenä varoituksen sanana: sangen aikaavievää.

lehtitaikinalevyjä
kananmuna voiteluun

Täyte 1:
öljyä paistamiseen
sipulia
pakastepinaattia
mustapippuria myllystä
suolaa
fetajuustoa

Täyte 2:
öljyä paistamiseen
sipulia
kinkkua
(itsetehtyä) ketsuppia
mustapippuria myllystä
mozzarellaa

Ota tarvittava määrä lehtitaikinalevyjä sulamaan. Yhdestä levystä saat kolme pasteijaa.
Täyte 1: Kuullota sipulia öljyssä muutaman minuutin ajan, lisää pinaatti ja jatka kypsennystä, kunnes pinaatti on sulanut ja seoksesta on tullut tasaista. Mausta pippurilla ja suolalla.
Täyte 2: Kuullota sipulia öljyssä muutaman minuutin ajan, lisää suikaloitu kinkku ja mausta ketsupilla sekä pippurilla.
Kauli hiukan sulaneita levyjä niin, että saat leikattua kustakin levystä kolme neliön muotoista palaa. Nosta keskelle lusikallinen täytettä sekä muutama palanen juustoa. Taita kolmion muotoon ja painele reunat huolellisesti kiinni kostutetuin sormin. Voitele kananmunalla ja paista 225-asteisessa uunissa noin 15 min.

Ketsuppi

valmista ketsuppia noin 3-4 dl

1 kg tomaatteja
2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
1 tl mausteneilikkaa
hyppysellinen paprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2,5 dl sokeria
2 dl viinietikkaa

Paloittele tomaatit ja viipaloi sipulit. Pane paistokasariin tomaatit, sipulit, mausteneilikka, paprikajauhe, suola ja mustapippuri. Murskaa joukkoon valkosipulinkynsi. Hauduta miedolla lämmöllä puolitoista tuntia murskaten tomaatit puolivälissä. Lisää sokeri ja viinietikka ja kypsennä vielä puolitoista tuntia, kunnes seos sakenee.
Valuta kastike siivilän läpi puhtaaseen kattilaan ja keitä ketsuppia kokoon miedolla lämmöllä noin tunnin ajan.
Säilö ketsuppi lasipurkkeihin.

Kulhoissa paistetut kananmunat

4 annosta

1 rkl oliiviöljyä
0,5 rkl voita
2 purjoa
1 tl sitruunankuorta
suolaa
100 g pancettaa tai pekonia
9 rkl silolehtipersiljaa
8 rkl maustamatonta jogurttia
4 rkl parmesaaniraastetta
8 kananmunaa
mustapippuria myllystä

Huuhtele ja pilko purjot. Pese sitruuna hyvin ja raasta kuorta tarvittava määrä. Pieni pancetta ohuiksi suikaleiksi. Silppua persilja.
Kuumenna oliiviöljy ja sulata voi pannulla. Paista purjot pehmeiksi välillä sekoittaen. Sekoita joukkoon sitruunan kuoriraaste ja ripaus suolaa. Varo kuitenkin käyttämästä suolaa liikaa, koska pancetta on jo itsessään melko suolaista. Kumoa seos pannulta jäähtymään.
Paista pancetta samalla pannulla rapeaksi lisäämättä rasvaa. Nosta se pannulta talouspaperin päälle valumaan.
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Jaa purjoseos neljään pieneen uunikulhoon. Ripottele päälle 2 rkl persiljaa kuhunkin kulhoon. Lisää seuraavaksi 2 rkl maustamatonta jogurttia ja 1 rkl parmesaaniraastetta. Riko sitten kuhunkin kulhoon 2 kananmunaa ja rouhi hieman mustapippuria. Ripottele päälle pancetta ja loput persiljasta.
Paista uunissa 15-20 min. tai kunnes valkuaiset ovat hyytyneet.
Tarjoa lämpimänä, osana aamiaista tai brunssia.

Perheateria : kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa

Kirjoitettu 28 marraskuun, 2014 by Kaisa

Ferran Adrià: Perheateria : kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa
Teos, 2014
Suom. Elina Halttunen
The Family Meal : Home Cooking with Ferran Adrià, Phaidon Press, 2011

Yhdessä syöminen on tärkeää. Yleensä tavataan puhua lähinnä perheen keskinäisen aterioinnin merkityksestä, mutta toki sosiaalisuuden yhdistäminen syömiseen on tärkeää muutenkin – esimerkiksi työpaikalla. Tämän ymmärsi erityisen hyvin katalonialainen Ferran Adrià, legendaarisen kolmen Michelin-tähden elBulli -ravintolan pääkokki, joka tarjoili vuosien ajan rakkaalle henkilökunnalleen päivittäin niin sanotun perheaterian. Nuo ateriat hän suunnitteli yhdessä Eugeni de Diegon, ravintolan perheaterioiden vastuuhenkilön ja erään pääkokeista, kanssa.

”Uskomme, että jos syömme hyvin, laitamme myös hyvää ruokaa.”

Tämä teos on kolmen vuoden työn tulos. Ei mitään tähtiruokaa, vaan aivan tavallista kotiruokaa.

Kirjan tarkoitus on tuoda elBullin perheateriat jokaiseen kotiin. Tämä on ruokaa, josta suurin osa ihmisistä pitää. Monipuolista, tasapainoista ja huokeaa murkinaa, hyvin organisoiduin valmistusmenetelmin. Mikä parasta, kirja sopii hieman kokemattomammallekin kokille erittäin selkeiden, vaihe vaiheelta etenevien kuvallisten reseptiikkojensa ansiosta. Lisäksi reseptit on koottu monista muista keittokirjoista poiketen valmiiksi alku-, pää- ja jälkiruokien kokonaisuuksiksi, hyvä tehokeino tämäkin.

Teos lähtee liikkeelle ruoanlaiton perusteista esitellen yleisimpiä raaka-aineita ja niiden käyttötapoja. Tämän jälkeen esittelyyn pääsevät tavanomaisimmat keittiövälineet ja perusruoka-aineet, joita kotikaapeista olisi hyvä löytyä. Sitten sukelletaan perusreseptien pariin. Tämä osio käsittää ohjeita, joita hyödynnetään kirjan reseptejä toteutettaessa toistuvasti, lähinnä kastikkeita ja liemiä. Edellä kuvattua johdanto-osuutta seuraavat ateriat ohjeineen. Kaikki kirjan esittelemät ateriakokonaisuudet käsittävät alku-, pää- ja jälkiruoan. Niitä voi hyödyntää joko sellaisinaan tai yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi.

Mitä itse ruoanlaittoon tulee, ei keittokirja oikeastaan voisi enää olla helpompikäyttöinen. Työvaiheet on sanallisten selitysten ohella kuvattu selkein valokuvin. Lisäksi reseptit on aikataulutettu erittäin tarkasti. Kirjan ohjeilla valmistuu annoskokoja, jotka sopivat niin kahdelle – harvinainen ja mielestäni hyvä lisä – kuudelle, 20:lle kuin 75:llekin ruokailijalle. Eli mahdollisuuksia riittää: pienestä perheateriasta kokonaiseen sukukokoukseen.

Mielestäni Perheateria on monin tavoin suositeltava keittokirja. Se sopii niin kokeneemmalle kokille kuin vasta (koti)keittiöuransa ehkä haparoiviakin ensi askeleita ottavalle. Ainakin itse koin reseptit erittäin selkeiksi ja lopputuloskin miellytti makuhermoja. Vielä en ole päässyt kokonaisten aterioiden makuun, mutta yksittäisiä reseptejä olen testannut muutamia. Ranskalaisklassikko vichyssoise oli oikeastaan ravintolatasoa, eikä annos ilmakuivattua kinkkua ja herneitä huono ollut sekään.

Siis suosittelen; makoisia matkoja ison tai pienen perheen parissa.

Saako jo ripustaa talvivalot?!

Kirjoitettu 21 marraskuun, 201421 heinäkuun, 2015 by Kaisa

Melko päivälleen vuosi sitten kutsuimme joulun ensi kertaa keittiöömme sitten edellisen sellaisen. Nyt oli aika tehdä samoin, viettää sunnuntai-iltaa vaivihkaa lähestyvää joulua tunnelmoiden.

Mitään suureellisia joulumenoja emme vielä suorittaneet, mutta jotakin pientä kuitenkin. Aleksi, joka olisi halunnut tehdä sen jo muutamaa viikkoa aiemmin, sai vihdoin luvan asentaa talvivalot ikkunaan. Tunnelmointikausi on siis virallisesti avattu ja naapurit tehty kateellisiksi. Nyt meitä ei enää voi olla huomaamatta, jos Ulvilantiellä sattuu tallustelemaan… Tämän lisäksi johdattelimme itseämme kohti adventin aikaa Johanna Kurkelan ihastuttavaa joululevyä kuunnellen sekä joulun makuja osana ateriaamme maistellen. Glögikauden olemme avanneet jo joitakin viikkoja aiemmin.

Entäpä itse ateria sitten? Nyhtöpossupurilaisia – taivaallisia – kera rosollin ja piparinmakuista omenapiirakkaa. Hyvää piirakkakin, mutta riivitty possuparka, en tiedä voisiko se oikeastaan olla paljonkaan parempaa. Resepti oli osittain vanha tuttu, joskin maku.fi -sivuston nyhtöpossu -reseptiikasta poimimme siihen uusia vivahteita. Ohje vallattoman hyvään BBQ-kastikkeeseen on peräisin Pastanjauhantaa -blogista. Suuri kiitos tästä! Myös omenapiirakkaresepti löytyi internetin ihmeellisestä maailmasta, tarkemmin sanottuna Liian hyvää -blogista.

Makoisaa pikkujouluaikaa ja adventin odotusta!

Pulled pork eli nyhtöpossu sekä BBQ-kastike

6-8 annosta (hampurilaisen välissä)

noin kilo kassleria tai porsaan lapaa (lavan kanssa huomioi luun paino)

Mausteseos:
2 rkl paprikajauhetta
2 rkl fariinisokeria
1 rkl ruokosokeria
1 rkl suolaa
1,5 tl mustapippuria
1 tl sinappijauhetta
2 tl inkivääriä

Liemi:
kuumaa vettä
0,5 dl ruokosokeria
2 punasipulia
öljyä
4 valkosipulin kynttä
kokonaisia mustapippureita

BBQ-kastike:
1 sipuli
25 g voita
1 dl tomaattipyreetä
2 dl vettä
3 dl punaviiniä
1 dl fariinisokeria
1 rkl sinappia
0,5 dl punaviinietikkaa
puolikkaan sitruunan mehu
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 pieni punainen chili
2 rkl worcestershirekastiketta

Hiero pintamausteen ainekset sekaisin morttelissa tai sekoita ne keskenään. Hiero maustetta reilusti possun pintaan ja anna maustua, vaikka yön yli. Jos aikataulu on tiukempi, lyhyempikin aika riittää.
Nosta maustettu liha lämpiämään noin tuntia ennen paistamista.

Asettele liha ja liemen ainekset vettä lukuun ottamatta pataan. Kaada kuuma vesi lihan päälle. Nesteen ei tarvitse peittää lihaa, noin puoleen väliin riittää mainiosti.
Paista pataa 110-asteisessa uunissa noin 7 tuntia, kunnes liha hajoaa helposti haarukalla.
Nosta liha padasta ja riivi säikeiksi, kaavi pois ylimääräinen maustekerros sekä rasva.

Valmista BBQ-kastike: Kuori ja silppua sipuli, paloittele chili. Freesaa sipulisilppua voissa. Lisää muut ainekset ja sekoita. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele miedolla lämmöllä ilman kantta noin tunnin verran, välillä sekoittaen. Kastikkeen tulee olla sakeaa, mutta jos se tuntuu kuivuvan liikaa, lisää vettä tai viiniä. (Oma lisäilymme käsitti noin desin verran viiniä.) Tarkista maku.

Ennen syömistä sekoita possun joukkoon BBQ-kastiketta ja hauduta pannulla kunnes seos lämpenee. Osa BBQ-kastikkeesta kannattaa jättää tarjolle, jotta kukin voi säädellä lihan makua oman makunsa mukaan.
Nauti esimerkiksi hampurilaisten välissä.

Piparinmakuinen omenapiirakka

Annoksesta tulee todella suuri piirakka; mikäli haluat tehdä ”tavallisen” kokoisen, suosittelen puolittamaan ainesten määrän

Pohja:
200 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
0,5 dl siirappia
4 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
2 dl maitoa

Täyte:
2-3 omenaa
0,5 dl fariinisokeria
1 rkl piparkakkumaustetta

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmunat yksitellen, hyvin vatkaten. Lisää sekaan siirappi ja sekoita hetki.
Yhdistä kuivat aineet ensin keskenään. Lisää jauhoseos vuorotellen maidon kanssa taikinaan ja sekoita ainekset kunnolla.
Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat. Viipaloi omenat ohuiksi viipaleiksi ja laita kulhoon. Kaada sekaan piparkakkumauste ja fariinisokeri, sekoittele mausteet kunnolla viipaleiden kanssa, niin että kaikki viipaleet saavat maustekerroksen pintaansa.
Kaada taikina paperoituun uunivuokaan tai pienelle uunipellille. Levitä taikina tasaiseksi. Painele maustetut omenaviipaleet pystyasennossa piirakan sisään. Lado viipaleita melko tiiviisti vieretysten, kunnes koko piirakkavuoka on täytetty omenaviipaleilla.
Paista 190-200 asteessa uunin keskitasolla noin 35 min. Säädä paistoajan pituutta paistovuoan mukaan. Jos teet pienen, mutta paksun piirakan, paista miedommalla lämmöllä pitempään, jopa 45 min. Jos teet ohuen piirakan, paista vain 25-30 min. Älä epäröi paistaa kunnolla tummaksi; meidän versiomme jäi ehkä hiukan vaaleaksi ja parhaita olivat juuri nuo hyvin paistuneet, rapeat kohdat. Lisäksi piparkakkumausteen väri saa piirakan näyttämään tummemmalta. Kokeile tikulla piirakan keskeltä, että piirakka on varmasti kypsää.
Tarjoa jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Tähtiruokaa kotikeittiöstä

Kirjoitettu 16 marraskuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Marraskuu = pimeys. Torstai = toivoa täynnä. Vapaapäivä = aikaa. Uusi keittokirja = uusia makuja. Siis aikaa tuoda valoa ja väriä lautaselle ja toivoa, että vielä tuntematon makumaailma osoittautuu rikkaaksi ja kokemisen arvoiseksi. Sellaiseksi johon on miellyttävä sukeltaa ja kutsua toinenkin seuraksi, lopputuloksesta nauttimaan. Minä sain kukkia ja superhienoja lautasliinoja, Aleksi aterian Ferran Adriàn tyyliin. No, ehkä tämä ei ihan kolmen Michelin-tähden ateria ollut, mutta makoisa joka tapauksessa, perheateriaanhan tässä pyrittiinkin.

Reseptit jauhelihapihvejä lukuun ottamatta ovat peräisin legendaarisen katalonialaisen elBulli -ravintolan pääkokin kauhasta, niitä ruokia, joita hän rakkaalle henkilökunnalleen päivittäin ”perheaterian” muodossa tarjoili. Kirjan tulen esittelemään tuonnempana, todettakoon tähän väliin ainoastaan, että kyllä näillä aterioilla työpäivänsä aloittaisi, vieläpä sangen mieluusti, hymy huulilla.

Erityisen maukas makukokemus oli klassinen vichyssoise, jota kehotan ehdottomasti kokeilemaan, vaikka annos ei kovin kuvaukselliseksi osoittautunutkaan. Ja tuo kananmuna, ehdoton kruunu, ehdottomasti löysänä.

Myös hernelisäke kannattaa nostaa kokeilulistalle, mutta kukkakaaligratiinin reseptiikan jätän tällä kertaa kirjoittamatta. Lopputulos oli hiukan liru, johtuneeko sitten liian kevyestä maidostani (käytin sinistä punaisen sijaan) tai ujosta juustokädestäni. Mielestäni ohjeessa kuitenkin oli liian vähän jauhoja. Kokeilkaa itse tai etsikää toinen gratiiniohje, niitä kyllä löytyy vaikka viikon jokaiselle päivälle. Annoskokonaisuuteen gratiini nimittäin sopi hienosti.

Pihvit ovat perusjenkkiläistä tyyliä, niitä jotka sukeltavat mainiosti hampurilaissämpylöiden väliin, kun vietetään amerikkalaista Bbq partya takapihoilla, jotka toistavat toinen toisiaan ja joilla isäukot kilpailevat siitä, kenen grillistä nousee herkullisin tuoksu. Toimii varmasti siellä, toimii suomalaisuuninkin voimin. Kirja, josta tämän pihvireseptin nappasin on Amerikan keittokirja, johon yhtä lailla palaan tarkemmin lähitulevaisuudessa.

Nyt ei kun nautiskelemaan, pöytä on katettu.

Vichyssoise

4 annosta

1 peruna (n. 130 g)
1 punasipuli
2 pientä / 1 iso purjo
3 rkl voita
8 dl kanalientä
4 kananmunaa
0,8 dl vispikermaa

Pinnalle:
krutonkeja

Kuori ja pilko peruna, laita kylmään veteen odottamaan.
Kuori sipuli, leikkaa ohuiksi siivuiksi.
Poista purjoista tummanvihreä osa ja halkaise jäljelle jäänyt varsi pituussuunnassa. Huuhdo hyvin. Leikkaa purjo ohuiksi siivuiksi.
Kuullota sipuleita voissa, kunnes ne ovat pehmenneet, mutta eivät ruskistuneet. Lisää sipuleiden sekaan purjot ja jatka paistamista miedolla lämmöllä, kunnes molemmat ovat täysin pehmenneet.
Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi.
Lisää perunat purjo-sipuliseoksen joukkoon. Kaada päälle kuuma kanaliemi ja anna kiehua hiljalleen 30 min. Kun keitto on kiehunut 30 min, soseuta se sauvasekoittimella pehmeän kermaiseksi. Siivilöi keitto ja anna jäähtyä. Laita jäähtynyt keitto kylmenemään jääkaappiin.
Ennen tarjoilua sekoita keiton sekaan kerma ja lisää maun mukaan suolaa ja mustapippuria.
Keitä yksi kananmuna jokaista ruokailijaa kohden. Keitä niin sanottuja kolmen minuutin munia, jotka jäävät sisältä löysiksi. Säikäytä ja kuori munat.
Laita jokaiselle lautaselle kuorittu, keitetty kananmuna ja annostele päälle keittoa. Ripottele höysteeksi krutonkeja.

Ilmakuivattua kinkkua ja herneitä

4 pientä lisäkeannosta

2 tl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2 siivua ilmakuivattua kinkkua
10 g pekonia (ohjeessa tosin käytettiin silavaa)
300 g pakasteherneitä
1 kanelitanko
muutama oksa tuoretta minttua
5 rkl kasvis-, kana- tai lihalientä

Kuori ja silppua sipuli. Leikkaa kinkku ohuiksi, 3 cm:n pituisiksi siivuiksi ja silppua pekoni.
Kuumenna öljy pannulla, lisää sipulit ja kuullota miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää kinkku ja pekonisilppu sipulien sekaan. Paista muutama minuutti, kunnes ainesosat ovat kullanruskeita.
Sekoita joukkoon herneet ja jatka kypsentämistä 4 min.
Lisää kaneli ja minttu, laita kansi päälle ja anna kypsyä keskilämmöllä 5 min. Kaada sekaan liemi ja hauduta vielä 5 min. kannen alla, kunnes herneet ovat hiukan pehmenneet.
Nosta pannu liedeltä ja anna seistä 5 min. Soseuta sauvasekoittimella kymmenesosa herneseoksesta. Tähän kohtaan me tunnelmalliset makustelijat haluamme esittää parannusehdotuksemme: koska hernesose on erittäin hyvää, kannattaa harkita suuremman osan soseuttamista. Mitä jos jättäisikin vain tuon kymmenesosan soseuttamatta?
Sekoita seos ja herneet. Mausta tarvittaessa suolalla.

Perinteiset hampurilaispihvit

4-6 annosta

400 g naudan jauhelihaa
50 g tuoreita vaalean leivän muruja
1 munankeltuainen
puolikas punasipuli
0,5 tl kuivattua sinappijauhetta
0,5 tl sellerisuolaa
1 tl worcester -kastiketta
mustapippuria myllystä

Kuori ja hienonna sipuli.
Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi massaksi.
Jaa massa pihvien halutun koon mukaisesti ja muotoile kostein käsin pihveiksi. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 min.

Nämä pihvit voit paistaa myös grillissä. Tällöin laita muotoillut pihvit lautaselle, peitä muovikelmulla ja laita jääkaappiin 30 minuutiksi. Näin ne säilyttävät muotonsa paremmin paistettaessa. Paista kuumassa grillissä 6-8 min. Kääntele tarpeen mukaan, kunnes liha tuntuu joustavalta painettaessa ja reunat ovat hieman hiiltyneet.

Rommi ja rusina toivottavat hyvää isänpäivää!

Kirjoitettu 10 marraskuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Koska kahdelle on paljon tylsempää tehdä kakkuja – annokset ovat liian suuria, täytyy syödä samaa jälkiruokaa monta kertaa – on pikku hiljaa alkanut muodostua tavaksi, että kun kokoonnumme vanhempiemme luokse päivälliselle, minä usein valmistan jälkiruoan. Näin pääsen kokeilemaan koottuja kakkureseptejäni ja koska koekaniineina toimivat suuri ja kokemukseni mukaan melko suorapuheinen perhe, saan samalla helposti todettua joutaako resepti arkistointiin vai roskakoriin.

Tällä kertaa päivällistapaamisemme perimmäinen syy oli isänpäivä. Näinpä halusin makuvalinnoissani ensisijaisesti huomioida oman rakkaan, jo kunnioitettavat 33 vuotta isäuraansa hyvin hoitaneen isäni mieltymyksiä. Päädyin siis rommirusinacharlottaan, sillä muistan hänen useita kertoja jäätelökioskilla valinneen juuri rommirusinan lipomisensa kohteeksi. No, ajattelin minä tietysti myös omaa aviomiestäni, jonka mieltymys rommiin taitaa olla jo yleisesti tunnettu tosiasia, ja totta kai itseäni, joka saatan keittää glögiäkin vain saadakseni syödä rusinoita… Rommi ja Rusina ovat siis löytäneet toisensa, ei ihme että meillä menee niin hyvin!

Charlotta, joka ei tosin ulkonäöllisesti onnistunut nousemaan viimevuotisen isi-kakkuni tasolle, oli kuin olikin makoisa, vaikka ehdin jo pelätä toisin. Täytteen koostumus ei mielestäni nimittäin ollut yhtä miellyttävän pehmeä kuin perinteisemmissä juustokakuissa johtuen varmasti siinä käytetystä mascarponejuustosta. Ehkä suosittelisin kokeilemaan tavallista maustamatonta tuorejuustoa. Lisäksi kehotan ehdottomasti tarjoilemaan kakun jonkin sortin marjakastikkeen kera – itse käytin mansikkaa – josta se saa sangen suotavaa raikkautta.

Huomioithan lisäksi, että tämän kakun valmistus tulee aloittaa jo kaksi päivää ennen h-hetkeä, sillä rusinat vaativat marinoituakseen yhden päivän, itse charlotta toisen.

P.S. Valmistus onnistuu myös valmiista 400 gramman suklaakääretortusta, mikäli kääretortun paistaminen ei syystä tai toisesta tunnu sopivan kuvioon.

Rommirusinacharlotta

10 annosta

Kääretorttu:
4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl kaakaojauhetta
2 dl hilloa maun mukaan (itse käytin 1 dl:n omena- ja 1 dl:n puolukkahilloa)

Täyte:
1,5 dl rusinoita
0,5 dl tummaa rommia
7 liivatelehteä
2 dl kuohu- / vispikermaa
250 g mascarpone-tuorejuustoa (tai maustamatonta ”tavallista” tuorejuustoa?)
100 g rouhittua (tummaa) suklaata
2 rkl sitruunamehua

Lisäksi:
tuoreita marjoja tai hedelmiä / marjakastiketta
tomusokeria

Anna rusinoiden maustua rommissa vuorokauden ajan.
Tee kääretorttu. Vaahdota munat ja sokeri, lisää vaahtoon jauhot, joihin on sekoitettu leivin- ja kaakaojauhe. Kaada taikina voidellulle leivinpaperille uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa 7-10 min. kauniin väriseksi.
Kumoa kypsä torttu toiselle leivinpaperille, jolle on ripoteltu hieman sokeria. Anna jäähtyä. Levitä hillo torttulevylle ohueksi kerrokseksi. Itse käytin kahta eri hilloa ja levitin toiselle puolelle omena- toiselle puolukkahilloa. Rullaa tiukaksi kääretortuksi ja jätä sauma alaspäin.
Tee sitten täyte. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen noin viideksi minuutiksi.
Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuustoon rouhittu suklaa ja rommirusinat. Kääntele seos kermavaahtoon.
Kuumenna sitruunamehu ja sulata liivatelehdet kuumaan mehuun. Kaada liivateliemi ohuena nauhana koko ajan sekoittaen juustoseokseen.Ota pyöreäpohjainen, noin kolmen litran muovikulho ja vuoraa se tiiviisti kääretorttuviipalein. Kaada täyte keskelle ja tasoita pinta viipaleiden tasolle. Anna kakun hyytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään.
Kumoa kakku kulhosta tarjoiluvadille. Koristele tuoreilla marjoilla tai tee marjakastike kakun rinnalle ja puuteroi kakku lopuksi tomusokerilla.

Kurpitsa- vai kekrijuhla, marras- vai hallainyö?

Kirjoitettu 4 marraskuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

On jälleen aika kurpitsalyhtyjen.

Kun lokakuu vaihtuu marrakseksi, päivät ovat pimeimmillään, eikä pikkujouluakaan vielä kehtaa juhlia, on aika kantaa kaupasta kotiin kurpitsa jos toinenkin, virittää ruokamielikuvitus haamutaajuudelle ja etsiä arkistoista ainakin yksi oikeasti pelottava elokuva. Tervetuloa halloween, tervetuloa haamuaatto!

Myös me pääsimme jälleen leikkimään ruoalla, kun valmistimme jo perinteeksi kehkeytyneen kurpitsajuhla-ateriamme, jonka nautimme Aleksin luoman upean Jack O’Lanternin valossa. Lopputulos oli vallan mainio, ainoastaan hot dog -sämpylät tuottivat kuivakkuudellaan pienen pettymyksen. Ensi kerralla täytyy tehdä ihan niitä valkoisia vehnäleipiä, nämä grahamjauhoiset jätettäköön muihin tarkoituksiin.

Näitä ohjeita kannattaa kokeilla ja mikäli kauhumuona kiinnostaa enemmänkin, lisää ohjeita löydät sekä täältä että täältä.

P.S. Se elokuva tänä vuonna oli muuten Paranormal Activity, joka ainakin allekirjoittaneella sai sukat pyörimään jaloissa…

Pehmeä kurpitsakeitto

4 annosta

1 kg myskikurpitsaa
120 g sipulia
20 g voita
4 dl vettä
1 tl suolaa
mustapippuria
4 dl kevytmaitoa
200 g sulatejuustoa

(Pinnalle:
tuoretta persiljaa tai basilikaa
krutonkeja / pähkinä-yrttimurua)

Kuori, poista siemenet ja kuutioi kurpitsa. Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota kurpitsaa ja sipulia rasvassa noin 5 min. Lisää vesi, suola ja pippuri. Keitä kannen alla noin 15 min. tai kunnes kurpitsa on kypsää. Soseuta kasvikset sauvasekoittimella.
Lisää maito ja sulatejuusto. Kuumenna, kunnes keitto on kuumaa ja juusto on sulanut. Soseuta uudelleen kuohkeaksi.
Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa tai basilikaa ja tarjoile krutonkien tai pähkinä-yrttimurun kera.

Kylmät kädet

4 annosta

2 levyä lehtitaikinaa (pakaste)
10 mantelia
1 keltuainen
1 rkl kermaa
1 rkl seesaminsiemeniä

Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
Anna lehtitaikinan sulaa hetken; sen on kuitenkin hyvä olla vielä hieman ”napakkaa”, sillä käsiteltäessä se sulaa hyvin nopeasti.
Sekoita keltuainen ja kerma.
Leikkaa levyistä sormien tapaan eri pituisia suikaleita. Paina jokaiseen suikaleeseen yksi manteli kynneksi. Muotoile suikaleet varoen sormiksi.
Sivele sormet keltuais-kermaseoksella. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä ja paina sormet kuvan tavoin uuninkestävän mukin ympärille.
Laita mukit uuniin noin 20 minuutiksi, kunnes lehtitaikina on selvästi kohonnut. Ota varoen ulos uunista.

Hämähäkki-huomio! Jos valmistat käsiä esimerkiksi tomaattikeiton tai muun tummemman värisen keiton kera, on hauska idea valuttaa keiton pinnalle kermasta kolme ohutta rengasta ja yhdistää renkaat seittimäiseksi verkoksi vetämällä puutikkua aina sisärenkaasta kohti ulkorengasta.

Tässä lisäksi eräitä vinkkejä, joilla elävöittää, hurmata ja hauskuuttaa pöytäseuruetta. Sen tarkemmat reseptit lienevät jokseenkin turhia, kuvat varmasti puhuvat puolestaan. Nakeista kuitenkin sen verran, että ne paistettiin uunissa ja mitä kauemmin ”sormien” antaa paiston jälkeen levätä laakereillaan sitä ryppyisemmiksi ne muuttuvat.

Sano muikku [say cheese], pikku-possu!

Kirjoitettu 12 lokakuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Viime viikonloppuna teimme makumatkan kivikaudelle valmistaessamme naudan etuselkää suolataikinassa juureslisäkkeen kera. Koska kokeiluamme ei sinällään voinut pitää onnistuneena – makumuistiin se ei oikeastaan jättänyt jälkeä – päätimme tänä viikonloppuna valmistaa jotakin vallan paljon modernimpaa.

Tällä kertaa lopputulos oli hyvä, huomattavasti edellisviikkoista maukkaampi. Siitä kuinka terveellisenä tämän aterian kokee voi toki olla montaa mieltä – meidän mielestämme se oli erittäin epäterveellinen – mutta siitä viis; lauantai on vain kerran viikossa, ja mac ’n’ cheese -lauantai ehkä vain muutaman kerran elämässä.

Tämä ei todellakaan ole ”ruokaa, jota kroppasi on suunniteltu syömään”, kuten tanskalainen kivikautisen ruokakulttuurin puolestapuhuja Thomas Rode Andersen omista reseptiikoistaan toteaa, mutta suosittelemme silti rohkeasti kokeilemaan. Parempaa kuin uskottekaan…

Muutamia lisähuomioita porsaaseen liittyen: Jos fileen leikkaaminen levyksi ei ole tuttua puuhaa, löytyy täältä havainnollinen kuvaesitys aiheesta. Rullaksi sitomiseen sitä vastoin ei kannata suhtautua liian vakavasti; alla olevan reseptiikan sitomisohjeet olivat mielestämme sen verran vaikeasti ymmärrettävissä, että sidoimme rullan täysin omalla tyylillämme. Koossa pysyi, vallan mainiosti.

Ja vielä juustomakaronista: Emme suosittele valmistamaan tätä pääruoaksi, vaikka Amerikan keittokirja, josta tämän ohjeen löysin, sitä koko perheen illallisruokasuosiksi tituleeraakin. On tämä ”mac ’n’ cheese” nimittäin sen verran tuhtia tavaraa, että ihmettelen, jos joku tuntee olonsa hyväksi nautittuaan sitä kokonaisen aterian verran. Tosin taitavat nuo tuolla rapakon toisella puolella melko useasti näin tehdä (siitä kuuluisasta valmispussista käsin)… Mainittuun Amerikan keittokirjaan tulen lähitulevaisuudessa palaamaan tarkemmin.

Jälkiruoasta todettakoon ainoastaan, että huolimatta siitä, että sen teko oli miltei rikollisen helppoa, se oli todella hyvää. Marjat valitkoon kukin makunsa mukaan, itse ajattelin kokeilla myös jonkin sortin hedelmäversiota.

Tuorejuusto-yrttitäytteinen possunfilee

6 annosta

1 kg porsaan ulkofileetä
1 rkl voi-öljyseosta paistamiseen
suolaa
mustapippuria
180 g yrttituorejuustoa (esim. Pirkka Italian yrtit)
1 dl aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja
1 dl basilikaa hienonnettuna
1 dl timjamia hienonnettuna

Ota filee jääkaapista huoneenlämpöön noin tunti ennen kypsentämistä. Leikkaa fileestä rasva ja kalvot pois.
Leikkaa filee levyksi: Leikkaa fileen yläreunaan pitkittäinen viilto melkein loppuun saakka. Leikkaa samanlainen viilto alas vastakkaiselle puolelle siten, että filee jakaantuu ikäänkuin kolmeen yhtä paksuun osaan. Filee muistuttaa sivusta katsottuna tuolloin s-kirjainta. Levitä filee levyksi leikkuulaudalle, peitä kelmulla ja nuiji kevyesti tasaiseksi.
Ripottele fileen molemmin puolin suolaa ja pippuria. Levitä pihvin pinnalle tuorejuusto, valutetut aurinkokuivatut kirsikkatomaatit sekä hienonnetut yrtit. Rullaa kääretortun tapaan tiiviiksi pötköksi.

Sido rulla: Solmi umpisolmulla fileen toiseen päähän rullan ympärimenevä lenkki. Vedä narua noin 3 cm fileetä pitkin itseesi päin. Pidä tästä kohtaa kiinni sormella ja pyöräytä paistinaru rullan ympäri. Kiepauta tämän jälkeen naru sormesi kohdalta narun ali. Jatka samalla tavalla rullaan loppuun saakka. Sido pää tiukasti solmuun.
Ruskista filee pannulla kevyesti voi-öljyseoksessa. Kääri rulla folioon.
Nosta filee uunivuokaan ja työnnä lihalämpömittari reunasta paistin keskelle paksuimpaan kohtaan. Kypsennä 175-asteisessa uunissa, kunnes fileen sisälämpötila on noin 70 astetta. Aikaa kuluu 50-55 min.
Anna fileen levätä folioon käärittynä hetki ennen viipalointia.

Juustomakaroni ”mac ’n’ cheese”

8 annosta (pääruokana 5 annosta)

Tämä siis hieman alkuperäisestä kevennetty ja värikkäistetty versio. Täysmaidon korvasimme kevytmaidolla ja parmesania ripottelimme vain hieman pinnalle. Myöskään kirsikkatomaatit ja basilika eivät sisälly alkuperäiseen ”klassikkoon”.

300 g makaronia
suolaa
mustapippuria myllystä
50 g voita
50 g vehnäjauhoja
4,5 dl maitoa
150 g cheddarjuustoraastetta
(85 g hienoksi raastettua parmesania)
kirsikkatomaatteja
basilikaa ruukusta

Keitä makaroni suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Puolita kirsikkatomaatit ja silppua basilika. Valuta makaronit ja siirrä laakeaan uuninkestävään vuokaan. Sekoita joukkoon kirsikkatomaatit sekä basilikasilppu.
Sulata voi kattilassa. Vatkaa jauhot voin sekaan alhaisella lämmöllä ja keitä 2 min. jatkuvasti vatkaten, kunnes seos alkaa kuplia.
Ota kattila liedeltä ja vatkaa sekaan maito vähän kerrallaan. Vatkaa joka lisäyksen jälkeen, kunnes kaikki maito on lisätty joukkoon ja kastike on sileää. Laita takaisin liedelle ja keitä koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakeutuu. Alenna lämpöä ja keitä jatkuvasti sekoittaen 5 min. Varmista, että vatkaat kattilan reunoja myöten, sillä kastike palaa sieltä helposti. Lisää 100 g cheddarjuustoraasteesta ja sekoita kunnes juusto sulaa. Mausta pippurilla.
Kuumenna uunin grillivastus mahdollisimman kuumaksi. Kaada kastike makaronin päälle ja sekoita hyvin. Ripottele päälle loppu cheddarjuusto (sekä parmesan).
Laita makaronivuoka uuniin ja grillaa 5 min. tai kunnes seos kuplii.

Marja-murupaistos

4 annosta

400 g pakastemarjoja
2 rkl sokeria
1 rkl perunajauhoja

Muruseos:
4 dl mysliä
100 g voita / margariinia
3 rkl fariinisokeria
3 rkl vehnäjauhoja
2 rkl maitoa
0,25 tl kardemummaa

Sekoita sokeri ja perunajauhot kohmeisiin marjoihin. Pane marjat voideltuun uunin kestävään vuokaan.
Pilko rasva kattilaan ja päälle muut muruseoksen aineet. Kuumenna hitaasti, kunnes rasva sulaa ja ainekset kiehahtavat. Levitä muruseos marjojen päälle.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa 15-20 min.
Tarjoa paistos haaleana jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Mökkimakuja

Kirjoitettu 26 syyskuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Asia jota ei voi mökkilomailusta erottaa on ruoka. Mökillä ruoka – ihan täysin tavallinen sellainen – maistuu mahtavalta. Koska välineistö sekä raaka-ainevarannot eivät useimmiten yllä kotiolojen tasolle, piilee onnistuneen mökkiaterian salaisuus niin sanotussa tietoisessa vaatimattomuudessa. Missään nimessä ei kannata yrittää liikaa – jopa tuiki tavallisen yrttiruukun löytäminen saattaa osoittautua ongelmalliseksi – vaan pysytellä varmoissa valinnoissa. Uusien tvistien kokeilussa ei tietenkään ole mitään pahaa; pikemminkin päin vastoin, ne piristävät entisestään.

Vietimme viimeisen ”kesä”lomaviikkomme Saariselällä ruskaa eli toisin sanoen vähälumista alkutalvea katsellen. Omaa ohjettamme noudatellen valmistimme tuttuja ja turvallisia ruokia, mutta esittelenpä niistä kuitenkin muutaman, jotka puimme uusiin asuihin. Molemmat ateriakokonaisuudet nautimme niin ikään varmojen valintojen, ohrahelmien sekä appelsiinikastikkeen kera.

Broilerit täytimme mozzarellalla ja appelsiinilla, jauhelihamurekkeen paistetulla sipulilla, fetajuustolla ja omenalla. Kuvat varmasti kertovat tällä kertaa tarpeeksi. Mitä murekkeeseen tulee, toimiva tapa on levittää jauhelihataikina (meillä oli tällä kertaa käytössä perinteinen sipulikeitto-kermaviili-kananmuna -kaava) leivinpaperille, asettaa täytteet taikinapohjalle ja kääriä kokonaisuus kääretortun tapaan rullalle. Sen jälkeen ainoastaan hieman juustoraastetta pinnalle ja uuniin paistumaan.

Jälkiruoan roolia näytteli omenapaistos, tällä kertaa italialainen sellainen. Lisäksi liitän oheen erään kehittelemäni aamupalaohjeen, myös hyvin mökkioloihin helppoudessaan sopivan.

Nautinnollisia ruokahetkiä, mökkeillen tai muuten vaan!

Italialainen omenapaistos

4 annosta

400 g hapokasta omenaa
0,5 tl kanelia
75 g margariinia
0,75 dl sokeria
1 kananmuna
0,8 dl vehnäjauhoja

Kuori ja lohko omenat. Levitä ne vuokaan. Ripottele pinnalle kanelia.
Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Nostele pehmeä taikina omenoiden päälle. Taikina leviää paistumisen aikana.
Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 min.
Tarjoile jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Jogurttia sekä herkkuleseitä omenapedillä

1 annos

puolikas / 1 pieni omena
2 rkl kauraleseitä
kanelia
sokeria
vaniljasokeria
voita
100 g jogurttia oman maun mukaan (esim. maustamaton, banaani)
turkkilaista jogurttia

Kuori ja siivuta omena. Paista pannulla voissa kanelilla sekä sokereilla maustettuna, kunnes siivut ovat pehmeitä. Jäähdytä.
Sekoita leseisiin hieman sokeria, paahda seosta hetken aikaa voissa pannulla. Varo kuitenkaan polttamasta sitä. Anna jäähtyä, myöskään paakkuuntumisesta ei ole haittaa.
Sekoita jogurttiin sopivaksi katsomasi määrä turkkilaista jogurttia.
Kokoa annos: alimmaksi omenalohkoja, sitten jogurttia ja päällimmäiseksi kerros leseitä.