Lieneekö sattumaa vai joulunaikaa lukuisine tarjolla olevine kalaresepteineen, mutta viime aikoina olen tullut tehneeksi huomattavan paljon erilaisia kalaruokia. Nyt esittelemäni silakkarullat kermaisessa sinappikastikkeessa ovat mainio valinta niin osaksi juhlapöytää kuin pääruoaksikin esimerkiksi perunoiden kera tarjoiltuna. Kun rullat saavat kruunukseen vielä runsaan rukiisen murukerroksen, on maukkaus taattu.
Tämä helppo resepti kannattaa napata talteen ja testata vaikka vuodenvaihteessa. Ja jos silakat eivät syystä tai toisesta innosta, samat elementit sopivat aivan varmasti uunivuokaan myös lohifileetä mehevöittämään. Itse ajattelin kokeilla tätä jo ihan lähitulevaisuudessa.
Levitä silakkafileet leikkuulaudalle nahkapuoli alaspäin. Ripottele pinnalle suola ja pippuri. Rullaa silakat pyrstöstä alkaen ja lado vierekkäin matalaan uunivuokaan (noin 20×30 cm) sauma alaspäin. Yhdistä kermat kulhossa. Hienonna tilli. Kuori ja hienonna valkosipuli. Sekoita valkosipuli, tilli, sinappi, sitruunanmehu ja suola kermaseokseen. Kaada seos vuokaan kalojen päälle. Hienonna leipä esimerkiksi monitoimikoneessa. Lisää sulatettu voi. Ripottele muru vuoan pinnalle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30 min.
Supersimppeli mutta sangen herkullinen kalaruoka syntyy, kun maustekurkkukuutioista ja sulatejuustosta rakennellaan lohelle huntu, joka maustetaan yksinkertaisesti tillillä, suolalla ja mustapippurilla. Kun kokonaisuus vielä viimeistellään hunajalla, saadaan puolen tunnin päästä nostaa uunista ulos kerrassaan mainio, makeansuolainen kokonaisuus.
Tässäpä siis oivallinen vaihtoehto vaikkapa jouluviikon kiireiden keskellä, kun perusruoanlaittoon ei välttämättä ole ihan normaaliin tapaan aikaa tai innostusta. Mutta kannattaa tätä toki tehdä muutenkin. Tämä uunilohi sopii monenlaiseen tilanteeseen, miksei juhlapöydän keskipisteeksikin – helppoudestaan huolimatta.
Uunilohi sulatejuustokuorrutuksella
6 annosta
1 kg lohifileetä 1 tl suolaa mustapippuria myllystä 250 g maustekurkkua 250 g sulatejuustoa 1 dl kuohu-/ruokakermaa 1 rkl kuivattua tilliä 2 rkl juoksevaa hunajaa
Lisäksi: perunoita
Nosta lohifilee uunivuokaan nahkapuoli alaspäin. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuutioi maustekurkut ja levitä kuutiot kalan pinnalle. Sulata sulatejuusto varovasti mikrossa. Sekoita sulatusvaiheessa juuston joukkoon osa kermasta. Lisää sulaneen juuston joukkoon loppu kerma sekä tilli. Levitä seos kalan päälle. Viimeistele paistos hunajalla. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 20-30 min. lohen paksuudesta sekä halutusta paistoasteesta riippuen. Tarjoile esimerkiksi perunoiden kera tai osana joulupöytää.
Neiti-Kokki on pikkuhiljaa innostunut keittiöpuuhista. Miten iloinen olenkaan saadessani taas touhuta rakkaan harrastukseni parissa pikkuapulainen rinnallani! Oli nimittäin niin, että esikoisemme, Pikku-Kokki, jaksoi puuhastella keittiökumppaninani noin ikävuodet yksi-kolme, jonka jälkeen innostus pikkuhiljaa hiipui ja lopulta lakkasi kokonaan. Nykyään saan enää silloin tällöin hänestä leivontaseuraa, joka sekin perustuu lähes täysin mahdollisuuteen päästä puhdistamaan käsistä laskemani taikinakulhot. Pettymys oli suuri, kun tajusin, että ilmiselvästä keittiölahjakkuudesta ei ehkä tulisikaan seuraavaa MasterChef Junioria.
Neiti-Kokki sitä vastoin ei ennen nykyistä neljättä ikävuottaan ole oikeastaan esittänyt minkäänlaista kiinnostusta ruoanlaittoa kohtaan. Mutta nyt vihdoin olemme saaneet viettää kivoja keittiöhetkiä yhdessä. Toivottavasti näitä tulisi paljon, paljon lisää.
Runsaan omenainen kakku, gâteau invisible, on ranskalaista alkuperää oleva leivonnainen, joka kätkee sisäänsä aimo määrän omenaa. Kakku on oivallinen valinta lapsen kanssa leipomiseen, kun pilkottavaa on paljon ja taikina valmistuu helppoakin helpommin. Lopputulos on omenaisuudessaan melko kevyt, joten kakku on sopiva valinta, vaikka joulun jälkiruoaksi, kun ateria mitä todennäköisimmin on keveyden vastakohta. Jouluversiossahan vaniljan voisi korvata vaikkapa sekoituksella glögimausteita.
Kannattaa siis ilman muuta kokeilla tätä ”näkymätöntä” omenakakkua, joka nimensä mukaisesti kätkee omenaviipaleet kuorensa alle paljastaen hedelmäisen salaisuutensa vasta sitä leikattaessa.
Näkymätön omenakakku
8 annosta
800 g omenoita puolikkaan sitruunan mehu 25 g voita 2 kananmunaa 1 dl sokeria 2 tl vaniljasokeria (jouluiseen versioon ehkä sekoituskanelia, kardemummaa, pomeranssinkuorta, inkivääriä ja neilikkaa) 1 dl maitoa 1 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta
Pinnalle: 1 dl mantelilastuja 1 rkl sokeria
Lisäksi:
Kuori ulkomaiset omenat, kotimaiset voit käyttää pestyinä kuorineen. Leikkaa omenat siemenkodan vierestä neljäksi palaksi. Leikkaa palat noin 2 mm:n viipaleiksi. Purista sitruunanmehua omenaviipaleihin tummumisen estämiseksi. Tee taikina. Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa kananmunat ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi. Lisää voisula ja maito. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Siivilöi jauhot taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää puolet omenaviipaleista taikinaan ja sekoita niin, että taikina tarttuu viipaleisiin. Lisää loput omenat ja sekoita, kunnes kaikki omenat ovat ohuesti taikinan peitossa. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun tai huolellisesti voideltuun leipä- tai kakkuvuokaan (1,5 l). Tasoita pinta. Ripottele pinnalle mantelilastuja ja sokeria. Paista 175-asteisessa uunissa keskitasolla noin 45 min. Tarkista kypsyys tikulla. Jäähdytä kakku ensin huoneenlämpöiseksi ja laita sitten jääkaappiin. Tarjoa kylmänä.
Joulupuuhien vallatessa tavallisilta keittiöpuuhilta alaa nousevat hyvät ja helpot arkiruoat arvoon arvaamattomaan. Mitä mainioin tomaattinen broileriruoka syntyy, kun fileet kypsytetään meheviksi maukkaassa tomaattikastikkeessa ja kruunataan runsaalla juustokuorella. Kun rinnalle keittää mieleistään pastaa, onkin olo jo aivan kuin Italiassa.
Ruoan voi toki saatella lopulliseen asuunsa myös uunissa, mutta minä tein oman versioni kasarissa kannen alla, koska uunille ei tällä kertaa ollut muuta käyttöä. Mehevää ja mureaa tuli näinkin ja selvisin kaiken muun hyvän lisäksi yhden astian taktiikalla. Mainiota kaiken kaikkiaan.
Alle laitan valmistusohjeet niin kasarilla kuin uunissakin.
Tomaattinen broileripannu
4 annosta
500 g maustamattomia broilerinfileitä rypsiöljyä paistamiseen ja kuullottamiseen 1 sipuli 2 valkosipulinkynttä 3 rkl tomaattipyreetä 400 g tomaattimurskaa 1 rkl kapriksia 0,5 dl tuoretta / 1 rkl kuivattua basilikaa 0,5 tl suolaa 0,5 tl mustapippuria 75 g juustoraastetta
Valmistus kasarilla: Paista broilerinfileisiin kaunis pinta nopeasti kuumassa kasarissa. Nosta sivuun odottamaan. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä öljyssä kasarissa. Kääntele joukkoon tomaattipyree. Lisää tomaattimurska, kaprikset ja mausteet. Jos käytät tuoretta basilikaa, lisää se vasta lopuksi. Hauduta kastiketta hetken verran. Nostele fileet kastikkeen joukkoon ja lusikoi kastiketta niiden päälle. Anna hautua kannen alla noin 15-20 min. Ripottele pinnalle juustoraaste ja hauduttele vielä noin 5-10 min. kunnes juusto on sopivasti sulanut. Tarjoile valitsemasi pastan kera.
Valmistus uunissa: Pane broilerinfileet uunivuokaan. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota ne öljyssä pannulla. Kääntele joukkoon tomaattipyree. Lisää tomaattimurska, kaprikset ja mausteet. Jos käytät tuoretta basilikaa, lisää se vasta lopuksi. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta 5 min. Lusikoi kastike broilerinfileiden päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 25 min. Tarjoile valitsemasi pastan kera.
Lyhyiden arki-iltojen ja viikonloppujen rientojen välillä tuntuisi leipomiselle jäävän tässä elämäntilanteessa häviävän vähän aikaa. Koska kuitenkin pidän leipomisesta, tulen melko usein leiponeeksi suolaisia juttuja. Suosikkini, suolainen piirakka on muunneltavuudessaan vertaansa vailla, jonka lisäksi sen valmistukseen on helppo hyväksikäyttää maitotuotteiden jämät, juustojen kannikat sekä jauhopussien pohjat. Luovuudesta ja ruokaa rippeistä -ideologiasta ammentava kokki on innoissaan.
Tällä kertaa leivoin kesäkurpitsa-fetapiirakan, joka hurmasi yksinkertaisuudellaan ja maukkaudellaan. Halutessaan kesäkurpitsat voi leikata myös kolikoiksi ja asetella piirakan päälle lomittain, mutta itse tykkään enemmän tästä raasteversiosta, joka myös miellyttää silmääni.
Valitse siis versiosi ja kokeile, pääasia, että kokeilet. Tee vaikka pikkujoulupiirakka.
Sekoita leivinjauhe ja paprikamauste jauhoihin. Kuutioi voi ja nypi se jauhojen ja juustoraasteen kanssa kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina jauhotetuin käsin voideltuun vuokaan. Raasta kesäkurpitsat karkeaksi raasteeksi. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota kesäkurpitsaraastetta ja sipuleita öljyssä, kunnes ne pehmevät hiukan. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ruokakerma ja kananmuna keskenään. Mausta timjamilla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Levitä osa kesäkurpitsapaistoksesta piirakkapohjalle. Ripottele joukkoon osa fetajuustosta. Kaada sen päälle kerma-kanamunaseos ja lisää sitten vuokaan loppu paistos sekä fetajuusto. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. Tarkkaile piirakan pintaa. Jos se tummuu liikaa, peitä piirakka loppuvaiheessa foliolla.
Rakastan kalaruokia. Siitäkin huolimatta olen kalakokkina jonkin verran arka – tai ainakin useimmiten tulen valinneeksi enemmän ja vähemmän samankaltaisia kalaruokia. Lohta, lohta ja vielä vähän lohta. No, toki välillä jotain muutakin. Kuten muikkuja, jotka tällä kertaa valmistuivat helposti uunissa.
Täytyy myöntää, että resepti vähän epäilytti – sillä hyvät muikuthan tietysti pitäisi paistaa voissa pannulla – mutta lopputulos oli kaikesta huolimatta hyvä, rapea ja maukas. Kaikkein eniten minua kuitenkin ilostutti se, kuinka hyvin muu perhe otti muikkuni vastaan. Ne popsittiin pikapikaa, Neiti-Kokki tosin vaati saada omat yksilönsä ”hännättöminä”.
Kannattaa siis ilman muuta kokeilla. Rinnalle vielä sitruuna- tai kurkkumajoneesia ja se on sitten siinä, aivan mainio tapas tai alkuruoka. Pääruoka-annos taas syntyy, kun vierelle asetellaan esimerkiksi perunamuusia. Monipuolistakin kaiken lisäksi.
Lisäksi: sitruuna- tai kurkkumajoneesia perunamuusia
Hienonna hapankorput tehosekoittimessa hienoksi muruksi. Lisää hapankorppumurun joukkoon ruisjauhot, valkopippuri ja suola. Pyörittele muikut seoksessa kauttaaltaan. Sulata voi. Kaada voi ja oliiviöljy leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle. Pyörittele muikkuja voi-öljyseoksessa varovasti ettei jauhotus irtoa ja asettele muikut tasaisesti pellille. Voit kaataa ylijääneet hapankorppuseokset muikkujen päälle. Paista 210-asteisen uunin yläosassa noin 15 min. kunnes muikut ovat kullanruskeita. Käännä muikut kerran paiston puolivälissä.
Olen aina pitänyt kaaliruoista. Ykköspaikkaa pitänevät kaalikääryleet, joskin viime aikoina olen huomannut kaalilaatikon pikkuhiljaa valtaavan alaa. Lisäpisteitä kaalilaatikko kerää myös siitä, että se maistuu meillä muillekin kuin minulle – mitä kääryleet sen sijaan eivät tee. No jaa, helppotöisempi se tietysti myös on, mutta itse en pahemmin piittaa ruoanlaittoon käytetyistä minuuteista.
Seuraava vegaaninen kaalilaatikko valmistuu hurjan helposti. Seos valmistetaan yhdessä kasarissa, kipataan uunivuokaan ja paistetaan. Mikään pikaruoka tämä ei kuitenkaan ole, sillä paistamiseen täytyy varata kunnolla aikaa.
Tällä kertaa valmistin laatikon valkokaalin sijaan kiinankaalista ja lehtikaalista, joiden olen huomannut toimivan perinteisissä kaaliruoissa mainiosti. Mitä perinteisen kaalilaatikon makumaailmaan tulee, korvautuivat meirami ja siirappi soijakastikkeella, makealla chilikastikkeella ja eri yrteillä. Lopputulos oli maukas ja ruokailuvaiheessa hyvän lisän toi pieni extra-annos chilikastiketta.
Siis kerrassaan herkullista; meillä odotteleekin jääkaapissa kiinankaali, joten veikkaan, että tämä laatikko pääsee pian uusintakierrokselle.
Vegaaninen kaalilaatikko
6 annosta
800 g kiinankaalia 200 g lehtikaalia 1 iso sipuli 2 valkosipulinkynttä 2 rkl rypsiöljyä 1,5 dl tummaa soijarouhetta 1,5 dl ohrahelmiä (tai puuroriisiä) 8-9 dl vettä 0,5 dl soijakastiketta 0,5 dl makeaa chilikastiketta 0,5 tl oreganoa, rosmariinia, timjamia ja basilikaa 0,5 tl mustapippuria 0,5 tl suolaa öljyä/maidotonta margariinia vuoan voiteluun
Poista kiinankaalista uloimmat lehdet ja hienonna kaali. Huuhtele ja hienonna lehtikaali. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit öljyssä isossa paistokasarissa. Lisää kaali ja jatka kuullottamista noin 5 min. kunnes kaali pehmenee hiukan. Mittaa sipuli-kaalipaistoksen joukkoon soijarouhe, ohrahelmet, vesi, soija- ja chilikastike. Mausta vielä yrteillä, mustapippurilla ja suolalla. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kannen alla noin 10 min. Sekoittele välillä. Voitele iso uunivuoka (vetoisuus 2 l) maidottomalla margariinilla. Kaada kaaliseos vuokaan ja tasoita pinta. Ripottele päälle korppujauhoja ja margariininokareita. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 60 min. tai kunnes laatikko on kypsää. Tarkkaile kypsyvää laatikkoa ja lisää tarvittaessa vettä.
Tavoitteeni vierailla jokaisessa maailman itsenäisessä valtiossa maalle tyypillistä ruokaa valmistaen on jälleen yhtä askelta valmiimpi. Homma siis edistyy ja tällä tahdilla valmista pitäisi tulla noin 148 vuoden kuluttua. No, mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.
Niin tai näin, ensimmäinen Etelä-Amerikkaan sijoittuvista kohteistani on tietysti Argentiina. Minulle maan ruokakulttuuri tuo mieleen lähinnä naudanlihan ja viinin. Väärässä en tässä olekaan, josta kertonee esimerkiksi se, että Argentiinassa naudanlihaa syödään vuodessa henkeä kohden 74 kiloa, joka on maailman ehdotonta huippua. Eurooppalaisten maahanmuuton myötä kulinaristisia vaikutteita on tullut erityisesti Italiasta ja Espanjasta. Kotiruoka onkin monin tavoin välimerellistä, joskin ravintoloissa tarjoillaan enemmän Keski-Amerikalle tyypillistä ruokaa.
Minun valintani on locro, tuhti pataruoka, jota pidetään yhtenä Argentiinan kansallisruoista. Toukokuun 25. päivänä sitä tarjoillaan monissa perheissä Toukokuun vallankumouksen juhlistamisen kunniaksi. Heti alkuun todettakoon, että minun locroni ei ole autenttista. Oikeanlaista locroa valmistaakseen olisi nimittäin käytettävä tiettyä, ”papa chola” -nimistä perunalajiketta sekä erityisellä tavalla käsiteltyjä maissinjyviä, joita alueen ulkopuolelta ei ole mahdollista löytää. Uskon kuitenkin, että vaikka maissini olivatkin väärin käsiteltyjä ja juurekset reseptistä poikkeavia, sain kyhäelmälläni melko lailla oikean kuvan siitä, mitä locro on. Paljon ainesosia, paljon lihaa ja melko paljon makuakin – vaikka totta puhuakseni pitkälle valmistusvaiheen loppuun saakka olin melko lailla sitä mieltä, että padasta tuskin tulisi kovinkaan kummoista. Monien pataruokien tapaan se ei ollutkaan parhaimmillaan heti uunista tultuaan, vaan vasta seuraavana päivänä, jääkaapissa sopivasti makua keräiltyään. Seuralaiseksi kannattaa ehdottomasti napata kasa avokadoja ja ainakin itse koin padan siinä määrin lihaisaksi, että jonkinlaiset lisäkekasvikset ovat ilman muuta paikallaan. Yksi sopiva vaihtoehto ovat paahdetut ruusukaalit, joiden reseptin löydät locro-reseptin alta.
Suosittelen siis kokeilemaan, niin locroa kuin tätä makumatkailuakin. Jokaisella etapilla oppii aina jotain uutta. Ja vaikka matka onkin pitkä, on se silti jokaisen askelen jälkeen aina jonkin verran lyhyempi.
Locro
6 annosta
750 g haudutettavaksi sopivaa naudanlihaa voita ja/tai öljyä paistamiseen 2 keltasipulia 4 valkosipulinkynttä 1 pienehkö purjo 2 chorizoa 140-170 g pekonia 1-2 tl juustokuminaa 2 tl paprikaa 5 dl myskikurpitsaa 1 iso peruna (kiinteä lajike) muutama kourallinen Pimientos de Padrón -paprikoita (oma väriä tuova lisäni) 2,5 dl maissia 400 g cannellinipapuja mustapippuria myllystä suolaa
Kuutioi naudanliha ja ruskista palat muutamassa erässä padassa voissa ja/tai öljyssä. Siirrä ruskistetut palat lautaselle odottamaan. Kuori ja pilko keltasipulit sekä valkosipulinkynnet. Huuhtele ja pilko myös purjo. Siivuta chorizot ja pilko pekoni. Paista pekonia padassa, kunnes se alkaa rapsakoitua. Lisää sitten sipulit ja chorizot kuullottumaan. Lisää seuraavaksi joukkoon juustokumina ja paprika. Sekoita ja lisää sitten lihakuutiot takaisin pataan. Laita pataan sen verran vettä, että lihat peittyvät ja jätä hautumaan 1,5-2 tunniksi lihasta riippuen. Kuori ja kuutioi myskikurpitsa ja peruna. Lisää kasvikset sekä mahdolliset Pimientos de Padrón -paprikat pataan ja hauduta 15-30 min. Lisää tarvittaessa vettä. Halutessasi voit murskata kurpitsaa ja perunaa hiukan, jotta padasta tulee paksumpaa. Lisää vielä maissit sekä pavut ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Hauduta noin 15 min.
Huuhtele ja siisti ruusukaalit. Halkaise ne niin, että molempiin puolikkaisiin jää pieni pala kantaa. Laita ruusukaalit pieneen uunivuokaan. Valuta öljy, hunaja ja balsamiviinietikka kaaleille. Sekoita. Lisää mausteet ja rosmariininlehdet. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. pari kertaa kypsentämisen aikana sekoitellen. Tarkista kypsyys ja jatka kypsentämistä tarvittaessa. Jos kaalit tummuvat liikaa, peitä vuoka foliolla.
Jos jääkaappiin pääsee kertymään epämääräinen kasviskomppania, päädyn useimmiten – tai ainakin usein – tekemään uunikasviksia. Tämä eräänlaiseksi luottovalinnakseni muodostunut resepti on siitä kiva, että siihen sopivat lähes kasvikset kuin kasvikset. Tai ainakaan tähän mennessä en vielä ole löytänyt mitään siihen sopimatonta. Kunhan vaan muistaa asettaa kovat ja pehmeät kasvikset uuniin omalla ajallaan, on lopputulos aika lailla taattu. Eikä sekään haittaa, jos kasvikset ovat jo niin sanotusti parhaat päivänsä nähneitä. Valkosipuli, balsamico ja timjami saavat ihmeitä aikaan.
Tämä resepti sopii satokauteen kuin satokauteen ja on siitäkin syystä yksi omista suosikeistani. Kannattaa siis kokeilla! Itse sujautin tuoreimpaan uunilliseeni ensi kertaa mukaan myös kiinankaalia, joka toimi tässä mainiosti. Siitäkin huolimatta, että en sinänsä mikään suuri kiinankaalifani olekaan. Ja miten kauniin annoksen violetilla kaalillla saakaan aikaan; siitä lisäplussaa.
Valmistele kasvikset pesemällä perunat ja porkkanat, kuorimalla sipulit. Halutessasi voit kuoria myös perunat ja porkkanat, mutta itse tykkään vain pestä ne huolellisesti. Kuori ja hienonna valkosipuli. Leikkaa kasvikset lohkoiksi ja pane ne isoon kulhoon. Ota huomioon, että mitä isompia lohkoja teet, sitä kauemmin kasvisten kypsyminen kestää. Sekoita joukkoon valkosipuli, öljy, balsamico ja mausteet niin, että kasvikset maustuvat kauttaaltaan. Levitä kovat kasvikset (perunat, porkkanat, bataatit) leivinpaperilla peitetylle pellille. Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Lisää loput kasvikset ja paista toiset 10 min. tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Kääntele kerran paistamisen aikana.
Seuraajani lienevät huomanneen, että tykkään valmistaa erilaisia versioita lasagnesta. Lähivuosina ruokavaliomme muutenkin kasvispitoistuessa olen keskittynyt useimmiten erilaisiin kasvislasagneihin ja yksinkertaisesti todennut, että kasvislasagne on todella hyvää, monesti lihaversiota parempaa.
Tällä kertaa esittelen vähän erilaisen kasvislasagnen, jonka kaikki kolme kasviskerrosta koostuvat eri ainesosista. Puuhasteltavaa siis riittää, mutta toisaalta kaikki valmistuvat helposti pilkkomalla ja maustamalla, vain juustokastike on keitettävä omassa kattilassaan. Koko hommaa ei välttämättä myöskään tarvitse tehdä kerralla, vaan täytteet ja juustokastikkeen voi valmistaa etukäteen ja koota sekä paistaa lasagnen sitten sopivassa vaiheessa.
Joka tapauksessa pieni vaivannäkö mielestäni kannattaa, sillä lopputulos on mainio, aika lailla perinteiseen lasagneen nähden erilainen. Päätähdeksi nousee ilman muuta avokado, joskin muut kasvikset komppaavat ja tuovat lopputulokseen hurmaavaa raikkautta. Itse olen tehnyt tätä jo muutaman kerran, enkä varmasti tule lopettamaan tähän.
Juustokastike: 75 g voita 1 dl vehnäjauhoja 1 l maitoa 4 dl juustoraastetta 0,5 tl suolaa mustapippuria myllystä
Lisäksi: lasagnelevyjä 1 dl juustoraastetta
Aloita tekemällä kasvistäytteet erillisiin astioihin. Pilko paprikatäytteen paprikat ja silppua sipuli. Mausta öljyllä, suolalla sekä mustapippurilla. Pilko avokadotäytettä varten avokadot. Silppua chili, sipulit ja valkosipulinkynnet. Yhdistä ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja yrttisuolalla. Tee tomaattitäyte samaan tapaan ja jätä täytteet maustumaan juustokastikkeen valmistuksen ajaksi. Sulata juustokastikkeen voi kattilassa ja sekoita siihen jauhot. Lisää maito vähitellen koko ajan sekoittaen. Keitä sekoitellen muutama minuutti. Anna jäähtyä hetki ja sekoita joukkoon juustoraaste. Mausta suolalla ja pippurilla. Voitele uunivuoka. Levitä pohjalle lasagnelevyjä, sitten juustokastiketta ja paprikatäyte. Tee seuraava kerros levittämällä vuokaan lasagnelevyjä, juustokastiketta ja avokadotäyte. Sitten taas lasagnelevyjä, juustokastiketta ja tomaattitäyte. Laita viimeiseksi kerrokseksi loput juustokastikkeesta ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 45 min. Anna vetäytyä hiukan ja tarjoile.
Tunnelmallisia makuja 