Tunnelmallisia makuja

Neljäs kihlapäivä, joulun loppu ja pataan juossut strutsi osa 1

Kirjoitettu 12 tammikuun, 201621 marraskuun, 2016 by Kaisa

Menneenä viikonloppuna saimme pitkästä, pitkästä aikaa keskittyä vain ja ainoastaan siihen, mihin viikonloppuna kuuluukin; rentoiluun, kotoiluun ja itsemme hemmotteluun. Oli tähän kyllä syytäkin, vietimmehän jo neljättä kihlapäiväämme, ja hyvästelimme samalla tältä vuodelta virallisesti joulunkin. Enpä muuten ole ennen tavannutkaan näin karvatonta kuusta…

Lauantai-iltana tunnelmoimme ravintola Prestossa – josta tulen turinoimaan tuota pikaa tarkemmin – ja sunnuntaina jatkoimme juhlaa kotikolossa, jossa saattelimme viimeiselle matkalleen pakastimessamme majailleen strutsinfileen. Oiva lahja ystäväpariskunnalta, jolle kuitenkin valitsimme ehkä hiukan kyseenalaisen valmistustavan sen vähärasvaisuuteen nähden tehden siitä padassa hauduttamalla ylikypsää. No, lintua oli kuitenkin yli kilo, josta tällä tapaa natustimme vasta murto-osan ja meillä loppua varten lukuisia ideoita, joten jatkoa seuraa…

Joka tapauksessa strutsin liha, jota me molemmat maistelimme nyt ensi kertaa, oli maultaan melko mielenkiintoista, jonkin verran riistaan vivahtavaa ja ehdottomasti makumaailmaltaan enemmän punaiseen lihaan kuin esimerkiksi broileriin kallellaan olevaa. Tätä en ehkä olisi osannut odottaa.

Ateriamme ei suinkaan jäänyt yksinomaan tähän pysähtyneeseen strutsinjuoksuun, vaan koristelimme sen melko hienoinkin hepenein, Copas y Tapas : erilaisia tapoja -kirjan avuin. Täytyykin sanoa että nämä tapakset, jotka asettelimme sekä alkuruoan että lisäkkeiden asemaan olivat tällä kertaa ateriamme kruunu. Erityisesti makuhermoja hivelivät porkkana-sahramikeitto sekä karamellisoitu sipulipyree, mutta myös yksinkertaiset paahdetut maa-artisokat istuivat ateriakokonaisuuteen mainiosti ja ansaitsevat ehdottomasti tulla tehdyiksi uudelleenkin. Edellä mainittu opus, joka pohjautuu samannimisen helsinkiläisravintolan tarjoilemiin annoksiin, tulee takuuvarmasti esittelyyn tuota pikaa, enkä olisi niinkään ihmeissäni, mikäli pujahtaisimme jo hyvinkin pian kyseiseen Helsingissä sijaitsevaan ravintolaan.

Siis paljon ihastuttavia asioita samassa viikonlopussa; me tykkäsimme – monta kertaa ❤

Porkkana-sahramikeitto

4 annosta

500 g porkkanoita
2 rkl voita
1 valkosipulinkynsi
3 banaanisalottia tai 6 tavallista salottisipulia
0,25 tl sahramia
2 dl valkoviiniä
1 appelsiinin mehu
1 l kasvislientä
1 dl kuohukermaa
suolaa
valkoviinietikkaa (Alkuperäinen ohje suositteli 4 rkl, mutta itse laitoin vain 1 rkl, joka oli mielestäni tarpeeksi. Käytä siis makusi mukaan, mutta me olemme viinietikoilla onnistuneet pilaamaan suhteellisen monia ruokia.)

(Tarjoiluun alkuperäisen ohjeen mukaan:
kapriksia
rypsiöljyä friteeraamiseen
tuoretta rakuunaa)

Me käytimme tarjoiluun itse tehtyjä krutonkeja sekä timjamia.

Kuori pestyt porkkanat ja keitä niiden kuoria ja kantoja puolessa litrassa vettä 15 min.
Kuutioi porkkanat. Kuori ja silppua valko- sekä salottisipulit. Kuullota sipulisilppua ja porkkanakuutioita sahramin kanssa voissa. Kaada viini kattilaan ja anna sen kiehua kunnes neste on huvennut puoleen.
Lisää appelsiinimehu, porkkanan kuorista keitetty liemi ja kasvislientä, kunnes kasvikset peittyvät kunnolla. Hauduta keittoa miedolla lämmöllä, kunnes porkkanat ovat läpikypsiä.
Hienonna keitto sauva- tai tehosekoittimella tasaiseksi ja lisää lopuksi kuohukerma. Mausta suolalla ja valkoviinietikalla.

Mikäli valmistat friteerattuja kapriksia, nosta kaprikset hetkeksi kuivumaan talouspaperille ja painele kuiviksi ennen friteerausta.
Uppopaista pieniä kapriksia keiton kypsyessä 190-asteisessa rypsiöljyssä, kunnes ne poksahtelevat hieman auki.
Koristele keittoannokset kapriksilla ja tuoreilla rakuunanlehdillä tai esimerkiksi krutongeilla.

Karamellisoitu sipulipyree

4 annosta

1 kg keltasipulia
5 valkosipulinkynttä
50 g voita
5 timjaminoksaa
1 pieni laakerinlehti
1 dl valkoviiniä
suolaa

Kuori sipulit ja leikkaa ne puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Sulata voi laakeassa kattilassa, kuullota sipuleita hetki ja lisää sitten timjami ja laakerinlehti. Anna sipulien ruskistua rauhassa.
Laske lämpöä ja sekoittele sipuleita harvakseltaan pohjaa myöten, jotta ne karamellisoituvat hitaasti ja tasaisesti. Karamellisointi vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Voit varata työhön ainakin 30 min. Kun sipulit ovat kauttaaltaan kullanruskeita, lisää valkoviini. Kiehauta, mausta suolalla ja nosta yrtit pois. Soseuta sipulit pyreeksi teho- tai sauvasekoittimella.

Paahdetut maa-artisokat

4 annosta

500 g maa-artisokkaa
valkoviinietikkaa (Alkuperäisessä ohjeessa määrä oli taas meidän makuumme runsas, 3 rkl, tehkää siis makunne mukaan. Meille riitti 1 rkl.)
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
3 rkl voita

Pese ja puolita (tai pilko suuret) maa-artisokat ja mausta ne valkoviinietikalla, sokerilla ja suolalla. Parhaiten tämä onnistuu, kun sekoitat ensin lautasella mausteet ja dippailet sitten artisokat siihen.
Aseta maa-artisokat leikkuupuoli ylöspäin uunipellille ja lisää päälle voinokareita.
Paista 185-asteisessa uunissa noin 15 min, kunnes juurekset ovat läpikypsiä. Tarvittaessa voit vielä antaa niille lisää väriä kaasupolttimella.

Pohjolan ruokavalio

Kirjoitettu 9 tammikuun, 20169 tammikuun, 2016 by Kaisa

Soili Soisalo & Eeva Voutilainen: Pohjolan ruokavalio
Uudistettu laitos teoksesta Mustikka, ruis ja rypsi : voimaruokaa Suomesta vuodelta 2010
Otava, 2010, 2015

Pohjolan ruokavalio on tietoteos, joka julistaa ehdotonta lähi- ja sesonkiruokailun ilosanomaa. Siis varmasti monen mieleen ottaen huomioon, että yhä useammat niin yksityiset kuluttajat kuin ravintolatkin pyrkivät valinnoillaan sekä vaikuttamaan jättämäänsä hiilijalanjälkeen että suosimaan kotimaista. Kutsunkin käsillä olevaa opusta mieluummin tieto- kuin yksinomaan keittokirjaksi, sillä sen himpun alle kaksisataa sivua käsittävät noin sata sivua reseptejä ja sata sivua terveelliseen ruokavalioon liittyvää ravitsemustietoutta.

Itseni kaltaiselle tavallisen terveellistä ruokavaliota läpi elämäni noudattaneelle ruokailijalle kirjan neuvot lautasmalleineen sekä kasvisten, kalan ja maidon suosimisineen olivat melko itsestäänselviä, mutta toki sain kirjan opeista myös jotakin uutta itselleni. Esimerkiksi uskoni maineekkaasta oliiviöljystä sinä terveellisyyden perikuvana kääntyi päälaelleen; se parempi vaihtoehto onkin kotimainen rypsi.

Entäpä kirjan reseptiosio? Vaikka teos luonnollisesti kulkee myös ruoanvalmistusohjeidensa osalta kasvispainotteisuus johtotähtenään, sisältää se reseptejä myös liha- ja kalaruokiin. Pääruokien ohella esille pääsevät salaatit ja muut lisäkkeet, suolaiset ja makeat leivonnaiset, puurot, jälkiruoat ja juomat. Ohjeet ovat kuitenkin melko arkisia ja taustalla loistaa kokonaisvaltainen terveellisyys. Itse olen testannut vasta punajuuripiirakkaa, mutta löytänyt useita varmasti kokeiluun päätyviä ideoita, esimerkiksi sieni-kaalikääryleet ja punajuurilasagne joitakin mainitakseni.

Tätä kirjaa voin siis suositella ja kaikin puolin sangen puhtain omatunnoin. Erityisesti se sopii tavalliseen arkiruoanlaittoon sekä niille, jotka kaipaavat mahdollista kohennusta ruokavalioonsa terveellisin reseptein sekä muine neuvoin. Siis oivallista vastapainoa tämän päivän yltäkylläisyyteen sekä kaiken maailman keittiökikkailuun. Sillä eihän kukaan aina halua arkinen olla – tai terveellinen…

Keitolla kylmyyttä kukistamaan

Kirjoitettu 8 tammikuun, 2016 by Kaisa

Nyt on kylmä, minunlaiseni vilukissan mielestä aivan liian kylmä. Niinpä ei auta muu, kuin pysytellä sisätiloissa, vapaapäivästä huolimatta. No, koti kiittää, eipä ole tekosyitä luistella irti siivoushommista… Mutta onneksi on niitä mukavampiakin kotihommia, vaikkapa keittiöpuuhia.

Koska eilen hytisin koko päivän myös töissä, sisätiloissa, päätin tänään keittää tulevien työpäivieni iloksi lämmittävää kalkkunakeittoa, jonka reseptin löysin maku.fi -sivustolta. Kalkkunaa meillä ei oikeastaan käytetäkään, sillä Aleksi ja kalkkuna eivät ainakaan vielä ole löytäneet toisiaan, mutta minullapa oli pakasteessa kimpale appivanhempien itselleni jättämää jouluherkkua, savustettua sellaista. Uskonkin että oma savustettu kalkkunani toi keittoon vielä hyvää lisämakua, mutta varmasti keitto hyvää on ihan tavallisesta rintafileestäkin valmistettuna. Tämä oli mielestäni todella maukasta ja niin helppoa, että resepti tulee varmasti päätymään uudelleentekoon.

Ainoastaan jäi harmittamaan, että kuvat jotka keitosta nappasin järjestyksessään epäonnistuivat, joten älkää tuomitko sitä ulkonäön perusteella, vaan kokeilkaa ennakkoluulottomasti.

Tässä kaikki tällä kertaa; pukekaa lämpimästi ja pysykää liikkeessä. Ja keittäkää keittoja.

Intialainen kalkkunakeitto

4 annosta

10 dl vettä
2 rkl limettimehua
3 tl punaista tai vihreää currytahnaa
1 tl inkivääriä raastettuna
1 tl suolaa
1 sipuli
600 g kalkkunan rintafileetä
450 g wok-kasviksia (pakaste)
4 dl kookosmaitoa
100 g vehnänuudeleita

Paista kalkkuna pannulla kypsäksi. Jäähdytä ja leikkaa suikaleiksi.
Kuori ja hienonna sipuli. Kiehauta vesi kattilassa, lisää mausteet ja sipuli. Anna kiehua muutama minuutti.
Lisää keittoon lihasuikaleet, kasvikset, nuudelit ja kookosmaito.
Kuumenna ja anna kiehua noin 5 min.
Tarjoa vaalean leivän (esim. naan) kera.

Kurpitsaleipää Teemun ja Markuksen tyyliin

Kirjoitettu 6 tammikuun, 20166 tammikuun, 2016 by Kaisa

Loppiaisaamuna otin ensikokeiluun uuden yleiskoneemme – neitsytmatka tämä tosin ei ollut, Aleksi oli jo aiemmin ehtinyt vempeleen kanssa pizzapohjatouhuun – ja leivoin vehnäleipäjuureeni kurpitsaleipää jo tutuksi tulleen Teemun ja Markuksen leipäkirjan ohjeistamana. Jos edellisellä kerralla leivottu moniviljaleipä oli oikein hyvää, tämä oli vallattoman hyvää ja minua jäi todella harmittamaan, että menin puolittamaan ohjeen ja tekemään vain yhden kappaleen. No, yleiskone tuli myös todettua toimivaksi, joten mikäpä estää palaamasta leivänleivonnan pariin jo hyvinkin pian uudestaan…

Siis suosittelen, niin Teemua ja Markusta kuin ehdottomasti kurpitsaleipääkin.

Kurpitsaleipä

2 leipää

Kurpitsatäyte:
100 g kurpitsansiemeniä
200 g talvikurpitsaa (paino kuorittuna, ilman siemeniä)
2 rkl rypsiöljyä
4 rkl fariinisokeria
1 rkl kanelia
1 rkl inkivääriä

Taikina:
1,5 dl vehnäjuurta
8,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
4 dl vettä
3 tl hienoa merisuolaa
11 g kuivahiivaa

Paahda kurpitsansiemenet kuumalla pannulla kullanruskeiksi ja jäähdytä.
Kuori kurpitsa ja paloittele 3-4 cm pituisiksi paloiksi.
Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen.
Yhdistä rypsiöljy, fariinisokeri, kaneli ja inkivääri kulhossa. Pyörittele kurpitsanpalat mausteseoksessa, laita leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paahda uunissa 15 min. siten, että ne pehmenevät. Jos ne näyttävät tummuvan liikaa, peitä foliolla.
Yhdistä vehnäjuuri, jauhot, suola ja hiiva kulhossa ja vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneen pienimmällä teholla 1-2 min. Lisää kylmä vesi vähitellen. Taikina on sopivan kosteaa, kun se tarttuu hieman kulhon pohjaan.
Vaivaa taikinaa 18 min. nostaen vaivaustehoa asteella ensimmäisen kahden minuutin jälkeen.
Lisää kurpitsansiemenet ja -palat taikinaan ja vaivaa vielä noin minuutti.
Anna taikinan nousta peitettynä noin 45 min.
Ota taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle, jaa kahteen osaan ja muotoile leivät haluamallasi tavalla. (Omasta mielestäni taikina oli sen verran tarttuvaista, että päädyin sangen yksinkertaiseen muotoon, mutta halukkaille erikoisempia muotoja löytyy esimerkiksi Teemun ja Markuksen leipäkirjasta itsestään.)
Anna leipien nousta peitettyinä 45-60 min.
Laita uuni lämpenemään 230 asteeseen ja pane laakeaan astiaan uunin pohjalle kuumaa vettä. Laita leivät uuniin ja uunin pohjalle kaksi dl vettä. Paista 10 min. Laske lämpötila 215 asteeseen ja paista 15-20 min. Ota vesiastia pois uunista ja paista leipiä vielä 5 min. Jäähdytä leivät ritilällä ilman liinaa.

Vuoden ensimmäinen päivällinen kotikolossa

Kirjoitettu 5 tammikuun, 2016 by Kaisa

Muutaman matkapäivän jälkeen valmistimme yhdessä kotikutoista lauantairuokaa. Tähtäimessä oli nimenomaan lauantairuoka, siis jotakin hyvää, mutta suhteellisen helppoa. Vastaus löytyi äijäruokailun maailmasta, Asia on pihvi -opuksesta, jonka muistanette tulikokeestaan täytettyjen pihvien sekä minttukuskuksen kera. Tuo oli suorastaan ilmiömäisen maukasta, mutta ei kirja pettänyt taaskaan, saimme kuin saimmekin sen reseptiikoilla luotua vallan herkullisen päivällisen.

Kovinkaan täydellisestä äijäilystä ei kuitenkaan nyt voida puhua, sillä poimimme kirjasta ainoastaan kaksi lisäkereseptiä broilerin koipiemme rinnalle, mutta niin tai näin, toimivat äijämuonat hyvin pihveittäkin. Päivällispöytäämme astelivat siis kukkakaalipaistos sekä pinaattimuhennos, joita molempia suosittelen kokeilemaan – joko pihvien kanssa tai ilman. Ainakin broileri osoittautui oivalliseksi kumppaniksi tälle kaksikolle.

Kirjaesittelyn saan loihdittua toivottavasti tuota pikaa, mutta joka tapauksessa maukasta vuoden alkua itse kullekin, niin äijälle kuin ei-äijällekin!

P.S. Pakko laittaa oheen myös terveellinen ja aina niin maukas kaalisalaattiresepti, jota pureksiessa ei voi ajatella lämmöllä kuin perheaterioitamme lapsuudenkodissani niin ennen kuin nykyäänkin. Tämä on äitini ruokapöydän vakiokalustoa, kiitos siis hänelle tästä(kin).

Kukkakaalipaistos

6 annosta

600 g kukkakaalia
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 laakerinlehti
4,5 dl maitoa
25 g voita paloina
3 rkl jauhoja
70 g cheddarraastetta
40 g parmesaaniraastetta
1 tl (englantilaista) sinappia
1 rkl tuoretta ruohosipulia silputtuna
1 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
suolaa

Keitä paloiteltua kukkakaalia kevyesti suolatussa vedessä noin 4-6 minuuttia, kunnes se on vielä kovankypsää. Valuta ja nosta sivuun.
Pane viini ja laakerinlehti toiseen kattilaan. Keitä nopeasti, kunnes viini kiehuu puoleksi. Lisää maito, voi sekä jauhot ja vatkaa vispilällä, kunnes voi sulaa. Jatka vatkaamista, kunnes kastike kiehuu ja sakenee. Hauduta 1 min.
Nosta kattila liedeltä. Sekoita juustot yhteen ja hämmennä kaksi kolmannesta seokseen, kunnes kastike on sileää. Lisää sitten kastikkeeseen sinappi, ruohosipuli ja persilja. Heitä laakerinlehti pois ja mausta makusi mukaan suolalla.
Lusikoi hiukan kastiketta matalan uunivuoan pohjalle. Kaada kukkakaali vuokaan ja levitä tasaiseksi. Lusikoi loppu kastike päälle ja ripottele pinnalle loppu juusto.
Paista 200-asteisessa uunissa 20 min. tai kunnes pinta kuplii ja on vaalean kullanruskea.

Pinaattimuhennos

4 annosta

15 g voita
900 g pinaatinlehtiä
4 rkl ruokakermaa
0,5 tl muskottia
suolaa ja pippuria

Sulata voi paistinpannussa, lisää pinaatti ja kuumenna hämmentäen, kunnes lehdet nuukahtavat.
Jatka kuumentamista keskiteholla välillä sekoitellen, kunnes suurin osa nesteestä haihtuu.
Sekoita joukkoon kerma ja muskotti sekä maun mukaan suolaa ja pippuria.

Kaalisalaatti

keräkaalia
ananasta
maissia
pieni pala sipulia

Tarjoiluun:
salaatinkastiketta maun mukaan

Pilko ja sekoita ainekset. Se on sitten siinä, mutta pienenä vinkkinä mainittakoon, että tämä salaatti vaatii hyvän kastikkeen parhaiten toimiakseen. Yksikseen se saattaa olla hiukkasen yltiöterveellisen oloista.

Vuodenvaihtoa Tallinnasta käsin – ja perinteistäkin perinteisempi, mutta maukas, Peppersack-suositus

Kirjoitettu 2 tammikuun, 2016 by Kaisa

Jälleen on käännetty uusi lehti, aloitettu uusi luku, kun vuodesta 2015 on tullut historiaa. Me vietimme vuodenvaihdetta tällä kertaa Tallinnan taivaan alla, sangen rauhallisissa merkeissä – vaikka h-hetkellä hätäraketteja yllämme leijuikin runsaasti tiheämmin kuin laki, ainakaan Suomen laki, sallii. Ilotulitusta kesti muutamia tunteja ja itsekin pääsimme tästä värien juhlasta oivallisesti osallisiksi, kiitos hotellihuoneemme hienosti vanhankaupungin ylle suoman näkymän. Ainakin itse myös nukahdin mainiosti tähän suloiseen, pikkuhiljaa harventuvaan jyskeeseen…

Vaikka riekkuminen yöjalassa ei tällä kertaa houkutellutkaan, kävimme tietysti nauttimassa vuodenvaihteeseen sopivan illallisen. Johtuen siitä, että varauksinemme olimme sangen myöhään liikkeellä, päädyimme ravintola Peppersackiin, ehkä siihen Tallinnan toiseksi tunnetuimpaan turistirysään – ja mitenkäs muutenkaan kuin suomalaisten ympäröimiksi. No, pääasia että ruoka oli hyvää ja tunnelma odotusten mukainen, talo täynnä iloista juhlaväkeä.

Tallinnan – vielä – edulliseen hintatasoon verraten illallinen tarjoiltiin tällä kertaa hieman normaalia suolaisempaan hintaan, kun kolme pyrähdystä à la carte -listalla sekä alku- ja ruokajuoma kustansivat 52,00€ henkilöltä. Omista annoksistani olisin normaalitilanteessa selviytynyt 25,50 eurolla, joten 26,50€ omenamehu- ja pepsilasillisista sekä kupposesta teetä tuntuivat melko kalliilta. No, toki pakettiin sisältyivät myös lyhyet miekkailu- ja vatsatanssiesitykset mutta kuitenkin… Ehkä olisin ainakin odottanut jotakin hieman aikuisempaan makuun sopivaa särvintä meille alkoholittomillekin juhlijoille. Alkoholipitoisella alkujuomallaan, yrttioluellaan ja jonkin verran kalliimmalla pääruoka-annoksellaan Aleksi sentään onnistui pääsemään hiukan itseäni kalliimpaan lopputulokseen. Hyvä näin.

Entäpä ruoka sitten? Se oli hyvää, ehdottomasti normaalioloissa tämä ateria olisi ollut jopa enemmän kuin hintansa väärti. Siis suosittelen ehdottomasti kokeilemaan; taidan pitää tästä paikasta kokonaisuudessaan jopa sitä kuuluisampaa vastaavaa, Olde Hansaa, enemmän.

Alkuruoaksi valitsimme molemmat borch-keittoa (5,00€), josta totean yksinkertaisesti maukasta. Alkuruoaksi sopivan kevyttä, jossa kuitenkin oli mukavasti pureskeltavaa. Kyytipojaksi tarjoiltu mausteleipä tuorejuustolevitteen kera kruunasi annoksen.

Pääruoan kohdalla tiemme erkanivat ja itse lähdin Adam Oleariuksen merimatkaan nauttien lohifileetä sokeriherneiden, riisin ja tartarkastikkeen kera. Tästä ei ravintola-annos ehkä enää yksinkertaisemmaksi voi mennä, mutta uskokaa tai älkää, tämä oli hyvää, todella hyvää – ja jokaisen oravannahkansa (15,00) väärti. Yksinkertainen on kaunista.

Hieman tuhdimman annoskokonaisuuden itselleen valikoinut Aleksi sai eteensä kauppias Gerken herkun tarkoittaen grillattua karitsan selkäpaistia, valkosipulia, uuniperunaa yrttivoilla, lämmintä kasvissalaattia ja kirsikkakastiketta. Myös tämä annos on nimensä mukainen, herkku, ja moninaisuudessaan hinnoiteltu sangen kevyellä kädellä (23,00€).

Päätän ateriani crème brûlée -annokseen (5,50€), joka tarjoillaan mansikkakastikkeen kera. Molemmat ovat hyviä, mutta tällainen herkuttelija ehkä olisi pärjännyt pienemmälläkin määrällä kastiketta, kun taas paahtovanukasta olisi kernaasti saanut olla hiukkasen enemmänkin. No, hyvä ehkäpä juuri näin. Aleksin palanen tuorejuusto-limettikakkua ei sen sijaan pienuudesta kärsi ja kun makukin vielä on kohdallaan taitavat kaikki palaset loksahtaa hienosti paikalleen. Ainakaan Suomesta ei tällaista itseleivottua – tai edes useasti tavattua puolivalmista tekelettä – kuunaan saisi hintaan 5,50€. Täältäpä saa.

Kun hotellihuone noin kolme tuntia kestäneiden keskiaikaishenkisten pitojen päätteeksi alkaa kutsua, olemme molemmat täydellisen tyytyväisiä. Kannattaa kokeilla, jos Tallinnassa sattuu seikkailemaan. Jo yksin atmosfääri on omaa luokkaansa, eivätkä oluesta nauttivat varmastikaan ainakaan pahastu, mikäli huulet sattuvat törmäämään historiallisten reseptien mukaan valmistettuihin talon oluisiin.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Luumu-kanelisen karpaloista joulua – tai joulun muistelua

Kirjoitettu 29 joulukuun, 2015 by Kaisa

Koska jouluna syöminen omalta osaltani keskittyy ”virallisen” jouluruoan ympärille, jäävät jälkiruoat useimmiten varjoon. Jotakin juhla-aterian päättävää on kuitenkin mukava valmistaa, ja ainahan on tilaa pikkuruiselle kakkupalaselle…

Tällä kertaa löysin mielenkiintoisen reseptin karpaloiseen kakkuun, joka osoittautui vallan sopivaksi ajateltuun tarkoitukseensa sekä raikkautensa että luumu-kaneliutensa takia. Mikäli kakusta haluaa vieläkin jouluisemman, kannattaa testata myös itse esittelemäni pohjan sijaan Valion alkuperäisessä reseptiikassa käytettyä piparkakkupohjaa.

Ja maistuu tämä varmasti näin joulun jälkeenkin, vaikka Uutta vuotta vastaanotettaessa. Siis kuplivaisuuksia itse kullekin jo toivotellen, taidan palata asiaan vasta ensi vuoden puolella!

P.S. Valion maustettu luumu-kanelirahka tuntuisi makeutensa tähden toimivan vallan mainiosti myös pappilan hätävarassa jäätelön tai kermavaahdon korvikkeena, jota tulin kokeilleeksi yhdeksi jouluiseksi jälkiruoaksi. Resepti perinteiseen, ilman uunia valmistuvaan hätävaraan löytyy täältä, kuva vieressä esittelee tämänkertaisen aikaansaannokseni.

Karpaloinen kerroskakku

14 annosta

Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,75 tl kanelia

Huom! Yllämainitun pohjan voit korvata 250 g piparkakkutaikinaa, joka kaulitaan levyksi ja painellaan vuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:
400 g turkkilaista jogurttia
2 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
400 g Valio maustettua rahkaa luumu-kaneli
0,5 tl kardemummaa
200 g pakastekarpaloita
1,5 rkl perunajauhoja

(Koristeluun:
piparkakkuja)

Tee ensin pohja. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle.
Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja noin 4 cm reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin.
Tee sitten täyte. Sekoita jogurtti, kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri tasaiseksi seokseksi. Ota 2,5 dl seosta sivuun. Yhdistä loppuun jogurttiseokseen rahka ja kardemumma.
Sekoita jäiset karpalot ja 1 rkl perunajauhoa kulhossa. Ripottele loppu (0,5 rkl) perunajauho taikinapohjan päälle. Kaada rahkaseos kakkuvuokaan. Ripottele päälle karpalot. Valuta päälle jogurttiseos.
Paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa 1 h 5 min. tai kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä.
Irrota kakun reunat ohuella lastalla tai veitsellä ennen irtoreunan avaamista. Nosta jääkaappiin. Anna kakun vetäytyä pari tuntia ennen tarjoilua.
(Koristele halutessasi piparkakuilla.)

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 26: Memphis Kamppi ja oivallinen johdatus nyhdettyyn viikonloppuun

Kirjoitettu 21 joulukuun, 2015 by Kaisa

Ihan kivoja, mukavan maukkaita, sellaisia simppeleitä silloin tällöin -ravintoloita. Tällainen on minun ajatukseni Memphis-ketjun ravintoloista ja täytyykin sanoa, että tällä kertaa odotukseni ylitettiin.

Elokuvaa edeltävää ravintolaa valikoidessamme päädyimme Memphis Kamppiin lähinnä sen sijainnin vuoksi, toki olimme myös tehneet pienen etukäteisvilkaisun paikan ruokalistaan ja todenneet sieltä löytyvän jotakin sopivaa sekä tilanteeseen että mielihaluun. Ja olihan edellisestä visiitistä ehtinyt vierähtääkin jo jokunen vuosi, minkä vuoksi ajattelin kirjoittaa teillekin paikasta muutaman sanasen.

Miljööstä minulla ei oikeastaan ole mitään sen suurempaa sanottavaa; sopii ruokailuun ja baareiluun, vähän kenen kanssa ja milloin vain, aukioloajatkin taitavat kattaa niin toiminnan kuin toiminnan. No, mitään kovin hienoa en tulisi tänne juhlistamaan, mutta se nyt lienee kaikille selvä. Palvelu on mielestäni ripeää, sillä saapuessamme paikalle perjantai-iltapäivällä nappaamme miltei viimeisen vapaan pöydän, emmekä kuitenkaan joudu missään vaiheessa odottelemaan kovinkaan pitkään.

Mutta se ruoka. Aleksi tekee valintansa nopeasti ja hieman harkittuani uskallan itse päätyä samaan, vaikka jostakin syystä, ehkäpä appelsiinimajoneesista, minua hieman arveluttaa. Hetken kuluttua eteemme kuitenkin kannetaan kaksi pulled duck burgeria (20,20€) ja heti ensipuraisusta lähtien tiedämme molemmat tehneemme oikean valinnan. Ylikypsä nyhdetty ankka on mielettömän hyvää, sellaista ankkamaisen rasvaista, kuin sen pitääkin olla appelsiinimajoneesin sopiessa pakettiin oikeastaan täydellisesti. Myös täysjyväleipä on maukas ja lisäkesalaatti mukiinmenevä, ehkä hieman pienehkö. Suosittelemme ehdottomasti kokeilemaan!

Jälkiruoista sen verran, että oma ”perinteiseni”, tällä kertaa suolainen kinuskijäätelö kinuskikastikkeen kera (3,00€) on hyvää ja kastiketta on riittämiin. Tässä ei sinänsä ole mitään sen kummempaa, mutta mainitsemisen arvoiseksi nousee Aleksin mutakakku vaniljajäätelön ja mansikkakastikkeen kera, joka totuttuihin vastaaviin verrattuna on sangen vähäteollisen oloista, joskin kotikutoisuus on tästäkin esityksestä vielä jokseenkin kaukana. Aletaan kuitenkin olla jo lähellä hintansa (8,20€) väärtiä.

Tämä siis Memphiksestä, jonka kanssa vietimme onnistuneen jälleennäkemisen ja johon taitaa olla paikallaan tehdä seuraava visiitti jo hieman nopeammin.

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 4/5

Tämä postaukseni ei kuitenkaan ollut vielä tässä, sillä haluan kehua rakasta aviomiestäni, joka kuitenkin valmistaa sen maailman parhaimman nyhdetyn. Tätä herkullisuutta nautimme lauantai-iltaisissa pikkujouluissamme, tällä kertaa cannelonien muodossa. Reseptin itse pulled porkiin löydät täältä, canneloniversioon taas täältä. Kun Aleksi vielä paistoi meille jälkiruoaksi köyhiä ritareita vaniljakastikkeella ja hillolla kruunattuna oli illallinen kerrassaan täydellinen ❤

Jos joku kaipailee ohjetta köyhiin ritareihin esimerkiksi alla esitelty, Armas aika -keittokirjasta poimittu resepti tuottaa maukkaan tuloksen. Tämä kulkee nimellä Brasilialaiset köyhät ritarit siitä syystä, että kyseinen herkku kuuluu Brasiliassa tärkeisiin jouluperinteisiin, niin tärkeisiin, että maassa myydään joulun tienoilla jopa erityisesti niiden tekemiseen tarkoitettua leipää.

Nautinnollisia joulunalushetkiä toivotellen!

P.S. Perjantai-iltainen elokuva oli muuten uusi Star Wars, jota suosittelen suurella sydämellä!

Brasilialaiset köyhät ritarit

12 kpl / 6 annosta

2 dl sokeria
4 rkl kanelia
4 kananmunaa
6 dl maitoa
12 pullan tai ranskanleivän siivua
voita paistamiseen

Tarjoiluun:
kermavaahtoa, vaniljakastiketta tai hilloa maun mukaan.

Sekoita sokeri ja kaneli lautasella.
Vatkaa kananmunat ja sekoita joukkoon maito.
Kasta ranskanleipä- tai pullasiivut munamaidossa ja paista paistinpannulla voissa kullanruskeiksi.
Kääntele paistetut pullapalat kanelisokerissa ja tarjoa kermavaahdon, vaniljakastikkeen ja / tai hillon kera.

Löytöretkellä kuivaruokakaapissa : punaiset linssit

Kirjoitettu 18 joulukuun, 2015 by Kaisa

Sateiset ja nihkeät joulukuun päivät ovat saaneet minut monesti keittotuulelle; ne lämmittävät niin mukavasti sekä ruumista että mieltä, samoin kuin ovat sopivan kevyitä vaihtoehtoja joulun juhla-aterioita odotellessa.

Nyt esiteltävä keitto löytyi jälleen vanhoista reseptiarkistoistani ja on helppoudessaan sangen suositeltava. Nimen ”italialainen” hieman kummaksuttaa, mutta kai ne ovat nuo linssit, joita jo muinaiset roomalaiset laivasivat Egyptistä Eurooppaan. Linssejä ei olekaan tullut hetkeen käytettyä, olin jo miltei unohtanut niiden hernemäisen maukkauden, kun pakkaus tulla tupsahti jotakin etsiessäni kuivaruokakaapista hyppysiini.

Alle viikon päästä on jo aika tip tapin, nyt maistuu terveellinen arkimuona!

Italialainen broileri-linssikeitto

4 annosta

2 sipulia
300 g keittojuureksia / wokkivihanneksia (pakaste)
300 g maustamattomia broilerinsuikaleita
öljyä
8 dl vettä
1 kanaliemikuutio
1,5 dl punaisia linssejä
2 tl kuivattua basilikaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
2 dl kevytruokakermaa
(1 dl tuoretta basilikaa)

Kuori ja paloittele sipuli ja keittojuurekset.
Ruskista broilerinsuikaleet öljyssä suuressa kattilassa, lisää loppuvaiheessa sipulit ja mikäli käytät tuoreita kasviksia, myös kasvikset. Lisää vesi, liemikuutio ja linssit. Anna kiehua 15 min. Mikäli käytät pakastejuureksia, lisää ne vasta keittoajan loppupuolella.
Mausta basilikalla ja mustapippurilla. Lisää ruokakerma. Kiehauta nopeasti.
(Hienonna pinnalle basilikaa.)

Kaksi tomaattia ja yksi jauheliha = kahden tomaatin jauhelihakeitto

Kirjoitettu 14 joulukuun, 2015 by Kaisa

Tässä täpötäyden joulukuun keskellä sain yhden vapaaillan kunniaksi kummityttöni ja hänen äitinsä vierailulle luoksemme. Halusin tarjota päivällistä ja kaivelin vanhasta reseptikokoelmastani – jota olen pikkuhiljaa päättänyt alkaa käymään läpi, testailla ja siirtää tekemisen arvoiset tänne Tunnelmallisiin – erään helpon keittoreseptin. Lopputulos oli mielestäni hyvä, joten esittelen keitoksen myös teille.

Minä tarjoilin keittoa näiden kasvissosesämpylöiden kera.

Kahden tomaatin jauhelihakeitto

6 annosta

1 sipuli
1 tl valkosipulirouhetta
400 g jauhelihaa
1 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria rouheena
0,5 tl timjamia
1,2 l vettä
1 prk kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja paloina
250 g pakastekasviksia / vihreitä pakastepapuja
2 dl pastaa

Kuori ja paloittele sipuli.
Ruskista jauheliha kattilassa, lisää sipuli ja valkosipuli. Mausta suolalla, mustapippurilla ja timjamilla.
Lisää vesi, kuoritut tomaatit, joita voit hieman paloitella, aurinkokuivatut tomaatit, pakastekasvikset ja pasta.
Kypsennä keittoa noin 12 min.