Tunnelmallisia makuja

Armas aika : intohimona joulu

Kirjoitettu 10 joulukuun, 201510 joulukuun, 2015 by Kaisa

Paavo Halonen & Antti Kauppinen: Armas aika : intohimona joulu
Kuvat: Ulla Kokki
Schildts & Söderströms, 2015

Voi joulua, voi perinteitä, voiko ihanampaa ollakaan?! Ei, ei ainakaan nyt, kun päivästä toiseen vaellamme aamun pimeydestä päivän harmauden kautta iltapäivän pimeyteen ja miltei unohdamme auringon olemassaolon. Niin; joulu juhlista kirkkain, tule ja valaise meitä tunnelmallasi ihanimmista ihanimmalla!

Tämän kirjan läpiluettuani uskallan väittää, että kanssani samaa mieltä ovat sen tekijät Paavo Halonen, Antti Kauppi sekä Ulla Kokki, niin suurta jouluihastusta, nimensä mukaisesti intohimoa, tämä kirja huokuu. Matka, jonka sen sivuilla pääsemme kokemaan alkaen marraskuisesta valmistautumisesta, jatkuen puurojen, leipien, salaattien, kasvis-, kala ja liharuokien kautta makeuksiin päätyen rääppiäisiin ja siitä aina kohti seuraavaa joulua, on ainutlaatuisen kaunis ja ehdottomasti tavanomaisen joulukirjan vastaavaa monipuolisempi. Reseptejä on poimittu sieltä täältä, niin Suomesta kuin ulkomailtakin, eivätkä ne kaikki lukeudu ”virallisiin” jouluruokiin. Joka tapauksessa ne ovat joulumuistoja eli aivan oikeutetusti otsikkonsa alla. Jokainen joulu on erilainen, jokaisen joulu on erilainen.

Keittokirjoja läpikäydessäni minulla on tapana merkitä mielenkiintoni herättävät reseptit. En muista koska viimeksi olisin löytänyt yhdestä kirjasta näin monta huomionarvoista ja ehdottomasti tekemisen alle päätyvää reseptiikkaa; joitakin mainitakseni: naurispuuro, borssi, punainen tsatsiki, kanasatsivi, yrttisä joululammas, brasilialaiset köyhät ritarit sekä Ahvenanmaan pannukakku. Pakastimessa joulua odottaa jo valmiiksi leivottu ja maukkaaksi todettu joululimppu. Olenkin sitä mieltä, että tässä kirjassa riittää ihmeteltävää pitkälti koko vuodeksi – vaikka ei koko vuotta jouluun valmistautuisikaan.

Siis ehdoton suositus oikeastaan kaikille, jotka pitävät ruoasta ja ruoanlaitosta, kauneudesta ja tunnelmoinnista. Tästä kirjasta nauttii sekä sielu että ruumis.

Piirakkaa punajuurikkaan ystäville

Kirjoitettu 6 joulukuun, 2015 by Kaisa

Joulua ja rosollia odotellessa minun alkoi tehdä mieli jotakin punajuuriperäistä. Seuraava piirakka täyttikin mielihaluni mitä parhaiten, sillä se todella on punajuuripiirakka alusta loppuun – sangen monia muita makuja ei voimakkaan punajuuren maun rinnalle sovi. Pieniä, sopivia vivahteita kuitenkin.

Mielestäni tämä oli hyvää ja piirakaksi erityisen terveellisen makuista, kun pinnalta ei tällä kertaa löytynyt juusto- tai kermakuorrutusta ollenkaan. Maukas lounas- tai päivällispiirakka, sanoisin. Suosittelen kokeilemaan raejuuston kera, tämä yhdistelmä todella toimii.

Reseptin löysin Pohjolan ruokavalio -teoksesta, yhdestä syksyn mittaan keittokirjahyllyymme ilmestyneestä opuksesta, josta esittelyn pyrin laatimaan tuota pikaa. Alkuperäinen ohje sisälsi käyttämäni fetan sijasta sinihomejuustoa, mutta mielestäni feta toimi mainiosti. Lisäksi olen sitä mieltä, että piirakka kompastui tällä kertaa pohjaansa, joten olen korvannut omassa ohjeessani alkuperäisen pohjan hyväksi todetulla versiolla.

Siis punajuurikkaan ystävät, kokeilkaa toki!

Punajuuripiirakka

Vuoallinen

Pohja:
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
0,25 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
100 g margariinia / voita
0,5 dl maitoa

Täyte:
500 g punajuuria
1-2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl rypsiöljyä
1 tl timjamia
0,5 tl rouhittua pippurisekoitusta
100 g feta- / sinihomejuustoa
1 kananmuna
1 dl kasvislientä
1 tl perunajauhoja

Sekoita pohjan kuivat aineet. Lisää sulatettu rasva ja maito ja sekoita varovasti. Painele taikina vuokaan ja seisota sitä jääkaapissa noin 15-20 min.
Kuori ja raasta punajuuret, kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulit rasvassa, lisää punajuuriraaste ja hauduta pehmeäksi miedolla lämmöllä.
Siirrä raaste pois liedeltä, lisää juusto murusina sekä mausteet. Sekoita kasvisliemeen perunajauho ja kananmuna ja lisää täytteeseen.
Kaada täyte vuokaan ja paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa 35-40 min. Peitä tarvittaessa loppuvaiheessa leivinpaperilla.

Joulu ja leipä = joululeipä

Kirjoitettu 3 joulukuun, 2015 by Kaisa

Tervetuloa joulukuu, tervetuloa joulupuuhat, tervetuloa joulutunnelma ja tervetuloa JOULU!

Vaikka ulkona ei siltä näyttäisikään, olemme jälleen siirtyneet yhteen minun lempikuukausistani, joulukuuhun. Kun kalenterit on jo korkattu ja astelemme päivä päivältä kohti juhlista kirkkainta, kotimme sekä näyttää että ajoittain tuoksuukin juuri siltä, miltä näin vuoden pimeimpänä aikana kuuluukin: tunnelmallistakin tunnelmallisemmalta.

Mitä työelämään tulee joulukuu kuitenkin tarkoittaa meille kirja-alan ihmisille erittäin suuresti kaventunutta vapaa-ajan sarkaa, joten pakastimelle on jälleen käyttöä. Olenkin jo aloittanut sen joulukuntoon saattelemisen ja kylmyyden keskellä joulupöytään pääsemistä odottelevat sekä porkkana– että makaronilaatikko. Ne valmistuivat jo perinteisiksi kehittyneillä, sangen maukkailla resepteillä, jotka löytyvät edellisten linkkien takaa.

Tänä jouluna – kun ensimmäistä kertaa saamme aattoillan ja jouluaamun vieraitakin ja vietämme näin ollen joulunaikaa rakkaassa kotikolossamme edellisvuosia enemmän – olen ajatellut jälleen laajentaa ruokakavalkadiani. Nyt esittelenkin uutuuksista ensimmäisen, joululeivän, jonka reseptin löysin Armas aika -joulukirjasta, johon tulen varmasti palaamaan tarkemmin, kunhan ehdin paneutua siihen hiukan syvällisemmin. Kaunis kirja ansaitsee ehdottomasti oman lukunsa.

Mutta se leipä. Ensimmäiset maistiaispalaset sen kertoivat; tämä on hyvää, jo tällaisenaan pelkän voin ja juuston kera, joten uskon, että kun leipä saa kumppanikseen siivun joulukinkkua pinnallaan sipaisu sinappia, se maistuu vieläkin paremmalta. Suosittelen kokeilemaan, enkä pelästymään pitkiä nostatus- ja paistoaikoja. Tämä on joka tapauksessa sangen helppo valmistaa ja lopputulos ehdottomasti odottelunsa väärti.

Joululimppu

2 isoa / 4 pientä leipää

1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
10 dl vehnäjauhoja
voita

Voiteluun:
1 rkl siirappia
1,5 rkl vettä

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva. Sekoita muut aineet mukaan listan järjestyksessä.
Nostata limppuja voilla voidelluissa vuoissa 1,5 tuntia leivinpaperin ja liinan alla.
Paista uunin alimmalla ritilällä 175-asteisessa uunissa noin 2 h. Voitele vesi-siirappiseoksella, kun leivät ovat paistuneet 1,5 h.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 25: Ravintola KG ja Espoon ehkä parhaat burgerit

Kirjoitettu 23 marraskuun, 2015 by Kaisa

Pimeä, marraskuinen, kaikin puolin unettava iltapäivä ja seuralaisena hiukan ennen omaa ylösnousemustani viereen kömpinyt, hienoon suoritukseen juhlinnan saralla yltänyt aviomies. Jotakin hyvää, tilanteeseen sopivaa ravintoa olisi nyt saatava…

Me kaksi täysin päinvastaisista syistä uneliasta henkilöä olemme tahoillamme molemmat mietiskelleet varovaisesti, josko tänään olisi aika kokeilla Nihtisillantiellä hotelli Scandic Espoon yhteydessä sijaitsevaa ravintolaa, joka kantaa simppelisti nimeä KG, Kilo. Jostakin muistan lukeneeni sen burgereita kehuttavan ja vain pieni silmäys ruokalistaan riittää viimeistelemään päätöksemme. Tätä me juuri tarvitsemme, juuri tänään.

Saapuessamme ravintolaan iltapäivä neljän tietämillä on paikka vielä melko tyhjillään. Alkavaa lauantai-iltaa on kuitenkin aistittavissa ja seurueita toisensa perään virtaa ravintolaan. Poistuessamme muutaman tunnin kuluttua on paikka jo melko vilkkaasti kansoitettu. Enkä kyllä ihmettele, en täällä syötyäni. Tässä vaiheessa on joka tapauksessa heitettävä ilmoille pari varoituksen sanaa: jos haluat tunnelmoida, valitse joku toinen paikka. Tämä sporttiravintola on tarkoitettu toisenlaisiin tilanteisiin.

Mutta se ruoka, ne burgerit. Ne olivat niin vallan maukkaita! Itse valitsin lohiburgerin (17,90€), joka sisälsi grillatun lohen lisäksi rucolaa sekä aiolia, Aleksin päätyessä ”tupla mielihyvään” (18,80€), joka tarkoittaa sekä pihviä cheddarjuustolla kuorrutettuna että revittyä porsaankylkeä karamellisoidun sipulin ja aiolin kera. Mmm, lihansyöjä on innoissaan. Molemmat vaihdamme ranskalaiset lisäkesalaattiin, joka toimii hyvin. Lisäksi mainittakoon vielä sämpylä, ekstrahyvä sekin.

Jälkiruokien suhteen tilanne on se monesti todettu. Minä otan pistaasijäätelöä ja kinuskikastiketta (3,50€) ja olen vallan tyytyväinen. Kastiketta on tarpeeksi – eli paljon – ja annos vastaa muutenkin odotuksiani. Aleksi sen sijaan koki mutakakkupalansa (8,50€) kalliiksi pettymykseksi. Se ei ollut kuvauksensa mukaista, eli lämmintä, ja vaikutti muutenkin kovin keinotekoiselta. No, tällaisia nämä kakut nyt kovin usein tuppaavat olemaan, joten tämä ei sinänsä paikan arvoa silmissämme laske.

No niin, eiköhän tämä arvio ole pitkälti tässä. KG tarjoilee jättihyviä hamppareita ja tulemme ehdottomasti tekemään paluun. Ja vielä otsikkoon palatakseni, tällä hetkellä tuntuu siltä, että Retro Burger on kohdannut voittajansa, mutta voi tämä toki osaksi olla uutuudenviehätystäkin. No, uusintakierros kertokoon tämän.

Ruoka: 5/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 4/5

Meksikolainen kanakeitto

Kirjoitettu 23 marraskuun, 2015 by Kaisa

Nyt kun lämmin syksy on pikkuhiljaa alkanut näyttää murtumisen merkkejä, on ihastuttavaa lämmittää mieltä sekä ruumista maukkaita keittoja keitellen ja nautiskellen. Niinpä kaivoinkin naftaliinista muutaman reseptin, joita ennen, siis aikoina ennen Tunnelmallisia, olen tykännyt valmistaa, mutta jotka ovat jääneet täällä esittelemättä.

Tämä ensimmäinen näistä, niin sanottu meksikolainen broilerikeitto, joka mielestäni saa hauskan makuvivahteen siihen ujutetusta banaanista, on samalla sekä makea että napakka – toki omasta chilisormesta riippuen. Lisäksi on mainittava, että paljon tätä helpompaa reseptiä ei ihan helposti löydä, joten jo siinäkin mielessä kannattaa ehdottomasti testata.

¡Quiquiriquí!

Meksikolainen kanakeitto

4 annosta

300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
1,5 tl currya
2 rkl vehnäjauhoja
8 dl vettä
1 kanaliemikuutio
1-2 paprikaa
0,5 tl mietoa chilirouhetta
1 banaani
200 g pakastemaissia
4 rkl ranskankermaa

(Tarjoiluun:
maissilastuja)

Kuutioi paprika.
Ruskista broilerisuikaleet. Lisää curry sekä jauhot ja anna ainesten kypsyä hetki. Kaada vesi päälle. Lisää liemikuutio, paprikakuutiot ja chilirouhe. Anna kiehua hiljalleen noin 5 min.
Viipaloi banaani ja lisää se keittoon. Lisää myös maissit ja ranskankerma. Anna kiehahtaa.
(Tarjoile maissilastujen kanssa.)

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 24: Ravintola Antiokia Atabar, palanen maukkainta Turkkia

Kirjoitettu 22 marraskuun, 2015 by Kaisa

Kuten on tainnut tulla tiettäväksi, kahden naisen ravintola- sekä kulttuurikerhomme on erityisen mieltynyt lähi-itämaiseen ruokaan. Tarjotkaa meille falafelia erilaisin kastikkein ja tahnoin, munakoiso”asioita”, linssejä ja viininlehtikääryleitä. Tehkää se hyvin, ja me olemme valmiita syömään kädestänne.

Tällä kertaa ruokaretkemme kohteeksi valikoitui Eerikinkadun Antiokia Atabar, jo yli kaksi vuosikymmentä Helsingin Kampissa toiminut turkkilainen ravintola. Minulle kerta oli ensimmäinen, jota itsekin hiukan ihmettelen, ottaen huomioon, että näitä turkkilaisia ravintoloita ei Helsingissä ole ainakaan liiaksi asti. No, ensimmäinen mutta ei varmastikaan viimeinen; niin vatsa kuin silmätkin nauttivat kokemastaan.

Aivan kuten punavuorelais”sisarensa” ravintola Ani, myös Antiokia Atabar on erityisen tunnelmallinen ravintola, jonka sisälle astuttaessa pimeämpääkin pimeämpi marraskuinen Helsinki unohtuu samaisella sekunnilla. Sisustus on kaunis ja tunnelma seesteinen, täällä on helppo antautua hetkeksi vain hyvän ruoan vietäväksi.

Aloitamme makumatkamme mezejen parissa tilaamalla puoliksi yhden ison alkupalalajitelman (20,00€). Eteemme tuodaan viininlehtikääryleitä, hummusta, munakoiso- sekä tomaatti-kurkku-sipuli-paprikapyreitä, turkinpippuri-paprika-saksanpähkinätahnaa, marinoituja vihreitä linssejä, oliiveja ja fetajuustoa rinnallaan pehmeä ja lämmin leipä. Niin hyvää!

Pääruoaksi valitsemme molemmat – yllättäen – falafelia, joka tarjoillaan tsatsikin, hummuksen ja riisin kera (16,00€). Mitä riisiin tulee, on ensimmäinen ajatukseni kielteinen, mutta jo pikkiriikkisen sitä maistettuani kumoan tuon harhaluulon; tämä on ehkä parasta koskaan saamaani riisiä. Itse falafel on rapeakuorista ja koostumukseltaan varsin miellyttävää, pehmeää. Se on kiedottu hiukan poikkeavaan tapaan tomaattikastikkeeseen, joka kuitenkin toimii ihan hyvin. Koska tsatsiki ja hummus kuitenkin ovat minulle ne falafelin ”the kumppanit”, en ole ihan varma, pidänkö tomaattikastiketta tarpeellisena. Joko tapauksessa annos viettelee.

Kokemus on kaikin puolin hyvä, sellainen joka tekee mieli uusia. En ihmettele, että Atabar on aikoinaan tullut jäädäkseen. Suosittelen!

Ruoka: 4+
Tunnelma: 4
Palvelu: 4

Kokonaisuus: 4+

Matkalla leivänleivonnan ytimeen

Kirjoitettu 19 marraskuun, 201522 marraskuun, 2015 by Kaisa

Muutama viikko sitten sain ystävältä mieluisan tupaantulijaislahjan, vehnäleivän juuren, jota nyt olen yrittänyt suurella rakkaudella – sekä vehnäjauhoilla ja vedellä – elättää. Kovin haparoivaksi tunnen kuitenkin itseni tässä kohtaa… No, ensimmäiseni on joka tapauksessa nyt leivottu ja odottaa pakasteessa sunnuntaista brunssiamme.

Koska en ymmärtänyt ennen paistoa erottaa taikinasta pientä koepalaa maistiaisia varten, enkä halunnut etukäteen silpoa valmista leipää, tulen kertomaan teille mausta vasta muutaman päivän kuluttua. Koska kuitenkin vakaasti uskon, että reseptistä leivän onnistuminen ei ole kiinni, uskallan jo nyt jakaa teille ohjeen, jonka nappasin Teemu Auran ja Markus Hurskaisen Teemun ja Markuksen leipäkirjasta. Samaisesta teoksesta ystäväni oli ottanut ohjeen myös juureen sekä testannut leipäohjeita todeten ne toimiviksi. (Jälkikirjoitus: Nyt leipää syöneenä voin kertoa, että maku todella on kohdallaan.)

Koska meillä ei yleiskonetta ole – vielä – vaivasin taikinan käsin ja sivulauseessa voin kertoa, että jos ja kun tämä leipäinnostukseni jatkuu, me tulemme hankkimaan sen yleiskoneen. Koetut 20 minuuttia sähkövatkaimen taikinakoukkujen kanssa olivat raskasta aikaa, enkä usko vaivauksen siltikään menneen ihan nappiin. Taikina kohosi mielestäni kunnolla vasta sen toisessa kohotusvaiheessa, kun leipä odotti jo leivottuna sekä muotoiltuna uuniin pääsyään. Ja sitä paitsi, kyllä tuo yleiskone muutenkin olisi paikallaan…

Toinen ohje, jonka tällä kertaa esittelen, on kasvissosepohjaisiin sämpylöihin, jotka valmistuivat pakasteeseen kesällä päätyneestä salaattikeiton lopusta. Suosittelen kokeilemaan, näihin sämpylöihin uppoaa sose kuin sosekin. Ja mikäli leipähammasta ei nyt kolota, edellä mainittua salaattikeittoa kannattaa ainakin kokeilla. Se on muuten niin hyvää, että sitä ei varta vasten kannata sämpylöiden tekemistä varten keittää, pikemminkin sämpylöiden kera.

Nyt toivotan mielenkiintoista matkaa tämän maailman vanhimman kohotetun leivän valmistustavan pariin. Itse palaan juureni ääreen hyvinkin pian, resepti kurpitsaleivälle houkuttelee nimittäin jo siinä määrin paljon.

Moniviljaleipä

2 leipää

Siemensekoitus:
0,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
2 rkl pinjansiemeniä
2 rkl kuivattuja marjoja (esim. karpaloita, mustikoita tai goji-marjoja)
0,25 dl kaurahiutaleita
0,25 dl vehnäleseitä
1,5 dl vettä

Taikina:
1,5 dl vehnäjuurta
6 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 dl (sihti)ruisjauhoja
11 g kuivahiivaa
3 tl hienoa merisuolaa
2,75 dl vettä

Sekoita siemenet, leseet, hiutaleet ja kuivatut marjat kulhossa. Kaada päälle vesi. Liota jääkaapissa vähintään kaksi tuntia.
Mittaa siemensekoitus ja muut taikinan ainekset vettä lukuun ottamatta kulhoon ja vaivaa käsin tai yleiskoneen pienimmällä teholla 1-2 min. Lisää kylmä vesi vähitellen. Taikinan kosteus on oikea, kun se tarttuu hieman kulhon pohjaan.
Vaivaa taikinaa astetta voimakkaammin 18 min. kunnes se on kiiltävää ja venyvää ja irtoaa kulhon pohjasta helposti. Anna nousta liinalla peitettynä 30-45 min.
Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile leivät esimerkiksi jenkkifutiksen muotoon. (Näihin erilaisiin muotoihin Teemun ja Markuksen leipäkirja antaa muutamia ohjeita, mutta itse tein leivistä vain ”leivän” muotoisia.) Anna leipien nousta tämän jälkeen huoneenlämmössä, peitettyinä noin 45 min. kunnes ne ovat kaksinkertaisia.
Laita uuni lämpenemään 230 asteeseen ja uunin pohjalle laakeaan astiaan kuumaa vettä. Näin leipiin tulee rapea kuori.
Tee leipien pintaan muutama poikittainen viilto. Pinnasta tulee näin kaunis ja mahdolliset ilmakuplat poistuvat.
Laita leivät uuniin ja uunin pohjalle kaksi dl vettä. Paista 10 min. Laske lämpötila 215 asteeseen ja paista 15-20 min.
Ota vesiastia pois uunista ja paista leipiä 5-10 min. Ne ovat kypsiä, kun pohjaa koputtaessa kuuluu kumea ääni.
Jäähdytä leivät ritilällä ilman liinaa.

Kasvissosesämpylät

10 kpl

5 dl kasvissosekeittoa
1 tl suolaa
2 rkl siirappia
11 g kuivahiivaa
loraus oliiviöljyä
noin 8 dl hiivaleipävehnäjauhoja

Lämmitä kasvissose 42 asteiseksi. Lisää mausteet,öljy ja osaan jauhoista sekoitettu kuivahiiva.
Vaivaa taikina tasaiseksi käyttäen jauhoja sen verran, että taikina irtoaa käsistä ja kipon reunoilta.
Kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla noin 30 min.
Leivo sämpylöiksi ja kohota vielä leivinliinan alla noin 20-25 min.
Paista 225 asteessa noin 20 min.

Erään ricottapurkin tarina

Kirjoitettu 14 marraskuun, 201514 marraskuun, 2015 by Kaisa

Jotta viime aikoina useasti mainitsemani ruokaa rippeistä -teema saisi tässäkin postauksessa paikkansa, aloitan sen kertomalla, että nyt esiteltävät kolme ruokalajia saivat kaikki lopullisen muotonsa yhden ricottapurkin takia – tai sen ansiosta. Vain hitusen käytetty sellainen nimittäin majaili jääkaapissamme ja koska ricotta tunnetusti ei halua joutua pakastimeen, sille oli keksittävä muita käyttötapoja.

Ensimmäinen erä kului pizzaan, toinen lindströminmurekkeeseen, kolmas pikkuruisiin ruokahalun herättäjiin. Kaikissa kohtaa lopputulos oli toimiva, joten ideat ansaitsevat tulla esitellyiksi. Mainittakoon kuitenkin, että sellaisenaan ricotta on lähes mautonta, joten se kannattaa maustaa hyvin; esimerkiksi mustapippuri, ripaus suolaa, erilaiset yrtit tai pesto tuntuvat tuovan siihen mukavasti makua, ottaen tietysti sijoituskohteen huomioon.

Ricottapizzamme muotoutui seuraavaan tapaan: pohjan päälle levitetään ensiksi pastakastiketta (eli tomaattipyre tai ketsuppi jätetään suosiolla pois), sitten juustoraastetta ja päällimmäiseksi viralliset täytteet. Vinkkinä muuten, että kun juustoraasteen laittaa muiden täytteiden alle, on lopputulos huomattavasti ”italialaisemman” tai ”ammattimaisemman” näköinen, kun koko komeus ei peity juustokerrokseen… Seuraava yhdistelmä oli kerrassaan maukas ja sangen suositeltava: savuporo, punasipulihilloke ja pippurilla maustettu ricotta. Kypsän pizzan päälle sitten runsaasti tuoretta rucolaa ja ahh, miltei kuin Italiassa olisi – mitä nyt poro toi sekoitukseen säväyksen suomalaisuutta.

Lindströminmureke sen sijaan kätki ricotan sisäänsä ja täytettyjen kirsikkatomaattien kohdalla kuva taitaa kertoa jo kaiken. Näissä molemmissa maustoin ricotan mustapippurilla, pestolla sekä ripauksella suolaa. Murekkeen täytteeseen käytin jatkeeksi hiukan maustamatonta tuorejuustoa. Ohje lindströmintaikinaan löytyi Kaisa Sillanpään teoksesta Tähteistä tähdiksi, jonka olenkin lähiaikoina maininnut useaan otteeseen. 400 g jauhelihaa on toki pieni määrä murekkeeseen, mutta mielestäni oli ihan hauska tehdä tällainen muutaman annoksen versio, jonka paistoin kätevästi 21×11 kokoisessa vuoassa…

Lindströminmureke

4 annosta
Huom! Tästä tulee murekkeeksi kovin pieni, jos haluat ”normaalikokoisen” tuplaa annos. Tein tämän sievään 21×11 kokoiseen leipävuokaan, jossa se paistui mukavasti ”muotoon”.

400 g naudan jauhelihaa
2 kananmunan keltuaista
1 pieni sipuli
1,5 dl säilykepunajuuria pieninä kuutioina
1,5 rkl kapriksia hienonnettuna
0,4 dl punajuuren lientä säilykepurkista
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Täyte:
150 g ricottaa
pestoa
mustapippuria myllystä

Kuori ja silppua sipuli, kuullota pannulla. Kuutioi – tai miltei hienonna – punajuuri, hienonna myös kaprikset. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Tee täyte sekoittamalla ricottaan makusi mukaan pippuria ja pestoa / muita yrttejä.
Levitä puolet taikinasta voideltuun (suorakaiteen muotoiseen) vuokaan. Levitä seuraavaksi vuokaan täyte ja päällimmäiseksi loppu mureketaikina. Tasoita pinta. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Reseptikuningatar : tähteistä tähdiksi

Kirjoitettu 12 marraskuun, 2015 by Kaisa

Kaisa Sillanpää: Reseptikuningatar : tähteistä tähdiksi
Kuvat: Kaisa ja Jukka Sillanpää
Readme.fi, 2015

Nyt kun syksyn mittaan olen useampaan otteeseen ehtinyt testailla Kaisa Sillanpään Tähteistä tähdiksi -keittokirjaa, on vihdoin aika arvioida sen toimivuutta. No, mitäs sitä kiertelemään; toimiihan tämä, ainakin mikäli suhteellisen helppo ja varmasti keskimääräistä ekologisempi ruoanlaitto kiinnostaa. Tarkoituksena on nimittäin hyödyntää tähteeksi jääneitä ruoanloppuja, toisin sanoen takoa tähteistä tähtiä.

Kyseessä on perheenäiti ja ruokablogisti Sillanpään, joka ainakin reseptikilpailuissa tunnetaan, toinen keittokirja. Hänen ensimmäisensä, Reseptikuningatar : palkittua kotiruokaa, ilmestyi viime vuonna. Siinä tämä yli 70 reseptikilpailussa menestynyt kotiruokainnovaattori esittelee muiden muassa voitokkaita ideoitaan. Varsin suositeltava kirja tuokin.

Ja innovoinnin teemalla ratsastetaan jälleen. Mikäpä olisikaan parempaa mielikuvitustyötä, kuin haastaa itsensä loihtimaan uusia ruokia edellisten keitosten tai muuten vaan ylijääneiden raaka-aineiden puitteissa. Ihan loistavaa, tästä minä todella tykkään, voin todeta jo pitkään tämän tyyppistä toimintaa itsekin suosineena. Se määrä, jonka jokainen suomalainen keskimäärin heittää vuodessa syömäkelvottomaksi päästettyä ruokaa roskakoriin, 24 kiloa, ei nimittäin mieltä ylennä. Itse olenkin pyrkinyt minimoimaan tuon jätteen määrän ja tiedän, että luku ei kohdallani ole lähelläkään tuota edellä mainittua.

Tämän kirjan resepteissä Reseptikuningatar on pyrkinyt käyttämään juuri ruoka-aineita, joita kotiemme kaappeihin kaikkein helpoiten jää: päiväysvanhoja maitotuotteita, kuivahtanutta leipää tai pullaa, nahistuneita kasviksia ja hedelmiä, keitettyä riisiä, pastaa, perunaa ja puuroa sekä paljon, paljon muuta. Reseptejä löytyy niin salaatteihin, keittoihin, liha-, kala- ja kasvisruokiin, leipiin ja muihin leivonnaisiin, kuten myös herkutteluun sekä säilykkeisiin. Siis sangen kattavan kattauksen tähderuokaa Sillanpää meille tarjoilee.

Mitä käytännön kokemukseeni tulee, olen tähän mennessä viipynyt kirjan parissa jo melko pitkään ja testannut ainakin seuraavat reseptit: tomaatti-sipulileipä, mehevä riisikakku, voileipäkuppikakut, tomaattisämpylät ja pappilan hätävara. Maukkaita ja helppoja valmistaa ihan jokainen. Leipomusten parissa siis tähän asti, mutta moniin muihinkin mielenkiintoisuuksiin olen jo ehtinyt tutustua ja tämän kirjan kanssa tulee varmasti vielä useaan otteeseen tehtyä tähteistä tähtiä.

Suosittelen kaikille, jotka kokevat, että kaupasta on joskus vaikea ostaa tai ruokaa valmistaa juuri sitä oikeaa määrää tai että vaikka kuinka taistelisi sitä vastaan, kaappien syövereihin tuppaa aina hautautumaan tuote jos toinenkin, jota ei sitten tulekaan käytettyä. Siis suositus meille kaikille, uskaltaisin väittää.

P.S. Reseptikuningatar kokkailee myös ruokablogien maailmassa, josta hänet löytää resepteineen Tuulikummun keittiöstä.

Puuroperäisyyksiä – siis tapoja antaa ylimääräiselle puurolle uusi elämä

Kirjoitettu 10 marraskuun, 2015 by Kaisa

Minä olen puuro-ihminen, olen aina ollut, enkä oikeastaan keksi puuroa, josta en pitäisi. (Paitsi päiväkodissani 1980-luvulla tarjoillut suklaa- ja aprikoosipuurot, jotka olivatkin sitten ne ainoat ruoat, jotka saivat tämän kaikkiruokaisen lapsen kyyneliin. Voih, noita tuoksuja en unohda koskaan…)

Näinä tuore- ja muiden trendipuurojen aikana olen innoissani median pursuillessa erilaisia teemaan liittyviä ohjeita, olenpa löytänyt kokonaisia puuroille omistettuja keittokirjojakin. Koska Aleksi ei jaa kanssani tätä puurofaneutta, oma puuronsyöntini kuitenkin keskittyy lähinnä omiin aamupalahetkiini ja niihin puurojen tavallisimpiin versioihin. No, ehkäpä hyllyyni ilmestynyt Puuro-kirja saa minut jossain vaiheessa tarttumaan puurokauhaan hieman totutuista poikkeavin ottein…

Edellä mainituista päiväkotipuuroihin liittyvistä traumoistani johtuen minun on kuitenkin helppo ymmärtää myös niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan ole löytäneet yhteyttä puuroihin, eivät koskaan ole viihtyneet niiden seurassa. Näinpä haluankin esitellä nämä kaksi reseptiä, joissa puuro on keskeisessä osassa, mutta täysin uudella tapaa, toisessa niistä jopa täysin huomaamattomissa. Näitä puuroperäisyyksiä kelpaakin tarjoilla, vaikka ei seuralaisten puurotottumuksia tuntisikaan.

Molemmat ohjeet ovat peräisin jo useasti mainitsemastani Kaisa Sillanpään Tähteistä tähdiksi -keittokirjasta ja niiden tavoitteena on hyödyntää liian runsaalla kädellä keitetyt puurojen loput. Myönnettäköön, että itse keitin molempia ohjeita varten ihan tuoretta puuroa, mutta se kannatti. Niin minä kuin brunssivieraanikin pidimme tuotoksia maistuvina.

Riisikakusta mainittakoon, että alkuperäisessä ohjeessa se koristeltiin hyytelöidyllä marjaseoksella, mutta itse en noista marjakiilteistä välitä, joten tarjoilin kakun lakattoman lakkahillon kera. Tämä yhdistelmä keräsi kovasti kiitosta. Toisaalta myös perinteinen kaneli-sokeriyhdistelmä toimi tämän kanssa hyvin. Ja niin, kun tomaatti-sipulileipä kätki kaurapuuron maun kokonaan, riisikakusta riisipuuron kyllä (onneksi) tunnistaa, joten sitä suosittelen ainoastaan meille puuroihmisille.

Tarttukaa siis puurokauhoihinne ja taikokaa tuosta terveysmuonasta jotakin entistäkin parempaa!

Tomaatti-sipulileipä

1 iso / 2 pienempää leipää (itse tein pienempiä 21×11 kokoisella vuoalla)

4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaura- / vehnäleseitä
11 g kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl oreganoa
1 tl korianterinsiemeniä
3 dl kaurapuuroa
1 dl vettä (45 asteista)
3 rkl öljyä
1 sipuli
1 tomaatti

Vuoan jauhottamiseen:
voita
leseitä

Kuori, silppua ja kuullota sipuli. Kuutioi tomaatti.
Sekoita jauhot, mausteet ja kuivahiiva keskenään. Lisää taikinaan kaurapuuro, vesi, öljy ja kuullotettu sipuli, sekoita tasaiseksi. Lisää viimeisenä tomaattikuutiot.
Voitele suorakaiteen muotoinen vuoka ja jauhota leseillä. Kaada taikina vuokaan, peitä vuoka liinalla ja anna leivän kohota hyvin. Älä täytä vuokaa liian täyteen, sillä tämä taikina kohoaa melko paljon.
Paista leipää 225 asteessa noin 25 min.

Mehevä riisikakku

12 annosta

Pohja:
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja
0,5 dl kauraleseitä
0,5 dl sokeria
100 g margariinia tai pehmeää voita
1 kananmuna

Täyte:
8 dl kylmää riisipuuroa
1 dl sokeria
2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
3 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
0,5 dl sitruunamehua

Tarjoiluun:
hilloa maun mukaan (esim. lakattoman lakkahilloa), marjasosetta tai kanelia ja sokeria

Tee ensin pohja. Sekoita jauhot, leseet ja sokeri kulhossa. Lisää margariini ja kananmuna, muovaa tasaiseksi taikinaksi. Laita taikinapallo kelmun sisään ja nosta jääkaappiin 30 minuutiksi.
Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 175 asteessa 10 min.
Tee sitten täyte. Mausta puuro sokerilla ja vaniljalla. Lisää kananmunat yksitellen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita täytteeseen. Lisää täytteeseen lopuksi sitruunamehu. Kaada täyte vuokaan ja jatka paistamista 175 asteessa noin 40-50 min. Jäähdytä kakku ja irrota vuoasta.
Tarjoile makusi mukaan.